Ihmiset, jotka kuvittelevat, että ystävällä on lupa loukkaantua

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli kuvittelit jotakuta läheiseksi ystäväksi tilanteessa kun tämä henkilö piti sinua lähinnä vain etäisenä tuttavana? Ja tämä henkilö loukkaantui jostakin mitä sinä sanoit/teit, ja sinun mielestäsi hän ei olisi saanut loukkaantua?

Kuule, et sinä voi yksioikoisesti määrittää ystävyyttä, etkä myöskään sitä mistä muilla ihmisillä on oikeus loukkaantua. Noita asioita ei voi kukaan määrittää.

Hän se siinä yksioikoisesti oli määrittelemässä ystävyyden, kun piti itseni suojaamista häneltä loukkaavana, sen sijaan, että olisi katsellut peiliin, että itsessään on vikaa, jos jonkun jonka YSTÄVÄ hän itse sanoo olevansa kokee tarvetta suojata itseään häneltä. Lähinnä siis tilanne oli sellainen, että hän halusi päättää, mitä tehdään ja jyrätä. Jaksan sitä tiettyyn pisteeseen saakka, mutta en ole kenenkään marionetti, kuten hänelle ois sopinut. Mutta sanopa tuollaiselle suoraan, siitä seuraa lisää bossittelua, uhittelua ja määräilijäksi nousemisen halua, kokisi sanani uhkana. En tehnyt niin, vaan kieltämättä sovin hänen selkänsä takana, (puheltuani hänelle kautta rantain muuta) muuta menoa päästäkseni yhdestä kerrasta taas viettää aikaa hänen päätöksellään tavalla x.

Hän loukkaantui siitä, että meninkin jonkun toisen kanssa, vaikka hän oli aiemmin kysynyt minua, ja olin sanonut "voisihan sitä lähteäkin". Olisi siis pitänyt sanoa, että en lähde, niin se ei ois loukannut tämän ihmisen egoa? Seuraavaksi olisi jankutettu, että miksen. Siihenkö olisi pitänyt ystävälle sanoa, että en pidä määräilevästä tyylistäsi? Senkö hän todella halusi kuulla? Eikö sitä pysty muuttumaan ilman, että joku hieroo jokaisen vian naamaasi? Ihan vaikka vinkistä, että toinen ei jaksa sua koko ajan? Ei ollut kuitenkaan kyse siitä, ettenkö ois jaksanut, jos toinen ei ois määrräillyt minua.

Ap

Ette vain olleet toisillenne sopivia.

En nyt kuitenkaan koe olevani huono ystävä tai itsekäs, jos elän omaa elämääni, enkä tuollaisen epäitsenäisen urpon. Siis se kitinä teki hänestä sen inhottavan ihmisen lähinnä. Mutta siedin mä sitäkin. Niin kehtasi vielä loukkaantua mulle yhtään mistään.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Onko täällä namiskaa, jonka avulla voisi lähettää AP:lle apua?

Ystävyyteen kuuluu tunteet, ja tunteisiin taasen se, että välillä voi jopa loukkaantua. Sen jälkeen asiasta päästään yli, sovitaan ja pyydetään tarpeen vaatiessa anteeksi.

Vaikuttaa tosin siltä, ettei sinulla AP ole ystäviä, vaan ihmisiä, joita koitat kontrolloida?

Ei kaikissa ihmissuhteissa päästä asioista yli. Se on hyvin tavanomaista, että ihmissuhteet päättyvät konfliktiin. Paljon tavanomaisempaa kuin se, että konflikti lähentäisi ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli kuvittelit jotakuta läheiseksi ystäväksi tilanteessa kun tämä henkilö piti sinua lähinnä vain etäisenä tuttavana? Ja tämä henkilö loukkaantui jostakin mitä sinä sanoit/teit, ja sinun mielestäsi hän ei olisi saanut loukkaantua?

Kuule, et sinä voi yksioikoisesti määrittää ystävyyttä, etkä myöskään sitä mistä muilla ihmisillä on oikeus loukkaantua. Noita asioita ei voi kukaan määrittää.

Hän se siinä yksioikoisesti oli määrittelemässä ystävyyden, kun piti itseni suojaamista häneltä loukkaavana, sen sijaan, että olisi katsellut peiliin, että itsessään on vikaa, jos jonkun jonka YSTÄVÄ hän itse sanoo olevansa kokee tarvetta suojata itseään häneltä. Lähinnä siis tilanne oli sellainen, että hän halusi päättää, mitä tehdään ja jyrätä. Jaksan sitä tiettyyn pisteeseen saakka, mutta en ole kenenkään marionetti, kuten hänelle ois sopinut. Mutta sanopa tuollaiselle suoraan, siitä seuraa lisää bossittelua, uhittelua ja määräilijäksi nousemisen halua, kokisi sanani uhkana. En tehnyt niin, vaan kieltämättä sovin hänen selkänsä takana, (puheltuani hänelle kautta rantain muuta) muuta menoa päästäkseni yhdestä kerrasta taas viettää aikaa hänen päätöksellään tavalla x.

Hän loukkaantui siitä, että meninkin jonkun toisen kanssa, vaikka hän oli aiemmin kysynyt minua, ja olin sanonut "voisihan sitä lähteäkin". Olisi siis pitänyt sanoa, että en lähde, niin se ei ois loukannut tämän ihmisen egoa? Seuraavaksi olisi jankutettu, että miksen. Siihenkö olisi pitänyt ystävälle sanoa, että en pidä määräilevästä tyylistäsi? Senkö hän todella halusi kuulla? Eikö sitä pysty muuttumaan ilman, että joku hieroo jokaisen vian naamaasi? Ihan vaikka vinkistä, että toinen ei jaksa sua koko ajan? Ei ollut kuitenkaan kyse siitä, ettenkö ois jaksanut, jos toinen ei ois määrräillyt minua.

Ap

Ette vain olleet toisillenne sopivia.

Pointti ei ole se, vaan se, että hän loukkasi minua. Sellaiseen ei oikeuta se, ettei "olla sopivia". Mutta en kuvitellut sellaista ihmistä ystäväkseni, jolla ei sen enempää ole välittämistä sitä kohtaan, mitä jo kestin häneltä. Kuvitteli olevansa HYVÄ YSTÄVÄ, jolla oli yhtäkkiä minut, petturiystävä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Onko täällä namiskaa, jonka avulla voisi lähettää AP:lle apua?

Ystävyyteen kuuluu tunteet, ja tunteisiin taasen se, että välillä voi jopa loukkaantua. Sen jälkeen asiasta päästään yli, sovitaan ja pyydetään tarpeen vaatiessa anteeksi.

Vaikuttaa tosin siltä, ettei sinulla AP ole ystäviä, vaan ihmisiä, joita koitat kontrolloida?

Ai minä koitan konteolloida, kun en ala haukkumaan ystävääni päin naamaa?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli kuvittelit jotakuta läheiseksi ystäväksi tilanteessa kun tämä henkilö piti sinua lähinnä vain etäisenä tuttavana? Ja tämä henkilö loukkaantui jostakin mitä sinä sanoit/teit, ja sinun mielestäsi hän ei olisi saanut loukkaantua?

Kuule, et sinä voi yksioikoisesti määrittää ystävyyttä, etkä myöskään sitä mistä muilla ihmisillä on oikeus loukkaantua. Noita asioita ei voi kukaan määrittää.

Hän se siinä yksioikoisesti oli määrittelemässä ystävyyden, kun piti itseni suojaamista häneltä loukkaavana, sen sijaan, että olisi katsellut peiliin, että itsessään on vikaa, jos jonkun jonka YSTÄVÄ hän itse sanoo olevansa kokee tarvetta suojata itseään häneltä. Lähinnä siis tilanne oli sellainen, että hän halusi päättää, mitä tehdään ja jyrätä. Jaksan sitä tiettyyn pisteeseen saakka, mutta en ole kenenkään marionetti, kuten hänelle ois sopinut. Mutta sanopa tuollaiselle suoraan, siitä seuraa lisää bossittelua, uhittelua ja määräilijäksi nousemisen halua, kokisi sanani uhkana. En tehnyt niin, vaan kieltämättä sovin hänen selkänsä takana, (puheltuani hänelle kautta rantain muuta) muuta menoa päästäkseni yhdestä kerrasta taas viettää aikaa hänen päätöksellään tavalla x.

Hän loukkaantui siitä, että meninkin jonkun toisen kanssa, vaikka hän oli aiemmin kysynyt minua, ja olin sanonut "voisihan sitä lähteäkin". Olisi siis pitänyt sanoa, että en lähde, niin se ei ois loukannut tämän ihmisen egoa? Seuraavaksi olisi jankutettu, että miksen. Siihenkö olisi pitänyt ystävälle sanoa, että en pidä määräilevästä tyylistäsi? Senkö hän todella halusi kuulla? Eikö sitä pysty muuttumaan ilman, että joku hieroo jokaisen vian naamaasi? Ihan vaikka vinkistä, että toinen ei jaksa sua koko ajan? Ei ollut kuitenkaan kyse siitä, ettenkö ois jaksanut, jos toinen ei ois määrräillyt minua.

Ap

Kun näinkin selkeää tekstiä kykenet tuottamaan, miksi aloitat, ja usein myös jatkat nämä ketjusi järjettömän sekavalla sokelluksella kunnioituksesta, oikeutuksesta yms? Siis kun yleensä tällaisilla kirjoituksilla etsitään vertaistukea. Muiden on helkkarin hankala samaistua tai kommentoida edes neutraalisti kun sun viesteistä ei saa selvää tai sitten päädyt vain solvaamaan sulle usein epäystävällisestikin vastanneita.

Sulla ei taida olla paljon ystäviä? Tuli vain jotenkin sellainen olo......

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko täällä namiskaa, jonka avulla voisi lähettää AP:lle apua?

Ystävyyteen kuuluu tunteet, ja tunteisiin taasen se, että välillä voi jopa loukkaantua. Sen jälkeen asiasta päästään yli, sovitaan ja pyydetään tarpeen vaatiessa anteeksi.

Vaikuttaa tosin siltä, ettei sinulla AP ole ystäviä, vaan ihmisiä, joita koitat kontrolloida?

Ei kaikissa ihmissuhteissa päästä asioista yli. Se on hyvin tavanomaista, että ihmissuhteet päättyvät konfliktiin. Paljon tavanomaisempaa kuin se, että konflikti lähentäisi ihmisiä.

Niinpä. Suurin osa ihmisistä on niin lapsellisia ja epäkypsiä, ettei heille saa sanoa yhtään mistään tai jos ratkaisee asian (heidän vikojena aiheuttaman epämukavuuden) omalla tavallaan sanomatta sitä heille, elleivät kysy, niin saa kuulla syytteitä huonosta ystävyydestä. Jos olisin sanonut tälle ihmiselle, että olet helvetin loukkaava isottelija, bossmainen määräilijä, niin mitä hyvää siitä olisi seurannut?

Ap

Siis, oletko sinä nyt loukkaantunut tälle entiselle petturiystävälle, koska hän kehtaisi loukkaantua sinulle, vaikka sinun sääntöjesi mukaan ystävälle ei saisi loukkaantua?

Ajatusten jäsentäminen (lääkkeillä) saattaisi auttaa kuvion selkeyttämiseen?

Vierailija kirjoitti:

Sulla ei taida olla paljon ystäviä? Tuli vain jotenkin sellainen olo......

Ihmiset eivät ole arvoisiani, koska en todellakaan hyväksy ystäväkseni ihmistä, jonka mielestä loukkasin häntä. Koska se tarkoittaa, että hän itse ajatteli pahaa minusta.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Siis, oletko sinä nyt loukkaantunut tälle entiselle petturiystävälle, koska hän kehtaisi loukkaantua sinulle, vaikka sinun sääntöjesi mukaan ystävälle ei saisi loukkaantua?

Ajatusten jäsentäminen (lääkkeillä) saattaisi auttaa kuvion selkeyttämiseen?

Hän käyttäytyi ja kohteli minua todella alentavasti, alkoi huutaa ja suuttui minulle, eikä suostunut sopimaan asiaa. Sanoin, että voin lähteä hänen kanssaan, jos se kerran on noin tärkeää *roll eye* mutta sekin oli kuulemma vain loukkaavaa tai ainakin siten hän reagoi. Mä en ikinä toimisi noin ketään kohtaan, jonka ystävä olen.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli kuvittelit jotakuta läheiseksi ystäväksi tilanteessa kun tämä henkilö piti sinua lähinnä vain etäisenä tuttavana? Ja tämä henkilö loukkaantui jostakin mitä sinä sanoit/teit, ja sinun mielestäsi hän ei olisi saanut loukkaantua?

Kuule, et sinä voi yksioikoisesti määrittää ystävyyttä, etkä myöskään sitä mistä muilla ihmisillä on oikeus loukkaantua. Noita asioita ei voi kukaan määrittää.

Hän se siinä yksioikoisesti oli määrittelemässä ystävyyden, kun piti itseni suojaamista häneltä loukkaavana, sen sijaan, että olisi katsellut peiliin, että itsessään on vikaa, jos jonkun jonka YSTÄVÄ hän itse sanoo olevansa kokee tarvetta suojata itseään häneltä. Lähinnä siis tilanne oli sellainen, että hän halusi päättää, mitä tehdään ja jyrätä. Jaksan sitä tiettyyn pisteeseen saakka, mutta en ole kenenkään marionetti, kuten hänelle ois sopinut. Mutta sanopa tuollaiselle suoraan, siitä seuraa lisää bossittelua, uhittelua ja määräilijäksi nousemisen halua, kokisi sanani uhkana. En tehnyt niin, vaan kieltämättä sovin hänen selkänsä takana, (puheltuani hänelle kautta rantain muuta) muuta menoa päästäkseni yhdestä kerrasta taas viettää aikaa hänen päätöksellään tavalla x.

Hän loukkaantui siitä, että meninkin jonkun toisen kanssa, vaikka hän oli aiemmin kysynyt minua, ja olin sanonut "voisihan sitä lähteäkin". Olisi siis pitänyt sanoa, että en lähde, niin se ei ois loukannut tämän ihmisen egoa? Seuraavaksi olisi jankutettu, että miksen. Siihenkö olisi pitänyt ystävälle sanoa, että en pidä määräilevästä tyylistäsi? Senkö hän todella halusi kuulla? Eikö sitä pysty muuttumaan ilman, että joku hieroo jokaisen vian naamaasi? Ihan vaikka vinkistä, että toinen ei jaksa sua koko ajan? Ei ollut kuitenkaan kyse siitä, ettenkö ois jaksanut, jos toinen ei ois määrräillyt minua.

Ap

Kun näinkin selkeää tekstiä kykenet tuottamaan, miksi aloitat, ja usein myös jatkat nämä ketjusi järjettömän sekavalla sokelluksella kunnioituksesta, oikeutuksesta yms? Siis kun yleensä tällaisilla kirjoituksilla etsitään vertaistukea. Muiden on helkkarin hankala samaistua tai kommentoida edes neutraalisti kun sun viesteistä ei saa selvää tai sitten päädyt vain solvaamaan sulle usein epäystävällisestikin vastanneita.

Mitä?

Ap

Aaa, siis sinä olet loukannut ystävääsi, mutta egosi ei kestä totuutta. Sen sijaan koirat kääntää oman huonon käytöksesi toisen syyksi.

Ehkä on parempi, että unohdat tämän ihmisen. Katkeruus syö sinut sisäisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis, oletko sinä nyt loukkaantunut tälle entiselle petturiystävälle, koska hän kehtaisi loukkaantua sinulle, vaikka sinun sääntöjesi mukaan ystävälle ei saisi loukkaantua?

Ajatusten jäsentäminen (lääkkeillä) saattaisi auttaa kuvion selkeyttämiseen?

Hän käyttäytyi ja kohteli minua todella alentavasti, alkoi huutaa ja suuttui minulle, eikä suostunut sopimaan asiaa. Sanoin, että voin lähteä hänen kanssaan, jos se kerran on noin tärkeää *roll eye* mutta sekin oli kuulemma vain loukkaavaa tai ainakin siten hän reagoi. Mä en ikinä toimisi noin ketään kohtaan, jonka ystävä olen.

Ap

Enkä mä siinä tilanteessa silloin niitä silmiä pyöritellyt, se oli tämän hetken toimintaa.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Aaa, siis sinä olet loukannut ystävääsi, mutta egosi ei kestä totuutta. Sen sijaan koirat kääntää oman huonon käytöksesi toisen syyksi.

Ehkä on parempi, että unohdat tämän ihmisen. Katkeruus syö sinut sisäisesti.

En ollut loukannut, vaan koitin nimenomaan olla loukkaamatta. Vai haluatko sä ennemmin päin naamaasi kuulla, että olet isotteleva, määräilevä boss?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Aaa, siis sinä olet loukannut ystävääsi, mutta egosi ei kestä totuutta. Sen sijaan koirat kääntää oman huonon käytöksesi toisen syyksi.

Ehkä on parempi, että unohdat tämän ihmisen. Katkeruus syö sinut sisäisesti.

Hän ei arvostanut sitä, että halusin olla loukkaamatta, ja oli niin egoaan täynnä, ettei hlunnut tajuta, että miksi en lähde hänen kanssaan? Mikähän ihme siihen olisi syynä?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aaa, siis sinä olet loukannut ystävääsi, mutta egosi ei kestä totuutta. Sen sijaan koirat kääntää oman huonon käytöksesi toisen syyksi.

Ehkä on parempi, että unohdat tämän ihmisen. Katkeruus syö sinut sisäisesti.

En ollut loukannut, vaan koitin nimenomaan olla loukkaamatta. Vai haluatko sä ennemmin päin naamaasi kuulla, että olet isotteleva, määräilevä boss?

Ap

Mitäpä jos jättäisit tämän ihmisen jatkossa rauhaan? Parempi varmaan kaikille niin. Ja kannattaa myös punnita tarkkaan, onko sinusta ylläpitämään ystävyyssuhteita. Ehkä pinnalliset tuttavuudet voisi toimia paremmin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aaa, siis sinä olet loukannut ystävääsi, mutta egosi ei kestä totuutta. Sen sijaan koirat kääntää oman huonon käytöksesi toisen syyksi.

Ehkä on parempi, että unohdat tämän ihmisen. Katkeruus syö sinut sisäisesti.

Hän ei arvostanut sitä, että halusin olla loukkaamatta, ja oli niin egoaan täynnä, ettei hlunnut tajuta, että miksi en lähde hänen kanssaan? Mikähän ihme siihen olisi syynä?

Ap

Ja hän käänsi tilanteen sellaiseksi, että minä olin loukannut häntä, vaikka en todellakaan ollut. Mä osaan käytöstavat, toisin kuin hän. En vain halunnut sanoa hänelle päin naamaa, että vikasi ovat aika ahdistavia.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aaa, siis sinä olet loukannut ystävääsi, mutta egosi ei kestä totuutta. Sen sijaan koirat kääntää oman huonon käytöksesi toisen syyksi.

Ehkä on parempi, että unohdat tämän ihmisen. Katkeruus syö sinut sisäisesti.

En ollut loukannut, vaan koitin nimenomaan olla loukkaamatta. Vai haluatko sä ennemmin päin naamaasi kuulla, että olet isotteleva, määräilevä boss?

Ap

Mitäpä jos jättäisit tämän ihmisen jatkossa rauhaan? Parempi varmaan kaikille niin. Ja kannattaa myös punnita tarkkaan, onko sinusta ylläpitämään ystävyyssuhteita. Ehkä pinnalliset tuttavuudet voisi toimia paremmin?

Miten niin pinnallinen tuttavuus? Minä en halua loukata ystäviäni, tälle toiselle siinä ei ollut MITÄÄN estettä! Hänenkaltaisensa pysytelkööt ennemmin niissä pinnallisissa tuttavuuksissa. Mitä hän turhaan kehenkään syvällisemmin tutustuu? Siksikö, että joku kärsisi sitten hänen vioistaan?

Ap

Ehkä hän oli niin itsevarma, ettei hänessä itsessään ole mitään vikoja, joista joku voisi kärsiä. Toivon todella, että on kohdannut ihmisiä, jotka ovat sen hänelle jo opettaneet.

Ap