Lue keskustelun säännöt.
Iltalehti: Naisille ei löydy miehiä
22.02.2019 |
Iltalehdessä naiset murehtivat, että miehiä ei löydy eivätkä miehet lähesty.
Minä olen mies, joka tahtoisi pyytää ulos naista, joka työskentelee työpaikassa, jossa vierailen säännöllisesti. Minua ei ujostuttaisi kysyä naista ulos eikä naisen kieltävä vastaus saisi minua pohjamutiin, mutta sen sijaan kysymisen estää tilanteen epäsopivuus.
Minua on valistettu, ettei työssä olevaa ihmistä saa häiritä ja että on epäkohteliasta lähestyä työtä tekevää ihmistä.
Niinpä olen luovuttanut jo etukäteen. Nainen on osoittanut minulle mielestäni poikkeavaa huomiota ja minusta hän vaikuttaa mukavalta, mutta kun sosiaaliset normit estävät ulos kysymisen niin sitten ne estävät. Minkäs sille voi.
Kai se on niin, että nykyään suora treffejä tavoitteleva lähestyminen on sallittu enää (kännissä) yöelämässä tai netissä. Ainakin itselleni kaikki muut paikat tuntuvat epäsopivilta.
Kommentit (333)
Vierailija kirjoitti:
Heinasirkaksikin haukuttu kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyviä kunnollisia miehiä on paljon, mutta ongelma muodostuu siitä kun mies ei ole:
korkeakoulutettu ja hyvin tienaava
komeakasvoinen
pitkä
karismaattinen
ym jne
Naisten vaatimustasossa se ongelma on, jokainen nainen omasta tasostaan riippumatta etsii liian korkeatasoista miestä.
Taitaa mennä toisinpäin. Miehet hypergamisina tavoittelevat itseään tasokkaampia naisia, nuorempia, koulutetumpia, kauniimpia, vaikka itse on käyty pelkkä peruskoulu, sossu maksaa vuokran, pituutta on 166 cm, painoa 120 kg, ikää 40 vuotta ja naama kuin Timo Soinilla.
En nyt tiedä tuosta pituudesta. Olen itse 164cm pitkä ja en pidä itseäni lyhyenä. Painoakin on vain 90kg.
Sopivasti lihasta ja miksi mun pitäisi mennä yliopistoon, kun olen lisensiaatin tasoa juurikin tv-ohjelmavalintojeni vuoksi.
Katson paljon luonto dokumentteja ja yleltä prismaa ja kuuntelen myös Sarasvuon radio-ohjelmaa.
Koska tykkään ettei aikani mene hukkaan katsellessa ja kuunnellessa.
Ihmettelen kyllä sinua miksi olet niin jarru.
Jos lähtisit kanssani treffeille niin soittaisin sulle viulua rautatieasemalla ja järjestäisin kunnon shown sun kunniaksi. Ei sulla vaaon ole tarpeeksi riskinottokykyä.
Kaipaan naiselta riskinottokykyä ja taitoa heittäytyä leikkisästi mukaan. Ei elämä ole niin vakavaa että sopiva kumppania etsitään vuosia. Kyseessä on muutaman kuukauden juttu korkeintaan ja sitten tehdään niitä lapsia.
On se kumma kun ei kelpaa tälläinen luontodokkareita ja prismaa katseleva hyvä suomalainen perinteinen mies.
CV:
- Osaan soittaa viulua ja hassutella samaan aikaan
- Olen katsonut luontoaiheisia dokumentteja elämäni aikana varmasti kolme vuotta putkeen.
- Käytän aikaani viisaasti esimerkiksi nyt, kanssasi ja olet ajatuksissani.
- Osaan kuperkeikan ja kärrynpyörän. Harjoittelen lähiaikana käsilläseisontaa ja jonglööräämistä
- Olen siis kohtuullisen ketterä mieheksi ja kuntoilen viikossa 3h. Juoksen 30km yhteensä ja kävelen työmatkat.
- Olen amis ja tuloni on 1300e kk nettona.
Olen helmi mieheksi. Ei minusta kaulakorua saa, mutta voin säästää sellaiseen ja minulla riittää kärsivällisyyttä.
Vaatimukseni on 170cm pitkä minimissään. Ja tulot pitäisi olla vähintään 700e enemmän kuin sinulla nyt on.
Mielestäni ei ole edes kovat vaatimukset.
N24
Ai miten saadaan pituutta lisää? Piilokoroilla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinkku M25 kirjoitti:
Se on taito mitä voi harjoitella, puolet maailman ihmisistä on naisia niin jos yhden kanssa mokaat, muut eivät tiedä toilailustasi mitään.
Hahhaha, kyllä niillä vaan tuntuu olevan jonkinlainen kollektiivinen tietoisuus, ainakin pienemmillä paikkakunnilla :D
Jos olet ollut pitkään, ehkä jo vuosia sinkku, vastaukset on lopulta kätketty peiliin..
Pidän aina yhtä liikuttavina aloituksia, joissa siteerataan kirjoittajan ns. sivistyksen lähdettä eli roskalehteä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Enpä löydä tuollaista artikkelia.
Tuossa on tuo juttu.
https://www.iltalehti.fi/rakkausjaseksiartikkelit/a/445f808e-7cc5-4ba9-…;
Jos ette edes ole rupatteluväleissä niin ehdottomasti ei, sinun ei pidä mennä ehdottamaan treffejä. Aloita ensin sillä rupattelulla.
Sepä se. Jos kokee ihmisen ulkoisesti viehättäväksi eli kokee kemiaa, niin se ei nykykulttuurissa ole oikeutettu peruste kysyä ihmistä treffeille.
Minusta vain olisi helpompaa ehdotella treffejä oikeassa elämässä kuin laatia deitti-ilmoituksia nettiin, koska deitti-ilmoituksista ei kemia paljastu.
Voi luoja taas... Minkä ihmeen takia pitää mennä ehdottamaan niitä treffejä sen sijaan, että menisi JUTTUSILLE. Juttelisi, rupattelisi, tutustuisi. Mutta ei. Taas pitää änkätä siitä kun ei kannusteta pyytämään treffeille. JOS SINÄ ET KEKSI MUKAVAA JUTELTAVAA EDES SIELLÄ TYÖPAIKALLA NIIN MINKÄ MOOSEKSEN TAKIA SE NAINEN LÄHTISI KANSSASI TREFFEILLE?
Miksi se jutustelu ensin on niin tärkeää? Jos mies on miellyttävän ja fiksun oloinen, kysyy kohteliaasti seurakseen jonnekin julkiselle paikalle, niin mitä siinä menettää, jos suostuu?
Minä olen ainakin muutaman kerran suostunut lähtemään treffeille noin. Kysytty suoraan, että lähdenkö kahville/lasilliselle. Yhdestä tällaisesta kehkeytyi pari vuotta kestänyt seurustelusuhde.
Miksi asioista pitää tehdä turhan vaikeita? Ja suoraan kysymisessä on sekin hyvä puoli, että tietää ainakin heti, että toinen on "siinä mielessä" kiinnostunut.
Miten se mies voi vaikuttaa miellyttävältä ja fiksulta, jos sen kanssa ei ole edes jutellut?
Kai nyt ulkonäöstä, käytöksestä, eleistä ja tilanteesta voi jotain päätellä? Jos mies on viinalta haiseva, likainen, epäilyttävän kuuloinen jne, niin ei varmaan vaikuta miellyttävältä. Päinvastainen taas voi vaikuttaa miellyttävältä. Mutta jokainen voi tehdä elämästään juuri niin vaikeaa kuin haluaa, ja itsestään mahdollisimman vaikeasti tavoiteltavan, jos se tuntuu turvallisemmalta.
Pelkän ulkonäön perusteella sarjadeittaileva ihminen ei kiinnosta. Näitä on jo tarpeeksi tinderissä.
Eli johonkin kahville lähteminen on ylivoimaisen vaikeaa? Ei ihme, ettei kukaan koskaan pyydä ketään mihinkään spontaanisti.
Se että olettaa jonkun olevan potentiaalinen kumppani vain ulkonäön perusteella, ilman että kiinnostaa edes ensin keskutella kertoo ihmisestä paljon. Pinnallinen.
Voi hyvä luoja sentään. Se että lähtee treffeille, ei tarkoita sitä, että pitää toista potentiaalisena kumppanina. Sinne treffeille mennään nimenomaan keskustelemaan ja ottamaan selville, löytyisikö sitä potentiaalia.
Esimerkiksi kahville lähtemisen ei tarvitse merkitä mitään muuta kuin sitä kahville lähtemistä ja avointa mieltä tutustua ihmiseen - ihmiseen joka vaikuttaa kivan näköiseltä ja kohteliaalta ja jossa ei ensi silmäyksellä ole ainakaan mitään sellaista, ettei hänen kanssaan voisi viettää vaikka puolta tuntia kahvia siemaillen ja mukavia jutellen. Ties vaikka se ihminen paljastuisi sellaiseksi, että kannattaa lähteä toistekin kahville jne...
Mikä siinä on jos kerta avoimin mielin ettei kuitenkaan voi sanaa vaihtaa ennen sitä kahvia? Mistä siellä kahvilla puhutaan? Ja yhä vain pinnallista pelkän ulkonäöllä valikoimista ihan sama onko se kumppaniksi vai kaveriksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Enpä löydä tuollaista artikkelia.
Tuossa on tuo juttu.
https://www.iltalehti.fi/rakkausjaseksiartikkelit/a/445f808e-7cc5-4ba9-…;
Jos ette edes ole rupatteluväleissä niin ehdottomasti ei, sinun ei pidä mennä ehdottamaan treffejä. Aloita ensin sillä rupattelulla.
Sepä se. Jos kokee ihmisen ulkoisesti viehättäväksi eli kokee kemiaa, niin se ei nykykulttuurissa ole oikeutettu peruste kysyä ihmistä treffeille.
Minusta vain olisi helpompaa ehdotella treffejä oikeassa elämässä kuin laatia deitti-ilmoituksia nettiin, koska deitti-ilmoituksista ei kemia paljastu.
Voi luoja taas... Minkä ihmeen takia pitää mennä ehdottamaan niitä treffejä sen sijaan, että menisi JUTTUSILLE. Juttelisi, rupattelisi, tutustuisi. Mutta ei. Taas pitää änkätä siitä kun ei kannusteta pyytämään treffeille. JOS SINÄ ET KEKSI MUKAVAA JUTELTAVAA EDES SIELLÄ TYÖPAIKALLA NIIN MINKÄ MOOSEKSEN TAKIA SE NAINEN LÄHTISI KANSSASI TREFFEILLE?
Miksi se jutustelu ensin on niin tärkeää? Jos mies on miellyttävän ja fiksun oloinen, kysyy kohteliaasti seurakseen jonnekin julkiselle paikalle, niin mitä siinä menettää, jos suostuu?
Minä olen ainakin muutaman kerran suostunut lähtemään treffeille noin. Kysytty suoraan, että lähdenkö kahville/lasilliselle. Yhdestä tällaisesta kehkeytyi pari vuotta kestänyt seurustelusuhde.
Miksi asioista pitää tehdä turhan vaikeita? Ja suoraan kysymisessä on sekin hyvä puoli, että tietää ainakin heti, että toinen on "siinä mielessä" kiinnostunut.
Miten se mies voi vaikuttaa miellyttävältä ja fiksulta, jos sen kanssa ei ole edes jutellut?
Kai nyt ulkonäöstä, käytöksestä, eleistä ja tilanteesta voi jotain päätellä? Jos mies on viinalta haiseva, likainen, epäilyttävän kuuloinen jne, niin ei varmaan vaikuta miellyttävältä. Päinvastainen taas voi vaikuttaa miellyttävältä. Mutta jokainen voi tehdä elämästään juuri niin vaikeaa kuin haluaa, ja itsestään mahdollisimman vaikeasti tavoiteltavan, jos se tuntuu turvallisemmalta.
Pelkän ulkonäön perusteella sarjadeittaileva ihminen ei kiinnosta. Näitä on jo tarpeeksi tinderissä.
Eli johonkin kahville lähteminen on ylivoimaisen vaikeaa? Ei ihme, ettei kukaan koskaan pyydä ketään mihinkään spontaanisti.
Se että olettaa jonkun olevan potentiaalinen kumppani vain ulkonäön perusteella, ilman että kiinnostaa edes ensin keskutella kertoo ihmisestä paljon. Pinnallinen.
Voi hyvä luoja sentään. Se että lähtee treffeille, ei tarkoita sitä, että pitää toista potentiaalisena kumppanina. Sinne treffeille mennään nimenomaan keskustelemaan ja ottamaan selville, löytyisikö sitä potentiaalia.
Esimerkiksi kahville lähtemisen ei tarvitse merkitä mitään muuta kuin sitä kahville lähtemistä ja avointa mieltä tutustua ihmiseen - ihmiseen joka vaikuttaa kivan näköiseltä ja kohteliaalta ja jossa ei ensi silmäyksellä ole ainakaan mitään sellaista, ettei hänen kanssaan voisi viettää vaikka puolta tuntia kahvia siemaillen ja mukavia jutellen. Ties vaikka se ihminen paljastuisi sellaiseksi, että kannattaa lähteä toistekin kahville jne...
Niin juuri. Ei anna lainkaan kiinnostunutta kuvaa ihmisestä joka ei voi siinä paikan päällä ottaa edes alueellisesti selvää. Kunhan heittelee kutsuja sinne tänne. Pitää toisia ihmisiä harrastuksenaan. Yrittää kerätä ympärilleen kivan näköisiä ihmisiä ilman tarkoitusta.
Tämä ketju kyllä paljastaa aika hyvin sen, että Suomessa on paljon sosiaalisesti todella estyneitä ihmisiä. Spontaani juttelu ja tutustuminen monille ihan hel*etin vaikeaa. Eikä täällä ole oikeastaan minkäänlaista trefffikulttuuria.
Ja olenko ainoa, jonka mielestä on outoa, että monille on ihan normaalia lähteä hirveässä kännissä baarista jonkun käytännössä tuntemattoman ihmisen kanssa jomman kumman luokse panemaan, mutta kahville lähteminen tuntemattoman kanssa selvin päin julkisella paikalla on epänormaalia?
Onko toisen asuntoon meneminen ja seksin harrastaminen jotenkin vähemmän tungettelevaa kenties? :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä ketju kyllä paljastaa aika hyvin sen, että Suomessa on paljon sosiaalisesti todella estyneitä ihmisiä. Spontaani juttelu ja tutustuminen monille ihan hel*etin vaikeaa. Eikä täällä ole oikeastaan minkäänlaista trefffikulttuuria.
Ja olenko ainoa, jonka mielestä on outoa, että monille on ihan normaalia lähteä hirveässä kännissä baarista jonkun käytännössä tuntemattoman ihmisen kanssa jomman kumman luokse panemaan, mutta kahville lähteminen tuntemattoman kanssa selvin päin julkisella paikalla on epänormaalia?
Onko toisen asuntoon meneminen ja seksin harrastaminen jotenkin vähemmän tungettelevaa kenties? :D
No tuohon vaikuttaa aika paljon se fakta, että siinä paniskelussa ihmiset ovat kännissä vs kahvin pyytämisellä ei yleisemmin olla.
Itse olen aina ollut kiinnostunut nimenomaan niistä ns. duunareista, koska olen sellainen itsekin. Olen tavannut koulutuksen ja työn ohessa paljon miellyttäviä duunarimiehiä joihin olisin mielelläni tutustunut paremminkin, vaan joka kerta siinä vaiheessa kun ilmaisin kiinnostukseni niin miehet kaikkosivat. Vissiin olen niin "alhaista tasoa" etten kelpaa :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinkku M25 kirjoitti:
Ymmärrän kyllä naisten näkökulman täysin. Olisin itsekin toki imarreltu jos nainen tulisi pyytämään minua randomilla ulos, mutta tilanne olisi kaikin puolin kiusallinen jos en tuntisi kyseistä naista ollenkaan, olipa tämä miten hyvännäköinen tahansa. Sitten kun siellä treffeillä ollaan, kun ei tiedä toisen kiinnostuksenkohteista, vapaa-ajanvietosta yms yhtään mitään niin pitää keksiä tikusta asiaa. Se jäänmurtaminen tapahtuu jo siinä vaiheessa kun puhutaan niitä näitä ensitapaamisella ja siinä selviää et onko yhtäläisiä kiinnostuksenkohteita yms. mistä voisi sitten jatkaa ehkä treffeilläkin.
Miten tyhmiä miehet oikein on kun ei tajua tätä? Ei se naisten "narraaminen" tosiaan vaadi yhtään mitään muuta kun olet käynyt suihkussa, on siistit vaatteet päällä ja osaat puhua naisten kans niitä näitä. Se on taito mitä voi harjoitella, puolet maailman ihmisistä on naisia niin jos yhden kanssa mokaat, muut eivät tiedä toilailustasi mitään.
No minä puolestaan lähtisin heti kahville, jos nainen kysyisi ja hän vaikuttaisi ensinäkemältä sellaiselta, että voisin jopa kiinnostua. Jos taas vaikutelma olisi, etten todellakaan kiinnostu, niin kieltäytyisin vaan kohteliaasti. Olisin molemmissa tapauksissa otettu naisen rohkeudesta ja oma-aloitteisuudesta. Ei ole koskaan tapahtunut moista itselleni. Paitsi yhden kerran töissä eräs nainen alkoi pikkuhiljaa lämmittelemään minua ja tajusin vasta pidemmän ajan kuluttua, mistä oli kyse.
Jos tuo mainitsemasi "narraaminen" olisi noin yksinkertaista kuin sanot, kukaan ei koskaan valittaisi naisen puutettaan täällä tai muualla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Enpä löydä tuollaista artikkelia.
Tuossa on tuo juttu.
https://www.iltalehti.fi/rakkausjaseksiartikkelit/a/445f808e-7cc5-4ba9-…;
Jos ette edes ole rupatteluväleissä niin ehdottomasti ei, sinun ei pidä mennä ehdottamaan treffejä. Aloita ensin sillä rupattelulla.
Sepä se. Jos kokee ihmisen ulkoisesti viehättäväksi eli kokee kemiaa, niin se ei nykykulttuurissa ole oikeutettu peruste kysyä ihmistä treffeille.
Minusta vain olisi helpompaa ehdotella treffejä oikeassa elämässä kuin laatia deitti-ilmoituksia nettiin, koska deitti-ilmoituksista ei kemia paljastu.
Voi luoja taas... Minkä ihmeen takia pitää mennä ehdottamaan niitä treffejä sen sijaan, että menisi JUTTUSILLE. Juttelisi, rupattelisi, tutustuisi. Mutta ei. Taas pitää änkätä siitä kun ei kannusteta pyytämään treffeille. JOS SINÄ ET KEKSI MUKAVAA JUTELTAVAA EDES SIELLÄ TYÖPAIKALLA NIIN MINKÄ MOOSEKSEN TAKIA SE NAINEN LÄHTISI KANSSASI TREFFEILLE?
Miksi se jutustelu ensin on niin tärkeää? Jos mies on miellyttävän ja fiksun oloinen, kysyy kohteliaasti seurakseen jonnekin julkiselle paikalle, niin mitä siinä menettää, jos suostuu?
Minä olen ainakin muutaman kerran suostunut lähtemään treffeille noin. Kysytty suoraan, että lähdenkö kahville/lasilliselle. Yhdestä tällaisesta kehkeytyi pari vuotta kestänyt seurustelusuhde.
Miksi asioista pitää tehdä turhan vaikeita? Ja suoraan kysymisessä on sekin hyvä puoli, että tietää ainakin heti, että toinen on "siinä mielessä" kiinnostunut.
Miten se mies voi vaikuttaa miellyttävältä ja fiksulta, jos sen kanssa ei ole edes jutellut?
Kai nyt ulkonäöstä, käytöksestä, eleistä ja tilanteesta voi jotain päätellä? Jos mies on viinalta haiseva, likainen, epäilyttävän kuuloinen jne, niin ei varmaan vaikuta miellyttävältä. Päinvastainen taas voi vaikuttaa miellyttävältä. Mutta jokainen voi tehdä elämästään juuri niin vaikeaa kuin haluaa, ja itsestään mahdollisimman vaikeasti tavoiteltavan, jos se tuntuu turvallisemmalta.
Pelkän ulkonäön perusteella sarjadeittaileva ihminen ei kiinnosta. Näitä on jo tarpeeksi tinderissä.
Eli johonkin kahville lähteminen on ylivoimaisen vaikeaa? Ei ihme, ettei kukaan koskaan pyydä ketään mihinkään spontaanisti.
Se että olettaa jonkun olevan potentiaalinen kumppani vain ulkonäön perusteella, ilman että kiinnostaa edes ensin keskutella kertoo ihmisestä paljon. Pinnallinen.
Voi hyvä luoja sentään. Se että lähtee treffeille, ei tarkoita sitä, että pitää toista potentiaalisena kumppanina. Sinne treffeille mennään nimenomaan keskustelemaan ja ottamaan selville, löytyisikö sitä potentiaalia.
Esimerkiksi kahville lähtemisen ei tarvitse merkitä mitään muuta kuin sitä kahville lähtemistä ja avointa mieltä tutustua ihmiseen - ihmiseen joka vaikuttaa kivan näköiseltä ja kohteliaalta ja jossa ei ensi silmäyksellä ole ainakaan mitään sellaista, ettei hänen kanssaan voisi viettää vaikka puolta tuntia kahvia siemaillen ja mukavia jutellen. Ties vaikka se ihminen paljastuisi sellaiseksi, että kannattaa lähteä toistekin kahville jne...
Mikä siinä on jos kerta avoimin mielin ettei kuitenkaan voi sanaa vaihtaa ennen sitä kahvia? Mistä siellä kahvilla puhutaan? Ja yhä vain pinnallista pelkän ulkonäöllä valikoimista ihan sama onko se kumppaniksi vai kaveriksi.
Totta kai voi vaihtaa, mutta kyse onkin siitä, miksi sen pitää olla välttämätöntä? Ja voihan sen varmaan niinkin tehdä, että jos joku kysyy kahville, niin ehdottaa, että juteltaisko mieluummin tässä vähän aikaa (missä sitten satutaan olemankaan), jos se kahville meno on ihan ylivoimaista.
Siis miksi laatia ihan hirveästi sääntöjä, millä tavalla asioiden pitää tapahtua, jotta jokin toinen asia tulee tapahtumaan? Mielestäni aivan älytöntä. Terve itsesuojelu on sitten tietenkin toinen asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä ketju kyllä paljastaa aika hyvin sen, että Suomessa on paljon sosiaalisesti todella estyneitä ihmisiä. Spontaani juttelu ja tutustuminen monille ihan hel*etin vaikeaa. Eikä täällä ole oikeastaan minkäänlaista trefffikulttuuria.
Ja olenko ainoa, jonka mielestä on outoa, että monille on ihan normaalia lähteä hirveässä kännissä baarista jonkun käytännössä tuntemattoman ihmisen kanssa jomman kumman luokse panemaan, mutta kahville lähteminen tuntemattoman kanssa selvin päin julkisella paikalla on epänormaalia?
Onko toisen asuntoon meneminen ja seksin harrastaminen jotenkin vähemmän tungettelevaa kenties? :D
Et ole ainoa. Samaa olen tässä ketjussa jankuttanut, että ei yhden kerran kahville lähteminen voi olla niin vaikeaa, jos se kysyjä vaikuttaa edes jossain määrin kiinnostavalta. Ilmeisesti kuitenkin tässä maassa riskinottokyky ja heittaytyminen on niin nollissa, että kahville lähteminenkin on ylivoimaista, ellei ole kännissä.
Sinkku M25 kirjoitti:
Ymmärrän kyllä naisten näkökulman täysin. Olisin itsekin toki imarreltu jos nainen tulisi pyytämään minua randomilla ulos, mutta tilanne olisi kaikin puolin kiusallinen jos en tuntisi kyseistä naista ollenkaan, olipa tämä miten hyvännäköinen tahansa. Sitten kun siellä treffeillä ollaan, kun ei tiedä toisen kiinnostuksenkohteista, vapaa-ajanvietosta yms yhtään mitään niin pitää keksiä tikusta asiaa. Se jäänmurtaminen tapahtuu jo siinä vaiheessa kun puhutaan niitä näitä ensitapaamisella ja siinä selviää et onko yhtäläisiä kiinnostuksenkohteita yms. mistä voisi sitten jatkaa ehkä treffeilläkin.
Miten tyhmiä miehet oikein on kun ei tajua tätä? Ei se naisten "narraaminen" tosiaan vaadi yhtään mitään muuta kun olet käynyt suihkussa, on siistit vaatteet päällä ja osaat puhua naisten kans niitä näitä. Se on taito mitä voi harjoitella, puolet maailman ihmisistä on naisia niin jos yhden kanssa mokaat, muut eivät tiedä toilailustasi mitään.
Ei sinun tarvitse tehdä tikusta asiaa siellä treffeillä. Voit jutella siellä ihan niitä näitä niin kuin missä tahansa muuallakin ja kysellä nimenomaan niistä kiinnotuksenkohteista ja vapaa-ajanvietosta jne..
Treffeissä ei ole mitään mystistä. Siellä on kaksi ihmistä, jotka voivat jutella mistä tahansa ja tehdä mitä tahansa, mitä yhdessä keksivät ja päättävät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä ketju kyllä paljastaa aika hyvin sen, että Suomessa on paljon sosiaalisesti todella estyneitä ihmisiä. Spontaani juttelu ja tutustuminen monille ihan hel*etin vaikeaa. Eikä täällä ole oikeastaan minkäänlaista trefffikulttuuria.
Ja olenko ainoa, jonka mielestä on outoa, että monille on ihan normaalia lähteä hirveässä kännissä baarista jonkun käytännössä tuntemattoman ihmisen kanssa jomman kumman luokse panemaan, mutta kahville lähteminen tuntemattoman kanssa selvin päin julkisella paikalla on epänormaalia?
Onko toisen asuntoon meneminen ja seksin harrastaminen jotenkin vähemmän tungettelevaa kenties? :D
No tuohon vaikuttaa aika paljon se fakta, että siinä paniskelussa ihmiset ovat kännissä vs kahvin pyytämisellä ei yleisemmin olla.
Ja ennen sitä panemista on otettu selville kiinnostaako panna keskenään. Toisin kuin kahville lähtiessä ilman että otetaan selvää kiinnostaako edes jutella sen toisen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Tämä ketju kyllä paljastaa aika hyvin sen, että Suomessa on paljon sosiaalisesti todella estyneitä ihmisiä. Spontaani juttelu ja tutustuminen monille ihan hel*etin vaikeaa. Eikä täällä ole oikeastaan minkäänlaista trefffikulttuuria.
Ja olenko ainoa, jonka mielestä on outoa, että monille on ihan normaalia lähteä hirveässä kännissä baarista jonkun käytännössä tuntemattoman ihmisen kanssa jomman kumman luokse panemaan, mutta kahville lähteminen tuntemattoman kanssa selvin päin julkisella paikalla on epänormaalia?
Onko toisen asuntoon meneminen ja seksin harrastaminen jotenkin vähemmän tungettelevaa kenties? :D
Ilmeisesti on kun spontaani juttelu ja tutustuminen ilman että pitää ihan kahville sen takia lähteä ei onnistu. Eikö tuo juuri ole sitä väkisin tutustimisen vääntämistä joksikin deittailukulttuuriksi.
Olen lähtenyt lähes tuntemattoman kanssa treffeille. Oli kaverin kaveri. Ei pahemmin juteltu keskenämme ennen kuin kutsui.
Siinä sitten istuttiin kahvit kädessä ja odotin. Ja odotin ja odotin. Todella kiusallinen hiljaisuus. Ei hänellä sitten ilmeisesti ollut mitään mistä keskutella kanssani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 22 v nainen, naimisissa oleva. Olen ihmetellyt jo pitkään, miksei kukaan huoli itselleen esim. mieheni kaveriporukasta miestä.
Kaikki ovat käyneet ammattikoulun ja työskentelevät tänä päivinä ahkerina työntekijöinä eri aloilla, esim. metallityössä, kuorma-auton kuljettajana, autonasentajana, rakennusmiehenä yms. Mieheni on valmistunut muutama vuosi sitten autonasentajaksi ja työskentelee autopurkaamossa varaosamyyjänä.
Kaikki on todella mukavia, rentoja, huumorintajuisia miehiä. Siistejä, joillakin jo oma asunto vuokra-asunnon sijaan jne.
En voi muuta todeta, kun ehkä naisilla on liian kovat vaatimukset kumppanien suhteen? Tarttis olla korkeakoulutettu ja tienata saakelin hyvin tms? Ei kelpaa normi duunarit, vaikka oliskin muuten mahtavia luonteiltaan.
Kouluttautuminen kertoo paljon muustakin kuin tutkinnosta ja ammatista.
Ymmärrän kyllä, että 22-vuotias varaosamyyjän vaimo ei tätä ymmärrä.
Luonteiden yhteensopivuus on ihan olennainen asia parisuhteen onnistumiselle.
Tähän liittyy myös suhtautuminen erilaisuuteen. Lika barn leka bäst.Terv. lisensiaatti
Taas tämä sama lika barn -jankkaaja. Koulutus näyttää ainakin tuovan mukanaan melko fakkiutuneita käsityksiä elämästä ja alentavaa suhtautumista muihin, älykkyydestä ei niinkään ole takeita ainakaan sinun keissisi perusteella. Eikä olekaan, se on synnynnäinen ominaisuus ja kaikkia älykkäitä ei kiinnosta korkeakouluissa istuminen. Mutta pönkitä sinä vain säälittävää egoasi ja todistele "älykkyyttäsi" heiluttelemalla lisensiaatin lappuasi :D
Vierailija kirjoitti:
Naiset saavat mitä ovat tilanneet. Kukaan ei katsele nykyistä suominaista
Nythän ollaan naisten osalta sitten tilanteessa, kun pää on tullut vetävän käteen. Karma on yleisesti ottaen kohtuu vittumainen juttu.
Vierailija kirjoitti:
Olen lähtenyt lähes tuntemattoman kanssa treffeille. Oli kaverin kaveri. Ei pahemmin juteltu keskenämme ennen kuin kutsui.
Siinä sitten istuttiin kahvit kädessä ja odotin. Ja odotin ja odotin. Todella kiusallinen hiljaisuus. Ei hänellä sitten ilmeisesti ollut mitään mistä keskutella kanssani.
Odotit ja odotit? Mikset sanonut mitään ja vienyt juttua eteenpäin? Tosin, jos kyseessä oli tyyppi, jolla ei todella ollut mitään sanottavaa, niin sulla kävi huono tuuri. Aina ei voi voittaa.
:D :D Ainakin omasta mielestäni jutustelu on mukavampaa kahvikupposen äärellä jossain miellyttävässä paikassa kuin vaikkapa ihmisvilinässä keskellä jalkakäytävää. :D