Eron jälkeen elämä on ihmisen parasta aikaa!

Vierailija kirjoitti:

Ai että voi elämä hymyillä eron jälkeen! Pääsin irti parisuhteesta jossa voin huonosti, mutten itse koskaan uskaltanut lähteä. Onneksi ero tuli, koska nyt silmäni pystyvät vasta näkemään mikä on oikein ja mikä väärin, mikä elämässä on hyvää ja mikä ei.

Vihdoin pystyn katsomaan peiliin, ja näen ihmisen jota rakstan eniten tässä maailmassa. Tuon parisuhteen aikana en rakastanut itseäni päivääkään, jonka vuoksi menetin itseni kokonaan.

Ylivoimaisesti ero on elämäni tähän astisista asioista paras tapahtuma. Erotkaa hyvät ihmiset, jos voitte suhteessa huonosti. Rakastan elämää ❤️

Enpä menisi vannomaan, nykyään jotenkin trendikästä

erota kun tulee ongelmia eteen. ja miten voi olla mahdollista

että miehet ovat usein niitä jotka aiheuttavat ne pahimmat

rettelöt parisuhteessa, juurikin miehet, itsekin miehenä

tätä pohdin usein, ja hämmästelen miesten suurta osuutta

rettelöissä ja että miesten pitää juurikin naisille rettelöidä.

Naiset ovat taistelleet tiensä vallan kahvaan politiikassa

ja seurakunnissa, miksi siis miesten pitäisi naisia kohdella

kaltoin, kysynpähän vaan.

Vierailija kirjoitti:

Menin nuorena naimisiin ihanan miehen kanssa, jota kuvittelin rakastavani, koska hän ihaili ja rakasti minua niin. No eihän se toiminut, kaipa hänkin jossakin vaiheessa tajusi etten olekaan yhtä onnelinen kuin hän. Onneksi ehdimme saada kaksi ihanaa lasta, jotka ovat jo aikuisia, olen jo mumma.

Opin liitostani ettei minua ole luotu parisuhteeseen, olenkin elänyt yksin jo vuosikymmeniä.

Lapsiani minulla ei olisi, jos olisin jo nuorena tajunnut tuon parisuhteeseen sopimattomuuteni. Ja ei, pettämistä ei ollut.

Jos olet siellä yhä, kertoisitko mistä tiesit ettei sinua ole luotu parisuhteeseen? Olen itse eronnut pari kuukautta sitten kymmenvuotisesta liitosta. Olen helpottunut erosta, vaikka etukäteen pelkäsin eroa hirveästi. Olen oikeasti ällikällä lyöty ja ihan yllättynyt, etten kaipaa parisuhteeseen enää yleensäkään ottaen. On hyvä olla itsekseen. En kaipaakaan siihen päättyneeseen enkä yleensäkään ottaen enää parisuhteeseen. Sitten taas alan pohtia, josko vain on kyse siitä, etten osaa kaivata itselleni sopivaa kumppania, kun tähän päivään mennessä yksikään elämäni miehistä ei sellainen ole ollut, vaikka suhteiden alussa luulin niin. Mutta en tunne itseäni mitenkään katkeroituneeksi. Takana on hyvä ja yhteistyössä läpiviety ero. Mistä tiesit, että et halua ylipäätään enää parisuhteeseen kenenkään kanssa?

Olen eronnut, 8 v sitten, ja välillä ikävöinyt exää ja kaivannut, miettinyt, oliko ero virhe. Sitten muistelen vähän tuntojani avioliiton loppuvuosilta. Itse asiassa riitelimme melko alusta pitäen.

Nyt mietin, jäänkö lopuksi ikää yksin....ehkä jään, koska sopivaa ei tunnut löytyvän. Ja ehkä se ei olekaan niin paha jäädä yksin?

Tämähän on jännä topic. Terveisin eroa pyörittelevä alle 30v parilla lapsella ja työpaikalla. Tiesittekö, että nuoret (mun ikäiset) lukevat näitä juttuja paljon enemmän kun te, kenelle ei ollut nettiä? Olen töissä, perheellinen, elämäni parhaassa kunnossa oleva nuori alku, ja luen jatkuvasti juttuja, että nyt pitäisi muuttaa farkku-autooni asumaan ja ajamaan norja edes takas, koska perhe-elämä on helvettiå, eikä mistään selviä, kuten vanhempani, jotka kasvattivat minut Sisulla pärjäämään, ajattelematta liikaa itseäni. Ei siinä, terkkuja teille wanhoille synnytystalkoisiin.

Kerran eronnut manipuloivasta naisesta. Se oli elämäni paras päätös. Nykyisen minua n.10 vuotta nuoremman naisen kanssa elämä on juhlaa!! Vaihtakaa hyvät ihmiset se huono puoliso parempaan! Ja sitten käykää läpi tosiasiat: jos puoliso on manipuloiva, itsekeskeinen, väkivaltainen, niin vaihtoon ja välittömästi.

Muuten jos puoliso on hyvä ihminen mutta liekki sammunut niin jotain voi olla vielä tehtävissä.

Hyvää kevättä!

Vierailija kirjoitti:

Ai että voi elämä hymyillä eron jälkeen! Pääsin irti parisuhteesta jossa voin huonosti, mutten itse koskaan uskaltanut lähteä. Onneksi ero tuli, koska nyt silmäni pystyvät vasta näkemään mikä on oikein ja mikä väärin, mikä elämässä on hyvää ja mikä ei.

Vihdoin pystyn katsomaan peiliin, ja näen ihmisen jota rakstan eniten tässä maailmassa. Tuon parisuhteen aikana en rakastanut itseäni päivääkään, jonka vuoksi menetin itseni kokonaan.

Ylivoimaisesti ero on elämäni tähän astisista asioista paras tapahtuma. Erotkaa hyvät ihmiset, jos voitte suhteessa huonosti. Rakastan elämää ❤️

Luuseri! Ja luulisi, että olisit kunnioittanut kumppaniasi sen verran, että itelläs ois ollut munaa erota. Säälin kaltaisiasi paskoja. Mun elämä on aina ollut hyvää, koska välitän itsestäni, enkä kököttäisi suhteessa, jossa voin pas.kasti, koska en ole kaltaisesi nolla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ai että voi elämä hymyillä eron jälkeen! Pääsin irti parisuhteesta jossa voin huonosti, mutten itse koskaan uskaltanut lähteä. Onneksi ero tuli, koska nyt silmäni pystyvät vasta näkemään mikä on oikein ja mikä väärin, mikä elämässä on hyvää ja mikä ei.

Vihdoin pystyn katsomaan peiliin, ja näen ihmisen jota rakstan eniten tässä maailmassa. Tuon parisuhteen aikana en rakastanut itseäni päivääkään, jonka vuoksi menetin itseni kokonaan.

Ylivoimaisesti ero on elämäni tähän astisista asioista paras tapahtuma. Erotkaa hyvät ihmiset, jos voitte suhteessa huonosti. Rakastan elämää ❤️

Luuseri! Ja luulisi, että olisit kunnioittanut kumppaniasi sen verran, että itelläs ois ollut munaa erota. Säälin kaltaisiasi paskoja. Mun elämä on aina ollut hyvää, koska välitän itsestäni, enkä kököttäisi suhteessa, jossa voin pas.kasti, koska en ole kaltaisesi nolla.

Oli hyökkäävä ja ilkeä kommentti tämä.

Tällainen kommentti ei edistä ihmisten keskinäistä kunnioittamista. Hyviä viikonloppuja!

No ei sekään, että kehuskellaan ap:n hyvyydellä, kun tyyppi on selkeästi itsekeskeinen ja inhottava tapaus. On aivan itsestäön selvää, että jos et pidä kumppanistasi, erotaan, eikä teeskennellä toiselle rakkautta. Hän ansaitsee pahaa, ei hyvää tämmöinen ihminen.

Että mikä "oivallus" se on, että jos on voinut suhteessa pahoin elämä on sen jälkeen ihanempaa? Ei minkä.nlainen. Pahimmillaan on vain rikkonut toisen sydämen ja kehtaakin iloita vielä.

Mulla on naisseikkailut, joka on kaksi kertaa 4 vuoden välein jättänyt avioerohakemuksen miehestä, ja molemmilla kerroilla mennyt pupu pöksyyn ja perunut eron.

Vierailija kirjoitti:

Nainen 30v kirjoitti:

Itse erosin viikko sitten. Ensimmäiset 5päivää oli ihana olo. Mutta nyt iski ahdistus. Miten pärjään yksin lapsen kanssa taloudellisesti. Mies maksoi vuokran ja itse hoidin loput (ruoka, auton kulut yms) Itku meinaa kokoajan päästä, kun mietin tulevaisuutta. Ero siis oli täysin oikea ratkaisu. Mutta rahallisesti pärjääminen pelottaa. (tienaan keskiverto palkkaa vähemmän)

Saman kokeneena.

Muutos pelottaa aina, ja tuntematon pelottaa. Kun muutos on ohi, ja asiat rauhoittuu, lakkaa vähitellen pelottamasta.

Ja kun otat kaikesta selvää, tiedät ja voit varautua, eikä tarvitse pelätä enää.

Nyt on pääasia selvittää, paljonko sun tulot ja menot on, ja karsia kaikki ei-pakolliset menot.

Laske tarkkaan, miten kalliissa asunnossa sinulla ja lapsilla on varaa sinun tuloilla asua, ja muuta sellaiseen niin pian kuin mahdollista.

Älä sure kalusteita, niitä löytyy ajallaan nettikirppiksiltä tai torista muutamalla kympillä. Itse nukuin muutaman kuukauden ohuella varapatjalla tyhjän makuuhuoneen lattialla, mutta pääasia että lapsilla oli kaikki tarvittava.

Jos voit muuttaa paikkaan josta pääsette kaikki julkisilla, autosta luopuminen on valtava säästö.

Osta ruoka Lidlistä, tee kaikki itse, syökää puuroa ja keittoa usein.

Älä osta itsellesi mitään, ei mitään. Älä harrasta, älä käy viihteellä.

Senkin aika tulee kun olet saanut talouden tolpilleen taas.

Jos on pakko nukkua kaksion olohuoneessa, niin mitä sitä ei lastensa eteen tekisi.

Tätä lukiessa multa pääsi itku.

Riippuu toki siitä, onko jättäjä vai jätetty. Jätettynä se ainakin on yhtä helvettiä. Minulla meni kaksi vuotta päästä eksästä yli.

Mua surettaa lukea on näin paljon naisia, jotka sanoo ettei enää miestä ota. Koskaan ei sais kadottaa elämästä uskoo rakkauteen. Niin monille ois jos etsii olemassa oikee kumppani. Kivoja parisuhteita on olemassa. Uskokaa pois.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Menin nuorena naimisiin ihanan miehen kanssa, jota kuvittelin rakastavani, koska hän ihaili ja rakasti minua niin. No eihän se toiminut, kaipa hänkin jossakin vaiheessa tajusi etten olekaan yhtä onnelinen kuin hän. Onneksi ehdimme saada kaksi ihanaa lasta, jotka ovat jo aikuisia, olen jo mumma.

Opin liitostani ettei minua ole luotu parisuhteeseen, olenkin elänyt yksin jo vuosikymmeniä.

Lapsiani minulla ei olisi, jos olisin jo nuorena tajunnut tuon parisuhteeseen sopimattomuuteni. Ja ei, pettämistä ei ollut.

Jos olet siellä yhä, kertoisitko mistä tiesit ettei sinua ole luotu parisuhteeseen? Olen itse eronnut pari kuukautta sitten kymmenvuotisesta liitosta. Olen helpottunut erosta, vaikka etukäteen pelkäsin eroa hirveästi. Olen oikeasti ällikällä lyöty ja ihan yllättynyt, etten kaipaa parisuhteeseen enää yleensäkään ottaen. On hyvä olla itsekseen. En kaipaakaan siihen päättyneeseen enkä yleensäkään ottaen enää parisuhteeseen. Sitten taas alan pohtia, josko vain on kyse siitä, etten osaa kaivata itselleni sopivaa kumppania, kun tähän päivään mennessä yksikään elämäni miehistä ei sellainen ole ollut, vaikka suhteiden alussa luulin niin. Mutta en tunne itseäni mitenkään katkeroituneeksi. Takana on hyvä ja yhteistyössä läpiviety ero. Mistä tiesit, että et halua ylipäätään enää parisuhteeseen kenenkään kanssa?

Hei! Satuinpa paikalle vielä, kiitos viestistäsi. Kokeilin suhdetta, kun erosta oli jonkin aikaa. Tapailimme viikonloppuisin ja lomilla, niin se olisi voinut toimiakin, mutta kun muutimme yhteen, minä en jaksanut.

En halunnut seksiä, niin paljon kuin hän, en halunnut olla niin rahanahne, kuin hän, siis tehdä jatkuvasti yrityksessämme töitä. Halusin enemmän aikaa lapsilleni ja muuta sellaista, tavallista elämää.

Nyt olen jo sen ikäinen, ettei seksi ole kauheasti mielessä, vaikka kummasti miehiä vedänkin puoleeni. Toki kumppani olisi kiva, mutta tunnen rajoitteeni ja kun rehellinen olen, niin tiedän ettei taida niin ihmeellistä ja ihanaa miestä olla olemassakaan, kuin minä haluaisin, ja jos on, niin taatusti minä en hänelle kelpaa.

Sellaisen asian tässä huomasin, että molemmissa suhteissani mies on ollut silminnähden rakastunut ja ihastunut, minä en sitten niinkään. Valitsen ilmeisesti väärin.

Katkera en ole mistään, lasteni isä on jo kuollut. Hänen kuolemaansa suren, olisin toivonut, että hänkin olisi saanut nähdä, kuinka hyvin lapset ovat pärjänneet, ja kokea isovanhemmuuden.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä palsta on aivan uskomaton. Se on jo aiheuttanut:

a) Miesten ja naisten välisen kuilun syventymisen

b) Naisvihaisten miesten määrän lisääntymisen

c) Miesvihaisten naisten määrän lisääntymisen

d) Lapsivihan lisääntymisen

e) Lastenhankinnan väheentymisen (VAUVA!!!) 

f) Ja nyt seuraava on sitten varmaan avioliittovihan lisääntyminen..

Mut joo, täällä keskittytään kirosanojen modailuun. Samalla ms*iraat saavat levittää tautiaan kulovalkean tavoin.

No höpö höpö! Olen ollut palstalla 18 vuotta ja yksikään väitteistäsi ei pidä paikkaansa. Tai ehkä joillekin urpåille ne ovat totisinta totta, mutta vain heille. :D

Joka käänteessä tuot typeryytesi esille ja vielä samoin sanakääntein.

Vierailija kirjoitti:

Tämähän on jännä topic. Terveisin eroa pyörittelevä alle 30v parilla lapsella ja työpaikalla. Tiesittekö, että nuoret (mun ikäiset) lukevat näitä juttuja paljon enemmän kun te, kenelle ei ollut nettiä? Olen töissä, perheellinen, elämäni parhaassa kunnossa oleva nuori alku, ja luen jatkuvasti juttuja, että nyt pitäisi muuttaa farkku-autooni asumaan ja ajamaan norja edes takas, koska perhe-elämä on helvettiå, eikä mistään selviä, kuten vanhempani, jotka kasvattivat minut Sisulla pärjäämään, ajattelematta liikaa itseäni. Ei siinä, terkkuja teille wanhoille synnytystalkoisiin.

Etkö osaa itse päättää mitä haluat? Tuosta sinun tekstistäsi ei saa mitään selvää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos sitä voi huonosti liitossa eikä mikään sitä korjaa ei ero kaduta jälkeenpäin. Yleensä sen tunnistaa ihanasta ja helpottavasta vapauden tunteesta.

OK. Yksi juttu palstalla tuntuu unohtuvan: huono liitto ei ole ainoastaan sen toisen vika, yleensä se on yhteisesti tehty se huonous. Mikä sen helpompaa kun laittaa kaikki toisen syyksi. Jos yhtään ei peiliin vilkaise ei kehity itse ihmisenä. Ja ne samat omat persoonan hankaluudet voivat haitata muissakin ihmissuhteissa kuin parisuhteissa, siksi historiastaan kannattaisi oppia vaikka ei uudesta parisuhteesta haaveilisikaan.

Hohhhoijaa taas, kyllä se aika usein on vain ja ainoastaan sen toisen vika. Esimerkiksi sen pettäjän, joka viettää perhe-elämää, mutta käyttää aina hyväksi tilaisuuden pettämiseen.

Tai se, joka kännipäissään hakkaa puolisoa, mutta selvinpäin anelee armoa ja vannoo rakastavansa ja muuttuvansa. Pari esimerkkiä sadoista vain mainitakseni.

Vaikka katkera ja petetty oletkin, eiköhän sinussakin vikasi ole.

Vierailija kirjoitti:

Mua surettaa lukea on näin paljon naisia, jotka sanoo ettei enää miestä ota. Koskaan ei sais kadottaa elämästä uskoo rakkauteen. Niin monille ois jos etsii olemassa oikee kumppani. Kivoja parisuhteita on olemassa. Uskokaa pois.

Tottakai on, ei kai kukaan muuta väitäkään. Kaikki eivät onnistu, osa onnistuu loistavasti ja osa pysyy yhdessä, vaikka joskus ei niin hyvin menisikään, osa jää jopa väkivaltaiseen suhteeseen, niin miehet, kuin naisetkin.

Tässä ketjussa avautuvat he, jotka kokevat eron parantaneen elämänlaatua, joka hetki ei eronkaan jälkeen ole autuutta ollut, mutta parempaa, kuin aviossa, ainakin minulla.

Vierailija kirjoitti:

Ai että voi elämä hymyillä eron jälkeen! Pääsin irti parisuhteesta jossa voin huonosti, mutten itse koskaan uskaltanut lähteä. Onneksi ero tuli, koska nyt silmäni pystyvät vasta näkemään mikä on oikein ja mikä väärin, mikä elämässä on hyvää ja mikä ei.

Vihdoin pystyn katsomaan peiliin, ja näen ihmisen jota rakstan eniten tässä maailmassa. Tuon parisuhteen aikana en rakastanut itseäni päivääkään, jonka vuoksi menetin itseni kokonaan.

Ylivoimaisesti ero on elämäni tähän astisista asioista paras tapahtuma. Erotkaa hyvät ihmiset, jos voitte suhteessa huonosti. Rakastan elämää ❤️

Olipa niin teennäin aloitus, että melkein sanoisin jak! Nyt sitten aloittaja paukkauttanut parit yläpeukut varmuuden vuoksi. Tottakai rakastat itseäsi eniten tässä maailmassa, ihan sanojesi mukaan. Kovin se voi ruveta ahdistamaan pitemmän päälle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos sitä voi huonosti liitossa eikä mikään sitä korjaa ei ero kaduta jälkeenpäin. Yleensä sen tunnistaa ihanasta ja helpottavasta vapauden tunteesta.

OK. Yksi juttu palstalla tuntuu unohtuvan: huono liitto ei ole ainoastaan sen toisen vika, yleensä se on yhteisesti tehty se huonous. Mikä sen helpompaa kun laittaa kaikki toisen syyksi. Jos yhtään ei peiliin vilkaise ei kehity itse ihmisenä. Ja ne samat omat persoonan hankaluudet voivat haitata muissakin ihmissuhteissa kuin parisuhteissa, siksi historiastaan kannattaisi oppia vaikka ei uudesta parisuhteesta haaveilisikaan.

Hohhhoijaa taas, kyllä se aika usein on vain ja ainoastaan sen toisen vika. Esimerkiksi sen pettäjän, joka viettää perhe-elämää, mutta käyttää aina hyväksi tilaisuuden pettämiseen.

Tai se, joka kännipäissään hakkaa puolisoa, mutta selvinpäin anelee armoa ja vannoo rakastavansa ja muuttuvansa. Pari esimerkkiä sadoista vain mainitakseni.

Vaikka katkera ja petetty oletkin, eiköhän sinussakin vikasi ole.

Voi, voi, kolahtiko kovasti.

Minä en ole mistään katkera, eivätkäbnuo esimerkit olleet elämästäni.

Ex-puolisoni ei koskaan lyönyt, ei pettänyt (ainakaan niin, että tietäisin), eromme syy oli eroon kasvaminen, katsos niin oikeasti voi käydä.

Ja olenko jossakin väittänyt, että minä olisin jotenki täysin syytön, höpsistä, sellaista ihmistä ei olekaan. Pyhimyksiä on vain kertomuksissa, ei koskaa oikeassa elämässä.

Kannataa aina muistaa totuus; missä valo on kirkkain, on varjo syvin.

Raato haisee kirjoitti:

Kyllä parasta on erota, ei sen jälkeen olla enään virallisesti kenenkään kanssa yhdessä ja lopulta mädäntyä yksin vuokrayksiön sohvalle, josta huoltomies sinut löytää naapurien hajuvalitusten perusteella. 

IHANA ELÄMÄ !!! OMGLOLOLOLOLOL!!!

Hyvä raato haisee. Mammat valehtelee ja yrittää kertoa miten ihanaa KAIKKI on, katkeruus kyllä paistaa muutamastakin viestistä hyvin pitkälle. Selitellään ihan liikaa. Kyllä, nauttikaa yksinäisyydestä, miehet ihan jostain muusta. Ihanaa elämää kuitenkin kaikille, nauttikaa kukin omalla tavallanne.