Mies sanoi "ystävänpäivä on päivä muiden joukossa" ja ei juhlita sitten mitenkään

Minä näen niin, että juhlia voi ilman kulutustakin. Niillä mahdollisuuksilla mitä löytyy ilman rahavirtaa.

Minä olen nainen ja olen samaa mieltä ap:n miehen kanssa.

Että mä jaksan inhota näitä ystäviä ollaan vuoden joka päivä - mantroja. Tylsiä , pihejä ihmisiä.

Elämän suola on pienet huomionosoitukset eikä niihin tarvi edes laittaa rahaa.

Mulle oli mies tehnyt sydämenmuotoisia leivänpäällyksiä paprikoista, kurkusta ja juustosta,,

Mä olin laittanut lompakkoonsa rakkausrunon.

Miehille pikku vinkki. Ratkaisu on synteettinen muoviruusu, jota kierrätät vuodesta toiseen. Nainen tuskin huomaa eroa ehtaan tavaraan ja ruusu toimii huomion osoituksena myös muina tärkeinä päivinä. Hankit vaikka parikin kappaletta eri värisävyjä. Ei lompsakaan paljoa ohene, koska noi on halvempia kuin aidot ruusut, ja maksavat itsensä hyvin nopeasti takaisin.

Vierailija kirjoitti:

Mulle oli mies tehnyt sydämenmuotoisia leivänpäällyksiä paprikoista, kurkusta ja juustosta,,

Mä olin laittanut lompakkoonsa rakkausrunon.

Tän alapeukuttajan mies ei huomioinut millään ja nyt paha mieli

Sinänsä ymmärrän miehen kantaa. Joulut, naistenpäivät, syntymäpäivät ja varsinkin ystävänpäivä on ylihypetettyä ja samanlaisia päiviä kun kaikki muutkin.

Mä taas näen asian niin että eikö edes pari kertaa vuodessa voisi hyvällä tekosyyllä ilostuttaa ja muistaa rakasta ihmistä, tehdä edes yhdestä päivästä pikkuisen erilaisen arjen keskelle ja juhlistaa yhdessä oloa vähän. En mäkään rahalla ostettuja lahjoja kaipaa mut ois kiva joskus olla vaan yhdessä ja luoda uusia pieniä kivoja muistoja.

Arkea on elämässä tarpeeksi.

Vierailija kirjoitti:

Kohta ne kauppiaat keksii siskon päivän ja veljen päivän, ja naapurin ja entisen työkaverin päivän, ja alkoholistin päivän. Kyllä näitä rahapyydyksiä keksitään ja aina joku tarttuu täkyyn.

Joka vuosi sama itku ollut antiikin Roomasta asti varmaan, kun sieltähän tuo ystävänpäiväkin juontaa juurensa. Ymmärrän, että sapettaa, kun kukaan ei huomioi millään muotoa. Ystävänpäivä EI tarvitse mitään kulutusta tai tavaraa kuitenkaan, toista voi erityisesti huomioida paljon muillakin keinoilla. Esimerkiksi ravintolakäynti on palveluiden kannattamista, mikä lisää työllistyyttä ja tukee paikallista liiketoimintaa. Paljon on muitakin eettisiä vaihtoehtoja. 

Tällä palstalla nyt naiset aina ylpeilevät sillä, kuinka vähän heidän puolisonta heitä huomioi niin synttäreinä, jouluina ja ystävänpäivinä. Ikäänkuin se olisi jotenkin hieno juttu tai fiksun naisen merkki. Jotenkin erittäin noloa ja surullista, mietin että noinko uskottelisin itsellenikin, että Tätähän mä juuri haluan, että mitään extraa en ikinä saa, jos oma tilanne olisi se. Oma mieheni nyt vaan on sellainen, joka tuo sen aamisaisen sänkyyn vaikka, tekee romanttisia juttuja ja järjestää yhteisiä ihania iltoja, kun on jotain erityistä. Ja ei, se ei ole joko tai, että joko tehdään tätä erityisinä päivinä tai arkena. Pikemminkin päinvastoin, se yleensä menee niin, että jos on sellainen ihminen joka huomioi tärkeitä päiviä, pitää sitä arvossa myös arkena ja tekee silloinkin.

Työkaveri otti iltapäivän vapaaksi, että voi viettaa ystävänpäivää rakastajattarensa kanssa. Uskon hänen sanoneensa vaimolleen, ettei ystävänpäivää vietetä tänään. Kotona on ehkä joku vaatimaton illallinen raskaan työpäivän jälkeen. 

Vierailija kirjoitti:

Sinänsä ymmärrän miehen kantaa. Joulut, naistenpäivät, syntymäpäivät ja varsinkin ystävänpäivä on ylihypetettyä ja samanlaisia päiviä kun kaikki muutkin.

Mä taas näen asian niin että eikö edes pari kertaa vuodessa voisi hyvällä tekosyyllä ilostuttaa ja muistaa rakasta ihmistä, tehdä edes yhdestä päivästä pikkuisen erilaisen arjen keskelle ja juhlistaa yhdessä oloa vähän. En mäkään rahalla ostettuja lahjoja kaipaa mut ois kiva joskus olla vaan yhdessä ja luoda uusia pieniä kivoja muistoja.

Arkea on elämässä tarpeeksi.

Minäkin näen niin, että jokaisen pariskunnan/ perheen on hyvä luoda ne yhteiset traditonsa ja tehdä haluamistaan asioista omannäköiset. 

Tavallisia päivät ovat niin kauan kuin niinä toimitaan kuten toisinakin päivinä.

Esim. omasta lapsuudesta rakkaita muistoja ovat perjantait, koska oli saunapäivä, niiden jälkeen sai hyvää mehua ja leikittiin musiikkitietovisaa. Ei se sen enempää vaatinut ja tärkeä traditio, suorastaan juhla. Tuollaisia samanlaisia pieniä hyviä hetkiä olen halunnut sisällyttää oman perheeni elämään. Esim. nimipäivinä meillä katetaan vähän kauniimmin ja tehdään vaikka aamiasibrunssi.

Joo, ystävänpäivä on päivä muiden joukossa. 

Olisi toki hyvä jos molemmat osapuolet tuntisivat toisen sen verran että tietävät mikä päivä toiselle on tärkeä ja mikä toiselle on taas ihan yksi lysti. Ihan periaatteesta ystävänpäivän voi skipata. Mutta miksi, oi miksi se huomiota kaipaava osapuoli ei silti saa toiselta huomiota jonain muuna päivänä, ihan tavallisena tympeänä arkitiistaina kun ei ole mitään juhlimisen aihetta. Olen joskus miehelle sanonut, että en pahoittaisi mieltäni, jos hän joskus yllättäisi minut vaikka kukkasin, mutta ei niin ei. Kun se toinen ei käsitä sellaisten asioitten päälle.

Minun täytyy kaikesta sanoa etukäteen, jos haluan jotain muistamista tai yllättämistä. Jotkut miehet on rakennettu sen verran yksinkertaisista palikoista. Olen tottunut tähän tilanteeseen, enkä enää kauheasti välitä. On eri asia jos toinen alkaa vähätellä ja aivan pahuuttaan ja tarkoituksella oikein pilaa jotain odottavan osapuolen päivän. Sellaisesta puuttuu sitten jo keskinäinen kunnioitus.

N43

Vierailija kirjoitti:

Mulle oli mies tehnyt sydämenmuotoisia leivänpäällyksiä paprikoista, kurkusta ja juustosta,,

Mä olin laittanut lompakkoonsa rakkausrunon.

Käyt sitten miehen lompakolla ilman lupaa? Onpa romanttista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle oli mies tehnyt sydämenmuotoisia leivänpäällyksiä paprikoista, kurkusta ja juustosta,,

Mä olin laittanut lompakkoonsa rakkausrunon.

Käyt sitten miehen lompakolla ilman lupaa? Onpa romanttista.

Mitäpä sitä lompsaloinen muuta.

Mun mieheni keitti mulle aamulla kahvin. Tosin se tekee muutenkin niin yhdeksänä päivänä kymmenestä. Mä keitän silloin kymmenentenä.

Ystävänpäivä me unohdettiin molemmat.

Mun mies paistoi ison kasan kuhafileitä ja haki mut töistä. Parempaa kuin mikään. Ja päivä muiden joukossa. Hääpäiviä juhlitaan. :)

Vierailija kirjoitti:

Voithan itse keksiä jotain romanttista jos haluat. Ei minulle ole koskaan tullut mieleen juhlia ystävänpäivää mitenkään, eikä kyllä miehellenikään. Aivan turha päivä muutenkin, mikä ystävä se sellainen on jota ei muuten muista kuin kollektiivisesti määrättynä päivänä.

Tiivistit täydellisesti kaiken miksi menin naimisiin ulkomaalaisen miehen kanssa. Mies osaa rakastaa, näyttää sen sanoin ja teoin päivittäin - mikä parasta ei pidä minua itsestäänselvyytenä ja on romanttinen. Tänään ystävänpäivänä yllätti romanttisesti. <3

Miten ap muisti itse miestään? Naislapset kuvittelevat, että on vain miesten yksipuolinen tehtävä nostaa prinsessaharhailjat jalustalle, juhlapäivästä riippumatta 

Vierailija kirjoitti:

Joo, ystävänpäivä on päivä muiden joukossa. 

Olisi toki hyvä jos molemmat osapuolet tuntisivat toisen sen verran että tietävät mikä päivä toiselle on tärkeä ja mikä toiselle on taas ihan yksi lysti. Ihan periaatteesta ystävänpäivän voi skipata. Mutta miksi, oi miksi se huomiota kaipaava osapuoli ei silti saa toiselta huomiota jonain muuna päivänä, ihan tavallisena tympeänä arkitiistaina kun ei ole mitään juhlimisen aihetta. Olen joskus miehelle sanonut, että en pahoittaisi mieltäni, jos hän joskus yllättäisi minut vaikka kukkasin, mutta ei niin ei. Kun se toinen ei käsitä sellaisten asioitten päälle.

Minun täytyy kaikesta sanoa etukäteen, jos haluan jotain muistamista tai yllättämistä. Jotkut miehet on rakennettu sen verran yksinkertaisista palikoista. Olen tottunut tähän tilanteeseen, enkä enää kauheasti välitä. On eri asia jos toinen alkaa vähätellä ja aivan pahuuttaan ja tarkoituksella oikein pilaa jotain odottavan osapuolen päivän. Sellaisesta puuttuu sitten jo keskinäinen kunnioitus.

N43

Ikäisenäsi naisena minun pitää kysyä, että saatko ihan oikeasti jotain itsellesi siitä, että väkisin lypsät itsellesi yllätyksen?

Minä tykkään kukista, joten menen ja ostan niitä. Usein mennään lasten kanssa, ja jokainen meistä valitsee kimppuun kukkakaupasta yhden komean leikkokukan. Siihen vihreät päälle. Paljon kivempaa kuin että painostaisin miehen arkikiireissään tuomaan sen Pirkka-ruusukimpun, joka ei anna kellekään erityistä fiilistä.

Expatti kirjoitti:

Japanissa on tapana, että nainen ostaa miehelle suklaata. Suomessa on tapana, että mies ei noteeraa päivää ja nainen pahoittaa mielensä. 

Vastavuoroisesti miehet muistavat naisia Japanissa White dayna 14.3. Win-win.

Vierailija kirjoitti:

Miten ap muisti itse miestään? Naislapset kuvittelevat, että on vain miesten yksipuolinen tehtävä nostaa prinsessaharhailjat jalustalle, juhlapäivästä riippumatta 

Tällä miehellä on mahtava ote parisuhteeseen!

Vähättele, nimittele ja parisuhde kukoistaa.