Tehdäänkös RUOKATRAUMAT-ketju . Aloitan:

Joskus ala-asteella koulussa oli ruokana juustokeittoa(?). Se oli varmaan jotain juustoista sosekeittoa. Se oli kamalaa, ja joku oksensi lautaselleenkin. Siitä jäi kamalat traumat.

Olen saanut lapsena oksennustaudin hillomunkeista, sen jälkeen meni pitkään etten voinut syödä niitä ollenkaan. Nykyään kuitenkin maistuu. Sitä vastoin appelsiinia en voi sietää vieläkään, kun lapsena oksennustaudissa ollessani äiti yritti tyrkyttää appelsiinia ja se haju sai voimaan pahoin. Tykkään kyllä appelsiinista muissa muodoissaan, mutta en tuoreesta hedelmästä. Mandariineja ja muita "pikkuaplareita" syön kyllä mielelläni.

Kaupan valmis yrttipatonki, se pakaste joka paistetaan uunissa.

Lapsena meillä oli joskus lauantaina tuota ja sairastuin sen jälkeen mahatautiin. Ei maistunut sittemmin vuosiin, ajatuskin sen syömisestä sai yökkäämään.

Liha. Äiti toi jostakin pussissa olevaa jauhelihaa ja kyselin, mistä olet sitä saanut. Ei suostunut kertomaan sitten millään. Vähänkö alkoi epäilyttää, että mitä ihmisen tai rotan lihaa se on jostakin haalinut. No, lopulta paljastui, että se oli sukulaisten maatilalta jostakin naudasta peräisin. Äiti oli kai kuvitellut, että minä en suostuisi syömään sitä lihaa, kun se oli tuttujen jostakin elukasta peräisin. Kummallinen ajatus, enhän edes tuntenut sitä kyseistä nautaa.

No, aika pian sen jälkeen lopetin lihan syönnin kokonaan.

Vierailija kirjoitti:

Isäni harrasti paljonkin ruokakokeiluja, kun äitini oli iltavuorossa, ja ruokaa piti saada. Yksi kamalimmista ruokamuistoista on koirille tarkoitetut ydinluut keitettynä perunoiden kanssa. Itku kurkussa sitä hyytelöä yritti vääntää. Onneksi ei sairastuttu hullunlehmäntautiin.

Hyi! Tuo on jo julmaa!

Suklaa, jossa on rusinoita ja pähkinöitä. Söin lapsena kyseistä suklaata ja yöllä alkoi sitten vatsatauti. Se tunne, kun oksentaa rusinoita ja pähkinöitä nenän kautta on kammottava. Suklaa menee muuten kyllä, mutta ei sellainen jossa on rusinoita ja/tai pähkinöitä.

Ala-asteella pojat sanoi, että erityisluokalla olevat oppilaat kokeilevat sormellaan, onko maitopurkeissa oleva maito kylmää. Siihen loppui minun maidon juonti koulussa. Nykyään en juo ollenkaan.

Aladoobi. Hyi hitto, kun sitä oli pakko lapsena joulupöydässä syödä. Toinen oli sukuvisiitillä Ruotsiin, kun tarjolle tuli hapansilakkaa. Sitä löyhkää on vaikeaa kuvailla, mutta kala ei ole sen jälkeen maistunut. :D

Risottoa inhosin myös pitkään aikuisiälle, koska äidin näkemys ko. ruokalajista oli se perinteinen Suomi-versio, eli mitänytsattuuriisiä, herne-maissi-paprikaa, jauhelihaa ja lihaliemikuutio. Ei ollut kiireessä se kuutio ehtinyt liueta tuohon sekoitukseen, joten mini-minä 7-vee haukkasin liki kokonaisen liemikuution kitusiini. Yääh. Vasta aikuisena oikeaa risottoa maistettuani opin pitämään siitä. :)

Vierailija kirjoitti:

Tästä on jo reilusti yli kymmenen vuotta, olin töissä kahvilassa ja otin sieltä kotiin iltapalaksi katkarapuleivän. Yöllä sitten heräsin oksentamaan, ruokamyrkytys. En oo sen jälkeen katkarapuja syönyt.

Toinen on salaatti jossa oli korianteria, syömättä jäi. Ekaa ja viimeistä kertaa maistoin korianteria, sama kuin ois saippuaa syönyt.

Silli. Ei vaan pysty, purutuntuma on kauhia.

Tuo korianteri on kyllä kamalaa, se maistuu aivan fairylta. Se makumuutos on muuten geeneissä, eli korianteria ei voi "opetella" syömään. Kerran kysyin thairavintolassa korviketta korianterille, sain jonkinsorttista thaibasilikaa joka mieheni mukaan maistuu aika samalta kuin miltä korianteri maistuu "geenivirheettömille". Oli kyllä hyvää.

 

Ainoa trauma on juuri tuo riisi-hemapa-jauheliha. Aivan hirveää kuivaa mössöä. Tähänkin kyllä liittyy vatsatauti, ehkä ennen sitä söin sitä kun kaikki ruoka kyllä maistuu todella hyvin.

Meillä oli pienessä koulussa oma keittäjä. Sen tillilihat, veriletut ja kanaviillokit olivat aivan taivaallisia. Lihat oli mureita, sulivat suussa ja kastikkeet silkkisiä. Kanaviillokkikin oli riittävän curryisaa. Veriletut oli paistettu pannulla runsaassa voissa ja meidän lasten itsepoimituista puolukoista oli hillo. Merimiespihvi oli kanssa todella hyvää, meillä kotona harvoin syötiin nautaa.

Osterit ja etanat on suurinta herkkua, ne maistuvat vain niin erilaisilta kuin mikään muu.

Vierailija kirjoitti:

Munuaiset. Se, kun äiti keitti niitä ja koko koti haisi pissalta. Sitten niitä piti vielä syödä. Kuvottavaa!

Off topic mutta minä rakastin lapsena äidin tekemää munuaiskeittoa. Olen hyvin nirso ja inhosin mm. kouluruokaa, mutta se munuaiskeitto.. mmmm.

Joskus lukioikäisenä tykkäsin hirveästi seesamnäkkäristä. Kerran sitten juuri iltapalan jälkeen sairastuin aivan kammottavaan mahatautiin ja oksensin kaiken ulos. Edelleenkään en ole pystynyt sitä syömään uudelleen, vaikka aikaa on kulunut jo yli kymmenen vuotta.

Kouluikäisenä sairastuin rajuun oksennustautiin. Ruoaksi oli ollut jauhelihakeittoa. Oksensin niitä puoliksi sulaneita perunanpaloja ja rasvaista jauhelihaa itkien samalla. Sen jälkeen en ole syönyt jauhelihakeittoa. Aikaa tästä nyt noin 17 vuotta.

Söin noin 15 vuotta sitten pyttipannua ja vielä samana päivänä minulla alkoi pitkään jatkunut melko raju flunssa. Tiedän, että se ei johtunut siitä pyttipannusta, mutta meni ainakin 10 vuotta ennen kuin pystyin syömään sitä uudelleen. Nykyään taas syön sitä niin, että jopa pidän siitä.

Vaalea kala, esim. kuha.

Olin Belgiassa hienossa ravintolassa, tilasin Boullabaissea innoissani. Oli herkullista, mutta yhtäkkiä alkoi tökkiä hummeriliemi ja vaalea kala oli ehtinyt lämpimässä liemessä ylikypsyä. Mahaa alkoi koskea. Illalla jäätävä ripuli hotellihuoneessa läpi yön :D Ei tullut varsinaisesti ruoasta, vaan olen herkkävatsainen ja saan silloin tällöin ripulin. Mutta ripulia ennakoiva mahakipu ja paha olo yhdistyi Boullabaisseen ja vaaleaan kalaan. Tästä on jo 6 vuotta aikaa, enkä vieläkään pysty syömään vaaleaa kalaa samalla nautinnolla.

Palestiinassa v. 2016. Minut kutsuttiin köyhän (oikeasti köyhän) perheen luokse ex tempore. Kun menin, ihmettelin jo sisään astuessa että mikä_täällä_haisee. Haju oli kuin pesemättömän, omissa ulosteissaan nukkuneen koiran turkin haju.

Kävi ilmi, että köyhä perhe oli R*m*dania edeltävän päivän kunniaksi tehnyt alueen paikallista erikoisuusherkkua, jota sitten tarjoilivat minullekin - länsimaiselle kunniavieraalleen - suurella ylpeydellä.  

Kyseessä oli lampaan suoli täytettynä (lampaan)jauhelihalla ja riisillä. 

Suoli täytettiin ja sen jälkeen keitettiin. Ilman mitään mausteita. (Tämä oli sen hajun lähde.) 

Tuotos muistutti sitä, että kondomi olisi täytetty jonkun juopon sattumia sisältävällä oksennuksella. 

Suolta ei oltu vissiin pesty kunnolla, sillä se maistui - anteeksi kielenkäyttöni - p*skalta. 

Koostumus oli niinikään kuin olisi kondomia jauhanut suussaan: kumimaista ja venyvää. 

Olen aika ennakkoluuloton ruokailija ja maistan mielelläni ulkomailla paikallisia erikoisherkkuja, nyt oli kuitenkin ensi kertaa lähellä etten yökännyt. (Ja olen syönyt myös mm. surströmmingiä eikä tehnyt edes tiukkaa tähän verrattuna.) 

Sain kuitenkin syötyä sen n. 10 sentin pätkän oksentamatta, vaikka lähellä oli. Elämystä ei tehnyt yhtään helpommaksi ympärilläni ruokailevat paikalliset, jotka hotkivat sitä tyyliin kaksin käsin silmiään onnesta pyöritellen ja kehuivat, kuinka hyvää se oli. 

Tarjosivat lisääkin, mutta olin yllättäen "täynnä", joten kieltäydyin kohteliaasti. 

Anthony Bourdain olisi ollut minusta ylpeä. Ja itsekin kieltämättä olin. :D 

treffit kirjoitti:

Palestiinassa v. 2016. Minut kutsuttiin köyhän (oikeasti köyhän) perheen luokse ex tempore. Kun menin, ihmettelin jo sisään astuessa että mikä_täällä_haisee. Haju oli kuin pesemättömän, omissa ulosteissaan nukkuneen koiran turkin haju.

Kävi ilmi, että köyhä perhe oli R*m*dania edeltävän päivän kunniaksi tehnyt alueen paikallista erikoisuusherkkua, jota sitten tarjoilivat minullekin - länsimaiselle kunniavieraalleen - suurella ylpeydellä.  

Kyseessä oli lampaan suoli täytettynä (lampaan)jauhelihalla ja riisillä. 

Suoli täytettiin ja sen jälkeen keitettiin. Ilman mitään mausteita. (Tämä oli sen hajun lähde.) 

Tuotos muistutti sitä, että kondomi olisi täytetty jonkun juopon sattumia sisältävällä oksennuksella. 

Suolta ei oltu vissiin pesty kunnolla, sillä se maistui - anteeksi kielenkäyttöni - p*skalta. 

Koostumus oli niinikään kuin olisi kondomia jauhanut suussaan: kumimaista ja venyvää. 

Olen aika ennakkoluuloton ruokailija ja maistan mielelläni ulkomailla paikallisia erikoisherkkuja, nyt oli kuitenkin ensi kertaa lähellä etten yökännyt. (Ja olen syönyt myös mm. surströmmingiä eikä tehnyt edes tiukkaa tähän verrattuna.) 

Sain kuitenkin syötyä sen n. 10 sentin pätkän oksentamatta, vaikka lähellä oli. Elämystä ei tehnyt yhtään helpommaksi ympärilläni ruokailevat paikalliset, jotka hotkivat sitä tyyliin kaksin käsin silmiään onnesta pyöritellen ja kehuivat, kuinka hyvää se oli. 

Tarjosivat lisääkin, mutta olin yllättäen "täynnä", joten kieltäydyin kohteliaasti. 

Anthony Bourdain olisi ollut minusta ylpeä. Ja itsekin kieltämättä olin. :D 

Yökki, sanoisi viisivuotiaani ja niin sanoin kyllä minäkin kun tätä luin! Aikamoista, että sait tuollaisen alas. Minä olisin ollut tuollaisen jälkeen vähän vähemmän kunnioitettu vieras, vaikka kuinka olisin yrittänyt. 

:D

Vierailija kirjoitti:

Kuinkahan pitkään kouluissa on ollut tuota pakkosyömistä? Muistan itse 80-luvulla ala-asteelta myös tilanteita kun pakotettiin lapsia syömään. Olin itse onneksi kaikkiruokainen ja autoin salaa parasta ystävääni joka ei saanut jotain ruokia syötyä (esim. veriletut). Söin ensin oman annokseni ja sitten vaihdettiin vikkelästi lautasia ja söin hänen ruuat. Onneksi saatiin ottaa itse ruuat, niin kumpikin otti vain vähän. Mutta en kyllä mielelläni syö kesäkeittoa tai muitakaan keittoja, tillilihaa, kaaliruokia ja keittettyjä perunoitakin vain kesällä uusina.

Omia lapsiani en ole koskaan pakottanut syömään ja maistamisenkin kanssa olen ollut löysä, en pakota maistamaan jos lapsi päättäväisesti siitä kieltäytyy. Ihan kaikkiruokaisia heistä on tullut, toki inhokkiruokiakin on.

Kyllä nykyaikanakin lasten on syötävä lautanen tyhjäksi ainakin siinä koulussa, missä minä olen opettaja. Siellä keittäjä jakaa jokaiselle sopivan kokoinen annos ja kaikkien on syötävä tai sitten he itkevät ja syövät kun heitä ensin piiskataan. Jos muu ei auta, niin ruoka tungetaan lapsen suuhun väkisin ja pakotetaan nielemään, mutta mitään ei saa jättää.

Lapsena nautiskelin suolatikkuja kaverin synttäreillä. Pian alkoikin tulla todella huono olo ja vatsatautiinhan olin sairastunut. Nykyään pelkkien suolatikkujen näkeminenkin saa vatsan kääntymään ylösalaisin.

Toinen on voileipäkakku jonka sisään oli laitettu italiansalaattia.

En pidä ko. salaatista muutenkaan, mutta raikkaaseen, kesäiseen voikkariin se ei kyllä sopinut laisinkaan.

Mullakin niitä, että joku ruoka tai juoma tökkinnyt mahataudin jälkeen. 

Domino-keksit esimerkkinä. 10-vuotiaana kun olin oksennustaudissa ja syönyt Dominoita edellisiltana niin ei sitten ainakaan neljään vuoteen maistuneet nuo keksit. Nyt taas menee. 

Juomista taas keltainen Jaffa on edelleen boikotissa. Ne harvat kerrat kun olen ollut aikuisena oksennustaudissa tapahtui 5 vuotta sitten ja edellisiltana oli Jaffa maistunut. Mitä sitten seuraavan päivän oksentelee. 

treffit kirjoitti:

Palestiinassa v. 2016. Minut kutsuttiin köyhän (oikeasti köyhän) perheen luokse ex tempore. Kun menin, ihmettelin jo sisään astuessa että mikä_täällä_haisee. Haju oli kuin pesemättömän, omissa ulosteissaan nukkuneen koiran turkin haju.

Kävi ilmi, että köyhä perhe oli R*m*dania edeltävän päivän kunniaksi tehnyt alueen paikallista erikoisuusherkkua, jota sitten tarjoilivat minullekin - länsimaiselle kunniavieraalleen - suurella ylpeydellä.  

Kyseessä oli lampaan suoli täytettynä (lampaan)jauhelihalla ja riisillä. 

Suoli täytettiin ja sen jälkeen keitettiin. Ilman mitään mausteita. (Tämä oli sen hajun lähde.) 

Tuotos muistutti sitä, että kondomi olisi täytetty jonkun juopon sattumia sisältävällä oksennuksella. 

Suolta ei oltu vissiin pesty kunnolla, sillä se maistui - anteeksi kielenkäyttöni - p*skalta. 

Koostumus oli niinikään kuin olisi kondomia jauhanut suussaan: kumimaista ja venyvää. 

Olen aika ennakkoluuloton ruokailija ja maistan mielelläni ulkomailla paikallisia erikoisherkkuja, nyt oli kuitenkin ensi kertaa lähellä etten yökännyt. (Ja olen syönyt myös mm. surströmmingiä eikä tehnyt edes tiukkaa tähän verrattuna.) 

Sain kuitenkin syötyä sen n. 10 sentin pätkän oksentamatta, vaikka lähellä oli. Elämystä ei tehnyt yhtään helpommaksi ympärilläni ruokailevat paikalliset, jotka hotkivat sitä tyyliin kaksin käsin silmiään onnesta pyöritellen ja kehuivat, kuinka hyvää se oli. 

Tarjosivat lisääkin, mutta olin yllättäen "täynnä", joten kieltäydyin kohteliaasti. 

Anthony Bourdain olisi ollut minusta ylpeä. Ja itsekin kieltämättä olin. :D 

Ohis, mutta vaikutat tosi hyvältä tyypiltä. Ihan vaan tämän perusteella.