Lue keskustelun säännöt.
Iltalehti: Naisille ei löydy miehiä
22.02.2019 |
Iltalehdessä naiset murehtivat, että miehiä ei löydy eivätkä miehet lähesty.
Minä olen mies, joka tahtoisi pyytää ulos naista, joka työskentelee työpaikassa, jossa vierailen säännöllisesti. Minua ei ujostuttaisi kysyä naista ulos eikä naisen kieltävä vastaus saisi minua pohjamutiin, mutta sen sijaan kysymisen estää tilanteen epäsopivuus.
Minua on valistettu, ettei työssä olevaa ihmistä saa häiritä ja että on epäkohteliasta lähestyä työtä tekevää ihmistä.
Niinpä olen luovuttanut jo etukäteen. Nainen on osoittanut minulle mielestäni poikkeavaa huomiota ja minusta hän vaikuttaa mukavalta, mutta kun sosiaaliset normit estävät ulos kysymisen niin sitten ne estävät. Minkäs sille voi.
Kai se on niin, että nykyään suora treffejä tavoitteleva lähestyminen on sallittu enää (kännissä) yöelämässä tai netissä. Ainakin itselleni kaikki muut paikat tuntuvat epäsopivilta.
Kommentit (333)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Enpä löydä tuollaista artikkelia.
Tuossa on tuo juttu.
https://www.iltalehti.fi/rakkausjaseksiartikkelit/a/445f808e-7cc5-4ba9-…;
Jos ette edes ole rupatteluväleissä niin ehdottomasti ei, sinun ei pidä mennä ehdottamaan treffejä. Aloita ensin sillä rupattelulla.
Sepä se. Jos kokee ihmisen ulkoisesti viehättäväksi eli kokee kemiaa, niin se ei nykykulttuurissa ole oikeutettu peruste kysyä ihmistä treffeille.
Minusta vain olisi helpompaa ehdotella treffejä oikeassa elämässä kuin laatia deitti-ilmoituksia nettiin, koska deitti-ilmoituksista ei kemia paljastu.
Voi luoja taas... Minkä ihmeen takia pitää mennä ehdottamaan niitä treffejä sen sijaan, että menisi JUTTUSILLE. Juttelisi, rupattelisi, tutustuisi. Mutta ei. Taas pitää änkätä siitä kun ei kannusteta pyytämään treffeille. JOS SINÄ ET KEKSI MUKAVAA JUTELTAVAA EDES SIELLÄ TYÖPAIKALLA NIIN MINKÄ MOOSEKSEN TAKIA SE NAINEN LÄHTISI KANSSASI TREFFEILLE?
Miksi se jutustelu ensin on niin tärkeää? Jos mies on miellyttävän ja fiksun oloinen, kysyy kohteliaasti seurakseen jonnekin julkiselle paikalle, niin mitä siinä menettää, jos suostuu?
Minä olen ainakin muutaman kerran suostunut lähtemään treffeille noin. Kysytty suoraan, että lähdenkö kahville/lasilliselle. Yhdestä tällaisesta kehkeytyi pari vuotta kestänyt seurustelusuhde.
Miksi asioista pitää tehdä turhan vaikeita? Ja suoraan kysymisessä on sekin hyvä puoli, että tietää ainakin heti, että toinen on "siinä mielessä" kiinnostunut.
Miten se mies voi vaikuttaa miellyttävältä ja fiksulta, jos sen kanssa ei ole edes jutellut?
Kai nyt ulkonäöstä, käytöksestä, eleistä ja tilanteesta voi jotain päätellä? Jos mies on viinalta haiseva, likainen, epäilyttävän kuuloinen jne, niin ei varmaan vaikuta miellyttävältä. Päinvastainen taas voi vaikuttaa miellyttävältä. Mutta jokainen voi tehdä elämästään juuri niin vaikeaa kuin haluaa, ja itsestään mahdollisimman vaikeasti tavoiteltavan, jos se tuntuu turvallisemmalta.
Pelkän ulkonäön perusteella sarjadeittaileva ihminen ei kiinnosta. Näitä on jo tarpeeksi tinderissä.
Eli johonkin kahville lähteminen on ylivoimaisen vaikeaa? Ei ihme, ettei kukaan koskaan pyydä ketään mihinkään spontaanisti.
Se että olettaa jonkun olevan potentiaalinen kumppani vain ulkonäön perusteella, ilman että kiinnostaa edes ensin keskutella kertoo ihmisestä paljon. Pinnallinen.
Olet kapeakatseinen, vaikea ja rajoittunut henkilö. Yhden kerran kun käy kahvilla, selviää onko myös juttujen puolesta minkäänlaista kemiaa.
Se kyllä puhuu paskaa, joka väittää etteikö ulkonäöllä olisi MINKÄÄNLAISTA merkitystä. Näistä tulee aina niin vastenmielinen "minä olen niin erinomainen ja pyhä ihminen koska en välitä pätkääkään ulkonäöstä"-kuva vaikka sitten todellisuudessa kuitenkaan eivät huoli jotain mukavaa tyyppiä kumppaniksi koska tällä on esim. hassun näköinen silmien karsastus.
En löydä viestiä jossa sanotaan ettei ulkonäöllä ole merkitystä? Ainoastaan kritisoitu sitä että haluaa jonkun kanssa treffeille vain ulkonäön takia.
Ovatko ne ihmiset itse niin sisällöttömiä kuoria että heille oikeasti riittää kiinostuksen herättämiseen pelkkä pinta?
Jostainhan se on aloitettava ja sen ulkonäönkin on lopulta kelvattava, joten miksi ei voisi yhtä hyvin lähteä sen perusteella liikkeelle? Kun se koko tutustumisprosessi täytyy joka tapauksess akäydä läpi eikä koskaan voi etukäteen tietää, loksahtaako kaikki kohdilleen.
Mikäs on sitten sellainen jalo ja puhdas ominaisuus, jonka perusteella enkelitkin hyväksyvät tutustumisen aloittamisen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
yertyerty kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Enpä löydä tuollaista artikkelia.
Tuossa on tuo juttu.
https://www.iltalehti.fi/rakkausjaseksiartikkelit/a/445f808e-7cc5-4ba9-…;
Jos ette edes ole rupatteluväleissä niin ehdottomasti ei, sinun ei pidä mennä ehdottamaan treffejä. Aloita ensin sillä rupattelulla.
Sepä se. Jos kokee ihmisen ulkoisesti viehättäväksi eli kokee kemiaa, niin se ei nykykulttuurissa ole oikeutettu peruste kysyä ihmistä treffeille.
Minusta vain olisi helpompaa ehdotella treffejä oikeassa elämässä kuin laatia deitti-ilmoituksia nettiin, koska deitti-ilmoituksista ei kemia paljastu.
Voi luoja taas... Minkä ihmeen takia pitää mennä ehdottamaan niitä treffejä sen sijaan, että menisi JUTTUSILLE. Juttelisi, rupattelisi, tutustuisi. Mutta ei. Taas pitää änkätä siitä kun ei kannusteta pyytämään treffeille. JOS SINÄ ET KEKSI MUKAVAA JUTELTAVAA EDES SIELLÄ TYÖPAIKALLA NIIN MINKÄ MOOSEKSEN TAKIA SE NAINEN LÄHTISI KANSSASI TREFFEILLE?
Miksi se jutustelu ensin on niin tärkeää? Jos mies on miellyttävän ja fiksun oloinen, kysyy kohteliaasti seurakseen jonnekin julkiselle paikalle, niin mitä siinä menettää, jos suostuu?
Minä olen ainakin muutaman kerran suostunut lähtemään treffeille noin. Kysytty suoraan, että lähdenkö kahville/lasilliselle. Yhdestä tällaisesta kehkeytyi pari vuotta kestänyt seurustelusuhde.
Miksi asioista pitää tehdä turhan vaikeita? Ja suoraan kysymisessä on sekin hyvä puoli, että tietää ainakin heti, että toinen on "siinä mielessä" kiinnostunut.
Miten se mies voi vaikuttaa miellyttävältä ja fiksulta, jos sen kanssa ei ole edes jutellut?
Kai nyt ulkonäöstä, käytöksestä, eleistä ja tilanteesta voi jotain päätellä? Jos mies on viinalta haiseva, likainen, epäilyttävän kuuloinen jne, niin ei varmaan vaikuta miellyttävältä. Päinvastainen taas voi vaikuttaa miellyttävältä. Mutta jokainen voi tehdä elämästään juuri niin vaikeaa kuin haluaa, ja itsestään mahdollisimman vaikeasti tavoiteltavan, jos se tuntuu turvallisemmalta.
Pelkän ulkonäön perusteella sarjadeittaileva ihminen ei kiinnosta. Näitä on jo tarpeeksi tinderissä.
Eli johonkin kahville lähteminen on ylivoimaisen vaikeaa? Ei ihme, ettei kukaan koskaan pyydä ketään mihinkään spontaanisti.
Se että olettaa jonkun olevan potentiaalinen kumppani vain ulkonäön perusteella, ilman että kiinnostaa edes ensin keskutella kertoo ihmisestä paljon. Pinnallinen.
Aika paljon lapsellisia ulkonäköjankkaajia täällä. Totta helvetissä kaikki lähtee ensin ulkoisesta olemuksesta, se on joko miellyttävä tai sitten ei. Telepaatteja kun meistä ei ole kukaan, että voisimme saada ihmisestä ensin jotain pään sisältöä nähtäväksi, että olisiko potentiaalinen kumppani. Toisaalta, vaikka päänsisältö miellyttäisi kuinka paljon, niin se ei auttaisi mitään, ellei pärstävärkki menisi läpi aivojen alitajuisesta tarkastuksesta.
Naama näkyy ensin ja silläkin on merkitystä, koittakaa nyt päästä sen yli älkääkä jeesustelko.
Tämä, ihan kaikki ihmiset katsovat potentiaalisessa partnerissa ulkonäköä ensin. Joka muuta väittää, yksinkertaisesti valehtelee.
Vierailija kirjoitti:
yertyerty kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Enpä löydä tuollaista artikkelia.
Tuossa on tuo juttu.
https://www.iltalehti.fi/rakkausjaseksiartikkelit/a/445f808e-7cc5-4ba9-…;
Jos ette edes ole rupatteluväleissä niin ehdottomasti ei, sinun ei pidä mennä ehdottamaan treffejä. Aloita ensin sillä rupattelulla.
Sepä se. Jos kokee ihmisen ulkoisesti viehättäväksi eli kokee kemiaa, niin se ei nykykulttuurissa ole oikeutettu peruste kysyä ihmistä treffeille.
Minusta vain olisi helpompaa ehdotella treffejä oikeassa elämässä kuin laatia deitti-ilmoituksia nettiin, koska deitti-ilmoituksista ei kemia paljastu.
Voi luoja taas... Minkä ihmeen takia pitää mennä ehdottamaan niitä treffejä sen sijaan, että menisi JUTTUSILLE. Juttelisi, rupattelisi, tutustuisi. Mutta ei. Taas pitää änkätä siitä kun ei kannusteta pyytämään treffeille. JOS SINÄ ET KEKSI MUKAVAA JUTELTAVAA EDES SIELLÄ TYÖPAIKALLA NIIN MINKÄ MOOSEKSEN TAKIA SE NAINEN LÄHTISI KANSSASI TREFFEILLE?
Miksi se jutustelu ensin on niin tärkeää? Jos mies on miellyttävän ja fiksun oloinen, kysyy kohteliaasti seurakseen jonnekin julkiselle paikalle, niin mitä siinä menettää, jos suostuu?
Minä olen ainakin muutaman kerran suostunut lähtemään treffeille noin. Kysytty suoraan, että lähdenkö kahville/lasilliselle. Yhdestä tällaisesta kehkeytyi pari vuotta kestänyt seurustelusuhde.
Miksi asioista pitää tehdä turhan vaikeita? Ja suoraan kysymisessä on sekin hyvä puoli, että tietää ainakin heti, että toinen on "siinä mielessä" kiinnostunut.
Miten se mies voi vaikuttaa miellyttävältä ja fiksulta, jos sen kanssa ei ole edes jutellut?
Kai nyt ulkonäöstä, käytöksestä, eleistä ja tilanteesta voi jotain päätellä? Jos mies on viinalta haiseva, likainen, epäilyttävän kuuloinen jne, niin ei varmaan vaikuta miellyttävältä. Päinvastainen taas voi vaikuttaa miellyttävältä. Mutta jokainen voi tehdä elämästään juuri niin vaikeaa kuin haluaa, ja itsestään mahdollisimman vaikeasti tavoiteltavan, jos se tuntuu turvallisemmalta.
Pelkän ulkonäön perusteella sarjadeittaileva ihminen ei kiinnosta. Näitä on jo tarpeeksi tinderissä.
Eli johonkin kahville lähteminen on ylivoimaisen vaikeaa? Ei ihme, ettei kukaan koskaan pyydä ketään mihinkään spontaanisti.
Se että olettaa jonkun olevan potentiaalinen kumppani vain ulkonäön perusteella, ilman että kiinnostaa edes ensin keskutella kertoo ihmisestä paljon. Pinnallinen.
Aika paljon lapsellisia ulkonäköjankkaajia täällä. Totta helvetissä kaikki lähtee ensin ulkoisesta olemuksesta, se on joko miellyttävä tai sitten ei. Telepaatteja kun meistä ei ole kukaan, että voisimme saada ihmisestä ensin jotain pään sisältöä nähtäväksi, että olisiko potentiaalinen kumppani. Toisaalta, vaikka päänsisältö miellyttäisi kuinka paljon, niin se ei auttaisi mitään, ellei pärstävärkki menisi läpi aivojen alitajuisesta tarkastuksesta.
Naama näkyy ensin ja silläkin on merkitystä, koittakaa nyt päästä sen yli älkääkä jeesustelko.
Tämä, ihan kaikki ihmiset katsovat potentiaalisessa partnerissa ulkonäköä ensin. Joka muuta väittää, yksinkertaisesti valehtelee.
Kyllä minä olen rakastunut ilman näkemistä. Ei sellainen ihminen näytä vastenmieliseltä josta pitää.
Miehiähän riittää. On vain ongelmana se, että jos ja kun nainen eroaa tai jää leskeksi kypsemmällä iällä, miesten kuolleisuus ja alkoholisoituneisuus on vähentänyt valikoimaa olennaisesti. Lisäksi miesten kouluttamattomuus ja haluttomuus etsiä työtä syrjäyttää heistä ison osan. Ei pk-seudulla töissä oleva koulutettu nainen mitään sonkajärveläistä(* peräkammarin poikaa halua, etenkin kun tämä ei sieltä peräkammaristaan poistu kuin ruumisarkussa.
Emmekä me naiset niin epätoivoisia ole, että kävisimme ostamassa itsellemme orjamiehen jostain kehitysmaasta. Sellainen suhde ei ole tyydyttävä millään tasolla.
Mieluummin yksin kuin huonossa seurassa, sanoi vanha kansa ja oli ihan oikeassa.
(*Sonkajärvi on viitteellinen, keksitty paikannimi, jolla ei ole mitään tekemistä minkään olemassaolevan paikkakunnan kanssa.
Pitkäänhän on uutisoitu että miehille ei ole naisia, ja nyt tämä on saatettu myös muotoon naisille ei ole miehiä.
Oikeasti suuri osa ongelmasta on vain siinä, kun vapaat nuoret miehet ja naiset ovat keskenään eri paikkakunnilla. Maantieteellinen sijainti estää tapaamisia jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miehiähän riittää. On vain ongelmana se, että jos ja kun nainen eroaa tai jää leskeksi kypsemmällä iällä, miesten kuolleisuus ja alkoholisoituneisuus on vähentänyt valikoimaa olennaisesti. Lisäksi miesten kouluttamattomuus ja haluttomuus etsiä työtä syrjäyttää heistä ison osan. Ei pk-seudulla töissä oleva koulutettu nainen mitään sonkajärveläistä(* peräkammarin poikaa halua, etenkin kun tämä ei sieltä peräkammaristaan poistu kuin ruumisarkussa.
Emmekä me naiset niin epätoivoisia ole, että kävisimme ostamassa itsellemme orjamiehen jostain kehitysmaasta. Sellainen suhde ei ole tyydyttävä millään tasolla.
Mieluummin yksin kuin huonossa seurassa, sanoi vanha kansa ja oli ihan oikeassa.
(*Sonkajärvi on viitteellinen, keksitty paikannimi, jolla ei ole mitään tekemistä minkään olemassaolevan paikkakunnan kanssa.
Miksi pk-seudulla asuva koulutettu nainen ei voi ottaa kivaa ja fiksua pk-seudulla asuvaa koulutettua miestä? Tämähän se kiinnostava kysymys on
Sinkku M25 kirjoitti:
Ymmärrän kyllä naisten näkökulman täysin. Olisin itsekin toki imarreltu jos nainen tulisi pyytämään minua randomilla ulos, mutta tilanne olisi kaikin puolin kiusallinen jos en tuntisi kyseistä naista ollenkaan, olipa tämä miten hyvännäköinen tahansa. Sitten kun siellä treffeillä ollaan, kun ei tiedä toisen kiinnostuksenkohteista, vapaa-ajanvietosta yms yhtään mitään niin pitää keksiä tikusta asiaa. Se jäänmurtaminen tapahtuu jo siinä vaiheessa kun puhutaan niitä näitä ensitapaamisella ja siinä selviää et onko yhtäläisiä kiinnostuksenkohteita yms. mistä voisi sitten jatkaa ehkä treffeilläkin.
Miten tyhmiä miehet oikein on kun ei tajua tätä? Ei se naisten "narraaminen" tosiaan vaadi yhtään mitään muuta kun olet käynyt suihkussa, on siistit vaatteet päällä ja osaat puhua naisten kans niitä näitä. Se on taito mitä voi harjoitella, puolet maailman ihmisistä on naisia niin jos yhden kanssa mokaat, muut eivät tiedä toilailustasi mitään.
Treffeillähän nimenomaan keskustellaan noista asioista, duh. Jos nuo kaikki on jo käsitelty, niin mistäs sitten keksitään juttua, täh? Vähän niin kuin takaperoinen tämä sinun käsityksesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
rtyrytery kirjoitti:
Jostainhan se on aloitettava ja sen ulkonäönkin on lopulta kelvattava, joten miksi ei voisi yhtä hyvin lähteä sen perusteella liikkeelle?
Ulkonäkö on minusta sikäli huono sana, että ainakin itselleni vaikuttaa paljon enemmän yleisolemus. Toki ulkonäkö on merkittävä osa sitä, mutta paljon merkitsevät myös eleet, puheen tahti, äänen väri, katsekontaktin rohkeus, ilmeen avoimuus, käytetty kieli, kasvojen mikroliikkeet ja sen sellaiset seikat. Viehätyn lähes poikkeuksetta vahvan kontaktin ottavista rauhallisista naisista, kun taas eläväiset ja puheliaat naiset eivät viehätä.
Mitä tulee yhden illan suhteisiin, niin jokin osa niistäkin johtaa parisuhteeseen. Baarista valitaa ulkoisesti miellyttävä ihminen, sitten harrastetaan seksiä ja lopuksi huomataan, että ehkä tästä voisi enemmänkin kehitellä.
Sujuvan keskustelun korostamista en ymmärrä. Miksi ensimmäiset treffit eivät saisi olla vähän kömpelöitä? Jos ihminen on introvertti ja hänen on vaikea luoda juttua vieraan kanssa, niin eihän se sitä tarkoita, että hän olisi huono kumppani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
yertyerty kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Enpä löydä tuollaista artikkelia.
Tuossa on tuo juttu.
https://www.iltalehti.fi/rakkausjaseksiartikkelit/a/445f808e-7cc5-4ba9-…;
Jos ette edes ole rupatteluväleissä niin ehdottomasti ei, sinun ei pidä mennä ehdottamaan treffejä. Aloita ensin sillä rupattelulla.
Sepä se. Jos kokee ihmisen ulkoisesti viehättäväksi eli kokee kemiaa, niin se ei nykykulttuurissa ole oikeutettu peruste kysyä ihmistä treffeille.
Minusta vain olisi helpompaa ehdotella treffejä oikeassa elämässä kuin laatia deitti-ilmoituksia nettiin, koska deitti-ilmoituksista ei kemia paljastu.
Voi luoja taas... Minkä ihmeen takia pitää mennä ehdottamaan niitä treffejä sen sijaan, että menisi JUTTUSILLE. Juttelisi, rupattelisi, tutustuisi. Mutta ei. Taas pitää änkätä siitä kun ei kannusteta pyytämään treffeille. JOS SINÄ ET KEKSI MUKAVAA JUTELTAVAA EDES SIELLÄ TYÖPAIKALLA NIIN MINKÄ MOOSEKSEN TAKIA SE NAINEN LÄHTISI KANSSASI TREFFEILLE?
Miksi se jutustelu ensin on niin tärkeää? Jos mies on miellyttävän ja fiksun oloinen, kysyy kohteliaasti seurakseen jonnekin julkiselle paikalle, niin mitä siinä menettää, jos suostuu?
Minä olen ainakin muutaman kerran suostunut lähtemään treffeille noin. Kysytty suoraan, että lähdenkö kahville/lasilliselle. Yhdestä tällaisesta kehkeytyi pari vuotta kestänyt seurustelusuhde.
Miksi asioista pitää tehdä turhan vaikeita? Ja suoraan kysymisessä on sekin hyvä puoli, että tietää ainakin heti, että toinen on "siinä mielessä" kiinnostunut.
Miten se mies voi vaikuttaa miellyttävältä ja fiksulta, jos sen kanssa ei ole edes jutellut?
Kai nyt ulkonäöstä, käytöksestä, eleistä ja tilanteesta voi jotain päätellä? Jos mies on viinalta haiseva, likainen, epäilyttävän kuuloinen jne, niin ei varmaan vaikuta miellyttävältä. Päinvastainen taas voi vaikuttaa miellyttävältä. Mutta jokainen voi tehdä elämästään juuri niin vaikeaa kuin haluaa, ja itsestään mahdollisimman vaikeasti tavoiteltavan, jos se tuntuu turvallisemmalta.
Pelkän ulkonäön perusteella sarjadeittaileva ihminen ei kiinnosta. Näitä on jo tarpeeksi tinderissä.
Eli johonkin kahville lähteminen on ylivoimaisen vaikeaa? Ei ihme, ettei kukaan koskaan pyydä ketään mihinkään spontaanisti.
Se että olettaa jonkun olevan potentiaalinen kumppani vain ulkonäön perusteella, ilman että kiinnostaa edes ensin keskutella kertoo ihmisestä paljon. Pinnallinen.
Aika paljon lapsellisia ulkonäköjankkaajia täällä. Totta helvetissä kaikki lähtee ensin ulkoisesta olemuksesta, se on joko miellyttävä tai sitten ei. Telepaatteja kun meistä ei ole kukaan, että voisimme saada ihmisestä ensin jotain pään sisältöä nähtäväksi, että olisiko potentiaalinen kumppani. Toisaalta, vaikka päänsisältö miellyttäisi kuinka paljon, niin se ei auttaisi mitään, ellei pärstävärkki menisi läpi aivojen alitajuisesta tarkastuksesta.
Naama näkyy ensin ja silläkin on merkitystä, koittakaa nyt päästä sen yli älkääkä jeesustelko.
Tämä, ihan kaikki ihmiset katsovat potentiaalisessa partnerissa ulkonäköä ensin. Joka muuta väittää, yksinkertaisesti valehtelee.
Kyllä minä olen rakastunut ilman näkemistä. Ei sellainen ihminen näytä vastenmieliseltä josta pitää.
Tokihan tuurilla voi noinkin käydä. Mutta sinunkin näkemätön rakastumisesi olisi lopahtanut sekunnissa, kun vastaan olisikin tullut joku epäsikiön näköinen tyyppi. Ihan turha väittää, että kaikki kelpaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
rtyrytery kirjoitti:
Jostainhan se on aloitettava ja sen ulkonäönkin on lopulta kelvattava, joten miksi ei voisi yhtä hyvin lähteä sen perusteella liikkeelle?
Ulkonäkö on minusta sikäli huono sana, että ainakin itselleni vaikuttaa paljon enemmän yleisolemus. Toki ulkonäkö on merkittävä osa sitä, mutta paljon merkitsevät myös eleet, puheen tahti, äänen väri, katsekontaktin rohkeus, ilmeen avoimuus, käytetty kieli, kasvojen mikroliikkeet ja sen sellaiset seikat. Viehätyn lähes poikkeuksetta vahvan kontaktin ottavista rauhallisista naisista, kun taas eläväiset ja puheliaat naiset eivät viehätä.
Mitä tulee yhden illan suhteisiin, niin jokin osa niistäkin johtaa parisuhteeseen. Baarista valitaa ulkoisesti miellyttävä ihminen, sitten harrastetaan seksiä ja lopuksi huomataan, että ehkä tästä voisi enemmänkin kehitellä.
Sujuvan keskustelun korostamista en ymmärrä. Miksi ensimmäiset treffit eivät saisi olla vähän kömpelöitä? Jos ihminen on introvertti ja hänen on vaikea luoda juttua vieraan kanssa, niin eihän se sitä tarkoita, että hän olisi huono kumppani.
Toki nämäkin ovat oleellisia ja kuuluvat kokonaisuuteen, jos niitä on saatavilla eikä katsella esimerkiksi deittiprofiilia.
Minustakin ensitreffeillä on oleellisempaa se kemia ja tunnelma muuten, ei niinkään se että soljuuko keskustelu täydellisesti. Etenkin, kun tilanne on ymmärrettävästi jännittävä ja varsinkin silloin, jos ollaan toisesta oikeasti kiinnostuneita ja on siis menetettävää.
Vierailija kirjoitti:
Tämä ketju kyllä paljastaa aika hyvin sen, että Suomessa on paljon sosiaalisesti todella estyneitä ihmisiä. Spontaani juttelu ja tutustuminen monille ihan hel*etin vaikeaa. Eikä täällä ole oikeastaan minkäänlaista trefffikulttuuria.
Ja olenko ainoa, jonka mielestä on outoa, että monille on ihan normaalia lähteä hirveässä kännissä baarista jonkun käytännössä tuntemattoman ihmisen kanssa jomman kumman luokse panemaan, mutta kahville lähteminen tuntemattoman kanssa selvin päin julkisella paikalla on epänormaalia?
Onko toisen asuntoon meneminen ja seksin harrastaminen jotenkin vähemmän tungettelevaa kenties? :D
Vaikka sä kännäätkin ja harrastat seksiä tuntemattomien kanssa ei tarkoita sitä, että kaikki toisetkin niin tekee. Uskoisinpa että nämä jotka ei lähde randomien tyyppien kanssa kahville ovat eri tyyppejä kun nämä randomin seksin harrastajat. Ihmisiä kun on moneen junaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miehiähän riittää. On vain ongelmana se, että jos ja kun nainen eroaa tai jää leskeksi kypsemmällä iällä, miesten kuolleisuus ja alkoholisoituneisuus on vähentänyt valikoimaa olennaisesti. Lisäksi miesten kouluttamattomuus ja haluttomuus etsiä työtä syrjäyttää heistä ison osan. Ei pk-seudulla töissä oleva koulutettu nainen mitään sonkajärveläistä(* peräkammarin poikaa halua, etenkin kun tämä ei sieltä peräkammaristaan poistu kuin ruumisarkussa.
Emmekä me naiset niin epätoivoisia ole, että kävisimme ostamassa itsellemme orjamiehen jostain kehitysmaasta. Sellainen suhde ei ole tyydyttävä millään tasolla.
Mieluummin yksin kuin huonossa seurassa, sanoi vanha kansa ja oli ihan oikeassa.
(*Sonkajärvi on viitteellinen, keksitty paikannimi, jolla ei ole mitään tekemistä minkään olemassaolevan paikkakunnan kanssa.
Vakka etsii kanttaan, näinhän se menee. En mä sua moralisoi, jokin tässä vaan pysäyttää ajatteleen. Oisko se vaan sittenkin toistepäin? Joskus sinkkumiehen seikkailut pk-seudulla tuppaa oleen aika vauhdikkaita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
yertyerty kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Enpä löydä tuollaista artikkelia.
Tuossa on tuo juttu.
https://www.iltalehti.fi/rakkausjaseksiartikkelit/a/445f808e-7cc5-4ba9-…;
Jos ette edes ole rupatteluväleissä niin ehdottomasti ei, sinun ei pidä mennä ehdottamaan treffejä. Aloita ensin sillä rupattelulla.
Sepä se. Jos kokee ihmisen ulkoisesti viehättäväksi eli kokee kemiaa, niin se ei nykykulttuurissa ole oikeutettu peruste kysyä ihmistä treffeille.
Minusta vain olisi helpompaa ehdotella treffejä oikeassa elämässä kuin laatia deitti-ilmoituksia nettiin, koska deitti-ilmoituksista ei kemia paljastu.
Voi luoja taas... Minkä ihmeen takia pitää mennä ehdottamaan niitä treffejä sen sijaan, että menisi JUTTUSILLE. Juttelisi, rupattelisi, tutustuisi. Mutta ei. Taas pitää änkätä siitä kun ei kannusteta pyytämään treffeille. JOS SINÄ ET KEKSI MUKAVAA JUTELTAVAA EDES SIELLÄ TYÖPAIKALLA NIIN MINKÄ MOOSEKSEN TAKIA SE NAINEN LÄHTISI KANSSASI TREFFEILLE?
Miksi se jutustelu ensin on niin tärkeää? Jos mies on miellyttävän ja fiksun oloinen, kysyy kohteliaasti seurakseen jonnekin julkiselle paikalle, niin mitä siinä menettää, jos suostuu?
Minä olen ainakin muutaman kerran suostunut lähtemään treffeille noin. Kysytty suoraan, että lähdenkö kahville/lasilliselle. Yhdestä tällaisesta kehkeytyi pari vuotta kestänyt seurustelusuhde.
Miksi asioista pitää tehdä turhan vaikeita? Ja suoraan kysymisessä on sekin hyvä puoli, että tietää ainakin heti, että toinen on "siinä mielessä" kiinnostunut.
Miten se mies voi vaikuttaa miellyttävältä ja fiksulta, jos sen kanssa ei ole edes jutellut?
Kai nyt ulkonäöstä, käytöksestä, eleistä ja tilanteesta voi jotain päätellä? Jos mies on viinalta haiseva, likainen, epäilyttävän kuuloinen jne, niin ei varmaan vaikuta miellyttävältä. Päinvastainen taas voi vaikuttaa miellyttävältä. Mutta jokainen voi tehdä elämästään juuri niin vaikeaa kuin haluaa, ja itsestään mahdollisimman vaikeasti tavoiteltavan, jos se tuntuu turvallisemmalta.
Pelkän ulkonäön perusteella sarjadeittaileva ihminen ei kiinnosta. Näitä on jo tarpeeksi tinderissä.
Eli johonkin kahville lähteminen on ylivoimaisen vaikeaa? Ei ihme, ettei kukaan koskaan pyydä ketään mihinkään spontaanisti.
Se että olettaa jonkun olevan potentiaalinen kumppani vain ulkonäön perusteella, ilman että kiinnostaa edes ensin keskutella kertoo ihmisestä paljon. Pinnallinen.
Aika paljon lapsellisia ulkonäköjankkaajia täällä. Totta helvetissä kaikki lähtee ensin ulkoisesta olemuksesta, se on joko miellyttävä tai sitten ei. Telepaatteja kun meistä ei ole kukaan, että voisimme saada ihmisestä ensin jotain pään sisältöä nähtäväksi, että olisiko potentiaalinen kumppani. Toisaalta, vaikka päänsisältö miellyttäisi kuinka paljon, niin se ei auttaisi mitään, ellei pärstävärkki menisi läpi aivojen alitajuisesta tarkastuksesta.
Naama näkyy ensin ja silläkin on merkitystä, koittakaa nyt päästä sen yli älkääkä jeesustelko.
Tämä, ihan kaikki ihmiset katsovat potentiaalisessa partnerissa ulkonäköä ensin. Joka muuta väittää, yksinkertaisesti valehtelee.
Kyllä minä olen rakastunut ilman näkemistä. Ei sellainen ihminen näytä vastenmieliseltä josta pitää.
Ellet ole sokea tai ollut treffeillä silmät kiinni, niin se tarkoittaa, että olet rakastunut pelkkiin sanoihin. Tapaamatta koko henkilöä. Onhan se mahdollista, mutta todella harvinaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Enpä löydä tuollaista artikkelia.
Tuossa on tuo juttu.
https://www.iltalehti.fi/rakkausjaseksiartikkelit/a/445f808e-7cc5-4ba9-…;
Jos ette edes ole rupatteluväleissä niin ehdottomasti ei, sinun ei pidä mennä ehdottamaan treffejä. Aloita ensin sillä rupattelulla.
Sepä se. Jos kokee ihmisen ulkoisesti viehättäväksi eli kokee kemiaa, niin se ei nykykulttuurissa ole oikeutettu peruste kysyä ihmistä treffeille.
Minusta vain olisi helpompaa ehdotella treffejä oikeassa elämässä kuin laatia deitti-ilmoituksia nettiin, koska deitti-ilmoituksista ei kemia paljastu.
Voi luoja taas... Minkä ihmeen takia pitää mennä ehdottamaan niitä treffejä sen sijaan, että menisi JUTTUSILLE. Juttelisi, rupattelisi, tutustuisi. Mutta ei. Taas pitää änkätä siitä kun ei kannusteta pyytämään treffeille. JOS SINÄ ET KEKSI MUKAVAA JUTELTAVAA EDES SIELLÄ TYÖPAIKALLA NIIN MINKÄ MOOSEKSEN TAKIA SE NAINEN LÄHTISI KANSSASI TREFFEILLE?
Miksi se jutustelu ensin on niin tärkeää? Jos mies on miellyttävän ja fiksun oloinen, kysyy kohteliaasti seurakseen jonnekin julkiselle paikalle, niin mitä siinä menettää, jos suostuu?
Minä olen ainakin muutaman kerran suostunut lähtemään treffeille noin. Kysytty suoraan, että lähdenkö kahville/lasilliselle. Yhdestä tällaisesta kehkeytyi pari vuotta kestänyt seurustelusuhde.
Miksi asioista pitää tehdä turhan vaikeita? Ja suoraan kysymisessä on sekin hyvä puoli, että tietää ainakin heti, että toinen on "siinä mielessä" kiinnostunut.
Miten se mies voi vaikuttaa miellyttävältä ja fiksulta, jos sen kanssa ei ole edes jutellut?
Kai nyt ulkonäöstä, käytöksestä, eleistä ja tilanteesta voi jotain päätellä? Jos mies on viinalta haiseva, likainen, epäilyttävän kuuloinen jne, niin ei varmaan vaikuta miellyttävältä. Päinvastainen taas voi vaikuttaa miellyttävältä. Mutta jokainen voi tehdä elämästään juuri niin vaikeaa kuin haluaa, ja itsestään mahdollisimman vaikeasti tavoiteltavan, jos se tuntuu turvallisemmalta.
Suunnilleen kaikki ihmiset on siis mielestäsi mielkyttäviä ja fiksuja?
Ei ole. Vaikka olisi ihan ok, niin vaaditaan vielä jotain lisää, että kiinnostaa lähteä treffeille. Ei kuitenkaan tarvitse jutella etukäteen. Eiköhän siellä kahvikupin äärellä sitten selviä se juttelu. Ihmisiltä puuttuu riskinottokyky täysin. Ei millään voi lähteä kahville, kun siinähän voi käydä niin, ettei se toinen olekaan täydellinen.
Jos se juttelu ensin on niin kauhean vaikeaa että ottaisi toisesta ihmisestä mitään selville niin miten se luonnistuu siellä kahvillakaan.
Riippuu ihan täysin työstä ja tilanteesta. Jos esim. kyseessä on joku työparisi, niin juttelu on täysin luonnollista. Jos taas kyseessä on joku kiireinen asiakaspalvelija tai joku, jonka ympärillä on kokoajan muitakin, niin aika vaikeaa ängetä siihen väliin heittämään jotain omaa juttua. Kun sopii kahdenkeskiset kahvittelut, niin on paljon helpompi jutella kahdestaan.
Miksi kukaan lähtisi jonkun randomi tyypin kanssa kahville? Meillä on kahvia koko ajan saatavilla eikä sitä varten tarvitse mennä yhtään minnekään.
Siksi, että tyyppi saattaa vaikuttaa kiinnostavalta. Sille en voi mitään, jos joku nainen ei koe ketään kiinnostavaksi, ellei ole jutellut ensin kolme kuukautta etukäteen.
Ihan oikeasti: miksi mykkäpaska vaikuttaisi kiinnostavalta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
yertyerty kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Enpä löydä tuollaista artikkelia.
Tuossa on tuo juttu.
https://www.iltalehti.fi/rakkausjaseksiartikkelit/a/445f808e-7cc5-4ba9-…;
Jos ette edes ole rupatteluväleissä niin ehdottomasti ei, sinun ei pidä mennä ehdottamaan treffejä. Aloita ensin sillä rupattelulla.
Sepä se. Jos kokee ihmisen ulkoisesti viehättäväksi eli kokee kemiaa, niin se ei nykykulttuurissa ole oikeutettu peruste kysyä ihmistä treffeille.
Minusta vain olisi helpompaa ehdotella treffejä oikeassa elämässä kuin laatia deitti-ilmoituksia nettiin, koska deitti-ilmoituksista ei kemia paljastu.
Voi luoja taas... Minkä ihmeen takia pitää mennä ehdottamaan niitä treffejä sen sijaan, että menisi JUTTUSILLE. Juttelisi, rupattelisi, tutustuisi. Mutta ei. Taas pitää änkätä siitä kun ei kannusteta pyytämään treffeille. JOS SINÄ ET KEKSI MUKAVAA JUTELTAVAA EDES SIELLÄ TYÖPAIKALLA NIIN MINKÄ MOOSEKSEN TAKIA SE NAINEN LÄHTISI KANSSASI TREFFEILLE?
Miksi se jutustelu ensin on niin tärkeää? Jos mies on miellyttävän ja fiksun oloinen, kysyy kohteliaasti seurakseen jonnekin julkiselle paikalle, niin mitä siinä menettää, jos suostuu?
Minä olen ainakin muutaman kerran suostunut lähtemään treffeille noin. Kysytty suoraan, että lähdenkö kahville/lasilliselle. Yhdestä tällaisesta kehkeytyi pari vuotta kestänyt seurustelusuhde.
Miksi asioista pitää tehdä turhan vaikeita? Ja suoraan kysymisessä on sekin hyvä puoli, että tietää ainakin heti, että toinen on "siinä mielessä" kiinnostunut.
Miten se mies voi vaikuttaa miellyttävältä ja fiksulta, jos sen kanssa ei ole edes jutellut?
Kai nyt ulkonäöstä, käytöksestä, eleistä ja tilanteesta voi jotain päätellä? Jos mies on viinalta haiseva, likainen, epäilyttävän kuuloinen jne, niin ei varmaan vaikuta miellyttävältä. Päinvastainen taas voi vaikuttaa miellyttävältä. Mutta jokainen voi tehdä elämästään juuri niin vaikeaa kuin haluaa, ja itsestään mahdollisimman vaikeasti tavoiteltavan, jos se tuntuu turvallisemmalta.
Pelkän ulkonäön perusteella sarjadeittaileva ihminen ei kiinnosta. Näitä on jo tarpeeksi tinderissä.
Eli johonkin kahville lähteminen on ylivoimaisen vaikeaa? Ei ihme, ettei kukaan koskaan pyydä ketään mihinkään spontaanisti.
Se että olettaa jonkun olevan potentiaalinen kumppani vain ulkonäön perusteella, ilman että kiinnostaa edes ensin keskutella kertoo ihmisestä paljon. Pinnallinen.
Aika paljon lapsellisia ulkonäköjankkaajia täällä. Totta helvetissä kaikki lähtee ensin ulkoisesta olemuksesta, se on joko miellyttävä tai sitten ei. Telepaatteja kun meistä ei ole kukaan, että voisimme saada ihmisestä ensin jotain pään sisältöä nähtäväksi, että olisiko potentiaalinen kumppani. Toisaalta, vaikka päänsisältö miellyttäisi kuinka paljon, niin se ei auttaisi mitään, ellei pärstävärkki menisi läpi aivojen alitajuisesta tarkastuksesta.
Naama näkyy ensin ja silläkin on merkitystä, koittakaa nyt päästä sen yli älkääkä jeesustelko.
Tämä, ihan kaikki ihmiset katsovat potentiaalisessa partnerissa ulkonäköä ensin. Joka muuta väittää, yksinkertaisesti valehtelee.
Kyllä minä olen rakastunut ilman näkemistä. Ei sellainen ihminen näytä vastenmieliseltä josta pitää.
Ellet ole sokea tai ollut treffeillä silmät kiinni, niin se tarkoittaa, että olet rakastunut pelkkiin sanoihin. Tapaamatta koko henkilöä. Onhan se mahdollista, mutta todella harvinaista.
Tunnen monta pariskuntaa, jotka ovat tutustuneet netissä pelatessaan esim wowia. Eihän siinä nähdä miltä toinen oikeasti näyttää vaan ainoastaan hänen pelihahmo saa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monesti homma tyssää kun ei ole sitä naisten kuuluisaa kemiaa ensitreffeillä! Kuka voi odottaa jotain räiskettä ensimmäisen tunnin tutustumisen aikana? Jos kolmansien treffien jälkeen ei ole kummallakaan mitään fiiliksia jatkaa tapailua niin sen ymmärrän.
M32
No sanotaan vaikka, että tykkäät äärettömästi "Scarlett Johanssonista". Haluaisit hänet itse asiassa kotivaimoksi etkä yhtään halua että hän käy töissä ja on näkyvillä. Käykin niin, että "Angela Merkel" pyytää sua treffeille, ja koska et tunne häntä etukäteen kuin ohimennen suostutkin ensitapaamiseen.
Et voi tietää tulisiko teistä hyvä pari, mutta luulet että parisuhdenäkemyksenne ovat kovin erilaiset, ja tiedät jo että poliittiselta tai kodinhoidon kannalta et vain pysty olemaan samaa mieltä. Käytkö silti läpi kolmet treffit, jos vaikka fiilikset muuttuu?
Tämä oli ihana! :DD
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehiähän riittää. On vain ongelmana se, että jos ja kun nainen eroaa tai jää leskeksi kypsemmällä iällä, miesten kuolleisuus ja alkoholisoituneisuus on vähentänyt valikoimaa olennaisesti. Lisäksi miesten kouluttamattomuus ja haluttomuus etsiä työtä syrjäyttää heistä ison osan. Ei pk-seudulla töissä oleva koulutettu nainen mitään sonkajärveläistä(* peräkammarin poikaa halua, etenkin kun tämä ei sieltä peräkammaristaan poistu kuin ruumisarkussa.
Emmekä me naiset niin epätoivoisia ole, että kävisimme ostamassa itsellemme orjamiehen jostain kehitysmaasta. Sellainen suhde ei ole tyydyttävä millään tasolla.
Mieluummin yksin kuin huonossa seurassa, sanoi vanha kansa ja oli ihan oikeassa.
(*Sonkajärvi on viitteellinen, keksitty paikannimi, jolla ei ole mitään tekemistä minkään olemassaolevan paikkakunnan kanssa.
Miksi pk-seudulla asuva koulutettu nainen ei voi ottaa kivaa ja fiksua pk-seudulla asuvaa koulutettua miestä? Tämähän se kiinnostava kysymys on
Vakka etsii kanttaan. En mä sua moralisoi, tää vaan pysäytti ajatteleen. Oisko se sittenkin toistepäin? Sinkkumiehen satunnaiset seikkailut pk-seudulla tuppaa oleen aika vauhdikkaita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Enpä löydä tuollaista artikkelia.
Tuossa on tuo juttu.
https://www.iltalehti.fi/rakkausjaseksiartikkelit/a/445f808e-7cc5-4ba9-…;
Jos ette edes ole rupatteluväleissä niin ehdottomasti ei, sinun ei pidä mennä ehdottamaan treffejä. Aloita ensin sillä rupattelulla.
Sepä se. Jos kokee ihmisen ulkoisesti viehättäväksi eli kokee kemiaa, niin se ei nykykulttuurissa ole oikeutettu peruste kysyä ihmistä treffeille.
Minusta vain olisi helpompaa ehdotella treffejä oikeassa elämässä kuin laatia deitti-ilmoituksia nettiin, koska deitti-ilmoituksista ei kemia paljastu.
Voi luoja taas... Minkä ihmeen takia pitää mennä ehdottamaan niitä treffejä sen sijaan, että menisi JUTTUSILLE. Juttelisi, rupattelisi, tutustuisi. Mutta ei. Taas pitää änkätä siitä kun ei kannusteta pyytämään treffeille. JOS SINÄ ET KEKSI MUKAVAA JUTELTAVAA EDES SIELLÄ TYÖPAIKALLA NIIN MINKÄ MOOSEKSEN TAKIA SE NAINEN LÄHTISI KANSSASI TREFFEILLE?
Miksi se jutustelu ensin on niin tärkeää? Jos mies on miellyttävän ja fiksun oloinen, kysyy kohteliaasti seurakseen jonnekin julkiselle paikalle, niin mitä siinä menettää, jos suostuu?
Minä olen ainakin muutaman kerran suostunut lähtemään treffeille noin. Kysytty suoraan, että lähdenkö kahville/lasilliselle. Yhdestä tällaisesta kehkeytyi pari vuotta kestänyt seurustelusuhde.
Miksi asioista pitää tehdä turhan vaikeita? Ja suoraan kysymisessä on sekin hyvä puoli, että tietää ainakin heti, että toinen on "siinä mielessä" kiinnostunut.
Miten se mies voi vaikuttaa miellyttävältä ja fiksulta, jos sen kanssa ei ole edes jutellut?
Kai nyt ulkonäöstä, käytöksestä, eleistä ja tilanteesta voi jotain päätellä? Jos mies on viinalta haiseva, likainen, epäilyttävän kuuloinen jne, niin ei varmaan vaikuta miellyttävältä. Päinvastainen taas voi vaikuttaa miellyttävältä. Mutta jokainen voi tehdä elämästään juuri niin vaikeaa kuin haluaa, ja itsestään mahdollisimman vaikeasti tavoiteltavan, jos se tuntuu turvallisemmalta.
Pelkän ulkonäön perusteella sarjadeittaileva ihminen ei kiinnosta. Näitä on jo tarpeeksi tinderissä.
Eli johonkin kahville lähteminen on ylivoimaisen vaikeaa? Ei ihme, ettei kukaan koskaan pyydä ketään mihinkään spontaanisti.
Se että olettaa jonkun olevan potentiaalinen kumppani vain ulkonäön perusteella, ilman että kiinnostaa edes ensin keskutella kertoo ihmisestä paljon. Pinnallinen.
Voi hyvä luoja sentään. Se että lähtee treffeille, ei tarkoita sitä, että pitää toista potentiaalisena kumppanina. Sinne treffeille mennään nimenomaan keskustelemaan ja ottamaan selville, löytyisikö sitä potentiaalia.
Esimerkiksi kahville lähtemisen ei tarvitse merkitä mitään muuta kuin sitä kahville lähtemistä ja avointa mieltä tutustua ihmiseen - ihmiseen joka vaikuttaa kivan näköiseltä ja kohteliaalta ja jossa ei ensi silmäyksellä ole ainakaan mitään sellaista, ettei hänen kanssaan voisi viettää vaikka puolta tuntia kahvia siemaillen ja mukavia jutellen. Ties vaikka se ihminen paljastuisi sellaiseksi, että kannattaa lähteä toistekin kahville jne...
Lähtisitkö itse siis puolen tunnin kahville
- omaa sukupuolta olevan mukavan ihmisen kanssa
- vastakkaista sukupuolta olevan ihmisen kanssa, joka vaikuttaa mukavalta (vaikka on ollut tavatessanne mykkä), mutta joka ei vähempää voisi sinua kiinnostaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Enpä löydä tuollaista artikkelia.
Tuossa on tuo juttu.
https://www.iltalehti.fi/rakkausjaseksiartikkelit/a/445f808e-7cc5-4ba9-…;
Jos ette edes ole rupatteluväleissä niin ehdottomasti ei, sinun ei pidä mennä ehdottamaan treffejä. Aloita ensin sillä rupattelulla.
Sepä se. Jos kokee ihmisen ulkoisesti viehättäväksi eli kokee kemiaa, niin se ei nykykulttuurissa ole oikeutettu peruste kysyä ihmistä treffeille.
Minusta vain olisi helpompaa ehdotella treffejä oikeassa elämässä kuin laatia deitti-ilmoituksia nettiin, koska deitti-ilmoituksista ei kemia paljastu.
Voi luoja taas... Minkä ihmeen takia pitää mennä ehdottamaan niitä treffejä sen sijaan, että menisi JUTTUSILLE. Juttelisi, rupattelisi, tutustuisi. Mutta ei. Taas pitää änkätä siitä kun ei kannusteta pyytämään treffeille. JOS SINÄ ET KEKSI MUKAVAA JUTELTAVAA EDES SIELLÄ TYÖPAIKALLA NIIN MINKÄ MOOSEKSEN TAKIA SE NAINEN LÄHTISI KANSSASI TREFFEILLE?
Miksi se jutustelu ensin on niin tärkeää? Jos mies on miellyttävän ja fiksun oloinen, kysyy kohteliaasti seurakseen jonnekin julkiselle paikalle, niin mitä siinä menettää, jos suostuu?
Minä olen ainakin muutaman kerran suostunut lähtemään treffeille noin. Kysytty suoraan, että lähdenkö kahville/lasilliselle. Yhdestä tällaisesta kehkeytyi pari vuotta kestänyt seurustelusuhde.
Miksi asioista pitää tehdä turhan vaikeita? Ja suoraan kysymisessä on sekin hyvä puoli, että tietää ainakin heti, että toinen on "siinä mielessä" kiinnostunut.
Miten se mies voi vaikuttaa miellyttävältä ja fiksulta, jos sen kanssa ei ole edes jutellut?
Kai nyt ulkonäöstä, käytöksestä, eleistä ja tilanteesta voi jotain päätellä? Jos mies on viinalta haiseva, likainen, epäilyttävän kuuloinen jne, niin ei varmaan vaikuta miellyttävältä. Päinvastainen taas voi vaikuttaa miellyttävältä. Mutta jokainen voi tehdä elämästään juuri niin vaikeaa kuin haluaa, ja itsestään mahdollisimman vaikeasti tavoiteltavan, jos se tuntuu turvallisemmalta.
Suunnilleen kaikki ihmiset on siis mielestäsi mielkyttäviä ja fiksuja?
Ei ole. Vaikka olisi ihan ok, niin vaaditaan vielä jotain lisää, että kiinnostaa lähteä treffeille. Ei kuitenkaan tarvitse jutella etukäteen. Eiköhän siellä kahvikupin äärellä sitten selviä se juttelu. Ihmisiltä puuttuu riskinottokyky täysin. Ei millään voi lähteä kahville, kun siinähän voi käydä niin, ettei se toinen olekaan täydellinen.
Jos se juttelu ensin on niin kauhean vaikeaa että ottaisi toisesta ihmisestä mitään selville niin miten se luonnistuu siellä kahvillakaan.
Riippuu ihan täysin työstä ja tilanteesta. Jos esim. kyseessä on joku työparisi, niin juttelu on täysin luonnollista. Jos taas kyseessä on joku kiireinen asiakaspalvelija tai joku, jonka ympärillä on kokoajan muitakin, niin aika vaikeaa ängetä siihen väliin heittämään jotain omaa juttua. Kun sopii kahdenkeskiset kahvittelut, niin on paljon helpompi jutella kahdestaan.
Miksi kukaan lähtisi jonkun randomi tyypin kanssa kahville? Meillä on kahvia koko ajan saatavilla eikä sitä varten tarvitse mennä yhtään minnekään.
Siksi, että tyyppi saattaa vaikuttaa kiinnostavalta. Sille en voi mitään, jos joku nainen ei koe ketään kiinnostavaksi, ellei ole jutellut ensin kolme kuukautta etukäteen.
Ihan oikeasti: miksi mykkäpaska vaikuttaisi kiinnostavalta?
Sulla on erikoinen käsitys muista ihmisistä, joiden kanssa et ole jutellut. Onnea elämääsi.
Aika paljon lapsellisia ulkonäköjankkaajia täällä. Totta helvetissä kaikki lähtee ensin ulkoisesta olemuksesta, se on joko miellyttävä tai sitten ei. Telepaatteja kun meistä ei ole kukaan, että voisimme saada ihmisestä ensin jotain pään sisältöä nähtäväksi, että olisiko potentiaalinen kumppani. Toisaalta, vaikka päänsisältö miellyttäisi kuinka paljon, niin se ei auttaisi mitään, ellei pärstävärkki menisi läpi aivojen alitajuisesta tarkastuksesta.
Naama näkyy ensin ja silläkin on merkitystä, koittakaa nyt päästä sen yli älkääkä jeesustelko.