Lue keskustelun säännöt.
Minkä vaatimuksesi miesten tai naisten suhteen olet sittemmin todennut liian kovaksi?
17.02.2019 |
Ja tyytynyt sellaiseenkin joka ei kyseistä vaatimusta täytä.
Kommentit (78)
Vierailija kirjoitti:
suurin osa yliopiston käynneistä on työttömiä. Ketä muutenkaa jaksaa kiinnostaa joku koulutus?
Saako hän sitten tonnin pari korkeempaa kk palkkaa kuin joku toinen, mitä sitten :D
Minä valitsen mieheni: miellyttää silmää, mukava ja kemiaa löytyy.
Tämä rahakeskeisyys on toinen mikä amiksissa usein rassaa. Jauhetaan siitä miten paljon tienataan urakkatöinä, mutta ei sanaakaan siitä mitä työ tai koulutus on antanut henkisellä tasolla
Niin ja yliopiston käyneillä on parempi työllisyys kuin amiksilla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä kuvittelin, että löytäisin miehen, joka suostuu tekemään puolet kotitöistä. Ei onnistunut!
Ensimmäinen avomies oli todella sotkuinen. Kun jaettiin tiskivuorot puoliksi, hän odotti omalla vuorollaan viikon. Usein astiat alkoivat jo haista ja jouduin niitä ”välitiskaamaan”. Hänen ruuanlaittovuorollaan syötiin aina ranskiksia ja nakkeja tai pussimuusia ja kalapuikkoja. Hän ei myöskään pessyt pyykkiä kovin usein. Käytti itse samoja farkkuja ja paitaa viikon ja ihmetteli, miksi pyykkikori on aina täynnä minun vaatteitani. Siirryttiin jossain vaiheessa siihen, että minä hoidin ruuat ja pyykit.
Toinen avomieheni kehui itseään hyväksi kokiksi, kun tutustuttiin. Lisäksi hän sanoi, että ilman muuta kaikki kotityöt kuuluu molemmille. Kun oli siivouspäivä, hän karkasi aina baariin. Kun olisi pitänyt käydä kaupassa, hän lähti kavereittensa luokse tai baariin. Hyvää ruokaakaan en saanut, koska hän sanoi minulle, että minä ostan kaupasta aina pelkkää p*skaa, josta ei voi kunnon ruokaa valmistaa. Ei minulla opiskelijana ollut rahaa ostaa sisäfilettä, ja kun hän ei koskaan käynyt kaupassa tai maksanut mitään, koin sen taloudellisena hyväksikäyttönä. Avoliitto kesti alle vuoden.
Nykyinen aviomieheni ei siivoa, ei laita astioita koneeseen, ei ikinä laita ruokaa. Hänen mielestään kotityöt on tasan jaettu, kun vuorotellen käydään kaupassa ja vuorotellen hoidetaan pyykit. Lasten hoito sujuu kyllä tasapuolisesti. Mieheni näkee asiat niin, että kun hän hoitaa ”miesten työt” taloudessa, niin se on hänen osuutensa siivouksesta! Ne miesten työt on lähinnä sammuneiden lamppujen vaihtoja ja autojen renkaiden vaihdot.
Olen itse luovuttanut sen suhteen, että kotityöt voisi jakaa tasapuolisesti.
melkosia luusereita olet haalinut ympärillesi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisen akateemisuus. Aika kauan löin päätä seinään, mutta sitten päätin laskea rimaa ja otin amiksen käyneen
Mikä vika amiksessa? Miksi oletat, että amiksen käynyt olisi ihmisenä huonompi? Kysyn uteliaisuudesta. T. Ammattikouluun hakenut, lähihoitajaksi opiskellut fiksu, empaattinen, iloinen ja syvällinen nainen.
Tämä on hyvä esimerkki. Akateemiset eivät yleensä ajattele näin mustavalkoisesti vaan osaavat katsoa asioita eri näkökulmista. Lisäksi akateemisilla on paremmat metakognitiiviset taidot ja kyky itsereflektioon. Henkilökohtaisena mieltymyksenä on lisäksi tutkimuksen tekemiseen liittyvä ymmärrys
Kurjaa, että joku oikeasti valitsee kumppaninsa vain koulutuksen perusteella. Oma syynsä, jos kumppanin löytäminen on vaikeaa. :D
Vierailija kirjoitti:
Tämä rahakeskeisyys on toinen mikä amiksissa usein rassaa. Jauhetaan siitä miten paljon tienataan urakkatöinä, mutta ei sanaakaan siitä mitä työ tai koulutus on antanut henkisellä tasolla
Niin ja yliopiston käyneillä on parempi työllisyys kuin amiksilla
yritätköhän sä nyt saada jotain hyväksyntää omalle huonoudelles. Mitä sitten jos jollain on yliopistokoulutus, ketä kiinnostaa? koita nyt keksiä joku muu aihe jolla saat parannettua tota huonoa itsetuntoasi.
oletko, ruma, lihava vai mikä rassaa?
Päihteettömyys/ alkoholin kohtuukäyttö. Jostain syystä melkeinpä kaikki tapailemani miehet ovat olleet viihdekäyttäjiä ja alkoholin suurkuluttajia. Eikä näy päällepäin, käyvät töissä ja yleensä "hyvistä perheistä".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset ovat kokeneet loukkaukseksi kun sanon etten halua isoja rintoja ja etten arvosta silikoneja. Tästä on ollut pakko antaa naisten mieliksi periksi.
- Mies
En ymmärrä. Tuon perusteella sinä olet sellainen mies, jota arvostan. Teininä koin pahaa oloa pienistä rinnoistani (A-kuppi) ja vasta nykyään, 24-vuotiaana olen oppinut hyväksymään ne. Luonnollisestikaan en ole koskaan osannut liioin arvostaa miestä, jolle kuppikoko ja isot rinnat ovat tärkeysjärjestyksessä ensimmäisten joukossa. Ex oli näitä jotka pitävät pienemmistä, nykyinen mies myös. On se ihanaa, kun sen lisäksi että itse on oppinut hyväksymään itsensä sellaisena kuin on, myös mies tykkää.
Hahaha eli et arvosta ulkonäköasioista välittävää miestä niin kauan kuin hänen kriteerinsä eivät vastaa sinun ulkonäköäsi, mutta yhtäkkiä ne ulkonäkövaatimukset ei olekaan enää pinnallisia kun ne sattuvat sopimaan sinulle. Selvä. :D Minäkin halveksin hoikista naisista tykkääviä miehiä mutta läskifetistit ovat tosi syvällisiä ja arvostettavia.
Vierailija kirjoitti:
suurin osa yliopiston käynneistä on työttömiä.
Missä todellisuudessa? Akateemisten keskuudessahan on alhaisin työttömyys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Halusin miehen joka ei käytä alkoholia.
Tyydyin sellaiseen joka vetää kännit vain kerran kuussa.
Edelleen haaveilen salaa päihteettömästä miehestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
suurin osa yliopiston käynneistä on työttömiä. Ketä muutenkaa jaksaa kiinnostaa joku koulutus?
Saako hän sitten tonnin pari korkeempaa kk palkkaa kuin joku toinen, mitä sitten :D
Minä valitsen mieheni: miellyttää silmää, mukava ja kemiaa löytyy.
Tämä rahakeskeisyys on toinen mikä amiksissa usein rassaa. Jauhetaan siitä miten paljon tienataan urakkatöinä, mutta ei sanaakaan siitä mitä työ tai koulutus on antanut henkisellä tasolla
Niin ja yliopiston käyneillä on parempi työllisyys kuin amiksilla
Yliopiston ja ns "korkean ja hyvän" koulutuksen saaneet vasta niitä rahakeskeisiä ovatkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Että olisin saanut naisekseni edes suht normaalit seksihalut omaavan tapauksen. Sain pihtarin, jolle seksi ei ole koskaan ollut tärkeää, mutta näytteli sen olevan kunnes lapset ja OKt oli valmis.
luultavasti olet vastenmielinen joiltakin osin. Tai sitten vain "tyydyyitte toisiinne" . Naisesi vaan on havahtunut siihen, että kemiaa tai yhteistä säveltä ei teiltä löydy.
Aivan varmasti naisesi harrastaisi seksiä vaikka joka ilta jos hän löytäisi kumppanin johon tuntee aitoa vetoa/kemiaa löytyy.
sad but true.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä rahakeskeisyys on toinen mikä amiksissa usein rassaa. Jauhetaan siitä miten paljon tienataan urakkatöinä, mutta ei sanaakaan siitä mitä työ tai koulutus on antanut henkisellä tasolla
Niin ja yliopiston käyneillä on parempi työllisyys kuin amiksilla
yritätköhän sä nyt saada jotain hyväksyntää omalle huonoudelles. Mitä sitten jos jollain on yliopistokoulutus, ketä kiinnostaa? koita nyt keksiä joku muu aihe jolla saat parannettua tota huonoa itsetuntoasi.
oletko, ruma, lihava vai mikä rassaa?
Vastasin jatkokysymykseen eli siihen miksi preferoin akateemista kumppania. Mulle on samantekevää millä kriteereillä muut tekevät valintansa tai mitä kouluja käyvät
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kannattaa jättää näiden pappa betalet poikien jutut omaan arvoonsa.
He yrittää täällä luoda kuvaa, että olisivat haluttuja. todellisuudessa ovat peräkammarin poikia. isä maksa mutta sekään ei auta naismarkkinoilla, johkin täytyy purkaa pahaa oloa.
tunne muutaman tollasen säälittävän tapauksen.
Otin reilusti vanhemman miehen.
Akateemisuusasiaan. Mä ymmärrän täysin, et puolisolta odottaa tiettyä tulotasoa tai ammattia, jossa on hyvä työllisyys.
Jos olisin kovalla työllä opiskellut itselleni yli 5000 kk-tulot en haluaisi elättää sillä ketään työnvieroksujaa tai hyvin matalapalkkaista ihmistä, koska haluaisin elämässäni tietyn elintason.
Nykyiselle miehelle voisin kustantaa opiskeluvuodet, jotta pääsisi paremmalle toivomalleen alalle, koska tahtoisin elää elämääni 4 lapsen kanssa matkaillen ja omakotitalossa asuen. Lasten ei tule nähdä nälkää tai kulkea ryysyissä asuen 4 päätä per makuuhuone, koska vanhemmilla ei ole varaa, mutta tahdottiin vain väkisin ne 4 muksua.
Elämässä pitää tehdä uhrauksia kaikkien ja kunnianhimo, tavoitteellisuus, oman elämän ohjaksista pitäminen on minulle tärkeää.
Me emme ole varakkaita, mutta keskituloisia kyllä, ja tuloihin on suhteutettu lapsilukukin. Yhdessä ollaan elämä rakennettu ja pohjamudista noustu, mutta vaikka olenkin itse ollut sossupummi aikanaan en lähtisi eron tullen madaltamaan minun ja lasten elintasoa kenenkään vuoksi.
Ihmisten elämät menee häneksi just siks, että rakastutaan siihen baarirenttuun, eikä mietitä mitä mahdollisuuksia jää jäljelle kun lyöttäytyy yhteen ihmisen kanssa, joka elää virran vietävänä laittamatta tikkua ristiin paremman elämän toivossa. Tai tekee matalapalkkatyötä, koska se nyt on se unelma-ammatti ja mieluummin sitten keikkailee joitain kertoja vuodessa ihanassa työssä, kuin ottaisi elämästään ohjat ja menisi kouluun, josta pääsee todennäköisemmin töihin.
Elämä ei ole elokuvaa. Oma elämä pitää rakentaa ja olla itse elämänsä herra. Ei pitäisi tyytyä jäämään ammattiin jolla ei kustanna haluamaansa elämää. Toisaalta ihminen joka ei pystyisi lukea parempaa ammattia tuskin vastaisi älyllisesti kenenkään akateemisen kriteereitä noin niinkuin muutenkaan.
T. Raksamiehen lähärivaimo
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuorena en kestänyt jos miehellä oli selkäkarvoja. Näin 40v lähestyvänä näyttäkää mulle mies jolla niitä ei ole. Eikä häiritse yhtään enää
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
suurin osa yliopiston käynneistä on työttömiä. Ketä muutenkaa jaksaa kiinnostaa joku koulutus?
Saako hän sitten tonnin pari korkeempaa kk palkkaa kuin joku toinen, mitä sitten :D
Minä valitsen mieheni: miellyttää silmää, mukava ja kemiaa löytyy.
Tämä rahakeskeisyys on toinen mikä amiksissa usein rassaa. Jauhetaan siitä miten paljon tienataan urakkatöinä, mutta ei sanaakaan siitä mitä työ tai koulutus on antanut henkisellä tasolla
Niin ja yliopiston käyneillä on parempi työllisyys kuin amiksilla
Yliopiston ja ns "korkean ja hyvän" koulutuksen saaneet vasta niitä rahakeskeisiä ovatkin.
Ainakaan opettajakoulutuksessa tai matemaattis-luonnontieteellisessä ei rahakeskeisyys ole noussut esiin. Tietysti jossain oikiksessa tai kauppiksessa voi olla eri juttu, mutta ne ovat vain pieni osa akateemista kenttää
Vierailija kirjoitti:
kannattaa jättää näiden pappa betalet poikien jutut omaan arvoonsa.
He yrittää täällä luoda kuvaa, että olisivat haluttuja. todellisuudessa ovat peräkammarin poikia. isä maksa mutta sekään ei auta naismarkkinoilla, johkin täytyy purkaa pahaa oloa.
tunne muutaman tollasen säälittävän tapauksen.
JOO, huomattu on. Joka ketjuun ne spämmää tota sontaa.
Vierailija kirjoitti:
suurin osa yliopiston käynneistä on työttömiä. Ketä muutenkaa jaksaa kiinnostaa joku koulutus?
Saako hän sitten tonnin pari korkeempaa kk palkkaa kuin joku toinen, mitä sitten :D
Minä valitsen mieheni: miellyttää silmää, mukava ja kemiaa löytyy.
Olet kuullut sanonnan kauneus on katoavaista? - Ehkä myös komeus. - No eipä siinä mitään. Tulipahan vaan kirjoituksestasi mieleen sanonta jota en ole koskaan itse -hieman ykinkertainen mies kun olen- ymmärtänyt. Tuo sanonta kuuluu: Järki ja kauneus (/ komeus) eivät mahdu samaan ruummillstumaan, tutummin ihmiseen.
Mutta joo ulkonäköön itse iahstun jos ihastun ja sisältöön sitten toivon mukaan rakastun. Ja kuten täällä, joku jo kiteytti, niin koulutus on vain viitearvo siitä, että saattaisi löytyä helpommin jotain yhteistä puolin ja toisn annetavaa ja jaettavaa. Ei se, että jollain on jokin teitty tai määrätty koulutus vielä takaa tai ole minkäänlaine tae siitä, että koulutuksen osaisi käyttäytyä ja toimia muita kohtaan hyvin tai edes asiallisesti.
Itse ihailen monia usein vanhempia mutta joukkoon mahtuu toki myös nuorempia, mutta omassa lähipiirissäni ovat lähinnä vanhempia. Heiltä puuttuu niin muodollinen koulutus ja oppineisuus, josta osoituksena olisi jokin oppiarvo ja todistus. Sen sijaan heillä on suunnaton määrä elämänviisautta ja itsenäisesti luettua ja kuunneltua ja muiden omin aistein hankittua ja omaksuttua tietoa ja osaamista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisen akateemisuus. Aika kauan löin päätä seinään, mutta sitten päätin laskea rimaa ja otin amiksen käyneen
Mikä vika amiksessa? Miksi oletat, että amiksen käynyt olisi ihmisenä huonompi? Kysyn uteliaisuudesta. T. Ammattikouluun hakenut, lähihoitajaksi opiskellut fiksu, empaattinen, iloinen ja syvällinen nainen.
En ole se, jolta kysyt mutta vastaan silti. - Ei edellinen väittänytkään, etteikö ei akateeminen voisi olla myös fiksu ja eepaattien mutta myös iloinen syvällinen. "Akateemisuuden" odottaminen kumppanilta vain kertoo siitä, että toivoo kumppanilta lähtökohtaisesti samantapaista koulutustasoa kuin itsellä. Ei koulutus tietenkään tarkoita, että samalla osaisi esimerkiksi käyttäytyä tai toimia asiallisesti.
Mutta yleistäen on helppo ajatella, että jos kumppanilla on suunnilleen sama koulutustaso kuin itsellä, niin hän ehkä luultavammin ymmärtää ja käsittää asioista samansuuntaisesti kuin itse.
Ehkä kyse on myös osalle enemmän ja vähemmän merkittävästä sosiaalisesta paineesta. Jos omat läheiset omaavat lähinnä, jonkun tietyn koulutustason niin sitä otaksuu, että itsekin pitäsi löytää tästä viiteryhmästä kumppanikin. - Koska vaikka kummallakin voi olla omia kavereita ja läheisiä, niin aika monelle meistä on tärkeää se, että on myös tilaisuuksia ja tapahtumia ja yhteisiä lähieisä, joiden kanssa viettää aikaa, eikä niin että kun toinen haluaa viettää aikaa läheistensä kanssa, niin toinen joutuisi aina kärvistelemään ja keksiimään jotain muuta tekemistä, koska jaettu tekeminen ei koskaan miellyttäisi. Toki fiksu ihmien tulee erilaisten ihmisten kanssa juttuun, mutta jälleen kärjsitäen lienee helpompaa tulla juttuun heidän kanssaan, joilla on suunnilleen samansuunatinen arvomaailma. - Koulutusvalinnat ja päätökset kertovat myös hieman siitä, mitä pitää tärkeänä. On vaikeaa kuvitella, että joku haluaisi opiskella useita vuosia n.n alaa ja olisi sitä mieltä, että opiskelu olisi täysin turhaa ja ajan-haaskaamista, joka taas -ikävästi yleistäen- saattaa joistain sellaisista tuntua, joille opiskelu on ollut asia joka on ollut miletei aina pakko ja ylhäältä annettu vaatimus ja josta on haluttu eroon heti kun vain se on ollut mahdollista. Sen sijaan, että halu tai peräti intohimo opiskeluun kiinnsotus olisi löytynyt omasta itsestä.
Mun mies ei ole panostanut opiskeluun, vaan on mennyt käytännön ammattiin suoraan intistä ja saavuttanutkin oikein hyvän aseman työelämässä, mutta ei hän silti väheksy koulutusta. Yleissivistyksessä sen lähinnä huomaa, ettei ole yhtäläistä koulutuspohjaa. Mutta toisaalta hän tietää paljon sellaista, josta minulla ei ole mitään hajuakaan, liittyen omiin kiinnostuksenkohteisiinsa.
Järkevä rahankäyttö. En tiedä, miten aina päädyn yhteen sellaisten miesten kanssa, jotka eivät osaa säästää. Monia kriteereitä olen tiukentanut, mutta tämä tulee aina vastaan tavalla tai toisella.
Olen saanut ok. aviopuolison. Mitä puhutte tyytymisestä? Kummallista puhetta.