Millainen on tuntemasi ikisinkkunainen?

Vierailija kirjoitti:

Onko juolahtanut mieleenkään että jos tarjonta ylittää kysynnän niin tympeys tulee niin karkkiin kuin mieheenkin ja sinkkuus tuntua parhaimmalta. Jos kaikkialla tullaan suuhun niin alkaa tympiä.

Tämä on sellainen asia mikä on erittäin vaikea muuttaa.

Nykyiset pariutumismarkkinat on sellaiset, että miehet hädin tuskin pääsevät edes treffeille joten joutuvat yrittämään todella montaa naista että edes yksi heistä suostuisi tapaamaan.

Naisten passiivinen nirsoilu johtaa taas siihen että miehet tiputtavat kriteereitään roimasti ja se taas johtaa siihen että naiset kiristävät vaatimuksiaan. On syntynyt tilanne jossa mies ei saa edes niitä naisia kiinnostumaan joista ei oikein itsekään ole kiinnostunut.

Tähän ei oikeastaan ole mitään muuta keinoa kuin syntyä sellaiseksi vähintään 8/10 mieheksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erittäin hyvin tuntemani ikisinkkunainen olen minä itse, 33 vee. Olen monesti miettinyt saamani palautteen perusteella, että ulkonäköni ja persoonallisuuteni eivät oikein natsaa, mikä voi hämmentää joitain ihmisiä. Olen monien mielestä ikäistäni paljon nuoremman näköinen mutta ulosanniltani aika napakka ja joidenkin mielestä sangen maskuliininen. En mielestäni ole ilkeä tai passiivis-aggressiivinen mutta kylläkin varsin asiakeskeinen ja tykkään muotoilla sanottavani huolellisesti. Huumorintajuni on myös sieltä mustemmasta päästä ja harrastan paljon itseironiaa. Mielenkiinnonkohteeni ovat myös aika epänaisellisia perinteiseltä katsantokannalta tarkasteltuna, tosin enemmän tällaiselle hullulle ötökkäfanille tuntuu löytyvän hengenheimolaisia miesten kuin naisten keskuudessa.

Olen myös vapaaehtoisesti lapseton ja se on aiheuttanut aika mielenkiintoista kitkaa. Niin kauan, kun olen vaikkapa työ- tai harrastuskaveri, niin asia on miehille ok. Parisuhteessa sen sijaan minun taas maagisesti tulisi alkaa haluta niitä lapsia, vaikka mies itsekään ei juuri lapsiperhe-elämästä piittaisi. En ole vielä selvittänyt, mikä mahtaa olla moisen käytösmallin takana. Omistushalu ja tarve sitoa nainen itseensä jotenkin, kenties...?

Kas, olen sinua 20 vuotta vanhempi, mutta aivan samanlainen, jos vaihdetaan ötökät autoihin.

Musta huumori, huumori yleensäkin ja itseironia ovat (monien) miesten mielestä oikein hyviä ominaisuuksia, mutta eivät kumppanissa. Hyvä esimerkki tästä on mies, joka kaveripiirissä ylisti itseironiaa huumorin korkeimmaksi asteeksi, mutta kahden kesken nyrpisteli nenäänsä ja marisi minulle siitä, että itseeni kohdistuva huumorini ei ollut naisellista ja sen viljeleminen pitäisi lopettaa.

Tuo lapsiasia on jännä. Eräs miesystäväkseni pyrkinyt tyyppi puuskahti minulle, että "kyllä sä sen yhden voit tehdä". Hänen mielestään yksi lapsi ei muuttaisi elämää oikeastaan millään tavalla. Ei se työssäkäyvän, kodin ulkopuolisiin harrastuksiinsa kiintyneen miehen elämää välttämättä muuttaisikaan, mutta minä katsonkin asiaa naisen silmin. Kyllä minäkin haluaisin maatilan ja paljon kaikenlaisia eläimiä, jos joku muu ne hankkisi ja hoitaisi.

Olen muuten itse hieman samanlainen kuin te!

-ap

Vierailija kirjoitti:

Erittäin hyvin tuntemani ikisinkkunainen olen minä itse, 33 vee. Olen monesti miettinyt saamani palautteen perusteella, että ulkonäköni ja persoonallisuuteni eivät oikein natsaa, mikä voi hämmentää joitain ihmisiä. Olen monien mielestä ikäistäni paljon nuoremman näköinen mutta ulosanniltani aika napakka ja joidenkin mielestä sangen maskuliininen. En mielestäni ole ilkeä tai passiivis-aggressiivinen mutta kylläkin varsin asiakeskeinen ja tykkään muotoilla sanottavani huolellisesti. Huumorintajuni on myös sieltä mustemmasta päästä ja harrastan paljon itseironiaa. Mielenkiinnonkohteeni ovat myös aika epänaisellisia perinteiseltä katsantokannalta tarkasteltuna, tosin enemmän tällaiselle hullulle ötökkäfanille tuntuu löytyvän hengenheimolaisia miesten kuin naisten keskuudessa.

Olen myös vapaaehtoisesti lapseton ja se on aiheuttanut aika mielenkiintoista kitkaa. Niin kauan, kun olen vaikkapa työ- tai harrastuskaveri, niin asia on miehille ok. Parisuhteessa sen sijaan minun taas maagisesti tulisi alkaa haluta niitä lapsia, vaikka mies itsekään ei juuri lapsiperhe-elämästä piittaisi. En ole vielä selvittänyt, mikä mahtaa olla moisen käytösmallin takana. Omistushalu ja tarve sitoa nainen itseensä jotenkin, kenties...?

Enpä tiedä, minusta suorapuheinen hullu ötökkäfani kuulostaisi vallan hyvältä.

Olen itse nelikymppinen vela, ja minusta kiinnostuvat lähinnä reippaasti nuoremmat naiset (25+) jotka - mahdollisesti petyttyään oman ikäisiinsä miehiin - näkevät minut vastuullisena lapsiperheen iskänä.

Naiset tuntuvat haluavan miehen vain sen rakennusvaiheen takia. Naiset jotka kiinnostaisivat minua, pysyttelevät mieluummin sinkkuina.

Ujo, kaunis ja herkkä. Kokenut muutaman huonon suhteen ja niiden pohjalta päätynyt ratkaisuun että parempi olla yksin. Torjuu nykyään kaikki yrittäjät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mahtava ketju :) komppaan ykköstä. Juuri tuollainen nainen on myös omassa tuttavapiirissä eli todella kaunis,urheilullinen,menestyvä,älykäs. Siis todellinen saalis. Luonteeltaan hieman tuittupäinen ja itsekäs. Ei oikein itsekkään tiedä millaisen miehen haluaa. Ehkä etsii jotain elokuvatasoista romanssia.

Meitä useita ikisinkkuja taitaa siis yhdistää tuo tuittipäisyys. No selvisi sekin sitten.

-Ap

Tuittupäitä on kyllä paljon parisuhteessa. Mä oon luullut että miehet just haluaa tuittupään joka pitää järjestystä yllä. Oon itse ikisinkku ja pitänyt lepsua luonnettani yhtenä syynä siihen.

Tuntemani ikisinkku on mormoni, ja hänelle ei aikoinaan kelvannut kukaan muu kuin mormoni. Ne markkinat taas ovat hyvin pienet Suomen kokoisessa maassa kun jäsenistö on vain n 3500 lapset mukaanlukien.

Nyt ei enää 50+ mitään toivoa perhe-elämästä olekaan.

Olisi varmaan löytänyt kumppanin mormonikirkon ulkopuolelta, ellei olisi ollut niin äärettömän tiukka katsantokannoissaan.

Vierailija kirjoitti:

Ujo, kaunis ja herkkä. Kokenut muutaman huonon suhteen ja niiden pohjalta päätynyt ratkaisuun että parempi olla yksin. Torjuu nykyään kaikki yrittäjät.

Tuntemani iki?sinkku on tämän vastakohta. Saalistava puuma, yli 50 vee.

Saalista tulee, ymmärtääkseni yli tarpeiden. Nuoret miehet siis ainoastaan listallaan. On itse usein maininnut, että vanhat eivät edes kelpaa : ).

On joskus kuulemma, ei enää, kärsinyt sinkkuudestaan, mitä en käsitä itse oikein. (Pitääkö jonkinlaisena tappiona sitä tms).

Melko kovan luokan narsku, en tiedä kuinka paljon laittaa rahojaan ulkonäköön, mutta kaikki ihmepillerit ja voiteet huomioon ottaen varmaan paljon. Omat on rahansa. Elää minimituloilla.

Ruokaa ei ole varaa syödä välillä : (.

Viimeksi kun näin, muisti kertoa, jälleen, "kun hänellä ei ole ryppyjä".

Usein kertonut itse itsestään olevansa älykäs ja muita huomioita.

Vaikea äitisuhde, hyväksynnän puute.

Rakastaa omaa naamaansa, peilaamistaan, lähetellyt noita naamakuviaan. Lopetti, kun vihjailin, että on h:tin noloa.

Miehet kehuvat, saa niiltä huomiota. Kapakoissa kai käy paljon ja saalistaa hyvällä menestyksellä. Ottaako maksua, voi olla.

Jotkut jutut joskus tosi outoja.

91

unohti sanoa, että kaikki ovat kateellisia the Puumalle, tai ainakin monet. Sanojensa mukaan. Tällaisia lipsautuksia aina joskus puumalta. : )

Laiska, omissa oloissaan viihtyvä, ei halua tehdä ajankäyttönsä kanssa kompromisseja toisen ihmisen kanssa. Kimpaantuu toisinaan pienistäkin asioista, ja stressaa kokoajan kaikkea. Pitää vitsimielessä itseään hyväntekijänä sillä perusteella, että kenelläkään ei tule koskaan olemaan sitä huonoa onnea joutua parisuhteeseen kyseisen ikisinkun kanssa, sillä ei edes halua ketään.

Kerroin tässä itsestäni.

En tunne tällä pohjoissavolaisella pikkupaikkakunnalla yhtään ikisinkkunaista. Miehiä on kyllä vastaavassa tilanteessa vaikka ja miten.

Vierailija kirjoitti:

Kaveripiirissä on kaksi 42v ikisinkkua. Molemmilla rima on niin korkealla ettei sinne kukaan yllä. Toinen on pahempi. Se etsii sellaista mitä ei ole edes olemassa ja luulee itsestään aivan liikoja. Ne ajat on mennyt jo vuosia ja vuosia sitten. Se ei pysty hyväksymään sitä tosiasiaa ettei ne mallipojut ole kiinnostunut siitä yhtään

No, minäkin tuon ikäinen, eikä kiinnosta mallipojut yhtään, eikä ole ikinä kiinnostanut. Eikä pojut ylipäänsä, aikamiehet vain. Eli kunhan et luule että kaikki tuollaisia...

Vierailija kirjoitti:

Kaappilepakko

Ei todellakaan. En tykkää naisista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mahtava ketju :) komppaan ykköstä. Juuri tuollainen nainen on myös omassa tuttavapiirissä eli todella kaunis,urheilullinen,menestyvä,älykäs. Siis todellinen saalis. Luonteeltaan hieman tuittupäinen ja itsekäs. Ei oikein itsekkään tiedä millaisen miehen haluaa. Ehkä etsii jotain elokuvatasoista romanssia.

Meitä useita ikisinkkuja taitaa siis yhdistää tuo tuittipäisyys. No selvisi sekin sitten.

-Ap

Itse en ole lainkaan tuittupää, päinvastoin vältän kaikenlaisia konflikteja viimeiseen asti. N36

Samoin minä.

N41

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhden vähän alle 40v ikisinkun tunnen. Käy jatkuvasti treffeillä, esim. Tinderin kautta. Kaikissa treffikumppaneissa on jotain vikaa tai ”ei vain natsa”. Joo, ei ketään voi pakottaa kiinnostumaan toisesta, mutta jos kymmenien treffien jälkeen kukaan ei natsaa edes vähän, niin on käynyt todella huono tuuri tai sitten voisi olla peiliin katsomisen paikka.

Tähän kuuluu sanoa, ettei sitä väkisin voi kenestäkään kiinnostua.

Minäkin kiinnostun vain Miss Kolumbian näköisistä naisista, mutta vieläkään ei ole treffeillä osunut kohdalle. No, eihän sitä väkisin voi ihastua.

Ei voi väkisin ihastua, mutta jos minä olisin monen monituisen miehen kans treffeillä, taatusti ihastuisin useampaankin heistä.

Vierailija kirjoitti:

Tuo elokuvatason romanssi, juuri näin. Eli etsitään jotain mitä ei ehkä oikeassa elämässä olekaan olemassa. Voi olla ehkä vääränlainen kuva parisuhteesta, "todellisesta rakkaudesta" ts. etsitään sellaisia miehiä, jotka ovat kuin elokuvissa. Ymmärrän, että tunnepuolessa ei voi joustaa ja olla vain jonkun "ihan kivan" kanssa, mutta jos tunne syttyy vain Matt Damonin ratsastessa paikalle, voi odotuksesta tulla pitkä.

Jopa joo. Itse haaveilen suhteesta, jossa ei asuta yhdessä, molemmilla oma elämä, mutta tapaillaan aina välillä ja ollaan kavereita.

Vierailija kirjoitti:

En tunne tällä pohjoissavolaisella pikkupaikkakunnalla yhtään ikisinkkunaista. Miehiä on kyllä vastaavassa tilanteessa vaikka ja miten.

Minä tunnen tällä pohjoiskarjalisella pikkupaikkakunnalla yhden. Just eilen näin kun pudotteli talonsa katolta lumia. Pirun nättikin on. Luultavasti ei tarvitse miestä mihinkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erittäin hyvin tuntemani ikisinkkunainen olen minä itse, 33 vee. Olen monesti miettinyt saamani palautteen perusteella, että ulkonäköni ja persoonallisuuteni eivät oikein natsaa, mikä voi hämmentää joitain ihmisiä. Olen monien mielestä ikäistäni paljon nuoremman näköinen mutta ulosanniltani aika napakka ja joidenkin mielestä sangen maskuliininen. En mielestäni ole ilkeä tai passiivis-aggressiivinen mutta kylläkin varsin asiakeskeinen ja tykkään muotoilla sanottavani huolellisesti. Huumorintajuni on myös sieltä mustemmasta päästä ja harrastan paljon itseironiaa. Mielenkiinnonkohteeni ovat myös aika epänaisellisia perinteiseltä katsantokannalta tarkasteltuna, tosin enemmän tällaiselle hullulle ötökkäfanille tuntuu löytyvän hengenheimolaisia miesten kuin naisten keskuudessa.

Olen myös vapaaehtoisesti lapseton ja se on aiheuttanut aika mielenkiintoista kitkaa. Niin kauan, kun olen vaikkapa työ- tai harrastuskaveri, niin asia on miehille ok. Parisuhteessa sen sijaan minun taas maagisesti tulisi alkaa haluta niitä lapsia, vaikka mies itsekään ei juuri lapsiperhe-elämästä piittaisi. En ole vielä selvittänyt, mikä mahtaa olla moisen käytösmallin takana. Omistushalu ja tarve sitoa nainen itseensä jotenkin, kenties...?

Kas, olen sinua 20 vuotta vanhempi, mutta aivan samanlainen, jos vaihdetaan ötökät autoihin.

Musta huumori, huumori yleensäkin ja itseironia ovat (monien) miesten mielestä oikein hyviä ominaisuuksia, mutta eivät kumppanissa. Hyvä esimerkki tästä on mies, joka kaveripiirissä ylisti itseironiaa huumorin korkeimmaksi asteeksi, mutta kahden kesken nyrpisteli nenäänsä ja marisi minulle siitä, että itseeni kohdistuva huumorini ei ollut naisellista ja sen viljeleminen pitäisi lopettaa.

Tuo lapsiasia on jännä. Eräs miesystäväkseni pyrkinyt tyyppi puuskahti minulle, että "kyllä sä sen yhden voit tehdä". Hänen mielestään yksi lapsi ei muuttaisi elämää oikeastaan millään tavalla. Ei se työssäkäyvän, kodin ulkopuolisiin harrastuksiinsa kiintyneen miehen elämää välttämättä muuttaisikaan, mutta minä katsonkin asiaa naisen silmin. Kyllä minäkin haluaisin maatilan ja paljon kaikenlaisia eläimiä, jos joku muu ne hankkisi ja hoitaisi.

Ihan saman huomannut ja varsinkin kun tuohon vielä lisää sarkasmin niin se on vaan miehille ihan liikaa. Jopa niille jotka mainostavat itseään huumorintajuiseksi ja odottavat kumppaniltaan samaa. Muutenkin teistä kumpikin kuvaili aikalailla minutkin, itselläni ei ole mitään yhtä "miehistä" intohimon kohdetta, mutta olen kiinnostunut melkoisen laaja-alaisesti monista asioista ja myös niistä jotka ainakin perinteisesti on mielletty enemmän miesten jutuiksi. 

N42

Itse olen 40-vuotias nainen, enkä ole ikinä asunut kenenkään miehen kanssa, saatika ollut kihloissa tai naimisissa. Lapsia en ole ikinä halunnut. Useampia seurustelukokeiluja on ollut, joihin olen aika äkkiä kyllästynyt. Nykyään on lähinnä tapailuja ja "säätöjä" niin kauan kuin on kivaa, mutta vakavaan suhteeseen en kovin helposti lähtisi. Tarjontaa tuntuisi kyllä olevan, vaikka olen ylipainoinen, mutta monen mielestä hauska ja mukavaa seuraa ja työskentelen alalla, jota miehet tuntuvat arvostavan erityisesti ja se ehkä lisää kiinnostavuutta. Haluan jatkossakin asua yksin, joten mahdollisen miehen tulisi olla lähietäisyydeltä, jotta voitaisiin tapailla ja se on pikkupaikkakunnalla vaikeaa, kun tunnen suunnilleen kaikki, eikä kiinnostavaa henkilöä ole lähettyvillä. Ja erääseen harrastukseen haluaisin miehestä kaverin, sekin rajaa aika paljon sopimattomia pois. Olen siis aika itsenäinen ja toisaalta liikun paljon eri paikoissa yksin, joten tuttavuuksia tulee helposti, mutta yleensä haluan jättää ne sille asteelle. Varsinaisesti en tarvitse miestä mihinkään, mutta joku samantyylinen sielunkumppani voisi olla kiva olla olemassa.

Tuntemiani ikisinkkuja yhdistää toive elokuvamaisesta rakastumisesta ja mielettömästä sielunkumppanuudesta, jollaista ei oikeasti ole olemassa. Mielestäni sielunkumppanuus syntyy vuosien mittaan.

Vierailija kirjoitti:

Tuo elokuvatason romanssi, juuri näin. Eli etsitään jotain mitä ei ehkä oikeassa elämässä olekaan olemassa. Voi olla ehkä vääränlainen kuva parisuhteesta, "todellisesta rakkaudesta" ts. etsitään sellaisia miehiä, jotka ovat kuin elokuvissa. Ymmärrän, että tunnepuolessa ei voi joustaa ja olla vain jonkun "ihan kivan" kanssa, mutta jos tunne syttyy vain Matt Damonin ratsastessa paikalle, voi odotuksesta tulla pitkä.

En ole vielä lukenut ketjua toista sivua pidemmälle, mutta en malta olla kysymättä jo tässä vaiheessa: ettekö tunne ikisinkkuja, jotka HALUAVAT pysytellä sinkkuna? Tähän asti on jankutettu erilaisia laskettava rimaa ja mentävä tyrkylle -neuvoja. Eikö kellekään ole tullut mieleen, että jotkut ihmiset yksinkertaisesti eivät halua pysyvää parisuhdetta?