Mitä pelkäät yksin pimeässä metsässä?

Vierailija kirjoitti:

minusta muuten petoeläinten aiheuttama uhka on Suomessa niin pieni että esim. retkeilijälle niiden pelko on samaa luokkaa kummitusten kanssa: lottomiljonäärejä tulee joka vuosi enemmän kuin villieläinten uhreja

Jos suomalaiset liikkuisivat samalla tahdilla villieläinten maisemissa kuin lottoavat, niin voisi olla tilastot vähän toisennäköisiä...  Enemmän ihmisiä liikkeellä = karhut tottuvat ihmisiin hiljalleen = enemmän kohtaamisia = enemmän ikäviä tapahtumia.  Karhuthan on oikeasti todellinen uhka monin paikoin USA:ta, Venäjää ja pohjoista jääkarhuvyöhykettä.

Mielestäni huono lähtökohta ajatella asiaa pelkästään uhriksi joutumisen todennäköisyyksiä laskemalla. Voin ihan rehellisesti sanoa pelkääväni jo pelkkää ajatusta pelkästä karhuun törmäämisestä! Ei pelon tunne koskaan ole miellyttävä kokemus, ei vaikka se ei edes johtaisi kuolemiseen tai vammautumiseen vastoin kaikkia hienoja tilastoja... jokuhan on aina siinä tilastopoikkeaman roolissa eikä se saa karhun kynsiä tai hampaita tuntumaan yhtään sen paremmalta :(

Mielestäni pelko on luonnollista, sillä ihminen ei näe pimeässä. Silmät koettavat hahmottaa jotain ja lopulta ei tiedä, onko edessä puu vai ihminen.  Minä  lähinnä pelkään murtavani nilkkani...

Joskus pelottaa että susi tulee vastaan, yleensä en kyllä pelkää pimeässä metsässä mitään.

Ihmistä pitää eniten pelätä.

Pelkään kovasti pimeässä metsässä. Meinaan kompastumista.

Muutahan siellä ei tarvitse pelätä, kyseessä on hyvin turvallinen paikka.

Bodominjärven surmista luettuani olen pelännyt telttailua metsässä.

Olet juuri nukahtanut, ja joku hiipii teltalle ja alkaa mäiskiä kirveellä...hrrrh..

Pelkään kompastuvani, pieänäköni on sen verran huono.

Peittämätöntä 120m porausreikää.

Kylllähän tuosssa kun ihmiseen vaistot sokeutetaaan niiin kylllä ihmineeen on varaukselllisempi.

Karhuja, koiria. Karannut rakki varmaan todennäköisempi painikaveri tuolla pimeällä metsätiellä kulkiessa.

Vierailija kirjoitti:

Kylllähän tuosssa kun ihmiseen vaistot sokeutetaaan niiin kylllä ihmineeen on varaukselllisempi.

Kunn ihmineen kokee tullleensa alisteruuksi suhteeesssa jota eiii ole niiin ihmineen alkaaaa uhitellla metsäää kaikillla agressiivisilla ninjaliiikeiillä jottta kokisi omaaan voiiimansa fyyysisin nääytööin perusteeellla turvatuuksi.

Pelkäisin eniten karhuja ja sitten jotain hullua murhamiestä. Ja mielikuvituksen ja paniikin ansiosta alkaisin todennäköisesti näkemään ”mörköjä ja kummituksia” vaikken niihin uskokaan. Pimeä metsä ei todellakaan ole mun paikka, onneksi sinne ei ole pakko mennä.

eksymistä

Ainakaan en pelkää susia yhtään, ja hyvin vähän karhuakaan, vaikka niitä seudulla liikkuu. Vapaana olevaa vihaista koiraa pelkäisin.

Olen hiihdellyt talvisessa pimeässä metsässä usein, enkä pelännyt mitään. Ne murhaajat/raiskaajat ja muut ihmiset eivät ole korvessa olleet mikään "oikea uhka". Mielessä kyllä joskus takoi hangen rapistessa reen jälkiä hiihdellessä se loru ala-asteen äikänkirjasta: "kuu paistaa heleästi, kuollut ajaa keveästi, etkös elävä pelkää".

Jos tässä pelkää ensisijaisesti jotain muuta kuin eksymistä (ja sen seurannaisvaikutuksia), on jo aika irti todellisuudesta.

Atlantin toisella puolella tuntuu olevan metsässä Wendigo tai SkinWalker. Onko Suomessa tai lähialueilla näitä? Mitä mieltä olet. Vai ollaanko täysin ilman. Jonkinlaista SkinWalkeria voisi silti veikata olevan muuallakin.

https://en.wikipedia.org/wiki/Skin-walker

https://fi.wikipedia.org/wiki/Wendigo

En yhtään mitään. Mastiffi ja toinen iso koira. Pelkään että joku tulee vastaan ennenkuin näen sen.

En pelkää metsässä mitään. En valoisalla enkä pimeällä. Tai no ihan umpipimeässä olisin kyllä huolissani siitä, että astuisin johonkin kuoppaan/kompastuisin omiin jalkoihini ja satuttaisin itseni, taju kankaalla keskellä metsää talvella... No, ehkä koira karkaisi kotiin, kun sitä pelottaa pimeällä, niin joku voisi huomata, etten tule sen perässä?

Tällä metsäalueella elää karhu, aikoinaan oli karhuemo poikasten kanssa, nykyään taitaa olla urospuolinen, kun ei ole poikasia ollut pitkään aikaan (sanovat metsästäjät). Ilveksiä on useampia, mutta susia ei ole. Saattaa olla, että tämä on myös jokin kaukainen osa ahman reviiriä, sellainen on muutaman vuoden välein näkynyt.

Enemmän pelkään kyllä sitä, että hermostuttaisin hirviemon. Siksi pidänkin yleensä jonkin verran ääntä kulkiessani, mukanani on tietenkin aina koira. Edelliset olivat metsästysverisiä, kyllästyin siihen oravien jahtaamiseen, niin nykyisellä ei ole metsästysviettiä riesaksi enää.

Mutta vain jonkin verran ääntä. Nimittäin välttelen mielelläni ihmisiä, en... pidä niistä. Koska nämä ympäröivät metsät ovat minulle kovin tuttuja, niin havaitsen kyllä, jos metsässä on joku. Ja kyllä se minulle kerrotaan, varikset suorastaan kilpailevat siitä, kumpi niistä ehtii kertomaan minulle epätavallisista asioista. No, öisin kylläkin nukkuvat. Mutta olen varmaan ainoa, joka kulkee ilman valoja metsässä, niin muiden valo kyllä näkyy kauas.

Vierailija kirjoitti:

Muistan jostain sellaisen tutkimuksen, että suurin osa ihmisistä yöpyisi mieluummin torilla, jossa on paljon ihmisiä, jolloin vaara on suuri, kuin mersässä, jossa vaara on käytännössä mitätön. Tämän täytyy johtua ihmiskunnan alkuhämäristä, luulen.

Ei minulta ole kysytty, ja onko yleensä suomalaisilta? Tunnen ihmisen, joka on ollut vähällä joutua ammutuksi, kun nukkui torilla (oli torimyyjä), mutta en ketään, jota olisi uhannut yhtään mikään metsässä nukkuessa. Enkä tunne muita torilla nukkuneita kuin sen yhden, mutta suurin osa tutuistani on joskus nukkunut metsässä.