Mitä pelkäät yksin pimeässä metsässä?

Pelkään pimeää itsessään. Päiväsaikaan muita metsässäliikkujia. 

Vierailija kirjoitti:

Pelkäätkö enemmän sellaista, mikä voisi ainakin teoriassa oikeasti uhata sinua (esim. jotain ihmistä tai eläimiä), vai alatko pelätä sellaista, mitä ei ole edes olemassa (jotain hirviöitä tms. pahoja olentoja)?

Itse kuulun tuohon jälkimmäiseen kategoriaan. En jostain syystä ole ikinä oikein osannut pelätä vaikka muita ihmisiä, vaan yksin pimeässä mieleni rupeaa luomaan kuvia ties mistä olioista ja iljetyksistä. Ja kun yrittää olla ajattelematta sellaista, ajattelee tietenkin vielä enemmän.

Ap

Voutiahan mä.

Muita ihmisiä. Tai no, täsmennetään; mahdollisia pahoja ihmisiä.

Pimeys ja elikot eivät pelota, enkä usko yliluonnolliseen.

Muistan jostain sellaisen tutkimuksen, että suurin osa ihmisistä yöpyisi mieluummin torilla, jossa on paljon ihmisiä, jolloin vaara on suuri, kuin mersässä, jossa vaara on käytännössä mitätön. Tämän täytyy johtua ihmiskunnan alkuhämäristä, luulen.

En oikein voi vastata kysymykseen, sillä usein en pelkää ollenkaan. Harrastan retkeilyä ja olen usein käynyt vaelluksilla ihan yksin. Lenkkeilen iltaisin ja usein pimeässä.

Joskus kuitenkin saattaa hiipiä joku pahaenteinen tunne mieleen, mutta en osaa eritellä mitä silloin pelkään. Varmaankin muita ihmisiä, eli jotain stalkkeria/kirvesmurhaajaa. Kuitenkin se välillä ilmenee niin kuin joku synkkä musta pilvi vaanisi puiden takana. Tämä toki riippuu myös paikasta. Kaupunkimetsässä pelkään nimenomaan jotain psykoosipotilasta/raiskaaj44/ryöstäjää, mutta se on ihan tervettä pelkoa, mielestäni.

Pelkään kaikkea yliluonnollista vaikka tiedän että siinä ei ole mitään järkeä.

vilkasta mielikuvitustani.

Pakkasta ja tykkylunta

Karhuja.Aivan sairaasti.Näin kuvia karhumiehestä joka vaimoineen oli syöty ja ääniä kun karhu tappoi ja söi heitä.

Ikuinen trauma tuli tästä.En uskalla menn metsään enää ollenkaan:(

Vierailija kirjoitti:

Pakkasta ja tykkylunta

Omistatko metsiä Koillismaalla?

Ehkä eniten johonkin kuoppaan asumista, kun sitä ei pimeässä näe ja voi vaikka taittaa polvensa. Isä käveli joskus pimeässä niin että astui johonkin syvään kuoppaan ja sai elinikäisen vamman polveensa.

Metsässä en pelkää pimeää. Olen metsästänyt 12 vuotiaasta asti ja olen usein yöpynyt yksin metsässä. Sotilaskoulutukseltani olen sissi, eli minä ole se mitä muut pelkää pimeässä metsässä :)

Pelkään yhä muumien mörköä vaikka olen kohta 30 :D niin pahat traumat. Mörkö tulee ekana mieleen pimeässä metsässä. Ihan sama jotkut karhut ja huumeveikot, mörkö on pahin :"D

ryssää

Vierailija kirjoitti:

Karhuja.Aivan sairaasti.Näin kuvia karhumiehestä joka vaimoineen oli syöty ja ääniä kun karhu tappoi ja söi heitä.

Ikuinen trauma tuli tästä.En uskalla menn metsään enää ollenkaan:(

Oliko se se jantteri joka halusi elää grizzlyjen kanssa? Ota lohtua siitä, että se jäbä todellakin kerjäsi sitä ja Suomen karhut ei ole ollenkaan niin aggressiivisia kuin nuo ruskeat amerikkalaiset.

Mä pelkään törmääväni puuhun. Näin vanhemmiten en näe pimeässä mitään.

Jos kotimetsästä puhutaan, niin kyllä pelkään kummituksia enemmän. Susia ei ole näkynyt vuosiin, ja jos joku oikeasti päättäisi mur*hata mut sinne, niin mulla olisi aika kova kotikenttäetu, osaan kiivetä moniin sen metsän puista rutiinilla ja tiedän piilot ja sen, missä kohdin siellä on sopivia astaloita, tyyliin lauta jossa nauloja. 

Vieraassa metsässä pelkäisin eläimiä, ihmisiä harvoin näkee ja jos näkeekin niin kukaan ei mua sieltä pimeästä metsästä osaa etsiä tietämättä että olen siellä, eikä välttämättä silloinkaan. Sopivaan pöheikköön jos ryömii niin suurin osa menisi ohi puolen metrin päästäkin.

Karhu jos tulis vastaan.

Pelkäisin.

Mäkin käyn metsissä tosi paljon ja vain kahdella reissulla on alkanut pelottaa vaikka yleensä liikun ihan tuntemattomissa metsissä. Ekalla kerralla törmäsin vähän sellaiseen hampparin oloiseen mieheen jolla oli mukana mammapyörä ja se rapsutti kissaa. Jäi säikky olo sille reissulle vaikka myöhemmin tunnistin hänet yhdestä FB-ryhmästä ihan normaaliksi erämieheksi. Ei vaan ulkoinen olemus sopinut heti.

Toisella kerralla olin itse asiassa tuossa samassa metsässä kuin ekallakin pelkokerralla ja kuvasin videota johon höpöttelin omiani. Yhtäkkiä oksa rasahti poikki vähän matkan päässä. Lähdin kiireen vilkkaa kotiin :)

Nuo molemmat kerrat olivat kyllä valoisaan aikaan, harvoin ihan pimeällä metsässä liikunkaan kun ei siellä mitään näe ja jos ei tunne pinnanmuotojakaan. Molempiin kertoihin liittyi yllätys ja säikähtäminen. Olen kyllä ennenkin paljonkin tavannut muita ihmisiä metsissä ja yleensä moikkaan sujuvasti ja jatkan matkaani. Noilla kerroilla vaan oli jokin tunne. Ehkä eniten pelkäisin pimeässä metsässä loukkaantumista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pakkasta ja tykkylunta

Omistatko metsiä Koillismaalla?

En, mutta Karjalasta. Miten niin?