Lue keskustelun säännöt.
Vauvan poisantaminen
LapsiPois
20.02.2019 |
Vauvani on nyt 8,5 kk vanha. Hän on huutanut synnytyslaitokselta lähtien. Ensimmäiset 5,5 kk ympäri vuorokauden lähes taukoamatta. Nyt viimeiset 3 kk välillä päivässä saattaa olla 5-10 min kerrallaan huudotonta aikaa.
Kaikki allergiat yms on tutkittu niin julkisella kuin yksityisellä puolella. Paino/pituus/motorinen kehitys/iho ovat normaalit. Isovanhempia tai sisaruksia ei ole. Mies on joutunut jäämään kotiin. Vuorotellen pidämme taukoja kuulosuojaimet päässä. Olemme tehneet kaikkemme. Laulamme, leikimme, juttelemme, pidämme sylissä, yritämme katsoa, ettei olisi kuuma eikä kylmä. Vauva vain huutaa, hakkaa meitä nyrkeillä, huutaa ja heiluu niin lujaa, että joudumme esim syöttötuoliakin tukemaan jaloillamme, sillä muuten vauva saisi raivollaan koko tuolin kumoon. Kuka tahansa ihminen kun on tullut pistäytymään ihmettelee, että mikä vauvalla on kun huutaa noin lujaa. Ihmiset eivät oikein tunnu uskovan, että kyseessä ei ole tilapäinen huono hetki vaan jatkuva olotila. Kotoa emme pysty poistumaan mihinkään ikinä, koska huuto on niin lujaa. On yritetty, ja joka kerta ihmiset tulevat sanomaan, että kauheaa, mikä vauvalla on että miksi se huutaa noin lujaa.
Ensin puhuttiin 3 kk:n rajapyykistä, jolloin koliikki saattaa loppua. Sitten uusi rajapyykki 6 kk. Sitten uusi rajapyykki liikkumaan oppiminen. Ei. Kurkku suorana huuto ei vain lopu. Olen yrittänyt rakastaa lastani ja tehdä/huolehtia/hoitaa kaiken mahdollisen. En vain pysty enää kokemaan lämpimiä tunteita lasta kohtaan, kun huuto on täysin jatkuvaa. Koen olevani äitinä täysin epäonnistunut.Olen katunut lapsen hankkimista nyt jo pitkään.Koen suorittavani vankeustuomiota, jossa minua kidutetaan päivästä toiseen huudolla. Olen jo pitkään halunnut antaa lapsen pois. Mies kokee samoin, mutta sosiaaliset paineet estävät. Minulla ei ole yhtäkään sukulaista, joten minulla ei ole samalla tavalla sosiaalisia paineita. Olen yrittänyt kysyä neuvolasta, voiko lapsella mielenterveysongelmia. Ei oikein sanotamuuta kuin, että kaikki vauvat itkevät. On kuitenkin eri tilanne, kun huuto hallitsee täydellisesti elämää. Vauva huutaa, kun vaihdetaan vaippaa. Vauva huutaa, kun yritetään syöttää. Vauva huutaa ja kiemurtelee sylissä. Vauva huutaa kontatessaan. Vauva huutaa seistessään. Vauva huutaa juuri heränneenä eli ei vain esim väsyneenä. Vauva huutaa niin lujaa, että emme pysty välillä kommunikoimaan mieheni kanssa tavallisella puheäänellä vaan joko huutamaan vauvan puheen yli tai kännykällä lyhyt viesti toiselle. Tiedän, että tunne ei ole järkevä, mutta koen, että vauva vihaa minua ja isäänsä. Ehkä vauvalla olisi sitten parempi jossain muualla. Syksylle on varattu hoitopaikka. Suurin pelkoni on, pystyvätkö pitämään siellä lasta, joka huutaa taukoamatta?Haluaisin luopua lapsesta. Miten saisin tunteeni muuttumaan? Järkeni sanoo, että lapsi ei voi vihata minua ja että lapsi huutaisi yhtä pahasti missä tahansa muualla. Olisin valmis suunnilleen amputoimaan toisen käteni, jos vain saisin olla edes yhden päivän kuulematta huutamista. Tilanne on kuitenkin se, että kumpikaan meistä (mies ja minä) emme koe selviytyvämme yksin vauvan kanssa yhtä kokonaistavuorokautta. Huudon kuuntelu on niin raskasta. Viimeisten kuukausien aikan on noussut katkeruus, viha ja syyllisyys siitä, että en vain ilmeisesti osaa hoitaa lastani. Tilanne on tuhonnut parisuhteemme, taloutemme, molempien fyysisen ja henkisen terveyden. Onko jollain muulla ollut samanlainen tilanne ja miten olette selvinneet tai ratkaisseet tilanteen? En olisi ikinä uskonut, että haluaisin näin voimakkaasti luopua vauvastani. Enpä tosin raskausaikana arvannut, että elämä muuttuu epäinhimilliseksi huudon kanssa ympärivuorokautiseksi kamppailuksi.
Ps. Ei kiitos kommentteja siitä, mikä vauvalla voisi olla tai hyvää tarkoittavia neuvoja vauvan hoidon suhteen. Emme enää jaksa niitä.
Kommentit (351)
Todennäköisimmin refluksi tai sitten maha kipeä. Kannattaa nostaa vauvan sängyn päätyä riittävästi ylös ja varoa syöttämästä liikaa. Jos kakka on vihreää/kummallista niin sitten kyseessä mahakivut.
Voi olla toki molempiakin.
Jaksamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alkup kirjoitti:
Yritän kokeilla.
Sijoitustoimet epäilyttävät. Jos vauvalla ei ole hyvä olla omien vanhempiensa kanssa, jotka ovat 24/7 yrittäneet kaikkensa, niin miten vauvalla olisi parempi huostaanotettuna?
Niin mihin sitten ajattelit antaa vauvan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin hauskaa kun tavan tallaajat yrittävät diagnosoida lasta täällä pelkästään sen perusteella, että ”lapsi huutaa koko ajan”.
Sinnikkäästi lääkäriin vain tutkituttamaan.
Tai jos haluat av-mammojen diagnooseja niin kerro ihmeessä tarkemmin lapsen yleisestä voinnista. Miten syö, nukkuu, leikkiikö, onko kehittynyt ajallaan, milloin rauhoittuu, milloin huutaa entistä kovemmin, mitä lääkärit ovat arvelleet, epäilleet tai testanneet jne.
Tämä on ihan hyvä pointti, koska aloitus - niin hyvin kuin onkin kirjoitettu - on pitkä kuvaus nimenomaan vanhemmista. Ehkä se on ongelman ydin.
Ap:han nimenomaan pyysi, että ei diagnooseja eikä niksejä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AP voisi vastailla, että voisimme auttaa. Itkeekö lapsi myös silloin kun on hoitajan kanssa? Onko lapsi hyväntuulinen koskaan? Itkeekö lapsi myös kylvyssä?
Apeellä on täällä pari roolia, ei jouda vastailemaan, kun kirjoittaa tsemppiviestejä ja lastensuojelujuttuja. Vauhti kiihtyy koko ajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siis pitkästä kuvauksesta huolimatta, ongelma tuntui olevan vanhemman vointi ei niinkään vauvan.
Enempää et voisi olla oikeassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin hauskaa kun tavan tallaajat yrittävät diagnosoida lasta täällä pelkästään sen perusteella, että ”lapsi huutaa koko ajan”.
Sinnikkäästi lääkäriin vain tutkituttamaan.
Tai jos haluat av-mammojen diagnooseja niin kerro ihmeessä tarkemmin lapsen yleisestä voinnista. Miten syö, nukkuu, leikkiikö, onko kehittynyt ajallaan, milloin rauhoittuu, milloin huutaa entistä kovemmin, mitä lääkärit ovat arvelleet, epäilleet tai testanneet jne.
Tämä on ihan hyvä pointti, koska aloitus - niin hyvin kuin onkin kirjoitettu - on pitkä kuvaus nimenomaan vanhemmista. Ehkä se on ongelman ydin.
Ap:han nimenomaan pyysi, että ei diagnooseja eikä niksejä.
Niinpä. Kyse ei ole vauvasta, vaan tuen hakemisesta vauvan antamiselle pois. Hassua, että unohdin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos vauvalla on syöpä, itkee kipuja. Mm aivosyöpä
Miten porukka voi mennä aloittajan lankaan näin pahasti. Heti alussa monta kommenttia -heti lastensuojelu asialle-, no ne on ap omista pikku kätösistä kirjoitettu. Sama jankutus jatkuu. Lopettakaa neuvojen antaminen ja lukekaa tarina uudelleen. Itsesääliä koko stoori. Lopun voitte päätellä itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tarvitsette apua. Ota neuvolaan yhteyttä ja kerro tilanne. Pääsisittekö lääkärintarkastukseen ehkä tai voitte saada kotiin hoitoapua. Jatkuva huutaminen ei ole normaalia.
Vauvahan ollut jo julkisella ja yksityisellä ja kaikki tutkittu...vai tarkoitatko vanhempia? Hoitoapu kotiin aika vaikea, toki yksityiseltä. Perhetyöntekijäthän vain istuvat sohvalla arvostelemassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Annatko syöpäsairaan lapsesi pois?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huh! Kuulostaa rankalta. Suorastaan sankarillisen hyvin olette jaksaneet. Kuka tahansa tuntisi kuten sinä, älä siitä huoli. Lastensuojeluun yhteys. Yksityiselle lääkärille, jos on varaa.
Sinun tyyliisi ehkä sopivaa. Elämä on rankkaa välillä, ei päivänpaistetta. Kukaan järkevä ihminen ei tee lasua vauva-arjessa. Tosin tiedän poikkeuksen.
Jokainen järkevä ihminen, joka näkee vaihtoehdoksi vauvan poisantamisen (!!!!) TEKEE lastensuojeluilmoituksen, jos muuten ei apua saa. Sinulta on hyvin vastuutonta tulla vähättelemään. Teit sen sitten provona tai tosissasi, oli aloitus trolli tai ei. Joku saattaa jättää avun pyytämättä vuoksesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Totta että aloitus keskittyy siihen miten kamalaa vanhemmilla on, vauvasta ei mainita mitään refluksi- ja allergiatestejä, tulevat vasta paljon myöhemmin ilmi.
Että ap ensisijaisesti etsii keinoa päästä vauvasta eroon, ei nyt selvittää parannuskeinoa.
Todella huolestuttava kuva mielentilasta. Onko tämä sitä synnytyksen jälkeistä masennusta?
Vierailija kirjoitti:
Jos vauvalla on syöpä, itkee kipuja. Mm aivosyöpä
Aivosyöpä ei yleensä aiheuta kipuja, vaan esim. näkö- ja tasapainohäiriöitä.
Vauvalla saattaa olla jokin sairaus ja hän on tuskissaan. Vauva ei osaa vihata teitä ja olette varmasti tehneet kaiken mitä pystytte. Viekää vauva heti lääkäriin ja kertokaa jatkuvasta huutamisesta. Ottakaa myös puhelimitse yhteys kuntanne lastensuojeluviranomaisiin, he auttavat. Älä anna vauvaasi pois, kadut sitä myöhemmin! Tarvitsette hoitoapua. On myös esim. erilaisia tukiperheitä yms. joista lastensuojelu/lääkäri osaavat kertoa lisää.
Lapsesi syöpä aiheuttaa kovia kipuja ja tuskia.
Pitää ottaa yhteys johonkin erikoistuneeseen. Yleisneuvola ei tuollaisessa erikoistapauksessa voi oll tietäjä- Tuo on ihan poikkeava tilanne.
Entäs jos aloittaisi koliikkivauvan fysioterapiasta?
He osaavat ohjata myös muualle sitten, jos ei auta.
Kannattaa mennä kokekneell ja hyväksi todetulle. Ei kannata kokeilla hakuammunnalla.
Veikkaan, että on joku muukin samassa tilnateessa.
Ei ihan kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos vauvalla on syöpä, itkee kipuja. Mm aivosyöpä
Aivosyöpä ei yleensä aiheuta kipuja, vaan esim. näkö- ja tasapainohäiriöitä.
Yleensä...mutta voi aiheuttaa vaikka mitä oireita. Kipua myöskin ja ihan agressiivisuutta
Siis pitkästä kuvauksesta huolimatta, ongelma tuntui olevan vanhemman vointi ei niinkään vauvan.