Lue keskustelun säännöt.
Vauvan poisantaminen
LapsiPois
20.02.2019 |
Vauvani on nyt 8,5 kk vanha. Hän on huutanut synnytyslaitokselta lähtien. Ensimmäiset 5,5 kk ympäri vuorokauden lähes taukoamatta. Nyt viimeiset 3 kk välillä päivässä saattaa olla 5-10 min kerrallaan huudotonta aikaa.
Kaikki allergiat yms on tutkittu niin julkisella kuin yksityisellä puolella. Paino/pituus/motorinen kehitys/iho ovat normaalit. Isovanhempia tai sisaruksia ei ole. Mies on joutunut jäämään kotiin. Vuorotellen pidämme taukoja kuulosuojaimet päässä. Olemme tehneet kaikkemme. Laulamme, leikimme, juttelemme, pidämme sylissä, yritämme katsoa, ettei olisi kuuma eikä kylmä. Vauva vain huutaa, hakkaa meitä nyrkeillä, huutaa ja heiluu niin lujaa, että joudumme esim syöttötuoliakin tukemaan jaloillamme, sillä muuten vauva saisi raivollaan koko tuolin kumoon. Kuka tahansa ihminen kun on tullut pistäytymään ihmettelee, että mikä vauvalla on kun huutaa noin lujaa. Ihmiset eivät oikein tunnu uskovan, että kyseessä ei ole tilapäinen huono hetki vaan jatkuva olotila. Kotoa emme pysty poistumaan mihinkään ikinä, koska huuto on niin lujaa. On yritetty, ja joka kerta ihmiset tulevat sanomaan, että kauheaa, mikä vauvalla on että miksi se huutaa noin lujaa.
Ensin puhuttiin 3 kk:n rajapyykistä, jolloin koliikki saattaa loppua. Sitten uusi rajapyykki 6 kk. Sitten uusi rajapyykki liikkumaan oppiminen. Ei. Kurkku suorana huuto ei vain lopu. Olen yrittänyt rakastaa lastani ja tehdä/huolehtia/hoitaa kaiken mahdollisen. En vain pysty enää kokemaan lämpimiä tunteita lasta kohtaan, kun huuto on täysin jatkuvaa. Koen olevani äitinä täysin epäonnistunut.Olen katunut lapsen hankkimista nyt jo pitkään.Koen suorittavani vankeustuomiota, jossa minua kidutetaan päivästä toiseen huudolla. Olen jo pitkään halunnut antaa lapsen pois. Mies kokee samoin, mutta sosiaaliset paineet estävät. Minulla ei ole yhtäkään sukulaista, joten minulla ei ole samalla tavalla sosiaalisia paineita. Olen yrittänyt kysyä neuvolasta, voiko lapsella mielenterveysongelmia. Ei oikein sanotamuuta kuin, että kaikki vauvat itkevät. On kuitenkin eri tilanne, kun huuto hallitsee täydellisesti elämää. Vauva huutaa, kun vaihdetaan vaippaa. Vauva huutaa, kun yritetään syöttää. Vauva huutaa ja kiemurtelee sylissä. Vauva huutaa kontatessaan. Vauva huutaa seistessään. Vauva huutaa juuri heränneenä eli ei vain esim väsyneenä. Vauva huutaa niin lujaa, että emme pysty välillä kommunikoimaan mieheni kanssa tavallisella puheäänellä vaan joko huutamaan vauvan puheen yli tai kännykällä lyhyt viesti toiselle. Tiedän, että tunne ei ole järkevä, mutta koen, että vauva vihaa minua ja isäänsä. Ehkä vauvalla olisi sitten parempi jossain muualla. Syksylle on varattu hoitopaikka. Suurin pelkoni on, pystyvätkö pitämään siellä lasta, joka huutaa taukoamatta?Haluaisin luopua lapsesta. Miten saisin tunteeni muuttumaan? Järkeni sanoo, että lapsi ei voi vihata minua ja että lapsi huutaisi yhtä pahasti missä tahansa muualla. Olisin valmis suunnilleen amputoimaan toisen käteni, jos vain saisin olla edes yhden päivän kuulematta huutamista. Tilanne on kuitenkin se, että kumpikaan meistä (mies ja minä) emme koe selviytyvämme yksin vauvan kanssa yhtä kokonaistavuorokautta. Huudon kuuntelu on niin raskasta. Viimeisten kuukausien aikan on noussut katkeruus, viha ja syyllisyys siitä, että en vain ilmeisesti osaa hoitaa lastani. Tilanne on tuhonnut parisuhteemme, taloutemme, molempien fyysisen ja henkisen terveyden. Onko jollain muulla ollut samanlainen tilanne ja miten olette selvinneet tai ratkaisseet tilanteen? En olisi ikinä uskonut, että haluaisin näin voimakkaasti luopua vauvastani. Enpä tosin raskausaikana arvannut, että elämä muuttuu epäinhimilliseksi huudon kanssa ympärivuorokautiseksi kamppailuksi.
Ps. Ei kiitos kommentteja siitä, mikä vauvalla voisi olla tai hyvää tarkoittavia neuvoja vauvan hoidon suhteen. Emme enää jaksa niitä.
Kommentit (351)
Siis itkeekö se vauva, vai vain huutaa? Voiko vauva olla kuuro? Tai sitten siltä löydetään jossain vaiheessa joku muu vamma tai sairaus. Huutaako se myös nukkuessaan? Vai onko vauva oikeasti vain äänekäs, jolloin on paljon äänessä, mutta se vain tuntuu liialliselta teidän mielestä? Mä sanoisin kans että vauvan kanssa ensiapuun, sanotte siellä että ette ole lähdössä pois ennen kuin syy huutoon selviää. Sieltä ne sitten soittelevat lasuun ja sossuun, ja pääsette puhumaan asiasta ihan siinä akuuttitilanteessa ja niin että vauva huutaa koko ajan vieressä, ettei jää epäselväksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Korvatulpat lisäksi peltorien sisälle. Ja ei mitään taukoa niiden käytössä, ei sitä itkua tsrvitse kuunnella voidakseen auttaa lasta.
Lapsella ei ole asiat hyvin, ottakaa ensin selville missä vika ennen kuin annatte adoptioon.
Myös selkeät hoitovuorot miehen kanssa jotta toinen saa aina kunnolla levätä. Suhde hyllylle nyt, tämä on selviytymisen, ei ihmissuhteilun paikka.
Hei lapsesi teininä pois antanut, mistä se huuto johtui?
Avosijoitus ei ole sama kuin huostaanotto. Saisitte itse levättyä, vo-perhe pitäisi huolta lapsesta (nämä aivan normaaleja perheitä), he käyttäisivät lasta tarvittavissa tutkimuksissa ja näihin tutkimuksiin ja lääkäreille pääsyihin saisi nopeutusta sosiaalityöntekijöiden avulla. Kovasti tsemppiä! T: lastensuojelun työntekijä ja äiti itsekin
Missä päin asutte?
Nyt palkkaatte lastenhoitajan muutaman kerran viikossa, joka vie lapsen vaikka vaunu ajelulle tunniksi kerrallaan.
Hyvä että olette hakeneet hoitopaikkaa.
Minkälaista vauvan itku on?
Ihan mielenkiinnosta kuinka saatte sen nukkumaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko vauvaa tutkinut lasten gastro erikoislääkäri? Mullekin sanoi lastenlääkäri että kaikki vauvat itkee. Meillä kuitenkin vauvan itkun syy oli ns. silent refluksi. Eli ei puklaile mutta mahahapot polttaa ruokatorvea. Kipu oli kova ja piti vauvaa hereillä ja huutamassa lähes tauotta. En väitä tietenkään että omalla lapsellesi on sama mutta terveyskeskuslääkärin ja lastenlääkäreiden osaamisalue on niin laaja ettei ne voi mitenkään hallita kaikkea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuskinpa jaksaa jatkuvasti ihan vaan huvikseen huutaa. Eikö ne siellä neuvolakäynneillä ole tätä huutoa huomanneet ? Yhteyttä sinne ja tosissaan. Olisko mahdollista vaikka nauhottaa/kuvata sitä huutoa ja niitä tilanteita ja esittää se sitten neuvolaan lekuriin tms...? Jossain on joku vika ja lapsella joku hätä ja jos se ei teidän menetelmillä hellitä, sitten astuu ammattilaiset kehiin, se on niiden työtä selvittää, mikä lasta itkettää ja miten sen saisi loppumaan. Rohkeasti vaan, sillä en usko, että lapsikaan teistä eroon haluaisi. Yrittää vaan kertoa teille jotain, voi se olla henkistäkin kipua.
Itse aikoinaan annoin omani pois juurikin huudon takia, eikä asiaa osattu tutkia kunnolla. Sairastuin masennukseen ja hoitamattomana se kestikin vuosia. Myöhemmin sitten selvisi, mistä se huuto johtui, ihan pieni asia, jonka olisin voinut tehdä toisin, mutta en sitä silloin teiniäitinä tajunnut. Onneksi välit lapseeni on aina olleet erittäin hyvät ja lämpimät.
Oman rakkaan lapsen poisantaminen on ihan viimeinen kortti...Tsemppiä teille ja toivon, että tilanne helpottaa ja pääsisitte myös nauttimaan hänen kasvamisestaan :)
Et sitten viitsinyt mainita, että mikä asia?? Ap:lla hirveä hätä, luulisi että haluaisit sen verran auttaa.
No minun tapauksessani oli kyse niinkin tyhmästä asiasta, kuin röyhtäyttäminen, jota en osannut silloin tehdä oikein. Tai ainakin näin olen myöhemmin asian käsittänyt. Eli lapsella oli vain jäänyt liikaa ilmaa vatsaan, mutta minä en sitä silloin tajunnut. Simppeli yksinkertainen juttu, joka vaivaa vielä tänäpäivänäkin. Minä menin aikoinaan paniikkiin ja luulin, että lapseni "vihaa" minua ja hädissäni annoin lapseni pois, vaikka loppujen lopuksi kyse oli omasta tietämättömyydestä ja ymmärtämättömyydestä.
En usko, että ap:lla olisi kuitenkaan kyse tästä ongelmasta, eiköhän hän ole tajunnut tuon röyhtäyttämisen.
Myöskään siksi en halunnut kertoa, sillä asia hävettää minua ihan h.vetisti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei terve lapsi huuda koko ajan. Nyt lääkäriin. Uudestaan.
Ensinnäkin, iso halaus. Tuo on varmasti raskasta teille, ja jokaiselle jonka tilanne on sama. Ette varmasti ole huonoja vanhempia, vaan väsyneitä, stressaantuneita ja teistä tuntuu että olette umpikujassa.
Yritä pyytää apua jostain, jotta saatte levättyä välillä kumpikin. Kyllä se apu pitää jostain saada.
Koska lapsi vaistoaa, vanhempien ahdistuksen ja stressin. Sekin voi tehdä käytöksen levottomammaksi.
En voi itse tämän enempää asiassa neuvoa, koska minulla ei ole omia lapsia. Eikä kokemusta tuollaisesta. Voin vain kuvitella epätoivonne.
Harkitse lapsen pois antamista vasta sitten, kun olet saanut levätä. Kun pystyt ajattelemaan selkeämmin. Muista, että tuo ei voi olla ikuista, lapsi kasvaa joka päivä. Itku jää jossain vaiheessa pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi että,taas menee provo täydestä osaan porukkaa.
Vierailija kirjoitti:
Voi että,taas menee provo täydestä osaan porukkaa.
Ihanaa, että sun maailmassa ei ole ongelmia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ajattele järjellä. Jos kyseessä olisi vaikka pieni eläin, mitä ajattelisit jos se huutaa ja vinkuu koko ajan, tauotta? No ei se ketään vihaa, se on vaan helvetillisissä kivuissa kaiken aikaa. Jotain on tosi pahasti vialla.
Virhe on luulla että vauva tekisi asioita vielä yhtään sen tietoisemmin kuin pieni eläin.
Neuvola ja lääkäri ei ole uskoneet teitä vaan luullut että liioittelette. Hakekaa apua, hulluksihan tuollaisesta tulisi pyhimyskin, ja eihän ole oikein antaa vauvan kärsiä noin.
Ehkä tää on provo, ehkä ei, mutta ap missä päin asut? Tarviiko apua? Mä voisin välillä auttaa = tulla kuuntelemaan itkua jos haluut vapaata. Itse myös äiti...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vauva huutaa taas 24/7 eikä taaskaan kummallakaan ketään sukulaisia, tuttuja tai ystäviä. On kyllä erikoista. Harvinaista ettei ole yhtäkään olemassaolevaa sukulaista. Moni provo kyllä kaatuu aina tuohon kohtaan. Kyllä lapsi olisi jo oikeassa elämässä moneen kertaan tutkittu jos tämä olisi totta.
Provo tai et osaa hoitaa!
Vie tutkimuksiin ja tuliko mieleen että veisit vauvojen vyöhyketerapiaan?
Et kertonut kuinka vauva syö.
Muitakin vaihtoehtoja on kuin sijoitus tai tilanteeseen yksin jääminen.
Ota yhteyttä lapsiperheiden palvelutarpeen arviointiin, sieltä tehdään tarvittaessa lastensuojeluilmoitus. Se ei tarkoita huostaanottoa, vaan saatte toivottavasti piankin apua. Esimerkiksi koko perheen pääsy nk ensikotiin voisi olla hyvä ratkaisu akuuttiin tilanteeseen, siellä saatavilla apua koko ajan ja sosiaalityöntekijät voisivat arvioida avuntarpeen.
Lastensuojelun kautta voisi saada myös tarkemmat tutkimukset toista kautta.
Vastasyntynyt nukkuu 16-20 tuntia vuorokaudessa. Lapsi tuskin myöskään olisi kehittynyt ja kasvanut normaalisti jos olisi huutanut ihan koko ajan. Hänet on saatu kuitenkin syötettyä ja hänen om täytynyt nukkua, kaikki kolme ovat kuitenkin vielä hengissä.
Tämä tarina ei ole totta. Jos on niin mitä ihmettä nämä vanhemmat ovat tehneet viimeiset 8 kk? Siinä ajassa olisi ehtinyt käymään aika monella lääkärillä ja spesialistilla.
Ap, mitä synnärillä tapahtui? (esim. oliko synnytyksessä komplikaatioita, miten imetys sujui, oliko vauva välillä kätilön hoidossa?)
Entä miten kotiutuminen sujui?
Masentunut vauva lakkaa syömästä, mutta tyytymätön ei?
Et sitten viitsinyt mainita, että mikä asia?? Ap:lla hirveä hätä, luulisi että haluaisit sen verran auttaa.