Lue keskustelun säännöt.
Vauvan poisantaminen
LapsiPois
20.02.2019 |
Vauvani on nyt 8,5 kk vanha. Hän on huutanut synnytyslaitokselta lähtien. Ensimmäiset 5,5 kk ympäri vuorokauden lähes taukoamatta. Nyt viimeiset 3 kk välillä päivässä saattaa olla 5-10 min kerrallaan huudotonta aikaa.
Kaikki allergiat yms on tutkittu niin julkisella kuin yksityisellä puolella. Paino/pituus/motorinen kehitys/iho ovat normaalit. Isovanhempia tai sisaruksia ei ole. Mies on joutunut jäämään kotiin. Vuorotellen pidämme taukoja kuulosuojaimet päässä. Olemme tehneet kaikkemme. Laulamme, leikimme, juttelemme, pidämme sylissä, yritämme katsoa, ettei olisi kuuma eikä kylmä. Vauva vain huutaa, hakkaa meitä nyrkeillä, huutaa ja heiluu niin lujaa, että joudumme esim syöttötuoliakin tukemaan jaloillamme, sillä muuten vauva saisi raivollaan koko tuolin kumoon. Kuka tahansa ihminen kun on tullut pistäytymään ihmettelee, että mikä vauvalla on kun huutaa noin lujaa. Ihmiset eivät oikein tunnu uskovan, että kyseessä ei ole tilapäinen huono hetki vaan jatkuva olotila. Kotoa emme pysty poistumaan mihinkään ikinä, koska huuto on niin lujaa. On yritetty, ja joka kerta ihmiset tulevat sanomaan, että kauheaa, mikä vauvalla on että miksi se huutaa noin lujaa.
Ensin puhuttiin 3 kk:n rajapyykistä, jolloin koliikki saattaa loppua. Sitten uusi rajapyykki 6 kk. Sitten uusi rajapyykki liikkumaan oppiminen. Ei. Kurkku suorana huuto ei vain lopu. Olen yrittänyt rakastaa lastani ja tehdä/huolehtia/hoitaa kaiken mahdollisen. En vain pysty enää kokemaan lämpimiä tunteita lasta kohtaan, kun huuto on täysin jatkuvaa. Koen olevani äitinä täysin epäonnistunut.Olen katunut lapsen hankkimista nyt jo pitkään.Koen suorittavani vankeustuomiota, jossa minua kidutetaan päivästä toiseen huudolla. Olen jo pitkään halunnut antaa lapsen pois. Mies kokee samoin, mutta sosiaaliset paineet estävät. Minulla ei ole yhtäkään sukulaista, joten minulla ei ole samalla tavalla sosiaalisia paineita. Olen yrittänyt kysyä neuvolasta, voiko lapsella mielenterveysongelmia. Ei oikein sanotamuuta kuin, että kaikki vauvat itkevät. On kuitenkin eri tilanne, kun huuto hallitsee täydellisesti elämää. Vauva huutaa, kun vaihdetaan vaippaa. Vauva huutaa, kun yritetään syöttää. Vauva huutaa ja kiemurtelee sylissä. Vauva huutaa kontatessaan. Vauva huutaa seistessään. Vauva huutaa juuri heränneenä eli ei vain esim väsyneenä. Vauva huutaa niin lujaa, että emme pysty välillä kommunikoimaan mieheni kanssa tavallisella puheäänellä vaan joko huutamaan vauvan puheen yli tai kännykällä lyhyt viesti toiselle. Tiedän, että tunne ei ole järkevä, mutta koen, että vauva vihaa minua ja isäänsä. Ehkä vauvalla olisi sitten parempi jossain muualla. Syksylle on varattu hoitopaikka. Suurin pelkoni on, pystyvätkö pitämään siellä lasta, joka huutaa taukoamatta?Haluaisin luopua lapsesta. Miten saisin tunteeni muuttumaan? Järkeni sanoo, että lapsi ei voi vihata minua ja että lapsi huutaisi yhtä pahasti missä tahansa muualla. Olisin valmis suunnilleen amputoimaan toisen käteni, jos vain saisin olla edes yhden päivän kuulematta huutamista. Tilanne on kuitenkin se, että kumpikaan meistä (mies ja minä) emme koe selviytyvämme yksin vauvan kanssa yhtä kokonaistavuorokautta. Huudon kuuntelu on niin raskasta. Viimeisten kuukausien aikan on noussut katkeruus, viha ja syyllisyys siitä, että en vain ilmeisesti osaa hoitaa lastani. Tilanne on tuhonnut parisuhteemme, taloutemme, molempien fyysisen ja henkisen terveyden. Onko jollain muulla ollut samanlainen tilanne ja miten olette selvinneet tai ratkaisseet tilanteen? En olisi ikinä uskonut, että haluaisin näin voimakkaasti luopua vauvastani. Enpä tosin raskausaikana arvannut, että elämä muuttuu epäinhimilliseksi huudon kanssa ympärivuorokautiseksi kamppailuksi.
Ps. Ei kiitos kommentteja siitä, mikä vauvalla voisi olla tai hyvää tarkoittavia neuvoja vauvan hoidon suhteen. Emme enää jaksa niitä.
Kommentit (351)
Itkikö vauva myös lääkärissä? Siis joka kerta, entä neuvolassa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alun alkaen tilanne lähtenyt persiilleen.
Nyt kieroon kasvatettu vauva joka luulee että itku ainoa kommunikointi...
RAKKAUTTA SE LAPSI TARVITSEE.
VAHVISTUSTA, HYMYÄ, VÄLITTÄMISTÄ, AIKAA.
JA HYVIÄ HERMOJA...
Vierailija kirjoitti:
Ap, olethan varma ettei vauvaa ole pahoinpidelty? Huutamiskierre saattaa johtua myös siitä, että hoitaja ei kestä huutavaa vauvaa, vaan satuttaa sitä, mistä huuto yltyy entisestään. En halua syytellä, tilanteenne on kamala, mutta pakko sanoa.
Onhan se mahdollista, että perheenjäsen pahoinpitelee vauvaa muiden tietämättä, tosin kaikki negatiivinen kohtelu voi herkistää vauvan ja on sekin tavallaan kaltoinkohtelua. Ongelma voi alkaa hyvin pienestä, vaikka siitä että vauva ei koki synnärillä jotain puutetta - sitten kotona ei ymmärretä mistä kiikasta, hermostutaan, ja lopulta vauva ei itsekään tiedä mitä haluaa... ei ainakaan aggressiivista kohtelua, jossa "kaikki keinot on käytetään" sarjamaisesti. Sehän on äärimmäisen stressaavaa, olla sillä tavalla riepoteltavana kokeiluissa.
Kyselin aiemmin tässä ketjussa syntymästä ja kotiutumisesta juuri sen vuoksi, että yleensä se tyytymättömyys juontaa jostain näennäisen pienestä muutoksesta vauvan hoidossa.
Ap, miten vauva liikehtii kun itkee? Onko raivoitkua, vai jotain muuta itkua?
Vierailija kirjoitti:
Erään sukulaisen vauva huusi ensimmäiset puoli vuotta taukoamatta. Nukahti välillä, mutta hereillä ollessaan huusi. Kuulin sen itse eikä se ollut itkua vaan raivokasta huutoa. Puolivuotiaana vauvalle tuli ihottuma ja kun iho- oireita alettiin hoitaa, huuto lakkasi. Vauva huomattiin monelle asialle allergiseksi. Ilmeisesti kutina oli ollut kova ja se oli huudon syynä.
Eli ihottuma paransi huudon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Huh! Kuulostaa rankalta. Suorastaan sankarillisen hyvin olette jaksaneet. Kuka tahansa tuntisi kuten sinä, älä siitä huoli. Lastensuojeluun yhteys. Yksityiselle lääkärille, jos on varaa.
Sinun tyyliisi ehkä sopivaa. Elämä on rankkaa välillä, ei päivänpaistetta. Kukaan järkevä ihminen ei tee lasua vauva-arjessa. Tosin tiedän poikkeuksen.
AP voisi vastailla, että voisimme auttaa. Itkeekö lapsi myös silloin kun on hoitajan kanssa? Onko lapsi hyväntuulinen koskaan? Itkeekö lapsi myös kylvyssä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi tulee niin surku pienen puolesta mikäli oikeasti hän huutaa koko ajan. Onko lapsen terveydentila tutkittu, siis ihan oikeasti tutkittu? Eli ettei ole jatkuvaa korvatulehdusta päällä, maitoallergiaa tai muuta allergiaa, entä maidon nouseminen ruokatorveen, käyty oikein lastenlääkärin tutkittavana? Ja siis suosittelen käymään yksityisellä lastenlääkärillä.
äiti itsekin kirjoitti:
Voimia!
Meidän molemmilla lapsilla oli koliikki ja se huuto oli jotakin aivan järkyttävää. Äidinvaisto sanoo, että itkevää lasta pitää rauhoittaa kaikin keinoin ja kun yrität ja yrität, venyt mutkalle ja venyt ja venyt, jotta lapsella olisi hyvä olla. Mutta kun MIKÄÄN EI AUTA!!
Olet varmasti ap hyvä äiti, olet hakenut apua kaikista mahdollisista paikoista. Välität lapsestasi ja haluat, että hänellä olisi hyvä olla. Hae vielä apua lastensuojelusta, ei huostaanottoa, vaan apua teille kotiin, jotta saatte levähtää.
Älä luovuta! Tilanne helpottuu vielä!
Montako kertaa vielä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko lapsi syntynyt alateitse? Alatiesynnytyksessä voi tulla vammoja ja kipuja, joista lapsi kärsii pitkään - ehkä jopa koko elämänsä.
Olen tosi pahoillani teidän puolestanne, kuulostaa todella karsealta! Tarvitsisitte ainakin viikon ilman vauvaa ja huutoa, tehkää itsestänne lastensuojeluilmoitus?
No olihan taas alatiesynnytyksen dissaus. Ja sektiolapset voivat huutaa muuten vain, kun eivät saa elimistöönsä tarvittavaa bakteeriflooraa, joka alatiesynnytyksessä siirtyy lapseen. On huonompaa vastutuskykyä ja vatsaongelmia jne.
Eiköhän tilanne ole tutkittu ja tiedossa, jos synnytyksessä on ollut ongelmia.
Lapselta siis otettu kaikki mahdolliset sydänfilmit, röntgenkuvat, aivokuvaus, verikokeet yms?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä lohduttaako yhtään, mutta me kannoimme vuoden ajan. Mikään ei auttanut, mitään ei löytynyt. Vuoden vanhana alkoi löytyä uni ja huuto lakkasi. Kehitys koko ajan normaalia kasvukäyrien ja muiden mittareiden mukaan. Nyt väitöskirjaa tekevä tasapainoinen aikuinen. Onneksi jaksoimme. Voimia teille, eläkää toivossa ja pyytäkää apua heti. Tiedän millaista teillä on, kun mietin miten jaksoimme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Korvaani särähti lause, että pelottaa viedä lapsi hoitoon, jos huutaa sielläkin. Terve ihminen haluaisi, että ongelman havaitsee joku toinenkin, jotta siihen saisi apua.
Jotenkin en siis usko, että vauva huutaa niin paljon kuin väität.
Tervettä vanhempaa pelottaa se, että kuinka ulkopuolinen suhtautuu jatkuvasti huutavaan lapseen. Vanhemman on vain pakko sitä kestää ja rakkaus lasta kohtaan sekä ihan se biologinen side auttavat jaksamaan, mutta entä ulkopuolisen hoitajan? Entä jos hänellä menee lapseen hermo? Entä jos jättää yksin? Mitä jos vaikka ärsyyntyy niin paljon, että tekee lapselle jotain pahaa.
Musta on ihan tervettä, että ap tätä miettii.
Vierailija kirjoitti:
AP voisi vastailla, että voisimme auttaa. Itkeekö lapsi myös silloin kun on hoitajan kanssa? Onko lapsi hyväntuulinen koskaan? Itkeekö lapsi myös kylvyssä?
Apeellä on täällä pari roolia, ei jouda vastailemaan, kun kirjoittaa tsemppiviestejä ja lastensuojelujuttuja. Vauhti kiihtyy koko ajan.
apppppp kirjoitti:
Kiitos kaikille vastanneille.
Täälläkin moni näyttää ajattelevan, että on provo ja että eihän vauvan kanssa voi olla tuollaista. Se satuttaa vielä enemmän.
a) Olemme myös käyneet niin yksityisen puolen kuin julkisen puolen terveydenhuollon läpi. On käyty vastasyntesiin erikoistuneilla lääkäreillä (kahdella eri Pikku Jätissä). On käyty maitoallergian sokkotestaukset sairaalassa, on tutkittu mahdollisuuksia silent refluksiin, on otettu lukuisia verikokeita, on kuunneltu ja tehty kaikki mahdolliset vauvalle normaalisti tehtävät tutkimukset Hyvinkään sairaalassa. On myös käyty 4 kertaa vyöhyketerapiassa, on käyty 4 kertaa kiropraktikolla. On käyty imetysohjaajalla. On kokeiltu kaikki mahdolliset ruoka-ainevalinnat, maidottomat, munattomat. You name it.
b) Se, että ei ole sukulaisia auttamassa, on myös nyky-yhteiskunnassa täysin normaalia. Mieheni vanhemmat ovat kuolleet. Itselläni ei ole isää ollut koskaan elämässäni, ja äitini on asunut viimeiset 15 vuotta Etelä-Euroopassa, eikä voisi olla vähempää kiinnostunut elämästäni. 2 kertaa on käynyt katsomassa vauvaa viimeisten 8 kk:n aikana. Meillä kummallakaan ei ole sisaruksia, joten kyllä, täysin omillamme ollaan.
Olemme nyt törmänneet siihen kylmään tosiasiaan, että ihmisillä on vaikeaa uskoa tilannettamme. Sen toteaminen tässä keskusteluketjussa ei kuitenkaan auta ketään.
Yritämme huomenna neuvolassa kertoa tilanteesta vielä tarkemmin ja teemme tuota videokuvausta kotona. Se oli hyvä idea, koska saamme sillä ehkä esiteltyä tilannetta paremmin.
Ehkä mahdotonta auttaa, näkemättä vauvaa. Vaikka kertoisi että huutaa jatkuvasti, se ei varmaan kerro juuri mitään itkemisen syistä edes ammattilaiselle. Jos kerran vauvan motorinen kehitys ja kaikki muu tutkittu on normaalia, ehkä kyse on vauvan luottamuksesta. Vaikka vuorovaikutukselle tarjottaisiin nyt hyvät puitteet, vie ehkä aikansa rakentaa se luottamus. Joka on erittäin tärkeä vauvan kehitykselle, eli ehdottomasti saatava ulkopuolisen apua. Kyse voi siis olla ihan vain tottumuksesta, joka on lähtenyt väärille urille, eikä vauvassa ole välttämättä mitään havaittavissa olevaa fyysistä vikaa. Hyvä kun kirjoitit asiasta! Toivottavasti saatte pian apua.
Jotenkin hauskaa kun tavan tallaajat yrittävät diagnosoida lasta täällä pelkästään sen perusteella, että ”lapsi huutaa koko ajan”.
Sinnikkäästi lääkäriin vain tutkituttamaan.
Tai jos haluat av-mammojen diagnooseja niin kerro ihmeessä tarkemmin lapsen yleisestä voinnista. Miten syö, nukkuu, leikkiikö, onko kehittynyt ajallaan, milloin rauhoittuu, milloin huutaa entistä kovemmin, mitä lääkärit ovat arvelleet, epäilleet tai testanneet jne.
Vierailija kirjoitti:
Ap, mitä synnärillä tapahtui? (esim. oliko synnytyksessä komplikaatioita, miten imetys sujui, oliko vauva välillä kätilön hoidossa?)
Entä miten kotiutuminen sujui?
Ap, usko tai älä, mutta nämä kysymykset ovat vauvan kannalta kaikista tärkeimmät. Sieltä ongelmat alkoivat. No raskauden sujuminen voi myös kertoa jotain... Haluaisitko vastata kysymyksiin?
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin hauskaa kun tavan tallaajat yrittävät diagnosoida lasta täällä pelkästään sen perusteella, että ”lapsi huutaa koko ajan”.
Sinnikkäästi lääkäriin vain tutkituttamaan.
Tai jos haluat av-mammojen diagnooseja niin kerro ihmeessä tarkemmin lapsen yleisestä voinnista. Miten syö, nukkuu, leikkiikö, onko kehittynyt ajallaan, milloin rauhoittuu, milloin huutaa entistä kovemmin, mitä lääkärit ovat arvelleet, epäilleet tai testanneet jne.
Tämä on ihan hyvä pointti, koska aloitus - niin hyvin kuin onkin kirjoitettu - on pitkä kuvaus nimenomaan vanhemmista. Ehkä se on ongelman ydin.
Ja lisäkommenttina todettakoon että olen tavannut ihan elävässä elämässä lapsen joka todellakin huusi taukoamatta elämänsä ensimmäiset 10 kk. Ainoastaan sen hetken kun oli rinnalla, oli hiljaa. Hän ei luultavasti myöskään nukkunut tai jos nukkuikin, huusi unissaan. Hänen kohdallaan tutkittiin ja testattiin myös monenlaista, eikä mitään löytynyt. Myöhemmin kouluiässä keskittymisvaikeuksia, hahmotusongelmia. Aikuisena erilaisia pelko- ja jännitystiloja sekä paniikkioireita.
Yksi vaihtoehto voisi olla uniapnea. Juuri kun vauva on nukahtamassa, tulee hengityskatko joka herättää. Itku siinä tulisi itsellekin jos ei koskaan voisi nukkua. Ja tuo jonkun aiemmin mainitsema kalsiumin imeytymishäiriö d-vitamiinin antamisen seurauksena on kyllä myös yksi vaihtoehto. Onko vauvalta tutkittu epilepsian mahdollisuus?