Lue keskustelun säännöt.
Miehen teinityttö ei hyväksy kohta syntyvää, uutta sisarustaan:(
15.02.2019 |
Kapinoi ja on tehnyt hyvin selväksi, että ei hyväksy uutta perheenjäsentä. Olen siis raskaana ja uusperhekuvio. Miehellä kaksi teiniä ja syntyvä vauvamme minun ensimmäinen.
Olemme olleet kaksi vuotta yhdessä ja vauva syntyy nyt keväällä. Tyttö 15v haukkuu minua ja isäänsä vanhuksiksi ja kyseenalaistaa, miksi edes teemme enää lapsia (mies 47, minä 37). Kiukuttelee ja eristäytyy. Kova paikka hänelle. Poika on suhtautunut ihan normaalisti. Lapset asuvat meillä vuoroviikoin.
Miten voisin auttaa tyttöä ja itse sietää tilannetta paremmin. Onneksi joka toinen viikko on sentään rauha.
Kommentit (118)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies on liian vanha.
Ei todellakaan ole. Näillä ketjuillahan juuri ihannoidaan sitä, että lapsia ei tehdä liian nuorina, vaan ensin pitää saada kunnolla bilettää ja nauttia elämästä ennen lapsirumbaa.
On se. En ole koskaan nähnyt täällä ihailtavan viiskymppistä vauvan isää. Sitäpaitsi tuohan on jo sen lapsirumban elänyt kahdesti.
Ei ole mun mielestä liian vanha. Mun oma isä oli tuon ikäinen kun minä synnyin, valitettavasti vain sairaudet veivät mennessään minun ollessa pieni. Jos on terve (lähes) viiskymppinen niin mikäs siinä. Eikä tainnut muutenkaan olla tämän keskustelun pointti että onko vanhemmat sopivan ikäisiä.
On liian vanha. Ja vastuussa olemassaolevista lapsistaan. Törkeä mies.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pistää vihaksi tämä "kyllä se teini vielä ihastuu vauvaan" tai "kyllä teini vain oireilee".
Kauheaa nuoren tunteiden vähättelyä. Miten itsekkäitä nämä uusperhevanhemmat ovatkaan! Itse luultavasti kasvaneet ydinperheissä, joissa ei tarvi rampata kahden kodin välillä ja kestää vanhempien uusia helluja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies on liian vanha.
Nuori verrattuna Niinistöön.
Eipä ole vauvaperhearki hyvää tehnyt Salellekaan. Vuodessa vanhentunut ainakin kymmenen vuotta ja sentään ei taatusti tarvitse edes osallistua sillä intensiteetillä kuin tavan tallaajat siihen arkeen.
Vierailija kirjoitti:
Anna pidelllä sitä vähän aikaa sylisssä niiin johan heltiäää.
Kylllähän jo teinaritkiin tekeee vauvoja on ihaan sulaaa vahaaa romanttisten äääääääää-elokuvuiien parissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies on liian vanha.
Ei todellakaan ole. Näillä ketjuillahan juuri ihannoidaan sitä, että lapsia ei tehdä liian nuorina, vaan ensin pitää saada kunnolla bilettää ja nauttia elämästä ennen lapsirumbaa.
On se. En ole koskaan nähnyt täällä ihailtavan viiskymppistä vauvan isää. Sitäpaitsi tuohan on jo sen lapsirumban elänyt kahdesti.
Ei ole mun mielestä liian vanha. Mun oma isä oli tuon ikäinen kun minä synnyin, valitettavasti vain sairaudet veivät mennessään minun ollessa pieni. Jos on terve (lähes) viiskymppinen niin mikäs siinä. Eikä tainnut muutenkaan olla tämän keskustelun pointti että onko vanhemmat sopivan ikäisiä.
Ei ollut liian vanha, mutta kuitenkin kuoli, kun olit pieni. Eli mitenkähän tämä asia nyt on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies on liian vanha.
Ei todellakaan ole. Näillä ketjuillahan juuri ihannoidaan sitä, että lapsia ei tehdä liian nuorina, vaan ensin pitää saada kunnolla bilettää ja nauttia elämästä ennen lapsirumbaa.
On se. En ole koskaan nähnyt täällä ihailtavan viiskymppistä vauvan isää. Sitäpaitsi tuohan on jo sen lapsirumban elänyt kahdesti.
Ei ole mun mielestä liian vanha. Mun oma isä oli tuon ikäinen kun minä synnyin, valitettavasti vain sairaudet veivät mennessään minun ollessa pieni. Jos on terve (lähes) viiskymppinen niin mikäs siinä. Eikä tainnut muutenkaan olla tämän keskustelun pointti että onko vanhemmat sopivan ikäisiä.
No kyllä se on teineille noloa kun faari-ikäinen iskä pamauttaa jonkun vosun paksuksi. Taatusti hävettää.
Teidän vain pitää olla aikuisia tilanteessa ja olla provosoitumatta teinin kiukusta. Tunteisiinsa hänellä on oikeus muttei huonoon käytökseen. Lasten tekeminen tai tekemättä jättäminen on aina vanhempien asia eikä siitä neuvotella muiden lasten kanssa, mutta vastaavasti sitten aikuisilla on velvollisuus huolehtia että jokainen lapsi saa ansaitsemansa huomion ja arvon.
Antaisin nyt tytölle aikaa sopeutua ajatukseen pikkusisaruksesta ja antaa arjen lähteä rullaamaan omilla uomillaan kun lapsi syntyy. Kyllä se siitä. Harva vihaa oikeasti sisaruksiaan, tässä on nyt muuta kipuilua takana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huutista, ap varmaan luuli että tyttöhän voi sitten käyttää kaiken vapaa-aikansa vauvan ripulipaskojen ja oksennusten siivoamiseen niin ap pääsee paljon vähemmällä. Toivottavasti tyttö pitää päänsä eikä alistu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehen entiset lapset tulevat merkitsemään miehelle aina yhtä paljon kuin teidän lapsi. Olisiko kannattanut etsiä lapseton mies?
Niin tulevat, ja niin sen pitääkin olla. Ovathan he miehen lapsia.
Olisi varmaan ollut helpompi, mutta minulla ei lähtökohtaisesti ollut minkäänlaista tarvetta etsiä yhtään ketään miestä elämääni. Sitten tapasin tämän mieheni ja rakastuin. Asiat vain tapahtuivat.
Ap
Älä selitä. Ei ne asiat "vain tapahdu." Nyt saat kantaa seuraukset!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehen entiset lapset tulevat merkitsemään miehelle aina yhtä paljon kuin teidän lapsi. Olisiko kannattanut etsiä lapseton mies?
Niin tulevat, ja niin sen pitääkin olla. Ovathan he miehen lapsia.
Olisi varmaan ollut helpompi, mutta minulla ei lähtökohtaisesti ollut minkäänlaista tarvetta etsiä yhtään ketään miestä elämääni. Sitten tapasin tämän mieheni ja rakastuin. Asiat vain tapahtuivat.
Ap
Asiat eivät koskaan VAIN tapahdu. Joka käänteessä olisit voinut valita toisin. Nyt valitsit pamahtaa paksuksi. Jälkiehkäosykun on keksitty, niin ettei niitä lapsistaan vaan tapahdu.
Vierailija kirjoitti:
Pistää vihaksi tämä "kyllä se teini vielä ihastuu vauvaan" tai "kyllä teini vain oireilee".
Kauheaa nuoren tunteiden vähättelyä. Miten itsekkäitä nämä uusperhevanhemmat ovatkaan! Itse luultavasti kasvaneet ydinperheissä, joissa ei tarvi rampata kahden kodin välillä ja kestää vanhempien uusia helluja.
Se että todetaan teinin oireilevan ei tarkoita sitä että sen tunteita vähätellään. Niitä tunnereaktioita vaan pitää ottaa vastaan, mutta todennäköisesti tilanne muuttuu tulevaisuudessa. Täytyy näyttää sille tytölle että se ei menetä paikkaa isänsä tyttönä vaikka tuleekin uusi jäsen perheeseen. Vanhemman uusi perhe voi oikeasti olla hankala sulattaa. Ihan samalla tavalla meidän perheessä on kapinoitu vanhemman uutta puolisoa ja lapsia vastaan mutta niinhän siinä kuitenkin kävi että me sisarukset ollaan ihan tajuttoman läheisiä. Tai paremmin sanottuna kaikki me kuusi lasta keskenään jotka ovat yhteensä kolmen isän lapsia ollaan erittäin läheisiä. Että sellainen ydinperhe meillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies on liian vanha.
Ei todellakaan ole. Näillä ketjuillahan juuri ihannoidaan sitä, että lapsia ei tehdä liian nuorina, vaan ensin pitää saada kunnolla bilettää ja nauttia elämästä ennen lapsirumbaa.
On se. En ole koskaan nähnyt täällä ihailtavan viiskymppistä vauvan isää. Sitäpaitsi tuohan on jo sen lapsirumban elänyt kahdesti.
Ei ole mun mielestä liian vanha. Mun oma isä oli tuon ikäinen kun minä synnyin, valitettavasti vain sairaudet veivät mennessään minun ollessa pieni. Jos on terve (lähes) viiskymppinen niin mikäs siinä. Eikä tainnut muutenkaan olla tämän keskustelun pointti että onko vanhemmat sopivan ikäisiä.
Ei ollut liian vanha, mutta kuitenkin kuoli, kun olit pieni. Eli mitenkähän tämä asia nyt on.
Joo, katsos kun sairastuminen ei katso ikää, joten sillä ei ole mitään tekemistä asian kanssa että isäni valitettavasti menehtyi nuorena. Erilaisia sairauksia kuten syöpää ja vaikka mitä muita sairauksia on myös ihan lapsilla ja nuorilla aikuisillakin. Ne sairastuu ketkä sairastuu, ja ihan hyvin se 19-vuotiaana lapsensa maailmaan pukannut ihminen voi sairastua ja menehtyä nuorena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Teidän vain pitää olla aikuisia tilanteessa ja olla provosoitumatta teinin kiukusta. Tunteisiinsa hänellä on oikeus muttei huonoon käytökseen. Lasten tekeminen tai tekemättä jättäminen on aina vanhempien asia eikä siitä neuvotella muiden lasten kanssa, mutta vastaavasti sitten aikuisilla on velvollisuus huolehtia että jokainen lapsi saa ansaitsemansa huomion ja arvon.
Antaisin nyt tytölle aikaa sopeutua ajatukseen pikkusisaruksesta ja antaa arjen lähteä rullaamaan omilla uomillaan kun lapsi syntyy. Kyllä se siitä. Harva vihaa oikeasti sisaruksiaan, tässä on nyt muuta kipuilua takana.
Teinillä on oikeus huonoon käytökseen välillä. Kyllä vanhempien pitäisi ajatella viettien sijaan muita lapsiaan ensisijaisesti.
"Kyllä se siitä"-voi hitto mitä vähättelyä!
Oijoi, muistuu mieleen omat puberteettiaikani.
Ensin lapsuudessa äidilläni oli kiire tehdä nopeasti toinen ja kolmas sisarus talouteen. Se huomio ei jakautunut tasaisesti myöhemminkään, vaan esikoislapsena olin aina jonon häntäpäässä ja minulta odotettiin todella aikuismaista käytöstä vaikka olin pieni vasta itsekin. Sen jälkeen äidillä oli kiire mennä töihin ja laittaa meidät hoitoon.
Lopulta kaikki muu ajoi meidän edellemme: viikonloput meni viinanhuuruissa, isän kanssa taistellessa ja milloin missäkin. Turvauduin sitten kummitätiini, mutta hänkin etäytyi koska hankki perheen. Lopulta kiinnyin opettajaani, mutta mitä muuta 27-vuotias ope tekisi kuin menisi elämässään eteenpäin, hankkisi perheen ja olisi pitkään äitiyslomalla? Kun äiti viimein rauhoittui, hän salamarakastui ja toi sen miehen meidän huusholliimme - ja mies kilpaili huomiosta meidän lasten kanssa. Muistan esim. umpilapselliset riidat keittiön pöydän ääressä. Olin pitkään ollut harrastuksessa ja todella nälkäinen ja juuri kun pääsin alas syömään, niin äijä tuli nalkuttamaan miten istun väärällä paikalla et hän haluaa vaimonsa viereen istumaan. Kun en noussut vaan jatkoin syömistä, niin äitini osallistui siihen myös. "Päästä X siihen istumaan". Näitä esimerkkejä riittäisi. Elämäni oli jatkuvaa aaltoliikettä olohuoneen lattialla. Yritän seistä matolla ja joku vetää sen aina pois jalkojen alta. Olin vasta lapsi, joten nuo mustasukkaisuudentuneet vieraita ihmisiä ja heidän lapsiaan kohtaan on lähes normaaleja.
Monesti uusioperheen vanhemmat osapuolet unohtavat nämä kohtaukset tarinoistaan ja sitä teinin kiukuttelua suurennellaan, vaikka se olisi täysin luonnollinen reaktio epäluonnolliseen tilanteeseen. Olen vain omasta kokemuksestani johtuen täysin kypsä tuohon teinien demonisointiin. Jotkut ovat oikeasti hankalia luonteita, mutta toiset taas ovat täysin normaaleissa rajoissa toimivia lapsia joilla on täysin terveet reaktiot joita he osoittavat kykyjensä ja ikätasonsa mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies on liian vanha.
Ei todellakaan ole. Näillä ketjuillahan juuri ihannoidaan sitä, että lapsia ei tehdä liian nuorina, vaan ensin pitää saada kunnolla bilettää ja nauttia elämästä ennen lapsirumbaa.
Moni on tuossa iässä jo ukki. Ja viimeistään kun lapsi menee päiväkotiin ja kouluun, muut lapset tulevat puhuttelemaan häntä ukiksi ja lapsi saa jatkuvasti selitellä miehen olevan isä, ei ukki. Näin ainakin kävi ystäväni miehelle, kun sai lapsen vielä 46v. kun lapsi olisi päiväkoti-ikäinen ja mies yli 50v.
En ihmettele tunteita, noin pian olin pakko hankkia lapsi, koska halusimme. Kyllähän sitä halutaan vaikka mitä, eri asia onko se järkevää tai hyväksi.
Vierailija kirjoitti:
Oijoi, muistuu mieleen omat puberteettiaikani.
Ensin lapsuudessa äidilläni oli kiire tehdä nopeasti toinen ja kolmas sisarus talouteen. Se huomio ei jakautunut tasaisesti myöhemminkään, vaan esikoislapsena olin aina jonon häntäpäässä ja minulta odotettiin todella aikuismaista käytöstä vaikka olin pieni vasta itsekin. Sen jälkeen äidillä oli kiire mennä töihin ja laittaa meidät hoitoon.
Lopulta kaikki muu ajoi meidän edellemme: viikonloput meni viinanhuuruissa, isän kanssa taistellessa ja milloin missäkin. Turvauduin sitten kummitätiini, mutta hänkin etäytyi koska hankki perheen. Lopulta kiinnyin opettajaani, mutta mitä muuta 27-vuotias ope tekisi kuin menisi elämässään eteenpäin, hankkisi perheen ja olisi pitkään äitiyslomalla? Kun äiti viimein rauhoittui, hän salamarakastui ja toi sen miehen meidän huusholliimme - ja mies kilpaili huomiosta meidän lasten kanssa. Muistan esim. umpilapselliset riidat keittiön pöydän ääressä. Olin pitkään ollut harrastuksessa ja todella nälkäinen ja juuri kun pääsin alas syömään, niin äijä tuli nalkuttamaan miten istun väärällä paikalla et hän haluaa vaimonsa viereen istumaan. Kun en noussut vaan jatkoin syömistä, niin äitini osallistui siihen myös. "Päästä X siihen istumaan". Näitä esimerkkejä riittäisi. Elämäni oli jatkuvaa aaltoliikettä olohuoneen lattialla. Yritän seistä matolla ja joku vetää sen aina pois jalkojen alta. Olin vasta lapsi, joten nuo mustasukkaisuudentuneet vieraita ihmisiä ja heidän lapsiaan kohtaan on lähes normaaleja.
Monesti uusioperheen vanhemmat osapuolet unohtavat nämä kohtaukset tarinoistaan ja sitä teinin kiukuttelua suurennellaan, vaikka se olisi täysin luonnollinen reaktio epäluonnolliseen tilanteeseen. Olen vain omasta kokemuksestani johtuen täysin kypsä tuohon teinien demonisointiin. Jotkut ovat oikeasti hankalia luonteita, mutta toiset taas ovat täysin normaaleissa rajoissa toimivia lapsia joilla on täysin terveet reaktiot joita he osoittavat kykyjensä ja ikätasonsa mukaan.
Hyvin kirjoitettu.
Osaan niin samaistua siihen lapsen katkeranepäreiluun tunteeseen, kun oma vanhempi ei pidä lapsensa puolia tai lapsen reagointia vähätellään. Kiukuttaa ajatellakin sitä tunnetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teidän vain pitää olla aikuisia tilanteessa ja olla provosoitumatta teinin kiukusta. Tunteisiinsa hänellä on oikeus muttei huonoon käytökseen. Lasten tekeminen tai tekemättä jättäminen on aina vanhempien asia eikä siitä neuvotella muiden lasten kanssa, mutta vastaavasti sitten aikuisilla on velvollisuus huolehtia että jokainen lapsi saa ansaitsemansa huomion ja arvon.
Antaisin nyt tytölle aikaa sopeutua ajatukseen pikkusisaruksesta ja antaa arjen lähteä rullaamaan omilla uomillaan kun lapsi syntyy. Kyllä se siitä. Harva vihaa oikeasti sisaruksiaan, tässä on nyt muuta kipuilua takana.
Teinillä on oikeus huonoon käytökseen välillä. Kyllä vanhempien pitäisi ajatella viettien sijaan muita lapsiaan ensisijaisesti.
"Kyllä se siitä"-voi hitto mitä vähättelyä!
Ei ole. Kaikilla on oikeus huonoihin päiviin ja negatiivisiin tunteisiin, mutta mikään oikeutus se ei ole p*rseilyyn. Keneltäkään ketään kohtaan. Toki pitää ymmärtää, että mitä pienempi lapsi, sitä huonompaa itsehillintä. Mutta lähtökohta on se, että kotona kukaan ei kohtele muita huonosti.
Ja vanhempien ei tarvitse hyppiä kersojen pillin mukaan, se on loputon suo. Vai meinaatko että jos teini olisikin lapsirakas, vanhempien pitäisi pakertaa niitä liukuhihnalta teiniä miellyttääkseen? Sisarusten mielipide ei ratkaise perhekokoa, sen ratkaisee vanhempien harkita omasta jaksamisestaan ja kantokyvystään. Teininkin on aika oppia, ettei maailma pyöri hänen napansa ympärillä kun joku asia ei miellytä.
Anna pidelllä sitä vähän aikaa sylisssä niiin johan heltiäää.