Lue keskustelun säännöt.
Kamalin vaatemuisto lapsuudesta
Pakottiko vanhempasi pukemaan jotain, jota et olisi halunnut päälle laittaa? Oletko aikuisena esim. valokuvista huomannut, että päällesi oli lapsena laitettu jotain järkyttävää? Oma 1-vuotisvalokuvani köllöttelee vanhempieni seinällä. Ylläni kuvassa on järkyttävä röyhelöprinsessahirvitys, jossa on rusettia, paljettia, puhvia ja ties mitä härpäkettä.
Kommentit (494)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mintunvihreät kurahousut. Inhosin niitä syvästi.
Ja minulla keltaiset, paksut ja tönköt. Niitä piti käyttää melkein aina alkusyksystä pitkälle kevääseen kun oli vähänkin kosteaa. Olivat isot, ylettyvät aivan leuan alle ja keväällä kun aurinko jo paistoi niin olivat hiostavat ja haisivat pahalle.
Hassua, minä taas toivoin niitä, enkä saanut sellaisia kuin halusin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äiti teetti tutulla ompelijalla minulle takin. Muuten ihan kaunis ajatus, mutta tuon ompelijan mallisto oli vuodelta 1970. Tuloksena alhaalta voimakkaasti levenevä, yläosasta tiukka takki, jossa liian leveät kaulukset ja hihankäänteet, sekä prameat napit. Täysin epämuodikas vaate vuonna -79. Tunsin itseni joksikin pelle-olioksi se päällä.
Kahta en tajua menneisyydestä. Yksi on ompelijlla teettäminen, senhän on pakko olla ollut hirvittävän kallista. Ja näistä viesteistä voi päätellä että niukalla rahalla on menty. Toinen on vaatteiden tekeminen itse. En käsitä miten siihen on riittänyt vanhemmilla aikaa
Teettäminen oli normaalia, samoin itse ompeleminen. Eihän ihmisillä ennen ollut sellaisia määriä vaatteita kuin nykyisin. Tehtiin arkipaita ja juhlapaita, yhdet housut tai hame. Lapsilla oli talvikenkinä hiihtomonot. Samoja vaatteita pidettiin kauan. Jos pysyivät ehjinä, annettiin seuraavalle lapselle, tai pienennettiin aikuiselta lapselle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äiti teetti tutulla ompelijalla minulle takin. Muuten ihan kaunis ajatus, mutta tuon ompelijan mallisto oli vuodelta 1970. Tuloksena alhaalta voimakkaasti levenevä, yläosasta tiukka takki, jossa liian leveät kaulukset ja hihankäänteet, sekä prameat napit. Täysin epämuodikas vaate vuonna -79. Tunsin itseni joksikin pelle-olioksi se päällä.
Kahta en tajua menneisyydestä. Yksi on ompelijlla teettäminen, senhän on pakko olla ollut hirvittävän kallista. Ja näistä viesteistä voi päätellä että niukalla rahalla on menty. Toinen on vaatteiden tekeminen itse. En käsitä miten siihen on riittänyt vanhemmilla aikaa
Yksi äidin tuttu oli ompelija. Hänellä teetettiin vaatteita 70-luvulla. Muistan äidin marisseen kotona, että ei se varmaan verojakaan maksa, kun ei ikinä saa kuittia.
Omat lapset sain 90-luvulla ja kyllä minä heille ompelin paljon. Ompeleminen oli mukavaa eikä jonkun collegepuvun tekemiseen mennyt paljoa aikaa. Ilmeisesti kuitenkin tarkoitat aikaa, jolloin kodeissa ei ollut mitään mukavuuksia.
Ne paksut,tönköt ja haisevat kurarukkaset joita piti käyttää vielä ekaluokalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin muistan nämä ensimmäiset kohopainatukset lastenvaatteissa, jotka eivät sitten kestäneetkään pesun hankausta korkeassa lämpötilassa. Silloin pesukoneissa oli usein vain pari pesuohjelmaa, oma valitsin lämpötilalle ja vieressä pienet ohjeet oikeille yhdistelmille esim: "valko- ja kirjopesu: 60 - 90" ja tähän tapaan oli pesty sottaiset lastenvaatteet ja paljon muutakin iät ajat. Ja sitten kun se painatuksellinen lasten paita tuli ensimmäistä kertaa pesuun, samalla ohjelmalla ja lämmöllä mentiin niinkuin aina ennenkin ja niinhän siinä kävi, että painettu my little pony tai aku ankka lähtikin paidasta ekassa pesussa pois! Voi sitä itkua. Tämän virheen toisti kai moni ja usein.
Kyllähän ne painatukset vielä 90-luvullakin kului ja halkeili pikkuhiljaa neljänkympin pesuissakin. Itsekään en niistä lapsena kovin välittän
Isovanhemmat tai muut hiukan iäkkäämmät sukulaiset olivat eläneet sitä aikakautta kun pyykkiä pestiin lipeällä padassa ja myöhemmin valtava helpotus kun pesukoneet tuli. Heille varmaan meni yli hilseen että lastenvaatteissa on yhtäkkiä jotain kumista tehtyjä kohokuvia. Äidin ollessa poissa, pyykkivuoro oli heillä ja kas kummaa kun kuvat tuolloin mystisesti lähti vaatteista pesussa pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luokkaretki Hailuotoon ekaluokalla.
Muilla oli mukana mm. limsaa, karkkia, perunalastua...
Minulla pinkeäksi sullottu muovikassillinen vaatteita.
Päälläkin oli puolihaalarimalliset toppahousut, toppatakki ja pannumyssymäinen pipo.
En edes muista, mitä sinne muovikassiin oli sullottu...
Toki oli kolea kevätpäivä ja merituuli on kylmä mutta...
Vähän naurattaa välillä nämä muistot omasta lapsuudesta. Ne vaatteet mitä silloin 50-luvun lopulla oli, oli usein todella kamalia. Kutittavia villavaatteita, kireitä mutta silti valuvia sukkahousuja ja paksuja tönkköjä kuravaatteita.
Vaimo kehuskeli, kuinka mukavat hankkimansa ProBambun bambu sukkahousut oli jalassa. Siinä hänen sääriään hivellessä totesin, että vaikuttaisi tosiaan paljon mukavammilta, kun muistot omista lapsuuden sukkahousuista. Vaimo heitti siihen sitten, että eikö sitten olisi jo aika kokeilla nykyaikaisia sukkahousuja. Vitsinä siihen vastasin, että niin varmaan sitten. Hetken päästä vaimo löi sukkahousut käteen. Ei siinä enää viitsinyt vastaankaan väittää. Puolen tunnin kuluttua vaimo kysyi, että miltä ne tuntuu. Eipä siinä voinut todeta muuta, kuin että mukavin alusvaatehan tuo oli, mitä ikinä on päällä ollut. Ihan päinvastainen kokemus, kun lapsuuden sukkahousut.
Samoin on noiden ulkoiluasujen tilanne. Paljon on muuttunut parempaan suuntaan 50 vuodessa. Ei voi verrata vanhoja tönkköjä kurahousuja nykyisiin joustaviin mutta kuitenkin vedenpitäviin asuihin. Eikä ne villavaatteetkaan enää kutita. Olettaisin ainakin, että muutos on tapahtunut materiaaleissa, eikä omissa tuntemuksissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eka luokalla paksut seeprasukkahousut.
Näyttivät kivoilta paksuissa, lyhyissä töppöjaloissa;(
Jotka sinulla on yhä 🤣
Vierailija kirjoitti:
Vähän naurattaa välillä nämä muistot omasta lapsuudesta. Ne vaatteet mitä silloin 50-luvun lopulla oli, oli usein todella kamalia. Kutittavia villavaatteita, kireitä mutta silti valuvia sukkahousuja ja paksuja tönkköjä kuravaatteita.
Korjauksena: tarkoitin 60-luvun lopulla, tuli kirjoitusvirhe.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vähän naurattaa välillä nämä muistot omasta lapsuudesta. Ne vaatteet mitä silloin 50-luvun lopulla oli, oli usein todella kamalia. Kutittavia villavaatteita, kireitä mutta silti valuvia sukkahousuja ja paksuja tönkköjä kuravaatteita.
Vaimo kehuskeli, kuinka mukavat hankkimansa ProBambun bambu sukkahousut oli jalassa. Siinä hänen sääriään hivellessä totesin, että vaikuttaisi tosiaan paljon mukavammilta, kun muistot omista lapsuuden sukkahousuista. Vaimo heitti siihen sitten, että eikö sitten olisi jo aika kokeilla nykyaikaisia sukkahousuja. Vitsinä siihen vastasin, että niin varmaan sitten. Hetken päästä vaimo löi sukkahousut käteen. Ei siinä enää viitsinyt vastaankaan väittää. Puolen tunnin kuluttua vaimo kysyi, että miltä ne tuntuu. Eipä siinä voinut todeta muuta, kuin että mukavin alusvaatehan tuo oli, mitä ikinä on päällä ollut. Ihan päinvastainen kokemus, kun lapsuuden sukkahousut.
Samoin on noiden ulko
Pätee kyllä ulkovaatteiden osalta ihan aikuisten vaatetukseen. Parikymmentä vuotta sitten ensimmäisiä kunnon kesätöitä kun tuli ulkona tehtyä, niin hitto miten surkeaa oli sadekeliin sopiva työvaatetus verrattuna siihen mitä nykyään on. Ei ollu vedenpitävää, eikä joustavaa vaatetusta, ei
Ei varsinaisesti pakotettu, mutta vaihtoehtojakaan ei ollut: neulotut lapaset. Vieläkin menee kylmät väreen tunteesta, kun lapasissa oli hiekkaa. Ja märkänä sormet olivat aivan jäässä. Kyllä nykyinen Reiman rukkaset -sukupolvi ei tiedä mitään epämukavuudesta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Korostetun leveäkärkiset kengät ja vakosamettihousut joskus vuonna -76-80. Hitto että hävetti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
70-luvulla oli muotia isot karvareuhka-hatut, eli turkishatut. Minulle ostettiin sellainen, missä hatun päälliosa oli ruskeaa sileää nahkaa ja hattua kiersi aito paksuhko, rumankirjava turkisreunus, joka rehotti auki hatun sivuilla. Ihan hirveä. En olisi millään halunnut sitä käyttää, mutta äiti pakotti. Hattu oli ollut kallis ja se oli lämmin, joten minun oli pidettävä sitä. Koulukaverit naureskelivat sille hatulle.
Minulla oli myös Koivistolainen. En tiedä mistä nimi tuli.
Koivistolaisista tietenkin. Ne tytöt.
Paikkakunta luovutetussa Karjalassa. Sikäläinen hattumalli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän mummu oli taitava ompelija ja tekikin meille tytöille mm. hienoja mekkoja, mutta minulle teki myös myrkynvihreän samettitakin, jota en voinut sietää. Muistan, että kerran mummu pakotti laittamaan sen päälleni mennessämme johonkin ja minua hävetti se takki suunnattomasti. Toista kertaa en suostunut sitä päälleni pukemaan.
Tuo takki on minulla edelleen tallessa nyt melkein 50 vuoden jälkeen ja itseasiassa nykyään se on mielestäni hieno ja taidokkaasti tehty. Harmittaa todella paljon se, että mummuni näki paljon vaivaa sen takin tekemiseksi ja sitten minä vihasin sitä.
Anteeksi mummu
Vierailija kirjoitti:
Kaikki vaatteet kirppareilta tai saatuja. Ei mitään muotivaatteira. Rikkinäisiä. Pestiin harvoin eli olivat likaisia. Lisäksi haisivat tupakalle koska äiti poltti sisällä. En saanut deodoranttia yläasteella, niin haisin hielle. Näin 80-90luvulla. Ja voi että miten kiusattiin niin koulussa ja kotona ja naapurit.Suihkussakin sai käydä vain kerran viikossa. Vanhemmilla riitti kyllä viinaan rahaa.
Meillä ei juotu, mutta hiukan autistit mt-tapaukset vanhempina ja sama meno. Jossain asioissa mega-vanhanaikaisia ja juuttuneita. Riippui myös lapsesta, kuka sai uutta ja kuka ei. Jos äiti samaisti itsensä johonkuhun, tämän piti jakaa hänen välistä räikeä vaatemakunsa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äiti teetti tutulla ompelijalla minulle takin. Muuten ihan kaunis ajatus, mutta tuon ompelijan mallisto oli vuodelta 1970. Tuloksena alhaalta voimakkaasti levenevä, yläosasta tiukka takki, jossa liian leveät kaulukset ja hihankäänteet, sekä prameat napit. Täysin epämuodikas vaate vuonna -79. Tunsin itseni joksikin pelle-olioksi se päällä.
Kahta en tajua menneisyydestä. Yksi on ompelijlla teettäminen, senhän on pakko olla ollut hirvittävän kallista. Ja näistä viesteistä voi päätellä että niukalla rahalla on menty. Toinen on vaatteiden tekeminen itse. En käsitä miten siihen on riittänyt vanhemmilla aikaa
Teettäminen oli normaalia, samoin itse ompeleminen. Eihän ihmisillä ennen ollut sellaisia määriä vaatteita kuin nykyisin. Tehtiin arkipaita ja juhlapaita, yhdet housut tai hame. Lapsilla oli tal
Ei se niin kallista ollut, ja siinä ajateltiin saavan laatua sekä istuvuutta.
Vierailija kirjoitti:
Luokkaretki Hailuotoon ekaluokalla.
Muilla oli mukana mm. limsaa, karkkia, perunalastua...
Minulla pinkeäksi sullottu muovikassillinen vaatteita.
Päälläkin oli puolihaalarimalliset toppahousut, toppatakki ja pannumyssymäinen pipo.
En edes muista, mitä sinne muovikassiin oli sullottu...
Toki oli kolea kevätpäivä ja merituuli on kylmä mutta...
Hauskaa, että yksittäinen retki ylipuettuna voi jäädä noin tarkkaan mieleen ja oletettavasti kuitenkin vuosikymmenten takaa. Mulla nää inhokki vaatemuistot on enempi pitkäaikaisempaa juttua, kun ei ymmärretä tai haluta ymmärtää ajanmukaista ja tarkoitusta vastaavaa pukeutumista vaikka nyt liikunnan tarpeisiin. Yksittäiset epätoivoiset muistot on niitä kun jotain meni pesussa pilalle, mutta vanhemmat sanoi, että sillä ei ole väliä ja ei muuta kun sama vaate päälle
Nolot alushousut. Mutsi osti mulle semmosia lahkeettomia poikien pikkuhousuja. Ne oli nolot. Värejä oli valkoista vaaleanruskeaa ja mintun vihreää ainakin. Liikunta tunnilla pukuhuoneessa ja kouluterveystarkastuksessa hävetti ne.
Äidin itsekutomat villapuserot ja mekko (niin ihania ja rakkaita kun muuten ovatkin) pisteli hikistä ihoa kun kaverien kanssa leikkiessä tuli hiki.
Kai ne liian pienet ja kutittavat sukkahousut on kaikilla jättäneet ankean muistijäljen. Muuta vaatehirveyttä en muista, kun äiti oli tarkka vaatteista.