Mitä pelkäät yksin pimeässä metsässä?

Tätä ei ollut vaihtoehoissa, mutta pimeässä metsässä pelkään lähinnä eksymistä.

Vierailija kirjoitti:

Pelkäisin eniten karhuja ja sitten jotain hullua murhamiestä. Ja mielikuvituksen ja paniikin ansiosta alkaisin todennäköisesti näkemään ”mörköjä ja kummituksia” vaikken niihin uskokaan. Pimeä metsä ei todellakaan ole mun paikka, onneksi sinne ei ole pakko mennä.

Karhut ovat näillä seuduilla enimmäkseen nukkumassa siihen aikaan, kun on pimeää. Syksyisin ehtii tulla pimeitä öitä ennen kuin karhut menevät talviunille, mutta enemmän karhuilla on ollut syytä pelätä ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Tätä ei ollut vaihtoehoissa, mutta pimeässä metsässä pelkään lähinnä eksymistä.

Pimeässä ei tosiaan näe muuta kuin sen, mitä lamppu valaisee. Jos on pilvistä, ei voi suunnistaa edes tähtien perusteella.

Susia ja karhuja.

Mua aina ihmetyttää, kun jenkeissä on paljon näitä metsään lopullisesti kadonneita mysteeritapauksia. Porukka on ihan, et siellä on jetejä ja skinwalkereita, ei kannata mennä metsään! Itse taas olen aina tuntenut metsän todella turvalliseksi paikaksi, varmaan kaikista turvallisimmaksi. Petoeläimetkin haistaa ihmisen ja häviää nopsaan, ennenkuin ihminen ehtii huomata mitään (yleensä). Tietysti siellä metsässä on vilkkaampaa pimeään aikaan, että kuuluu enempi ääniä. Eniten pelkäisin murhaajia, mutta eipä nekään siellä pimeässä sen paremmin näe ja aika epätodennäköistä, että sellainen sattuisi omassa mökkimetsässä vastaan tulemaan. Toki eri jos on jotkut yleiset ulkoilupolut.

Ihminen on maailman toiseksi tappavin eliö (hyttynen on ykkönen) joten luonnollisesti vaarallisinta metsässä on törmätä ihmiseen.

Kaikkein pelottavin tilanne oli kävellä polulla kun läheistä tietä pitkin meni auto, joka pysähtyi kohdallani ja miesääni huusi HEI TOI! eikä ketään muuta ollut paikalla kuin minä, ja toinen miesääni vastasi jotain. Juostiin muuten vähän lujaa koirien kanssa pakoon äkkiä pois näkyvistä ja suorinta tietä kotiin :(

Noin muuten pelkään suonsilmäkkeitä, heikkoja jäitä, kaatumista, puista putoavia isoja oksia ja lumipaakkuja, punkki- ja hirvikärpäskeskittymiä, maa-ampiaispesiä ja koirien takia käärmeitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätä ei ollut vaihtoehoissa, mutta pimeässä metsässä pelkään lähinnä eksymistä.

Pimeässä ei tosiaan näe muuta kuin sen, mitä lamppu valaisee. Jos on pilvistä, ei voi suunnistaa edes tähtien perusteella.

Siksi en käytäkään lamppua. Suomessa on HYVIN vähän paikkoja, joissa olisi öisin umpipimeää. Todella pimeää on syksyisin marraskuun tienoilla, kun ei ole lainkaan lunta, mutta maa on märkää ja pudonneet lehdet ovat tummuneet (ainoa aika vuodesta, kun tarvitsen itse valoa metsässä kulkiessani). Kuitenkin varmaan 75% suomalaisista tai enemmänkin elää alueilla, joihin kajastaa AINA valoa kaupungista, kasvihuoneista, maatilalta (niillä on isot valot navetan päädyssä), jostain tehtaasta tms. Sitä kajastusta ei huomaa tasku/otsalampun kanssa, vaan vain ilman valoja.

Mutta monet pelkäävät pimeää ja hämärää. Meilläkin on koira, joka tarvitsee taskulampun valonkajon uskaltautuakseen metsälenkille pimeimpinä hetkinä. Olen siis tinkinyt omasta mukavuudestani ja kannan mukana lamppua, jotta koira pääsee iltalenkilleen.

Skinwalkereita on oikeesti olemassa. Wendigo on kans oikeesti olemassa.