Lue keskustelun säännöt.
Miehen teinityttö ei hyväksy kohta syntyvää, uutta sisarustaan:(
15.02.2019 |
Kapinoi ja on tehnyt hyvin selväksi, että ei hyväksy uutta perheenjäsentä. Olen siis raskaana ja uusperhekuvio. Miehellä kaksi teiniä ja syntyvä vauvamme minun ensimmäinen.
Olemme olleet kaksi vuotta yhdessä ja vauva syntyy nyt keväällä. Tyttö 15v haukkuu minua ja isäänsä vanhuksiksi ja kyseenalaistaa, miksi edes teemme enää lapsia (mies 47, minä 37). Kiukuttelee ja eristäytyy. Kova paikka hänelle. Poika on suhtautunut ihan normaalisti. Lapset asuvat meillä vuoroviikoin.
Miten voisin auttaa tyttöä ja itse sietää tilannetta paremmin. Onneksi joka toinen viikko on sentään rauha.
Kommentit (118)
Noita uusioperhekuvioita onkin kätevä järjestää ilmaisen piika ja kotiapulaisavun takia. Voi itse käydä kampaajalla ja lomamatkoilla kun oikeat lapset tekevät työt ja hoitavat käenpojan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerrotko tytölle, että hänen ei tarvitse hyväksyä lasta, mutta käytöksen on muututtava. Ja tultava toimeen kaikkien kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän tuo ole ihan ymmärrettävää, isällä uusi perhe johon vauva tulossa niin varmaan pelkää että ei ole enää yhtä tärkeä isälleen kun uusi tulee ja saa kaiken huomion. Kyllä se sitten tajuaa että häntä ei unohdeta kun vauva on syntynyt eikä muuta tyttären asemaa. Varmaan tykästyy kuitenkin pienempään sisarukseen sitten ajan kanssa kunhan tottuu tilanteeseen.
No totta kai muuttaa tyttären asemaa. Aikaa ja rahallisia resursseja isällään tulee olemaan vähemmän, kun pitää hoitaa vauvaa ja ostaa vauvalle tarvikkeita yms. Teini-ikäinen voi jo muutaman vuoden päästä muuttaa pois kotoa eikä välttämättä koskaan luo yhtä läheistä suhdetta sisaruspuoleen kuin enemmän samanikäiseen veljeen jo on.
Samoin myöhemmin perinnön osalta tilanne tulee mutkistumaan. Jos teillä on miehesi kanssa yhteinen talo, niin miehesi osuus jakaantuu sitten kolmelle lapselle. Sinun osuutesi taas perii ainostaan sinun lapsesi. Eli tuleva lapsi saa aikanaan talosta sinun osuutesi plus kolmasosan isänsä osuudesta. Miehen lapset saavat vain kolmasosan isänsä puolikkaasta. Eli kyllä edellisen liiton lapset perinnön osalta ovat häviäjiä tuossa kuviossa. Jos sinulla ei olisi lapsia, miehesi perisi sinut eli koko talo voisi päätyä miehen lasten omistukseen. Olettaen, että pysytte naimisissa ettekä ota vielä uutta kierrosta. Sitten kuvio on vielä monimutkaisempi.
Uusperheissä on monia potentiaalisia perintöriitojen aiheita. Perintöoikeuteen erikoistuneilla lakimiehillä tulee taatusti tulevaisuudessa olemaan töitä, kun näitä suhtesoppia ja uusperhekuvioita ratkotaan joku päivä.
Ymmärrän sen että sinäkin halusit lapsen mutta olisit ajatellut kenen kanssa sen teet.Tosin lapset ovat vain lainaa lähtevät kotoa.Älkää huolehtiko kyllä aika muuttaa vanhemman lapsen mielen kunhan isä huolehtii heistä ja viettää myös aikaa heidän kanssaan ilman sinua.Lapselle on varmaan vaikeaa kun isä ja äiti eivät ole enään yhdessä.
Ottaa päähän kun nuori nainen tuli loisimaan isänsä rahoille ja isällä menee kaikki resurssit uuden perheen elättämiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miehen entiset lapset tulevat merkitsemään miehelle aina yhtä paljon kuin teidän lapsi. Olisiko kannattanut etsiä lapseton mies?
Oletko varma? Mun elämänkokemuksella olen huomannut, että toisen kierroksen lapset on jotenkin aina tärkeämpiä, jos on itsellä jo vähän enemmän ikää... Jotenkin sitä on kypsempi vanhemmaksi, arvostaa lasten ainutlaatuisuutta enemmän ja kyllähän se pieni ihminen eri tavalla liikuttaa kuin teini tai aikuinen sitä vanhempaa. Varmaan pohjimmiltaan lapset on yhtä arvokkaita, mutta nämä iltatähdet uudesta suhteesta vaan ajaa käytännön teoissa aina ohi. Niitä paapotaan jopa aikuisena vähän toiseen malliin ja jos suhde äidin kanssa on kestänyt, niin isovanhemmuuskin on yhteinen harrastus, siis yhteisisten lapsenlapsista.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän sen että sinäkin halusit lapsen mutta olisit ajatellut kenen kanssa sen teet.Tosin lapset ovat vain lainaa lähtevät kotoa.Älkää huolehtiko kyllä aika muuttaa vanhemman lapsen mielen kunhan isä huolehtii heistä ja viettää myös aikaa heidän kanssaan ilman sinua.Lapselle on varmaan vaikeaa kun isä ja äiti eivät ole enään yhdessä.
Nimenomaan ajattelin tarkkaan, kenen kanssa teen lapsen.
Mieheni on ainoa ihminen, kenen kanssa asia on edes tullut mieleen. Halusin lapsen tämän ihmisen kanssa, en vain lasta jonkun suurin piirtein sopivan kanssa. En etsinyt isää tulevalle lapselleni missään vaiheessa, kun en lapsia edes ajatellut hankkivani aiemmin.
Lapset ovat eläneet vuoroviikkovanhemmuudessa yli 10 vuotta, joten työllä ei ole juuri edes muistikuvia kun vanhemmat vielä olivat yhdessä, ja ero oli aikoinaan kuulemma helpotus kaikille. Mutta joo, eihän se tarkoita, ettei voisi olla vaikeaa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän tuo ole ihan ymmärrettävää, isällä uusi perhe johon vauva tulossa niin varmaan pelkää että ei ole enää yhtä tärkeä isälleen kun uusi tulee ja saa kaiken huomion. Kyllä se sitten tajuaa että häntä ei unohdeta kun vauva on syntynyt eikä muuta tyttären asemaa. Varmaan tykästyy kuitenkin pienempään sisarukseen sitten ajan kanssa kunhan tottuu tilanteeseen.
No totta kai muuttaa tyttären asemaa. Aikaa ja rahallisia resursseja isällään tulee olemaan vähemmän, kun pitää hoitaa vauvaa ja ostaa vauvalle tarvikkeita yms. Teini-ikäinen voi jo muutaman vuoden päästä muuttaa pois kotoa eikä välttämättä koskaan luo yhtä läheistä suhdetta sisaruspuoleen kuin enemmän samanikäiseen veljeen jo on.
Samoin myöhemmin perinnön osalta tilanne tulee mutkistumaan. Jos teillä on miehesi kanssa yhteinen talo, niin miehesi osuus jakaantuu sitten kolmelle lapselle. Sinun osuutesi taas perii ainostaan sinun lapsesi. Eli tuleva lapsi saa aikanaan talosta sinun osuutesi plus kolmasosan isänsä osuudesta. Miehen lapset saavat vain kolmasosan isänsä puolikkaasta. Eli kyllä edellisen liiton lapset perinnön osalta ovat häviäjiä tuossa kuviossa. Jos sinulla ei olisi lapsia, miehesi perisi sinut eli koko talo voisi päätyä miehen lasten omistukseen. Olettaen, että pysytte naimisissa ettekä ota vielä uutta kierrosta. Sitten kuvio on vielä monimutkaisempi.
Uusperheissä on monia potentiaalisia perintöriitojen aiheita. Perintöoikeuteen erikoistuneilla lakimiehillä tulee taatusti tulevaisuudessa olemaan töitä, kun näitä suhtesoppia ja uusperhekuvioita ratkotaan joku päivä.
Pysymme naimisissa? Emme ole edes naimisissa, joten ei hätää:D
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän tuo ole ihan ymmärrettävää, isällä uusi perhe johon vauva tulossa niin varmaan pelkää että ei ole enää yhtä tärkeä isälleen kun uusi tulee ja saa kaiken huomion. Kyllä se sitten tajuaa että häntä ei unohdeta kun vauva on syntynyt eikä muuta tyttären asemaa. Varmaan tykästyy kuitenkin pienempään sisarukseen sitten ajan kanssa kunhan tottuu tilanteeseen.
No totta kai muuttaa tyttären asemaa. Aikaa ja rahallisia resursseja isällään tulee olemaan vähemmän, kun pitää hoitaa vauvaa ja ostaa vauvalle tarvikkeita yms. Teini-ikäinen voi jo muutaman vuoden päästä muuttaa pois kotoa eikä välttämättä koskaan luo yhtä läheistä suhdetta sisaruspuoleen kuin enemmän samanikäiseen veljeen jo on.
Samoin myöhemmin perinnön osalta tilanne tulee mutkistumaan. Jos teillä on miehesi kanssa yhteinen talo, niin miehesi osuus jakaantuu sitten kolmelle lapselle. Sinun osuutesi taas perii ainostaan sinun lapsesi. Eli tuleva lapsi saa aikanaan talosta sinun osuutesi plus kolmasosan isänsä osuudesta. Miehen lapset saavat vain kolmasosan isänsä puolikkaasta. Eli kyllä edellisen liiton lapset perinnön osalta ovat häviäjiä tuossa kuviossa. Jos sinulla ei olisi lapsia, miehesi perisi sinut eli koko talo voisi päätyä miehen lasten omistukseen. Olettaen, että pysytte naimisissa ettekä ota vielä uutta kierrosta. Sitten kuvio on vielä monimutkaisempi.
Uusperheissä on monia potentiaalisia perintöriitojen aiheita. Perintöoikeuteen erikoistuneilla lakimiehillä tulee taatusti tulevaisuudessa olemaan töitä, kun näitä suhtesoppia ja uusperhekuvioita ratkotaan joku päivä.
Pysymme naimisissa? Emme ole naimisissa ja ei ole ollut edes puheissa mennä, joten ei hätää.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän sen että sinäkin halusit lapsen mutta olisit ajatellut kenen kanssa sen teet.Tosin lapset ovat vain lainaa lähtevät kotoa.Älkää huolehtiko kyllä aika muuttaa vanhemman lapsen mielen kunhan isä huolehtii heistä ja viettää myös aikaa heidän kanssaan ilman sinua.Lapselle on varmaan vaikeaa kun isä ja äiti eivät ole enään yhdessä.
Nimenomaan ajattelin tarkkaan, kenen kanssa teen lapsen.
Mieheni on ainoa ihminen, kenen kanssa asia on edes tullut mieleen. Halusin lapsen tämän ihmisen kanssa, en vain lasta jonkun suurin piirtein sopivan kanssa. En etsinyt isää tulevalle lapselleni missään vaiheessa, kun en lapsia edes ajatellut hankkivani aiemmin.
Lapset ovat eläneet vuoroviikkovanhemmuudessa yli 10 vuotta, joten työllä ei ole juuri edes muistikuvia kun vanhemmat vielä olivat yhdessä, ja ero oli aikoinaan kuulemma helpotus kaikille. Mutta joo, eihän se tarkoita, ettei voisi olla vaikeaa.
Ap
Eiköhän se sun kersa myös vuoroviikkovanhemmuuteen totu. Lapsi kun on sopeutuvainen...
Vierailija kirjoitti:
Ottaa päähän kun nuori nainen tuli loisimaan isänsä rahoille ja isällä menee kaikki resurssit uuden perheen elättämiseen.
Vai loisimaan. Molemmat olemme korkeakoulutettuja, työssäkäyviä ihmisiä ja itse asiassa taidan tällä hetkellä nauttia suurempaa palkkaa kuin mieheni. Että se siitä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten mies suhtautuu tyttärensä kiukkuamiseen? Olisikohan viimeinkin korkea aika istua saman pöydän ääreen ja keskustella perheen pelisäännöt selviksi. Tyttö pelkää selvästi, että hänen asemansa isän sydämessä horjuu. Isän on tehtävä selväksi lapsilleen, että he ovat edelleen yhtä tärkeitä ja että tuleva sisarus ei vie kenenkään paikkaa. Ja tämä selitys on ennen muuta isän vastuulla, ei sinun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän sen että sinäkin halusit lapsen mutta olisit ajatellut kenen kanssa sen teet.Tosin lapset ovat vain lainaa lähtevät kotoa.Älkää huolehtiko kyllä aika muuttaa vanhemman lapsen mielen kunhan isä huolehtii heistä ja viettää myös aikaa heidän kanssaan ilman sinua.Lapselle on varmaan vaikeaa kun isä ja äiti eivät ole enään yhdessä.
Nimenomaan ajattelin tarkkaan, kenen kanssa teen lapsen.
Mieheni on ainoa ihminen, kenen kanssa asia on edes tullut mieleen. Halusin lapsen tämän ihmisen kanssa, en vain lasta jonkun suurin piirtein sopivan kanssa. En etsinyt isää tulevalle lapselleni missään vaiheessa, kun en lapsia edes ajatellut hankkivani aiemmin.
Lapset ovat eläneet vuoroviikkovanhemmuudessa yli 10 vuotta, joten työllä ei ole juuri edes muistikuvia kun vanhemmat vielä olivat yhdessä, ja ero oli aikoinaan kuulemma helpotus kaikille. Mutta joo, eihän se tarkoita, ettei voisi olla vaikeaa.
Ap
Helpotus sille 5-vuotiaalle? Varsinkin nyt 10 vuoden jälkeen, kun aika on kullannut muistot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onpas täällä agressiivista porukkaa. Eihän se nyt automaattisesti ole täysi maailmanloppu, että sisarpuoli syntyy.
Voi olla ihan normaalia teinikapinaa. Sivusta olen seurannut sukulaisten kamppailua teiniensä kanssa, kuulostaa samalta vaikka uusia lapsia ei olisi tulossakaan. Se teinikapina nyt vain ottaa jonkin muodon, teidän tapauksessa ehkä tuon. Eli ei tarkoita välttämättä mitään erityistä sua tai vauvaa kohtaan. Koitaa kestää se, neutraalisti. Ja eihän se niin paljon sun ongelma olekaan, se on enempi oman äitinsä ja isänsä ongelma.
Vierailija kirjoitti:
Ottaa päähän kun nuori nainen tuli loisimaan isänsä rahoille ja isällä menee kaikki resurssit uuden perheen elättämiseen.
Onko 37-vuotias susta nuori? No siinä tapauksessa kiitän sua paljon, en ole Ap mutta samaa ikäluokkaa... Ja yleensähän nykyään naiset käy töissä, ja kahden työssäkäyvän talouksissa on aika helppoa elämä. Vauvat taas ei kuluta paljon. Eli ehkä teinillekin riittää vähän rahaa.
Ap, piupaut ilkeistä kommenteista.
Tyttö 15-v. kapinoi, mutta jo kolmen vuoden kuluttua hän on täysi-ikäinen ja varmasti jo ennen sitäkin tajuaa, että pikkusisarus on ihan kulta.
****
Olen ollut samankaltaisessa tilanteessa, joskin uusia sisaruksia syntyi peräti kaksi isäni puolelta.
Olin hyvin järkyttynyt kuullessani ensimmäisestä raskaudesta ja kysyin isältäni suoraan, rakastaako hän minua enää sen jälkeen, kun vauva on syntynyt.
Tyhmä kysymys, mutta halusin kuulla sen, että joo.
****
37-vuotias on ensisynnyttäjäksi melko iäskäs, muttei mikään tavattoman vanha nyky-Suomessa.
Olin miltei yhtä ikäloppu saadessani ainoan lapseni 14 vuotta sitten. ;)
Onko se pappaikäinen miehesi sairaseläkkeellä mielisairaiden vuoksi?