Lue keskustelun säännöt.
Iltalehti: Naisille ei löydy miehiä
22.02.2019 |
Iltalehdessä naiset murehtivat, että miehiä ei löydy eivätkä miehet lähesty.
Minä olen mies, joka tahtoisi pyytää ulos naista, joka työskentelee työpaikassa, jossa vierailen säännöllisesti. Minua ei ujostuttaisi kysyä naista ulos eikä naisen kieltävä vastaus saisi minua pohjamutiin, mutta sen sijaan kysymisen estää tilanteen epäsopivuus.
Minua on valistettu, ettei työssä olevaa ihmistä saa häiritä ja että on epäkohteliasta lähestyä työtä tekevää ihmistä.
Niinpä olen luovuttanut jo etukäteen. Nainen on osoittanut minulle mielestäni poikkeavaa huomiota ja minusta hän vaikuttaa mukavalta, mutta kun sosiaaliset normit estävät ulos kysymisen niin sitten ne estävät. Minkäs sille voi.
Kai se on niin, että nykyään suora treffejä tavoitteleva lähestyminen on sallittu enää (kännissä) yöelämässä tai netissä. Ainakin itselleni kaikki muut paikat tuntuvat epäsopivilta.
Kommentit (333)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Enpä löydä tuollaista artikkelia.
Tuossa on tuo juttu.
https://www.iltalehti.fi/rakkausjaseksiartikkelit/a/445f808e-7cc5-4ba9-…;
Jos ette edes ole rupatteluväleissä niin ehdottomasti ei, sinun ei pidä mennä ehdottamaan treffejä. Aloita ensin sillä rupattelulla.
Sepä se. Jos kokee ihmisen ulkoisesti viehättäväksi eli kokee kemiaa, niin se ei nykykulttuurissa ole oikeutettu peruste kysyä ihmistä treffeille.
Minusta vain olisi helpompaa ehdotella treffejä oikeassa elämässä kuin laatia deitti-ilmoituksia nettiin, koska deitti-ilmoituksista ei kemia paljastu.
Voi luoja taas... Minkä ihmeen takia pitää mennä ehdottamaan niitä treffejä sen sijaan, että menisi JUTTUSILLE. Juttelisi, rupattelisi, tutustuisi. Mutta ei. Taas pitää änkätä siitä kun ei kannusteta pyytämään treffeille. JOS SINÄ ET KEKSI MUKAVAA JUTELTAVAA EDES SIELLÄ TYÖPAIKALLA NIIN MINKÄ MOOSEKSEN TAKIA SE NAINEN LÄHTISI KANSSASI TREFFEILLE?
Miksi se jutustelu ensin on niin tärkeää? Jos mies on miellyttävän ja fiksun oloinen, kysyy kohteliaasti seurakseen jonnekin julkiselle paikalle, niin mitä siinä menettää, jos suostuu?
Minä olen ainakin muutaman kerran suostunut lähtemään treffeille noin. Kysytty suoraan, että lähdenkö kahville/lasilliselle. Yhdestä tällaisesta kehkeytyi pari vuotta kestänyt seurustelusuhde.
Miksi asioista pitää tehdä turhan vaikeita? Ja suoraan kysymisessä on sekin hyvä puoli, että tietää ainakin heti, että toinen on "siinä mielessä" kiinnostunut.
Miten se mies voi vaikuttaa miellyttävältä ja fiksulta, jos sen kanssa ei ole edes jutellut?
Kai nyt ulkonäöstä, käytöksestä, eleistä ja tilanteesta voi jotain päätellä? Jos mies on viinalta haiseva, likainen, epäilyttävän kuuloinen jne, niin ei varmaan vaikuta miellyttävältä. Päinvastainen taas voi vaikuttaa miellyttävältä. Mutta jokainen voi tehdä elämästään juuri niin vaikeaa kuin haluaa, ja itsestään mahdollisimman vaikeasti tavoiteltavan, jos se tuntuu turvallisemmalta.
Pelkän ulkonäön perusteella sarjadeittaileva ihminen ei kiinnosta. Näitä on jo tarpeeksi tinderissä.
Eli johonkin kahville lähteminen on ylivoimaisen vaikeaa? Ei ihme, ettei kukaan koskaan pyydä ketään mihinkään spontaanisti.
Se että olettaa jonkun olevan potentiaalinen kumppani vain ulkonäön perusteella, ilman että kiinnostaa edes ensin keskutella kertoo ihmisestä paljon. Pinnallinen.
Olet kapeakatseinen, vaikea ja rajoittunut henkilö. Yhden kerran kun käy kahvilla, selviää onko myös juttujen puolesta minkäänlaista kemiaa.
Se kyllä puhuu paskaa, joka väittää etteikö ulkonäöllä olisi MINKÄÄNLAISTA merkitystä. Näistä tulee aina niin vastenmielinen "minä olen niin erinomainen ja pyhä ihminen koska en välitä pätkääkään ulkonäöstä"-kuva vaikka sitten todellisuudessa kuitenkaan eivät huoli jotain mukavaa tyyppiä kumppaniksi koska tällä on esim. hassun näköinen silmien karsastus.
Tuosta olen täsmälleen samaa mieltä. Tuo kirjoittaja kirjoitti kuitenkin "Se että olettaa jonkun olevan potentiaalinen kumppani vain ulkonäön perusteella, ilman että kiinnostaa edes ensin keskutella kertoo ihmisestä paljon. Pinnallinen." Minusta hän ei missään kohtaa sanonut, ettei ulkonäöllä olisi minkäänlaista merkitystä.
eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Enpä löydä tuollaista artikkelia.
Tuossa on tuo juttu.
https://www.iltalehti.fi/rakkausjaseksiartikkelit/a/445f808e-7cc5-4ba9-…;
Jos ette edes ole rupatteluväleissä niin ehdottomasti ei, sinun ei pidä mennä ehdottamaan treffejä. Aloita ensin sillä rupattelulla.
Sepä se. Jos kokee ihmisen ulkoisesti viehättäväksi eli kokee kemiaa, niin se ei nykykulttuurissa ole oikeutettu peruste kysyä ihmistä treffeille.
Minusta vain olisi helpompaa ehdotella treffejä oikeassa elämässä kuin laatia deitti-ilmoituksia nettiin, koska deitti-ilmoituksista ei kemia paljastu.
Voi luoja taas... Minkä ihmeen takia pitää mennä ehdottamaan niitä treffejä sen sijaan, että menisi JUTTUSILLE. Juttelisi, rupattelisi, tutustuisi. Mutta ei. Taas pitää änkätä siitä kun ei kannusteta pyytämään treffeille. JOS SINÄ ET KEKSI MUKAVAA JUTELTAVAA EDES SIELLÄ TYÖPAIKALLA NIIN MINKÄ MOOSEKSEN TAKIA SE NAINEN LÄHTISI KANSSASI TREFFEILLE?
Miksi se jutustelu ensin on niin tärkeää? Jos mies on miellyttävän ja fiksun oloinen, kysyy kohteliaasti seurakseen jonnekin julkiselle paikalle, niin mitä siinä menettää, jos suostuu?
Minä olen ainakin muutaman kerran suostunut lähtemään treffeille noin. Kysytty suoraan, että lähdenkö kahville/lasilliselle. Yhdestä tällaisesta kehkeytyi pari vuotta kestänyt seurustelusuhde.
Miksi asioista pitää tehdä turhan vaikeita? Ja suoraan kysymisessä on sekin hyvä puoli, että tietää ainakin heti, että toinen on "siinä mielessä" kiinnostunut.
Miten se mies voi vaikuttaa miellyttävältä ja fiksulta, jos sen kanssa ei ole edes jutellut?
Kai nyt ulkonäöstä, käytöksestä, eleistä ja tilanteesta voi jotain päätellä? Jos mies on viinalta haiseva, likainen, epäilyttävän kuuloinen jne, niin ei varmaan vaikuta miellyttävältä. Päinvastainen taas voi vaikuttaa miellyttävältä. Mutta jokainen voi tehdä elämästään juuri niin vaikeaa kuin haluaa, ja itsestään mahdollisimman vaikeasti tavoiteltavan, jos se tuntuu turvallisemmalta.
Pelkän ulkonäön perusteella sarjadeittaileva ihminen ei kiinnosta. Näitä on jo tarpeeksi tinderissä.
Eli johonkin kahville lähteminen on ylivoimaisen vaikeaa? Ei ihme, ettei kukaan koskaan pyydä ketään mihinkään spontaanisti.
Se että olettaa jonkun olevan potentiaalinen kumppani vain ulkonäön perusteella, ilman että kiinnostaa edes ensin keskutella kertoo ihmisestä paljon. Pinnallinen.
Olet kapeakatseinen, vaikea ja rajoittunut henkilö. Yhden kerran kun käy kahvilla, selviää onko myös juttujen puolesta minkäänlaista kemiaa.
Se kyllä puhuu paskaa, joka väittää etteikö ulkonäöllä olisi MINKÄÄNLAISTA merkitystä. Näistä tulee aina niin vastenmielinen "minä olen niin erinomainen ja pyhä ihminen koska en välitä pätkääkään ulkonäöstä"-kuva vaikka sitten todellisuudessa kuitenkaan eivät huoli jotain mukavaa tyyppiä kumppaniksi koska tällä on esim. hassun näköinen silmien karsastus.
Nimenomaan näin. Huvittaa täällä joidenkin vakuuttelut, ettei suunnilleen edes pieraise ketään kohti, ellei ole ensin tutustuttu ja juteltu pitkän kaavan mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä ohje naisille jotka eivät löydä miestä:
1. Oletko normaalipainoinen?
2. Onko tyylisi edes suurin piirtein ok?
3. Oletko saanut miehiltä osaksesi kiinnostusta, mutta itse kiinnostunut vain tasokkaammista miehistä?
4. Oletko missään ns. saatavilla?
5. Oletko itse aloitteelliinen?
Mitä ohjeita tuossa muka oli? Mitä tarkoittaa kolmas kysymys? Sitäkö, että pitäisi huolia tasoton mies itselleen, vaikkei kiinnosta yhtään? Kai sama pätee sitten miehiin, jollei saa kaunotarta pitää ottaa rumilus.
En ole ohjeiden laatija, mutta mun mielestä etenkin kohdat 3-5 ovat selittäviä. Ei siinä varmaan tarkoiteta, että pitää ottaa alkoholisoitunut elämänkoululainen, mutta naisilla on usein vähän pölhöjä kriteereitä, joista joustamalla voi saada oikein hyvän miehen
Naisten pölhöjä kriteerejä ovat susta varmaan pituus ja koulutus? Miesten kriteerit, kuten ikä ja paino ja tyyli, ovat vain järkeviä? Sintti ja vajukkikin seksiin pystyy, ja liukkarit on keksitty naisille, jotka eivät kiihotu kumppanistaan. Ei kiitos minulle tuota. Olen ennemmin ilman miestä kuin sellaisen miehen kanssa, josta en pidä.
Et siis käytä liukkaria?
Tosi outo olento olet. Nykyäänhän kaikki käyttää liukkaria.
Mikä siinä oikein on että et käytä liukkaria?
Kyllähän nyt liukkaria kaikki käyttää tänä päivänä. Sama kuin älypuhelintakin.
Eikä käytä. Kun kumppani on oikea niin mitään liukkareita ei tarvita.
Kyllä meillä vaan käytetään. Eikä liukkarin käyttö kerro siitä etteikö kiihotu puolisostaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Enpä löydä tuollaista artikkelia.
Tuossa on tuo juttu.
https://www.iltalehti.fi/rakkausjaseksiartikkelit/a/445f808e-7cc5-4ba9-…;
Jos ette edes ole rupatteluväleissä niin ehdottomasti ei, sinun ei pidä mennä ehdottamaan treffejä. Aloita ensin sillä rupattelulla.
Sepä se. Jos kokee ihmisen ulkoisesti viehättäväksi eli kokee kemiaa, niin se ei nykykulttuurissa ole oikeutettu peruste kysyä ihmistä treffeille.
Minusta vain olisi helpompaa ehdotella treffejä oikeassa elämässä kuin laatia deitti-ilmoituksia nettiin, koska deitti-ilmoituksista ei kemia paljastu.
Voi luoja taas... Minkä ihmeen takia pitää mennä ehdottamaan niitä treffejä sen sijaan, että menisi JUTTUSILLE. Juttelisi, rupattelisi, tutustuisi. Mutta ei. Taas pitää änkätä siitä kun ei kannusteta pyytämään treffeille. JOS SINÄ ET KEKSI MUKAVAA JUTELTAVAA EDES SIELLÄ TYÖPAIKALLA NIIN MINKÄ MOOSEKSEN TAKIA SE NAINEN LÄHTISI KANSSASI TREFFEILLE?
Miksi se jutustelu ensin on niin tärkeää? Jos mies on miellyttävän ja fiksun oloinen, kysyy kohteliaasti seurakseen jonnekin julkiselle paikalle, niin mitä siinä menettää, jos suostuu?
Minä olen ainakin muutaman kerran suostunut lähtemään treffeille noin. Kysytty suoraan, että lähdenkö kahville/lasilliselle. Yhdestä tällaisesta kehkeytyi pari vuotta kestänyt seurustelusuhde.
Miksi asioista pitää tehdä turhan vaikeita? Ja suoraan kysymisessä on sekin hyvä puoli, että tietää ainakin heti, että toinen on "siinä mielessä" kiinnostunut.
Miten se mies voi vaikuttaa miellyttävältä ja fiksulta, jos sen kanssa ei ole edes jutellut?
Kai nyt ulkonäöstä, käytöksestä, eleistä ja tilanteesta voi jotain päätellä? Jos mies on viinalta haiseva, likainen, epäilyttävän kuuloinen jne, niin ei varmaan vaikuta miellyttävältä. Päinvastainen taas voi vaikuttaa miellyttävältä. Mutta jokainen voi tehdä elämästään juuri niin vaikeaa kuin haluaa, ja itsestään mahdollisimman vaikeasti tavoiteltavan, jos se tuntuu turvallisemmalta.
Suunnilleen kaikki ihmiset on siis mielestäsi mielkyttäviä ja fiksuja?
Ei ole. Vaikka olisi ihan ok, niin vaaditaan vielä jotain lisää, että kiinnostaa lähteä treffeille. Ei kuitenkaan tarvitse jutella etukäteen. Eiköhän siellä kahvikupin äärellä sitten selviä se juttelu. Ihmisiltä puuttuu riskinottokyky täysin. Ei millään voi lähteä kahville, kun siinähän voi käydä niin, ettei se toinen olekaan täydellinen.
Jos se juttelu ensin on niin kauhean vaikeaa että ottaisi toisesta ihmisestä mitään selville niin miten se luonnistuu siellä kahvillakaan.
Riippuu ihan täysin työstä ja tilanteesta. Jos esim. kyseessä on joku työparisi, niin juttelu on täysin luonnollista. Jos taas kyseessä on joku kiireinen asiakaspalvelija tai joku, jonka ympärillä on kokoajan muitakin, niin aika vaikeaa ängetä siihen väliin heittämään jotain omaa juttua. Kun sopii kahdenkeskiset kahvittelut, niin on paljon helpompi jutella kahdestaan.
Mihin se miehen kiinnostus sitä aspaa kohtaan siis perustuu? Ulkonäköön. Niinpä. Hän ei tiedä ihmisestä yhtään mitään. Todennäköisesti kyseinen kaunotar on parisuhteessa. Mikä selviäisi miehelle, jos hän juttelisi aspan kanssa niitä-näitä. Mutta ei. Pitää päästä kysymään treffeille ja tulla sitten ulvomaan palstalle kuinka ei kelvannut naisille kun ei ollut kirurgileukainen lentäjähughgrant.
Mitä se sua liikuttaa, mihin kenekin kiinnostus alussa perustuu. On muitakin kuin aspoja, mutta voihan mies olla asioinut useita kertoja samassa paikassa. Olen aivan varma, että noissakin tilanteissa on jotain asiakaspalvelijaa kysytty kahville, ja siihen on myös suostuttu. Tietenkin myös päinvastasia tilanteita on tapahtunut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Enpä löydä tuollaista artikkelia.
Tuossa on tuo juttu.
https://www.iltalehti.fi/rakkausjaseksiartikkelit/a/445f808e-7cc5-4ba9-…;
Jos ette edes ole rupatteluväleissä niin ehdottomasti ei, sinun ei pidä mennä ehdottamaan treffejä. Aloita ensin sillä rupattelulla.
Sepä se. Jos kokee ihmisen ulkoisesti viehättäväksi eli kokee kemiaa, niin se ei nykykulttuurissa ole oikeutettu peruste kysyä ihmistä treffeille.
Minusta vain olisi helpompaa ehdotella treffejä oikeassa elämässä kuin laatia deitti-ilmoituksia nettiin, koska deitti-ilmoituksista ei kemia paljastu.
Voi luoja taas... Minkä ihmeen takia pitää mennä ehdottamaan niitä treffejä sen sijaan, että menisi JUTTUSILLE. Juttelisi, rupattelisi, tutustuisi. Mutta ei. Taas pitää änkätä siitä kun ei kannusteta pyytämään treffeille. JOS SINÄ ET KEKSI MUKAVAA JUTELTAVAA EDES SIELLÄ TYÖPAIKALLA NIIN MINKÄ MOOSEKSEN TAKIA SE NAINEN LÄHTISI KANSSASI TREFFEILLE?
Miksi se jutustelu ensin on niin tärkeää? Jos mies on miellyttävän ja fiksun oloinen, kysyy kohteliaasti seurakseen jonnekin julkiselle paikalle, niin mitä siinä menettää, jos suostuu?
Minä olen ainakin muutaman kerran suostunut lähtemään treffeille noin. Kysytty suoraan, että lähdenkö kahville/lasilliselle. Yhdestä tällaisesta kehkeytyi pari vuotta kestänyt seurustelusuhde.
Miksi asioista pitää tehdä turhan vaikeita? Ja suoraan kysymisessä on sekin hyvä puoli, että tietää ainakin heti, että toinen on "siinä mielessä" kiinnostunut.
Miten se mies voi vaikuttaa miellyttävältä ja fiksulta, jos sen kanssa ei ole edes jutellut?
Kai nyt ulkonäöstä, käytöksestä, eleistä ja tilanteesta voi jotain päätellä? Jos mies on viinalta haiseva, likainen, epäilyttävän kuuloinen jne, niin ei varmaan vaikuta miellyttävältä. Päinvastainen taas voi vaikuttaa miellyttävältä. Mutta jokainen voi tehdä elämästään juuri niin vaikeaa kuin haluaa, ja itsestään mahdollisimman vaikeasti tavoiteltavan, jos se tuntuu turvallisemmalta.
Pelkän ulkonäön perusteella sarjadeittaileva ihminen ei kiinnosta. Näitä on jo tarpeeksi tinderissä.
Eli johonkin kahville lähteminen on ylivoimaisen vaikeaa? Ei ihme, ettei kukaan koskaan pyydä ketään mihinkään spontaanisti.
Se että olettaa jonkun olevan potentiaalinen kumppani vain ulkonäön perusteella, ilman että kiinnostaa edes ensin keskutella kertoo ihmisestä paljon. Pinnallinen.
Olet kapeakatseinen, vaikea ja rajoittunut henkilö. Yhden kerran kun käy kahvilla, selviää onko myös juttujen puolesta minkäänlaista kemiaa.
Miksi vaivautua? Kyllä sen heti tietää ettei kiinnosta. Turha hukata kummankaan aikaa yhtään enemmän. Sitä paitsi kuormasta ei syödä eli niiden ihmisten , joiden kanssa on pakko työskennellä, kanssa ei ryhdytä yhtään mihinkään henkilökohtaisella tasolla.
Noniin. Itsekin sanot, että kyllä sen heti tietää, ettei kiinnosta. SIttenhän se on myös toisinpäin. Sen tietää heti, jos kiinnostaa. Eli hyvin voi pyytää kahville, koska nainen kyllä tietää heti jos kiinnostaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä pidän huolta ulkonäöstäni ja hygieniastani, pukeudun nätisti ja pidän kodin siistinä. En halua miestä joka pukeutuu rumasti, vaihtaa kalsarit ehkä pari kertaa viikossa, haisee hieltä ja elää kuin sikolätissä. Tuollaiset miehet sitten haukkuvat pinnalliseksi kun eivät kelpaa minulle tai muille kaltaisilleni. Yrittäisivät niitä epäterveellisesti eläviä, huonosti pukeutuvia ja epäsiistejä naisia. Jos ei heille kelpaa niin sitten voi valittaa sydämensä kyllyydestä.
Vierailija kirjoitti:
Ihan oikein naisille. Itsepä ovat vuosien saatossa tehneet itsestään niin vastenmielisiä. Nykyajan mies etsi naisensa jostain toisesta kulttuurista.
Meinaatko että toisen kulttuurin naiset ovat jotain muuta kuin naisia, vai miksi tämä on kaikille naisille oikein?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä pidän huolta ulkonäöstäni ja hygieniastani, pukeudun nätisti ja pidän kodin siistinä. En halua miestä joka pukeutuu rumasti, vaihtaa kalsarit ehkä pari kertaa viikossa, haisee hieltä ja elää kuin sikolätissä. Tuollaiset miehet sitten haukkuvat pinnalliseksi kun eivät kelpaa minulle tai muille kaltaisilleni. Yrittäisivät niitä epäterveellisesti eläviä, huonosti pukeutuvia ja epäsiistejä naisia. Jos ei heille kelpaa niin sitten voi valittaa sydämensä kyllyydestä.
Itse olen siirtynyt siihen että en käytä pikkuhousuja lainkaan. Farkut vaan jalkaan ja on muuten helpompi pierrä kun ei tule heti ensimmäinen este vastaan vaan kaasu pääsee vapaasti suodattamattomana vapautumaan molemmista lahkeista ja vyötäröltä pois.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Enpä löydä tuollaista artikkelia.
Tuossa on tuo juttu.
https://www.iltalehti.fi/rakkausjaseksiartikkelit/a/445f808e-7cc5-4ba9-…;
Jos ette edes ole rupatteluväleissä niin ehdottomasti ei, sinun ei pidä mennä ehdottamaan treffejä. Aloita ensin sillä rupattelulla.
Sepä se. Jos kokee ihmisen ulkoisesti viehättäväksi eli kokee kemiaa, niin se ei nykykulttuurissa ole oikeutettu peruste kysyä ihmistä treffeille.
Minusta vain olisi helpompaa ehdotella treffejä oikeassa elämässä kuin laatia deitti-ilmoituksia nettiin, koska deitti-ilmoituksista ei kemia paljastu.
Voi luoja taas... Minkä ihmeen takia pitää mennä ehdottamaan niitä treffejä sen sijaan, että menisi JUTTUSILLE. Juttelisi, rupattelisi, tutustuisi. Mutta ei. Taas pitää änkätä siitä kun ei kannusteta pyytämään treffeille. JOS SINÄ ET KEKSI MUKAVAA JUTELTAVAA EDES SIELLÄ TYÖPAIKALLA NIIN MINKÄ MOOSEKSEN TAKIA SE NAINEN LÄHTISI KANSSASI TREFFEILLE?
Miksi se jutustelu ensin on niin tärkeää? Jos mies on miellyttävän ja fiksun oloinen, kysyy kohteliaasti seurakseen jonnekin julkiselle paikalle, niin mitä siinä menettää, jos suostuu?
Minä olen ainakin muutaman kerran suostunut lähtemään treffeille noin. Kysytty suoraan, että lähdenkö kahville/lasilliselle. Yhdestä tällaisesta kehkeytyi pari vuotta kestänyt seurustelusuhde.
Miksi asioista pitää tehdä turhan vaikeita? Ja suoraan kysymisessä on sekin hyvä puoli, että tietää ainakin heti, että toinen on "siinä mielessä" kiinnostunut.
Miten se mies voi vaikuttaa miellyttävältä ja fiksulta, jos sen kanssa ei ole edes jutellut?
Kai nyt ulkonäöstä, käytöksestä, eleistä ja tilanteesta voi jotain päätellä? Jos mies on viinalta haiseva, likainen, epäilyttävän kuuloinen jne, niin ei varmaan vaikuta miellyttävältä. Päinvastainen taas voi vaikuttaa miellyttävältä. Mutta jokainen voi tehdä elämästään juuri niin vaikeaa kuin haluaa, ja itsestään mahdollisimman vaikeasti tavoiteltavan, jos se tuntuu turvallisemmalta.
Pelkän ulkonäön perusteella sarjadeittaileva ihminen ei kiinnosta. Näitä on jo tarpeeksi tinderissä.
Eli johonkin kahville lähteminen on ylivoimaisen vaikeaa? Ei ihme, ettei kukaan koskaan pyydä ketään mihinkään spontaanisti.
Se että olettaa jonkun olevan potentiaalinen kumppani vain ulkonäön perusteella, ilman että kiinnostaa edes ensin keskutella kertoo ihmisestä paljon. Pinnallinen.
Olet kapeakatseinen, vaikea ja rajoittunut henkilö. Yhden kerran kun käy kahvilla, selviää onko myös juttujen puolesta minkäänlaista kemiaa.
Se kyllä puhuu paskaa, joka väittää etteikö ulkonäöllä olisi MINKÄÄNLAISTA merkitystä. Näistä tulee aina niin vastenmielinen "minä olen niin erinomainen ja pyhä ihminen koska en välitä pätkääkään ulkonäöstä"-kuva vaikka sitten todellisuudessa kuitenkaan eivät huoli jotain mukavaa tyyppiä kumppaniksi koska tällä on esim. hassun näköinen silmien karsastus.
En löydä viestiä jossa sanotaan ettei ulkonäöllä ole merkitystä? Ainoastaan kritisoitu sitä että haluaa jonkun kanssa treffeille vain ulkonäön takia.
Ovatko ne ihmiset itse niin sisällöttömiä kuoria että heille oikeasti riittää kiinostuksen herättämiseen pelkkä pinta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos iäkkäät ikäluokat jätetään pois laskuista, naisia ja miehiä on suunnilleen saman verran. Kyllä naisille siis riittäisi miehiä.
Mutta kun se, että joku on mies, ei vielä riitä. Pitäisi olla hyvä, epäitsekäs, tasa-arvoinen, oman osuutensa tekevä fiksu mies jonka kanssa olisi hyvä elää yhdessä. Mies, jolle olisi täysin itsestäänselvää että kotityöt jaetaan tasan ja joka olisi valmis uhraamaan jopa vuosia urastaan hoitaakseen yhteisiä lapsia kotona.
Tällaisia miehiä ei sitten taidakaan ihan joka kadunkulmassa olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Enpä löydä tuollaista artikkelia.
Tuossa on tuo juttu.
https://www.iltalehti.fi/rakkausjaseksiartikkelit/a/445f808e-7cc5-4ba9-…;
Jos ette edes ole rupatteluväleissä niin ehdottomasti ei, sinun ei pidä mennä ehdottamaan treffejä. Aloita ensin sillä rupattelulla.
Sepä se. Jos kokee ihmisen ulkoisesti viehättäväksi eli kokee kemiaa, niin se ei nykykulttuurissa ole oikeutettu peruste kysyä ihmistä treffeille.
Minusta vain olisi helpompaa ehdotella treffejä oikeassa elämässä kuin laatia deitti-ilmoituksia nettiin, koska deitti-ilmoituksista ei kemia paljastu.
Voi luoja taas... Minkä ihmeen takia pitää mennä ehdottamaan niitä treffejä sen sijaan, että menisi JUTTUSILLE. Juttelisi, rupattelisi, tutustuisi. Mutta ei. Taas pitää änkätä siitä kun ei kannusteta pyytämään treffeille. JOS SINÄ ET KEKSI MUKAVAA JUTELTAVAA EDES SIELLÄ TYÖPAIKALLA NIIN MINKÄ MOOSEKSEN TAKIA SE NAINEN LÄHTISI KANSSASI TREFFEILLE?
Miksi se jutustelu ensin on niin tärkeää? Jos mies on miellyttävän ja fiksun oloinen, kysyy kohteliaasti seurakseen jonnekin julkiselle paikalle, niin mitä siinä menettää, jos suostuu?
Minä olen ainakin muutaman kerran suostunut lähtemään treffeille noin. Kysytty suoraan, että lähdenkö kahville/lasilliselle. Yhdestä tällaisesta kehkeytyi pari vuotta kestänyt seurustelusuhde.
Miksi asioista pitää tehdä turhan vaikeita? Ja suoraan kysymisessä on sekin hyvä puoli, että tietää ainakin heti, että toinen on "siinä mielessä" kiinnostunut.
Miten se mies voi vaikuttaa miellyttävältä ja fiksulta, jos sen kanssa ei ole edes jutellut?
Kai nyt ulkonäöstä, käytöksestä, eleistä ja tilanteesta voi jotain päätellä? Jos mies on viinalta haiseva, likainen, epäilyttävän kuuloinen jne, niin ei varmaan vaikuta miellyttävältä. Päinvastainen taas voi vaikuttaa miellyttävältä. Mutta jokainen voi tehdä elämästään juuri niin vaikeaa kuin haluaa, ja itsestään mahdollisimman vaikeasti tavoiteltavan, jos se tuntuu turvallisemmalta.
Pelkän ulkonäön perusteella sarjadeittaileva ihminen ei kiinnosta. Näitä on jo tarpeeksi tinderissä.
Eli johonkin kahville lähteminen on ylivoimaisen vaikeaa? Ei ihme, ettei kukaan koskaan pyydä ketään mihinkään spontaanisti.
Se että olettaa jonkun olevan potentiaalinen kumppani vain ulkonäön perusteella, ilman että kiinnostaa edes ensin keskutella kertoo ihmisestä paljon. Pinnallinen.
Olet kapeakatseinen, vaikea ja rajoittunut henkilö. Yhden kerran kun käy kahvilla, selviää onko myös juttujen puolesta minkäänlaista kemiaa.
Miksi vaivautua? Kyllä sen heti tietää ettei kiinnosta. Turha hukata kummankaan aikaa yhtään enemmän. Sitä paitsi kuormasta ei syödä eli niiden ihmisten , joiden kanssa on pakko työskennellä, kanssa ei ryhdytä yhtään mihinkään henkilökohtaisella tasolla.
Noniin. Itsekin sanot, että kyllä sen heti tietää, ettei kiinnosta. SIttenhän se on myös toisinpäin. Sen tietää heti, jos kiinnostaa. Eli hyvin voi pyytää kahville, koska nainen kyllä tietää heti jos kiinnostaa.
Jos joku täysin random yhtäkkiä pyytää kahville niin ei kiinnosta. Ihan vaan siksi ettei ole mitään mistä kiinnostua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos iäkkäät ikäluokat jätetään pois laskuista, naisia ja miehiä on suunnilleen saman verran. Kyllä naisille siis riittäisi miehiä.
Mutta kun se, että joku on mies, ei vielä riitä. Pitäisi olla hyvä, epäitsekäs, tasa-arvoinen, oman osuutensa tekevä fiksu mies jonka kanssa olisi hyvä elää yhdessä. Mies, jolle olisi täysin itsestäänselvää että kotityöt jaetaan tasan ja joka olisi valmis uhraamaan jopa vuosia urastaan hoitaakseen yhteisiä lapsia kotona.
Tällaisia miehiä ei sitten taidakaan ihan joka kadunkulmassa olla.
Onhan niitä.
Alkaa vaan vali vali kun tulot tippuu kun uhrataan vuosia urasta.
Kyllä minä voin työttömänä olla. Ei vaan sovi naisille yhtään että on "kotimies tai koti-iskä".
Hyviä kunnollisia miehiä on paljon, mutta ongelma muodostuu siitä kun mies ei ole:
korkeakoulutettu ja hyvin tienaava
komeakasvoinen
pitkä
karismaattinen
ym jne
Naisten vaatimustasossa se ongelma on, jokainen nainen omasta tasostaan riippumatta etsii liian korkeatasoista miestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä ihmeen takia pitää mennä ehdottamaan niitä treffejä sen sijaan, että menisi JUTTUSILLE.
Minusta on vähemmän epäkohteliasta pyytää suoraan treffeille kuin ruveta jutustelemaan naisen kanssa. Jos nainen sanoo treffeille ei, niin se on sillä selvä ja mies ymmärtää vetäytyä. Jos mies kuitenkin rupeaa jutustelemaan, niin sitä on paljon vaikeampi torjua.
Kuka tahtoo työpaikalleen jutustelevan miehen?
Olishan se tosi ikävää jos joutuis juttelemaan työpaikalla miehille. Ai niin, mun työpaikalla joku 80 % on miehiä... Omasta tiimistä kaikki muut on miehiä. Hankalaks menee kun ei niille nyt saa puhua jos en ole kiinnostunut deittailusta. Ettei tartte ihan yksin olla, voinko kuitenkin puhua niille miehille joilla on sormus nimettömässä?
Vierailija kirjoitti:
Minä pidän huolta ulkonäöstäni ja hygieniastani, pukeudun nätisti ja pidän kodin siistinä. En halua miestä joka pukeutuu rumasti, vaihtaa kalsarit ehkä pari kertaa viikossa, haisee hieltä ja elää kuin sikolätissä. Tuollaiset miehet sitten haukkuvat pinnalliseksi kun eivät kelpaa minulle tai muille kaltaisilleni. Yrittäisivät niitä epäterveellisesti eläviä, huonosti pukeutuvia ja epäsiistejä naisia. Jos ei heille kelpaa niin sitten voi valittaa sydämensä kyllyydestä.
Jos ei ole kuvailemasi miehen kaltainen, niin saako sitten sinua ja kaltaisiasi haukkua pinnallisiksi?
Vierailija kirjoitti:
Hyviä kunnollisia miehiä on paljon, mutta ongelma muodostuu siitä kun mies ei ole:
korkeakoulutettu ja hyvin tienaava
komeakasvoinen
pitkä
karismaattinen
ym jne
Naisten vaatimustasossa se ongelma on, jokainen nainen omasta tasostaan riippumatta etsii liian korkeatasoista miestä.
Ei ei ei. Parisuhteeseen miehen ei tarvitse olla komea eikä edes hyvää seuraa joten varmaan voi jättää kaikki karismajutut myös pois. Tämän meille opetti 121212.
Vierailija kirjoitti:
Ei mulla ole ollut vaikeeta saada naista. Riittää kun pukeutuu siististi, huolehtii hygieniasta, pesee leegot ja on kohtelias eikä esitä mitään sellaista mitä ei ole. Ei puristele persettä ja kehu daisoja. Kuuntelee mitä naisella on sanottavaa.. Se on tasan noin yksinkertaista.
Hampaista puhuminen legoina on jos täysi turn off. Onneksi ei kaikille, niin tämäkin hygieniastaan hyvin huolehtiva henkilö on elänyt erinäisissä ihmissuhteissa.
Sama koskee myös kaikkia muita: se kemia, yhteensopivuus tai mikä lie, vaihtelee huomattavasti jokaisen yksilön kohdalla. Joku ei huoli sinua syystä x, toinen ei edes ymmärrä miksi olettaisit sen olevan ongelma.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä ohje naisille jotka eivät löydä miestä:
1. Oletko normaalipainoinen?
2. Onko tyylisi edes suurin piirtein ok?
3. Oletko saanut miehiltä osaksesi kiinnostusta, mutta itse kiinnostunut vain tasokkaammista miehistä?
4. Oletko missään ns. saatavilla?
5. Oletko itse aloitteelliinen?
Mitä ohjeita tuossa muka oli? Mitä tarkoittaa kolmas kysymys? Sitäkö, että pitäisi huolia tasoton mies itselleen, vaikkei kiinnosta yhtään? Kai sama pätee sitten miehiin, jollei saa kaunotarta pitää ottaa rumilus.
En ole ohjeiden laatija, mutta mun mielestä etenkin kohdat 3-5 ovat selittäviä. Ei siinä varmaan tarkoiteta, että pitää ottaa alkoholisoitunut elämänkoululainen, mutta naisilla on usein vähän pölhöjä kriteereitä, joista joustamalla voi saada oikein hyvän miehen
Naisten pölhöjä kriteerejä ovat susta varmaan pituus ja koulutus? Miesten kriteerit, kuten ikä ja paino ja tyyli, ovat vain järkeviä? Sintti ja vajukkikin seksiin pystyy, ja liukkarit on keksitty naisille, jotka eivät kiihotu kumppanistaan. Ei kiitos minulle tuota. Olen ennemmin ilman miestä kuin sellaisen miehen kanssa, josta en pidä.
Pituus, paino ja tyyli ovat pölhöjä ellei olla aivan ääripäissä. Ikä ja koulutus ovat ihan ymmärrettäviä toki niissäkin voi pölhöillä
Vesimies84 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Iltalehdessä naiset murehtivat, että miehiä ei löydy eivätkä miehet lähesty.
Minä olen mies, joka tahtoisi pyytää ulos naista, joka työskentelee työpaikassa, jossa vierailen säännöllisesti. Minua ei ujostuttaisi kysyä naista ulos eikä naisen kieltävä vastaus saisi minua pohjamutiin, mutta sen sijaan kysymisen estää tilanteen epäsopivuus.
Minua on valistettu, ettei työssä olevaa ihmistä saa häiritä ja että on epäkohteliasta lähestyä työtä tekevää ihmistä.
Niinpä olen luovuttanut jo etukäteen. Nainen on osoittanut minulle mielestäni poikkeavaa huomiota ja minusta hän vaikuttaa mukavalta, mutta kun sosiaaliset normit estävät ulos kysymisen niin sitten ne estävät. Minkäs sille voi.
Kai se on niin, että nykyään suora treffejä tavoitteleva lähestyminen on sallittu enää (kännissä) yöelämässä tai netissä. Ainakin itselleni kaikki muut paikat tuntuvat epäsopivilta.
Tunnen yhden naisen, minua 4 vuotta nuorempi, olen nähnyt hänet edelliskerran
94 päivää sitten viime vuoden 2018 puolella. Minulla on ihan luonteva
ystävyyssuhde tähän naiseen.
Tiedätkö miksi naiset eivät löydä miestä kumppanikseen, siksi koska
nuorilla naisilla iältään 18-30v. on nuiva ja epäluuloinen asenne miehiä
kohtaan, että miehet ovat huonosti käyttäytyviä hirviöitä. Tämän takia
heteronaiset eivät löydä sopivaa heteromiestä kumppanikseen. Että
turha naisten vollottaa jossain Iltalehden palstalla ettei ole sitä
seksiseuraa, että saisi seksinnälän tyydytettyä, sitten syövät suklaata
ja roskaruokaa suruunsa ja lihovat ja sairastuvat rytmihäiriöön taikka
uniapneaan.
Trolliko lie, mutta kyllä mua pelottaisi jos joku harvoin tapaamani ihminen muistaisi tarkalleen että edellisestä kerrasta on 94 päivää.
Siksi, että tyyppi saattaa vaikuttaa kiinnostavalta. Sille en voi mitään, jos joku nainen ei koe ketään kiinnostavaksi, ellei ole jutellut ensin kolme kuukautta etukäteen.