Lue keskustelun säännöt.
Miehen teinityttö ei hyväksy kohta syntyvää, uutta sisarustaan:(
15.02.2019 |
Kapinoi ja on tehnyt hyvin selväksi, että ei hyväksy uutta perheenjäsentä. Olen siis raskaana ja uusperhekuvio. Miehellä kaksi teiniä ja syntyvä vauvamme minun ensimmäinen.
Olemme olleet kaksi vuotta yhdessä ja vauva syntyy nyt keväällä. Tyttö 15v haukkuu minua ja isäänsä vanhuksiksi ja kyseenalaistaa, miksi edes teemme enää lapsia (mies 47, minä 37). Kiukuttelee ja eristäytyy. Kova paikka hänelle. Poika on suhtautunut ihan normaalisti. Lapset asuvat meillä vuoroviikoin.
Miten voisin auttaa tyttöä ja itse sietää tilannetta paremmin. Onneksi joka toinen viikko on sentään rauha.
Kommentit (118)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, sekä sinä että etenkin miehesi olette liian vanhoja.
Ymmärrän teiniä paremmin kuin hyvin. Teitä en oikeastaan ollenkaan. Miksi se mukula piti tuohon tunkea? Eikö olisi ollut tarpeeksi teissä toisillenne?
Tuttu avioitui noin 50-vuotiaan miehen kanssa, jolla oli lapsia edellisestä liitosta. Avioliitto oli todella hankala ja päättyikin eroon, koska pappa ei enää jaksanut käydä vauvarumbaa läpi uudelleen.
Tätä minä en ole koskaan ymmärtänyt: Jos ihmiset lisääntyvät luomuna (luonnollinen prosessi mahdollistaa), miten voi olla liian vanha? Tietenkin paremmin tietäjien mielestä, mutta noin niin kuin loogisesti ajatellen?
Ei ehkä vanhempien kannalta, mutta lapsen näkökulmasta vanhempien ikä on hyvin merkittävä, millaiset eväät ja taidot lapsi saa aikuisuuteen.
Mun äiti oli 39v ja isä 48v kun synnyin, niin kyllä koko lapsuus meni vanhusten kanssa eläessä ja oli sukupolvien kuilu.
Ja aivan liian nuorena, jouduin ottamaan vastuun iäkkäistä vanhemmista ja siinä oma elämä jäi elämättä ja opiskelut kärsivät, enkä voinut viettää sellaista elämää kuin ikäiseni viettivät. Puhumattakaan, että lapseni olisivat voineet tutustua isovanhempiinsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jaahas olen 44- vuotias niinkuin miehenikin ja tultiin hiljaittain isovanhemmiksi ja näin sen kuuluukin mennä. Isä eläkkeellä ennenkun lapsi on täysi-ikäinen 😡
Ihmetyttää minkälaisia käpyjä nelikymppiset nykyään on! Mä olen 35 ja multa kysytään edelleen paperit siideriostoksillakin. Kuulostat joltain veltolta ryppyseltä mummolta. Nykyään ihmiset elää terveinä pitkään ja omat vanhempanikin saivat mut vasta 40-vuotiaana. Isäni on 75 ja elää aktiivisempaa elämää kuin moni 55vuotias.. ikä on asenne
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, sekä sinä että etenkin miehesi olette liian vanhoja.
Ymmärrän teiniä paremmin kuin hyvin. Teitä en oikeastaan ollenkaan. Miksi se mukula piti tuohon tunkea? Eikö olisi ollut tarpeeksi teissä toisillenne?
Tuttu avioitui noin 50-vuotiaan miehen kanssa, jolla oli lapsia edellisestä liitosta. Avioliitto oli todella hankala ja päättyikin eroon, koska pappa ei enää jaksanut käydä vauvarumbaa läpi uudelleen.
Tätä minä en ole koskaan ymmärtänyt: Jos ihmiset lisääntyvät luomuna (luonnollinen prosessi mahdollistaa), miten voi olla liian vanha? Tietenkin paremmin tietäjien mielestä, mutta noin niin kuin loogisesti ajatellen?
Ei ehkä vanhempien kannalta, mutta lapsen näkökulmasta vanhempien ikä on hyvin merkittävä, millaiset eväät ja taidot lapsi saa aikuisuuteen.
Mun äiti oli 39v ja isä 48v kun synnyin, niin kyllä koko lapsuus meni vanhusten kanssa eläessä ja oli sukupolvien kuilu.
Ja aivan liian nuorena, jouduin ottamaan vastuun iäkkäistä vanhemmista ja siinä oma elämä jäi elämättä ja opiskelut kärsivät, enkä voinut viettää sellaista elämää kuin ikäiseni viettivät. Puhumattakaan, että lapseni olisivat voineet tutustua isovanhempiinsa.
Se että sinun elämäsi meni noin, ei tarkoita että kaikkien iäkkäiden vanhempien lasten elämä menee noin. Oletko ainokainen? Sekin ratkaisee paljon. Monilla iltatähdillä on sisaruksia, joten "taakan" voi jakaa. Ja omat isovanhempani menehtyivät nuorina sairauteen, ei siinä auttanut että äiti pakersi minut parikymppisenä.
Vierailija kirjoitti:
Tärkeintä tuossa tilanteessa on se, että lapselle vakuutetaan, että isän huomio häntä kohtaan ei yhtään vähenevä uuden vauvan myötä, eikä hänen asemansa kodissa muutu. Ja ettei uusi vauva ole yhtään rakkaampi.
Mustasukkaisuus sisarusten välillä on normaalia, ja siihen ainoa hoito on rakkauden osoittaminen korostetun tasapuolisesti.
Mutta kun nuo vakuuttelut eivät ole totta. Tottakai vauva muuttaa kaiken. Eikä kyseessä ole edes oma sisarus vaan sisaruspuoli. Isä ei mitenkään pysty antamaan samaa määrää huomioita kuin ennen, elintaso laskee ja se kakru on kaiken aikaa siellä isän luona viemässä aikaa, rahaa, huomiota ja tilaa.
Vierailija kirjoitti:
Onhan tuossa paljon sulatettavaa, kun oma perhe on hajonnut ja sitten isä alkaa leikkiä uusperhettä reippaasti nuoremman vaimon kanssa. Tämä ei tietenkään oikeuta huonoa käytöstä. Tyttö saattaa myös pelätä (toisin kuin poika, koska sukupuoliroolit) että häntä aletaan käyttää ilmaisena lapsenvahtina. Tämä tuleva vauva ei ole tytölle mikään toivottu sisarus, vaan epätoivottu sisaruspuoli. Luonnollisesti hän on myös huolissaan siitä, jaksaako hänen isänsä enää antaa hänelle tarvittavaa huomiota jatkossa, kun vauvan tarpeet menevät edelle.
Nämä uusperhekuviot on niin viheliäisiä että pitäisi melkein lailla kieltää.
Isot lapset pelkäävät myös että todennäk elintasonsa laskee. Ja aikanaan myös perintöosuus pienenee, tosin teinit eivät välttis näitä vielä ajattele. Mutta välitön seuraus on rääkyvä taapero joka tarvii omat huoneet sun muut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jaahas olen 44- vuotias niinkuin miehenikin ja tultiin hiljaittain isovanhemmiksi ja näin sen kuuluukin mennä. Isä eläkkeellä ennenkun lapsi on täysi-ikäinen 😡
Ette ole ehtineet kouluja käymään? Asutteko Pohjanmaalla?
Teini saa katkeroitua rauhassa
On tytön oma vika jos ei rakasta isäänsä
Keskity ap vauvvaasi:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joissain perheissä kyllä on sellaisiakin tilanteita, että vauva saa paljon enemmän huomiota kuin vanhemmat sisarukset. Esiteineihin ja sitä nuorempiin tuo vaikuttaa oikeasti paljon, teinit taas katkeroituu ja välitkin voi katketa.
Sanotaanko ihan rehellisesti, että yleensä perheissä käy juuri näin. Jopa ydinperheessä. Joten ongelma korostuu näissä uusiovirityksissä vielä katkerammin.
Ja tähän olet liian vanha p*skaan, ehkäisy on ollut saatavilla vasta joitakin kymmeniä vuosia. Kaksi sukupolvea sitten niitä kakaroita väännettiin niin kauan kuin luonto soi, eikä iäkkäät vanhemmat ollut mikään ihmetys. Ja nyt sentään ihmiset ovat paljon paremmessa kunnossa nelikymppisenä kuin esim. isovanhempamme. Jos tuntuu että jaksaa ja pystyy, silloin on tismalleen oikean ikäinen vanhemmaksi. Jotkut ovat veteliä ikänsä, joillakin virtaa piisaa läpielämän. Ei tässä ole yhtä ainoaa oikeaa sapluunaa miten elämänsä viettää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puhtaalla pöydällä, miehen tullessa isäksi ekaa kertaa, ilmassa on jotakin, jota ei enää koskaan tavoita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, sekä sinä että etenkin miehesi olette liian vanhoja.
Ymmärrän teiniä paremmin kuin hyvin. Teitä en oikeastaan ollenkaan. Miksi se mukula piti tuohon tunkea? Eikö olisi ollut tarpeeksi teissä toisillenne?
Tuttu avioitui noin 50-vuotiaan miehen kanssa, jolla oli lapsia edellisestä liitosta. Avioliitto oli todella hankala ja päättyikin eroon, koska pappa ei enää jaksanut käydä vauvarumbaa läpi uudelleen.
Tätä minä en ole koskaan ymmärtänyt: Jos ihmiset lisääntyvät luomuna (luonnollinen prosessi mahdollistaa), miten voi olla liian vanha? Tietenkin paremmin tietäjien mielestä, mutta noin niin kuin loogisesti ajatellen?
Ei ehkä vanhempien kannalta, mutta lapsen näkökulmasta vanhempien ikä on hyvin merkittävä, millaiset eväät ja taidot lapsi saa aikuisuuteen.
Mun äiti oli 39v ja isä 48v kun synnyin, niin kyllä koko lapsuus meni vanhusten kanssa eläessä ja oli sukupolvien kuilu.
Ja aivan liian nuorena, jouduin ottamaan vastuun iäkkäistä vanhemmista ja siinä oma elämä jäi elämättä ja opiskelut kärsivät, enkä voinut viettää sellaista elämää kuin ikäiseni viettivät. Puhumattakaan, että lapseni olisivat voineet tutustua isovanhempiinsa.
Onpa sulla ollut huonokuntoiset vanhemmat. Mun molemmat vanhemmat on 70 ja 75 ja elävät aktiivista eläkeläisen elämää harrastuksineen jne. En miellä heitä vanhuksiksi eivätkä itsekään miellä niin. Lapsena ja nuorena en mitenkään kokenut joutuvani hoitamaan heitä enkä koe vieläkään vaikka olen 35. Miehen molemmat vanhemmat on kuolleet jo ennen kuin mies täytti 30.. ei asiat ole aina niin mustavalkoisia
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Huutista, ap varmaan luuli että tyttöhän voi sitten käyttää kaiken vapaa-aikansa vauvan ripulipaskojen ja oksennusten siivoamiseen niin ap pääsee paljon vähemmällä. Toivottavasti tyttö pitää päänsä eikä alistu.
Tää on kyllä jännä asenne. Lapsi saa sisarpuolen isänsä puolelta niin missään nimessä ei saa kuvitella että nyt sitä pientä sisaruspuolta tämä vanhempi lapsi mitenkään hoivaisi, ei saa vanhempaa lasta pyytää esim. hetkeksi katsomaan pienen sisaruspuolen perään, saati että nyt vanhempi lapsi vaikka leikkisi pikkuisen sisaruspuolensa kanssa tai jopa, hui, auttaisi sitä pienen sisaruspuolensa vanhempaa jotenkin!
Sitten on kuitenkin ihan normaalia että jos tuon saman lapsen äiti saa uuden kumppaninsa kanssa vauvan niin kyllä sille vanhemmalle lapselle nakitetaan ne ihan tavalliset sisaruksen vastuut siitä pienemmästään. Silloin onkin ihan normaalia että vanhempi lapsi otetaan uuden tulokkaan hoitoon ja elämään mukaan.
AP.lle tsemppiä, ihana asenne sulla kun tunnut miettivän oikeasti asiaa miehen lapsen kannalta. Meillä vastaavassa tilanteessa auttoi kun mies jutteli lapselleen ja suoraan sanoi että on ihan normaalia että pikkusisaruksetkin syntymä herättää lapsissa tunteita, kivoja ja ei niin kivoja. Niin käy, oli kyseessä ydin- tai uusperhe. Isä rakastaa kaikkia lapsia yhtä paljon mutta on normaalia että alkuun vauva saattaa viedä vähän enemmän vanhemman aikaa. Sama tilanne on ydinperheessäkin ja jokainen lapsi vuorollaan on saanut sen vauva-ajan "extrahuomion". Niin myös se uuden vauvan tulosta kipuileva vanhempi lapsi. Katsoivat tuon kipuilevan lapsen vauva-ajan kuvia paljon ym.
Ajan kanssa helpottaa kun huomaa että ei se vauva usää omi. Tosin teidän pitää pitää huoli että isä sitten myös huomioi näitä vanhempia lapsiaan. Mitä jos tekisivät kolmestaan jotain tässä ennen vauvan syntymää? Näkisivät että ovat isälleleen yhtä tärkeitä kun tuleva vauva ja sitten välillä kahden keskistä aikaa kun vauva tulee. Älkääkä käyttäkö tätä teiniä lapsenvahtina ellei itse tarjoudu jos tykästyykin sisarukseensa. Tsemppiä. Kyl se siitä varmasti lähtee sujumaan kun vauva tulee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onhan tuossa paljon sulatettavaa, kun oma perhe on hajonnut ja sitten isä alkaa leikkiä uusperhettä reippaasti nuoremman vaimon kanssa. Tämä ei tietenkään oikeuta huonoa käytöstä. Tyttö saattaa myös pelätä (toisin kuin poika, koska sukupuoliroolit) että häntä aletaan käyttää ilmaisena lapsenvahtina. Tämä tuleva vauva ei ole tytölle mikään toivottu sisarus, vaan epätoivottu sisaruspuoli. Luonnollisesti hän on myös huolissaan siitä, jaksaako hänen isänsä enää antaa hänelle tarvittavaa huomiota jatkossa, kun vauvan tarpeet menevät edelle.
Nämä uusperhekuviot on niin viheliäisiä että pitäisi melkein lailla kieltää.
Samaa mieltä muuten, mutta en näe miksi vauvan tarpeet menisi muiden lasten edelle.
Vierailija kirjoitti:
Mies on liian vanha.
Samaa mietin.
Tytön tunteet ovat ihan ymmärrettäviä. Oliko miehellä vakavia suhteita lasten ja sinun välillä? Jos ei, niin tunteet ovat vielä ymmärrettävämpiä. Jos iskä on ollut sinkkuna tuon 10 vuotta, niin uusi nainen ja lapsi kahdessa vuodessa on valtava muutos kenelle tahansa, varsinkin murrosikäiselle. Lapsen myötä myös noiden alkuperäisten lapsi muuttuu, halusivat he sitä tai eivät. Äidin luona asiat ovat kuten ennen, mutta isän luona onkin yhtäkkiä itkevä käärö, jota tuoreet vanhemmat kuikuilevat ja kaikki tehdään vauvan ehdoilla. Pahimmassa tapauksessa oletatte teinien, erityisesti tytön koska sukupuoliroolit, osallistuvan vauvan- ja kodinhoitoon - muussa tapauksessa he ovat laiskoja ja kiittämättömiä. Tyttö voi myös pelätä, että isä unohtaa hänet kokonaan uuden tulokkaan myötä, varsinkin jos tyttö on huomannut jo merkkejä isän etääntymisestä murrosiän takia. Poika saattaa ottaa asiat "normaalisti", koska on sen verran nuorempi/vanhempi, että joko murrosikä ei ole kunnolla alkanut tai sitten hän on jo pian täysikäinen, jolloin pahin murrosikä on ohi ja pääsee muutenkin pian pois teidän luota. Myös ne surullisenkuuluisat sukupuoliroolit vaikuttavat alitajunnassakin, koska poika ei välttämättä näe elämänsä muuttuvan mitenkään. Kukaan ei oleta hänen kaitsevan lasta tai tekevän enemmän kotitöitä.
Hyvät ihmiset, jos otsikossa on surunaama, se on provo. Ei minulla muuta, jatkakaa märehtimistänne.
Tässä on surullisinta se, että tyttö ei välttämättä tiedä omista oikeuksista lapsen synnyttyä ja myötäilee isänsä luona. Kun pitäisi leikkiä kunnon isosiskoa ja rakastaa vauvaa. Ehkä olisi parempi tytön asua äitinsä luona vauva-ajan, keskittyä opiskeluun ja harrastuksiin rauhassa kuin velvoitettuna hyväksi isosiskoksi, jos ei sitä (vielä) halua.
47 on juuri sopiva ikä miehelle tulla isäksi. Naisella 23.
Aivan, teidän perheenne tapa elää on Ainoa Oikea (TM). Miksi isän eläkeläisyys on ongelma, jos eläkeläinen on hyvässä kunnossa? Onpahan aikaa lapselle esim. kuskata harrastuksiin. Vai otetaanko sairaseläkeläisiltäkin lapset huostaan, jos esim. reuma on vienyt työkyvyn?