Miten paljon isovanhemmat auttavat teitä lasten kanssa?

Omat vanhempani lähettävät paketteja, joululahjoja, syntymäpäivälahjoja ja laittavat joskus rahaa muutaman kympin. Asuvat kaukana, mutta soittavat kerran tai pari viikossa.

Puolison vanhemmat eivät muista lapsia kuin jouluisin paketeilla. Soittavat kahden kuukauden välein miehelle, jos silloinkaan. Mies on usein se, joka heille soittaa. Lapsemme eivät ole heille tärkeitä.

Kummankaan vanhemmat eivät (kuitenkaan) koskaan ole hoitaneet lapsiamme tai viettäneet aikaa heidän kanssaan. Olen asiasta surullinen, mutta katkeruus on turhaa.

Kaikki te joilla on isovanhemmat ja suku apuna/läsnä: olkaa kiitollisia.

Ei yhtään. Just soitin ja kysyin apua eikä kerkeä kun on niin paljon kiireitä. Apua olisin tarvinnut minulle pakollisen työmatkan takia (olen yh ja työmatkoja ei käytännössä ole ikinä, mutta nyt ois pakko mennä koulutukseen)

Omat vanhempani olivat jo iäkkäitä ja sairaita lastemme ollessa pieniä, joten eivät ole juurikaan hoitaneet heitä. Kun lapset olivat kouluikäisiä, äitini oli heitä muutaman kerran katsomassa, kun meillä oli joku tärkeä meno. Hoitoaika oli pari-kolme tuntia. Isäni oli tuolloin jo kuollut ja äiti n. 75-v. 

Miehen vanhempia ei lastenhoitohommat kiinnostaneet. Muutaman kerran pyysin, kun todella olisimme apua tarvinnee, mutta heillä oli aina muuta menoa; jumppaa, kuoroa, tennistä, uintia, ystävän nimipäiviä, tansseja, matkoja. Nyt kyllä ovat vailla apua meiltä, kun itse ovat vanhoja ja kunto heikko. Aina kun menemme käymään, on pitkä lista mitä pitää tehdä: verhon ripustusta, laskujen maksua, sitä ja tätä pitää käydä ostamassa, on korjaustöitä ja muuta. Anopin mielestä mun pitiäsi siivotakin heillä, siihen sanoin, että en jaksa, kun on oma kotikin siivottavana töiden ja muun lisäksi, että otetaan teille siivooja. Anoppi otti ja suuttui. Rahasta ei pitäisi heillä olla puutetta. Ja ainainen valitus, kun lapsenlapset käy niin harvoin (muutaman kerran vuodessa käyvät, vaikka opiskelevat kaukana). No, ei heillä ole mitään isovanhempiin liittyviä muistoja yhdessä vietetystä ajasta. Kun mummo ja pappa kävivät, he vain istuivat, eivät he viitsineet yhtään olla lasten kanssa, hyvä että kuulumiset kysyivät. Turha kai siinä on sitten kovin paljon läheisyyttä nyt enää odottaa.

Vierailija kirjoitti:

Huomioikaapa vanhemmat, että isovanhempien auttamishalut saattavat riippua myös siitä, millaisiksi olette lapsenne kasvattaneet. Kauniisti käyttäytyvä ja joustava lapsi on paljon mieluisampi yövieras kuin kitisevä ja nariseva kakara, joka valittaa kaikesta ja jolle on ostettava kalliita erikoisruokia (ei allergioiden tms. takia) kun mummolan tavalliset ruuat eivät kelpaa. Mitään tekemistäkään ei muka ole, kun lapsi ei osaa ollenkaan viihdyttää itseään vaan on tottunut aikuisten viihdytykseen.

Huomioikaapa isovanhemmat, että lapsenne kasvattavat omia lapsiaan niillä eväillä joita olette itse heille antaneet. Jos puuttuu itsevarmuutta, empatiaa, assertiivisuutta, joustavuutta ja tilannetajua, joita yhteistyökykyisten lasten kasvattamiseksi tarvitaan, ja tilalla on kärsimätöntä, epäjohdonmukaista, hyvittelevää ja kireää vanhemmuutta joka synnyttää levottomia oikuttelijoita, kannattaa miettiä onko siihen täysin osaton. Ja jos olette sössineet omien lasten kohdalla, aina voi yrittää korjata virheitään seuraavassa sukupolvessa.

Isovanhemmat eivät auta missään. Saamme isovanhemmilta apua 0 (nolla) tuntia päivässä, viikossa, kuukaudessa ja vuodessa.

Suuret ikäluokat ovat ensimmäinen sukupolvi Suomessa, joka ei ole huolehtinut omista vanhemmistaan. Omat vanhemmat ja appivanhemmat on laitettu vanhainkoteihin säilöön ja yhteiskunnan hoidettavaksi. Suuret ikäluokat ovat vieneet omat lapsensa jopa 3-4 kk ikäisinä päivähoitoon. Päivähoitaja on ollut kouluttamaton naapurin täti tai päiväkoti. Suuret ikäluokat ovat ensimmäinen varakas ja hyvätuloinen sukupolvi Suomessa.

Moni isovanhempi on mukavuudenhaluinen ja he eivät sovi lastenhoitajiksi. Isovanhemmilla pitää olla omaa aikaa ja omakotitalon lisäksi on myös kesämökki, lomaosake ja matkustelu. Koomista kyllä - isovanhemmat kehuvat itse itseään. He julistavat joka kissanristiäisissä,  sukujuhlissa ja Facebookissa ynnä muualla olevansa ahkeria isovanhempia. Kannattaisi vaan sanoa ihan rehellisesti, en auta aikuisia lapsia enkä hoida lastenlapsia.

Hyvin vähän. Miehen vanhemmat asuvat ulkomailla, omani olivat jo iäkkäitä, lähempänä 80 vuotta. Ei se mikään yllätys ollut. Käytin palkattua apua.

Mikä sukupolvi tämä on, joka olettaa isovanhempien hoitavan heidän lapsiaan?

En jaksa ymmärtää, olisitte selvittäneet asian jo ennen lasten hankkimista.

Meillä: omat vanhempani olivat esikoiseni syntyessä vastikään päässeet eläkkeelle terveinä ja varakkaina kuusikymppisinä. Halusivat paljon reissata ja olla rauhassa, lapsenlapsista kyllä tykkäsivät mutta vähän etäisellä tavalla. Selvästi näki, että oli heistä velvoite, ei omaa elämää rikastuttava nautinto. Tulivat apuun jos pyydettiin ja pedattiin hyvissä ajoin etukäteen, mutta sen huokailun ja syyllistämisen kuunteleminen väsytti. Ihan ok välit kuitenkin meihin ja jo teini-ikäisiin lapsiin. Rahalla ovat auttaneet paljonkin, säästäneet lapsille synttärirahaa ja pienet osakesalkut jne.

Miehen äiti taas jäi leskeksi juuri ennen lastemme syntymää. Päätti alkaa juomaan alkoholia kaksin käsin löydettyään nopeasti uuden, viinaanmenevän miehen mieheni isän tilalle. Hoitoapua ei herunut, synttäreillä jaksoi valittaa, miten kalliita ovat lasten vaatteet ja lelut (esim. 20 euron legopkt hänestä VALTAVA satsaus). Lopulta tilanne meni siihen, että mieheni joutunut huolehtimaan äidistään, ettei olisi joutunut viinan ja velkojen takia kodistaan kadulle.  Emme ole väleissä, ei varmasti tunnistaisi lapsenlapsiaan kadulla.

Ja kyllä, kaikki em. isovanhemmat suurten ikäluokkien lapsia jotka aikanaan hoidattaneet omia lapsiaan viikkoja sotaveteraanivanhemmillaan matkustaessaan ja kesälomien aikana.

Saamme apua paljon minun vanhemmiltani, jotka hankkivat kakkoskodin samalta paikkakunnalta, miehen äiti on miehensä omaishoitajana sidottu kotiinsa. Eka-tokaluokalla isovanhemmat hoitivat koulumatkasaatot (3 km vaarallista tietä, ei koulukyytiä) ja ip-hoidon, nyt vanhempana lapsi menee mummolaan koulun jälkeen. Isovanhemmat muutenkin auttavat meitä paljon esim remonteissa, pihatöissä ym. Itse autamme tietotekniikassa ja terveydenhuollossa sekä maksamme esim matkoja.

Vastaus 574:

Me emme oleta isovanhempien hoitavan meidän lapsia. AP kysyi, miten paljon isovanhemmat auttavat teitä lasten kanssa? Vastaus on ei yhtään.

Miehen vanhemmat juoksevat kyllä jatkuvasti paapomassa noin 50-vuotiaan tyttärensä ja vävynsä perhettä. Onhan se aika koomista, että noin 50-vuotiaat, perusterveet vanhemmat eivät selviä tavallisesta arjestaan. Reilusti yli 70-vuotiaat vanhukset hoitavat lapsenlapsia viikoittain, laittavat ruokaa, siivoavat, antavat rahaa ja kuljettavat lapsenlapsia autolla paikasta toiseen.

Yli 70-vuotiailla on jo monia sairauksia. Ikääntyneillä fyysinen ja henkinen jaksaminen laskee ja lastenhoito käy raskaaksi. Myös auton ajokyky heikkenee. Itse en antaisi omia lapsia yli 70-vuotiaitten vanhusten auton kyytiin tai uimarannalle vahdittavaksi.

Vierailija kirjoitti:

Meillä: omat vanhempani olivat esikoiseni syntyessä vastikään päässeet eläkkeelle terveinä ja varakkaina kuusikymppisinä. Halusivat paljon reissata ja olla rauhassa, lapsenlapsista kyllä tykkäsivät mutta vähän etäisellä tavalla. Selvästi näki, että oli heistä velvoite, ei omaa elämää rikastuttava nautinto. Tulivat apuun jos pyydettiin ja pedattiin hyvissä ajoin etukäteen, mutta sen huokailun ja syyllistämisen kuunteleminen väsytti. Ihan ok välit kuitenkin meihin ja jo teini-ikäisiin lapsiin. Rahalla ovat auttaneet paljonkin, säästäneet lapsille synttärirahaa ja pienet osakesalkut jne.

Miehen äiti taas jäi leskeksi juuri ennen lastemme syntymää. Päätti alkaa juomaan alkoholia kaksin käsin löydettyään nopeasti uuden, viinaanmenevän miehen mieheni isän tilalle. Hoitoapua ei herunut, synttäreillä jaksoi valittaa, miten kalliita ovat lasten vaatteet ja lelut (esim. 20 euron legopkt hänestä VALTAVA satsaus). Lopulta tilanne meni siihen, että mieheni joutunut huolehtimaan äidistään, ettei olisi joutunut viinan ja velkojen takia kodistaan kadulle.  Emme ole väleissä, ei varmasti tunnistaisi lapsenlapsiaan kadulla.

Ja kyllä, kaikki em. isovanhemmat suurten ikäluokkien lapsia jotka aikanaan hoidattaneet omia lapsiaan viikkoja sotaveteraanivanhemmillaan matkustaessaan ja kesälomien aikana.

Suuret ikäluokat ovat syntyneet ennen 50-lukua, kaikkein eniten näitä lapsia syntyi v. 1948.  Eli suuret ikäluokat ovat nykyään n. 70- vuotiaita ja siitä yli.

"Ovat hoidattaneet lapsiaan viikkoja sotaveteraanivanhemmillaan matkustaessaan ja kesälomien aikana."  Hetkinen.  Kun näiden suurten ikäluokkien lapset ovat olleet iässä, jolloin he kenties eniten tarvitsivat päivähoitoa, heidän isovanhempansa ovat olleet vielä työelämässä, eli eivät välttämättä ole olleet vapaina hoitamaan näitä lapsenlapsiaan.  Minunkin äitini oli työelämässä täysillä koko lapseni lapsuuden ajan.  Ja totta, isäni oli sotaveteraani ja äitini myös.  Mutta ei minulla ollut mahdollisuutta heillä lastani hoidattaa.  Eikä minun vanhempani missään matkustelleet, ei silloin vielä matkailtu siinä määrin kuin nykyään tehdään.  Minä itsekin tein ensimmäisen etelänmatkani, kun lapseni oli jo aikuinen.

Anoppini oli tavallista nuorempi tullessaan ensimmäisen kerran mummoksi, mutta hän kävi täysillä töissä!  Miten minä olisin sinne voinut lapseni laittaa hoidettavaksi?

Onko teillä täällä jotenkin aikakäsitykset sekaisin?  Katsotte kai vanhoja suomalaisia elokuvia, missä kaikki entisajan isoäidit oli maalaismummoja idyllisessä maalaistalossa lastenlasten ympäröimänä.  50- ja 60-luvulla, puhumattakaan 70-luvusta, kaupungistuminen lisääntyi koko ajan ja maalaismummelit on jääneet sinne suomifilmeihin.

Aina on ollut vanhempia, jotka hoidattavat lapsensa isovanhemmilla. En ymmärrä, miksi? Nykyään on subjektiivinen päivähoito-oikeus ja äidit ja isät vievät lapsiaan kukonlaulun aikaan päivähoitoon. Itse ovat usein 24/7 kotona ja lasten pitää viettää päivät jopa kokopäivähoidossa. En ymmärrä, miksi? Entisaikaan ei ole ollut subjektiivista päivähoito-oikeutta. Ja aina on ollut laiskoja vanhempia, jotka ovat hoidattaneet lapsensa mummoloissa.

Ainakin maaseudulla äidit ovat olleet vielä 1960-70-luvuilla yleisesti kotona. Äidit ovat olleet kotiäitejä tai maatalon emäntiä tai tehneet kotona muuta työtä. Kaupunkeihin ja lähiöihin muuttaneet suuret ikäluokat ovat hoidattaneet lapsiaan maaseudulla olevissa mummoloissa. Osa isovanhemmista on hoitanut päätoimisesti lapsenlapsiaan. Vanhemmuus on pahasti hukassa, jos isoäidistä tehdään lasten äiti ja isoisästä lasten isä!

Jos ei mitään muuta toivoa tulevaisuudessa ole, niin se, että 20 vuoden päästä suomi on täynnä hyviä mummoja, jotka hoitaa paljon lapsenlapsiaan ja antaa heille lahjoja ja laittaa säästöjä, kun av.mammat pääsee mummoikään.

Miks hemmetissä isovanhempien pitäis hoitaa lapsenlapsia???!!!! hoitakoot ite, eiköhän he ole jo osansa tehneet aikanaan!

Miksi on niin vaikea tajuta että toisilla ne isovanhemmat itse haluavat olla niiden lasten lasten kanssa.

Mitä väliä? Itehän ne penskat tekee. So not.

Olen hoitanut työni ja omat lapseni. Vanhemmat ovat joskus käyneet auttelemassa lasten tai minun sairastaessa. Olen saanut välillä lapsenvahdiksi, jotta olen päässyt harrastukseen. Olen laittanut yhteisen joulun, vapun ja juhannuksen kiitoksena avusta. Lapset ja minä olemme autellut heitä tietotekniikassa. Lastenlapsia he ovat nähneet pieniä hetkiä viikottain viime vuodet. Toiset isovanhemmat tapaavat lapsiani muutaman kerran vuodessa ja soittelevat heille muutaman kerran vuodessa. Muistavat synttärinä ja jouluna. Lasten ollessa pienempiä ottivat heitä 1-2 yön yökylään 1-2 x vuodessa. Nykyisin lapset eivät käy yökylässä ollenkaan. Olemme läheisiä lasteni kanssa. Olen sopeutunut tilanteeseeni. Arki rullaa ja elämässä on paljon hyvää. Tietysti olisi kiva saada joskus omaa aikaa enemmän, mutta sen aika tulee lasten aikuistuttua.

Vierailija kirjoitti:

Justin Kiddylä kirjoitti:

Lapsemme ovat joka toinen viikko vanhemmillani. Näin saamme puolisoni kanssa joka toinen viikko lapsivapaata. Suosittelen.

Entäs, jos isovanhemmilla on useampia lapsia, ts. useammassa perheessä niitä lastenlapsiakin. Näin meillä, jos ottaisin kaikkia lastenlapsia hoitoon saman verran, en muuta ehtisi tekemäänkään. Lastenlapsemme ovat kaikki suht samanikäisiä. Muut isovanhemmat asuvat kaukana.

Sama juttu itselläni. Lastenlapsia on 29 ja perheitä kahdeksan. Hoidan silloin, kun lapset pyytävät, että saan pitää myös Oman elämäni. Rahallista apua en pysty antamaan, eivätkä lapset ole onneksi pyytäneetkään.

Minä maksan toisen mummon kanssa yhden lapsenlapsen kaikki harrastukset. Tämä lapsi kyllä sitten auttaa minua monessa asiassa. Yhtä lastenlasta saan hoitaa silloin kun se sopii hänen vanhemmilleen. Hoitasin enempikin mutta en koskaan saa häntä kylään omien toiveideni mukaan.  Neljä lastenlasta asuu niin kaukana ettemme juuri tapaa. Mikä on suuri suru minulle.

Vierailija kirjoitti:

Aina on ollut vanhempia, jotka hoidattavat lapsensa isovanhemmilla. En ymmärrä, miksi? Nykyään on subjektiivinen päivähoito-oikeus ja äidit ja isät vievät lapsiaan kukonlaulun aikaan päivähoitoon. Itse ovat usein 24/7 kotona ja lasten pitää viettää päivät jopa kokopäivähoidossa. En ymmärrä, miksi? Entisaikaan ei ole ollut subjektiivista päivähoito-oikeutta. Ja aina on ollut laiskoja vanhempia, jotka ovat hoidattaneet lapsensa mummoloissa.

Ainakin maaseudulla äidit ovat olleet vielä 1960-70-luvuilla yleisesti kotona. Äidit ovat olleet kotiäitejä tai maatalon emäntiä tai tehneet kotona muuta työtä. Kaupunkeihin ja lähiöihin muuttaneet suuret ikäluokat ovat hoidattaneet lapsiaan maaseudulla olevissa mummoloissa. Osa isovanhemmista on hoitanut päätoimisesti lapsenlapsiaan. Vanhemmuus on pahasti hukassa, jos isoäidistä tehdään lasten äiti ja isoisästä lasten isä!

Jos minun ikäluokkani (olen syntynyt 50-luvulla) vanhemmat ovat hoitaneet lapsenlapsiaan, se on tapahtunut päivähoitoperiaatteella, eli me olemme maksaneet vanhemmillemme lastenhoidosta.  Tämän minä tiedän ja muistan vallan hyvin.  Varsinaisia päiväkoteja ei silloin vielä ollut eikä mitään subjektiivista päivähoitoa, kenties Helsingissä oli ns. lastentarhoja.  Minä itse olen ollut kesätöissä lapsenlikkana kahtena kesänä Tampereella kuusikymmentäluvulla.  Muistan oikein hyvin, että meitä lapsenlikkoja oli iso liuta hoitolapsiemme kanssa Tampereen Laivapuistossa joka päivä.  Terveisiä vaan sille yhdelle Ylöjärveltä kotoisin olleelle tytölle, jonka kanssa ystävystyimmekin jonkin verran, tapasimmehan joka päivä kesän aikana.  Ainakaan se pikkulapsi, jota minä hoidin, ei ollut isovanhemmilla hoidossa missään maalla koskaan.  

Kun itse sain lapsen ja opiskelin samaan aikaan, anoppini hoiti lasta parina vuonna ja minä maksoin hänelle siitä hoidosta.  Sen kustansin opintolainastani.  Hyvin harvoin lapsi oli missään hoidossa iltaisin tai yön yli.  Kyllä ne oli yksittäisiä tapauksia ja harvinaisia.  Väitetään myös, että olemme saaneet muutakin apua vanhemmiltamme.  Olen eri mieltä, nykyään vanhemmat auttavat aikuisia lapsiaan todella paljon.  Ennen se oli enemmänkin rikkaitten asia.  Tyhjästä olemme saaneet aloittaa, eikä silloin kaikilla ollut töitä, niin kuin nyt väitetään.  Kyllä työttömyyttä oli jo 60-luvulla.  Isänikin oli työttömänä pitkään, muistan hyvin.  Se on totta, että jos lapset hoidetaan pääsääntöisesti isovanhemmilla, niin silloin on vanhemmuus pahasti hukassa.  Kyllä varmasti tällaisiakin tapauksia on ollut ja on edelleen, mutta ei niitä yleiseksi normiksi voi väittää.

Muistan, miten raahasin lasta pulkassa anoppilaan talvipakkasella ennen kuutta aamulla, että ehtisin sitten takaisinpäin ajoissa nousemaan bussiin, joka vei minut keskustaan, josta taas lähdin toisella bussilla opiskelupaikkakunnalle.   Illalla sama juttu toisinpäin.  Joskus ajattelin, että olisi se anoppi voinut edes joskus sanoa, että annetaan lapsen olla täällä yötä, mutta eipä koskaan sanonut enkä uskaltanut esittää.  Sitä paitsi minähän maksoin vain päivähoidosta.