Lue keskustelun säännöt.
Mietin eroa sairaasta puolisostani
22.02.2019 |
Puolisoni sairastui aivoveritulppaan vuonna 2015. Hänellä oli parin vuoden sairaalakierre ja muitakin terveysongelmia. Kotiuduttuaan olin omaishoitaja, kunnes uuvuin. Hän asuu nyt palveluasunnossa.
Olen alkanut miettimään eroa tosissaan. Olen 43-vuotias, lapset teini-ikäisiä. Mulla olisi vielä mahdollisuus elää ns. omaa elämää. Rakkaudesta puolisoon ei voi enää puhua, suhde oli enää hoitosuhde ja nyt se on jotakin... Niin, en tiedä mitä se on. Vaikka vaikealta tuntuu, niin siitä huolimatta olen vakavasti eroa miettinyt. Tunnen itseni petturiksi, mutta voimakkaasti tunnen myös elämän ainutkertaisuuden ja sen, että elän vain kerran. Säälistä avioliittoon jääminen tuntuu väärältä itseäni kohtaan.
Kukaan ollut samankaltaisessa tilanteessa?
Kommentit (243)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä se rakkaus on jos huonon päivän koittaessa se rakas dumpataan kylmästi.
Rakastiko koskaan oikeasti?
Joo, tokihan pitää vaan rakastaa ja sietää ja sinnitellä ja luopua omasta loppuelämästään vaikka itse olisi 43-vuotias ja puoliso palvelutalossa, eli täysin autettava? Ei vitsit mitä j##sustelua 😂😂
Ei tietenkään puolisoa hylätä tarvitse, ystävyyden ja säännölliset vierailut voi säilyttää, mutta eihän tuosta nyt enää avioliittoa tule sanan varsinaisessa merkityksessä.
Miksei muka voi? Vihaan luovuttajia. Ja kyllä, on kokemusta samalla tavalla sairastuneesta puolisosta. ohis[/
Samoin mulla!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ap:n mies ei asu kotona kunnan hoidon turvin?
Onkohan yleinenkin harhakäsitys, että tällainen ihan noin vain olisi mahdollista?
Suosittelen perehtymistä terveydenhuollon ja vammaispalvelujen realiteetteihin.Eikö työikäinen vammainen saa kunnan rahalla hoitoa kotiin?
Hehän saavat myös lisäksi henkilökohtaisen avustajan. En ymmärrä.
Tiedän esim vanhuksen asuneen kotonaan yksin vielä sen jälkeen, kun menetti molemmat jalkansa. Ja toisen yhdeksänkymppisen, joka oli menettänyt toisen jalkansa. (ja muistikin reistaili)
Kyllä saa apua, ap ei kerro koko totuutta. Ap ei halua hoitaa eikä auttaa.
Haluaa vaan siunauksen teiltä muilta.
Mitä sitä kyselemään koska selkeä päätös on tehty.
No samanlaisia on miehetkin nykyään.Ap oli joutunut osastolle uuvuttuaan omaishoitajana, raahannut lapset terapiaan, jossa isä nauranut lapsilleen! Eikö mikään riitä teille haaskalinnuille?
Tälläkin kommentilla 4 alapeukkua?? Mikä ihme teitä ihmisiä vaivaa?? Mikä hiivatin oikeus tuolla ap:n miehellä olisi edes olla kotona (hoivattavana!) naureskelemassa lasten oireilulle, joka aiheutuu hänestä itsestään? Ap on toiminut esimerkillisesti kun on laittanut palvelutaloon ihmisen, joka on suoranainen uhka lasten hyvinvoinnille.
Muuttuuko ihmiseltä vaadittavat asiat sairauden myötä, tuleeko sairastuneesta joku ylimäinen olento joka saa kohdella hoitajiaan ihan miten tahtoo? Jos tuollaista tekisi alkoholistipuoliso, niin heti vaadittaisiin ukon heittämistä pihalle mutta kun kyseessä on sairas niin hänellä on pelkkiä oikeuksia..... Hitsi mitä kaksinaismoralismia.
Lasten hyvinvointi on aina kaikkein tärkein!
Sinä olet petturi. Etkä ole koskaan kokenut aitoa rakkautta etkä edes tiedä mitä se merkitsee. Good luck with your shitty superficial life.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä olen varsin lyhyesti kertonut tilanteestamme. Mainittakoon nyt vielä, että mun uupumukseni ei ollut vain pientä väsymystä tai sitä, etten olisi halunnut puolisoani hoitaa, vaan sairastuin vakavaan masennukseen ja olin osastohoidossa itsetuhoisuuden takia.
Lisäksi nämä kaikki tapahtumat vaikuttivat myös lapsiin ja meillä oli suuria vaikeuksia. Hain apua perheen tilanteeseen ja tein kaiken, mihin inhimillisesti katsoen pystyin auttaakseni perhettäni. Pikku maininta; olimme psykologilla koko perhe ja nuorempi lapseni kertoi pitkän suostuttelun jälkeen vähän tunteistaan. Mieheni naureskeli. Auta siinä nyt perhettä, kun toinen aikuinen on taantunut lapsen tasolle. Tätä samaa oli kotona jatkuvasti. Ikävää sanoa, mutta lastenkin takia on parempi, että isä asuu muualla.
En ole uskonnollinen, vastauksena sille joka höpötti Jumalasta.
Ap
menitkö kirkossa naimisiin ja lupasit Jumalan silmien edessä rakastaa niin myötä kuin vastamäessä kunnes kuolema eroittaa?????????????
Sulla ei oo kaikki himassa.
ei oo kaikki himassa, yksin oon.
Vierailija kirjoitti:
Mitä se rakkaus on jos huonon päivän koittaessa se rakas dumpataan kylmästi.
Rakastiko koskaan oikeasti?
Sä olet niin koematon elämästä. Kenekään ei pidä elää uhrin elämää, voi sitä sairasta tervehtiä, mutta omaa elämää ei kannata tuhlata
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ap:n mies ei asu kotona kunnan hoidon turvin?
Onkohan yleinenkin harhakäsitys, että tällainen ihan noin vain olisi mahdollista?
Suosittelen perehtymistä terveydenhuollon ja vammaispalvelujen realiteetteihin.Eikö työikäinen vammainen saa kunnan rahalla hoitoa kotiin?
Hehän saavat myös lisäksi henkilökohtaisen avustajan. En ymmärrä.
Tiedän esim vanhuksen asuneen kotonaan yksin vielä sen jälkeen, kun menetti molemmat jalkansa. Ja toisen yhdeksänkymppisen, joka oli menettänyt toisen jalkansa. (ja muistikin reistaili)
Kyllä saa apua, ap ei kerro koko totuutta. Ap ei halua hoitaa eikä auttaa.
Haluaa vaan siunauksen teiltä muilta.
Mitä sitä kyselemään koska selkeä päätös on tehty.
No samanlaisia on miehetkin nykyään.Ap oli joutunut osastolle uuvuttuaan omaishoitajana, raahannut lapset terapiaan, jossa isä nauranut lapsilleen! Eikö mikään riitä teille haaskalinnuille?
Ap masentui mutta johtuiko se nyt siitä omaishoitajuudesta?
Missä oli ap:n lapset kun mies sairas ja ap osastolla.
Itse en ihan usko että ap kertoo kaikki vaan muokkaa juttua itsellensä suotuisaksi.
T.Omaishoitaja
Ap käy töissä ja sen lisäksi hoiti kodin ja lapset ja sairaan miehen, joka ei halua kuntoutua ja pelaa perheen rahat. Miksi hän ei olisi voinut uupua pahasti? Olenpa kuullut, että jopa lapseton ja terveen puolison kanssa elävä voi saada niin pahan burnoutin että joutuu osastolle. Lisäksi lapset ovat teinejä, eli ehkä pärjäsivät itse tai ehkä heillä oli mummo tai pappa tai täti apuna, ei sillä ole tämän casen kannalta mitään merkitystä.
On eri asia olla omaishoitaja mukavalle ja rakkaalle puolisolle, joka arvostaa hoitajaansa ja pyrkii kuormittamaan tätä mahdollisimman vähän. Ap:n mies jopa naureskeli lasten tunteille terapiassa, eli varmasti aika henkisesti kuormittava persoona.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ap:n mies ei asu kotona kunnan hoidon turvin?
Onkohan yleinenkin harhakäsitys, että tällainen ihan noin vain olisi mahdollista?
Suosittelen perehtymistä terveydenhuollon ja vammaispalvelujen realiteetteihin.Eikö työikäinen vammainen saa kunnan rahalla hoitoa kotiin?
Hehän saavat myös lisäksi henkilökohtaisen avustajan. En ymmärrä.
Tiedän esim vanhuksen asuneen kotonaan yksin vielä sen jälkeen, kun menetti molemmat jalkansa. Ja toisen yhdeksänkymppisen, joka oli menettänyt toisen jalkansa. (ja muistikin reistaili)
Kyllä saa apua, ap ei kerro koko totuutta. Ap ei halua hoitaa eikä auttaa.
Haluaa vaan siunauksen teiltä muilta.
Mitä sitä kyselemään koska selkeä päätös on tehty.
No samanlaisia on miehetkin nykyään.Ap oli joutunut osastolle uuvuttuaan omaishoitajana, raahannut lapset terapiaan, jossa isä nauranut lapsilleen! Eikö mikään riitä teille haaskalinnuille?
Tälläkin kommentilla 4 alapeukkua?? Mikä ihme teitä ihmisiä vaivaa?? Mikä hiivatin oikeus tuolla ap:n miehellä olisi edes olla kotona (hoivattavana!) naureskelemassa lasten oireilulle, joka aiheutuu hänestä itsestään? Ap on toiminut esimerkillisesti kun on laittanut palvelutaloon ihmisen, joka on suoranainen uhka lasten hyvinvoinnille.
Muuttuuko ihmiseltä vaadittavat asiat sairauden myötä, tuleeko sairastuneesta joku ylimäinen olento joka saa kohdella hoitajiaan ihan miten tahtoo? Jos tuollaista tekisi alkoholistipuoliso, niin heti vaadittaisiin ukon heittämistä pihalle mutta kun kyseessä on sairas niin hänellä on pelkkiä oikeuksia..... Hitsi mitä kaksinaismoralismia.
Lasten hyvinvointi on aina kaikkein tärkein!
Ei näillä alapeukuttajilla ole oikeasti mitään kokemusta. Kunhan on mukava leikkiä muka parempaa ihmistä nettipalstalla anonyymisti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa, että miehellä on paha sairauskriisi ja masennus.
Miksi et puhu miehen kanssa? Kyse on teidän välisestä parisuhteesta edelleen. Kerro miltä sinusta tuntuu ja kysy miehen mielipidettä. Tottakai saa kumppanin jättää ja tehdä päätöksiä elämänsä suhteen, oli kumppani sairas tai ei. On kuitenkin mielestäni epäreilua vaan etääntyä ja miettiä eroa yksin.Loistava kysymys henkilöltä, joka ei selvästikään ymmärrä yhtään mistä on kyse. Ei varmaan aloittajalle olle vuosien mittaan tullut mieleen puhua? Enpä usko.
Aivotapahtuma voi tehdä sellaisia muutoksia ihan aivosolujen tasolla, että on aivan yhtä tyhjän kanssa 4 vuotta sairastumisen jälkeen kertoa mitään "minusta tuntuu.." -juttuja. Sairastuminen voi muuttaa koko persoonan, siis todella persoonan. Silloin se ei ole mikään kriisi, vaihe tai masennus vaan lopullinen, pysyvä muutos.Ap, olen ollut aika samanlaisessa tilanteessa ja lopulta päädyin eroon. Loppujen lopuksi sain osakseni pelkkää ymmärrystä, myös entisen anoppini taholta. En sitten tiedä mitä minusta selkäni takana puhutaan, mutta silläen vaivaa päätäni.
Miten niin en ymmärrä yhtään mistä on kyse? Kysymys oli aivan hyvä. En voi etukäteen tietää, onko ap koettanut puhua vai onko toistaiseksi lopettanut kommunikoinnin yrittämisen jostain syystä. Niin kauan kun ei ole irtisanoutunut parisuhteesta, niin molemmat ovat siinä osallisina. Minullakin on ollut aivosairas läheinen, joka on pitkälle sairauden edettyäkin ymmärtänyt asioita ja pystynyt keskustelemaan jonkin verran.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ap:n mies ei asu kotona kunnan hoidon turvin?
Onkohan yleinenkin harhakäsitys, että tällainen ihan noin vain olisi mahdollista?
Suosittelen perehtymistä terveydenhuollon ja vammaispalvelujen realiteetteihin.Eikö työikäinen vammainen saa kunnan rahalla hoitoa kotiin?
Hehän saavat myös lisäksi henkilökohtaisen avustajan. En ymmärrä.
Tiedän esim vanhuksen asuneen kotonaan yksin vielä sen jälkeen, kun menetti molemmat jalkansa. Ja toisen yhdeksänkymppisen, joka oli menettänyt toisen jalkansa. (ja muistikin reistaili)
Kyllä saa apua, ap ei kerro koko totuutta. Ap ei halua hoitaa eikä auttaa.
Haluaa vaan siunauksen teiltä muilta.
Mitä sitä kyselemään koska selkeä päätös on tehty.
No samanlaisia on miehetkin nykyään.Ap oli joutunut osastolle uuvuttuaan omaishoitajana, raahannut lapset terapiaan, jossa isä nauranut lapsilleen! Eikö mikään riitä teille haaskalinnuille?
Tälläkin kommentilla 4 alapeukkua?? Mikä ihme teitä ihmisiä vaivaa?? Mikä hiivatin oikeus tuolla ap:n miehellä olisi edes olla kotona (hoivattavana!) naureskelemassa lasten oireilulle, joka aiheutuu hänestä itsestään? Ap on toiminut esimerkillisesti kun on laittanut palvelutaloon ihmisen, joka on suoranainen uhka lasten hyvinvoinnille.
Muuttuuko ihmiseltä vaadittavat asiat sairauden myötä, tuleeko sairastuneesta joku ylimäinen olento joka saa kohdella hoitajiaan ihan miten tahtoo? Jos tuollaista tekisi alkoholistipuoliso, niin heti vaadittaisiin ukon heittämistä pihalle mutta kun kyseessä on sairas niin hänellä on pelkkiä oikeuksia..... Hitsi mitä kaksinaismoralismia.
Lasten hyvinvointi on aina kaikkein tärkein!
Naureskella voi niin monesta syystä vaikka hämmennyksestå. Kerran nauranut niin se nyt järkky homma.
Juuri tolla saadaan syy olla hoitamatta kun se on niin kamala ja hankala.
Äitini heittänyt mua pullalla ja suhtauduin asiaan tyynen rauhallisesti. Äidillä alzheimer.
Esikoista pesin 16 vuotta ja pyyhin takapuolta 12vuotta. Hällä kehitysvamma.
Asia on niin yksinkertainen ettei ap halua niin sitten ei halua. Se on tätä nykypäivää. Itsekkyys kukoistaa.
Jokainen tekee niin kuin haluaa mutta en aio olla tukemassa sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ap:n mies ei asu kotona kunnan hoidon turvin?
Onkohan yleinenkin harhakäsitys, että tällainen ihan noin vain olisi mahdollista?
Suosittelen perehtymistä terveydenhuollon ja vammaispalvelujen realiteetteihin.Eikö työikäinen vammainen saa kunnan rahalla hoitoa kotiin?
Hehän saavat myös lisäksi henkilökohtaisen avustajan. En ymmärrä.
Tiedän esim vanhuksen asuneen kotonaan yksin vielä sen jälkeen, kun menetti molemmat jalkansa. Ja toisen yhdeksänkymppisen, joka oli menettänyt toisen jalkansa. (ja muistikin reistaili)
Kyllä saa apua, ap ei kerro koko totuutta. Ap ei halua hoitaa eikä auttaa.
Haluaa vaan siunauksen teiltä muilta.
Mitä sitä kyselemään koska selkeä päätös on tehty.
No samanlaisia on miehetkin nykyään.Ap oli joutunut osastolle uuvuttuaan omaishoitajana, raahannut lapset terapiaan, jossa isä nauranut lapsilleen! Eikö mikään riitä teille haaskalinnuille?
Tälläkin kommentilla 4 alapeukkua?? Mikä ihme teitä ihmisiä vaivaa?? Mikä hiivatin oikeus tuolla ap:n miehellä olisi edes olla kotona (hoivattavana!) naureskelemassa lasten oireilulle, joka aiheutuu hänestä itsestään? Ap on toiminut esimerkillisesti kun on laittanut palvelutaloon ihmisen, joka on suoranainen uhka lasten hyvinvoinnille.
Muuttuuko ihmiseltä vaadittavat asiat sairauden myötä, tuleeko sairastuneesta joku ylimäinen olento joka saa kohdella hoitajiaan ihan miten tahtoo? Jos tuollaista tekisi alkoholistipuoliso, niin heti vaadittaisiin ukon heittämistä pihalle mutta kun kyseessä on sairas niin hänellä on pelkkiä oikeuksia..... Hitsi mitä kaksinaismoralismia.
Lasten hyvinvointi on aina kaikkein tärkein!
Ei näillä alapeukuttajilla ole oikeasti mitään kokemusta. Kunhan on mukava leikkiä muka parempaa ihmistä nettipalstalla anonyymisti.
Äidillä alzheimer ja esikoisella kehitysvamma. Joten aika kova kokemus on ja tuo poikani on jo 17v.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ap:n mies ei asu kotona kunnan hoidon turvin?
Onkohan yleinenkin harhakäsitys, että tällainen ihan noin vain olisi mahdollista?
Suosittelen perehtymistä terveydenhuollon ja vammaispalvelujen realiteetteihin.Eikö työikäinen vammainen saa kunnan rahalla hoitoa kotiin?
Hehän saavat myös lisäksi henkilökohtaisen avustajan. En ymmärrä.
Tiedän esim vanhuksen asuneen kotonaan yksin vielä sen jälkeen, kun menetti molemmat jalkansa. Ja toisen yhdeksänkymppisen, joka oli menettänyt toisen jalkansa. (ja muistikin reistaili)
Kyllä saa apua, ap ei kerro koko totuutta. Ap ei halua hoitaa eikä auttaa.
Haluaa vaan siunauksen teiltä muilta.
Mitä sitä kyselemään koska selkeä päätös on tehty.
No samanlaisia on miehetkin nykyään.Ap oli joutunut osastolle uuvuttuaan omaishoitajana, raahannut lapset terapiaan, jossa isä nauranut lapsilleen! Eikö mikään riitä teille haaskalinnuille?
Tälläkin kommentilla 4 alapeukkua?? Mikä ihme teitä ihmisiä vaivaa?? Mikä hiivatin oikeus tuolla ap:n miehellä olisi edes olla kotona (hoivattavana!) naureskelemassa lasten oireilulle, joka aiheutuu hänestä itsestään? Ap on toiminut esimerkillisesti kun on laittanut palvelutaloon ihmisen, joka on suoranainen uhka lasten hyvinvoinnille.
Muuttuuko ihmiseltä vaadittavat asiat sairauden myötä, tuleeko sairastuneesta joku ylimäinen olento joka saa kohdella hoitajiaan ihan miten tahtoo? Jos tuollaista tekisi alkoholistipuoliso, niin heti vaadittaisiin ukon heittämistä pihalle mutta kun kyseessä on sairas niin hänellä on pelkkiä oikeuksia..... Hitsi mitä kaksinaismoralismia.
Lasten hyvinvointi on aina kaikkein tärkein!
Ei näillä alapeukuttajilla ole oikeasti mitään kokemusta. Kunhan on mukava leikkiä muka parempaa ihmistä nettipalstalla anonyymisti.
Äidillä alzheimer ja esikoisella kehitysvamma. Joten aika kova kokemus on ja tuo poikani on jo 17v.
Todella ikävä kuulla, jaksamista sinulle! Kaikkien voimat ei kuitenkaan ole samat, lisäksi ap:n on ajateltava myös lapsiaan. Lapset eivät saa joutua kärsimään, ja ap:n puoliso on selkeästi tahallaan heittäytynyt vähän hankalaksi, kun ei pyri kuntoutumaan, pelaa, eikä ne lapsetkaan varmasti turhan takia sinne terapiaan joutunut.
Ei ole mitenkään jaloa tai hienoa hoitaa väkisin kotona ihmistä, joka tekee muun perheen elämisen sietämättömäksi. Se on vain karhunpalvelus lapsille ja marttyyrin kruunun kiillotusta. Lapsilla on elämä edessään ja heille tulisi tarjota mahdollisimman hyvä startti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No miettikää nyt. Plso muuttuu perustarpeiltaan pikkulapseksi ja luonteeltaan ilkeäksi. Ei sillä ole merkitystä mikä muutoksen aiheutti. 43-vuotias on vielä tosi nuori. Plso palvelutalossa, niin miksi hemme tissä pitäisi olla enää naimisissa?
Jos eroat, joudut ikuiseen kadotukseen hylättyäsi avioliiton. Ylistäkää Herraa, meidän Vapahtajaamme!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos eroat, joudut ikuiseen kadotukseen hylättyäsi avioliiton. Ylistäkää Herraa, meidän Vapahtajaamme!
Jos te olette siellä "taivaassa", niin todella mielelläni menen kadotukseen riemusta kiljuen.
ohis
Ap:n kohtalo osoittaa esimerkkiä monille, jotka ovat samassa tilanteessa tai eteen tulee sama kohtalo.
Siksi aviossa tai avoliitossa olevat, teidän kannattaa puhua puolison kanssa valmiiksi tuokin dilemma. Ei tule sitten epäselvyyttä tai katkeruutta kenellekään.
Meillä on puhuttu ja kummankaan ei tarvi alkaa omaishoitajaksi eikä jäädä muutenkaan taakaksi toiselle vaan ero tulee.
Minusta pelkkä syyllisyydentunto ei ole oikea perusta millekään ihmissuhteelle. Siinä myrkyttää oman ja sen toisenkin elämän. Lisäksi jos uupuu ja masentuu niin pahoin, että tulee itsetuhoisia ajatuksia, jos hankalasta tilanteesta alkaa nähdä poispääsynä kuoleman, on löydettävä jokin toinen ratkaisu. En ymmärrä, miksi täytyy olla ns. parisuhteessa, vaikka toinen ei enää kykene siihen? Miksi pelkkä ystävyys ja avunanto ei riitä? Eihän ero tarkoita, että puoliso pitäisi sananmukaisesti hylätä. Romanttinen rakkaus on kuitenkin erilaista kuin lapsen ja vanhemman välinen rakkaus.
Mulla samoja ajatuksia, olen omaishoitaja, mies vakavasti ja pysyvästi sairas (aivovaurio ym.) , ollaan nelikymppisiä. Kroonisesti uupunut olen enkä työelämää pysty ajattelemaankaan tällä hetkellä, juuri ja juuri selviän kotona näistä velvollisuuksista. Jotain harrastuksia olen yrittänyt pitää väkisellä hengissä, mutta sosiaaliset ympyrät kutistunu ihan olemattomiksi, talous täysin kuralla, ulkonäköni ihan huono vitsi jne. Välillä sitä sisäisesti huutaa, että haluan entisen elämäni ja mieheni takaisin, ja vähän äkkiä!!!!!
Et missään nimessä eroa, jos puolisosi on niin huonokuntoinen, että tarvitsee sinua! Miksikö? Koska silloin lapsestasi tulee se lähin omainen, joka joutuu hoitamaan puolisosi asiat heti täysi-ikäistyttyään. Ala elämään omaa elämääsi ja ota uusi kumppani avoliittoon, mutta älä eroa ja sälytä tuota vastuuta lapsellesi.
Muistat sitten mennä uuden poikkiksen kanssa käsikädessä katsomaan tätä sairastunutta exääsi, viette vaikka suklaarasian.
Mikä se myötä - ja vastamäki oikein on?
Elämä on julmaa.
Ap masentui mutta johtuiko se nyt siitä omaishoitajuudesta?
Missä oli ap:n lapset kun mies sairas ja ap osastolla.
Itse en ihan usko että ap kertoo kaikki vaan muokkaa juttua itsellensä suotuisaksi.
T.Omaishoitaja