Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Vauvan poisantaminen
LapsiPois
20.02.2019 |
Vauvani on nyt 8,5 kk vanha. Hän on huutanut synnytyslaitokselta lähtien. Ensimmäiset 5,5 kk ympäri vuorokauden lähes taukoamatta. Nyt viimeiset 3 kk välillä päivässä saattaa olla 5-10 min kerrallaan huudotonta aikaa.
Kaikki allergiat yms on tutkittu niin julkisella kuin yksityisellä puolella. Paino/pituus/motorinen kehitys/iho ovat normaalit. Isovanhempia tai sisaruksia ei ole. Mies on joutunut jäämään kotiin. Vuorotellen pidämme taukoja kuulosuojaimet päässä. Olemme tehneet kaikkemme. Laulamme, leikimme, juttelemme, pidämme sylissä, yritämme katsoa, ettei olisi kuuma eikä kylmä. Vauva vain huutaa, hakkaa meitä nyrkeillä, huutaa ja heiluu niin lujaa, että joudumme esim syöttötuoliakin tukemaan jaloillamme, sillä muuten vauva saisi raivollaan koko tuolin kumoon. Kuka tahansa ihminen kun on tullut pistäytymään ihmettelee, että mikä vauvalla on kun huutaa noin lujaa. Ihmiset eivät oikein tunnu uskovan, että kyseessä ei ole tilapäinen huono hetki vaan jatkuva olotila. Kotoa emme pysty poistumaan mihinkään ikinä, koska huuto on niin lujaa. On yritetty, ja joka kerta ihmiset tulevat sanomaan, että kauheaa, mikä vauvalla on että miksi se huutaa noin lujaa.
Ensin puhuttiin 3 kk:n rajapyykistä, jolloin koliikki saattaa loppua. Sitten uusi rajapyykki 6 kk. Sitten uusi rajapyykki liikkumaan oppiminen. Ei. Kurkku suorana huuto ei vain lopu. Olen yrittänyt rakastaa lastani ja tehdä/huolehtia/hoitaa kaiken mahdollisen. En vain pysty enää kokemaan lämpimiä tunteita lasta kohtaan, kun huuto on täysin jatkuvaa. Koen olevani äitinä täysin epäonnistunut.Olen katunut lapsen hankkimista nyt jo pitkään.Koen suorittavani vankeustuomiota, jossa minua kidutetaan päivästä toiseen huudolla. Olen jo pitkään halunnut antaa lapsen pois. Mies kokee samoin, mutta sosiaaliset paineet estävät. Minulla ei ole yhtäkään sukulaista, joten minulla ei ole samalla tavalla sosiaalisia paineita. Olen yrittänyt kysyä neuvolasta, voiko lapsella mielenterveysongelmia. Ei oikein sanotamuuta kuin, että kaikki vauvat itkevät. On kuitenkin eri tilanne, kun huuto hallitsee täydellisesti elämää. Vauva huutaa, kun vaihdetaan vaippaa. Vauva huutaa, kun yritetään syöttää. Vauva huutaa ja kiemurtelee sylissä. Vauva huutaa kontatessaan. Vauva huutaa seistessään. Vauva huutaa juuri heränneenä eli ei vain esim väsyneenä. Vauva huutaa niin lujaa, että emme pysty välillä kommunikoimaan mieheni kanssa tavallisella puheäänellä vaan joko huutamaan vauvan puheen yli tai kännykällä lyhyt viesti toiselle. Tiedän, että tunne ei ole järkevä, mutta koen, että vauva vihaa minua ja isäänsä. Ehkä vauvalla olisi sitten parempi jossain muualla. Syksylle on varattu hoitopaikka. Suurin pelkoni on, pystyvätkö pitämään siellä lasta, joka huutaa taukoamatta?Haluaisin luopua lapsesta. Miten saisin tunteeni muuttumaan? Järkeni sanoo, että lapsi ei voi vihata minua ja että lapsi huutaisi yhtä pahasti missä tahansa muualla. Olisin valmis suunnilleen amputoimaan toisen käteni, jos vain saisin olla edes yhden päivän kuulematta huutamista. Tilanne on kuitenkin se, että kumpikaan meistä (mies ja minä) emme koe selviytyvämme yksin vauvan kanssa yhtä kokonaistavuorokautta. Huudon kuuntelu on niin raskasta. Viimeisten kuukausien aikan on noussut katkeruus, viha ja syyllisyys siitä, että en vain ilmeisesti osaa hoitaa lastani. Tilanne on tuhonnut parisuhteemme, taloutemme, molempien fyysisen ja henkisen terveyden. Onko jollain muulla ollut samanlainen tilanne ja miten olette selvinneet tai ratkaisseet tilanteen? En olisi ikinä uskonut, että haluaisin näin voimakkaasti luopua vauvastani. Enpä tosin raskausaikana arvannut, että elämä muuttuu epäinhimilliseksi huudon kanssa ympärivuorokautiseksi kamppailuksi.
Ps. Ei kiitos kommentteja siitä, mikä vauvalla voisi olla tai hyvää tarkoittavia neuvoja vauvan hoidon suhteen. Emme enää jaksa niitä.
Kommentit (351)
Toi on neuvolan tyyli, kyllä se joskus loppuu.
Huomenna kun teillä on lääkäri, onko se neuvolalääkäri? No eny way! On neuvolalääkäri tai yksityinen niin vaadit lähetteen sairaalaan lastenpoliklinikalle! Sanot ettet lähde sieltä ennen kuin lähete on kirjoitettu, nykyään täytyy olla tiukkana ja vaatia muuten saa lopullisesti kuunnella noita mantroja.
Onhan vauva nyt tutkittava perusteellisesti jotain kipuja hänellä varmasti on, ei tuo mitä kerroit kuulosta normaalilta.
Voimia ap! Toivottavasti syy löytyy ja saatte avun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aivan kauhea tilanne, kaikki sympatiani teille, ap!
Sivuhuomautuksena, ei verratakseni tilannettani ap:n tilanteeseen, mutta mun esikoinen heräsi joka ikinen yö useita kertoja kirkumaan selittämättömästä syystä. Neuvolasta ei saatu MITÄÄN apua muuta kuin unikouluesite (ei toiminut mikään unikoulu) ja sitten käsien levittelyä ja "kyllä se loppuu pian". No, ei loppunut vaan jatkui 3 vuotta ja osittain vielä seuraavat 3. Lapsi on täysin terve , ei allergioita, koskaan ei selvinnyt mikä nuo kohtaukset aiheutti. Eli munkin kokemus on se, että mitään apua ei saa jos tilanne poikkeaa liikaa normiongelmista.
Yöllinen kauhukohtaus. Tai sitten jotain muuta. Meilläkin näitä oli 1-3 kertaa yössä kun alkoi itkemään paniikinomaisesti. Tämä alkoi kun oli noin vuoden ja loppui kun oli 1v 7 kk, mutta meillä unikoulu auttoi. Ainakin loppui heti kun se aloitettiin.
Tässä on osa keskustelijoista huudellut provoa sillä perusteella, että eihän vauva voi oikeasti huutaa koko ajan. No ei niin - jos vauva on 8kk niin oletan että on joskus elämässään syönyt kun kerran on vielä hengissä, ja kai se huuto väkisinkin katkeaa ainakin siksi aikaa kun nielaisee. Mutta silti kokemus voi olla se, että vauva huutaa KÄYTÄNNÖSSÄ koko ajan, eikä kirjaimellisen tulkinnan mahdottomuus tee aloittajasta provoa. Itse asiaan en osaa sanoa mitään sellaista, mitä joku muu ei olisi jo sanonut. Kuulostaa kyllä tosi rankalta.
Joku aika sitten oli juttua kireästä kielijänteestä tai vastaavasta ja se on yllättävän yleinen mutta huonosti tunnistettu myös imetyksen ammattilaisten parissa. Jos tätä ei ole jo tutkittu niin varmaan kannattaa kaikki kokeilla tässä vaiheessa. Olen tosi pahoillani tilanteestanne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itkeekö vauva öisin? Miten nukkuu? Entä päiväunet? Onko vauvalla minkälainen rytmi? Syökö hyvin? Hymyileekö vauva? Nauraako? Onko todettu, että näkee normaalisti? Mitä vauva touhuilee kun ei itke? Mikä on vauvan lempipuuha? Kaipaako vauva syliä kun itkee? Suosiiko vauva enemmän sinua vai isää? Joko vauva liikkuu?
SE HUUTAA KOKO AJAN 24/7,TULIHAN SE JO TUOSSA AVAUKSESSA SELVILLE.
JA VANHEMMAT ON PELTORIT PÄÄSSÄ.
Sosiaalityöntekijältä voisi kysyä mahdollisuutta saada vauva vaikka kerran kk:ssa viikonlopuksi ”mummolaan”. Teidän kunta saattaa käyttää tällaista ammatillista mummolaa tuen tarpeessa olevien perheiden auttamiseen. Tiedän kyllä ettei se paljon auta vielä mutta olisi se kai jo jotain?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voimia!
Meidän molemmilla lapsilla oli koliikki ja se huuto oli jotakin aivan järkyttävää. Äidinvaisto sanoo, että itkevää lasta pitää rauhoittaa kaikin keinoin ja kun yrität ja yrität, venyt mutkalle ja venyt ja venyt, jotta lapsella olisi hyvä olla. Mutta kun MIKÄÄN EI AUTA!!
Olet varmasti ap hyvä äiti, olet hakenut apua kaikista mahdollisista paikoista. Välität lapsestasi ja haluat, että hänellä olisi hyvä olla. Hae vielä apua lastensuojelusta, ei huostaanottoa, vaan apua teille kotiin, jotta saatte levähtää.
Älä luovuta! Tilanne helpottuu vielä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aivan kauhea tilanne, kaikki sympatiani teille, ap!
Sivuhuomautuksena, ei verratakseni tilannettani ap:n tilanteeseen, mutta mun esikoinen heräsi joka ikinen yö useita kertoja kirkumaan selittämättömästä syystä. Neuvolasta ei saatu MITÄÄN apua muuta kuin unikouluesite (ei toiminut mikään unikoulu) ja sitten käsien levittelyä ja "kyllä se loppuu pian". No, ei loppunut vaan jatkui 3 vuotta ja osittain vielä seuraavat 3. Lapsi on täysin terve , ei allergioita, koskaan ei selvinnyt mikä nuo kohtaukset aiheutti. Eli munkin kokemus on se, että mitään apua ei saa jos tilanne poikkeaa liikaa normiongelmista.Yöllinen kauhukohtaus. Tai sitten jotain muuta. Meilläkin näitä oli 1-3 kertaa yössä kun alkoi itkemään paniikinomaisesti. Tämä alkoi kun oli noin vuoden ja loppui kun oli 1v 7 kk, mutta meillä unikoulu auttoi. Ainakin loppui heti kun se aloitettiin.
Mä tutkin tuolloin paljon juuri noita kauhukohtauksia, ja niiden kuvaus ei oikein sopinut, mutta toisaalta mitään muutakaan syytä ei löytynyt. Meillä alkoi kun oli 3kk ja oli jokaöistä 3v, loppui lopullisesti vasta kun oli 6v. Unikouluja yritettiin mutta jos esim. yritti tassutella niin huuto yltyi silmänräpäyksessä hirveään raivoon ja vauva oli tikahtua...oi niitä aikoja. Nyt isompana puhuu ja kävelee unissaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aivan kauhea tilanne, kaikki sympatiani teille, ap!
Sivuhuomautuksena, ei verratakseni tilannettani ap:n tilanteeseen, mutta mun esikoinen heräsi joka ikinen yö useita kertoja kirkumaan selittämättömästä syystä. Neuvolasta ei saatu MITÄÄN apua muuta kuin unikouluesite (ei toiminut mikään unikoulu) ja sitten käsien levittelyä ja "kyllä se loppuu pian". No, ei loppunut vaan jatkui 3 vuotta ja osittain vielä seuraavat 3. Lapsi on täysin terve , ei allergioita, koskaan ei selvinnyt mikä nuo kohtaukset aiheutti. Eli munkin kokemus on se, että mitään apua ei saa jos tilanne poikkeaa liikaa normiongelmista.Yöllinen kauhukohtaus. Tai sitten jotain muuta. Meilläkin näitä oli 1-3 kertaa yössä kun alkoi itkemään paniikinomaisesti. Tämä alkoi kun oli noin vuoden ja loppui kun oli 1v 7 kk, mutta meillä unikoulu auttoi. Ainakin loppui heti kun se aloitettiin.
Mä tutkin tuolloin paljon juuri noita kauhukohtauksia, ja niiden kuvaus ei oikein sopinut, mutta toisaalta mitään muutakaan syytä ei löytynyt. Meillä alkoi kun oli 3kk ja oli jokaöistä 3v, loppui lopullisesti vasta kun oli 6v. Unikouluja yritettiin mutta jos esim. yritti tassutella niin huuto yltyi silmänräpäyksessä hirveään raivoon ja vauva oli tikahtua...oi niitä aikoja. Nyt isompana puhuu ja kävelee unissaan.
Me jätettiin vauva nukkumaan yksin. Ovi oli auki eli kuuli meidät, ei menty huoneeseen vaikka itki. Meidän tyttö myös puhuu unissaan ja liikkuu.
Vierailija kirjoitti:
Ap ap ap kirjoitti:
Ollaan oltu jatkuvasti neuvolaan yhteydessä. Taas huomenna mennään lääkäriin. Huoh.
Jatkuvasti sanovat että kyllä se siitä? Ei tuo ole normaalia ja täytyy jotain vikaa olla jos lääkäriinkin menette.
Päivystykseen ja sen jälkeen lastenosastolle. Ilmoitat ettet aio poistua ennen kuin saatte apua. Tulosta mukaan tuo alkuperäinen kuvauksesi tilanteesta.
Osastolla saavat 24/7 kuvan vauvan tilanteesta ja te voitte tarvittaessa paeta kotiin lepäämään.
Ja tee kantelu hoidotta jäämisestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Korvaani särähti lause, että pelottaa viedä lapsi hoitoon, jos huutaa sielläkin. Terve ihminen haluaisi, että ongelman havaitsee joku toinenkin, jotta siihen saisi apua.
Jotenkin en siis usko, että vauva huutaa niin paljon kuin väität.
Olen lapseton, joten helppo se minun on sanoa, mutta ei kannata antaa lasta pois. Ei se ole rikki tai vihaa teitä, vaan sillä on jotain kipuja, mitä huutaa. Te olette kuunnelleet tuota huutoa jo niin kauan, että ette voi ajatella järkevästi.
Vaatikaa lisää tutkimuksia ja tehkää asianne selvästi. Lääkäriin menee varmasti paljon vauvojen vanhempia, jotka valittavat vauvan itkua ja omaa väsymystä, ja nyt teidän lääkärit eivät ole ymmärtäneet, että teidän tapauksessa on taustalla jotain muuta, kuin normaalia lapsen itkua.
Voimia AP!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, tämä ei ratkaise mitään, mutta SAATTAA tuoda edes hetken helpotusta... Meidän esikoinen oli myös todella kova huutamaan, siis ihan todella kova. Itki todella paljon, helposti ja usein. Keksin jossain vaiheessa, että hän rauhoittui sylissä, kun hytkytin oikein kovaa. Niinpä istuin tuntikausia jumppapallon päällä vauva sylissä tai kantorepussa ja pompin siinä, koska se ei ollut niin raskasta kuin ilman jumppapalloa kyykistely (mies harrasti sitäkin). Se tuntui niissä olosuhteissa itsestäkin oikein mukavalta - siihen saakka kunnes se jumppapallokaan ei enää kestänyt, vaan hajosi alta... (kannattaa olla tarkkana ;)
Nykyään lapsi on jo esiteini ja aivan erityisen herkkä kaikelle, epäilen myös piileviä allergioita, mutta en ollenkaan tiedä mitä ne voisivat olla. Lapsi saa edelleen raivareita ja tulistuu helposti, mutta kyllä se pahin huutaminen on jäänyt. Tsemppiä teille <3
Vierailija kirjoitti:
Korvaani särähti lause, että pelottaa viedä lapsi hoitoon, jos huutaa sielläkin. Terve ihminen haluaisi, että ongelman havaitsee joku toinenkin, jotta siihen saisi apua.
Jotenkin en siis usko, että vauva huutaa niin paljon kuin väität.
Itsekin pelkäsin jättää vauvaa vieraille, koska ajattelin että satuttavat häntä kun eivät kestä sitä huutamista eikä kyseessä ole edes oma lapsi.
T. Jumppapalloilija
Huh! Kuulostaa rankalta. Suorastaan sankarillisen hyvin olette jaksaneet. Kuka tahansa tuntisi kuten sinä, älä siitä huoli. Lastensuojeluun yhteys. Yksityiselle lääkärille, jos on varaa.
Vierailija kirjoitti:
Muistin jonkun lehtijutun vuosia sitten. Siinä oli haastattelu perheestä jossa kuopus, tyttövauva huusi paljon ja lopulta selvisi sellainen syy että sillä oli joku harvinainen tila. D-vitamiini varastoitui jotenkin vaarallisesti vauvan kehoon ja siksi sillä oli ollu ihan järkyttävä päänsärky kuukausia. Jotain kalkkiutumista aivoissa/päässä. En muista tarkemmin juttua mutta siltä lopetettiin d-vitamiinin anto niin alkoi toipua. Suomessa tämä oli. Pakko oli mainita kun saattoi olla niin harvinainen tila mitä lääkärit ei heti testaa.
Hyvä kun kerroit. Onhan niitä tapauksia useita, joissa vauvat myrkytetään D-vitamiinilla.
Ap, olethan varma ettei vauvaa ole pahoinpidelty? Huutamiskierre saattaa johtua myös siitä, että hoitaja ei kestä huutavaa vauvaa, vaan satuttaa sitä, mistä huuto yltyy entisestään. En halua syytellä, tilanteenne on kamala, mutta pakko sanoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuskinpa jaksaa jatkuvasti ihan vaan huvikseen huutaa. Eikö ne siellä neuvolakäynneillä ole tätä huutoa huomanneet ? Yhteyttä sinne ja tosissaan. Olisko mahdollista vaikka nauhottaa/kuvata sitä huutoa ja niitä tilanteita ja esittää se sitten neuvolaan lekuriin tms...? Jossain on joku vika ja lapsella joku hätä ja jos se ei teidän menetelmillä hellitä, sitten astuu ammattilaiset kehiin, se on niiden työtä selvittää, mikä lasta itkettää ja miten sen saisi loppumaan. Rohkeasti vaan, sillä en usko, että lapsikaan teistä eroon haluaisi. Yrittää vaan kertoa teille jotain, voi se olla henkistäkin kipua.
Itse aikoinaan annoin omani pois juurikin huudon takia, eikä asiaa osattu tutkia kunnolla. Sairastuin masennukseen ja hoitamattomana se kestikin vuosia. Myöhemmin sitten selvisi, mistä se huuto johtui, ihan pieni asia, jonka olisin voinut tehdä toisin, mutta en sitä silloin teiniäitinä tajunnut. Onneksi välit lapseeni on aina olleet erittäin hyvät ja lämpimät.
Oman rakkaan lapsen poisantaminen on ihan viimeinen kortti...Tsemppiä teille ja toivon, että tilanne helpottaa ja pääsisitte myös nauttimaan hänen kasvamisestaan :)
Et sitten viitsinyt mainita, että mikä asia?? Ap:lla hirveä hätä, luulisi että haluaisit sen verran auttaa.
No minun tapauksessani oli kyse niinkin tyhmästä asiasta, kuin röyhtäyttäminen, jota en osannut silloin tehdä oikein. Tai ainakin näin olen myöhemmin asian käsittänyt. Eli lapsella oli vain jäänyt liikaa ilmaa vatsaan, mutta minä en sitä silloin tajunnut. Simppeli yksinkertainen juttu, joka vaivaa vielä tänäpäivänäkin. Minä menin aikoinaan paniikkiin ja luulin, että lapseni "vihaa" minua ja hädissäni annoin lapseni pois, vaikka loppujen lopuksi kyse oli omasta tietämättömyydestä ja ymmärtämättömyydestä.
En usko, että ap:lla olisi kuitenkaan kyse tästä ongelmasta, eiköhän hän ole tajunnut tuon röyhtäyttämisen.
Myöskään siksi en halunnut kertoa, sillä asia hävettää minua ihan h.vetisti.
Kuule, tuoreet äidit tekee ihan ihmeellisiä asioita välillä. Mä menin katsomaan kaverini pientä vauvaa, jota tämä äiti ruokki pullosta. Jostain syystä tämä äiti oli päättänyt, että on hyvä idea pitää taukoja pullosta syöttäessä, ja käytännössä se syöttäminen meni näin:
vauva saa pullon suuhunsa, hakee katsekontaktia äitiinsä, alkaa juuri syödä ahnaasti, niin naps, äiti nappaa pullon pois suusta. Vauva katsoo epäuskoisena ja alkaa huutamaan, äiti nostaa vauvan pystyyn ja alkaa lohdutella, ja kun vauva vähän rauhoittuu, sama uudestaan. Ja se syöttöhetki oli siis oikeasti n 30 sekuntia kerralla, just sen verran, että vauva ehti vähän rentoutua ja saada imemisrytmin käyntiin. Sitä oli hirveä katsoa, kun vierestä näki miten se vauva siitä kärsi ja miten se yritti saada aikaan vuorovaikutusta, ja se äiti ei sitä tajunnut.
Nykyään kyseessä on ihan normaali koululainen, jolla tuskin on traumoja tuosta ajasta. Ja kyllä, mä sanoin sille äidille nätisti, että ehkä niitä taukoja ei tarvitsisi pitää, mutta hän on myös aikamoinen tulisielu, että siinä sai yrittää sanansa asetella.
Onko vauvaan kohdistuva sadismi laillista?
Alue: Aihe vapaa
Aivan kauhea tilanne, kaikki sympatiani teille, ap!
Sivuhuomautuksena, ei verratakseni tilannettani ap:n tilanteeseen, mutta mun esikoinen heräsi joka ikinen yö useita kertoja kirkumaan selittämättömästä syystä. Neuvolasta ei saatu MITÄÄN apua muuta kuin unikouluesite (ei toiminut mikään unikoulu) ja sitten käsien levittelyä ja "kyllä se loppuu pian". No, ei loppunut vaan jatkui 3 vuotta ja osittain vielä seuraavat 3. Lapsi on täysin terve , ei allergioita, koskaan ei selvinnyt mikä nuo kohtaukset aiheutti. Eli munkin kokemus on se, että mitään apua ei saa jos tilanne poikkeaa liikaa normiongelmista.