Lue keskustelun säännöt.
Tehdäänkös RUOKATRAUMAT-ketju . Aloitan:
Keitetyt kuoritut perunat joihin muodostui se kova kuori. Omassa kodissani ei perunoita keitellä!
Kommentit (328)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Punajuuri kaikissa muodoissa. Lapsena päiväkodissa pakotettiin syömään punajuurikeittoa ja se oli kamalaa. Istuin pöydässä itkien, kun en voinut syödä. Kerran epätoivoissani kaadoin punajuurikeiton pöydän alle. Jäin kiinni siitä ja sain rangaistuksen.
Jouluna en pystynyt avaamaan jääkaapin ovea, kun siellä oli rosollia ja se haisi punajuurelta. Rosollin haju tarttui kaikkeen jääkaapissa olevaan, mm. maitoon, enkä voinut enää juoda sitäkään.
Ennen uskottiin, että lapsi pitää pakottaa maistamaan kaikkea, että oppii kaikkiruokaiseksi. Voin sanoa, että PAS*KAT oppii. Tuosta pakottamisesta ei oppinut muuta kuin entistä syvemmän inhon kyseistä ruokaa kohtaan.
Mulla on tää sama ja juurikin päiväkodin punajuurikeiton takia. Pelkäsin tarhassa joka päivä, että onko ruokana tänään sitä kamalaa keittoa. Yäk
Liittyyköhän punajuureen joku samantyyppinen geenijuttu kuin korianteriin. Että maistuu erilaiselta eri ihmisille. Itse tykkään punajuuresta (ja korianterista), mutta voin kuvitella että punajuuri voisi jonkun suussa maistua mullalta siinä missä korianteri saippualta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
hernekeitto, tilliliha, kanaviillokki, "liha"kastike (läskinpalasia) - koulun inhokkiruoat. 70-luvulla pakotettiin syömään. Ei edelleenkään mene.
Punaisesta lihasta en ole koskaan, lapsenakaan pitänyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole makujen suhteen herkkä, mutta tekstuurien suhteen senkin edestä. Yökkäyksiä aiheuttavat kaikki mahdolliset jänteet, kalvot, ruodot, tomaatin ja mansikan tyvet jne. Jos ruoka on tekstuuriltaan ennalta-arvattavaa ja tasalaatuista, ei ole ongelmaa erikoisempienkaan raaka-aineiden kanssa.
Olen kuullut vastaavasta herkkyydestä. Ekana tulee mieleen, että lapsena on pakotettu syömään "lautanen tyhjäksi". Oliko näin sinun kohdallasi?
En muista ruokailutilanteita sinänsä mitenkään ahdistavina. Olen ollut tosi aistiyliherkkä lapsi, veikkaan että juontuu sieltä. Tulin hulluksi puseron pesulapuista, kovista äänistä jne. Aikuistuessa paljon on siedättynyt pois, mutta ruokatekstuurijutut häiritsevät edelleen. Esim. mansikkajugurtti sattumilla on ihan mahdoton ajatus.
Aistiyliherkkyydestä siinä on kyse. Itsekin inhosin kaikkia epämääräisiä rykelmiä ruuan seassa, jopa jauhelihakastike oli siinä rajalla. Lihapullassa ei saanut olla yhtään möykkyä vaan sen piti olla tasaisen hienoa. En vieläkään voi syödä esim. jukurttia, jossa on jotain jäätäviä marjanuljakkeita, enkä ymmärrä miten sellainen on joillekin herkkua.
Minulla oli myös sääntöjä miten ruoka syödään ja missä järjestyksessä. Esim. kahvipöydässä halusin syödä ensin pullan ja juoda päälle kahvin, mutta tästä sain kommentteja että se on outoa. Pitää ottaa pala pullaa ja hörpätä kahvia, että syö "oikein". Arvatkaa nautinko nyt elämästä aikuisena, kun saan nakertaa korvapuustini kerros kerrallaan ja juoda kupillisen kahvia yhdellä rykäisyllä lopuksi perään? Toki toimin "oikein" julkisissa tilanteissa, mutta en juuri nauti siitä. Enkä yleensä syö sitä pullaa.
Tästä on jo reilusti yli kymmenen vuotta, olin töissä kahvilassa ja otin sieltä kotiin iltapalaksi katkarapuleivän. Yöllä sitten heräsin oksentamaan, ruokamyrkytys. En oo sen jälkeen katkarapuja syönyt.
Toinen on salaatti jossa oli korianteria, syömättä jäi. Ekaa ja viimeistä kertaa maistoin korianteria, sama kuin ois saippuaa syönyt.
Silli. Ei vaan pysty, purutuntuma on kauhia.
Yök, ruuat, joissa on kovia palasia, kuten jänteitä ja ruotoja. Huonosti jauhettua hirvenlihaa en pysty edes hyvin kypsennettynä syömään.
Myös kielet, maksa, yms "tavallisesta" poikkeavat ruuat yököttävät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei liity suorastaan mihinkään ruokaan, mutta kokemuksena jotain todella epämiellyttävää.
ABC:n seisova pöytä. Ruokahalu alkoi jo hiipua siitä kun mies kertoi vessanpöntön olevan niin ulosteessa, että siihen ei voinut istua ollenkaan.
Linjastossa yskiviä ja aivastelevia ihmisiä ja kun ruoan oli saanut viimein lapattua lautaselle ja viimeisenä sämpylän napattua, huomasin kädessäni räkäpalleron.
Sitä aloin oksennus kurkussa pyyhkimään pois samalla syynäten sämpylät ja muut välineet olivatko missä lismassa ja mähmässä. Kun sai alettua ruokailun, järkyttävä ihmisulosteen haju pyyhkäisi pöytämme ohi.
Siinä vaiheessa alkoi olla oksennuskerroin melko paha. Kalaruoka oli maustettu jollain niin ihmeellisellä mausteella että jäi syömättä. Lisäksi ruokanautintoa lisäsi kokin paljas roikkuva maha silmieni edessä.
Ja muutenkin miksi siinä ruokalinjaston edessä pitää hönttästä ja lonia ruokia vaikka ei ole edes tulossa syömään? Vaatteista lentelee vaikka mitä hiutaleita niitten räkälima kombojen lisäksi, että sen tapauksen jälkeen en ole Absin seisovassa syönyt enkä syö. Huhhuh!!
Vierailija kirjoitti:
On se kamalaa, ihan traumstisoivaa kun on ruokaa jota syödä samalla kun miljardi ihmistä näkee nälkää. Hävetkää!
Te olette varmssn samaa porukkaa joka käy ravintoloissa syömässä ja ette syö lautasta tyhjäksi yms. Hävetkää
Kyssaa ja helpottuu tuokin maailmantuska. Ruokkiiko se miljardi ihmistä jos syön lautaseni tyhjäksi? Ai ei vai? No vittuakos sitten vingut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En voi syödä kesäkeittoa taiq keitettyä porkkanaa, kansakoulussa -60 luvulla pakotettiin naapuripöydässä ollut lapsi syömään oksennustaan kun oli yrjönnyt keittoonsa.
Olin sellaisessa pöydässä v 1970 tai 71 muistaakseni. Luokkakaverini joutui opettajamme pakottamana syömään kesäkeittoa ja myös oksennuksen. Helsingissä tämä. Opettaja taisi lopettaa työnsä melko pian. Oli nuori, mutta ilmeisesti hänellä oli joku persoonallisuushäiriö.
Oma ruokatraumani oli kaaliperhosen toukka salaatissa. Se litsaantui kitalakea vasten ja se maku oli kuvottava. Salaatteihin ei kuitenkaan tullut inho. Enpä enää lue syödessäni.
Se kun sä menet maalaistalon hyviltä ruoilta ensimmäisiä kertoja kouluun, ja luet, että on verilettuja, nam. Sulle annetaan muutama pottu, jotain hirvittäviä saarioisen lättyjä oikeasta verestä tehtyjen sijaan, porkkanalaatikkoa ja valkokastiketta. Kun sä oksennat sitä valkoiseksi sotkeutunutta laatikkoa siihen lautaselle ja yrität saada pysymään alhaalla, koska kaikkea on pakko maistaa, ja mitään ei saa jättää. Ei pysty kertomaan enempää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Keitetyt kuoritut perunat joihin muodostui se kova kuori. Omassa kodissani ei perunoita keitellä!
Minusta keitetyt luomuperunat ovat herkkua, syön ne usein kuorineen, kun kuoren alla, on se vitamiinirikkain osa perunaa.
Vierailija kirjoitti:
Se kun sä menet maalaistalon hyviltä ruoilta ensimmäisiä kertoja kouluun, ja luet, että on verilettuja, nam. Sulle annetaan muutama pottu, jotain hirvittäviä saarioisen lättyjä oikeasta verestä tehtyjen sijaan, porkkanalaatikkoa ja valkokastiketta. Kun sä oksennat sitä valkoiseksi sotkeutunutta laatikkoa siihen lautaselle ja yrität saada pysymään alhaalla, koska kaikkea on pakko maistaa, ja mitään ei saa jättää. Ei pysty kertomaan enempää.
Glyfosaatissa viljellyt perunat, ne ovat nykyisin, monissa maataloissakin. Tärkeintä on syödä puhdasta, luonnollista ruokaa, jota ei ole myrkytetty. Ei ruoasta kannata valittaa, vaikka olisi hyvään tottunut. Tuholais- ja kasvimyrkyistä, kannattaa hankkiutua, mahdollisimman kokonaan eroon. Ne tutkitusti, aiheuttavat syöpiä lapsille ja ihmisille yleensä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Maksamakkara, jota oli ala-asteella pakko syödä.
Täysikielto glyfosaatille kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se kun sä menet maalaistalon hyviltä ruoilta ensimmäisiä kertoja kouluun, ja luet, että on verilettuja, nam. Sulle annetaan muutama pottu, jotain hirvittäviä saarioisen lättyjä oikeasta verestä tehtyjen sijaan, porkkanalaatikkoa ja valkokastiketta. Kun sä oksennat sitä valkoiseksi sotkeutunutta laatikkoa siihen lautaselle ja yrität saada pysymään alhaalla, koska kaikkea on pakko maistaa, ja mitään ei saa jättää. Ei pysty kertomaan enempää.
Glyfosaatissa viljellyt perunat, ne ovat nykyisin, monissa maataloissakin. Tärkeintä on syödä puhdasta, luonnollista ruokaa, jota ei ole myrkytetty. Ei ruoasta kannata valittaa, vaikka olisi hyvään tottunut. Tuholais- ja kasvimyrkyistä, kannattaa hankkiutua, mahdollisimman kokonaan eroon. Ne tutkitusti, aiheuttavat syöpiä lapsille ja ihmisille yleensä.
Glyfosaatissa ei viljellä perunoita. Siihen aikaan ei ollut varaa edes mihinkään glyfosaatteihin, pottuja tuli ihan tarpeeksi muutenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koulusta nyt ainakin on ruokatraumoja. Ala-asteella pakotettiin syömään lihasoppaa, joka ei ollut lihaa nähnytkään. Naudan rusto-läskikokkareita, jotka rutisi hampaissa ja rasva takertui kitalakeen. Ne tutisi ja venyi ja opettaja vahti että kaikki ne ällöpalat varmasti meni kurkusta alas. Aika pitkään meni etten voinut sietää lihakeittoa.
Mahtava ketju.
Isäni teki joskus lihamureketta ja riisiä. Oksensin murekkeet ja riisit yhtenä pötkönä pois hetken kuluttua. En ole syönyt sen jälkeen mureketta..
Vierailija kirjoitti:
On se kamalaa, ihan traumstisoivaa kun on ruokaa jota syödä samalla kun miljardi ihmistä näkee nälkää. Hävetkää!
Te olette varmssn samaa porukkaa joka käy ravintoloissa syömässä ja ette syö lautasta tyhjäksi yms. Hävetkää
On oikeasti törkeää pakkosyöttää ihmistä, joka ei ole saanut edes itse sitä ruokaa lautaselleen annostella etenkin, kun on kyse lapsista. Eikä ravintolassakaan tarvitse itseään kipeäksi syödä, jos kokki on mättänyt sapuskaa siihen lautaselle jollan äyskärillä kauhan sijaan.
Häpeä itse!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noh karkkihan ei ole ruokaa mutta Vihreät kuulat. Yökkäsin tässä nyt jo yksikseni kun ajattelin päässäni että näkisin jonkun purevan kyseistä kuulaa edessäni. En keksi mitään pahempaa.
Kuuletko myös mielessäsi niiden puraisemisesta lähtevän äänen? Jotenkin inhottava ääni, :D
Joo kuulen! Hyi kamala :D Aaaaah tulipas paha olo, ihan fyysisesti oksettaa :DD
Lapsena meinasin tukehtua appelsiiniviipaleeseen, tai siis sen kalvoihin. Vieläkin pilkon appelsiiniviipaleen useampaan pienempään palaan jos sitä syön.
Päiväkotiajan jälkeen en oo syönyt silakkaa missään muodossa tai mannapuuroa. Koostumuksen takia en syö sieniä tai silliä ja inhoan myös tofua.
80-luvun alussa ala-asteella opettaja pakotti syömään punakaali-puolukka raastetta vaikka sanoin etten pysty sitä syömään.. Kovat pitkät punakaalisuikaleet eivät vain menneet alas eikä happamat puolukat tehneet mausta parempaa. En vaan pystynyt nielemään koostumukseltaan tuollaista raastetta vaan oksensin lautaselle kun yritin nielaista. Tämän jälkeen ei opettaja enää yrittänyt pakottaa ketään syömään. Sittemmin olen kyllä oppinut pitämään kaalista monissa muodoissa, siihen vaan meni aika pitkä aika. Oikeataan Ainoa ruoka jota en voi vieläkään sietää on kesäkeitto.