Lue keskustelun säännöt.
Vauvan poisantaminen
LapsiPois
20.02.2019 |
Vauvani on nyt 8,5 kk vanha. Hän on huutanut synnytyslaitokselta lähtien. Ensimmäiset 5,5 kk ympäri vuorokauden lähes taukoamatta. Nyt viimeiset 3 kk välillä päivässä saattaa olla 5-10 min kerrallaan huudotonta aikaa.
Kaikki allergiat yms on tutkittu niin julkisella kuin yksityisellä puolella. Paino/pituus/motorinen kehitys/iho ovat normaalit. Isovanhempia tai sisaruksia ei ole. Mies on joutunut jäämään kotiin. Vuorotellen pidämme taukoja kuulosuojaimet päässä. Olemme tehneet kaikkemme. Laulamme, leikimme, juttelemme, pidämme sylissä, yritämme katsoa, ettei olisi kuuma eikä kylmä. Vauva vain huutaa, hakkaa meitä nyrkeillä, huutaa ja heiluu niin lujaa, että joudumme esim syöttötuoliakin tukemaan jaloillamme, sillä muuten vauva saisi raivollaan koko tuolin kumoon. Kuka tahansa ihminen kun on tullut pistäytymään ihmettelee, että mikä vauvalla on kun huutaa noin lujaa. Ihmiset eivät oikein tunnu uskovan, että kyseessä ei ole tilapäinen huono hetki vaan jatkuva olotila. Kotoa emme pysty poistumaan mihinkään ikinä, koska huuto on niin lujaa. On yritetty, ja joka kerta ihmiset tulevat sanomaan, että kauheaa, mikä vauvalla on että miksi se huutaa noin lujaa.
Ensin puhuttiin 3 kk:n rajapyykistä, jolloin koliikki saattaa loppua. Sitten uusi rajapyykki 6 kk. Sitten uusi rajapyykki liikkumaan oppiminen. Ei. Kurkku suorana huuto ei vain lopu. Olen yrittänyt rakastaa lastani ja tehdä/huolehtia/hoitaa kaiken mahdollisen. En vain pysty enää kokemaan lämpimiä tunteita lasta kohtaan, kun huuto on täysin jatkuvaa. Koen olevani äitinä täysin epäonnistunut.Olen katunut lapsen hankkimista nyt jo pitkään.Koen suorittavani vankeustuomiota, jossa minua kidutetaan päivästä toiseen huudolla. Olen jo pitkään halunnut antaa lapsen pois. Mies kokee samoin, mutta sosiaaliset paineet estävät. Minulla ei ole yhtäkään sukulaista, joten minulla ei ole samalla tavalla sosiaalisia paineita. Olen yrittänyt kysyä neuvolasta, voiko lapsella mielenterveysongelmia. Ei oikein sanotamuuta kuin, että kaikki vauvat itkevät. On kuitenkin eri tilanne, kun huuto hallitsee täydellisesti elämää. Vauva huutaa, kun vaihdetaan vaippaa. Vauva huutaa, kun yritetään syöttää. Vauva huutaa ja kiemurtelee sylissä. Vauva huutaa kontatessaan. Vauva huutaa seistessään. Vauva huutaa juuri heränneenä eli ei vain esim väsyneenä. Vauva huutaa niin lujaa, että emme pysty välillä kommunikoimaan mieheni kanssa tavallisella puheäänellä vaan joko huutamaan vauvan puheen yli tai kännykällä lyhyt viesti toiselle. Tiedän, että tunne ei ole järkevä, mutta koen, että vauva vihaa minua ja isäänsä. Ehkä vauvalla olisi sitten parempi jossain muualla. Syksylle on varattu hoitopaikka. Suurin pelkoni on, pystyvätkö pitämään siellä lasta, joka huutaa taukoamatta?Haluaisin luopua lapsesta. Miten saisin tunteeni muuttumaan? Järkeni sanoo, että lapsi ei voi vihata minua ja että lapsi huutaisi yhtä pahasti missä tahansa muualla. Olisin valmis suunnilleen amputoimaan toisen käteni, jos vain saisin olla edes yhden päivän kuulematta huutamista. Tilanne on kuitenkin se, että kumpikaan meistä (mies ja minä) emme koe selviytyvämme yksin vauvan kanssa yhtä kokonaistavuorokautta. Huudon kuuntelu on niin raskasta. Viimeisten kuukausien aikan on noussut katkeruus, viha ja syyllisyys siitä, että en vain ilmeisesti osaa hoitaa lastani. Tilanne on tuhonnut parisuhteemme, taloutemme, molempien fyysisen ja henkisen terveyden. Onko jollain muulla ollut samanlainen tilanne ja miten olette selvinneet tai ratkaisseet tilanteen? En olisi ikinä uskonut, että haluaisin näin voimakkaasti luopua vauvastani. Enpä tosin raskausaikana arvannut, että elämä muuttuu epäinhimilliseksi huudon kanssa ympärivuorokautiseksi kamppailuksi.
Ps. Ei kiitos kommentteja siitä, mikä vauvalla voisi olla tai hyvää tarkoittavia neuvoja vauvan hoidon suhteen. Emme enää jaksa niitä.
Kommentit (351)
Olet kyllä täysin epäonnistunut. Istut elinkautista lapsesi vuoksi, siis mitä, bile elämääkö kaipaat? Pahojen tekojesi vuoksi istut pian oikeasti elinkautista linnassa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viekää lapsi lääkäriin. Joku on pahasti pielessä. Lapsella voi olla jokin sairaus, mikä aiheuttaa kovia kipuja. En usko, että muusta voisi olla kysymys, koska tilanne on noin paha.
Nyt äkkiä lääkäriin ja vaaditte, että lapsi tutkitaan!
Lapsi reagoi kipuihin yleensä kovalla huudolla. Vaikuttaa siltä, että lapsenne kärsii niistä jatkuvasti.
Voimia. Pyytäkää nyt ensin apua lääkäriltä ennen kuin mietitte vauvan antoa pois.
Pyytäkää myös tukea perhetyöntekijältä, että saatte arjen sujumaan myös. Perhetyöntekijä voi auttaa teitä arkisissa askareissa. Tarvitsette nyt kaiken mahdollisen tuen. Valtavasti voimia ja halauksia . Toivon, että saatte apua❤️
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huh! Kuulostaa rankalta. Suorastaan sankarillisen hyvin olette jaksaneet. Kuka tahansa tuntisi kuten sinä, älä siitä huoli. Lastensuojeluun yhteys. Yksityiselle lääkärille, jos on varaa.
Sinun tyyliisi ehkä sopivaa. Elämä on rankkaa välillä, ei päivänpaistetta. Kukaan järkevä ihminen ei tee lasua vauva-arjessa. Tosin tiedän poikkeuksen.
Jokainen järkevä ihminen, joka näkee vaihtoehdoksi vauvan poisantamisen (!!!!) TEKEE lastensuojeluilmoituksen, jos muuten ei apua saa. Sinulta on hyvin vastuutonta tulla vähättelemään. Teit sen sitten provona tai tosissasi, oli aloitus trolli tai ei. Joku saattaa jättää avun pyytämättä vuoksesi.
Älä jaksa, olet jokaiselle, joka joutuu valvomaan vauvan kanssa suosittelemassa (sinä tai ap) heti lasua. Monissa ketjuissa. Ei se ole ensimmäinen apu. Siellä olisi puoli valtakuntaa vanhempia jonossa, jos se näin menisi. Annat huonoa esimerkkiä varsinkin nuorille äideille. Se on sinun asiasi, miten olet itse asiat hoitanut, älä ole suuna päänä antamassa muille neuvojasi.
En ole suositellut lasua muistaakseni aiemmin missään ketjussa. :D Enkä ole lasuja tehnyt, en omista enkä muiden lapsista. Vainoharhat piste kom.
Juu, kirjoitin tosiaan "jos muuten ei apua saa". En todellakaan suosittele ensimmäiseksi avuksi. Tässä tapauksessa tilanne on todella kärjistynyt, eivätkä vanhemmat ole saaneet apua neuvolan kautta. Ovat lopussa. Tässä on riski esim. jomman kumman vanhemman pimahtamiselle.
Kanna vastuusi, vaikka oletkin anonyymi.
Ihan järkyttävää että Ap:lle on tarjottu masennuslääkkeitä tuossa tilanteessa sen sijaan että tutkittaisiin miksi vauva huutaa jatkuvasti. Mitä hemmettiä ne lääkkeet tuossa tilanteessa muka auttavat?
Ois kyllä kiva kun vastaajat vaivautuisivat lukemaan ketjua. Ap on sanonut jo että yksityiset ja kunnalliset on käyty, on tehty testit ja kokeet sun muut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Viekää lapsi lääkäriin. Joku on pahasti pielessä. Lapsella voi olla jokin sairaus, mikä aiheuttaa kovia kipuja. En usko, että muusta voisi olla kysymys, koska tilanne on noin paha.
Nyt äkkiä lääkäriin ja vaaditte, että lapsi tutkitaan!
Lapsi reagoi kipuihin yleensä kovalla huudolla. Vaikuttaa siltä, että lapsenne kärsii niistä jatkuvasti.
Voimia. Pyytäkää nyt ensin apua lääkäriltä ennen kuin mietitte vauvan antoa pois.
Pyytäkää myös tukea perhetyöntekijältä, että saatte arjen sujumaan myös. Perhetyöntekijä voi auttaa teitä arkisissa askareissa. Tarvitsette nyt kaiken mahdollisen tuen. Valtavasti voimia ja halauksia . Toivon, että saatte apua❤️
Valtavasti voimia sinullekkin, että saat kaiken avun mitä tarvitset. Ymmärrän.
Vierailija kirjoitti:
Ois kyllä kiva kun vastaajat vaivautuisivat lukemaan ketjua. Ap on sanonut jo että yksityiset ja kunnalliset on käyty, on tehty testit ja kokeet sun muut.
Enpä usko, että ihan kaikki mahdollinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vauva huutaa taas 24/7 eikä taaskaan kummallakaan ketään sukulaisia, tuttuja tai ystäviä. On kyllä erikoista. Harvinaista ettei ole yhtäkään olemassaolevaa sukulaista. Moni provo kyllä kaatuu aina tuohon kohtaan. Kyllä lapsi olisi jo oikeassa elämässä moneen kertaan tutkittu jos tämä olisi totta.
Oikeassa elämässä ei minullakaan ollut sukulaisia samalla paikkakunnalla. Sekä sain lapsen tutkimukseen vasta kolmevuotiaana. Nykyään monikin asuu kaukana sukulaisistaan. Sen jälkeen kun täytin 21, lyhin välimatka sukulaisiin on ollut 230 km ja se lapsuudenkotiini. Oudolla paikkakunnalla oli kyllä tuttuja, mutta en todellakaan halunnut kiusata tuttuja ongelmillani. MLL oli ainoa apu. Lokkien on vaikea käsittää, että toiset ei siihen pysty.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ois kyllä kiva kun vastaajat vaivautuisivat lukemaan ketjua. Ap on sanonut jo että yksityiset ja kunnalliset on käyty, on tehty testit ja kokeet sun muut.
Enpä usko, että ihan kaikki mahdollinen.
No kai sitten tiedät paremmin kuin lastenlääkärit?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siis pitkästä kuvauksesta huolimatta, ongelma tuntui olevan vanhemman vointi ei niinkään vauvan.
Kai se nyt on vanhempienkin ongelma, jos elämä yhtä kärsimystä...kaikkensa tehneet lapsen eteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huh! Kuulostaa rankalta. Suorastaan sankarillisen hyvin olette jaksaneet. Kuka tahansa tuntisi kuten sinä, älä siitä huoli. Lastensuojeluun yhteys. Yksityiselle lääkärille, jos on varaa.
Sinun tyyliisi ehkä sopivaa. Elämä on rankkaa välillä, ei päivänpaistetta. Kukaan järkevä ihminen ei tee lasua vauva-arjessa. Tosin tiedän poikkeuksen.
Jokainen järkevä ihminen, joka näkee vaihtoehdoksi vauvan poisantamisen (!!!!) TEKEE lastensuojeluilmoituksen, jos muuten ei apua saa. Sinulta on hyvin vastuutonta tulla vähättelemään. Teit sen sitten provona tai tosissasi, oli aloitus trolli tai ei. Joku saattaa jättää avun pyytämättä vuoksesi.
Älä jaksa, olet jokaiselle, joka joutuu valvomaan vauvan kanssa suosittelemassa (sinä tai ap) heti lasua. Monissa ketjuissa. Ei se ole ensimmäinen apu. Siellä olisi puoli valtakuntaa vanhempia jonossa, jos se näin menisi. Annat huonoa esimerkkiä varsinkin nuorille äideille. Se on sinun asiasi, miten olet itse asiat hoitanut, älä ole suuna päänä antamassa muille neuvojasi.
En ole suositellut lasua muistaakseni aiemmin missään ketjussa. :D Enkä ole lasuja tehnyt, en omista enkä muiden lapsista. Vainoharhat piste kom.
Juu, kirjoitin tosiaan "jos muuten ei apua saa". En todellakaan suosittele ensimmäiseksi avuksi. Tässä tapauksessa tilanne on todella kärjistynyt, eivätkä vanhemmat ole saaneet apua neuvolan kautta. Ovat lopussa. Tässä on riski esim. jomman kumman vanhemman pimahtamiselle.
Kanna vastuusi, vaikka oletkin anonyymi.
Eiköhän se pimahtaminen jo käynyt, että se vainoharhoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Todennäköisimmin refluksi tai sitten maha kipeä. Kannattaa nostaa vauvan sängyn päätyä riittävästi ylös ja varoa syöttämästä liikaa. Jos kakka on vihreää/kummallista niin sitten kyseessä mahakivut.
Voi olla toki molempiakin.
Jaksamista.
Et sitten lukenut että refluksi (myös silent) tutkittu ja poissuljettu.
Mikäli ei ole provo, niin valtavasti voimia ap! Tuo on epäinhimillistä ja tarvitsette apua.
Sanoit, ette kaipaa arvuuttelua suuntaan tai toiseen, mutta kysyn silti, oletteko kokeilleet antaa lapselle säännöllisesti kipulääkettä muutaman päivän ajan? Onko auttanut?
Meillä oli todella itkuinen ja vaikea vauva (ei kuitenkaan Ap:n kuvailun kaltainen/ yhtä vaikea). Meillä meni monta kuukautta ihmetellessä, kunnes kokeilimme antaa lapselle Buranaa kolmesti päivässä neljän päivän ajan. Huuto loppui kolmantena päivänä. Puoli vuotta myöhemmin lapsella todettiin lastenreuma, joka on nyt lääkityksen ansiosta oireeton.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Neuvolassa sanotaan aina, että normaalia on ja kohta se loppuu. Meilläkin vauva pulautteli todella paljon, oksu vaan valui suupielestä oli asento mikä hyvänsä. Ja heräili 10+ kertaa yössä vielä 1-vuotiaana. Ihan normaalia! Jätin sitten itse lapselta maitotuotteet pois tämän ollessa 1,5v ja heräilyt loppuivat kuin seinään.
Ärsyttää, että aina kaikki on normaalia ja kyllä se siitä ohi menee.
Uskomatonta lukea, kun joku kuvailee täsmälleen oman tilanteeni vauvan kanssa!! Vuoden ikään asti huusi ja itki vain, kaikki hereilläoloajat. Kaikki tutkittiin, mitään vikaa ei löytynyt. Tämän jälkeen kun oppi hieman kommunikoimaan puhumalla, jatkuva huuto vaihtui kohtauksittaisiksi. Pian lapsi täyttää 3v. ja on edelleen todella temperamenttinen ja suuttuu helposti. Järkyttävä uhmaikä. Olen miettinyt myös lapsen pois antamista, on tämä niin hanurista. Olen vieläpä yksinhuoltaja. Mutta menen aivan minuutti kerrallaan elämässä. En koe, että minulla olisi enää lämpimiä tunteita lasta kohtaan, hoidan vain velvollisuuttani. Hän on 3 vuotta vain terrorisoinut minua huudollaan ja koko elämä on pilalla :( Nyt olen kiikuttamassa lasta perheneuvolaan psykologisiin tutkimuksiin.
"Mieheni vanhemmat ovat kuolleet. Itselläni ei ole isää ollut koskaan elämässäni, ja äitini on asunut viimeiset 15 vuotta Etelä-Euroopassa, eikä voisi olla vähempää kiinnostunut elämästäni. 2 kertaa on käynyt katsomassa vauvaa viimeisten 8 kk:n aikana. Meillä kummallakaan ei ole sisaruksia, joten kyllä, täysin omillamme ollaan."
Keksitkö todellankin näitä juttuja, aika noloa. Nuoret ihmiset ja kaik on lähteneet viereltä. Et nyt vaan ota huomioon, että ihmisillä on aivot, vähempikin valehtelu olisi riittänyt näissä stooreissasi.
Jotkut meidän tukiryhmän vanhemmista sanoivat että heidän lapsensa olivat tuollaisia vauvoina. Mulla taas päinvastainen, sisäänpäin kääntynyt ja mihinkään reagoimaton. Ollaan siis eritasoisten autistien vanhempia.
Vierailija kirjoitti:
"Mieheni vanhemmat ovat kuolleet. Itselläni ei ole isää ollut koskaan elämässäni, ja äitini on asunut viimeiset 15 vuotta Etelä-Euroopassa, eikä voisi olla vähempää kiinnostunut elämästäni. 2 kertaa on käynyt katsomassa vauvaa viimeisten 8 kk:n aikana. Meillä kummallakaan ei ole sisaruksia, joten kyllä, täysin omillamme ollaan."
Keksitkö todellankin näitä juttuja, aika noloa. Nuoret ihmiset ja kaik on lähteneet viereltä. Et nyt vaan ota huomioon, että ihmisillä on aivot, vähempikin valehtelu olisi riittänyt näissä stooreissasi.
Miten niin?
Tuollainen tilanne ei edes ole erityisen harvinainen.
Älä jaksa, olet jokaiselle, joka joutuu valvomaan vauvan kanssa suosittelemassa (sinä tai ap) heti lasua. Monissa ketjuissa. Ei se ole ensimmäinen apu. Siellä olisi puoli valtakuntaa vanhempia jonossa, jos se näin menisi. Annat huonoa esimerkkiä varsinkin nuorille äideille. Se on sinun asiasi, miten olet itse asiat hoitanut, älä ole suuna päänä antamassa muille neuvojasi.