Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Vauvan poisantaminen
LapsiPois
20.02.2019 |
Vauvani on nyt 8,5 kk vanha. Hän on huutanut synnytyslaitokselta lähtien. Ensimmäiset 5,5 kk ympäri vuorokauden lähes taukoamatta. Nyt viimeiset 3 kk välillä päivässä saattaa olla 5-10 min kerrallaan huudotonta aikaa.
Kaikki allergiat yms on tutkittu niin julkisella kuin yksityisellä puolella. Paino/pituus/motorinen kehitys/iho ovat normaalit. Isovanhempia tai sisaruksia ei ole. Mies on joutunut jäämään kotiin. Vuorotellen pidämme taukoja kuulosuojaimet päässä. Olemme tehneet kaikkemme. Laulamme, leikimme, juttelemme, pidämme sylissä, yritämme katsoa, ettei olisi kuuma eikä kylmä. Vauva vain huutaa, hakkaa meitä nyrkeillä, huutaa ja heiluu niin lujaa, että joudumme esim syöttötuoliakin tukemaan jaloillamme, sillä muuten vauva saisi raivollaan koko tuolin kumoon. Kuka tahansa ihminen kun on tullut pistäytymään ihmettelee, että mikä vauvalla on kun huutaa noin lujaa. Ihmiset eivät oikein tunnu uskovan, että kyseessä ei ole tilapäinen huono hetki vaan jatkuva olotila. Kotoa emme pysty poistumaan mihinkään ikinä, koska huuto on niin lujaa. On yritetty, ja joka kerta ihmiset tulevat sanomaan, että kauheaa, mikä vauvalla on että miksi se huutaa noin lujaa.
Ensin puhuttiin 3 kk:n rajapyykistä, jolloin koliikki saattaa loppua. Sitten uusi rajapyykki 6 kk. Sitten uusi rajapyykki liikkumaan oppiminen. Ei. Kurkku suorana huuto ei vain lopu. Olen yrittänyt rakastaa lastani ja tehdä/huolehtia/hoitaa kaiken mahdollisen. En vain pysty enää kokemaan lämpimiä tunteita lasta kohtaan, kun huuto on täysin jatkuvaa. Koen olevani äitinä täysin epäonnistunut.Olen katunut lapsen hankkimista nyt jo pitkään.Koen suorittavani vankeustuomiota, jossa minua kidutetaan päivästä toiseen huudolla. Olen jo pitkään halunnut antaa lapsen pois. Mies kokee samoin, mutta sosiaaliset paineet estävät. Minulla ei ole yhtäkään sukulaista, joten minulla ei ole samalla tavalla sosiaalisia paineita. Olen yrittänyt kysyä neuvolasta, voiko lapsella mielenterveysongelmia. Ei oikein sanotamuuta kuin, että kaikki vauvat itkevät. On kuitenkin eri tilanne, kun huuto hallitsee täydellisesti elämää. Vauva huutaa, kun vaihdetaan vaippaa. Vauva huutaa, kun yritetään syöttää. Vauva huutaa ja kiemurtelee sylissä. Vauva huutaa kontatessaan. Vauva huutaa seistessään. Vauva huutaa juuri heränneenä eli ei vain esim väsyneenä. Vauva huutaa niin lujaa, että emme pysty välillä kommunikoimaan mieheni kanssa tavallisella puheäänellä vaan joko huutamaan vauvan puheen yli tai kännykällä lyhyt viesti toiselle. Tiedän, että tunne ei ole järkevä, mutta koen, että vauva vihaa minua ja isäänsä. Ehkä vauvalla olisi sitten parempi jossain muualla. Syksylle on varattu hoitopaikka. Suurin pelkoni on, pystyvätkö pitämään siellä lasta, joka huutaa taukoamatta?Haluaisin luopua lapsesta. Miten saisin tunteeni muuttumaan? Järkeni sanoo, että lapsi ei voi vihata minua ja että lapsi huutaisi yhtä pahasti missä tahansa muualla. Olisin valmis suunnilleen amputoimaan toisen käteni, jos vain saisin olla edes yhden päivän kuulematta huutamista. Tilanne on kuitenkin se, että kumpikaan meistä (mies ja minä) emme koe selviytyvämme yksin vauvan kanssa yhtä kokonaistavuorokautta. Huudon kuuntelu on niin raskasta. Viimeisten kuukausien aikan on noussut katkeruus, viha ja syyllisyys siitä, että en vain ilmeisesti osaa hoitaa lastani. Tilanne on tuhonnut parisuhteemme, taloutemme, molempien fyysisen ja henkisen terveyden. Onko jollain muulla ollut samanlainen tilanne ja miten olette selvinneet tai ratkaisseet tilanteen? En olisi ikinä uskonut, että haluaisin näin voimakkaasti luopua vauvastani. Enpä tosin raskausaikana arvannut, että elämä muuttuu epäinhimilliseksi huudon kanssa ympärivuorokautiseksi kamppailuksi.
Ps. Ei kiitos kommentteja siitä, mikä vauvalla voisi olla tai hyvää tarkoittavia neuvoja vauvan hoidon suhteen. Emme enää jaksa niitä.
Kommentit (351)
Vauvaa joutuu tietysti kanniskelemaan suurimman osan hänen valveillaoloajastaan, jos sattuu olemaan sisar/sisaruksia joiden leikkejä seurata, silloin voi ehkä viihtyä hiukan pidempään leikkimatolla tai sitterissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletteko kokeilleet aminohappopohjaista maidonkorviketta? Sika kallista ja saa apteekista, mutta siinä kaikki ravintoaineet ovat imeytyvämmässä muodossa. Suoliston oireilu voisi selittää jatkuvan huudon.
Ainoa mitä voisin tilanteestanne kuvitella, on se että tyytymättömyys on muodostunut vauvan tietoisuudessa niin tavaksi, että hän muistaa sen ilman konkreettista aihettakin. Aivan kuin aikuisen elämässä sattuisi onnettomuus, ja hän muistaisi sen aina aamulla herätessään , niin että se jälleen muistaminen tuottaisi yhä uudelleen pettymyksen... Jos vastaava tunne jääkin vauvalla päälle, koska kaikki on kuitenkin samaa eikä itse pysty vaikuttamaan. Vauvan maailma kun on tavallaan suppeampi.
Mielenkiintoista, mitä uutta tutkimisen aihetta lääkäri voi vielä keksiä; onko vastaavia tapauksia ollut Suomessa?
Voiko kuurolla vauvalla muuten olla tinnitus, joka todella "ottaisi vauvaa päähän"?
Voi ei. Teki ihan pahaa lukea teksti. Nyt HAETTE JA VAADITTE APUA niin että asia tutkitaan KUNNOLLA. Vaatikaa apua!!!! Nauhoittakaa itkua, kertokaa KUNNOLLA neuvolassa, lääkärissä ym minkälaista se on ja sanotte että haluatte vauvan KUNNON tutkimuksiin.
Tosi paljon voimia ja jaksamista raskaaseen tilanteeseen. Asia varmasti selvenee kun pääsette tarkempiin tutkimuksiin. Lapsi on varmasti rakas ja maailman tärkein, tilanne nyt vaan epäinhimmillinen ja raskas. Nyt vaaditte apua!
Vauvalla voi olla jokin sairaus/kipuja minkä takia huutaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
ApApApAp kirjoitti:
Täällä moni ihmettelee, miksi en ole palannut kommentoimaan.
No eipä ole huutamisen lomassa kauheasti aikaa viettää aikaa keskustelupalstoilla. Isä hoiti lasta viimeksi, kun kirjoitin. Ja hoitaa nyt myös.
Taidan huomenna vaatia neuvolassa enemmän apua, esim sairaalajaksoa, jossa tutkivat vielä enemmän. Olen siinä käsityksessä, että kaikki on jo tutkittu, mutta ehkä en vain ole vaatinut tarpeeksi.
Täällä on epäilty provoksi, syytetty bile-elämän kaipaamisesta sekä epäilty sukulaisten puuttumisen todellisuutta. Vaikeaa ymmärtää kyseisiä kommentteja. Bile-elämää en kaipaa, enkä ole sellaista elänyt enkä kaivannut muutenkaan näin 35-vuotiaana yli 10 v avioliitossa olleena. Mutta kaipaan kyllä, että saisin olla rauhassa hiljaisuudessa vaikka edes yhden vuorokauden ja istua sohvalla.
Juuri se, että niin vahvasti epäillään provoksi, kertoo aika paljon juuri siitä, miten tilannetta vauvan kanssa ei meinata uskoa/käsittää.
Ps. Särkylääkettä on annettu, kun hampaita on tullut. Muuten kokeiltiin yhdessä vaiheessa muutaman päivän ajan 3 x päivässä. Vaikutusta huutamiseen ei ollut, mutta ripulia oli. Tiedä sitten, oliko sattumaa.
Pps. Vauva nukkuu yön ok. Yöunille meneminen tapahtuu tosin mielipuolisen pitkän huutokonsertin jälkeen. Kanniskelua, sylissä rauhoittelua, white noise. Vauva nukkuu erinomaisesti noin 7 h yöunet. Olen kiitollinen siitä. Tässä vaiheessa yleensä uhmiset toteavat, että eihän meillä sitten ole mitään ongelmaa. Kyllä on, kun vauva huutaa kurkku suorana vuorokauden kaikki hereilläoloajat.
Esim tänään huuto alkoi muutaman minuutin kuluttua heräämisestä ja huuto jatkui täysin taukoamatta noin 3 h, jonka jälkeen ekat päiväunet (45 min) ja huuto jatkui. Tai siis taukoa oli sen aikaa, mitä joi maitoa. Kiinteän soseen syöminenkin on yhtä huutamista. Varovasti yritän summa mutikassa syöttää sosetta sen verran, mitä vauva tuntuu haluavan. Huutamisen lomassa ei ole ihan helppoa.
En tiedä, pystyisinkö tosissani vauvaa antamaan pois. Huutaminen on vain niin käsittämättömän rankkaa. Uskoisin, että aika moni kokisi samalla tavalla 8 kk:n päivittäisen huutokonsertin jälkeen. Toivottavasti saisin huomenna jotakin apua neuvolasta. Hoitoapua ja sairaalaan kunnon oleskeluun, jossa tutkittaisiin ajan kanssa.
Ajatus vauvan antamisesta pois voi helpottaa paineita, vaikka ette oikeasti antaisikaan häntä pois. Siis että se vaihtoehto on oikeasti olemassa, on hyvä asia. Olisitte tehneet sen aikaisemmin, ellei olisi toisaalta myös tarvetta/painetta myös pitää lapsi.
Onko aivoissasi toimintaa. Voi helvetti mitä juttuja. Vauvat ei ole nukkeja, jotka heitetään pois, kun ei ole kiva leikkiä.
Yhtä asiaa ihmettelen suuresti, en tiedä onko se aiheetonta, mutta: eikö Suomessa saa opastusta vuorovaikutukseen vauvan kanssa? Ei kyse ole vain siitä mitä (esim. "ruoka") vaan myös miten - ja on oltava jotain, mikä muuttaa juuri teidän totuttuja rutiineja, ja mahdollistaa uuden suunnan.
Ei ole normaalia. Menet huutavan vauvan kanssa päivystykseen heti huomenna ja vaadit tutkimuksia. Ja jostain teidän pitää saada yhteiskunnan puolelta hoitoapua heti niin, että pääsette hotelliin nukkumaan viikonlopuksi. Hulluksihan tossa tulis jokainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ApApApAp kirjoitti:
Täällä moni ihmettelee, miksi en ole palannut kommentoimaan.
No eipä ole huutamisen lomassa kauheasti aikaa viettää aikaa keskustelupalstoilla. Isä hoiti lasta viimeksi, kun kirjoitin. Ja hoitaa nyt myös.
Taidan huomenna vaatia neuvolassa enemmän apua, esim sairaalajaksoa, jossa tutkivat vielä enemmän. Olen siinä käsityksessä, että kaikki on jo tutkittu, mutta ehkä en vain ole vaatinut tarpeeksi.
Täällä on epäilty provoksi, syytetty bile-elämän kaipaamisesta sekä epäilty sukulaisten puuttumisen todellisuutta. Vaikeaa ymmärtää kyseisiä kommentteja. Bile-elämää en kaipaa, enkä ole sellaista elänyt enkä kaivannut muutenkaan näin 35-vuotiaana yli 10 v avioliitossa olleena. Mutta kaipaan kyllä, että saisin olla rauhassa hiljaisuudessa vaikka edes yhden vuorokauden ja istua sohvalla.
Juuri se, että niin vahvasti epäillään provoksi, kertoo aika paljon juuri siitä, miten tilannetta vauvan kanssa ei meinata uskoa/käsittää.
Ps. Särkylääkettä on annettu, kun hampaita on tullut. Muuten kokeiltiin yhdessä vaiheessa muutaman päivän ajan 3 x päivässä. Vaikutusta huutamiseen ei ollut, mutta ripulia oli. Tiedä sitten, oliko sattumaa.
Pps. Vauva nukkuu yön ok. Yöunille meneminen tapahtuu tosin mielipuolisen pitkän huutokonsertin jälkeen. Kanniskelua, sylissä rauhoittelua, white noise. Vauva nukkuu erinomaisesti noin 7 h yöunet. Olen kiitollinen siitä. Tässä vaiheessa yleensä uhmiset toteavat, että eihän meillä sitten ole mitään ongelmaa. Kyllä on, kun vauva huutaa kurkku suorana vuorokauden kaikki hereilläoloajat.
Esim tänään huuto alkoi muutaman minuutin kuluttua heräämisestä ja huuto jatkui täysin taukoamatta noin 3 h, jonka jälkeen ekat päiväunet (45 min) ja huuto jatkui. Tai siis taukoa oli sen aikaa, mitä joi maitoa. Kiinteän soseen syöminenkin on yhtä huutamista. Varovasti yritän summa mutikassa syöttää sosetta sen verran, mitä vauva tuntuu haluavan. Huutamisen lomassa ei ole ihan helppoa.
En tiedä, pystyisinkö tosissani vauvaa antamaan pois. Huutaminen on vain niin käsittämättömän rankkaa. Uskoisin, että aika moni kokisi samalla tavalla 8 kk:n päivittäisen huutokonsertin jälkeen. Toivottavasti saisin huomenna jotakin apua neuvolasta. Hoitoapua ja sairaalaan kunnon oleskeluun, jossa tutkittaisiin ajan kanssa.
Ajatus vauvan antamisesta pois voi helpottaa paineita, vaikka ette oikeasti antaisikaan häntä pois. Siis että se vaihtoehto on oikeasti olemassa, on hyvä asia. Olisitte tehneet sen aikaisemmin, ellei olisi toisaalta myös tarvetta/painetta myös pitää lapsi.
Onko aivoissasi toimintaa. Voi helvetti mitä juttuja. Vauvat ei ole nukkeja, jotka heitetään pois, kun ei ole kiva leikkiä.
Vierailija kirjoitti:
Uskomatonta lukea, kun joku kuvailee täsmälleen oman tilanteeni vauvan kanssa!! Vuoden ikään asti huusi ja itki vain, kaikki hereilläoloajat. Kaikki tutkittiin, mitään vikaa ei löytynyt. Tämän jälkeen kun oppi hieman kommunikoimaan puhumalla, jatkuva huuto vaihtui kohtauksittaisiksi. Pian lapsi täyttää 3v. ja on edelleen todella temperamenttinen ja suuttuu helposti. Järkyttävä uhmaikä. Olen miettinyt myös lapsen pois antamista, on tämä niin hanurista. Olen vieläpä yksinhuoltaja. Mutta menen aivan minuutti kerrallaan elämässä. En koe, että minulla olisi enää lämpimiä tunteita lasta kohtaan, hoidan vain velvollisuuttani. Hän on 3 vuotta vain terrorisoinut minua huudollaan ja koko elämä on pilalla :( Nyt olen kiikuttamassa lasta perheneuvolaan psykologisiin tutkimuksiin.
Ikävä kuulla... Kiinnostaisi tietää, miten raskaus, synnärillä olo ja kotiutuminen sujui? Koska niistä saattaa löytyä vihje siihen, mitä lapsi nyt uhmallaan hakee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija777 kirjoitti:
Voi ei. Teki ihan pahaa lukea teksti. Nyt HAETTE JA VAADITTE APUA niin että asia tutkitaan KUNNOLLA. Vaatikaa apua!!!! Nauhoittakaa itkua, kertokaa KUNNOLLA neuvolassa, lääkärissä ym minkälaista se on ja sanotte että haluatte vauvan KUNNON tutkimuksiin.
Tosi paljon voimia ja jaksamista raskaaseen tilanteeseen. Asia varmasti selvenee kun pääsette tarkempiin tutkimuksiin. Lapsi on varmasti rakas ja maailman tärkein, tilanne nyt vaan epäinhimmillinen ja raskas. Nyt vaaditte apua!
Vauvalla voi olla jokin sairaus/kipuja minkä takia huutaa.
Niin sitä ajattelee, että lapsi on tärkein, aina se ei mene niin kaikkien kohdalla.
Meillä oli lapsella refluksi. Samat tunnelmat ensimmäiset 1,5 vuotta, sitten vähän helpotti.
Lääkkeet ja diagnoosi saatiin vasta kun lapsi oli 2 vuotta.
Mikä auttaisi:
-LÄÄKÄRIIN, ja sanotte että se vauva ei ole kunnossa. Näytä vaikka tämä avauksesi täällä.
Tiedän että on hankalaa jos ei uskota, mekään ei neuvolan kautta tai lääkäristä saatu mitään apua ja meitä pidettiin lähinnä osaamattomina vanhempina.
- Menkää hyvälle lastenlääkärille yksityisellä puolella! jos julkinen ei ymmärrä.
Muuta:
-Kuulosuojaimet päähän aikuisille, voi laittaa vaikka korvatuppat alle.
-minulla oli vastamelukuulokkeet, joiden kanssa seisoin tunti kausia pakastimen luona, elokuvia tietokoneella ja huuutava lapsi kantoliinassa.
- LAPSI YÖHOITOON! teidän pitää saada nukkua! Onko teillä sukulaisia paikkakunnalla? Mahdollisuus palkata lapsenvahti? Neuvolasta voi saada apua tähänkin, jos osaa vaatia (ehkäisevä perhetyö)
- VUOROTELKAA ja ottakaa vastaan kaikki apu mitä kukaan tarjoaa!
Lämpimiä ajatuksia ja voimia teille. Apua saa mutta valitettavasti sitä pitää osata hakea ja vaatia. Vauvalla ei nyt ole kaikki kunnossa, vaikka niin väittäisivät. Johonkin sitä sattuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä jos hän on tällainen erityisiä lapsi joka muistaa edellisen elämänsä ja huutaa koska ei olisi halunnut syntyä uudestaan. En tiedä miksi mietin edes moista vaihtoehtoa ehkä tähän aikaa mielikuvitus laukkaa, en ole kovin "taikauskoinen". Mutta joskus tuli jostain dokumentti jostain lapsesta joka osasi kertoa koko edellisen elämänsä ja faktat pystyttiin tarkistamaan eikä 5v lapsi olisi voinut sellaisia tietää mitenkään. Miettikää miten kauheaa olisi syntyä niin että muistat edellisen elämäsi aikuisena ja sitten vaan makaat vauvana jossain kehdossa tuntemattomien ihmisten kanssa.
Synnytys:
Vauva syntyi pari päivää lasketusta ajasta. Synnytys oli helpohko (tai niin ainakin koin) alatiesynnytys. Mentiin sairaalaan aamulla, ja vauva syntyi iltapäivällä. Synnytyksessä ei ollut mielestäni mitään erikoista.
Itse asiassa kun olen kuullut kaikenlaisia kauhutarinoita synnytyksistä, niin olen miettinyt, että jos synnytys olisi sellainen kuin mitä minulla oli, niin kävisin vaikka kerran viikossa hoitamassa uuden synnytyksen kuin eläisin tämän huutamisen kanssa.
Tämä siis vain esimerkkinä siitä, miten rankkana olen kokenut viimeiset 8 kk.
Huutaminen alkoi tosin jo synnytyslaitoksella. Muistan, miten soitin kelloa, kun en saanut huutoa puolen tunnin aikana katki. Hoitaja tuli paikalle ja totesi, että vauvat vain välillä itkevät. Pidin vauvaa sängyssä vierihoidossa ja muutenkin kokoajan sylissä. Huudettiin, imetettiin, nukuttiin. Huudettiin, imetettiin, nukuttiin.
Kireä kielijänne operoitiin 2 kk:n iässä, mutta huutamiseen operaatio ei vaikuttanut millään tavalla.
5,5 iässä ympärivuorokautinen huuto loppui, koska vauva alkoi nukkua yöllä pidempiä pätkiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija777 kirjoitti:
Voi ei. Teki ihan pahaa lukea teksti. Nyt HAETTE JA VAADITTE APUA niin että asia tutkitaan KUNNOLLA. Vaatikaa apua!!!! Nauhoittakaa itkua, kertokaa KUNNOLLA neuvolassa, lääkärissä ym minkälaista se on ja sanotte että haluatte vauvan KUNNON tutkimuksiin.
Tosi paljon voimia ja jaksamista raskaaseen tilanteeseen. Asia varmasti selvenee kun pääsette tarkempiin tutkimuksiin. Lapsi on varmasti rakas ja maailman tärkein, tilanne nyt vaan epäinhimmillinen ja raskas. Nyt vaaditte apua!
Vauvalla voi olla jokin sairaus/kipuja minkä takia huutaa.
Mitä nämä ”tarkemmat tutkimukset” ja ”KUNNON tutkimukset” ovat? Ap kertoi jo kattavasti tutkitun.
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli lapsella refluksi. Samat tunnelmat ensimmäiset 1,5 vuotta, sitten vähän helpotti.
Lääkkeet ja diagnoosi saatiin vasta kun lapsi oli 2 vuotta.Mikä auttaisi:
-LÄÄKÄRIIN, ja sanotte että se vauva ei ole kunnossa. Näytä vaikka tämä avauksesi täällä.
Tiedän että on hankalaa jos ei uskota, mekään ei neuvolan kautta tai lääkäristä saatu mitään apua ja meitä pidettiin lähinnä osaamattomina vanhempina.
- Menkää hyvälle lastenlääkärille yksityisellä puolella! jos julkinen ei ymmärrä.Muuta:
-Kuulosuojaimet päähän aikuisille, voi laittaa vaikka korvatuppat alle.
-minulla oli vastamelukuulokkeet, joiden kanssa seisoin tunti kausia pakastimen luona, elokuvia tietokoneella ja huuutava lapsi kantoliinassa.
- LAPSI YÖHOITOON! teidän pitää saada nukkua! Onko teillä sukulaisia paikkakunnalla? Mahdollisuus palkata lapsenvahti? Neuvolasta voi saada apua tähänkin, jos osaa vaatia (ehkäisevä perhetyö)
- VUOROTELKAA ja ottakaa vastaan kaikki apu mitä kukaan tarjoaa!Lämpimiä ajatuksia ja voimia teille. Apua saa mutta valitettavasti sitä pitää osata hakea ja vaatia. Vauvalla ei nyt ole kaikki kunnossa, vaikka niin väittäisivät. Johonkin sitä sattuu.
14 sivu menossa ja teet huomion, että kaikki ei ole kunnossa. Saattaapi sattua, mutta ei juuri nyt, joskus muutama vuosi sitten ehkä. Alkaa mennä draaman puolelle nämä einsteinien hommat.
Vierailija777 kirjoitti:
Voi ei. Teki ihan pahaa lukea teksti. Nyt HAETTE JA VAADITTE APUA niin että asia tutkitaan KUNNOLLA. Vaatikaa apua!!!! Nauhoittakaa itkua, kertokaa KUNNOLLA neuvolassa, lääkärissä ym minkälaista se on ja sanotte että haluatte vauvan KUNNON tutkimuksiin.
Tosi paljon voimia ja jaksamista raskaaseen tilanteeseen. Asia varmasti selvenee kun pääsette tarkempiin tutkimuksiin. Lapsi on varmasti rakas ja maailman tärkein, tilanne nyt vaan epäinhimmillinen ja raskas. Nyt vaaditte apua!
Vauvalla voi olla jokin sairaus/kipuja minkä takia huutaa.
Hui, ei kai sentään. Hyvä huomiokyky sinulla. Kunnon, kunnosta ja kuntoon. Innostuit nyt niin provomaan, ettei päätä eikä häntää näissä ohjeissa eli jankutus tässäkin kuten lasussa.
Onko vauva rauhallinen jos muuta hälinää ympärillä, esim leikkiviä meluavia lapsia tai vaikka rattaissa kaupungilla autoja ja ihmisiä katsellen? Oma lapseni oli myös tosi hankala, huusi, rääkyi ja kiukutteli ekan vuotensa, mutta nukkui hyvin ja hälinässä katselee hiljaa. 1v meni hoitoon ja sielä viihtynyt hyvin koska kovasti ohjelmaa ja menoa. Kotona huutaa edelleen paitsi jos on täälä naapurien tenavat tms leikkimässä ja mesoomassa. Tsemppiä kovasti. Samoja fiiliksiä täälä ollut, mutta onneksi jo paljon helpottanut. Kannattaa tosiaan laittaa lapsi hoitoon asap, ihan jo siksi että pysytte järjissänne. Niin ja meidän lapsella ei läytynyt mitään sairautta, vaan helvetillinen temperamentti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija777 kirjoitti:
Voi ei. Teki ihan pahaa lukea teksti. Nyt HAETTE JA VAADITTE APUA niin että asia tutkitaan KUNNOLLA. Vaatikaa apua!!!! Nauhoittakaa itkua, kertokaa KUNNOLLA neuvolassa, lääkärissä ym minkälaista se on ja sanotte että haluatte vauvan KUNNON tutkimuksiin.
Tosi paljon voimia ja jaksamista raskaaseen tilanteeseen. Asia varmasti selvenee kun pääsette tarkempiin tutkimuksiin. Lapsi on varmasti rakas ja maailman tärkein, tilanne nyt vaan epäinhimmillinen ja raskas. Nyt vaaditte apua!
Vauvalla voi olla jokin sairaus/kipuja minkä takia huutaa.
Mitä nämä ”tarkemmat tutkimukset” ja ”KUNNON tutkimukset” ovat? Ap kertoi jo kattavasti tutkitun.
- video-eeg
- aivojen magneettikuvaus
- vartalon tietokonetomografia
- unirekisteröinti
- vuorokauden verenpainerekisteröinti
- holter-EKG (48h)
- verikokeet muitakin sairauksia kuin allergioita silmällä pitäen (reuma, maksa-aineenvaihdunnan häiriöt, luuytimen toimintaan liittyvät verikokeet tuli nyt ekana mieleen)
- selkäydinnestenäyte tulehduksellisten aivosairauksien pois sulkemiseksi
Veikkaisin että näistä ei ole vielä tutkittu muuta kuin ehkä verikokeet ja niistäkin vaan ne normaaleihin tulehduksiin ja allergioihin viittaavat
Meidän pojalla oli juuri tuollaista ensimmäinen vuosi. Itkua ja tyytymättömyyttä, nukkui myös huonosti. Huonounisuus jatkui ja lisäoireita ilmeni, ylivilkkautta ym. Lopulta 5-vuotiaana diagnosoitiin ADHD. Edelleen nukkuu huonosti ja arki on raskasta. Itkuun on aina joku syy! Meillä se kertoi neurologisesta ongelmasta.
Alue: Aihe vapaa
En lukenut koko ketjua mutta onko refluksitauti suljettu pois jo? Se aiheuttaa hirveät kivut ja huudot