5v. ekaa kertaa päivähoitoon. Päiväkoti vai pph?

Ap kauanko olet notkunut kotona?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osa pph-hoitajista ei edes ota tuon ikäisiä lapsia hoitoon. Kaverini lapsi aloitti pph:lla "vauvana" ja heille sanottiin, että vuosi ennen eskarin aloittamista pitää siirtyä päiväkotiin, jotta oppii toimimaan isomassa ryhmässä ja samanikäisten lasten kanssa. 

Fiksu pph! Selvästi ajattelee lapsen parasta, eikä omaa etuaan! Olisihan se hänelle helpompi hoitaa 5-vuotiasta kuin tarvitsevaa 2-vuotiasta, mutta hän ymmärtää että lapsen on päästävä oman ikäisten pariin.

Mammoilla tuntuu olevan todella ruusuinen käsitys päiväkodeista, kun täällä ei mitään muuta tehdä kuin paasataan päiväkodin ihanuudesta ja välttämättömyydestä. Riippuu päiväkodista, hoitajista, ryhmästä ja lapsesta itsestään, millaiseksi kokemus muodostuu. Ei päiväkoti automaattisesti mikään onnela ole, vaikka monessa tapauksessa toki tarpeellinen onkin.

Se lapsi joutuu joka tapauksessa sopeurumaan yhteiskuntaan. Toivottavasti.

Hoitoaika 8-12 on paras. Saa ohjatun osuuden, vapaata leikkiä ja lounaan.

Viisi tuntia ei onnistu koska sitten haetaan uniaikaan. Ei hyvä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osa pph-hoitajista ei edes ota tuon ikäisiä lapsia hoitoon. Kaverini lapsi aloitti pph:lla "vauvana" ja heille sanottiin, että vuosi ennen eskarin aloittamista pitää siirtyä päiväkotiin, jotta oppii toimimaan isomassa ryhmässä ja samanikäisten lasten kanssa. 

Fiksu pph! Selvästi ajattelee lapsen parasta, eikä omaa etuaan! Olisihan se hänelle helpompi hoitaa 5-vuotiasta kuin tarvitsevaa 2-vuotiasta, mutta hän ymmärtää että lapsen on päästävä oman ikäisten pariin.

Mammoilla tuntuu olevan todella ruusuinen käsitys päiväkodeista, kun täällä ei mitään muuta tehdä kuin paasataan päiväkodin ihanuudesta ja välttämättömyydestä. Riippuu päiväkodista, hoitajista, ryhmästä ja lapsesta itsestään, millaiseksi kokemus muodostuu. Ei päiväkoti automaattisesti mikään onnela ole, vaikka monessa tapauksessa toki tarpeellinen onkin.

Se lapsi joutuu joka tapauksessa sopeurumaan yhteiskuntaan. Toivottavasti.

Aika moni on sopeutunut ilman päiväkotiakin. Ei nyt kuitenkaan kannata liioitella sen välttämättömyyttä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole ollut harrastuksissa, kerhoissa tms. Asumme aivan todella pienellä paikkakunnalla, täällä pienten lasten ainoa mahdollinen "harrastus" on päiväkoti. Itse kuitenkin kotona ollessani olen halunnut lapseni hoitaa itse, mikä ilmeisesti nyt olikin sitten loppujen lopuksi aivan hirveä virhe ja lapsesta tulee nyt psykopaatti kun ei ole virikehoidossa pienestä asti ollut. Niin tai näin, aina päin ******. Koitetaan nyt kuitenkin vielä pelastaa mitä pelastettavissa on ja tehdä oikea ratkaisu tulevan hoitomuodon suhteen.

Ei tietenkään tule, mutta tosiaan kannattaa nyt laittaa pk:n. Lapsella on varmasti ollut hyvä varhaislapsuus sinun kanssasi ja ehtii kyllä oppia ryhmässä toimimiseen seuraavien 2 (1.5?) vuoden aikana ennen koulua. Mun lapset on olleet 3-vuotiaiksi kotona ja olisivat hyvin voineet olla 4-vuotiaiksikin, mutta suoraan kotoa eskariin ei mielestäni ole hyvä. Itse menin noin ja mulla oli todella isoja sopeutumisvaikeuksia.

Se eskarihan on juuri sitä varten, että osataan olla koulussa siinä ryhmässä.

Täysin on lapset ja lapsuus unohtunut kun "varhaiskasvatetaan", harva aikuinen haluaa viettää päivänsä 26 meluavan apinan seurassa

"ryhmäytymässä".

Laittaisin päiväkotiin. Oma eskarilainen meni eskariin kotihoidon ja pph:n jälkeen ja on ollut jonkinlaisia ongelmia kavereiden löytämisessä eskarissa. Jälkikäteen ajateltuna olisi ollut hyvä mennä jo viskariin päiväkotiin oppimaan kaveritaitoja.

Päiväkodeissa on tosiaan paljon eroja, samoin perhepäivähoitajissa. Eli automaattisesti päiväkoti ei tarkoita laadukkaampaa varhaiskasvatusta.

Itselläni (olen pph) ollut useasti myös 5v lapsia hoidossa ja toki järjestämäni toiminta on sitten huomioinut sen ikäiset lapset yhtälailla kun pienemmät. Pari kertaa viikossa teemme toisien hoitoporukoiden kanssa yhteisiä juttuja, retkiä, muskarituokioita yms eli ryhmätaitoja harjoitellaan myös niin. Samoin tärkeää omatoimisuutta harjoitellaan päivittäin eli en sanoisi ainakaan minulla hoidossa olleita paapotuiksi. Päämäärä on, että eskarissa lapsi osaisi toimia omatoimisesti. :) Päiväuniaikakin on hyvää aikaa puuhailla juuri niitä eskariin valmistavia tehtäviä isompien lasten kanssa. Mielestäni on rikkaus osata tulla toimeen kaikenikäisten lasten kanssa, mutta on totta, että 5v kaipaa leikkiseuraa jo erityisesti.

Päiväkoti ei automaattisesti ole se paras vaihtoehto ja mielestäni harvemmin onkin, mutta tässä tapauksessa miettisin juuri sitä, että tällä pph:lla oli siis vain yksi toinen lapsi hoidossa. Kokonainen 4 lapsen ryhmä olisi tässä tapauksessa parempi, varsinkin jos ymmärsin oikein, että omia harrastuksiakaan ei ole omanikäisten kanssa. Eli näin ollen juuri tämän lapsen kannalta päiväkoti voisi olla parempi. Mitä tahansa valitsettekin, niin ala valmistella lasta ajoissa ja puhua positiiviseen sävyyn tulevasta muutoksesta. Varmasti hyvin tulee sujumaan! :)

T. eräs pph

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osa pph-hoitajista ei edes ota tuon ikäisiä lapsia hoitoon. Kaverini lapsi aloitti pph:lla "vauvana" ja heille sanottiin, että vuosi ennen eskarin aloittamista pitää siirtyä päiväkotiin, jotta oppii toimimaan isomassa ryhmässä ja samanikäisten lasten kanssa. 

Fiksu pph! Selvästi ajattelee lapsen parasta, eikä omaa etuaan! Olisihan se hänelle helpompi hoitaa 5-vuotiasta kuin tarvitsevaa 2-vuotiasta, mutta hän ymmärtää että lapsen on päästävä oman ikäisten pariin.

Mammoilla tuntuu olevan todella ruusuinen käsitys päiväkodeista, kun täällä ei mitään muuta tehdä kuin paasataan päiväkodin ihanuudesta ja välttämättömyydestä. Riippuu päiväkodista, hoitajista, ryhmästä ja lapsesta itsestään, millaiseksi kokemus muodostuu. Ei päiväkoti automaattisesti mikään onnela ole, vaikka monessa tapauksessa toki tarpeellinen onkin.

Se lapsi joutuu joka tapauksessa sopeurumaan yhteiskuntaan. Toivottavasti.

Aika moni on sopeutunut ilman päiväkotiakin. Ei nyt kuitenkaan kannata liioitella sen välttämättömyyttä.

Nykyään eskari on pakollinen eli tosi harva on ilman.

Ja jos on ilman, ei yksinäisen syrjäytyneen äidin kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole ollut harrastuksissa, kerhoissa tms. Asumme aivan todella pienellä paikkakunnalla, täällä pienten lasten ainoa mahdollinen "harrastus" on päiväkoti. Itse kuitenkin kotona ollessani olen halunnut lapseni hoitaa itse, mikä ilmeisesti nyt olikin sitten loppujen lopuksi aivan hirveä virhe ja lapsesta tulee nyt psykopaatti kun ei ole virikehoidossa pienestä asti ollut. Niin tai näin, aina päin ******. Koitetaan nyt kuitenkin vielä pelastaa mitä pelastettavissa on ja tehdä oikea ratkaisu tulevan hoitomuodon suhteen.

Ei tietenkään tule, mutta tosiaan kannattaa nyt laittaa pk:n. Lapsella on varmasti ollut hyvä varhaislapsuus sinun kanssasi ja ehtii kyllä oppia ryhmässä toimimiseen seuraavien 2 (1.5?) vuoden aikana ennen koulua. Mun lapset on olleet 3-vuotiaiksi kotona ja olisivat hyvin voineet olla 4-vuotiaiksikin, mutta suoraan kotoa eskariin ei mielestäni ole hyvä. Itse menin noin ja mulla oli todella isoja sopeutumisvaikeuksia.

Se eskarihan on juuri sitä varten, että osataan olla koulussa siinä ryhmässä.

Täysin on lapset ja lapsuus unohtunut kun "varhaiskasvatetaan", harva aikuinen haluaa viettää päivänsä 26 meluavan apinan seurassa

"ryhmäytymässä".

No, minusta rehellisesti se viskarivuosi on myös hyvä olla ryhmässä. Yksi vuosi on monille lapsille liian vähän ryhmässä olemisen harjoittelua ennen koulua. Eskarissakin mielestäni odotetaan jo tiettyjä sosiaalisia taitoja, tai suurimmalla osalla on siellä hallussa ne perustaidot, joten pelkäisin omani erottuvan joukosta huonolla tavalla jos menisi suoraan sinne.

En mielestäni ole unohtanut lapsuutta ja lapsia, kun olen omani 3-vuotiaiksi hoitanut kotona, mutta mielestäni hyvästä päiväkodista on hyötyä ja iloa jo 3-4-vuotiaille. Sitä pienemmille ei toki mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Päiväkotiin. Tietenkin.

Miten niin tietenkin?

Että pääsee lapsiryhmään. Mitä kuvittelet siitä seuraavan että ensin könnää kotona palveltavana ja sitten siirtyy perhepäivähoitajalle palveltavaksi?

Mikä siinä lapsiryhmässä on niin tärkeää, että ilman sitä lapsi jää paitsi jostain täysin välttämättömästä? Voi pph:llakin osallistua tekemisiin eikä vain olla palveltavana. Edessä on joka tapauksessa useita vuosia meluisassa lapsiryhmässä, nyt lapsell olisi tilaisuus viettää vielä vuosi rauhallisessa, kodinomaisessa ympäristössä. Itse valitsisin perhepäivähoitajan.

Tärkeää on se, että lapsi osaa toimia lapsiryhmässä tasavertaisesti muiden lasten kanssa. Kyllä mun mielestä on huolestuttavaa, jos lapsi ei osaa toimia muiden lasten kanssa tai vetäytyy syrjään. Vaikka kiusaaminen ei ole missään tapauksessa sallittua ja aikuisten tulee siiheen puuttua, niin valitettavasti syrjäänvetäytyvät lapset ovat helppoja uhreja kiusaajille. Kiusaamisen lopettaminen ei välttämättä ole ihan helppoa.

Ennen vanhaan ennen päiväkotia lapsilla oli naapureissa ja saman ikäluokan kavereidsa seuraa.

Sunnuntaisin oli edes pyhäkoulu ja seurakunnalla kerho.

En tunne ketään joka olisi kököttänyt tuolla lailla täysin kotona äidin kanssa. Ihmettelen että miksi sitä osa-aikahoitoa ole aloitettu jo paljon aiemmin.

Vierailija kirjoitti:

Kumpaan laittaisitte? Lapsi on näin pitkään tottunut kotona saamaan ns. henk.kohtaista palvelua, joten suoraan päiväkotiin isoon ryhmään laittaminen kauhistuttaa ja hoitajilta tuskin ehtisi saada kovinkaan paljon tukea ja huomiota. Kuitenkin kaikki samanikäiset tulevat luokkakaverit ovat päiväkodissa, joten pph:lle mennessä pysyvät kaverit jäisivät saamatta ja eskarin alkaessa muut lapset olisivat tyystin vieraita, eikä kokemusta isosta ryhmästä olisi kertynyt.

Lapsi itse on hyvin vastahakoinen hoitoon menemään, mutta kotihoidossa ei saa juuri minkäänlaista kontaktia muihin ikäisiinsä eikä kerhoja yms ole tarjolla, joten hoito olisi nyt todella tärkeää aloittaa.

Mistäköhän sille lapselle on toi vastahanka tullut? Ja onko se lapsen asia edes päättää tommonen?

Ap: päiväkotiin ehdottomasti.

Pk.n aloittaminen on aina iso muutos ja 5-v."ensikertalainen" voi olla hyvin jännittynyt uudesta asiasta. Tärkeintä mielestäni ennen pk.n aloitusta on:

Kun saatte paikan, käytte yhdessä tutustumassa päiväkotiin ja ryhmään.

Sinä keskustelet ryhmän työntekijöiden kanssa lapsestasi, kerrot taustat ja huolesi. Viisas ja osaava henkilökunta osaa tukea perhettänne pk.n aloituksessa.

Ja vielä, suhtautumistapasi aloitukseen on äärettömän merkityksellistä. Jos on rankkaa, älä näytä sitä lapsesi edessä. Surra tms. saat jos siltä tuntuu, mutta ei lapsen edessä. Muista että luottamus päiväkodin aikuisiin syntyy vähitellen, ei saman tien.

Kaikki voi mennä hyvinkin ja lapsi alkaa tykkäämään päiväkodista, kavereista ja puuhista nopeastikin.

Onnea uudelle elämänvaiheelle,

T. Eskariope

Päiväkotiin laittaisin minäkin. Eihän ne kaikki ole mitään täyteen ämpättyjä karjalaitoksia, vaan löytyy myös pienempiä ryhmiä, missä opettajalla on enemmän aikaa tehdä lasten kanssa asioita. Ja tuon ikäisen on jo hyvä alkaa oppimaan tietynlaista itsenäisyyttä ja vuorovaikutusta muiden lasten kanssa. Aloittakaa vaikka osa-aikaisena, kesällä tauko ja sit syksyllä täysiaikaisena.

Mun vanhemmat opetti mua kotona, eikä mulla olisi ollut mitään tarvetta käydä päiväkotia tai eskaria muun kehityksen osalta, mutta äiti pisti mut molempiin ihan vain, jotta olisi muita lapsia. Lapsena olin harrastanut lähinnä srk:n kerhoa, joka oli sekin ihan mukava. Päiväkodissa tosin rutiinit ei kotona niin pitkään omia rytmejä menneelle lapselle olleet täysin mutkattomat, ja mut otettiinkin välissä pois, koska se aiheutti vanhemmille niin paljon stressiä; päiväkodissa kaikki pantiin pakkopäiväunille ilman neuvottelunvaraa, ja jos sainkin unta siellä (muistan monia hiljaa pimeässä valvottuja tunteja, kun ei mulla silloin ollut eikä ole vieläkään yli 7h/vrk unentarvetta), hypin kotona pitkin seiniä keskiyöhön. En tiedä, miten perhepäikky huomioi tuollaiset.

Parasta oli varmaan ulkoleikit, koska päiväkodin pihalla oli niin paljon kaikkea, mitä siihen aikaan ei meidän normaalilta leikkikentältämme löytynyt, ja koska ulkoilu tapahtui ikäryhmissä ja sai olla omanikäisten kanssa, jotka osasivat kunnolla kiivetä ja juosta ja ymmärsivätkin jostakin jotakin. Mulla ei ollut lainkaan sellaista äidinviettiä, kun joillakin lapsilla on, jolloin tykkäävät hoitaa ja opettaa pienempiään ja leikkiä rauhallisia leikkejä. Ehkä johtuu siitä, että omat sisarukset ovat mua paljon nuorempia, ja sitä sai jo kotona tehdä.

Päiväkotiin. Se on koulussa kauhea järkytys, jos sosiaaliset taidot eivät sovelly ryhmässä oloon ja siihen ettei saa kaikessa olla eka. Päiväkodista voi hyvällä tuurilla tulla kavereita samalle luokalle jopa. PPH:sta et edes tiedä mitä siellä todellisuudessa päivän mittaan tapahtuu, ja koska sitä kukaan ei valvo, niin se meininki voi olla mitä vain.

Lisäksi jos pph:n ryhmässä on hirveästi pienempiä, niin se viisivuotias jää niiden jalkoihin ja pahimmillaan taantuu. Niin kävi yhdelle minille,  joka aloitti tarhassa 2,5 vuotiaana alle komivuotiaiden ryhmässä kun muut olivat nipin napin vuoden ikäisiä; tämä kevät pitää vielä sinnitellä, sitten pääsee isompiensa joukkoon. Kotona on alkanut taas "vaippa, tutti, anna" hokemat sun muut, eli taantuminen on alkanut mikä on lapselle ihan luonnollista ja samalla kammottavaa. 

Lisäksi ne tarinat mitä olen p.päivähoidoista kuullut niin herraisä. Tukanleikkuuta ilman lupaa, kyykytystä, sabotaasia ja pahinta on jos pph:lla itsellään lapsia. 

Vierailija kirjoitti:

Kun pph alkaa hoitaa yhden lapsen veristä naarmua ja hakea siihen puhdistusainetta ja laastaria, ne kaikki muut lapset ovat keskenään vailla valvovaa silmäparia. Päiväkodissa on aina joku katsomassa perään.

No tää nyt ei kuitenkaan ole se varsinainen ongelma tässä. Kotonakin on hetkiä kun vanhemman huomio on toisaalla ja lapset ovat keskenään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osa pph-hoitajista ei edes ota tuon ikäisiä lapsia hoitoon. Kaverini lapsi aloitti pph:lla "vauvana" ja heille sanottiin, että vuosi ennen eskarin aloittamista pitää siirtyä päiväkotiin, jotta oppii toimimaan isomassa ryhmässä ja samanikäisten lasten kanssa. 

Fiksu pph! Selvästi ajattelee lapsen parasta, eikä omaa etuaan! Olisihan se hänelle helpompi hoitaa 5-vuotiasta kuin tarvitsevaa 2-vuotiasta, mutta hän ymmärtää että lapsen on päästävä oman ikäisten pariin.

Mammoilla tuntuu olevan todella ruusuinen käsitys päiväkodeista, kun täällä ei mitään muuta tehdä kuin paasataan päiväkodin ihanuudesta ja välttämättömyydestä. Riippuu päiväkodista, hoitajista, ryhmästä ja lapsesta itsestään, millaiseksi kokemus muodostuu. Ei päiväkoti automaattisesti mikään onnela ole, vaikka monessa tapauksessa toki tarpeellinen onkin.

Se lapsi joutuu joka tapauksessa sopeurumaan yhteiskuntaan. Toivottavasti.

Aika moni on sopeutunut ilman päiväkotiakin. Ei nyt kuitenkaan kannata liioitella sen välttämättömyyttä.

Nykyään eskari on pakollinen eli tosi harva on ilman.

Ja jos on ilman, ei yksinäisen syrjäytyneen äidin kanssa.

Päiväkoti ja eskari on eri asia, miksi ihmeessä eskariin pitäisi harjoitella, kun eskari on sitä harjoittelua.

Minähän olen nyt lapseni ns. virikehoitoon viemässä ja kyselin vain mielipiteitä ja kokemuksia hoitomuodosta, joten sikäli on tarpeetonta enää perustella miksi lapsi pitäisi sinne hoitoon laittaa, tai varsinkaan miksi olisi pitänyt laittaa jo aikoja sitten, ellei kellään sitten aikakonetta olisi myydä. 

Vaikkakaan en kyllä ymmärrä millä muotoa olemme täällä kahdestaan kököttäneet, kun isommat sisarukset ja heidän kaverinsa ravaavat tuvassa kaiken päivää. Ilmeisesti useimmilla ihmisillä ei enää nykyään ole kuin se yksi lapsi, niin ei osata ollenkaan kuvitella toisenlaista elämää. Ja silloin ennen vanhaankaan en usko että oli väliä, vaikkei ne naapurin tenavat tai sisarukset olleet just samana vuonna syntyneet. Toki hyvä että oma lapsi nyt niitä samanikäisiä ihan ikiomiakin kavereita tulee ennen eskaria saamaan, mutta en usko hänen kohtuuttomasti tähänkään asti isompien lasten seurassa traumatisoituneen.

Kiitos jälleen teille, jotka oikeita neuvoja olette antaneet :)

Ap

Vierailija kirjoitti:

Päiväkotiin. Se on koulussa kauhea järkytys, jos sosiaaliset taidot eivät sovelly ryhmässä oloon ja siihen ettei saa kaikessa olla eka. Päiväkodista voi hyvällä tuurilla tulla kavereita samalle luokalle jopa. PPH:sta et edes tiedä mitä siellä todellisuudessa päivän mittaan tapahtuu, ja koska sitä kukaan ei valvo, niin se meininki voi olla mitä vain.

Lisäksi jos pph:n ryhmässä on hirveästi pienempiä, niin se viisivuotias jää niiden jalkoihin ja pahimmillaan taantuu. Niin kävi yhdelle minille,  joka aloitti tarhassa 2,5 vuotiaana alle komivuotiaiden ryhmässä kun muut olivat nipin napin vuoden ikäisiä; tämä kevät pitää vielä sinnitellä, sitten pääsee isompiensa joukkoon. Kotona on alkanut taas "vaippa, tutti, anna" hokemat sun muut, eli taantuminen on alkanut mikä on lapselle ihan luonnollista ja samalla kammottavaa. 

Lisäksi ne tarinat mitä olen p.päivähoidoista kuullut niin herraisä. Tukanleikkuuta ilman lupaa, kyykytystä, sabotaasia ja pahinta on jos pph:lla itsellään lapsia. 

Ja niin, siellä päiväkodissa hän näkee kuitenkin ulkoillessa niitä vanhempia lapsia ja ryhmä sentään vaihtuu. Pph:lla ryhmä ei vaihdu paitsi riippuen vanhemmista tai täysin lapsesta riippumattomista syistä.