Lue keskustelun säännöt.
5v. ekaa kertaa päivähoitoon. Päiväkoti vai pph?
Kumpaan laittaisitte? Lapsi on näin pitkään tottunut kotona saamaan ns. henk.kohtaista palvelua, joten suoraan päiväkotiin isoon ryhmään laittaminen kauhistuttaa ja hoitajilta tuskin ehtisi saada kovinkaan paljon tukea ja huomiota. Kuitenkin kaikki samanikäiset tulevat luokkakaverit ovat päiväkodissa, joten pph:lle mennessä pysyvät kaverit jäisivät saamatta ja eskarin alkaessa muut lapset olisivat tyystin vieraita, eikä kokemusta isosta ryhmästä olisi kertynyt.
Lapsi itse on hyvin vastahakoinen hoitoon menemään, mutta kotihoidossa ei saa juuri minkäänlaista kontaktia muihin ikäisiinsä eikä kerhoja yms ole tarjolla, joten hoito olisi nyt todella tärkeää aloittaa.
Kommentit (212)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole ollut harrastuksissa, kerhoissa tms. Asumme aivan todella pienellä paikkakunnalla, täällä pienten lasten ainoa mahdollinen "harrastus" on päiväkoti. Itse kuitenkin kotona ollessani olen halunnut lapseni hoitaa itse, mikä ilmeisesti nyt olikin sitten loppujen lopuksi aivan hirveä virhe ja lapsesta tulee nyt psykopaatti kun ei ole virikehoidossa pienestä asti ollut. Niin tai näin, aina päin ******. Koitetaan nyt kuitenkin vielä pelastaa mitä pelastettavissa on ja tehdä oikea ratkaisu tulevan hoitomuodon suhteen.
Ei tietenkään tule, mutta tosiaan kannattaa nyt laittaa pk:n. Lapsella on varmasti ollut hyvä varhaislapsuus sinun kanssasi ja ehtii kyllä oppia ryhmässä toimimiseen seuraavien 2 (1.5?) vuoden aikana ennen koulua. Mun lapset on olleet 3-vuotiaiksi kotona ja olisivat hyvin voineet olla 4-vuotiaiksikin, mutta suoraan kotoa eskariin ei mielestäni ole hyvä. Itse menin noin ja mulla oli todella isoja sopeutumisvaikeuksia.
Se eskarihan on juuri sitä varten, että osataan olla koulussa siinä ryhmässä.
Täysin on lapset ja lapsuus unohtunut kun "varhaiskasvatetaan", harva aikuinen haluaa viettää päivänsä 26 meluavan apinan seurassa
"ryhmäytymässä".No, minusta rehellisesti se viskarivuosi on myös hyvä olla ryhmässä. Yksi vuosi on monille lapsille liian vähän ryhmässä olemisen harjoittelua ennen koulua. Eskarissakin mielestäni odotetaan jo tiettyjä sosiaalisia taitoja, tai suurimmalla osalla on siellä hallussa ne perustaidot, joten pelkäisin omani erottuvan joukosta huonolla tavalla jos menisi suoraan sinne.
En mielestäni ole unohtanut lapsuutta ja lapsia, kun olen omani 3-vuotiaiksi hoitanut kotona, mutta mielestäni hyvästä päiväkodista on hyötyä ja iloa jo 3-4-vuotiaille. Sitä pienemmille ei toki mitään.
Kyllä meidän pienestä ja hyvästä päiväkodista on ollut hyötyä ja iloa jo 1,5-vuotiaalle. Ei ne päivät siellä mitään itkua ja kärsimystä ole koskaan olleet vaikka kotiäidit kuvittelevatkin masentuneet lapset kakkavaipoissa 30 lapsen häkkiin yhden sadistisen aikuisen piiskatessa tahtia. Kummallinen väite, että hyvä päiväkoti ei tuota MITÄÄN hyötyä ja iloa alle 3-vuotiaille. Kyllä ne siellä pienetkin opettelevat asioita ja tykkäävät olla. Vai tapahtuuko mielessänne niin, että kaikki lapset alkavat 3-vuotissyntymäpäivänä vasta hymyillä ja viihtyä tarhassa? Sitä ennen on masennuttu siellä häkissä?
Mutta toki puhun seinille täällä lapsiin takertuvien ja syrjäytyneiden kotiäitien maailmassa.
En ala nyt tästä tämän enempää jankata, kun ei tämä ole ketjun aihekaan, mutta oma mielipiteeni tosiaan on, että alle 3-vuotiaille päiväkodista ei ole mitään iloa eikä hyötyä, ellei kotona ole ongelmia tai lapsella jotain erityistarpeita. Ei varmaan yleensä ole kyllä mitään haittaakaan. Ja uskon että teidän taaperolla on ollut siellä myös kivoja hetkiä.
Ja ei, ei se muutos tapahdu maagisesti 3-vuotispäivänä, vaan hiljalleen siinä kieppeillä. Mutta voimme olla tästä eri mieltä, ei siinä mitään.
Okei. Eli töissäkäyvien vanhempien olisi sama jättää lapsensa kotiin yksin? Jos päiväkodista ei ole mitään iloa ja hyötyä?
Ei vaan jommankumman hoitaa lasta kotona.
Niinpä tietenkin. Sitten lopputulos on kuin naapurissa, siellä kahden eri perheen 3-4v kotihoidetut lapset eivät osaa tervehtiä eikä pyytää anteeksi. Kiusaavat ja jättävät muut lapset paitsi omat sisarukset leikkien ulkopuolelle. Toinen näistä kotiäideistä sanoi minulle: ”En mä saa sitä pyytämään anteeksi vaikka toruisinkin.” Ja ”Ei se vaan tervehdi ketään.”
Perustaidot, jotka uraäitinä opetin itse työssäkäynnin ohella lapsilleni 1,5-vuotiaina eli heti kun osasivat edes vähän puhua. Emme leiki enää kotihoidettujen lasten kanssa ulkona. Jos ei ole itsellä sosiaalisia taitoja, ei voi kasvattaa lapsia kotona sosiaalisiin taitoihin.
Herää kysymys millaisella alueella asut jos tuollainen on yleistäkin? Ei nimittäin todellakaan edusta tavallisia kotiäitejä nämä tapaukset.
Varakkaan ja keskikokoisen kunnan pientaloalueella. Voi olla että syrjäytyneet ja työttömät betonilähiön mammatkin osaavat paremmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole ollut harrastuksissa, kerhoissa tms. Asumme aivan todella pienellä paikkakunnalla, täällä pienten lasten ainoa mahdollinen "harrastus" on päiväkoti. Itse kuitenkin kotona ollessani olen halunnut lapseni hoitaa itse, mikä ilmeisesti nyt olikin sitten loppujen lopuksi aivan hirveä virhe ja lapsesta tulee nyt psykopaatti kun ei ole virikehoidossa pienestä asti ollut. Niin tai näin, aina päin ******. Koitetaan nyt kuitenkin vielä pelastaa mitä pelastettavissa on ja tehdä oikea ratkaisu tulevan hoitomuodon suhteen.
Ei tietenkään tule, mutta tosiaan kannattaa nyt laittaa pk:n. Lapsella on varmasti ollut hyvä varhaislapsuus sinun kanssasi ja ehtii kyllä oppia ryhmässä toimimiseen seuraavien 2 (1.5?) vuoden aikana ennen koulua. Mun lapset on olleet 3-vuotiaiksi kotona ja olisivat hyvin voineet olla 4-vuotiaiksikin, mutta suoraan kotoa eskariin ei mielestäni ole hyvä. Itse menin noin ja mulla oli todella isoja sopeutumisvaikeuksia.
Se eskarihan on juuri sitä varten, että osataan olla koulussa siinä ryhmässä.
Täysin on lapset ja lapsuus unohtunut kun "varhaiskasvatetaan", harva aikuinen haluaa viettää päivänsä 26 meluavan apinan seurassa
"ryhmäytymässä".No, minusta rehellisesti se viskarivuosi on myös hyvä olla ryhmässä. Yksi vuosi on monille lapsille liian vähän ryhmässä olemisen harjoittelua ennen koulua. Eskarissakin mielestäni odotetaan jo tiettyjä sosiaalisia taitoja, tai suurimmalla osalla on siellä hallussa ne perustaidot, joten pelkäisin omani erottuvan joukosta huonolla tavalla jos menisi suoraan sinne.
En mielestäni ole unohtanut lapsuutta ja lapsia, kun olen omani 3-vuotiaiksi hoitanut kotona, mutta mielestäni hyvästä päiväkodista on hyötyä ja iloa jo 3-4-vuotiaille. Sitä pienemmille ei toki mitään.
Kyllä meidän pienestä ja hyvästä päiväkodista on ollut hyötyä ja iloa jo 1,5-vuotiaalle. Ei ne päivät siellä mitään itkua ja kärsimystä ole koskaan olleet vaikka kotiäidit kuvittelevatkin masentuneet lapset kakkavaipoissa 30 lapsen häkkiin yhden sadistisen aikuisen piiskatessa tahtia. Kummallinen väite, että hyvä päiväkoti ei tuota MITÄÄN hyötyä ja iloa alle 3-vuotiaille. Kyllä ne siellä pienetkin opettelevat asioita ja tykkäävät olla. Vai tapahtuuko mielessänne niin, että kaikki lapset alkavat 3-vuotissyntymäpäivänä vasta hymyillä ja viihtyä tarhassa? Sitä ennen on masennuttu siellä häkissä?
Mutta toki puhun seinille täällä lapsiin takertuvien ja syrjäytyneiden kotiäitien maailmassa.
En ala nyt tästä tämän enempää jankata, kun ei tämä ole ketjun aihekaan, mutta oma mielipiteeni tosiaan on, että alle 3-vuotiaille päiväkodista ei ole mitään iloa eikä hyötyä, ellei kotona ole ongelmia tai lapsella jotain erityistarpeita. Ei varmaan yleensä ole kyllä mitään haittaakaan. Ja uskon että teidän taaperolla on ollut siellä myös kivoja hetkiä.
Ja ei, ei se muutos tapahdu maagisesti 3-vuotispäivänä, vaan hiljalleen siinä kieppeillä. Mutta voimme olla tästä eri mieltä, ei siinä mitään.
Okei. Eli töissäkäyvien vanhempien olisi sama jättää lapsensa kotiin yksin? Jos päiväkodista ei ole mitään iloa ja hyötyä?
Ei vaan jommankumman hoitaa lasta kotona.
Niinpä tietenkin. Sitten lopputulos on kuin naapurissa, siellä kahden eri perheen 3-4v kotihoidetut lapset eivät osaa tervehtiä eikä pyytää anteeksi. Kiusaavat ja jättävät muut lapset paitsi omat sisarukset leikkien ulkopuolelle. Toinen näistä kotiäideistä sanoi minulle: ”En mä saa sitä pyytämään anteeksi vaikka toruisinkin.” Ja ”Ei se vaan tervehdi ketään.”
Perustaidot, jotka uraäitinä opetin itse työssäkäynnin ohella lapsilleni 1,5-vuotiaina eli heti kun osasivat edes vähän puhua. Emme leiki enää kotihoidettujen lasten kanssa ulkona. Jos ei ole itsellä sosiaalisia taitoja, ei voi kasvattaa lapsia kotona sosiaalisiin taitoihin.
Eli siksikö panit 1,5-vuotiaan päiväkotiin kun et osaa itse kasvattaa?
Kyllä, ehdottomasti. Se oli ainoa ja tärkein syy. Ei ollut muita syitä. Olen surkea äiti ja olen myös lasun paikka.
Päiväkotiin ja saman porukan kanssa sitten eskariin ja hyvällä säkällä samalle luokallekin kouluun.
Pph:lla yleensä pieniä lapsia ja ei ole tarpeeksi virikkeitä noin isolle lapselle.
Painin itse aikanaan saman ongelman kanssa. Jälkeenpäin olen tyytyväinen, että valitsin päiväkodin.
Lapsi oppi ryhmässä toimimista ja kavereiden kanssa leikkimistä. Sosiaaliset taidot kehittyivät paljon.
Verrattuna muihin lapsiin ekaluokan alkaessa oma lapseni oli kyllä vieläkin ujompi ja hitaampi muihin verrattuna. Oli todella tottunut olemaan silmäteränä ja muut olivat oppineet pitämään puolensa. Tämä kostautui siis monissa tilanteissa, samoin lapselleni oli vaikeaa itse luoda ystävyyssuhteita. Alkoi kyllä kaveriksi kun joku pyysi, mutta ei uskaltanut itse pyytää.
Nyt kolmannella luokalla erot ovat jo tasoittuneet, mutta niin monta pientä juttua tuli opittua noiden vuosien aikana, että vähän harmittikin, että en laittanut lasta päiväkotiin jo vaikkapa nelivuotiaana.
Lämpimästi siis suosittelen juurikin tuon ryhmäytymisen kannalta. Samoin päiväkodissa on ihan erilainen virikemahdollisuus kuin pph:lla. Lisäksi ehdotan, että laitat lapsesi siihen päiväkotiin, missä käy eskarinkin, niin ei tule niin monia muutoksia, vaan saa jatkaa tutussa paikassa.
Mistä näitä naisia vielä nykypäivänä löytyy jotka haluaa nyhjätä kotona vuosikausia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Päiväkoti ehdottomasti. 5v hyötyy jo siitä varhaiskasvatuksestakin ja hänen on hyvä oppia ryhmässä toimimista. Lisäksi noin isolle siitä voi oikeasti olla jo iloa, että hoidossa on enemmän lapsia: löytyy todennäköisemmin kaveri & oppii tulemaan toimeen erilaisten lasten kanssa. Ja tietty toi, että tuntee tulevat koulu- ja eskarikaverit ennalta.
Siitä varhaiskasvatuksesta hyötyvät vain ne levottomat lapset. Loput joutuu vielä viisvuotiainakin kertaamaan numeroita ykkösestä kymppiin ja lorvimaan eskarissa kertaamassa asioita jotka ovat oppineet jo ajat sitten. Englantia ei opeteta nimeksikään vaikka kolmevuotiaskin osaa digiaikana jo itsestään kymmeniä sanoja. Joten mikäli lapsi on vähänkin fiksumpi niin eskari kotona ja kouluun 6- vuotiaana jotta ei montaa vuotta joudu tekemään samoja lisätehtäviä päivästä toiseen. Ja iltapäivisin rauhallista olemista ja kerran tai kaksi viikossa jokin liikuntaharrastus! Älkää nyt ihmeessä menkö lankaan ton varhaiskasvatuksen suhteen, se ei fiksuja lapsia hyödytä lainkaan. Eikä myöskään luovia, sillä aika on kortilla lähes joka päiväkodissa.
T: Neljässä päiväkodissa harjoittelijana ollut
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Päiväkoti ehdottomasti. 5v hyötyy jo siitä varhaiskasvatuksestakin ja hänen on hyvä oppia ryhmässä toimimista. Lisäksi noin isolle siitä voi oikeasti olla jo iloa, että hoidossa on enemmän lapsia: löytyy todennäköisemmin kaveri & oppii tulemaan toimeen erilaisten lasten kanssa. Ja tietty toi, että tuntee tulevat koulu- ja eskarikaverit ennalta.
Siitä varhaiskasvatuksesta hyötyvät vain ne levottomat lapset. Loput joutuu vielä viisvuotiainakin kertaamaan numeroita ykkösestä kymppiin ja lorvimaan eskarissa kertaamassa asioita jotka ovat oppineet jo ajat sitten. Englantia ei opeteta nimeksikään vaikka kolmevuotiaskin osaa digiaikana jo itsestään kymmeniä sanoja. Joten mikäli lapsi on vähänkin fiksumpi niin eskari kotona ja kouluun 6- vuotiaana jotta ei montaa vuotta joudu tekemään samoja lisätehtäviä päivästä toiseen. Ja iltapäivisin rauhallista olemista ja kerran tai kaksi viikossa jokin liikuntaharrastus! Älkää nyt ihmeessä menkö lankaan ton varhaiskasvatuksen suhteen, se ei fiksuja lapsia hyödytä lainkaan. Eikä myöskään luovia, sillä aika on kortilla lähes joka päiväkodissa.
T: Neljässä päiväkodissa harjoittelijana ollut
Oikein harjoittelijana ollut neljässä pk.ssa👍🏻
en kovin luottaisi sun asiantuntemukseen😂...menee metsään tosi pahasti sun näkemykset, sori.
T. Lto
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselläni on kolme nyt jo melkeen täysi-ikäistä lasta ja itse olen sitä mieltä että taustoja sen tarkemmin tuntematta päiväkoti olisi oikea osoite.
Ollaan siis kuitenkin niin periferiassa että se päiväkoti on paikkakunnan lapsille ainoa kodin ulkopuolinen virike mitä on olemassa, näin kertoi ap. Todennäköisesti se siis ei ole mikään sadan lapsen Touhula. Todennäköisesti siellä on jo vakiintuneet kaverisuhteet kun se on koko paikkakunnan ainoa paikka jossa lapset ovat tekemisissä ryhmänä. Paikkakunnalla ei siis ap: n mukaan ole mitään muuta toimintaa kuin päiväkoti. Ilmeisesti siellä kuitenkin on jonkinlainen koulu, koska sisarukset kavereineen tulevat koulun jälkeen ap:n kotiin.
Lapsen ainoat kontaktit muihin lapsiin on kotona omat sisarukset ja sisarusten kaverit. Tarina ei kerro miten nämä monet sisarukset on aikanaan hoidettu ja miksi on tämä yksi pahnanpohjimmainen joka on sisaruksista huolimatta tottunut henkilökohtaiseen palveluun ja panikoi ajatusta päiväkodista.
Ohiksena totean, että meillä päiväkodissa olo on ollut todella kivaa 2-vuotiaana, hirveää 3-vuotiaana ja taas tosi kivaa 4-5 vuotiaana. Kaikkein hirveintä oli esikoisen kanssa joka aloitti viikko 3 v. synttärin jälkeen. Olisin ajatellut päiväkodin kidutuslaitoksena ellei vähän alle 2 v. olisi rakastanut sitä isolla ärrällä. Samoin nuorempi pikkuveli. 2 v. Oli helpointa, 3-vuotiaana kamalaa. Vaikka olen psykkani lukenut, en yhtään allekirjoita suositusta oman perheemme osalta.
Nimenomaan kaverit on lapselle se tärkein juttu päiväkodissa. On todella hyödyllistä, että lapsi ystävystyy mahdollisten tulevien luokkakavereitten kanssa. Oppiminen ja kasvatus toki tulee siinä samalla ja nekin tärkeitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja hoitoa kannattaa olla joka päivä että lapsi pääsee porukkaan, ei mitään kolme päivää viikossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Päiväkoti ehdottomasti. 5v hyötyy jo siitä varhaiskasvatuksestakin ja hänen on hyvä oppia ryhmässä toimimista. Lisäksi noin isolle siitä voi oikeasti olla jo iloa, että hoidossa on enemmän lapsia: löytyy todennäköisemmin kaveri & oppii tulemaan toimeen erilaisten lasten kanssa. Ja tietty toi, että tuntee tulevat koulu- ja eskarikaverit ennalta.
Siitä varhaiskasvatuksesta hyötyvät vain ne levottomat lapset. Loput joutuu vielä viisvuotiainakin kertaamaan numeroita ykkösestä kymppiin ja lorvimaan eskarissa kertaamassa asioita jotka ovat oppineet jo ajat sitten. Englantia ei opeteta nimeksikään vaikka kolmevuotiaskin osaa digiaikana jo itsestään kymmeniä sanoja. Joten mikäli lapsi on vähänkin fiksumpi niin eskari kotona ja kouluun 6- vuotiaana jotta ei montaa vuotta joudu tekemään samoja lisätehtäviä päivästä toiseen. Ja iltapäivisin rauhallista olemista ja kerran tai kaksi viikossa jokin liikuntaharrastus! Älkää nyt ihmeessä menkö lankaan ton varhaiskasvatuksen suhteen, se ei fiksuja lapsia hyödytä lainkaan. Eikä myöskään luovia, sillä aika on kortilla lähes joka päiväkodissa.
T: Neljässä päiväkodissa harjoittelijana ollut
No, itselläni on jo vähän isommat lapset, molemmat fiksuja ja kilttejä, ja olen kyllä kokenut että pk:n varhaiskasvatuksesta on ollut heille hyötyä. Molemmat ovat esimerkiksi iloisina kertoneet tunnekasvatus"sessioista", miten osaavat nyt ratkaista sosiaalisten tilanteiden ongelmia, antaneet esimerkkejä, kertoneet miten on näytelty hankalia tilanteita läpi ym.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmeellisia kommentteja. Ihan kuin AP:n lapsi olisi maailman ensimmainen kotihoidettu. Minun lapseni esim. on pian 4v ja kotona, enka koe hanen jaavan mistaan paitsi. Kolmesti viikossa tavataan ikatovereita ja kirkossa kaydaan kahdesti viikossa, jossa myos tapaa ihmisia. Lelujen jakamista oppii kerrostalon pihalla.
Tytto osaa lukea ja puhuu kolmea kielta, ja varmasti ei olisi oppinut kaikkea tata jos ei olisi ns. kotiopetuksessa.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole ollut harrastuksissa, kerhoissa tms. Asumme aivan todella pienellä paikkakunnalla, täällä pienten lasten ainoa mahdollinen "harrastus" on päiväkoti. Itse kuitenkin kotona ollessani olen halunnut lapseni hoitaa itse, mikä ilmeisesti nyt olikin sitten loppujen lopuksi aivan hirveä virhe ja lapsesta tulee nyt psykopaatti kun ei ole virikehoidossa pienestä asti ollut. Niin tai näin, aina päin ******. Koitetaan nyt kuitenkin vielä pelastaa mitä pelastettavissa on ja tehdä oikea ratkaisu tulevan hoitomuodon suhteen.
Eihän sinun tarvitse laittaa koko päiväksi päiväkotiin hoitoon! Ei tuon ikäinen tarvitse enää niin paljon sitä "hoitoa", vaan pystyy jo muutaman tunnin touhuamaan ikäistensä kanssa ja sitä kautta oppii olemaan ryhmässä ja saa kavereita vertaisistaan. Kai teillä siellä pienellä paikkakunnalla on joku osapäiväinen ryhmä, johon lapsesi voi mennä? Ne tekee siellä muutaman tunnin päivässä "isojen" juttuja esim. liikkuvat luonnossa, laulavat ja leikkivät, käyvät luistelemassa ja touhuavat ulkona ohjatusti jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Päiväkoti ehdottomasti. 5v hyötyy jo siitä varhaiskasvatuksestakin ja hänen on hyvä oppia ryhmässä toimimista. Lisäksi noin isolle siitä voi oikeasti olla jo iloa, että hoidossa on enemmän lapsia: löytyy todennäköisemmin kaveri & oppii tulemaan toimeen erilaisten lasten kanssa. Ja tietty toi, että tuntee tulevat koulu- ja eskarikaverit ennalta.
Siitä varhaiskasvatuksesta hyötyvät vain ne levottomat lapset. Loput joutuu vielä viisvuotiainakin kertaamaan numeroita ykkösestä kymppiin ja lorvimaan eskarissa kertaamassa asioita jotka ovat oppineet jo ajat sitten. Englantia ei opeteta nimeksikään vaikka kolmevuotiaskin osaa digiaikana jo itsestään kymmeniä sanoja. Joten mikäli lapsi on vähänkin fiksumpi niin eskari kotona ja kouluun 6- vuotiaana jotta ei montaa vuotta joudu tekemään samoja lisätehtäviä päivästä toiseen. Ja iltapäivisin rauhallista olemista ja kerran tai kaksi viikossa jokin liikuntaharrastus! Älkää nyt ihmeessä menkö lankaan ton varhaiskasvatuksen suhteen, se ei fiksuja lapsia hyödytä lainkaan. Eikä myöskään luovia, sillä aika on kortilla lähes joka päiväkodissa.
T: Neljässä päiväkodissa harjoittelijana ollut
... nyt menen sanattomaksi. Tässä meillä true professional :D
Luuleeko joku, ettei kotihoidetuilla lapsilla ole kavereita? Onhan noita sisaruksia, sukulaisia ja naapurin lapsia. Lisäksi monet käyvät kerhoissa, harrastuksissa jne. Vähemmän ne päiväkodissa ehtivät opettamaan kuin mitä minä kahden kanssa kotona ehdin. Olen siis itse opettaja ja jokin aika sitten myös kotiäiti. Meillä siis lapset ovat nyt jo päiväkodissa, mutta en kyllä näe päiväkotia minään onnea ja autuutta tuovana paikkana, vaikka sitä sellaisena mainostetaankin.
Minä aina mietin kun varhaiskasvatuksen hyödyistä puhutaan että mihin sitä verrataan? Tottahan se nyt yksin kotiin jättämisen tai masennuksen vuoksi 16h vuorokaudessa torkkuvan vanhemman seuran voittaa. Mutta ettekö te vanhemmat pidä "tunnetaitosessioita"? Opeta jonottamista, pyytämistä, auttamista, neuvottelua? Laske, lue ja juttele? Vie hiihtämään, luistelemaan ja pallottelemaan? Tapaa muita ihmisiä?
Toinen lapseni meni kotihoidosta eskariin, ja loppukeskustelussa totesi että lapsi olisi ollut valmis suoraan ekalle ja että hän harvoin saa näin valmista lasta lähettää koulutielle. Toinen aloitti (aluksi puolipäiväisenä) hoidossa 3-vuotiaana ja sai alussa palautetta hyvistä sosiaalisista taidoista, laajasta sanavarastosta, hyvästä keskittymiskyvystä ja kohteliaista tavoista. Nyt 1,5 vuotta myöhemmin tulee esiin huolta siitä keskittymiskyvystä isossa ryhmässä, ja itsekin huomaan että lapsesta on tullut rauhattomampi, äänekkäämpi ja keskittymättömämpi - mihin kaikkeen hänellä on ainekset ihan persoonana mutta tuntui että kotihoidossa ja esim. lomilla lapsi saa riittävästi ohjausta ja positiivista palautetta ja päiväkodissa siitä tulee apina. Päiväkodissa lapsi ei kuulemma malta keskittyä mihinkään pöytätehtäviin ja monet hänen taidoistaan jää kokonaan huomaamatta, ja sitten lto on ihan pöllämystynyt kun selviää että lapsi esim. lukee lyhyitä kirjoja ja kirjoittaa lauseita kotona (ja osannut sen jo hyvän aikaa ja olihan siitä vasussakin puhe mutta silti näköjään yllätti).
Mulla on tosi ristiriitaiset fiilikset nuoremman varhaiskasvatuksesta. Isossa ryhmässä olemista pitää ehdottomasti harjoitella ennen koulun alkua, mutta en ole ihan varma onko 35h/vko isossa ryhmässä paras tapa. Ja kun kuitenkin kodin hoidettavaksi jää näköjään lukeminen, tunnetaitokeskustelut, motoriikkatreenit (päiväkodin piha vs. metsäretket, hiihto, luistelu, uinti...), äänneharjoittelut, kädentaidot, rytmitreenit jne. niin en oikein tiedä mitä ne siellä päikyssä tekee paitsi hillitsee kaaosta. Missä varmasti siinäkin on ihan riittämiin tekemistä eikä oma lapseni siihen ole osaton.
En jaksa lukea koko ketjua mutta sanonpahan vain että laita nyt hyvä ihminen se lapsi päiväkotiin välittömästi. Ei mulla muuta.
Nykyäidit ovat enimmäkseen uusavuttomia: lasta ei osata itse kasvattaa vaan hänet lähetetään päiväkotiin kasvatettettavaksi. Kyse on varmaan myös laiskuudesta. Päiväkodissa lapsi saa monta ateriaa päivän aikana eikä tarvitse tuhlata omaa aikaansa lapseen. Päivän voi roikkua Facebookissa ja kuntosalilla. Kukin taaplaa tyylillään.
Päiväkodissa oppii monia asioita, kuten kiroilemaan ja haistattelemaan. Oppii miltä tuntuu, kun isommat kiusaa. Oppii pärjäämään yksin, kun kukaan ei ehdi auttaa. Joku voi pitää sitä laadukkaana varhaiskasvatuksena.
Niin oli meilläkin äiti kotona. Mutta ajat ovat muuttuneet ja kaikilta, sekä lapsilta että aikuisilta vaaditaan enemmän jotta "pysyy muiden tahdissa". Oli kiva kun äiti oli kotona, joo. Mutta tunnistan kyllä itsessäni tietynlaisen arkuuden joka varmasti vaikutti moneen asiaan koulu-iässä. En sitten tiedä onko kyseessä persoonallisuuden piirre, vai harjaantumisen puute kun elin niin suojattua elämää... Omat lapset on aloittaneet päiväkodin noin 4v ikäisinä ja jokainen heistä on huomattavasti reippaampi ja sosiaalisempi kuin itse olin lapsena. Ei kai se sosiaalisuus ja reippauskaan mikään automaattinen hyve ole, mutta auttaa kyllä pitämään puoliaan ja pärjäämään yhteiskunnassa.