Minkä vaatimuksesi miesten tai naisten suhteen olet sittemmin todennut liian kovaksi?
Ja tyytynyt sellaiseenkin joka ei kyseistä vaatimusta täytä.
Kommentit (78)
Vierailija kirjoitti:
Minä halusin pitkän, akateemisen, jolla on hyvä varallisuus, haluaa perheen ja on sivistynyt ja sellaisen löysin. Miksi tyytyä sekundaan?
Sä olet sekundaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisen akateemisuus. Aika kauan löin päätä seinään, mutta sitten päätin laskea rimaa ja otin amiksen käyneen
Mikä vika amiksessa? Miksi oletat, että amiksen käynyt olisi ihmisenä huonompi? Kysyn uteliaisuudesta. T. Ammattikouluun hakenut, lähihoitajaksi opiskellut fiksu, empaattinen, iloinen ja syvällinen nainen.
Näin ammattikorkean käyneenä ymmärrän hyvin että joku yliopistokoulutettu toivoisi saavansa puolisokseen ihmisen joka ymmärtäisi lukemisen päälle siinä mittakaavassa kuin mitä yliopistossa tehdään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisen akateemisuus. Aika kauan löin päätä seinään, mutta sitten päätin laskea rimaa ja otin amiksen käyneen
Mikä vika amiksessa? Miksi oletat, että amiksen käynyt olisi ihmisenä huonompi? Kysyn uteliaisuudesta. T. Ammattikouluun hakenut, lähihoitajaksi opiskellut fiksu, empaattinen, iloinen ja syvällinen nainen.
En ole se, jolta kysyt mutta vastaan silti. - Ei edellinen väittänytkään, etteikö ei akateeminen voisi olla myös fiksu ja eepaattien mutta myös iloinen syvällinen. "Akateemisuuden" odottaminen kumppanilta vain kertoo siitä, että toivoo kumppanilta lähtökohtaisesti samantapaista koulutustasoa kuin itsellä. Ei koulutus tietenkään tarkoita, että samalla osaisi esimerkiksi käyttäytyä tai toimia asiallisesti.
Mutta yleistäen on helppo ajatella, että jos kumppanilla on suunnilleen sama koulutustaso kuin itsellä, niin hän ehkä luultavammin ymmärtää ja käsittää asioista samansuuntaisesti kuin itse.
Ehkä kyse on myös osalle enemmän ja vähemmän merkittävästä sosiaalisesta paineesta. Jos omat läheiset omaavat lähinnä, jonkun tietyn koulutustason niin sitä otaksuu, että itsekin pitäsi löytää tästä viiteryhmästä kumppanikin. - Koska vaikka kummallakin voi olla omia kavereita ja läheisiä, niin aika monelle meistä on tärkeää se, että on myös tilaisuuksia ja tapahtumia ja yhteisiä lähieisä, joiden kanssa viettää aikaa, eikä niin että kun toinen haluaa viettää aikaa läheistensä kanssa, niin toinen joutuisi aina kärvistelemään ja keksiimään jotain muuta tekemistä, koska jaettu tekeminen ei koskaan miellyttäisi. Toki fiksu ihmien tulee erilaisten ihmisten kanssa juttuun, mutta jälleen kärjsitäen lienee helpompaa tulla juttuun heidän kanssaan, joilla on suunnilleen samansuunatinen arvomaailma. - Koulutusvalinnat ja päätökset kertovat myös hieman siitä, mitä pitää tärkeänä. On vaikeaa kuvitella, että joku haluaisi opiskella useita vuosia n.n alaa ja olisi sitä mieltä, että opiskelu olisi täysin turhaa ja ajan-haaskaamista, joka taas -ikävästi yleistäen- saattaa joistain sellaisista tuntua, joille opiskelu on ollut asia joka on ollut miletei aina pakko ja ylhäältä annettu vaatimus ja josta on haluttu eroon heti kun vain se on ollut mahdollista. Sen sijaan, että halu tai peräti intohimo opiskeluun kiinnsotus olisi löytynyt omasta itsestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisen akateemisuus. Aika kauan löin päätä seinään, mutta sitten päätin laskea rimaa ja otin amiksen käyneen
Mikä vika amiksessa? Miksi oletat, että amiksen käynyt olisi ihmisenä huonompi? Kysyn uteliaisuudesta. T. Ammattikouluun hakenut, lähihoitajaksi opiskellut fiksu, empaattinen, iloinen ja syvällinen nainen.
Näin ammattikorkean käyneenä ymmärrän hyvin että joku yliopistokoulutettu toivoisi saavansa puolisokseen ihmisen joka ymmärtäisi lukemisen päälle siinä mittakaavassa kuin mitä yliopistossa tehdään.
Ihan hyvä pointti, mutta kyllähän sitä fiksu ja avarakatseinen ihminen pystyy ymmärtämään toista, vaikkei olisikaan samaa käynyt läpi. Esimerkkinä; minulla on syömishäiriö ja masennus, puolisollani ei mutta ymmärtää silti minua niin hyvin kuin sellainen voi, jolla ei samaa kokemusta olekaan.
oikeesti hyvännäköisiä miehiä on hyvin vähän, siihen päälle jos ois vielä urheilullinen.
Moni luulee olevansa hyvännäköinen, mutta ei sitä ole kuin äitinsä mielestä.
Missä on ne tavalliset mukavat työssäkäyvät, lapsettomat sinkkumiehet?
Suurin osa miehistä tuntuu olevan laiskoja, lihavia tai muuten vaan veteliä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisen akateemisuus. Aika kauan löin päätä seinään, mutta sitten päätin laskea rimaa ja otin amiksen käyneen
Mikä vika amiksessa? Miksi oletat, että amiksen käynyt olisi ihmisenä huonompi? Kysyn uteliaisuudesta. T. Ammattikouluun hakenut, lähihoitajaksi opiskellut fiksu, empaattinen, iloinen ja syvällinen nainen.
Näin ammattikorkean käyneenä ymmärrän hyvin että joku yliopistokoulutettu toivoisi saavansa puolisokseen ihmisen joka ymmärtäisi lukemisen päälle siinä mittakaavassa kuin mitä yliopistossa tehdään.
On kyllä naurettava tekosyy. Ikään kuin jossain yliopistossa niin kauheasti luettaisiin. Itse asiassa omassa hierarkiassani kaikki koulutuksella keulijat ovat alinta kastia. Sen verran olen maailmaa nähnyt ja klassikkoja lukenut, että olen huomannut minkälaisia tolvanoita yliopistoista "valmistuu".
Se ei vain ole mikään meriitti tai kyvykkyyden mittari.
Vierailija kirjoitti:
Että olisin saanut naisekseni edes suht normaalit seksihalut omaavan tapauksen. Sain pihtarin, jolle seksi ei ole koskaan ollut tärkeää, mutta näytteli sen olevan kunnes lapset ja OKt oli valmis.
Itselleni kävi myös näin. Edellinen kerta viime kesänä ja ei kuulemma ole pakko, kun ei halua, ainakaan kanssani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisen akateemisuus. Aika kauan löin päätä seinään, mutta sitten päätin laskea rimaa ja otin amiksen käyneen
Mikä vika amiksessa? Miksi oletat, että amiksen käynyt olisi ihmisenä huonompi? Kysyn uteliaisuudesta. T. Ammattikouluun hakenut, lähihoitajaksi opiskellut fiksu, empaattinen, iloinen ja syvällinen nainen.
Näin ammattikorkean käyneenä ymmärrän hyvin että joku yliopistokoulutettu toivoisi saavansa puolisokseen ihmisen joka ymmärtäisi lukemisen päälle siinä mittakaavassa kuin mitä yliopistossa tehdään.
Ymmärrys toista kohtaan koostuu varmasti vähän muustakin kuin koulutuksesta. Kurjaa, jos jotkut oikeasti valitsevat kumppaninsa koulutuksen mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Että olisin saanut naisekseni edes suht normaalit seksihalut omaavan tapauksen. Sain pihtarin, jolle seksi ei ole koskaan ollut tärkeää, mutta näytteli sen olevan kunnes lapset ja OKt oli valmis.
Ehkä olet huono?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisen akateemisuus. Aika kauan löin päätä seinään, mutta sitten päätin laskea rimaa ja otin amiksen käyneen
Mikä vika amiksessa? Miksi oletat, että amiksen käynyt olisi ihmisenä huonompi? Kysyn uteliaisuudesta. T. Ammattikouluun hakenut, lähihoitajaksi opiskellut fiksu, empaattinen, iloinen ja syvällinen nainen.
Näin ammattikorkean käyneenä ymmärrän hyvin että joku yliopistokoulutettu toivoisi saavansa puolisokseen ihmisen joka ymmärtäisi lukemisen päälle siinä mittakaavassa kuin mitä yliopistossa tehdään.
Ihan hyvä pointti, mutta kyllähän sitä fiksu ja avarakatseinen ihminen pystyy ymmärtämään toista, vaikkei olisikaan samaa käynyt läpi. Esimerkkinä; minulla on syömishäiriö ja masennus, puolisollani ei mutta ymmärtää silti minua niin hyvin kuin sellainen voi, jolla ei samaa kokemusta olekaan.
Voin ymmärtää syömishäiriöistä, mutta en sellaista parisuhteeseeni ottaisi taakakseni. Sama se on kouluttamattomissa.
Vierailija kirjoitti:
Että olisin saanut naisekseni edes suht normaalit seksihalut omaavan tapauksen. Sain pihtarin, jolle seksi ei ole koskaan ollut tärkeää, mutta näytteli sen olevan kunnes lapset ja OKt oli valmis.
Ei sellaista olekaan kuin "normaalit seksihalut". On vaihtelevia seksihaluja ja kaikki niistä on normaalia. Ylipäätään seksihaluista/haluttomuudesta jäkättäminen on minusta kypsymätöntä yhtälailla kuin jostain muusta ihmisen ominaisuudesta, joka nyt vain on mitä on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisen akateemisuus. Aika kauan löin päätä seinään, mutta sitten päätin laskea rimaa ja otin amiksen käyneen
Mikä vika amiksessa? Miksi oletat, että amiksen käynyt olisi ihmisenä huonompi? Kysyn uteliaisuudesta. T. Ammattikouluun hakenut, lähihoitajaksi opiskellut fiksu, empaattinen, iloinen ja syvällinen nainen.
Tämä on hyvä esimerkki. Akateemiset eivät yleensä ajattele näin mustavalkoisesti vaan osaavat katsoa asioita eri näkökulmista. Lisäksi akateemisilla on paremmat metakognitiiviset taidot ja kyky itsereflektioon. Henkilökohtaisena mieltymyksenä on lisäksi tutkimuksen tekemiseen liittyvä ymmärrys
Minä en suostunut aikanaan edes treffeille, jos mies ei ollut akateeminen ja vieläpä ns. hyvin tienaavalta alalta, mitkään humanisti-akateemiset ei kelvanneet. Nyt tuntuu ihan hullulta vaatimukselta ja nykyään preferoin nimenomaan amis-miehiä.
Vierailija kirjoitti:
Missä on ne tavalliset mukavat työssäkäyvät, lapsettomat sinkkumiehet?
Suurin osa miehistä tuntuu olevan laiskoja, lihavia tai muuten vaan veteliä.
Tavallinen, mukava, työssäkäyvä ja lapseton sinkkumies ei voi olla lihava?
suurin osa yliopiston käynneistä on työttömiä. Ketä muutenkaa jaksaa kiinnostaa joku koulutus?
Saako hän sitten tonnin pari korkeempaa kk palkkaa kuin joku toinen, mitä sitten :D
Minä valitsen mieheni: miellyttää silmää, mukava ja kemiaa löytyy.
Vierailija kirjoitti:
Että olisin saanut naisekseni edes suht normaalit seksihalut omaavan tapauksen. Sain pihtarin, jolle seksi ei ole koskaan ollut tärkeää, mutta näytteli sen olevan kunnes lapset ja OKt oli valmis.
ehkä vika on sinussa. ehkä juuri sinun kanssa ei se seksi enää sytytä.
Minä kuvittelin, että löytäisin miehen, joka suostuu tekemään puolet kotitöistä. Ei onnistunut!
Ensimmäinen avomies oli todella sotkuinen. Kun jaettiin tiskivuorot puoliksi, hän odotti omalla vuorollaan viikon. Usein astiat alkoivat jo haista ja jouduin niitä ”välitiskaamaan”. Hänen ruuanlaittovuorollaan syötiin aina ranskiksia ja nakkeja tai pussimuusia ja kalapuikkoja. Hän ei myöskään pessyt pyykkiä kovin usein. Käytti itse samoja farkkuja ja paitaa viikon ja ihmetteli, miksi pyykkikori on aina täynnä minun vaatteitani. Siirryttiin jossain vaiheessa siihen, että minä hoidin ruuat ja pyykit.
Toinen avomieheni kehui itseään hyväksi kokiksi, kun tutustuttiin. Lisäksi hän sanoi, että ilman muuta kaikki kotityöt kuuluu molemmille. Kun oli siivouspäivä, hän karkasi aina baariin. Kun olisi pitänyt käydä kaupassa, hän lähti kavereittensa luokse tai baariin. Hyvää ruokaakaan en saanut, koska hän sanoi minulle, että minä ostan kaupasta aina pelkkää p*skaa, josta ei voi kunnon ruokaa valmistaa. Ei minulla opiskelijana ollut rahaa ostaa sisäfilettä, ja kun hän ei koskaan käynyt kaupassa tai maksanut mitään, koin sen taloudellisena hyväksikäyttönä. Avoliitto kesti alle vuoden.
Nykyinen aviomieheni ei siivoa, ei laita astioita koneeseen, ei ikinä laita ruokaa. Hänen mielestään kotityöt on tasan jaettu, kun vuorotellen käydään kaupassa ja vuorotellen hoidetaan pyykit. Lasten hoito sujuu kyllä tasapuolisesti. Mieheni näkee asiat niin, että kun hän hoitaa ”miesten työt” taloudessa, niin se on hänen osuutensa siivouksesta! Ne miesten työt on lähinnä sammuneiden lamppujen vaihtoja ja autojen renkaiden vaihdot.
Olen itse luovuttanut sen suhteen, että kotityöt voisi jakaa tasapuolisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisen akateemisuus. Aika kauan löin päätä seinään, mutta sitten päätin laskea rimaa ja otin amiksen käyneen
Mikä vika amiksessa? Miksi oletat, että amiksen käynyt olisi ihmisenä huonompi? Kysyn uteliaisuudesta. T. Ammattikouluun hakenut, lähihoitajaksi opiskellut fiksu, empaattinen, iloinen ja syvällinen nainen.
Näin ammattikorkean käyneenä ymmärrän hyvin että joku yliopistokoulutettu toivoisi saavansa puolisokseen ihmisen joka ymmärtäisi lukemisen päälle siinä mittakaavassa kuin mitä yliopistossa tehdään.
Ihan hyvä pointti, mutta kyllähän sitä fiksu ja avarakatseinen ihminen pystyy ymmärtämään toista, vaikkei olisikaan samaa käynyt läpi. Esimerkkinä; minulla on syömishäiriö ja masennus, puolisollani ei mutta ymmärtää silti minua niin hyvin kuin sellainen voi, jolla ei samaa kokemusta olekaan.
Voin ymmärtää syömishäiriöistä, mutta en sellaista parisuhteeseeni ottaisi taakakseni. Sama se on kouluttamattomissa.
Joku tuolla kommentoi, että amiksen käyneet ajattelevat mustavalkoisesti. Tämähän se vasta mustavalkoista ajattelua onkin; syömishäiriö on taakka. Mitäs sitten, jos se oikein kouluttautunut sairastuisi syömishäiriöön suhteen jo ollessa pitkällä? Olisiko myös syöpään sairastunut taakka? Hyi, miten pinnallisia jotkut ovatkin, onneksi oma mies on toista maata.
Onko kotitöiden jako sinulle tuttu konsepti?
Mitä olet tehnyt sen eteen että puolisosi haluaisi enemmän seksiä kanssasi?