Lue keskustelun säännöt.
Eron jälkeen elämä on ihmisen parasta aikaa!
Ai että voi elämä hymyillä eron jälkeen! Pääsin irti parisuhteesta jossa voin huonosti, mutten itse koskaan uskaltanut lähteä. Onneksi ero tuli, koska nyt silmäni pystyvät vasta näkemään mikä on oikein ja mikä väärin, mikä elämässä on hyvää ja mikä ei.
Vihdoin pystyn katsomaan peiliin, ja näen ihmisen jota rakstan eniten tässä maailmassa. Tuon parisuhteen aikana en rakastanut itseäni päivääkään, jonka vuoksi menetin itseni kokonaan.
Ylivoimaisesti ero on elämäni tähän astisista asioista paras tapahtuma. Erotkaa hyvät ihmiset, jos voitte suhteessa huonosti. Rakastan elämää ❤️
Kommentit (320)
Minut jätettiin viime kesänä ja alkoi riita lapsesta, voisin väittää että aika raskasta ja perseestä on tämä talvi ollut.
Lapsikin on ottanut kaiken tosi raskaasti ja kaikenlaisia ongelmia ollut koulussa.
Exästä on nyt hienoa sisustaa vuokrakämppäänsä ja jakaa netissä miten ihanaa ja hienoa elämä on.
Mitä lapsi on ollut sen luona ei tee mitään muuta kuin tuijottaa nettia, talven aikana ei ole pihalle vienyt kuin 1-2 kertaa ja 2kertaa kylpylään ja tilipäivänä hoploppiin.
Mutta on kyllä saanut lapsen oppimaan ettei kylmällä voi olla ulkona, ei myöskään lumisateella, tuulessa ym.ym.
Kesällä on sitten ampiaisia, kärpäsiä, hyttysiä tai liian kuuma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
...Ja sitten jossain vaiheessa todellisuus pamahtaa kuin märkä rätti naamalle. Siellä sitten istut kahvilla yksinäsi jossain kämäisessä kerrostaloasunnossa ja rapsutat kissojasi...
Kuule. Se todellisuus on sitä että mulla on oma koti jossa on turvallista ja rauhallista olla ja jossa mulla on viimein oikeus elää omaa elämääni, ilman toisen jatkuvaa kontrollointia. Täällä on myös siistiä ja lapsilla on hyvä olla.
Sille joka kommentoi että huono liitto on yhtälailla molempien syytä. Mulla oli kumppani joka alkuun esitti omaavansa hyvät elämänarvot ja kohtelevansa toisia hyvin. Hän halusi kovasti muuttaa yhteen, ja tämän jälkeen kuoren alta paljastui sairaalloisen mustasukkainen, alkoholiongelmainen, kontrolloiva, silmittömiä raivareita saava väkivaltainen mies. Kaiken käytöksensä hän yritti sälyttää minun vastuulleni milloin minkäkin asian verukkeella. Joi ja kävi käsiksi kun kumminkin aioin pettää, särki paikkoja kun pihtasin vaikka oli ollut koko päivän kiltisti jne jne.
En ala enää tuntemattomilta kuuntelemaan kaikkitietäviä kommentteja siitä kuinka suhteen huonous johtuisi minusta.
Mutta yhdyn edellisiin. Sinkkuna elämä on ihanaa!
Kyllä parasta on erota, ei sen jälkeen olla enään virallisesti kenenkään kanssa yhdessä ja lopulta mädäntyä yksin vuokrayksiön sohvalle, josta huoltomies sinut löytää naapurien hajuvalitusten perusteella.
IHANA ELÄMÄ !!! OMGLOLOLOLOLOL!!!
Raato haisee kirjoitti:
Kyllä parasta on erota, ei sen jälkeen olla enään virallisesti kenenkään kanssa yhdessä ja lopulta mädäntyä yksin vuokrayksiön sohvalle, josta huoltomies sinut löytää naapurien hajuvalitusten perusteella.
IHANA ELÄMÄ !!! OMGLOLOLOLOLOL!!!
Otan osaa, miten oletkin joutunut tuohon pisteeseen? Hae apua. Vai oletko niitä ihmisiä, jotka ovat niin inhottavia, ettei edes viranomainen jaksa välittää? Surullinen on kohtalosi, otan osaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos sitä voi huonosti liitossa eikä mikään sitä korjaa ei ero kaduta jälkeenpäin. Yleensä sen tunnistaa ihanasta ja helpottavasta vapauden tunteesta.
OK. Yksi juttu palstalla tuntuu unohtuvan: huono liitto ei ole ainoastaan sen toisen vika, yleensä se on yhteisesti tehty se huonous. Mikä sen helpompaa kun laittaa kaikki toisen syyksi. Jos yhtään ei peiliin vilkaise ei kehity itse ihmisenä. Ja ne samat omat persoonan hankaluudet voivat haitata muissakin ihmissuhteissa kuin parisuhteissa, siksi historiastaan kannattaisi oppia vaikka ei uudesta parisuhteesta haaveilisikaan.
Hohhhoijaa taas, kyllä se aika usein on vain ja ainoastaan sen toisen vika. Esimerkiksi sen pettäjän, joka viettää perhe-elämää, mutta käyttää aina hyväksi tilaisuuden pettämiseen.
Tai se, joka kännipäissään hakkaa puolisoa, mutta selvinpäin anelee armoa ja vannoo rakastavansa ja muuttuvansa. Pari esimerkkiä sadoista vain mainitakseni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
3 vuotta erosta nyt takana. Ja on ollut kyllä mukavat 3 vuotta. Meillä lapset asuu toistensa luona vuoroviikoin, ja ollaan exän kanssa ihan hyvissä väleissä.
Viihdyn omassa kodissani, ja myös yksinäisyydessä silloin, kun muksut on exälläni. Olen alkanut matkustamaan enemmän, ja tullut myös rohkeammaksi kaikin tavoin. Tuntuu, että elämässä on nyt asiat hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Nainen 30v kirjoitti:
Itse erosin viikko sitten. Ensimmäiset 5päivää oli ihana olo. Mutta nyt iski ahdistus. Miten pärjään yksin lapsen kanssa taloudellisesti. Mies maksoi vuokran ja itse hoidin loput (ruoka, auton kulut yms) Itku meinaa kokoajan päästä, kun mietin tulevaisuutta. Ero siis oli täysin oikea ratkaisu. Mutta rahallisesti pärjääminen pelottaa. (tienaan keskiverto palkkaa vähemmän)
Saman kokeneena.
Muutos pelottaa aina, ja tuntematon pelottaa. Kun muutos on ohi, ja asiat rauhoittuu, lakkaa vähitellen pelottamasta.
Ja kun otat kaikesta selvää, tiedät ja voit varautua, eikä tarvitse pelätä enää.Nyt on pääasia selvittää, paljonko sun tulot ja menot on, ja karsia kaikki ei-pakolliset menot.
Laske tarkkaan, miten kalliissa asunnossa sinulla ja lapsilla on varaa sinun tuloilla asua, ja muuta sellaiseen niin pian kuin mahdollista.
Älä sure kalusteita, niitä löytyy ajallaan nettikirppiksiltä tai torista muutamalla kympillä. Itse nukuin muutaman kuukauden ohuella varapatjalla tyhjän makuuhuoneen lattialla, mutta pääasia että lapsilla oli kaikki tarvittava.Jos voit muuttaa paikkaan josta pääsette kaikki julkisilla, autosta luopuminen on valtava säästö.
Osta ruoka Lidlistä, tee kaikki itse, syökää puuroa ja keittoa usein.
Älä osta itsellesi mitään, ei mitään. Älä harrasta, älä käy viihteellä.
Senkin aika tulee kun olet saanut talouden tolpilleen taas.Jos on pakko nukkua kaksion olohuoneessa, niin mitä sitä ei lastensa eteen tekisi.
Ilmaiseks tai erittäin pienellä rahalla voi harrastaa monta asioita, joten älä nyt noin synkäksi ala. Käy edes lenkillä, jumppaa, kudo, jos pystyt ostamaan langat, hae kirjastosta luettavaa, kirjoja ja lehtiä. Jos on tv, ylen areenassa on paljon hyvää katsottavaa. Hae seurakunnasta ruoka-apua ja ilmoita sossuun, jos mahdollista saada jouluna hyvää joulumieltä lahjakortti. Olen ollut päättämässä niitten jaosta ja ihan hyvätuloiset niitä saa, joten uskon, että saat, jos olet pienituloinen. Lomatoimintaa on myös tuettuna. Sinulla on pääsy nettiin, joten ei muuta kuin tutkimaan.
Kyllä te pärjäätte.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Raato haisee kirjoitti:
Kyllä parasta on erota, ei sen jälkeen olla enään virallisesti kenenkään kanssa yhdessä ja lopulta mädäntyä yksin vuokrayksiön sohvalle, josta huoltomies sinut löytää naapurien hajuvalitusten perusteella.
IHANA ELÄMÄ !!! OMGLOLOLOLOLOL!!!
Otan osaa, miten oletkin joutunut tuohon pisteeseen? Hae apua. Vai oletko niitä ihmisiä, jotka ovat niin inhottavia, ettei edes viranomainen jaksa välittää? Surullinen on kohtalosi, otan osaa.
Meille tuli ns. Kuppatauti.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole aina totta, että ero tulisi naiselle taloudellisesti raskaaksi.
Ex-mieheni oli paljon hyväpalkkaisemmassa työssä kuin minä. Eron jälkeen oli luonnollisesti paljon vähemmän rahaa taloudessa.
Juttu vaan oli niin, että minä olin se järkevä rahankäyttäjä, ex-mies tykkäsi baareista, festareista ja kalliista elektroniikasta.
Nyt vuosia eron jälkeen minulla on mukava koti ja lainaa lyhennettynä, hänen talorahansa ovat kuka ties missä ja asuu vuokralla, sekä työpaikat että naisystävät vaihtuvat säännöllisin väliajoin.
Haistan silti tekstistäsi kateuden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
3 vuotta erosta nyt takana. Ja on ollut kyllä mukavat 3 vuotta. Meillä lapset asuu toistensa luona vuoroviikoin, ja ollaan exän kanssa ihan hyvissä väleissä.
Viihdyn omassa kodissani, ja myös yksinäisyydessä silloin, kun muksut on exälläni. Olen alkanut matkustamaan enemmän, ja tullut myös rohkeammaksi kaikin tavoin. Tuntuu, että elämässä on nyt asiat hyvin.
Sinun elämässä on asiat hyvin, mutta entä lapset, kuka niiden onnellisuutta ajattelee?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole aina totta, että ero tulisi naiselle taloudellisesti raskaaksi.
Ex-mieheni oli paljon hyväpalkkaisemmassa työssä kuin minä. Eron jälkeen oli luonnollisesti paljon vähemmän rahaa taloudessa.
Juttu vaan oli niin, että minä olin se järkevä rahankäyttäjä, ex-mies tykkäsi baareista, festareista ja kalliista elektroniikasta.
Nyt vuosia eron jälkeen minulla on mukava koti ja lainaa lyhennettynä, hänen talorahansa ovat kuka ties missä ja asuu vuokralla, sekä työpaikat että naisystävät vaihtuvat säännöllisin väliajoin.Haistan silti tekstistäsi kateuden.
Sama haju on omassa tekstissäsi!
Voiko olla, että haistat vain oman hajusi?
Ohis
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä oon huomannut, että yleensä nimenomaan miehet eron jälkeen etsivät nopeasti "laastarisuhteen" ja alkavat hankkia lisää lapsia
Nainen 30v kirjoitti:
Itse erosin viikko sitten. Ensimmäiset 5päivää oli ihana olo. Mutta nyt iski ahdistus. Miten pärjään yksin lapsen kanssa taloudellisesti. Mies maksoi vuokran ja itse hoidin loput (ruoka, auton kulut yms) Itku meinaa kokoajan päästä, kun mietin tulevaisuutta. Ero siis oli täysin oikea ratkaisu. Mutta rahallisesti pärjääminen pelottaa. (tienaan keskiverto palkkaa vähemmän)
Erostasi on niin pieni hetki, että tunteet ja ajatukset ehtivät seilata vielä moneen kertaan laidasta laitaan, ennen kuin stabiloituvat. Harvoin se uusi onni ja onnellisuus heti tulee, kun toinen kävelee ovesta ulos. Siksi kai eroaminen niin vaikeaa onkin, kun moni välttelee sitä hetkellistä tuskaa ja pelkoa pärjäämisestä.
Kriisin vaiheet:
Sokkivaihe > reaktiovaihe > käsittelyvaihe > uudelleen suuntautuminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei pidä aina paikkansa. Itsellä erosta 1.5v, enkä todella ota naista tähän huusholliin. Yksi pettäjä riitti. Lapset ovat onneksi aikuisia, niin ei tarvitse välittää kuin itsestä ja kissoista.
Tällä palstalla se parisuhde on sellainen pyhä lehmä, johon pitäisi pyrkiä keinolla millä hyvänsä ja jos sellainen on, niin erota ei saa. Sinkkuus nähdään vain välivaiheessa, kunnes taas ripustauditaan seuraavaan.
Ero on todellakin usein oikea ja hyvä ratkaisu. Jos se suhde vie enemmän kuin antaa tai yksin on helpompaa niin kannattaa erota. Monella naisella vaan on elintaso täysin mieheen sidottuna, mikä on uskomatonta vielä vuonna 2019. Ehkä tällaiselle naiselle se ero onkin kauhistus, jos ei ole tottunut itsekseen pärjäämään muutenkaan. Kun on vuosia asunut yksin ulkomailla, matkustanut työmatkoja joka kuukausi ja tienannut omat rahansa, tuntuu uskomattomalta, että joku on ollut suhteessa esimerkiksi koko aikuisiän eikä edes tiedä, mitä itsenäisyys on.
Erosta 30,5 vuotta
nykyisen kanssa onnellisesti 30v ja edelleen rakastuneita:)
Vierailija kirjoitti:
...Ja sitten jossain vaiheessa todellisuus pamahtaa kuin märkä rätti naamalle. Siellä sitten istut kahvilla yksinäsi jossain kämäisessä kerrostaloasunnossa ja rapsutat kissojasi...
Minulle todellisuus pamahti heti kun ääliö lähti talosta, saan istua yksin ihanassa omassa asunnossa ja kissaa silittelisin jos voisin sellaisen ottaa. Kissakin on fiksumpi kuin mies. Miten voi elämästä nauttia näin paljon, joka päivä yhtä juhlaa, ihana olla kotona, saa tehdä just mitä haluaa, ei ahdista mikään eikä varsinkaan kukaan. Harmittaa että tuhlasin 10v sen paskiaisen kanssa kun olisin voinut elää omaa hyvää elämää yksin.
Vierailija kirjoitti:
Erosta 30,5 vuotta
nykyisen kanssa onnellisesti 30v ja edelleen rakastuneita:)
Miten tämä nyt liittyy mitenkään keskustelun aiheeseen?
ja sitten etsitään kuumeisesti uusi mies ja kohta itketään palstalla uusperheen kamaluutta
Olen onnellinen, etten ole koskaan ajautunut niin surkeaan parisuhteeseen, että fiilikset eron jälkeen olisivat tuota luokkaa.