Millainen on tuntemasi ikisinkkunainen?

Vierailija kirjoitti:

40+. Erittäin älykäs (Mensan jäsen) mutta tylsä ja hymytön, ylipainoinen, tätimäisesti pukeutuva. Kiinnostunut lähinnä muutamista erikoisista harrastuksista. Elää kissojen kanssa yksiössä.

37v. Urheilullinen, menestynyt, nätti. Todella maskuliininen luonne. Hakee "vertaistaan miestä jota katsoa ylöspäin" mutta ymmärrettävästi kukaan menestyjäurheilijakomistus ei halua elämänkumppaniksi kollegaa ja kilpakumppania. Pyöri aika pitkään 10+ miesten viikonloppurakastajattarena, kunnes tajusi että homma jää siihen ja julisti ettei halua miestä.

31v. Koulutettu, fiksu, uranainen. Tavallisen näköinen ja ruumiinrakenteeltaan pyöreä. Pettynyt siihen ettei palkintona menestyksestä tullutkaan haluttua parisuhdetta jossa kaksi menestyjää yhdistävät voimansa ja elävät tasokasta elämää tyylikkäästi sisustetussa kaupunkiasunnossa. Kuvitteli oikeasti että koulutus ja titteli auttaisivat. Katkeroitui lopullisesti kun Tinderissä kouluttamattomat miehet laittoivat viestiä, mutta komeila ja menestyviltä tuli kiitos ei.

60+. Ikäisekseen nätti ja hoikka, johtavassa asemassa. Laskenut rimaa tajuttuaan ettei saa toimitusjohtajaa joka on häntäkin korkeammassa asemassa. Harmi kyllä on perfektionisti, neurootikko ja pahimman luokan nalkuttaja jota yksikään mies ei jaksa kauaa.

25+. Ylipainoinen ja värittömän näköinen. Ei juuri ystäviä, joskin kiva ihminen jos vain teet aloitteen tutustumiseen. Haaveilee rockbändien laulajista, joiden seuraamiseen käyttää vapaa-aikansa.

 

Kauhea miten paljon tässä joukossa on näitä "menestyneitä naisia"... Muutkin ovat tästä ketjussa maininneet.

-ap

Vierailija kirjoitti:

Minä. Vapaaehtoisesti ikisinkku.

Erittäin itsenäinen, en siedä liimautujia enkä roikkujia. On mahdoton löytää kumppania joka olisi tarpeeksi itsenäinen ja sietäisi sitä toiselta. Ei mitään sitomista ja kyttäilyä. Rehellisyys. Ei tietenkään alko-ongelmaa eikä tarvetta muutenkaan tarttua pulloon.

Ei typerää mustasukkaisuutta siitä että toisella on omakin elämä, omat ystävät, menot ja mielenkiinnon kohteet. Kunnioittaisi sitä että vaadin paljon omaa tilaa. Minulla on tarve olla yksin ja rauhassa, mutta myös sitten se sosiaalinen puoli. Vaadin potensiaalilta kumppanilta hyvää tervettä itsetuntoa kestämään erossa oloa ja sitä, että en halua asua yhdessä.

Itselläni on tarjottavana ehdoton rehellisyys uskollisuus ja lojaalisuus henkilöä kohtaan jonka tunnen sielunkumppanikseni. Olen avoin ja utelias kaikelle uudelle, auttavainen ja anteliaskin. Rakastan eläimiä ja niin pitäisi kumppanikin tehdä. Ei lapsia. 

Tällaista henkilöä on lähes mahdoton löytää. Ehkä joku vanhempi elämää nähnyt ja oppinut mies, jolle elämänviisautta on karttunut? Etsimässä en ole sillä olen varsin onnellinen nykyiseen elämääni, mutta jos se ihme tapahtuisi että joku elämääni ilmestyisi, kenties antaisin mahdollisuuden?

Onhan meitä, etsin juuri kaltaistasi, enkä ole edes kovin vanha; 27

Vierailija kirjoitti:

Minusta tulee varmaan sellainen ikisinkku. Olen vasta melko nuori, mutta helppoa se kumppanin löytäminen ei kyllä tule olemaan. Jos tähän nyt rehellisesti kaikki kerron niin älkää pitäkö hulluna :) Ensin aloitan niistä tavallisista syistä eli olen aika introvertti ja ujo ihminen. Tämän takia on vaikeaa lähestyä uusia tyyppejä ja tutustuminen vie kauan aikaa. Minun on myös melko vaikeaa luottaa helposti toiseen ja tämä johtuu ikävistä aikaisemmista kokemuksista. Sitten ulkonäkö. En ole mikään kaunis ihminen ja todella "raskastekoinen" naiseksi ( en silti lihava). Leveät hartiat ja olen aika pitkä. Ja sitten se viimeinen isoin syy. Minulla on ollut jo ihan nuoresta asti ajatuksia, että haluaisin olla itsekin mies. Vielä nykyisin pukeudun melko tavallisesti, mutta tyyli muuttuu kokoajan enemmän "poikamaiseksi". En silti ole lesbo ja haluaisin miehen kanssa suhteeseen. En usko silti, että kiinnostan miehiä jos haluan olla vaan se "jätkä" muiden joukossa. Ja mitään "tavallista" naista ei minusta ikinä saa ja jos yrittäisin olla sellainen niin äkkiä sen huomaisi.  Kaikkien näiden seikkojen takia uskon, että vaikeaa tulee olemaan ( ollut jo ) ja en voi toisaalta vaatia, että kukaan selvä järkinen minut huolii :) Ja en ole mikään niin nuori enää, että menisi nuoruuden hullutuksiin. Tunnustus tehty.

Ihan hyvältä kuulostat ainakin minun mielestäni.

Tosin olen itse mieheksi melko lyhyt ja hoikka, enkä kovin jätkämäinen. Yleensä viehätyn "poikatytöistä" joiden kanssa voisi tehdä yhdessä asioita ilman tarvetta voimakkaille sukupuolirooleille. Vähän amatsonimainen ulkonäkö on plussaa, mutta ei välttämättömyys.

Varmasti voit löytää kumppanin. Toki jos miesmaku on se perinteinen, niin haluamasi miehet luultavasti hakevat yhtä lailla perinteistä naista.

61v. erittäin korkeasti kouluttautunut johtajanainen, energiaa riittää kolmen ihmisen edestä, erittäin itsepäinen sekä tuuliviiri, puhuu aivan hirveästi, kova ja vaikea luonne, erittäin hyvä kroppa

32v. huono itsetunto, ujo, hieman pyöreä, ei uskalla lähestyä ketään, erittäin kirjaviisas, lempeä

52v. pitkä ja roteva nainen, tyyli homsuinen, rakastaa koiriaan yli kaiken, erittäin hauska ihminen

Minä olen "ikisinkku" sillä edellinen parisuhteeni päättyi joulukuussa 2011. Olen sinkku täysin omasta halustani, sillä en vain ole kiinnostunut hankkimaan parisuhdetta. En myöskään ole harrastanut seksiä, enkä usko että tulen sitä koskaan harrastamaankaan. Libidoni on hyvin matala.

Päällisin puolin olen aivan tavallinen nuori nainen. Näytän tuikitavalliselta; olen vähän keskivertoa lyhyempi, hoikka, minulla on pitkät värjäämättömät hiukset, meikkaan luonnollisen näköisesti, ei ole lävistyksiä kasvoissa eikä tatuointeja näkyvillä paikoilla. En siis ulkonäköni puolesta erotu massasta millään tavoin.

Välillä vastakkaisen sukupuolen edustajat ovat osoittaneet kiinnostusta, mutta en ole ryhtynyt kenenkään parisuhteeseen. Sinkkuna on hyvä olla :)

Minä olen ikisinkku omasta tahdostani. Olen 29-vuotias nainen, en ole koskaan seurustellut enkä aio moiseen ryhtyäkään. Olen vain kerran elämässäni ollut oikeasti ihastunut! Tämäkin oli yläasteella ja meni ajan kanssa ohitse. Viihdyn omassa seurassani, piirtäen ja maalaillen. Olen aina ollut tälläinen omissa oloissani viihtyvä tyyppi. En koe paineita siitä että kaverit seurustelevat, menevät naimisiin, ottavat lainaa ja perustavat perheitä. Olen iloinen heidän puolestaan. He saavat iloa niistä asioista. Minä taiteesta ja omasta rauhasta.

Parikymppisenä (20-24) minulla oli se vaihe, että koin itseni oudoksi pariskuntien ympäröimänä 😁 Nyt lähempänä kolmekymppiä en enää jaksa moista miettiä. Mutta tuolloin ajattelin että minunkin on "pakko" ruveta seurustelemaan. Mutta se oli vain vaihe.

En oikeastaan kaipaa kosketusta tai seksiä. Mukavia lisäetuja mutta eivät mitenkään pakollisia lisiä minulle. Vanhempani ovat olleet yhdessä 42 vuotta ja saaneet kolme lasta.

Mutta minä en osaa kuvitella että ryhtyisin moiseen. Haluan päättää omasta tilastani ja rauhastani jos vain mahdollista.

Ehkä eläkkeellä ryhdyn villiksi ja rupean deittailemaan 😁

Toivottavasti te sinkut jotka etsitte sitä oikeaa, löydätte etsimänne 😌💕

Vierailija kirjoitti:

Paha sanoa, miten muut sinut näkevät. Enhän minäkään sinua näe tai tunne.

Mutta vastataan otsikon kysymykseen:

Minä olen 35-vuotias omasta mielestäni melko tavallisen näköinen nainen. Pukeudun yleensä farkut+neule yhdistelmään tai vastaavaan. En meikkaa ja hiukset ovat yleensä ponihännällä tai nutturalla. Luonteeltani olen rauhallinen ja kärsivällinen. Tuttujen seurassa olen puhelias, mutta vieraammassa seurassa hiljainen. Vain yksi mies on elämäni aikana lähestynyt minua treffimielessä. Kävimmekin muutamilla treffeillä, mutta sitten mies vaan jätti vastaamatta yhteydenottoihin sen kummemmin selittelemättä, Nirsous ei ainakaan ole syynä sinkkuuteeni. Ennemminkin se, ettei kukaan tunnu kiinnostuvan minusta. Olen kai liian näkymätön.

Kuulostat ihan minulta vaatetusta, luonnetta ja tukkatyyliä myöten :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta tulee varmaan sellainen ikisinkku. Olen vasta melko nuori, mutta helppoa se kumppanin löytäminen ei kyllä tule olemaan. Jos tähän nyt rehellisesti kaikki kerron niin älkää pitäkö hulluna :) Ensin aloitan niistä tavallisista syistä eli olen aika introvertti ja ujo ihminen. Tämän takia on vaikeaa lähestyä uusia tyyppejä ja tutustuminen vie kauan aikaa. Minun on myös melko vaikeaa luottaa helposti toiseen ja tämä johtuu ikävistä aikaisemmista kokemuksista. Sitten ulkonäkö. En ole mikään kaunis ihminen ja todella "raskastekoinen" naiseksi ( en silti lihava). Leveät hartiat ja olen aika pitkä. Ja sitten se viimeinen isoin syy. Minulla on ollut jo ihan nuoresta asti ajatuksia, että haluaisin olla itsekin mies. Vielä nykyisin pukeudun melko tavallisesti, mutta tyyli muuttuu kokoajan enemmän "poikamaiseksi". En silti ole lesbo ja haluaisin miehen kanssa suhteeseen. En usko silti, että kiinnostan miehiä jos haluan olla vaan se "jätkä" muiden joukossa. Ja mitään "tavallista" naista ei minusta ikinä saa ja jos yrittäisin olla sellainen niin äkkiä sen huomaisi.  Kaikkien näiden seikkojen takia uskon, että vaikeaa tulee olemaan ( ollut jo ) ja en voi toisaalta vaatia, että kukaan selvä järkinen minut huolii :) Ja en ole mikään niin nuori enää, että menisi nuoruuden hullutuksiin. Tunnustus tehty.

Ihan hyvältä kuulostat ainakin minun mielestäni.

Tosin olen itse mieheksi melko lyhyt ja hoikka, enkä kovin jätkämäinen. Yleensä viehätyn "poikatytöistä" joiden kanssa voisi tehdä yhdessä asioita ilman tarvetta voimakkaille sukupuolirooleille. Vähän amatsonimainen ulkonäkö on plussaa, mutta ei välttämättömyys.

Varmasti voit löytää kumppanin. Toki jos miesmaku on se perinteinen, niin haluamasi miehet luultavasti hakevat yhtä lailla perinteistä naista.

No kiitos  :)  Itse olen sellainen 175 cm pitkä ja juuri aika leveät hartiat yms. Eli en ole mikään siro. Kuitenkin ihan laiha silti. Muuten olen kyllä ihan söpön näköinen ja sillä tavalla en ole mikään hirveän "poikamainen"  kasvoiltani kuitenkaan. Ehkä vähän sellaiset "androgyynit" kasvot. Itsekin etsin kyllä sellaista seuraa missä voisin olla oma itseni, koska en vaan pysty vetämään mitään roolia ja pukeutuminenkin jo paljastaa paljon. Jos vielä muutenkin menen enemmän siihen suuntaan. Muuten en etsi mitään tietynlaista miestä vaan monesti ihastun monenlaisiin tosin he eivät ehkä minuun. Lapsia en myöskään koskaan halua joten tämäkin noi olla yksi huono puoli lisää tai sitten ei. 

Tuntemani ikisinkku on 43v tavallinen, pyöreähkö, ehkä hivenen naiivi (epärealistiset odotukset miehistä) , mukava ja kiltti nainen.

Kemiaa ei tunnu löytyvän kenenkään kanssa (ollut lukuisissa deittisaiteissa, Tinder ym), ihastuu aina niihin komeimpiin miehiin ja lopulta pettyy kun yllättäen eivät haluakaan suhdetta. Ei osaa heittäytyä ja tutustua avoimesti uusiin ihmisiin, vaan miettii pariutumista pakkomielteisesti. Sekin saattaa olla aika turn off, itsehän sitä ei välttämättä huomaa. Saattaa myös olla hivenen tylsä.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen ikisinkku omasta tahdostani. Olen 29-vuotias nainen, en ole koskaan seurustellut enkä aio moiseen ryhtyäkään. Olen vain kerran elämässäni ollut oikeasti ihastunut! Tämäkin oli yläasteella ja meni ajan kanssa ohitse. Viihdyn omassa seurassani, piirtäen ja maalaillen. Olen aina ollut tälläinen omissa oloissani viihtyvä tyyppi. En koe paineita siitä että kaverit seurustelevat, menevät naimisiin, ottavat lainaa ja perustavat perheitä. Olen iloinen heidän puolestaan. He saavat iloa niistä asioista. Minä taiteesta ja omasta rauhasta.

Parikymppisenä (20-24) minulla oli se vaihe, että koin itseni oudoksi pariskuntien ympäröimänä 😁 Nyt lähempänä kolmekymppiä en enää jaksa moista miettiä. Mutta tuolloin ajattelin että minunkin on "pakko" ruveta seurustelemaan. Mutta se oli vain vaihe.

En oikeastaan kaipaa kosketusta tai seksiä. Mukavia lisäetuja mutta eivät mitenkään pakollisia lisiä minulle. Vanhempani ovat olleet yhdessä 42 vuotta ja saaneet kolme lasta.

Mutta minä en osaa kuvitella että ryhtyisin moiseen. Haluan päättää omasta tilastani ja rauhastani jos vain mahdollista.

Ehkä eläkkeellä ryhdyn villiksi ja rupean deittailemaan 😁

Toivottavasti te sinkut jotka etsitte sitä oikeaa, löydätte etsimänne 😌💕

Tuossa on muuten ideaa, että alkaisi seurustella vasta eläkkeellä. Sinne asti varmasti riittää tekemistä, mutta sen jälkeen voi käydä aika pitkäksi.

Minä, 55v. Tehnyt pienipalkkaisia töitä, ostanut oman asunnon ja yrittänyt maksaa asuntolainaa. Muulle, kuin työlle ei ole jäänyt oikein aikaa. Sitten kun asunto oli maksettu, iäkkäät vanhemmat tarvitsivat apua ja itseltäni loppuivat työt. Nyt hoidan iäkästä isääni, en laita häntä ikinä mihinkään "loppusäilytyspaikkaan". Näin se elämä on mennyt kohdallani. En osaa muuta edes kuvitella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta tulee varmaan sellainen ikisinkku. Olen vasta melko nuori, mutta helppoa se kumppanin löytäminen ei kyllä tule olemaan. Jos tähän nyt rehellisesti kaikki kerron niin älkää pitäkö hulluna :) Ensin aloitan niistä tavallisista syistä eli olen aika introvertti ja ujo ihminen. Tämän takia on vaikeaa lähestyä uusia tyyppejä ja tutustuminen vie kauan aikaa. Minun on myös melko vaikeaa luottaa helposti toiseen ja tämä johtuu ikävistä aikaisemmista kokemuksista. Sitten ulkonäkö. En ole mikään kaunis ihminen ja todella "raskastekoinen" naiseksi ( en silti lihava). Leveät hartiat ja olen aika pitkä. Ja sitten se viimeinen isoin syy. Minulla on ollut jo ihan nuoresta asti ajatuksia, että haluaisin olla itsekin mies. Vielä nykyisin pukeudun melko tavallisesti, mutta tyyli muuttuu kokoajan enemmän "poikamaiseksi". En silti ole lesbo ja haluaisin miehen kanssa suhteeseen. En usko silti, että kiinnostan miehiä jos haluan olla vaan se "jätkä" muiden joukossa. Ja mitään "tavallista" naista ei minusta ikinä saa ja jos yrittäisin olla sellainen niin äkkiä sen huomaisi.  Kaikkien näiden seikkojen takia uskon, että vaikeaa tulee olemaan ( ollut jo ) ja en voi toisaalta vaatia, että kukaan selvä järkinen minut huolii :) Ja en ole mikään niin nuori enää, että menisi nuoruuden hullutuksiin. Tunnustus tehty.

Ihan hyvältä kuulostat ainakin minun mielestäni.

Tosin olen itse mieheksi melko lyhyt ja hoikka, enkä kovin jätkämäinen. Yleensä viehätyn "poikatytöistä" joiden kanssa voisi tehdä yhdessä asioita ilman tarvetta voimakkaille sukupuolirooleille. Vähän amatsonimainen ulkonäkö on plussaa, mutta ei välttämättömyys.

Varmasti voit löytää kumppanin. Toki jos miesmaku on se perinteinen, niin haluamasi miehet luultavasti hakevat yhtä lailla perinteistä naista.

No kiitos  :)  Itse olen sellainen 175 cm pitkä ja juuri aika leveät hartiat yms. Eli en ole mikään siro. Kuitenkin ihan laiha silti. Muuten olen kyllä ihan söpön näköinen ja sillä tavalla en ole mikään hirveän "poikamainen"  kasvoiltani kuitenkaan. Ehkä vähän sellaiset "androgyynit" kasvot. Itsekin etsin kyllä sellaista seuraa missä voisin olla oma itseni, koska en vaan pysty vetämään mitään roolia ja pukeutuminenkin jo paljastaa paljon. Jos vielä muutenkin menen enemmän siihen suuntaan. Muuten en etsi mitään tietynlaista miestä vaan monesti ihastun monenlaisiin tosin he eivät ehkä minuun. Lapsia en myöskään koskaan halua joten tämäkin noi olla yksi huono puoli lisää tai sitten ei. 

Taitaa velamiehiä olla enemmän kuin velanaisia (olen itsekin vela), eli tuskin estää sinua löytämästä kumppania.

Kuvauksen perusteella sinussa ei ole mitään sellaista mikä olisi este tai edes turn-off. Rohkeasti vain etsimään kivaa miestä :)

Tuittupää? Ja rouvatko eivät ketkään ole mitään nalkuttavia justiinoita? Anna mun kaikki kestää.

Yleensähän ne tuppaa olemaan itseään täynnä olevia nirppiksiä. Odottavat poikkeuksetta että miehen pitää maanitella ja juosta perässä, samalla kuu taivaalta noutaen.

Minä se olen vähän toista maata enkä tosiaankaan mikään tusinatapaus - siksi olen miespuolinen ikisinkku. Mutta toisin kuin ne naiset, minulla on siihen varaakin.

Vierailija kirjoitti:

Minä. Vapaaehtoisesti ikisinkku.

Erittäin itsenäinen, en siedä liimautujia enkä roikkujia. On mahdoton löytää kumppania joka olisi tarpeeksi itsenäinen ja sietäisi sitä toiselta. Ei mitään sitomista ja kyttäilyä. Rehellisyys. Ei tietenkään alko-ongelmaa eikä tarvetta muutenkaan tarttua pulloon.

Ei typerää mustasukkaisuutta siitä että toisella on omakin elämä, omat ystävät, menot ja mielenkiinnon kohteet. Kunnioittaisi sitä että vaadin paljon omaa tilaa. Minulla on tarve olla yksin ja rauhassa, mutta myös sitten se sosiaalinen puoli. Vaadin potensiaalilta kumppanilta hyvää tervettä itsetuntoa kestämään erossa oloa ja sitä, että en halua asua yhdessä.

Itselläni on tarjottavana ehdoton rehellisyys uskollisuus ja lojaalisuus henkilöä kohtaan jonka tunnen sielunkumppanikseni. Olen avoin ja utelias kaikelle uudelle, auttavainen ja anteliaskin. Rakastan eläimiä ja niin pitäisi kumppanikin tehdä. Ei lapsia. 

Tällaista henkilöä on lähes mahdoton löytää. Ehkä joku vanhempi elämää nähnyt ja oppinut mies, jolle elämänviisautta on karttunut? Etsimässä en ole sillä olen varsin onnellinen nykyiseen elämääni, mutta jos se ihme tapahtuisi että joku elämääni ilmestyisi, kenties antaisin mahdollisuuden?

Sinun pitäisi ihan ehdottomasti hankkia kaukosuhde.

Monesta vastauksesta voi päätellä, että naiset ei ymmärrä tiputtaa rimaa.

Komea mies panee sinua kyllä, mutta se ei ole sinun parisuhdetasosi.

Pinnallisista kriteereistä ei suostuta tinkimään omaan tasoon nähden = ikisinkkuus

Erittäin hyvin tuntemani ikisinkkunainen olen minä itse, 33 vee. Olen monesti miettinyt saamani palautteen perusteella, että ulkonäköni ja persoonallisuuteni eivät oikein natsaa, mikä voi hämmentää joitain ihmisiä. Olen monien mielestä ikäistäni paljon nuoremman näköinen mutta ulosanniltani aika napakka ja joidenkin mielestä sangen maskuliininen. En mielestäni ole ilkeä tai passiivis-aggressiivinen mutta kylläkin varsin asiakeskeinen ja tykkään muotoilla sanottavani huolellisesti. Huumorintajuni on myös sieltä mustemmasta päästä ja harrastan paljon itseironiaa. Mielenkiinnonkohteeni ovat myös aika epänaisellisia perinteiseltä katsantokannalta tarkasteltuna, tosin enemmän tällaiselle hullulle ötökkäfanille tuntuu löytyvän hengenheimolaisia miesten kuin naisten keskuudessa.

Olen myös vapaaehtoisesti lapseton ja se on aiheuttanut aika mielenkiintoista kitkaa. Niin kauan, kun olen vaikkapa työ- tai harrastuskaveri, niin asia on miehille ok. Parisuhteessa sen sijaan minun taas maagisesti tulisi alkaa haluta niitä lapsia, vaikka mies itsekään ei juuri lapsiperhe-elämästä piittaisi. En ole vielä selvittänyt, mikä mahtaa olla moisen käytösmallin takana. Omistushalu ja tarve sitoa nainen itseensä jotenkin, kenties...?

Vierailija kirjoitti:

Kaunis,ahkera , työssäkäyvä, liikunnallinen, harrastava, kaksi lasta yksin kasvattanut erottuaan. Elänyt jo 20v uotta sinkkuna. Moni yrittänyt kyllä.

Ei kai naimisssä ollut voi olla "ikisinkku"? Hän on eronut nykysinkku.

Onko juolahtanut mieleenkään että jos tarjonta ylittää kysynnän niin tympeys tulee niin karkkiin kuin mieheenkin ja sinkkuus tuntua parhaimmalta. Jos kaikkialla tullaan suuhun niin alkaa tympiä.

Vierailija kirjoitti:

Erittäin hyvin tuntemani ikisinkkunainen olen minä itse, 33 vee. Olen monesti miettinyt saamani palautteen perusteella, että ulkonäköni ja persoonallisuuteni eivät oikein natsaa, mikä voi hämmentää joitain ihmisiä. Olen monien mielestä ikäistäni paljon nuoremman näköinen mutta ulosanniltani aika napakka ja joidenkin mielestä sangen maskuliininen. En mielestäni ole ilkeä tai passiivis-aggressiivinen mutta kylläkin varsin asiakeskeinen ja tykkään muotoilla sanottavani huolellisesti. Huumorintajuni on myös sieltä mustemmasta päästä ja harrastan paljon itseironiaa. Mielenkiinnonkohteeni ovat myös aika epänaisellisia perinteiseltä katsantokannalta tarkasteltuna, tosin enemmän tällaiselle hullulle ötökkäfanille tuntuu löytyvän hengenheimolaisia miesten kuin naisten keskuudessa.

Olen myös vapaaehtoisesti lapseton ja se on aiheuttanut aika mielenkiintoista kitkaa. Niin kauan, kun olen vaikkapa työ- tai harrastuskaveri, niin asia on miehille ok. Parisuhteessa sen sijaan minun taas maagisesti tulisi alkaa haluta niitä lapsia, vaikka mies itsekään ei juuri lapsiperhe-elämästä piittaisi. En ole vielä selvittänyt, mikä mahtaa olla moisen käytösmallin takana. Omistushalu ja tarve sitoa nainen itseensä jotenkin, kenties...?

Kas, olen sinua 20 vuotta vanhempi, mutta aivan samanlainen, jos vaihdetaan ötökät autoihin.

Musta huumori, huumori yleensäkin ja itseironia ovat (monien) miesten mielestä oikein hyviä ominaisuuksia, mutta eivät kumppanissa. Hyvä esimerkki tästä on mies, joka kaveripiirissä ylisti itseironiaa huumorin korkeimmaksi asteeksi, mutta kahden kesken nyrpisteli nenäänsä ja marisi minulle siitä, että itseeni kohdistuva huumorini ei ollut naisellista ja sen viljeleminen pitäisi lopettaa.

Tuo lapsiasia on jännä. Eräs miesystäväkseni pyrkinyt tyyppi puuskahti minulle, että "kyllä sä sen yhden voit tehdä". Hänen mielestään yksi lapsi ei muuttaisi elämää oikeastaan millään tavalla. Ei se työssäkäyvän, kodin ulkopuolisiin harrastuksiinsa kiintyneen miehen elämää välttämättä muuttaisikaan, mutta minä katsonkin asiaa naisen silmin. Kyllä minäkin haluaisin maatilan ja paljon kaikenlaisia eläimiä, jos joku muu ne hankkisi ja hoitaisi.