Lue keskustelun säännöt.
Vauvan poisantaminen
LapsiPois
20.02.2019 |
Vauvani on nyt 8,5 kk vanha. Hän on huutanut synnytyslaitokselta lähtien. Ensimmäiset 5,5 kk ympäri vuorokauden lähes taukoamatta. Nyt viimeiset 3 kk välillä päivässä saattaa olla 5-10 min kerrallaan huudotonta aikaa.
Kaikki allergiat yms on tutkittu niin julkisella kuin yksityisellä puolella. Paino/pituus/motorinen kehitys/iho ovat normaalit. Isovanhempia tai sisaruksia ei ole. Mies on joutunut jäämään kotiin. Vuorotellen pidämme taukoja kuulosuojaimet päässä. Olemme tehneet kaikkemme. Laulamme, leikimme, juttelemme, pidämme sylissä, yritämme katsoa, ettei olisi kuuma eikä kylmä. Vauva vain huutaa, hakkaa meitä nyrkeillä, huutaa ja heiluu niin lujaa, että joudumme esim syöttötuoliakin tukemaan jaloillamme, sillä muuten vauva saisi raivollaan koko tuolin kumoon. Kuka tahansa ihminen kun on tullut pistäytymään ihmettelee, että mikä vauvalla on kun huutaa noin lujaa. Ihmiset eivät oikein tunnu uskovan, että kyseessä ei ole tilapäinen huono hetki vaan jatkuva olotila. Kotoa emme pysty poistumaan mihinkään ikinä, koska huuto on niin lujaa. On yritetty, ja joka kerta ihmiset tulevat sanomaan, että kauheaa, mikä vauvalla on että miksi se huutaa noin lujaa.
Ensin puhuttiin 3 kk:n rajapyykistä, jolloin koliikki saattaa loppua. Sitten uusi rajapyykki 6 kk. Sitten uusi rajapyykki liikkumaan oppiminen. Ei. Kurkku suorana huuto ei vain lopu. Olen yrittänyt rakastaa lastani ja tehdä/huolehtia/hoitaa kaiken mahdollisen. En vain pysty enää kokemaan lämpimiä tunteita lasta kohtaan, kun huuto on täysin jatkuvaa. Koen olevani äitinä täysin epäonnistunut.Olen katunut lapsen hankkimista nyt jo pitkään.Koen suorittavani vankeustuomiota, jossa minua kidutetaan päivästä toiseen huudolla. Olen jo pitkään halunnut antaa lapsen pois. Mies kokee samoin, mutta sosiaaliset paineet estävät. Minulla ei ole yhtäkään sukulaista, joten minulla ei ole samalla tavalla sosiaalisia paineita. Olen yrittänyt kysyä neuvolasta, voiko lapsella mielenterveysongelmia. Ei oikein sanotamuuta kuin, että kaikki vauvat itkevät. On kuitenkin eri tilanne, kun huuto hallitsee täydellisesti elämää. Vauva huutaa, kun vaihdetaan vaippaa. Vauva huutaa, kun yritetään syöttää. Vauva huutaa ja kiemurtelee sylissä. Vauva huutaa kontatessaan. Vauva huutaa seistessään. Vauva huutaa juuri heränneenä eli ei vain esim väsyneenä. Vauva huutaa niin lujaa, että emme pysty välillä kommunikoimaan mieheni kanssa tavallisella puheäänellä vaan joko huutamaan vauvan puheen yli tai kännykällä lyhyt viesti toiselle. Tiedän, että tunne ei ole järkevä, mutta koen, että vauva vihaa minua ja isäänsä. Ehkä vauvalla olisi sitten parempi jossain muualla. Syksylle on varattu hoitopaikka. Suurin pelkoni on, pystyvätkö pitämään siellä lasta, joka huutaa taukoamatta?Haluaisin luopua lapsesta. Miten saisin tunteeni muuttumaan? Järkeni sanoo, että lapsi ei voi vihata minua ja että lapsi huutaisi yhtä pahasti missä tahansa muualla. Olisin valmis suunnilleen amputoimaan toisen käteni, jos vain saisin olla edes yhden päivän kuulematta huutamista. Tilanne on kuitenkin se, että kumpikaan meistä (mies ja minä) emme koe selviytyvämme yksin vauvan kanssa yhtä kokonaistavuorokautta. Huudon kuuntelu on niin raskasta. Viimeisten kuukausien aikan on noussut katkeruus, viha ja syyllisyys siitä, että en vain ilmeisesti osaa hoitaa lastani. Tilanne on tuhonnut parisuhteemme, taloutemme, molempien fyysisen ja henkisen terveyden. Onko jollain muulla ollut samanlainen tilanne ja miten olette selvinneet tai ratkaisseet tilanteen? En olisi ikinä uskonut, että haluaisin näin voimakkaasti luopua vauvastani. Enpä tosin raskausaikana arvannut, että elämä muuttuu epäinhimilliseksi huudon kanssa ympärivuorokautiseksi kamppailuksi.
Ps. Ei kiitos kommentteja siitä, mikä vauvalla voisi olla tai hyvää tarkoittavia neuvoja vauvan hoidon suhteen. Emme enää jaksa niitä.
Kommentit (351)
Jahas, tietty henkilö täällä muistelee taas menneitä päivän tarinan muodossa. On se niin rankkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi että,taas menee provo täydestä osaan porukkaa.
Ihanaa, että sun maailmassa ei ole ongelmia.
Niin tuttu lause tämänkin...ja käytetty.
Ehkä olisi hyvä idea antaa vauva toistaiseksi henkilölle, jonka kanssa luottamus voisi rakentua uudelta pohjalta. Sitten olisi paremmat lähtökohdat rakentaa luottamusta taas omiin vanhempiin.
Vierailija kirjoitti:
Onko lapsi syntynyt alateitse? Alatiesynnytyksessä voi tulla vammoja ja kipuja, joista lapsi kärsii pitkään - ehkä jopa koko elämänsä.
Olen tosi pahoillani teidän puolestanne, kuulostaa todella karsealta! Tarvitsisitte ainakin viikon ilman vauvaa ja huutoa, tehkää itsestänne lastensuojeluilmoitus?
Kuten sinäkin, niinkö lapset hoidetaan?
Muistin jonkun lehtijutun vuosia sitten. Siinä oli haastattelu perheestä jossa kuopus, tyttövauva huusi paljon ja lopulta selvisi sellainen syy että sillä oli joku harvinainen tila. D-vitamiini varastoitui jotenkin vaarallisesti vauvan kehoon ja siksi sillä oli ollu ihan järkyttävä päänsärky kuukausia. Jotain kalkkiutumista aivoissa/päässä. En muista tarkemmin juttua mutta siltä lopetettiin d-vitamiinin anto niin alkoi toipua. Suomessa tämä oli. Pakko oli mainita kun saattoi olla niin harvinainen tila mitä lääkärit ei heti testaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jahas, tietty henkilö täällä muistelee taas menneitä päivän tarinan muodossa. On se niin rankkaa.
Selitä ?
Vierailija kirjoitti:
Onko lapsi syntynyt alateitse? Alatiesynnytyksessä voi tulla vammoja ja kipuja, joista lapsi kärsii pitkään - ehkä jopa koko elämänsä.
Olen tosi pahoillani teidän puolestanne, kuulostaa todella karsealta! Tarvitsisitte ainakin viikon ilman vauvaa ja huutoa, tehkää itsestänne lastensuojeluilmoitus?
Kai se mahdollista on, että vauva kärsii kivusta, joka yltyy itkemisestä ja suututtaa entisestään..?
Viikko ei mitään auta, ajan olisi oltava vauvan ehdoilla eli niin kauan, että luottamus on palautunut.
Lastensuojeluilmoitus on turha - asiassa ei ole mitään tutkittavaa, jos vanhemmat ovat jo valmiit antaman lapsen muualle.
En tiedä onko provo, paljon trollimaisia piirteitä aloituksessa kyllä on... Ei kaikki kunnossa joka tapauksessa, oli vauva tai ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuskinpa jaksaa jatkuvasti ihan vaan huvikseen huutaa. Eikö ne siellä neuvolakäynneillä ole tätä huutoa huomanneet ? Yhteyttä sinne ja tosissaan. Olisko mahdollista vaikka nauhottaa/kuvata sitä huutoa ja niitä tilanteita ja esittää se sitten neuvolaan lekuriin tms...? Jossain on joku vika ja lapsella joku hätä ja jos se ei teidän menetelmillä hellitä, sitten astuu ammattilaiset kehiin, se on niiden työtä selvittää, mikä lasta itkettää ja miten sen saisi loppumaan. Rohkeasti vaan, sillä en usko, että lapsikaan teistä eroon haluaisi. Yrittää vaan kertoa teille jotain, voi se olla henkistäkin kipua.
Itse aikoinaan annoin omani pois juurikin huudon takia, eikä asiaa osattu tutkia kunnolla. Sairastuin masennukseen ja hoitamattomana se kestikin vuosia. Myöhemmin sitten selvisi, mistä se huuto johtui, ihan pieni asia, jonka olisin voinut tehdä toisin, mutta en sitä silloin teiniäitinä tajunnut. Onneksi välit lapseeni on aina olleet erittäin hyvät ja lämpimät.
Oman rakkaan lapsen poisantaminen on ihan viimeinen kortti...Tsemppiä teille ja toivon, että tilanne helpottaa ja pääsisitte myös nauttimaan hänen kasvamisestaan :)
Et sitten viitsinyt mainita, että mikä asia?? Ap:lla hirveä hätä, luulisi että haluaisit sen verran auttaa.
No minun tapauksessani oli kyse niinkin tyhmästä asiasta, kuin röyhtäyttäminen, jota en osannut silloin tehdä oikein. Tai ainakin näin olen myöhemmin asian käsittänyt. Eli lapsella oli vain jäänyt liikaa ilmaa vatsaan, mutta minä en sitä silloin tajunnut. Simppeli yksinkertainen juttu, joka vaivaa vielä tänäpäivänäkin. Minä menin aikoinaan paniikkiin ja luulin, että lapseni "vihaa" minua ja hädissäni annoin lapseni pois, vaikka loppujen lopuksi kyse oli omasta tietämättömyydestä ja ymmärtämättömyydestä.
En usko, että ap:lla olisi kuitenkaan kyse tästä ongelmasta, eiköhän hän ole tajunnut tuon röyhtäyttämisen.
Myöskään siksi en halunnut kertoa, sillä asia hävettää minua ihan h.vetisti.
Kuule, tuoreet äidit tekee ihan ihmeellisiä asioita välillä. Mä menin katsomaan kaverini pientä vauvaa, jota tämä äiti ruokki pullosta. Jostain syystä tämä äiti oli päättänyt, että on hyvä idea pitää taukoja pullosta syöttäessä, ja käytännössä se syöttäminen meni näin:
vauva saa pullon suuhunsa, hakee katsekontaktia äitiinsä, alkaa juuri syödä ahnaasti, niin naps, äiti nappaa pullon pois suusta. Vauva katsoo epäuskoisena ja alkaa huutamaan, äiti nostaa vauvan pystyyn ja alkaa lohdutella, ja kun vauva vähän rauhoittuu, sama uudestaan. Ja se syöttöhetki oli siis oikeasti n 30 sekuntia kerralla, just sen verran, että vauva ehti vähän rentoutua ja saada imemisrytmin käyntiin. Sitä oli hirveä katsoa, kun vierestä näki miten se vauva siitä kärsi ja miten se yritti saada aikaan vuorovaikutusta, ja se äiti ei sitä tajunnut.
Nykyään kyseessä on ihan normaali koululainen, jolla tuskin on traumoja tuosta ajasta. Ja kyllä, mä sanoin sille äidille nätisti, että ehkä niitä taukoja ei tarvitsisi pitää, mutta hän on myös aikamoinen tulisielu, että siinä sai yrittää sanansa asetella.
Vierailija kirjoitti:
Onko lapsi syntynyt alateitse? Alatiesynnytyksessä voi tulla vammoja ja kipuja, joista lapsi kärsii pitkään - ehkä jopa koko elämänsä.
Olen tosi pahoillani teidän puolestanne, kuulostaa todella karsealta! Tarvitsisitte ainakin viikon ilman vauvaa ja huutoa, tehkää itsestänne lastensuojeluilmoitus?
No kuule itse asiassa sektiovauvat on itkuisempia ja niillä on enemmän sairauksia sekä vaikeuksia sopeutua ulkomaailmaan, kun syntymä ei ole luonnollinen, aivoissa ei ala myelinisaatio kuten luonto on sen tarkoittanut jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko lapsi syntynyt alateitse? Alatiesynnytyksessä voi tulla vammoja ja kipuja, joista lapsi kärsii pitkään - ehkä jopa koko elämänsä.
Olen tosi pahoillani teidän puolestanne, kuulostaa todella karsealta! Tarvitsisitte ainakin viikon ilman vauvaa ja huutoa, tehkää itsestänne lastensuojeluilmoitus?
Vain lapsesta voi tehdä lastensuojeluilmoituksen.
Muutama päivä lastenosastolla seurannassa pikaisella aikataululla ja vielä tarvittaessa lisäselvittelyjä oireiden perusteella jo aiemmin tehtyihin tutkimuksiin. Tarvittaessa lastenneurologin konsultaatio. Samalla te vanhemmat saisitte itse levätä ja ajatukset olisivat parin päivän jälkeen kirkkaampia.
Osaston kautta sairaalan sosiaalityöntekijän arvio ja tukitoimien lisääminen kotiin/tukiperhe. Pikkulapsityöryhmän arvio.
Ehdota näitä neuvolassa, elleivät itse hoksaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä se vauva on oikeasti kipeä vaikka syy ei ole vielä selvinnyt, voi olla jokin harvinaisempi sairaus. Huomenna kun tapaatte lääkärin nii vaatikaa että vauva otetaan sairaalaan lastenosastolle, siellä ollessaan voivat sekä havainnoida että tehdä tutkimukset vauvalle. Pahimmillaan sairaus voi olla vakavakin niin jo senkin takia.
En tiedä kuin yhden ihmisen, joka työkseen neuvoo tekemään lasuja, kun asiat ei mene kirjojen ja kansien mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos kaikille vastanneille.
Täälläkin moni näyttää ajattelevan, että on provo ja että eihän vauvan kanssa voi olla tuollaista. Se satuttaa vielä enemmän.
a) Olemme myös käyneet niin yksityisen puolen kuin julkisen puolen terveydenhuollon läpi. On käyty vastasyntesiin erikoistuneilla lääkäreillä (kahdella eri Pikku Jätissä). On käyty maitoallergian sokkotestaukset sairaalassa, on tutkittu mahdollisuuksia silent refluksiin, on otettu lukuisia verikokeita, on kuunneltu ja tehty kaikki mahdolliset vauvalle normaalisti tehtävät tutkimukset Hyvinkään sairaalassa. On myös käyty 4 kertaa vyöhyketerapiassa, on käyty 4 kertaa kiropraktikolla. On käyty imetysohjaajalla. On kokeiltu kaikki mahdolliset ruoka-ainevalinnat, maidottomat, munattomat. You name it.
b) Se, että ei ole sukulaisia auttamassa, on myös nyky-yhteiskunnassa täysin normaalia. Mieheni vanhemmat ovat kuolleet. Itselläni ei ole isää ollut koskaan elämässäni, ja äitini on asunut viimeiset 15 vuotta Etelä-Euroopassa, eikä voisi olla vähempää kiinnostunut elämästäni. 2 kertaa on käynyt katsomassa vauvaa viimeisten 8 kk:n aikana. Meillä kummallakaan ei ole sisaruksia, joten kyllä, täysin omillamme ollaan.
Olemme nyt törmänneet siihen kylmään tosiasiaan, että ihmisillä on vaikeaa uskoa tilannettamme. Sen toteaminen tässä keskusteluketjussa ei kuitenkaan auta ketään.
Yritämme huomenna neuvolassa kertoa tilanteesta vielä tarkemmin ja teemme tuota videokuvausta kotona. Se oli hyvä idea, koska saamme sillä ehkä esiteltyä tilannetta paremmin.
Ap, tilanteenne on vakava ja teidän täytyy saada apua. Ymmärrän sinua, oma vauvani huusi ensimmäiset 3kk kaiken hereilläoloaikansa. Teillä tietenkin tilanne paljon rankempi, koska se on kestänyt jo noin kauan. Paljon voimia teille, olen varma että asiat menevät pian parempaan suuntaan!
Kuten moni aiempi kommentoijakin, tekisin sinuna itse lastensuojeluilmoituksen. Se ei tarkoita huostaanottoa vaan palvelutarpeen arviointia. Voitte myös mennä päivystykseen ja selittää siellä ettette poistu ennen kuin saatte apua.
Tiedän ettet kaipaa neuvoja mutta onhan seuraavat asiat poissuljettu:
- refluksi
- erilaiset vartalon ja pään jumitilat (lapsiin erikoistuneella osteopaatilla)
- allergiat (eivät välttämättä näy testeissä, imetysdietti voi auttaa jos imetät)
- kireät kieli- ja huulijänteet (liity facebookissa ryhmään kireä kieli- ja huulijänne ja katso sieltä lista osaavista lääkäreistä)
Menkää suosiolla yksityiselle, julkiselta ei välttämättä saa asiallista apua näissä asioissa.
Hurjan paljon tsemppiä ja voimia teille!
Mielenkiinnosta kysyn, että rauhoittuuko vauva tissillä? Meillä ”tissitainnutus” oli aivan maaginen pelastus. Teillä toki on kyse pahemmista syistä kuin meillä ikinä.
Vierailija kirjoitti:
Voi että,taas menee provo täydestä osaan porukkaa.
Niin? Kai sitä saa provosoivista asioistakin keskustella. 🙄
Vierailija kirjoitti:
Ap, tilanteenne on vakava ja teidän täytyy saada apua. Ymmärrän sinua, oma vauvani huusi ensimmäiset 3kk kaiken hereilläoloaikansa. Teillä tietenkin tilanne paljon rankempi, koska se on kestänyt jo noin kauan. Paljon voimia teille, olen varma että asiat menevät pian parempaan suuntaan!
Kuten moni aiempi kommentoijakin, tekisin sinuna itse lastensuojeluilmoituksen. Se ei tarkoita huostaanottoa vaan palvelutarpeen arviointia. Voitte myös mennä päivystykseen ja selittää siellä ettette poistu ennen kuin saatte apua.
Tiedän ettet kaipaa neuvoja mutta onhan seuraavat asiat poissuljettu:
- refluksi
- erilaiset vartalon ja pään jumitilat (lapsiin erikoistuneella osteopaatilla)
- allergiat (eivät välttämättä näy testeissä, imetysdietti voi auttaa jos imetät)
- kireät kieli- ja huulijänteet (liity facebookissa ryhmään kireä kieli- ja huulijänne ja katso sieltä lista osaavista lääkäreistä)Menkää suosiolla yksityiselle, julkiselta ei välttämättä saa asiallista apua näissä asioissa.
Hurjan paljon tsemppiä ja voimia teille!
Hae hyvä ihminen apua tuohon lasujankkaukseen. Et selkeästi käy terapiassa. Tottakai tuli slut tälle keskustelulle, kun tunnistit itsesi. Hyvä niin, ota nyt jo opiksesi.
Itkeekö vauva öisin? Miten nukkuu? Entä päiväunet? Onko vauvalla minkälainen rytmi? Syökö hyvin? Hymyileekö vauva? Nauraako? Onko todettu, että näkee normaalisti? Mitä vauva touhuilee kun ei itke? Mikä on vauvan lempipuuha? Kaipaako vauva syliä kun itkee? Suosiiko vauva enemmän sinua vai isää? Joko vauva liikkuu?
Erään sukulaisen vauva huusi ensimmäiset puoli vuotta taukoamatta. Nukahti välillä, mutta hereillä ollessaan huusi. Kuulin sen itse eikä se ollut itkua vaan raivokasta huutoa. Puolivuotiaana vauvalle tuli ihottuma ja kun iho- oireita alettiin hoitaa, huuto lakkasi. Vauva huomattiin monelle asialle allergiseksi. Ilmeisesti kutina oli ollut kova ja se oli huudon syynä.