Lue keskustelun säännöt.
Vauvan poisantaminen
LapsiPois
20.02.2019 |
Vauvani on nyt 8,5 kk vanha. Hän on huutanut synnytyslaitokselta lähtien. Ensimmäiset 5,5 kk ympäri vuorokauden lähes taukoamatta. Nyt viimeiset 3 kk välillä päivässä saattaa olla 5-10 min kerrallaan huudotonta aikaa.
Kaikki allergiat yms on tutkittu niin julkisella kuin yksityisellä puolella. Paino/pituus/motorinen kehitys/iho ovat normaalit. Isovanhempia tai sisaruksia ei ole. Mies on joutunut jäämään kotiin. Vuorotellen pidämme taukoja kuulosuojaimet päässä. Olemme tehneet kaikkemme. Laulamme, leikimme, juttelemme, pidämme sylissä, yritämme katsoa, ettei olisi kuuma eikä kylmä. Vauva vain huutaa, hakkaa meitä nyrkeillä, huutaa ja heiluu niin lujaa, että joudumme esim syöttötuoliakin tukemaan jaloillamme, sillä muuten vauva saisi raivollaan koko tuolin kumoon. Kuka tahansa ihminen kun on tullut pistäytymään ihmettelee, että mikä vauvalla on kun huutaa noin lujaa. Ihmiset eivät oikein tunnu uskovan, että kyseessä ei ole tilapäinen huono hetki vaan jatkuva olotila. Kotoa emme pysty poistumaan mihinkään ikinä, koska huuto on niin lujaa. On yritetty, ja joka kerta ihmiset tulevat sanomaan, että kauheaa, mikä vauvalla on että miksi se huutaa noin lujaa.
Ensin puhuttiin 3 kk:n rajapyykistä, jolloin koliikki saattaa loppua. Sitten uusi rajapyykki 6 kk. Sitten uusi rajapyykki liikkumaan oppiminen. Ei. Kurkku suorana huuto ei vain lopu. Olen yrittänyt rakastaa lastani ja tehdä/huolehtia/hoitaa kaiken mahdollisen. En vain pysty enää kokemaan lämpimiä tunteita lasta kohtaan, kun huuto on täysin jatkuvaa. Koen olevani äitinä täysin epäonnistunut.Olen katunut lapsen hankkimista nyt jo pitkään.Koen suorittavani vankeustuomiota, jossa minua kidutetaan päivästä toiseen huudolla. Olen jo pitkään halunnut antaa lapsen pois. Mies kokee samoin, mutta sosiaaliset paineet estävät. Minulla ei ole yhtäkään sukulaista, joten minulla ei ole samalla tavalla sosiaalisia paineita. Olen yrittänyt kysyä neuvolasta, voiko lapsella mielenterveysongelmia. Ei oikein sanotamuuta kuin, että kaikki vauvat itkevät. On kuitenkin eri tilanne, kun huuto hallitsee täydellisesti elämää. Vauva huutaa, kun vaihdetaan vaippaa. Vauva huutaa, kun yritetään syöttää. Vauva huutaa ja kiemurtelee sylissä. Vauva huutaa kontatessaan. Vauva huutaa seistessään. Vauva huutaa juuri heränneenä eli ei vain esim väsyneenä. Vauva huutaa niin lujaa, että emme pysty välillä kommunikoimaan mieheni kanssa tavallisella puheäänellä vaan joko huutamaan vauvan puheen yli tai kännykällä lyhyt viesti toiselle. Tiedän, että tunne ei ole järkevä, mutta koen, että vauva vihaa minua ja isäänsä. Ehkä vauvalla olisi sitten parempi jossain muualla. Syksylle on varattu hoitopaikka. Suurin pelkoni on, pystyvätkö pitämään siellä lasta, joka huutaa taukoamatta?Haluaisin luopua lapsesta. Miten saisin tunteeni muuttumaan? Järkeni sanoo, että lapsi ei voi vihata minua ja että lapsi huutaisi yhtä pahasti missä tahansa muualla. Olisin valmis suunnilleen amputoimaan toisen käteni, jos vain saisin olla edes yhden päivän kuulematta huutamista. Tilanne on kuitenkin se, että kumpikaan meistä (mies ja minä) emme koe selviytyvämme yksin vauvan kanssa yhtä kokonaistavuorokautta. Huudon kuuntelu on niin raskasta. Viimeisten kuukausien aikan on noussut katkeruus, viha ja syyllisyys siitä, että en vain ilmeisesti osaa hoitaa lastani. Tilanne on tuhonnut parisuhteemme, taloutemme, molempien fyysisen ja henkisen terveyden. Onko jollain muulla ollut samanlainen tilanne ja miten olette selvinneet tai ratkaisseet tilanteen? En olisi ikinä uskonut, että haluaisin näin voimakkaasti luopua vauvastani. Enpä tosin raskausaikana arvannut, että elämä muuttuu epäinhimilliseksi huudon kanssa ympärivuorokautiseksi kamppailuksi.
Ps. Ei kiitos kommentteja siitä, mikä vauvalla voisi olla tai hyvää tarkoittavia neuvoja vauvan hoidon suhteen. Emme enää jaksa niitä.
Kommentit (351)
Onko jossain mainittu, että ap olisi nuori?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vauvallasi saattaa olla jokin neurologinen häiriö joka tuottaa kipua. Pyydä päästä kuvaamaan vauva!!!
Mun perheenjäsenellä oli kehitysvamma ja epilepsia mitä ei tiedetty eikä lääkäri uskonut kun ulkoisesti näytti normaalilta. Huutaminen ja päästä kiinni pitäminen ja sitten vauvan pää tutkittiin ja näkyi aivojen poikkeama. Nyt haet lisää apua etkä luovuta!!
Vierailija kirjoitti:
Olet varmaan yrittänyt kaikkesi,mutta vyöhyketerapia voi auttaa.
Lastensuojeluun kannattaa ottaa yhteyttä ja pyytää apua.Tilannehan on aivan mahdoton teille ja on ihan selvää,että vauva ei vaan lopeta huutamista ja elämä palaa täydelliseksi samassa silmänräpäyksessä.
Tsemppiä teille!
Muista puhua lääkärille jankkausmaniasta. Tsemppiä aivan mahdoton!
Vierailija kirjoitti:
Vauvallasi saattaa olla jokin neurologinen häiriö joka tuottaa kipua. Pyydä päästä kuvaamaan vauva!!!
Mun perheenjäsenellä oli kehitysvamma ja epilepsia mitä ei tiedetty eikä lääkäri uskonut kun ulkoisesti näytti normaalilta. Huutaminen ja päästä kiinni pitäminen ja sitten vauvan pää tutkittiin ja näkyi aivojen poikkeama. Nyt haet lisää apua etkä luovuta!!
mistä alapeukut?..
Vierailija kirjoitti:
Itkeekö vauva öisin? Miten nukkuu? Entä päiväunet? Onko vauvalla minkälainen rytmi? Syökö hyvin? Hymyileekö vauva? Nauraako? Onko todettu, että näkee normaalisti? Mitä vauva touhuilee kun ei itke? Mikä on vauvan lempipuuha? Kaipaako vauva syliä kun itkee? Suosiiko vauva enemmän sinua vai isää? Joko vauva liikkuu?
Löytyisikö lisää kysymyksiä...ja järkeviä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä moni ihmettelee, miksi en ole palannut kommentoimaan.
No eipä ole huutamisen lomassa kauheasti aikaa viettää aikaa keskustelupalstoilla. Isä hoiti lasta viimeksi, kun kirjoitin. Ja hoitaa nyt myös.
Taidan huomenna vaatia neuvolassa enemmän apua, esim sairaalajaksoa, jossa tutkivat vielä enemmän. Olen siinä käsityksessä, että kaikki on jo tutkittu, mutta ehkä en vain ole vaatinut tarpeeksi.
Täällä on epäilty provoksi, syytetty bile-elämän kaipaamisesta sekä epäilty sukulaisten puuttumisen todellisuutta. Vaikeaa ymmärtää kyseisiä kommentteja. Bile-elämää en kaipaa, enkä ole sellaista elänyt enkä kaivannut muutenkaan näin 35-vuotiaana yli 10 v avioliitossa olleena. Mutta kaipaan kyllä, että saisin olla rauhassa hiljaisuudessa vaikka edes yhden vuorokauden ja istua sohvalla.
Juuri se, että niin vahvasti epäillään provoksi, kertoo aika paljon juuri siitä, miten tilannetta vauvan kanssa ei meinata uskoa/käsittää.
Ps. Särkylääkettä on annettu, kun hampaita on tullut. Muuten kokeiltiin yhdessä vaiheessa muutaman päivän ajan 3 x päivässä. Vaikutusta huutamiseen ei ollut, mutta ripulia oli. Tiedä sitten, oliko sattumaa.
Pps. Vauva nukkuu yön ok. Yöunille meneminen tapahtuu tosin mielipuolisen pitkän huutokonsertin jälkeen. Kanniskelua, sylissä rauhoittelua, white noise. Vauva nukkuu erinomaisesti noin 7 h yöunet. Olen kiitollinen siitä. Tässä vaiheessa yleensä uhmiset toteavat, että eihän meillä sitten ole mitään ongelmaa. Kyllä on, kun vauva huutaa kurkku suorana vuorokauden kaikki hereilläoloajat.
Esim tänään huuto alkoi muutaman minuutin kuluttua heräämisestä ja huuto jatkui täysin taukoamatta noin 3 h, jonka jälkeen ekat päiväunet (45 min) ja huuto jatkui. Tai siis taukoa oli sen aikaa, mitä joi maitoa. Kiinteän soseen syöminenkin on yhtä huutamista. Varovasti yritän summa mutikassa syöttää sosetta sen verran, mitä vauva tuntuu haluavan. Huutamisen lomassa ei ole ihan helppoa.
En tiedä, pystyisinkö tosissani vauvaa antamaan pois. Huutaminen on vain niin käsittämättömän rankkaa. Uskoisin, että aika moni kokisi samalla tavalla 8 kk:n päivittäisen huutokonsertin jälkeen. Toivottavasti saisin huomenna jotakin apua neuvolasta. Hoitoapua ja sairaalaan kunnon oleskeluun, jossa tutkittaisiin ajan kanssa.
Kerro toiselle persoonallesi, että lopettaa sen lasujankutuksen. Ihan käsittämätöntä hommaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt AP sanot siellä neuvolassa, että tämä lapsi on tutkittava läpikotaisin. Lapsi sairaalaan, että te vanhemmat saatte levätä. Lapselle on järjestettävä joku yksi tuttu hoitaja tämän lisäksi. Ei tuo voi jatkua tuollaisenaan. Te vanhemmat kärsitte ja miten se lapsi kärsii, ei se nyt turhasta itke ja huuda. Onko teillä mitään vuorovaikutusta lapsen kanssa, hymyileekö, nauraako, jokelteleeko, tunnustelee kasvoja, halaako, katsoo silmiin tms? Tykkääkö mistään esim. musiikista, leikeistä?
Nyt vaan vaaditte kunnon tutkimukset. Ei siinä muu auta. Voi vauva parka joka on jatkuvasti kivuissa ;_;
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun ainoallani oli todella paha kolmen kuukauden koliikki. En ole eläessäni ollut niin väsynyt kuin olin tuolloin. Ja se oli kuitenkin vain kolme kuukautta, sillä erolla, ettei vauva nukkunut edes kunnon yöunia. Illansuussa saattoi olla pari tuntia huutamatta ja sitten se alkoi taas.
Lähetän myötätuntoa ap:lle. Vaadi kunnon tutkimukset!
Ensikotiin hakemaan apua. Siellä unikoulu ym. Olette itse stressaantuneita, ette pysty enää rauhoittamaan lasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaapa ihanan ruusunpunaiselta vauvahötöltä. Tuitui vaan.
T: Vela
P.S. Oil!
Vierailija kirjoitti:
Nyt AP sanot siellä neuvolassa, että tämä lapsi on tutkittava läpikotaisin. Lapsi sairaalaan, että te vanhemmat saatte levätä. Lapselle on järjestettävä joku yksi tuttu hoitaja tämän lisäksi. Ei tuo voi jatkua tuollaisenaan. Te vanhemmat kärsitte ja miten se lapsi kärsii, ei se nyt turhasta itke ja huuda. Onko teillä mitään vuorovaikutusta lapsen kanssa, hymyileekö, nauraako, jokelteleeko, tunnustelee kasvoja, halaako, katsoo silmiin tms? Tykkääkö mistään esim. musiikista, leikeistä?
Joku tuolla mainitsikin, että vähän järkeä kysymyksiin ja niiden määriin. Sulla on joka viestissä aina vanhempien hyvinvointi ensin, sitten tulee lapsi. Miten teillä kotona, hymyilläänkö, poristaanko, leikitäänkö, vuorovaikutus jne?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onkohan vauvalta mitattu rauta arvoja?
Läheiseni lapsi kiljuhuusi oikeastaan juurikin koko ensimmäisen vuoden, ei oikeastaan yölläkään muutamaa tuntia pidempää nukkunut saatika päiväunia( välillä sain värinäsitteriin hänet nukahtamaan, varmaan helpotti pystyasento paremmin ja kantoliinassakin taisi olla hieman hiljempaa!) syytä tällekään ei koskaan selvinnyt, piti sellaista kummallista "nieleskely" ääntä ja jotenkin pullahti aina kummallinen käyneen maidon haju suusta(oli siis imetyksellä) disflatylit yms kokeiltiin mutta eivät auttaneet. Jossain vaiheessa alkoi syömään korviketta, tiedä olisiko tästä maidoton versio ollut paras..
Huuto alkoi helpottaa kun oppi nousemaan polvilleen ja pystyi olemaan pystymmässä asennossa., mutta sitten kun oppi vähän puhumaan osasi sanoa että päähän sattuu ja tätä jossain vaiheessa mietin johtuiko hänen pään /korvan hierominen pienempänä juuri tästä,kun usein teki sitä. Hänellä todettiin siis anemia pari vuotiaana...
Tsemppiä paljon teille, ei tässä oikeen muutakaan osaa sanoa. On varmasti raskasta, mutta läheisenikin sai voimia siitä että tiesi voivansa tuoda lapsen hoitooni, ehkä teilläkin helpottaisi jos saisitte neuvolasta vinkkiä hoitoapuun. Tässä sai itsekin nähdä sen mikä piittaamattomuus neuvolassa oli tämän lapsen huutoa kohtaan.. <3 ja tästä lapsesta nyt nelivuotias huomaa kyllä että on joutunut yksin myös huutamaan ilman syliä. Hänellä on todella voimakas "miellyttämisen tarve" ja tämä korostuu etenkin jos on muita lapsia, täytyy saada kaikki huomio ja vain yksin hänen.
Vauvanne kuulostaa pahemmalta versiolta pojastani. Tällä diagnosoitiin n. 3-vuotiaana SI-häiriö. Eli ongelmia aistien toiminnassa. Ei tunne kunnolla kosketusta vaan esim. Hakkaa itseään ja muita. Puree kaikkea. Äänet, hajut ja maut ovat haastavia. Ongelmia myös puheessa ja kehon hallinnassa. Odotan myös jotain lievää diagnoosia esim. Adhd tai lievä autismi, mutta psykologin testit ovat vasta edessä. Ei minunkaan huoltani tai kertomaani aluksi otettu vakavasti, vaan sai kuulla noista rajapyykeistä.
Lapsi rauhoittui huutamasta noin. 1, 5 v. Alkoi nukkumaan paremmin n. 2,5- 3 v. Väkivaltaisuus väheni n. 5 v.
Perhetyöstä, päiväkodista, harrastuksista, toimintaterapiasta ja aistileluista ja motivaatiotauluista ja kuvallisestapäivärjestyksestä on ollut apua. Onnellisiakin hetkiä on ollut paljon.
En pystyisi antamaan lasta pois ja nykyään hän melko tavallinen pikkupoika. Äidilleen näyttää pahimmat kiukut ja surut.
Vauvalle jutellaan, lorutellaan, pussaillaan, pidetään sylissä, luetaan, katsellaan kuvia.
90% ajasta kuitenkin menee jatkuvaan rauhoitteluun.
Huutoa on niin lujaa, että juttelu tai puuhastelu ei onnistu kovin usein. Joka päivä yritän myös laulaa, laitan lastenlauluja päälle.
Välillä jokin aktiviteetti katkaisee huutamisen. Vauva saattaa esimerkiksi hymyillä iloisesti nähdessään peilikuvansa tai nauraa, jos päästän töräyttelyäänen. Huuto jatkuu siitä sitten noin 5-10 sekunnin tauon jälkeen. Välillä jatkuva kävely ja kanniskelu auttaa jonkin aikaa.
Huutaminen hallitsee niin vauvan kuin vanhempien elämää. Jokainen päivä mietitään kaikenaikaa, millä konstilla huuto saataisiin katkaistua. Välillä onnistutaan hetkeksi.
ApApApAp kirjoitti:
Täällä moni ihmettelee, miksi en ole palannut kommentoimaan.
No eipä ole huutamisen lomassa kauheasti aikaa viettää aikaa keskustelupalstoilla. Isä hoiti lasta viimeksi, kun kirjoitin. Ja hoitaa nyt myös.
Taidan huomenna vaatia neuvolassa enemmän apua, esim sairaalajaksoa, jossa tutkivat vielä enemmän. Olen siinä käsityksessä, että kaikki on jo tutkittu, mutta ehkä en vain ole vaatinut tarpeeksi.
Täällä on epäilty provoksi, syytetty bile-elämän kaipaamisesta sekä epäilty sukulaisten puuttumisen todellisuutta. Vaikeaa ymmärtää kyseisiä kommentteja. Bile-elämää en kaipaa, enkä ole sellaista elänyt enkä kaivannut muutenkaan näin 35-vuotiaana yli 10 v avioliitossa olleena. Mutta kaipaan kyllä, että saisin olla rauhassa hiljaisuudessa vaikka edes yhden vuorokauden ja istua sohvalla.
Juuri se, että niin vahvasti epäillään provoksi, kertoo aika paljon juuri siitä, miten tilannetta vauvan kanssa ei meinata uskoa/käsittää.
Ps. Särkylääkettä on annettu, kun hampaita on tullut. Muuten kokeiltiin yhdessä vaiheessa muutaman päivän ajan 3 x päivässä. Vaikutusta huutamiseen ei ollut, mutta ripulia oli. Tiedä sitten, oliko sattumaa.
Pps. Vauva nukkuu yön ok. Yöunille meneminen tapahtuu tosin mielipuolisen pitkän huutokonsertin jälkeen. Kanniskelua, sylissä rauhoittelua, white noise. Vauva nukkuu erinomaisesti noin 7 h yöunet. Olen kiitollinen siitä. Tässä vaiheessa yleensä uhmiset toteavat, että eihän meillä sitten ole mitään ongelmaa. Kyllä on, kun vauva huutaa kurkku suorana vuorokauden kaikki hereilläoloajat.
Esim tänään huuto alkoi muutaman minuutin kuluttua heräämisestä ja huuto jatkui täysin taukoamatta noin 3 h, jonka jälkeen ekat päiväunet (45 min) ja huuto jatkui. Tai siis taukoa oli sen aikaa, mitä joi maitoa. Kiinteän soseen syöminenkin on yhtä huutamista. Varovasti yritän summa mutikassa syöttää sosetta sen verran, mitä vauva tuntuu haluavan. Huutamisen lomassa ei ole ihan helppoa.
En tiedä, pystyisinkö tosissani vauvaa antamaan pois. Huutaminen on vain niin käsittämättömän rankkaa. Uskoisin, että aika moni kokisi samalla tavalla 8 kk:n päivittäisen huutokonsertin jälkeen. Toivottavasti saisin huomenna jotakin apua neuvolasta. Hoitoapua ja sairaalaan kunnon oleskeluun, jossa tutkittaisiin ajan kanssa.
Ajatus vauvan antamisesta pois voi helpottaa paineita, vaikka ette oikeasti antaisikaan häntä pois. Siis että se vaihtoehto on oikeasti olemassa, on hyvä asia. Olisitte tehneet sen aikaisemmin, ellei olisi toisaalta myös tarvetta/painetta myös pitää lapsi.
Yhtä asiaa ihmettelen suuresti, en tiedä onko se aiheetonta, mutta: eikö Suomessa saa opastusta vuorovaikutukseen vauvan kanssa? Ei kyse ole vain siitä mitä (esim. "ruoka") vaan myös miten - ja on oltava jotain, mikä muuttaa juuri teidän totuttuja rutiineja, ja mahdollistaa uuden suunnan.
Apapapap kirjoitti:
Vauvalle jutellaan, lorutellaan, pussaillaan, pidetään sylissä, luetaan, katsellaan kuvia.
90% ajasta kuitenkin menee jatkuvaan rauhoitteluun.
Huutoa on niin lujaa, että juttelu tai puuhastelu ei onnistu kovin usein. Joka päivä yritän myös laulaa, laitan lastenlauluja päälle.
Välillä jokin aktiviteetti katkaisee huutamisen. Vauva saattaa esimerkiksi hymyillä iloisesti nähdessään peilikuvansa tai nauraa, jos päästän töräyttelyäänen. Huuto jatkuu siitä sitten noin 5-10 sekunnin tauon jälkeen. Välillä jatkuva kävely ja kanniskelu auttaa jonkin aikaa.
Huutaminen hallitsee niin vauvan kuin vanhempien elämää. Jokainen päivä mietitään kaikenaikaa, millä konstilla huuto saataisiin katkaistua. Välillä onnistutaan hetkeksi.
Todella erikoista. Olen nähnyt vain yhden vastaavan tapauksen: siitä tiedän vain, että vauva oli kuuro.
Olet varmaan yrittänyt kaikkesi,mutta vyöhyketerapia voi auttaa.
Lastensuojeluun kannattaa ottaa yhteyttä ja pyytää apua.Tilannehan on aivan mahdoton teille ja on ihan selvää,että vauva ei vaan lopeta huutamista ja elämä palaa täydelliseksi samassa silmänräpäyksessä.
Tsemppiä teille!