Lue keskustelun säännöt.
Miehen teinityttö ei hyväksy kohta syntyvää, uutta sisarustaan:(
15.02.2019 |
Kapinoi ja on tehnyt hyvin selväksi, että ei hyväksy uutta perheenjäsentä. Olen siis raskaana ja uusperhekuvio. Miehellä kaksi teiniä ja syntyvä vauvamme minun ensimmäinen.
Olemme olleet kaksi vuotta yhdessä ja vauva syntyy nyt keväällä. Tyttö 15v haukkuu minua ja isäänsä vanhuksiksi ja kyseenalaistaa, miksi edes teemme enää lapsia (mies 47, minä 37). Kiukuttelee ja eristäytyy. Kova paikka hänelle. Poika on suhtautunut ihan normaalisti. Lapset asuvat meillä vuoroviikoin.
Miten voisin auttaa tyttöä ja itse sietää tilannetta paremmin. Onneksi joka toinen viikko on sentään rauha.
Kommentit (118)
Ihan tavallista teinin kiukkua se olisi perusperheessäkin (unohdin sen oikean sanan :D). Me päätettiin vielä iltatähti tehdä ja siitäkös teinitytär! otti hirveet pultit. Koko raskausajan oli hankalaa, huutoa, haukkumista ja metakkaa.
Yritettiin kovasti antaa tyttärelle aikaamme, tehtiin yhdessä asioita ja aika usein niitä tehtiin kiukkusessa ilmapiirissä, mutta hemmetti vie tehtiin. Väärinhän se varmaan oli teinipoikaa kohtaan, mutta hän oli niin neutraali ja muutenkin upea. Annettiin hänellekin omaa aikaamme, ettei pelkästään perheen yhteisiä juttuja ja kiukkusiskoa.
Vauva syntyi, niin tytär hieman rauhottui. Ei suostunut tulemaan lähellekään tms. Kunnes sitten neljä viiden kuukauden kieppeillä tapahtui jotain.. Mä imetin vauvaa ja pötköteltiin sängyllä. Olin monesti pyytänyt noita teinejä tulemaan siihen mukaan pötköttelemään ja juttelemaan. Vaikka mun seläntaakse, jos on liian "ällöä" nähtävää. Poika oli monesti ollutkin, mutta nyt ykskaks tytär tuli ekaa kertaa. Siihen se painautui ihan selkään kiinni ja puhui ummet lammet koulusta ja muutenkin kavereistaan.. ihan kuin mitään toraa ei olisi ikinä ollutkaan. En tehnyt asiasta numeroa, jälkeenpäin halasin mitään sanomatta.
Siitä se sitten pikkuhiljaa alkoi tasaantua arki. Olihan niitä kohtauksia toisinaan. Pahin uhma oli mennyt ohi. Sain tyttärestä oikein pikku apulaisen. Ehkä teki vähän liikaakin, hyvitelläkseen aiempaa käytöstään. Ei katsottu, että hänellä oli mitään hyvitettävää. Suotta mitään pahaaoloa kärsi. Kasvuvaihe se oli hänelläkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies on liian vanha.
Ei todellakaan ole. Näillä ketjuillahan juuri ihannoidaan sitä, että lapsia ei tehdä liian nuorina, vaan ensin pitää saada kunnolla bilettää ja nauttia elämästä ennen lapsirumbaa.
On se. En ole koskaan nähnyt täällä ihailtavan viiskymppistä vauvan isää. Sitäpaitsi tuohan on jo sen lapsirumban elänyt kahdesti.
Ei ole mun mielestä liian vanha. Mun oma isä oli tuon ikäinen kun minä synnyin, valitettavasti vain sairaudet veivät mennessään minun ollessa pieni. Jos on terve (lähes) viiskymppinen niin mikäs siinä. Eikä tainnut muutenkaan olla tämän keskustelun pointti että onko vanhemmat sopivan ikäisiä.
Ei ollut liian vanha, mutta kuitenkin kuoli, kun olit pieni. Eli mitenkähän tämä asia nyt on.
Joo, katsos kun sairastuminen ei katso ikää, joten sillä ei ole mitään tekemistä asian kanssa että isäni valitettavasti menehtyi nuorena. Erilaisia sairauksia kuten syöpää ja vaikka mitä muita sairauksia on myös ihan lapsilla ja nuorilla aikuisillakin. Ne sairastuu ketkä sairastuu, ja ihan hyvin se 19-vuotiaana lapsensa maailmaan pukannut ihminen voi sairastua ja menehtyä nuorena.
Kuitenkin sen vanhemman äijän kuoleminen on todennäköisempää.
Ihan yhtä hyvin voisi ajatella että ei kannata tehdä lapsia ollenkaan kun joku voi mahdollisesti kuolla. Jos on terve ihminen niin ei kyllä hirveän todennäköistä ole nuorena kuolla, mutta kyllä se silti voi tapahtua vaikka tapaturmaisesti. Eri asia sitten jos on viiskymppinen ja sairas ihminen että kannattaako siihen tehdä lapsia, mutta pelkkä 50 vuoden ikä ei ole mikään este lasten tekemiselle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teidän vain pitää olla aikuisia tilanteessa ja olla provosoitumatta teinin kiukusta. Tunteisiinsa hänellä on oikeus muttei huonoon käytökseen. Lasten tekeminen tai tekemättä jättäminen on aina vanhempien asia eikä siitä neuvotella muiden lasten kanssa, mutta vastaavasti sitten aikuisilla on velvollisuus huolehtia että jokainen lapsi saa ansaitsemansa huomion ja arvon.
Antaisin nyt tytölle aikaa sopeutua ajatukseen pikkusisaruksesta ja antaa arjen lähteä rullaamaan omilla uomillaan kun lapsi syntyy. Kyllä se siitä. Harva vihaa oikeasti sisaruksiaan, tässä on nyt muuta kipuilua takana.
Teinillä on oikeus huonoon käytökseen välillä. Kyllä vanhempien pitäisi ajatella viettien sijaan muita lapsiaan ensisijaisesti.
"Kyllä se siitä"-voi hitto mitä vähättelyä!
Ei ole. Kaikilla on oikeus huonoihin päiviin ja negatiivisiin tunteisiin, mutta mikään oikeutus se ei ole p*rseilyyn. Keneltäkään ketään kohtaan. Toki pitää ymmärtää, että mitä pienempi lapsi, sitä huonompaa itsehillintä. Mutta lähtökohta on se, että kotona kukaan ei kohtele muita huonosti.
Ja vanhempien ei tarvitse hyppiä kersojen pillin mukaan, se on loputon suo. Vai meinaatko että jos teini olisikin lapsirakas, vanhempien pitäisi pakertaa niitä liukuhihnalta teiniä miellyttääkseen? Sisarusten mielipide ei ratkaise perhekokoa, sen ratkaisee vanhempien harkita omasta jaksamisestaan ja kantokyvystään. Teininkin on aika oppia, ettei maailma pyöri hänen napansa ympärillä kun joku asia ei miellytä.
Tämän on pakko olla provo.
Tosin olen kuullut puhuttavan itsekkäistä vanhemmista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teidän vain pitää olla aikuisia tilanteessa ja olla provosoitumatta teinin kiukusta. Tunteisiinsa hänellä on oikeus muttei huonoon käytökseen. Lasten tekeminen tai tekemättä jättäminen on aina vanhempien asia eikä siitä neuvotella muiden lasten kanssa, mutta vastaavasti sitten aikuisilla on velvollisuus huolehtia että jokainen lapsi saa ansaitsemansa huomion ja arvon.
Antaisin nyt tytölle aikaa sopeutua ajatukseen pikkusisaruksesta ja antaa arjen lähteä rullaamaan omilla uomillaan kun lapsi syntyy. Kyllä se siitä. Harva vihaa oikeasti sisaruksiaan, tässä on nyt muuta kipuilua takana.
Teinillä on oikeus huonoon käytökseen välillä. Kyllä vanhempien pitäisi ajatella viettien sijaan muita lapsiaan ensisijaisesti.
"Kyllä se siitä"-voi hitto mitä vähättelyä!
Ei ole. Kaikilla on oikeus huonoihin päiviin ja negatiivisiin tunteisiin, mutta mikään oikeutus se ei ole p*rseilyyn. Keneltäkään ketään kohtaan. Toki pitää ymmärtää, että mitä pienempi lapsi, sitä huonompaa itsehillintä. Mutta lähtökohta on se, että kotona kukaan ei kohtele muita huonosti.
Ja vanhempien ei tarvitse hyppiä kersojen pillin mukaan, se on loputon suo. Vai meinaatko että jos teini olisikin lapsirakas, vanhempien pitäisi pakertaa niitä liukuhihnalta teiniä miellyttääkseen? Sisarusten mielipide ei ratkaise perhekokoa, sen ratkaisee vanhempien harkita omasta jaksamisestaan ja kantokyvystään. Teininkin on aika oppia, ettei maailma pyöri hänen napansa ympärillä kun joku asia ei miellytä.
Tämän on pakko olla provo.
Tosin olen kuullut puhuttavan itsekkäistä vanhemmista.
Ei ole. Tätä kutsutaan vastuulliseksi vanhemmuudeksi, jossa vanhemmat _eivät_ ole ulkoistaneet päätösvaltaa ja siitä tulevaa vastuuta keskenkasvuisille lapsille. Aina ei ole mukavaa, mutta lapset tarvitsevat myös rakkauden lisäksi rajoja, se luo turvallisuutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teidän vain pitää olla aikuisia tilanteessa ja olla provosoitumatta teinin kiukusta. Tunteisiinsa hänellä on oikeus muttei huonoon käytökseen. Lasten tekeminen tai tekemättä jättäminen on aina vanhempien asia eikä siitä neuvotella muiden lasten kanssa, mutta vastaavasti sitten aikuisilla on velvollisuus huolehtia että jokainen lapsi saa ansaitsemansa huomion ja arvon.
Antaisin nyt tytölle aikaa sopeutua ajatukseen pikkusisaruksesta ja antaa arjen lähteä rullaamaan omilla uomillaan kun lapsi syntyy. Kyllä se siitä. Harva vihaa oikeasti sisaruksiaan, tässä on nyt muuta kipuilua takana.
Teinillä on oikeus huonoon käytökseen välillä. Kyllä vanhempien pitäisi ajatella viettien sijaan muita lapsiaan ensisijaisesti.
"Kyllä se siitä"-voi hitto mitä vähättelyä!
Ei ole. Kaikilla on oikeus huonoihin päiviin ja negatiivisiin tunteisiin, mutta mikään oikeutus se ei ole p*rseilyyn. Keneltäkään ketään kohtaan. Toki pitää ymmärtää, että mitä pienempi lapsi, sitä huonompaa itsehillintä. Mutta lähtökohta on se, että kotona kukaan ei kohtele muita huonosti.
Ja vanhempien ei tarvitse hyppiä kersojen pillin mukaan, se on loputon suo. Vai meinaatko että jos teini olisikin lapsirakas, vanhempien pitäisi pakertaa niitä liukuhihnalta teiniä miellyttääkseen? Sisarusten mielipide ei ratkaise perhekokoa, sen ratkaisee vanhempien harkita omasta jaksamisestaan ja kantokyvystään. Teininkin on aika oppia, ettei maailma pyöri hänen napansa ympärillä kun joku asia ei miellytä.
Tämän on pakko olla provo.
Tosin olen kuullut puhuttavan itsekkäistä vanhemmista.
No kerro toki minkälainen keskustelu teillä on käyty perhekoosta lapsien kanssa? Onko äänestetty? Onko esim. 5-vuotiaalla täysi sanavalta perheen asioihin? Ei ihme että nykypenskat ovat niin kuutamolla kun vanhemmat eivät osaa kantaa vastuutaan ja hoitaa perheen päätöksentekoa. Pikkupettereitä ahdistetaan tekemään päätöksiä joihin näillä ei ole minkäänlaisia valmiuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan tavallista teinin kiukkua se olisi perusperheessäkin (unohdin sen oikean sanan :D). Me päätettiin vielä iltatähti tehdä ja siitäkös teinitytär! otti hirveet pultit. Koko raskausajan oli hankalaa, huutoa, haukkumista ja metakkaa.
Yritettiin kovasti antaa tyttärelle aikaamme, tehtiin yhdessä asioita ja aika usein niitä tehtiin kiukkusessa ilmapiirissä, mutta hemmetti vie tehtiin. Väärinhän se varmaan oli teinipoikaa kohtaan, mutta hän oli niin neutraali ja muutenkin upea. Annettiin hänellekin omaa aikaamme, ettei pelkästään perheen yhteisiä juttuja ja kiukkusiskoa.
Vauva syntyi, niin tytär hieman rauhottui. Ei suostunut tulemaan lähellekään tms. Kunnes sitten neljä viiden kuukauden kieppeillä tapahtui jotain.. Mä imetin vauvaa ja pötköteltiin sängyllä. Olin monesti pyytänyt noita teinejä tulemaan siihen mukaan pötköttelemään ja juttelemaan. Vaikka mun seläntaakse, jos on liian "ällöä" nähtävää. Poika oli monesti ollutkin, mutta nyt ykskaks tytär tuli ekaa kertaa. Siihen se painautui ihan selkään kiinni ja puhui ummet lammet koulusta ja muutenkin kavereistaan.. ihan kuin mitään toraa ei olisi ikinä ollutkaan. En tehnyt asiasta numeroa, jälkeenpäin halasin mitään sanomatta.
Siitä se sitten pikkuhiljaa alkoi tasaantua arki. Olihan niitä kohtauksia toisinaan. Pahin uhma oli mennyt ohi. Sain tyttärestä oikein pikku apulaisen. Ehkä teki vähän liikaakin, hyvitelläkseen aiempaa käytöstään. Ei katsottu, että hänellä oli mitään hyvitettävää. Suotta mitään pahaaoloa kärsi. Kasvuvaihe se oli hänelläkin.
Hyi että :D
Toivottavasti se uusi vauva ei löydy lopulta pakastimesta kun on teinillä tuollaiset avioeroperhe taustat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teidän vain pitää olla aikuisia tilanteessa ja olla provosoitumatta teinin kiukusta. Tunteisiinsa hänellä on oikeus muttei huonoon käytökseen. Lasten tekeminen tai tekemättä jättäminen on aina vanhempien asia eikä siitä neuvotella muiden lasten kanssa, mutta vastaavasti sitten aikuisilla on velvollisuus huolehtia että jokainen lapsi saa ansaitsemansa huomion ja arvon.
Antaisin nyt tytölle aikaa sopeutua ajatukseen pikkusisaruksesta ja antaa arjen lähteä rullaamaan omilla uomillaan kun lapsi syntyy. Kyllä se siitä. Harva vihaa oikeasti sisaruksiaan, tässä on nyt muuta kipuilua takana.
Teinillä on oikeus huonoon käytökseen välillä. Kyllä vanhempien pitäisi ajatella viettien sijaan muita lapsiaan ensisijaisesti.
"Kyllä se siitä"-voi hitto mitä vähättelyä!
Ei ole. Kaikilla on oikeus huonoihin päiviin ja negatiivisiin tunteisiin, mutta mikään oikeutus se ei ole p*rseilyyn. Keneltäkään ketään kohtaan. Toki pitää ymmärtää, että mitä pienempi lapsi, sitä huonompaa itsehillintä. Mutta lähtökohta on se, että kotona kukaan ei kohtele muita huonosti.
Ja vanhempien ei tarvitse hyppiä kersojen pillin mukaan, se on loputon suo. Vai meinaatko että jos teini olisikin lapsirakas, vanhempien pitäisi pakertaa niitä liukuhihnalta teiniä miellyttääkseen? Sisarusten mielipide ei ratkaise perhekokoa, sen ratkaisee vanhempien harkita omasta jaksamisestaan ja kantokyvystään. Teininkin on aika oppia, ettei maailma pyöri hänen napansa ympärillä kun joku asia ei miellytä.
Tämän on pakko olla provo.
Tosin olen kuullut puhuttavan itsekkäistä vanhemmista.
Tässäpä sulle Jari Sinkkosen terveiset; teinin p*rseilyä ei tarvi sietää.
https://www.kodinkuvalehti.fi/artikkeli/lue/ilmiot/jari-sinkkonen-vanhe…
Teininä lopettaisin vierailut kokonaan ja unohtaisin koko vastenmielisen uusperhekuvion. Hommatkoot maksullisen lastenhoitajan ja piian.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, sekä sinä että etenkin miehesi olette liian vanhoja.
Ymmärrän teiniä paremmin kuin hyvin. Teitä en oikeastaan ollenkaan. Miksi se mukula piti tuohon tunkea? Eikö olisi ollut tarpeeksi teissä toisillenne?
Tuttu avioitui noin 50-vuotiaan miehen kanssa, jolla oli lapsia edellisestä liitosta. Avioliitto oli todella hankala ja päättyikin eroon, koska pappa ei enää jaksanut käydä vauvarumbaa läpi uudelleen.
Vierailija kirjoitti:
Ap, sekä sinä että etenkin miehesi olette liian vanhoja.
Ymmärrän teiniä paremmin kuin hyvin. Teitä en oikeastaan ollenkaan. Miksi se mukula piti tuohon tunkea? Eikö olisi ollut tarpeeksi teissä toisillenne?
Tuttu avioitui noin 50-vuotiaan miehen kanssa, jolla oli lapsia edellisestä liitosta. Avioliitto oli todella hankala ja päättyikin eroon, koska pappa ei enää jaksanut käydä vauvarumbaa läpi uudelleen.
Tätä minä en ole koskaan ymmärtänyt: Jos ihmiset lisääntyvät luomuna (luonnollinen prosessi mahdollistaa), miten voi olla liian vanha? Tietenkin paremmin tietäjien mielestä, mutta noin niin kuin loogisesti ajatellen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teidän vain pitää olla aikuisia tilanteessa ja olla provosoitumatta teinin kiukusta. Tunteisiinsa hänellä on oikeus muttei huonoon käytökseen. Lasten tekeminen tai tekemättä jättäminen on aina vanhempien asia eikä siitä neuvotella muiden lasten kanssa, mutta vastaavasti sitten aikuisilla on velvollisuus huolehtia että jokainen lapsi saa ansaitsemansa huomion ja arvon.
Antaisin nyt tytölle aikaa sopeutua ajatukseen pikkusisaruksesta ja antaa arjen lähteä rullaamaan omilla uomillaan kun lapsi syntyy. Kyllä se siitä. Harva vihaa oikeasti sisaruksiaan, tässä on nyt muuta kipuilua takana.
Teinillä on oikeus huonoon käytökseen välillä. Kyllä vanhempien pitäisi ajatella viettien sijaan muita lapsiaan ensisijaisesti.
"Kyllä se siitä"-voi hitto mitä vähättelyä!
Ei ole. Kaikilla on oikeus huonoihin päiviin ja negatiivisiin tunteisiin, mutta mikään oikeutus se ei ole p*rseilyyn. Keneltäkään ketään kohtaan. Toki pitää ymmärtää, että mitä pienempi lapsi, sitä huonompaa itsehillintä. Mutta lähtökohta on se, että kotona kukaan ei kohtele muita huonosti.
Ja vanhempien ei tarvitse hyppiä kersojen pillin mukaan, se on loputon suo. Vai meinaatko että jos teini olisikin lapsirakas, vanhempien pitäisi pakertaa niitä liukuhihnalta teiniä miellyttääkseen? Sisarusten mielipide ei ratkaise perhekokoa, sen ratkaisee vanhempien harkita omasta jaksamisestaan ja kantokyvystään. Teininkin on aika oppia, ettei maailma pyöri hänen napansa ympärillä kun joku asia ei miellytä.
Tämän on pakko olla provo.
Tosin olen kuullut puhuttavan itsekkäistä vanhemmista.
Tässäpä sulle Jari Sinkkosen terveiset; teinin p*rseilyä ei tarvi sietää.
https://www.kodinkuvalehti.fi/artikkeli/lue/ilmiot/jari-sinkkonen-vanhe…
Sinkkonen oli jo niin out kasarilla-puhumattakaan, että nyt . Jaadajaada vaan sinnekkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teidän vain pitää olla aikuisia tilanteessa ja olla provosoitumatta teinin kiukusta. Tunteisiinsa hänellä on oikeus muttei huonoon käytökseen. Lasten tekeminen tai tekemättä jättäminen on aina vanhempien asia eikä siitä neuvotella muiden lasten kanssa, mutta vastaavasti sitten aikuisilla on velvollisuus huolehtia että jokainen lapsi saa ansaitsemansa huomion ja arvon.
Antaisin nyt tytölle aikaa sopeutua ajatukseen pikkusisaruksesta ja antaa arjen lähteä rullaamaan omilla uomillaan kun lapsi syntyy. Kyllä se siitä. Harva vihaa oikeasti sisaruksiaan, tässä on nyt muuta kipuilua takana.
Teinillä on oikeus huonoon käytökseen välillä. Kyllä vanhempien pitäisi ajatella viettien sijaan muita lapsiaan ensisijaisesti.
"Kyllä se siitä"-voi hitto mitä vähättelyä!
Ei ole. Kaikilla on oikeus huonoihin päiviin ja negatiivisiin tunteisiin, mutta mikään oikeutus se ei ole p*rseilyyn. Keneltäkään ketään kohtaan. Toki pitää ymmärtää, että mitä pienempi lapsi, sitä huonompaa itsehillintä. Mutta lähtökohta on se, että kotona kukaan ei kohtele muita huonosti.
Ja vanhempien ei tarvitse hyppiä kersojen pillin mukaan, se on loputon suo. Vai meinaatko että jos teini olisikin lapsirakas, vanhempien pitäisi pakertaa niitä liukuhihnalta teiniä miellyttääkseen? Sisarusten mielipide ei ratkaise perhekokoa, sen ratkaisee vanhempien harkita omasta jaksamisestaan ja kantokyvystään. Teininkin on aika oppia, ettei maailma pyöri hänen napansa ympärillä kun joku asia ei miellytä.
Tämän on pakko olla provo.
Tosin olen kuullut puhuttavan itsekkäistä vanhemmista.
Tässäpä sulle Jari Sinkkosen terveiset; teinin p*rseilyä ei tarvi sietää.
https://www.kodinkuvalehti.fi/artikkeli/lue/ilmiot/jari-sinkkonen-vanhe…
Sinkkonen oli jo niin out kasarilla-puhumattakaan, että nyt . Jaadajaada vaan sinnekkin.
Oletko kenties 14-vuotias ja uusi aifouni jäi saamatta ja vanhemmat on ihan tyhmiä eikä tajuuu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tärkeintä tuossa tilanteessa on se, että lapselle vakuutetaan, että isän huomio häntä kohtaan ei yhtään vähenevä uuden vauvan myötä, eikä hänen asemansa kodissa muutu. Ja ettei uusi vauva ole yhtään rakkaampi.
Mustasukkaisuus sisarusten välillä on normaalia, ja siihen ainoa hoito on rakkauden osoittaminen korostetun tasapuolisesti.
Tuon ikäisellä oma murrosikä pahimmillaan päällä, joten on aika ymmärrettävää ettei heti ihastu vauva-ajatuksesta. Saattaa olla hyvinkin epävarma omasta asemastaan uudessa perheessä. Jutelkaa paljon, vakuuttakaa, että teinit ovat jatkossakin isälleen (ja sinulle) ihan yhtä tärkeitä ja että heidänkin tarpeensa ovat jatkossakin yärkeitä, vaikka vauva paljon huomiota alussa tarvitseekin
Joissain perheissä kyllä on sellaisiakin tilanteita, että vauva saa paljon enemmän huomiota kuin vanhemmat sisarukset. Esiteineihin ja sitä nuorempiin tuo vaikuttaa oikeasti paljon, teinit taas katkeroituu ja välitkin voi katketa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän te nyt ihan naurettavia olettekin. Lapsia tuossa iässä. Onneksi teinien ei tartte kauaa enää teitä katsella.
Puhutko sinä näin ihmisille ihan kasvokkainkin?
Totuus satuttaa. Noin käy kun ottaa vanhan äijän, jolla on jo teini-ikäiset omat lapset. Onnea vaan perhehelvettiin. Itse itselleen AP on sen pedannut.
Eihän tuos mitään helvettiä sentään ollu, ja toinen teini hyväksyy.
Jaahas olen 44- vuotias niinkuin miehenikin ja tultiin hiljaittain isovanhemmiksi ja näin sen kuuluukin mennä. Isä eläkkeellä ennenkun lapsi on täysi-ikäinen 😡
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies on liian vanha.
Ei todellakaan ole. Näillä ketjuillahan juuri ihannoidaan sitä, että lapsia ei tehdä liian nuorina, vaan ensin pitää saada kunnolla bilettää ja nauttia elämästä ennen lapsirumbaa.
Moni on tuossa iässä jo ukki. Ja viimeistään kun lapsi menee päiväkotiin ja kouluun, muut lapset tulevat puhuttelemaan häntä ukiksi ja lapsi saa jatkuvasti selitellä miehen olevan isä, ei ukki. Näin ainakin kävi ystäväni miehelle, kun sai lapsen vielä 46v. kun lapsi olisi päiväkoti-ikäinen ja mies yli 50v.
Mitä sitten?
Oletko elänyt koko elämäsi sen mukaan, mitä muut ajattelevat?
Onnea ap:lle uudesta tulokkaasta! Kyllä miehen lapset vielä tottuvat ajatukseen kun kypsyvät jos ovat fiksuja. Mutta kuten tästä ketjusta on huomattavissa, hyvin moni aikuinenkaan ihminen ei ole kypsä.
Itse olen äitipuoli ja meillä miehen tytär 8v kirjoitti meille kirjeen, jossa toivoo pikkusisarusta :) ja ollaan molemmat melkein 40 ja lapsi on suunnitteilla kyllä mutta ei vielä. Oli niin ihana kuulla tyttäreltä tämä toive myös koska ei perheen lisäyksestä olla lasten kuullen vielä puhuttu. Sitten puhutaan kun on ajankohtaista.
Kuitenkin sen vanhemman äijän kuoleminen on todennäköisempää.