Lue keskustelun säännöt.
5v. ekaa kertaa päivähoitoon. Päiväkoti vai pph?
Kumpaan laittaisitte? Lapsi on näin pitkään tottunut kotona saamaan ns. henk.kohtaista palvelua, joten suoraan päiväkotiin isoon ryhmään laittaminen kauhistuttaa ja hoitajilta tuskin ehtisi saada kovinkaan paljon tukea ja huomiota. Kuitenkin kaikki samanikäiset tulevat luokkakaverit ovat päiväkodissa, joten pph:lle mennessä pysyvät kaverit jäisivät saamatta ja eskarin alkaessa muut lapset olisivat tyystin vieraita, eikä kokemusta isosta ryhmästä olisi kertynyt.
Lapsi itse on hyvin vastahakoinen hoitoon menemään, mutta kotihoidossa ei saa juuri minkäänlaista kontaktia muihin ikäisiinsä eikä kerhoja yms ole tarjolla, joten hoito olisi nyt todella tärkeää aloittaa.
Kommentit (212)
Vierailija kirjoitti:
Sinä ap roikut nyt "viimeisessä vauvassasi". Se on haitallista hänen kehitykselleen ja suosittelen perehtymään psykologisiin kirjoihin asian tiimoilta. Asia vaikuttaa suhteeseenne myös murrosiässä.
Vaikuttaa miten murrosiässä? Minä olin kotona kauan, mutta kapinoin kyllä murrosiässä. Vaikutusta suhteisiin murrosiässä vanhempien kanssa ei kotona ololla ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole ollut harrastuksissa, kerhoissa tms. Asumme aivan todella pienellä paikkakunnalla, täällä pienten lasten ainoa mahdollinen "harrastus" on päiväkoti. Itse kuitenkin kotona ollessani olen halunnut lapseni hoitaa itse, mikä ilmeisesti nyt olikin sitten loppujen lopuksi aivan hirveä virhe ja lapsesta tulee nyt psykopaatti kun ei ole virikehoidossa pienestä asti ollut. Niin tai näin, aina päin ******. Koitetaan nyt kuitenkin vielä pelastaa mitä pelastettavissa on ja tehdä oikea ratkaisu tulevan hoitomuodon suhteen.
Ja nekö on vaihtoehdot? Viedä vauvana tai paapoa aikuiseksi?
Kyllä normaali vanhempi tajuaa, että kolmivuotiaasta ylöspäin lapsi hyötyy kavereista. Tuo että nyt sitten vietäisiin pph:lle jossa on yksi toinen lapsi kertoo kyllä kaiken.
Äkkiä nyt päiväkotiin se mukula. Muuten on opettaja vaikeuksissa.
Miten niin opettaja on vaikeuksissa? Jos on rauhallinen lapsi, niin kyllä koulukin sujuu. Lapsen itsensä kannalta on tietysti kiva, jos kouluun mennessä on tuttuja kavereita esikoulusta. Toisaalta, jos on pieni paikkakunta, eikös nuo lapset ole tuttuja entuudestaan, vai miten syrjäkylällä asutte?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole ollut harrastuksissa, kerhoissa tms. Asumme aivan todella pienellä paikkakunnalla, täällä pienten lasten ainoa mahdollinen "harrastus" on päiväkoti. Itse kuitenkin kotona ollessani olen halunnut lapseni hoitaa itse, mikä ilmeisesti nyt olikin sitten loppujen lopuksi aivan hirveä virhe ja lapsesta tulee nyt psykopaatti kun ei ole virikehoidossa pienestä asti ollut. Niin tai näin, aina päin ******. Koitetaan nyt kuitenkin vielä pelastaa mitä pelastettavissa on ja tehdä oikea ratkaisu tulevan hoitomuodon suhteen.
Ja nekö on vaihtoehdot? Viedä vauvana tai paapoa aikuiseksi?
Kyllä normaali vanhempi tajuaa, että kolmivuotiaasta ylöspäin lapsi hyötyy kavereista. Tuo että nyt sitten vietäisiin pph:lle jossa on yksi toinen lapsi kertoo kyllä kaiken.
Äkkiä nyt päiväkotiin se mukula. Muuten on opettaja vaikeuksissa.
Miten niin opettaja on vaikeuksissa? Jos on rauhallinen lapsi, niin kyllä koulukin sujuu. Lapsen itsensä kannalta on tietysti kiva, jos kouluun mennessä on tuttuja kavereita esikoulusta. Toisaalta, jos on pieni paikkakunta, eikös nuo lapset ole tuttuja entuudestaan, vai miten syrjäkylällä asutte?
Ap:n lapsi ei tuntenut ketään. Ja ope voi olla lirissä myös siksi että äiti takertuu liikaa ja lapsi on liian arka ja siksi kiusattu.
Vierailija kirjoitti:
Päiväkotiin ehdottomasti. 5-vuotias tarvitsee kavereita ja ryhmää. Esikouluun menosta tulee muuten hirveä järkytys, jos on jäänyt jälkeen muista eikä ole taitoja olla ryhmässä.
Ihme oletuksia ettäkotihoidpssa ei oppisi luomaan kaverisuhteita. Mä menin kotoa eskariin, kavereita oli samoin koulussa heti. Yksi juttu on, kotihoidettu helposti ei osaa pitää puoliaan. tämä oma fiilis. voi tietty johtua vanhemmistakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Päiväkotiin ehdottomasti. 5-vuotias tarvitsee kavereita ja ryhmää. Esikouluun menosta tulee muuten hirveä järkytys, jos on jäänyt jälkeen muista eikä ole taitoja olla ryhmässä.
Ihme oletuksia ettäkotihoidpssa ei oppisi luomaan kaverisuhteita. Mä menin kotoa eskariin, kavereita oli samoin koulussa heti. Yksi juttu on, kotihoidettu helposti ei osaa pitää puoliaan. tämä oma fiilis. voi tietty johtua vanhemmistakin.
Pienellä paikkakunnalla kaikki muut olleet siellä påiväkodissa ennen koulua?
Olen itse jotunut vaihtamaan koulua niin että koko muu luokka oli ollut kimpassa kaksivuotiaasta. Se oli oikeasti raskasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On ihmeellistä hössötystä. Lapsista ei tule kunnon kansalaisia ellei päästetä laitostumaan vauvasta asti? Meillä oli äiti kotona koko lapsuutemme, eli ihan suoraan kotoa menimme eskariin molemmat lapset. Ja uskokaa tai älkää, aivan normaaleja ihmisiä meistä tuli, eikä eskariin meno ollut sen enempää järkytys kuin muillekaan. Sitä paitsi oli aika kivaa kun koulusta kotiin tullessa äiti oli aina kotona vastassa, eikä tarvinnut viettää pitkää päivää iltapäiväkerhoissa ym. hoitopaikoissa.
Taitaa moni mamma täällä potea huonoa omaatuntoa siitä ettei ole itse omaa lastaan jaksanut kotona hoitaa, kun niin raivokkaasti käydään niiden päälle jotka on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Taitaa moni mamma täällä potea huonoa omaatuntoa siitä ettei ole itse omaa lastaan jaksanut kotona hoitaa, kun niin raivokkaasti käydään niiden päälle jotka on.
Ap on vain ollut kotona. Hänhän ei ole hoitanut lastaan. Täällä on moni kirjoittanut lastensa olleen kotihoidossa, mutta niin että lapsella on silti ollut kaverisuhteita ja sosiaalista elämää.
Ihan hyvin varmaan poika pärjää, vaikka menisi suoraan eskariin.
Kuulostaa, että kotona on tasapainoista. Sisaruksiakin on, joiden kanssa oppii kaikenlaisia taitoja.
Ei ole tainnut mammoilla vielä silmät aueta tilanteeseen, mikä tällä hetkellä on suuressa osassa päiväkoteja.
Tänä päivänä en yleisesti suosittelisi päiväkoteja kenellekään.
Ei paljon lapsestaan välitä, joka laiskuuttaan lapsensa sinne vie, vaikka itse olisi kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole ollut harrastuksissa, kerhoissa tms. Asumme aivan todella pienellä paikkakunnalla, täällä pienten lasten ainoa mahdollinen "harrastus" on päiväkoti. Itse kuitenkin kotona ollessani olen halunnut lapseni hoitaa itse, mikä ilmeisesti nyt olikin sitten loppujen lopuksi aivan hirveä virhe ja lapsesta tulee nyt psykopaatti kun ei ole virikehoidossa pienestä asti ollut. Niin tai näin, aina päin ******. Koitetaan nyt kuitenkin vielä pelastaa mitä pelastettavissa on ja tehdä oikea ratkaisu tulevan hoitomuodon suhteen.
Ei tietenkään tule, mutta tosiaan kannattaa nyt laittaa pk:n. Lapsella on varmasti ollut hyvä varhaislapsuus sinun kanssasi ja ehtii kyllä oppia ryhmässä toimimiseen seuraavien 2 (1.5?) vuoden aikana ennen koulua. Mun lapset on olleet 3-vuotiaiksi kotona ja olisivat hyvin voineet olla 4-vuotiaiksikin, mutta suoraan kotoa eskariin ei mielestäni ole hyvä. Itse menin noin ja mulla oli todella isoja sopeutumisvaikeuksia.
Se eskarihan on juuri sitä varten, että osataan olla koulussa siinä ryhmässä.
Täysin on lapset ja lapsuus unohtunut kun "varhaiskasvatetaan", harva aikuinen haluaa viettää päivänsä 26 meluavan apinan seurassa
"ryhmäytymässä".No, minusta rehellisesti se viskarivuosi on myös hyvä olla ryhmässä. Yksi vuosi on monille lapsille liian vähän ryhmässä olemisen harjoittelua ennen koulua. Eskarissakin mielestäni odotetaan jo tiettyjä sosiaalisia taitoja, tai suurimmalla osalla on siellä hallussa ne perustaidot, joten pelkäisin omani erottuvan joukosta huonolla tavalla jos menisi suoraan sinne.
En mielestäni ole unohtanut lapsuutta ja lapsia, kun olen omani 3-vuotiaiksi hoitanut kotona, mutta mielestäni hyvästä päiväkodista on hyötyä ja iloa jo 3-4-vuotiaille. Sitä pienemmille ei toki mitään.
Kyllä meidän pienestä ja hyvästä päiväkodista on ollut hyötyä ja iloa jo 1,5-vuotiaalle. Ei ne päivät siellä mitään itkua ja kärsimystä ole koskaan olleet vaikka kotiäidit kuvittelevatkin masentuneet lapset kakkavaipoissa 30 lapsen häkkiin yhden sadistisen aikuisen piiskatessa tahtia. Kummallinen väite, että hyvä päiväkoti ei tuota MITÄÄN hyötyä ja iloa alle 3-vuotiaille. Kyllä ne siellä pienetkin opettelevat asioita ja tykkäävät olla. Vai tapahtuuko mielessänne niin, että kaikki lapset alkavat 3-vuotissyntymäpäivänä vasta hymyillä ja viihtyä tarhassa? Sitä ennen on masennuttu siellä häkissä?
Mutta toki puhun seinille täällä lapsiin takertuvien ja syrjäytyneiden kotiäitien maailmassa.
En ala nyt tästä tämän enempää jankata, kun ei tämä ole ketjun aihekaan, mutta oma mielipiteeni tosiaan on, että alle 3-vuotiaille päiväkodista ei ole mitään iloa eikä hyötyä, ellei kotona ole ongelmia tai lapsella jotain erityistarpeita. Ei varmaan yleensä ole kyllä mitään haittaakaan. Ja uskon että teidän taaperolla on ollut siellä myös kivoja hetkiä.
Ja ei, ei se muutos tapahdu maagisesti 3-vuotispäivänä, vaan hiljalleen siinä kieppeillä. Mutta voimme olla tästä eri mieltä, ei siinä mitään.
Vierailija kirjoitti:
On ihmeellistä hössötystä. Lapsista ei tule kunnon kansalaisia ellei päästetä laitostumaan vauvasta asti? Meillä oli äiti kotona koko lapsuutemme, eli ihan suoraan kotoa menimme eskariin molemmat lapset. Ja uskokaa tai älkää, aivan normaaleja ihmisiä meistä tuli, eikä eskariin meno ollut sen enempää järkytys kuin muillekaan. Sitä paitsi oli aika kivaa kun koulusta kotiin tullessa äiti oli aina kotona vastassa, eikä tarvinnut viettää pitkää päivää iltapäiväkerhoissa ym. hoitopaikoissa.
Niinpä. Mä leikin 2v alkaen pihalla rivarin ja vastapäisen talon muiden kersojen kanssa eikä esikoulu suoraan kotoa ollut mikään järkytys. Sain myös kavereita. Mä olisin voinut mennä päiväkotiinkin koska äiti oli masentunut, löi huusi ja raivosi päivittäin. En usko että olisin enempää sielläkään järkyttynyt mitä kotona. Musta psyykelääkkeitäkäyttävien vanhempien lasten olot pitäs tsekata ja tarjota aina tukea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Päiväkotiin tietenkin, että ehtii oppia edes jotain sosiaalisia taitoja ennen koulua.
Nimim. Pitkään kotihoidossa lapsena ollut
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole ollut harrastuksissa, kerhoissa tms. Asumme aivan todella pienellä paikkakunnalla, täällä pienten lasten ainoa mahdollinen "harrastus" on päiväkoti. Itse kuitenkin kotona ollessani olen halunnut lapseni hoitaa itse, mikä ilmeisesti nyt olikin sitten loppujen lopuksi aivan hirveä virhe ja lapsesta tulee nyt psykopaatti kun ei ole virikehoidossa pienestä asti ollut. Niin tai näin, aina päin ******. Koitetaan nyt kuitenkin vielä pelastaa mitä pelastettavissa on ja tehdä oikea ratkaisu tulevan hoitomuodon suhteen.
Ei tietenkään tule, mutta tosiaan kannattaa nyt laittaa pk:n. Lapsella on varmasti ollut hyvä varhaislapsuus sinun kanssasi ja ehtii kyllä oppia ryhmässä toimimiseen seuraavien 2 (1.5?) vuoden aikana ennen koulua. Mun lapset on olleet 3-vuotiaiksi kotona ja olisivat hyvin voineet olla 4-vuotiaiksikin, mutta suoraan kotoa eskariin ei mielestäni ole hyvä. Itse menin noin ja mulla oli todella isoja sopeutumisvaikeuksia.
Se eskarihan on juuri sitä varten, että osataan olla koulussa siinä ryhmässä.
Täysin on lapset ja lapsuus unohtunut kun "varhaiskasvatetaan", harva aikuinen haluaa viettää päivänsä 26 meluavan apinan seurassa
"ryhmäytymässä".No, minusta rehellisesti se viskarivuosi on myös hyvä olla ryhmässä. Yksi vuosi on monille lapsille liian vähän ryhmässä olemisen harjoittelua ennen koulua. Eskarissakin mielestäni odotetaan jo tiettyjä sosiaalisia taitoja, tai suurimmalla osalla on siellä hallussa ne perustaidot, joten pelkäisin omani erottuvan joukosta huonolla tavalla jos menisi suoraan sinne.
En mielestäni ole unohtanut lapsuutta ja lapsia, kun olen omani 3-vuotiaiksi hoitanut kotona, mutta mielestäni hyvästä päiväkodista on hyötyä ja iloa jo 3-4-vuotiaille. Sitä pienemmille ei toki mitään.
Kyllä meidän pienestä ja hyvästä päiväkodista on ollut hyötyä ja iloa jo 1,5-vuotiaalle. Ei ne päivät siellä mitään itkua ja kärsimystä ole koskaan olleet vaikka kotiäidit kuvittelevatkin masentuneet lapset kakkavaipoissa 30 lapsen häkkiin yhden sadistisen aikuisen piiskatessa tahtia. Kummallinen väite, että hyvä päiväkoti ei tuota MITÄÄN hyötyä ja iloa alle 3-vuotiaille. Kyllä ne siellä pienetkin opettelevat asioita ja tykkäävät olla. Vai tapahtuuko mielessänne niin, että kaikki lapset alkavat 3-vuotissyntymäpäivänä vasta hymyillä ja viihtyä tarhassa? Sitä ennen on masennuttu siellä häkissä?
Mutta toki puhun seinille täällä lapsiin takertuvien ja syrjäytyneiden kotiäitien maailmassa.
En ala nyt tästä tämän enempää jankata, kun ei tämä ole ketjun aihekaan, mutta oma mielipiteeni tosiaan on, että alle 3-vuotiaille päiväkodista ei ole mitään iloa eikä hyötyä, ellei kotona ole ongelmia tai lapsella jotain erityistarpeita. Ei varmaan yleensä ole kyllä mitään haittaakaan. Ja uskon että teidän taaperolla on ollut siellä myös kivoja hetkiä.
Ja ei, ei se muutos tapahdu maagisesti 3-vuotispäivänä, vaan hiljalleen siinä kieppeillä. Mutta voimme olla tästä eri mieltä, ei siinä mitään.
Okei. Eli töissäkäyvien vanhempien olisi sama jättää lapsensa kotiin yksin? Jos päiväkodista ei ole mitään iloa ja hyötyä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole ollut harrastuksissa, kerhoissa tms. Asumme aivan todella pienellä paikkakunnalla, täällä pienten lasten ainoa mahdollinen "harrastus" on päiväkoti. Itse kuitenkin kotona ollessani olen halunnut lapseni hoitaa itse, mikä ilmeisesti nyt olikin sitten loppujen lopuksi aivan hirveä virhe ja lapsesta tulee nyt psykopaatti kun ei ole virikehoidossa pienestä asti ollut. Niin tai näin, aina päin ******. Koitetaan nyt kuitenkin vielä pelastaa mitä pelastettavissa on ja tehdä oikea ratkaisu tulevan hoitomuodon suhteen.
Ei tietenkään tule, mutta tosiaan kannattaa nyt laittaa pk:n. Lapsella on varmasti ollut hyvä varhaislapsuus sinun kanssasi ja ehtii kyllä oppia ryhmässä toimimiseen seuraavien 2 (1.5?) vuoden aikana ennen koulua. Mun lapset on olleet 3-vuotiaiksi kotona ja olisivat hyvin voineet olla 4-vuotiaiksikin, mutta suoraan kotoa eskariin ei mielestäni ole hyvä. Itse menin noin ja mulla oli todella isoja sopeutumisvaikeuksia.
Se eskarihan on juuri sitä varten, että osataan olla koulussa siinä ryhmässä.
Täysin on lapset ja lapsuus unohtunut kun "varhaiskasvatetaan", harva aikuinen haluaa viettää päivänsä 26 meluavan apinan seurassa
"ryhmäytymässä".No, minusta rehellisesti se viskarivuosi on myös hyvä olla ryhmässä. Yksi vuosi on monille lapsille liian vähän ryhmässä olemisen harjoittelua ennen koulua. Eskarissakin mielestäni odotetaan jo tiettyjä sosiaalisia taitoja, tai suurimmalla osalla on siellä hallussa ne perustaidot, joten pelkäisin omani erottuvan joukosta huonolla tavalla jos menisi suoraan sinne.
En mielestäni ole unohtanut lapsuutta ja lapsia, kun olen omani 3-vuotiaiksi hoitanut kotona, mutta mielestäni hyvästä päiväkodista on hyötyä ja iloa jo 3-4-vuotiaille. Sitä pienemmille ei toki mitään.
Kyllä meidän pienestä ja hyvästä päiväkodista on ollut hyötyä ja iloa jo 1,5-vuotiaalle. Ei ne päivät siellä mitään itkua ja kärsimystä ole koskaan olleet vaikka kotiäidit kuvittelevatkin masentuneet lapset kakkavaipoissa 30 lapsen häkkiin yhden sadistisen aikuisen piiskatessa tahtia. Kummallinen väite, että hyvä päiväkoti ei tuota MITÄÄN hyötyä ja iloa alle 3-vuotiaille. Kyllä ne siellä pienetkin opettelevat asioita ja tykkäävät olla. Vai tapahtuuko mielessänne niin, että kaikki lapset alkavat 3-vuotissyntymäpäivänä vasta hymyillä ja viihtyä tarhassa? Sitä ennen on masennuttu siellä häkissä?
Mutta toki puhun seinille täällä lapsiin takertuvien ja syrjäytyneiden kotiäitien maailmassa.
En ala nyt tästä tämän enempää jankata, kun ei tämä ole ketjun aihekaan, mutta oma mielipiteeni tosiaan on, että alle 3-vuotiaille päiväkodista ei ole mitään iloa eikä hyötyä, ellei kotona ole ongelmia tai lapsella jotain erityistarpeita. Ei varmaan yleensä ole kyllä mitään haittaakaan. Ja uskon että teidän taaperolla on ollut siellä myös kivoja hetkiä.
Ja ei, ei se muutos tapahdu maagisesti 3-vuotispäivänä, vaan hiljalleen siinä kieppeillä. Mutta voimme olla tästä eri mieltä, ei siinä mitään.
Okei. Eli töissäkäyvien vanhempien olisi sama jättää lapsensa kotiin yksin? Jos päiväkodista ei ole mitään iloa ja hyötyä?
Ei vaan jommankumman hoitaa lasta kotona.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole ollut harrastuksissa, kerhoissa tms. Asumme aivan todella pienellä paikkakunnalla, täällä pienten lasten ainoa mahdollinen "harrastus" on päiväkoti. Itse kuitenkin kotona ollessani olen halunnut lapseni hoitaa itse, mikä ilmeisesti nyt olikin sitten loppujen lopuksi aivan hirveä virhe ja lapsesta tulee nyt psykopaatti kun ei ole virikehoidossa pienestä asti ollut. Niin tai näin, aina päin ******. Koitetaan nyt kuitenkin vielä pelastaa mitä pelastettavissa on ja tehdä oikea ratkaisu tulevan hoitomuodon suhteen.
Ei tietenkään tule, mutta tosiaan kannattaa nyt laittaa pk:n. Lapsella on varmasti ollut hyvä varhaislapsuus sinun kanssasi ja ehtii kyllä oppia ryhmässä toimimiseen seuraavien 2 (1.5?) vuoden aikana ennen koulua. Mun lapset on olleet 3-vuotiaiksi kotona ja olisivat hyvin voineet olla 4-vuotiaiksikin, mutta suoraan kotoa eskariin ei mielestäni ole hyvä. Itse menin noin ja mulla oli todella isoja sopeutumisvaikeuksia.
Se eskarihan on juuri sitä varten, että osataan olla koulussa siinä ryhmässä.
Täysin on lapset ja lapsuus unohtunut kun "varhaiskasvatetaan", harva aikuinen haluaa viettää päivänsä 26 meluavan apinan seurassa
"ryhmäytymässä".No, minusta rehellisesti se viskarivuosi on myös hyvä olla ryhmässä. Yksi vuosi on monille lapsille liian vähän ryhmässä olemisen harjoittelua ennen koulua. Eskarissakin mielestäni odotetaan jo tiettyjä sosiaalisia taitoja, tai suurimmalla osalla on siellä hallussa ne perustaidot, joten pelkäisin omani erottuvan joukosta huonolla tavalla jos menisi suoraan sinne.
En mielestäni ole unohtanut lapsuutta ja lapsia, kun olen omani 3-vuotiaiksi hoitanut kotona, mutta mielestäni hyvästä päiväkodista on hyötyä ja iloa jo 3-4-vuotiaille. Sitä pienemmille ei toki mitään.
Kyllä meidän pienestä ja hyvästä päiväkodista on ollut hyötyä ja iloa jo 1,5-vuotiaalle. Ei ne päivät siellä mitään itkua ja kärsimystä ole koskaan olleet vaikka kotiäidit kuvittelevatkin masentuneet lapset kakkavaipoissa 30 lapsen häkkiin yhden sadistisen aikuisen piiskatessa tahtia. Kummallinen väite, että hyvä päiväkoti ei tuota MITÄÄN hyötyä ja iloa alle 3-vuotiaille. Kyllä ne siellä pienetkin opettelevat asioita ja tykkäävät olla. Vai tapahtuuko mielessänne niin, että kaikki lapset alkavat 3-vuotissyntymäpäivänä vasta hymyillä ja viihtyä tarhassa? Sitä ennen on masennuttu siellä häkissä?
Mutta toki puhun seinille täällä lapsiin takertuvien ja syrjäytyneiden kotiäitien maailmassa.
En ala nyt tästä tämän enempää jankata, kun ei tämä ole ketjun aihekaan, mutta oma mielipiteeni tosiaan on, että alle 3-vuotiaille päiväkodista ei ole mitään iloa eikä hyötyä, ellei kotona ole ongelmia tai lapsella jotain erityistarpeita. Ei varmaan yleensä ole kyllä mitään haittaakaan. Ja uskon että teidän taaperolla on ollut siellä myös kivoja hetkiä.
Ja ei, ei se muutos tapahdu maagisesti 3-vuotispäivänä, vaan hiljalleen siinä kieppeillä. Mutta voimme olla tästä eri mieltä, ei siinä mitään.
Okei. Eli töissäkäyvien vanhempien olisi sama jättää lapsensa kotiin yksin? Jos päiväkodista ei ole mitään iloa ja hyötyä?
Ei vaan jommankumman hoitaa lasta kotona.
Niinpä tietenkin. Sitten lopputulos on kuin naapurissa, siellä kahden eri perheen 3-4v kotihoidetut lapset eivät osaa tervehtiä eikä pyytää anteeksi. Kiusaavat ja jättävät muut lapset paitsi omat sisarukset leikkien ulkopuolelle. Toinen näistä kotiäideistä sanoi minulle: ”En mä saa sitä pyytämään anteeksi vaikka toruisinkin.” Ja ”Ei se vaan tervehdi ketään.”
Perustaidot, jotka uraäitinä opetin itse työssäkäynnin ohella lapsilleni 1,5-vuotiaina eli heti kun osasivat edes vähän puhua. Emme leiki enää kotihoidettujen lasten kanssa ulkona. Jos ei ole itsellä sosiaalisia taitoja, ei voi kasvattaa lapsia kotona sosiaalisiin taitoihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Päiväkotiin ehdottomasti. 5-vuotias tarvitsee kavereita ja ryhmää. Esikouluun menosta tulee muuten hirveä järkytys, jos on jäänyt jälkeen muista eikä ole taitoja olla ryhmässä.
Ihme oletuksia ettäkotihoidpssa ei oppisi luomaan kaverisuhteita. Mä menin kotoa eskariin, kavereita oli samoin koulussa heti. Yksi juttu on, kotihoidettu helposti ei osaa pitää puoliaan. tämä oma fiilis. voi tietty johtua vanhemmistakin.
Pienellä paikkakunnalla kaikki muut olleet siellä påiväkodissa ennen koulua?
Olen itse jotunut vaihtamaan koulua niin että koko muu luokka oli ollut kimpassa kaksivuotiaasta. Se oli oikeasti raskasta.
Mitenhän tuossa koulussa on hoidettu mm muualta muuttavat? Aika ankeaa jos ei osata opettaa porukkaan ottamista vaan vaihtoehtona on koulun vaihtaminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole ollut harrastuksissa, kerhoissa tms. Asumme aivan todella pienellä paikkakunnalla, täällä pienten lasten ainoa mahdollinen "harrastus" on päiväkoti. Itse kuitenkin kotona ollessani olen halunnut lapseni hoitaa itse, mikä ilmeisesti nyt olikin sitten loppujen lopuksi aivan hirveä virhe ja lapsesta tulee nyt psykopaatti kun ei ole virikehoidossa pienestä asti ollut. Niin tai näin, aina päin ******. Koitetaan nyt kuitenkin vielä pelastaa mitä pelastettavissa on ja tehdä oikea ratkaisu tulevan hoitomuodon suhteen.
Ei tietenkään tule, mutta tosiaan kannattaa nyt laittaa pk:n. Lapsella on varmasti ollut hyvä varhaislapsuus sinun kanssasi ja ehtii kyllä oppia ryhmässä toimimiseen seuraavien 2 (1.5?) vuoden aikana ennen koulua. Mun lapset on olleet 3-vuotiaiksi kotona ja olisivat hyvin voineet olla 4-vuotiaiksikin, mutta suoraan kotoa eskariin ei mielestäni ole hyvä. Itse menin noin ja mulla oli todella isoja sopeutumisvaikeuksia.
Se eskarihan on juuri sitä varten, että osataan olla koulussa siinä ryhmässä.
Täysin on lapset ja lapsuus unohtunut kun "varhaiskasvatetaan", harva aikuinen haluaa viettää päivänsä 26 meluavan apinan seurassa
"ryhmäytymässä".No, minusta rehellisesti se viskarivuosi on myös hyvä olla ryhmässä. Yksi vuosi on monille lapsille liian vähän ryhmässä olemisen harjoittelua ennen koulua. Eskarissakin mielestäni odotetaan jo tiettyjä sosiaalisia taitoja, tai suurimmalla osalla on siellä hallussa ne perustaidot, joten pelkäisin omani erottuvan joukosta huonolla tavalla jos menisi suoraan sinne.
En mielestäni ole unohtanut lapsuutta ja lapsia, kun olen omani 3-vuotiaiksi hoitanut kotona, mutta mielestäni hyvästä päiväkodista on hyötyä ja iloa jo 3-4-vuotiaille. Sitä pienemmille ei toki mitään.
Kyllä meidän pienestä ja hyvästä päiväkodista on ollut hyötyä ja iloa jo 1,5-vuotiaalle. Ei ne päivät siellä mitään itkua ja kärsimystä ole koskaan olleet vaikka kotiäidit kuvittelevatkin masentuneet lapset kakkavaipoissa 30 lapsen häkkiin yhden sadistisen aikuisen piiskatessa tahtia. Kummallinen väite, että hyvä päiväkoti ei tuota MITÄÄN hyötyä ja iloa alle 3-vuotiaille. Kyllä ne siellä pienetkin opettelevat asioita ja tykkäävät olla. Vai tapahtuuko mielessänne niin, että kaikki lapset alkavat 3-vuotissyntymäpäivänä vasta hymyillä ja viihtyä tarhassa? Sitä ennen on masennuttu siellä häkissä?
Mutta toki puhun seinille täällä lapsiin takertuvien ja syrjäytyneiden kotiäitien maailmassa.
En ala nyt tästä tämän enempää jankata, kun ei tämä ole ketjun aihekaan, mutta oma mielipiteeni tosiaan on, että alle 3-vuotiaille päiväkodista ei ole mitään iloa eikä hyötyä, ellei kotona ole ongelmia tai lapsella jotain erityistarpeita. Ei varmaan yleensä ole kyllä mitään haittaakaan. Ja uskon että teidän taaperolla on ollut siellä myös kivoja hetkiä.
Ja ei, ei se muutos tapahdu maagisesti 3-vuotispäivänä, vaan hiljalleen siinä kieppeillä. Mutta voimme olla tästä eri mieltä, ei siinä mitään.
Okei. Eli töissäkäyvien vanhempien olisi sama jättää lapsensa kotiin yksin? Jos päiväkodista ei ole mitään iloa ja hyötyä?
Ei vaan jommankumman hoitaa lasta kotona.
Niinpä tietenkin. Sitten lopputulos on kuin naapurissa, siellä kahden eri perheen 3-4v kotihoidetut lapset eivät osaa tervehtiä eikä pyytää anteeksi. Kiusaavat ja jättävät muut lapset paitsi omat sisarukset leikkien ulkopuolelle. Toinen näistä kotiäideistä sanoi minulle: ”En mä saa sitä pyytämään anteeksi vaikka toruisinkin.” Ja ”Ei se vaan tervehdi ketään.”
Perustaidot, jotka uraäitinä opetin itse työssäkäynnin ohella lapsilleni 1,5-vuotiaina eli heti kun osasivat edes vähän puhua. Emme leiki enää kotihoidettujen lasten kanssa ulkona. Jos ei ole itsellä sosiaalisia taitoja, ei voi kasvattaa lapsia kotona sosiaalisiin taitoihin.
Herää kysymys millaisella alueella asut jos tuollainen on yleistäkin? Ei nimittäin todellakaan edusta tavallisia kotiäitejä nämä tapaukset.
Päiväkoti. Ja lopeta se palvelu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole ollut harrastuksissa, kerhoissa tms. Asumme aivan todella pienellä paikkakunnalla, täällä pienten lasten ainoa mahdollinen "harrastus" on päiväkoti. Itse kuitenkin kotona ollessani olen halunnut lapseni hoitaa itse, mikä ilmeisesti nyt olikin sitten loppujen lopuksi aivan hirveä virhe ja lapsesta tulee nyt psykopaatti kun ei ole virikehoidossa pienestä asti ollut. Niin tai näin, aina päin ******. Koitetaan nyt kuitenkin vielä pelastaa mitä pelastettavissa on ja tehdä oikea ratkaisu tulevan hoitomuodon suhteen.
Ei tietenkään tule, mutta tosiaan kannattaa nyt laittaa pk:n. Lapsella on varmasti ollut hyvä varhaislapsuus sinun kanssasi ja ehtii kyllä oppia ryhmässä toimimiseen seuraavien 2 (1.5?) vuoden aikana ennen koulua. Mun lapset on olleet 3-vuotiaiksi kotona ja olisivat hyvin voineet olla 4-vuotiaiksikin, mutta suoraan kotoa eskariin ei mielestäni ole hyvä. Itse menin noin ja mulla oli todella isoja sopeutumisvaikeuksia.
Se eskarihan on juuri sitä varten, että osataan olla koulussa siinä ryhmässä.
Täysin on lapset ja lapsuus unohtunut kun "varhaiskasvatetaan", harva aikuinen haluaa viettää päivänsä 26 meluavan apinan seurassa
"ryhmäytymässä".No, minusta rehellisesti se viskarivuosi on myös hyvä olla ryhmässä. Yksi vuosi on monille lapsille liian vähän ryhmässä olemisen harjoittelua ennen koulua. Eskarissakin mielestäni odotetaan jo tiettyjä sosiaalisia taitoja, tai suurimmalla osalla on siellä hallussa ne perustaidot, joten pelkäisin omani erottuvan joukosta huonolla tavalla jos menisi suoraan sinne.
En mielestäni ole unohtanut lapsuutta ja lapsia, kun olen omani 3-vuotiaiksi hoitanut kotona, mutta mielestäni hyvästä päiväkodista on hyötyä ja iloa jo 3-4-vuotiaille. Sitä pienemmille ei toki mitään.
Kyllä meidän pienestä ja hyvästä päiväkodista on ollut hyötyä ja iloa jo 1,5-vuotiaalle. Ei ne päivät siellä mitään itkua ja kärsimystä ole koskaan olleet vaikka kotiäidit kuvittelevatkin masentuneet lapset kakkavaipoissa 30 lapsen häkkiin yhden sadistisen aikuisen piiskatessa tahtia. Kummallinen väite, että hyvä päiväkoti ei tuota MITÄÄN hyötyä ja iloa alle 3-vuotiaille. Kyllä ne siellä pienetkin opettelevat asioita ja tykkäävät olla. Vai tapahtuuko mielessänne niin, että kaikki lapset alkavat 3-vuotissyntymäpäivänä vasta hymyillä ja viihtyä tarhassa? Sitä ennen on masennuttu siellä häkissä?
Mutta toki puhun seinille täällä lapsiin takertuvien ja syrjäytyneiden kotiäitien maailmassa.
En ala nyt tästä tämän enempää jankata, kun ei tämä ole ketjun aihekaan, mutta oma mielipiteeni tosiaan on, että alle 3-vuotiaille päiväkodista ei ole mitään iloa eikä hyötyä, ellei kotona ole ongelmia tai lapsella jotain erityistarpeita. Ei varmaan yleensä ole kyllä mitään haittaakaan. Ja uskon että teidän taaperolla on ollut siellä myös kivoja hetkiä.
Ja ei, ei se muutos tapahdu maagisesti 3-vuotispäivänä, vaan hiljalleen siinä kieppeillä. Mutta voimme olla tästä eri mieltä, ei siinä mitään.
Okei. Eli töissäkäyvien vanhempien olisi sama jättää lapsensa kotiin yksin? Jos päiväkodista ei ole mitään iloa ja hyötyä?
Ei vaan jommankumman hoitaa lasta kotona.
Niinpä tietenkin. Sitten lopputulos on kuin naapurissa, siellä kahden eri perheen 3-4v kotihoidetut lapset eivät osaa tervehtiä eikä pyytää anteeksi. Kiusaavat ja jättävät muut lapset paitsi omat sisarukset leikkien ulkopuolelle. Toinen näistä kotiäideistä sanoi minulle: ”En mä saa sitä pyytämään anteeksi vaikka toruisinkin.” Ja ”Ei se vaan tervehdi ketään.”
Perustaidot, jotka uraäitinä opetin itse työssäkäynnin ohella lapsilleni 1,5-vuotiaina eli heti kun osasivat edes vähän puhua. Emme leiki enää kotihoidettujen lasten kanssa ulkona. Jos ei ole itsellä sosiaalisia taitoja, ei voi kasvattaa lapsia kotona sosiaalisiin taitoihin.
Eli siksikö panit 1,5-vuotiaan päiväkotiin kun et osaa itse kasvattaa?
Kyllä palvelee jos hoidossa 1 tai 2 isoa lasta.