Lue keskustelun säännöt.
Pääseehän lapsosesi varmasti sosioekonomisesti OIKEAAN kouluun - erot hurjia!
14.02.2019 |
HS: "PÄÄKAUPUNKISEUDUN peruskoulut ovat keskimäärin oppimistuloksiltaan koko maailman kärkeä, mutta alueella on myös kouluja, joiden osaamistaso on samaa kuin Chilessä tai Bulgariassa. Esimerkiksi luonnontieteissä heikoimpien ja parhaiden koulujen osaamisero vastaa kolmen vuoden koulunkäyntiä.
Tutkijoiden mukaan ero oppimistuloksissa selittyy ennen kaikkea koululaisten taustalla. Suurissa kaupungeissa on alueita, jotka eroavat sosioekonomisesti toisistaan huomattavasti, ja erot ovat kasvussa.
Koulushoppailu uhkaa kiihdyttää koulujen eriytymiskehitystä entisestään. Suomessakin on havaittu, että jotkut koulutetut vanhemmat ovat alkaneet välttää lastensa päätymistä huonomaineiseen kouluun. Keinot ovat monet: asuinpaikan valinta, harvinaisen A-kielen opiskeleminen tai painotetulle luokalle hakeutuminen."
Paitsi opetus lasten tulevaisuuteen vaikuttaa luonnollisesti hyvin paljon se KAVERIPIIRI, joka koulusta löytyy.
Heikommista kouluissa pääosa opettajien työstä menee siihen, että yritetään pitää heikot mukana ja paremmat jäävät vaille huomiota.
Kommentit (638)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi alkaa shoppailemaan jotta saa lapsen Itäkeskuksen peruskoulu, ranska ja saksa painotus kolmannelta, SYK, ranska, saksa, venäjä, Aleksis Kiven peruskoulu kuvataide, Puistopolun pk Taideilmaisu, Kaisaniemi pk nykytanssi, musiikki, Kaisaniemi, Laajasalo, oulunkylä, Pakila, Vuoniitty, Urheilu, eli liikunta Haaga, Tahvonlahti, Pukinmäenkaari, Merilahden pk, Puistopolun pk. Siinä sitä on shoppailua. Onneksi lapseni jo Hgin yliopistossa.
KUKAAN ei tasan shoppaa lastaan Itäkeskuksen peruskouluun! Se on juuri yksi niistä kouluista, joita lähdetään pakoon.
Ja Vuosaari, Pukinmäki, Puistola kuulostaa kyllä myös epätodennäköisiltä. Ja Aleksis Kivi.
Vuosaaren Aurinkolahdessa on teknologia luokka mm fysiikka, tietotekniikka, oppilaita tulee muualtakin kuin Vsaaresta, soveltuvuuskokeet
Aurinkolahti on yksi Suomen eläkeläisvoittoisimpia alueita, siellä ei paljon lapsia ole kokoonsa nähden.
Nimestään huolimatta tuon koulun oppilasaines tulee pääosin Meri-Rastilan puoleisesta 90-luvun vuokrakortteli Vuosaaren osasta koska Aurinkolahdesta ei riitä oppilaita. Tässä on klassinen esimerkki siitä miten lapsen ja aikuisen arki eroaa, Aurinkolahdessa aikuiset eivät näe kuin aurinkolahtelaisia omassa kuplassaan, mutta heidän lapsensa kyllä päivittäin ovat tekemisissä muiden alueiden lasten kanssa.Nuo tiede- ja teknologia-luokkien soveltuvuuskokeet ovat vain kevyet, mutta tarpeeksi jakaakseen rikkaus "kädentaitoluokille" joissa suomalaisten osuus voi olla helposti jopa alle puolet. Ne ovat niitä joissa joka tunti on häiriköintiä ja luonnontieteitä ei edes voida haasteellisuutensa vuoksi opettaa, jotkut opettajat ovat jopa kieltäytyneet opettamasta noita luokkia tai eri aineissa on jatkuvasti ketjutettuja sijaisia tai opettajanvaihdoksia. Jos joku muistaa sen pari vuotta vanhan videon missä vanhempi opettajatar saa hermoromahduksen niin sellainen on arkea noilla luokilla.
Eli nuo tiede- ja teknologiapainotukset eivät ole mikään erikoislinja johon haettaisiin muualta varta vasten, ne ovat koulun sisäistä koodikieltä jakamaan oppilaat tavallisiin luokkiin joissa opettajat voivat edetä opetussuunnitelman mukaan ja häirikköluokkiin joissa ei saada edettyä asioissa.
Kiitos kun kerroit tästä "koodikielestä".
On onni, että joku rehtori on keksinyt tällaisen porsaanreiän, että lapset voivat opiskella RAUHASSA.
Aurinkolahden koulu ei oo väriläiskä. Sekoitat Kallahden kouluun. 40 pros etnisiä
Vuosaarihan mullattiin muutama vuosi sitten. Juurikin tavoitteena tasata se etnisyys. Eli kyllä niitä nyt riittää ihan joka kouluun siellä.
En tiedä miten on muuttunut mutta silloin oli aika miten sen nyt kauniisti sanoisi. Tuli mieleen koti uskonto ja isänmaa. Siitä on aikaa muutamia vuosia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi alkaa shoppailemaan jotta saa lapsen Itäkeskuksen peruskoulu, ranska ja saksa painotus kolmannelta, SYK, ranska, saksa, venäjä, Aleksis Kiven peruskoulu kuvataide, Puistopolun pk Taideilmaisu, Kaisaniemi pk nykytanssi, musiikki, Kaisaniemi, Laajasalo, oulunkylä, Pakila, Vuoniitty, Urheilu, eli liikunta Haaga, Tahvonlahti, Pukinmäenkaari, Merilahden pk, Puistopolun pk. Siinä sitä on shoppailua. Onneksi lapseni jo Hgin yliopistossa.
KUKAAN ei tasan shoppaa lastaan Itäkeskuksen peruskouluun! Se on juuri yksi niistä kouluista, joita lähdetään pakoon.
Ja Vuosaari, Pukinmäki, Puistola kuulostaa kyllä myös epätodennäköisiltä. Ja Aleksis Kivi.
Vuosaaren Aurinkolahdessa on teknologia luokka mm fysiikka, tietotekniikka, oppilaita tulee muualtakin kuin Vsaaresta, soveltuvuuskokeet
Aurinkolahti on yksi Suomen eläkeläisvoittoisimpia alueita, siellä ei paljon lapsia ole kokoonsa nähden.
Nimestään huolimatta tuon koulun oppilasaines tulee pääosin Meri-Rastilan puoleisesta 90-luvun vuokrakortteli Vuosaaren osasta koska Aurinkolahdesta ei riitä oppilaita. Tässä on klassinen esimerkki siitä miten lapsen ja aikuisen arki eroaa, Aurinkolahdessa aikuiset eivät näe kuin aurinkolahtelaisia omassa kuplassaan, mutta heidän lapsensa kyllä päivittäin ovat tekemisissä muiden alueiden lasten kanssa.Nuo tiede- ja teknologia-luokkien soveltuvuuskokeet ovat vain kevyet, mutta tarpeeksi jakaakseen rikkaus "kädentaitoluokille" joissa suomalaisten osuus voi olla helposti jopa alle puolet. Ne ovat niitä joissa joka tunti on häiriköintiä ja luonnontieteitä ei edes voida haasteellisuutensa vuoksi opettaa, jotkut opettajat ovat jopa kieltäytyneet opettamasta noita luokkia tai eri aineissa on jatkuvasti ketjutettuja sijaisia tai opettajanvaihdoksia. Jos joku muistaa sen pari vuotta vanhan videon missä vanhempi opettajatar saa hermoromahduksen niin sellainen on arkea noilla luokilla.
Eli nuo tiede- ja teknologiapainotukset eivät ole mikään erikoislinja johon haettaisiin muualta varta vasten, ne ovat koulun sisäistä koodikieltä jakamaan oppilaat tavallisiin luokkiin joissa opettajat voivat edetä opetussuunnitelman mukaan ja häirikköluokkiin joissa ei saada edettyä asioissa.
Kiitos kun kerroit tästä "koodikielestä".
On onni, että joku rehtori on keksinyt tällaisen porsaanreiän, että lapset voivat opiskella RAUHASSA.
Aurinkolahden koulu ei oo väriläiskä. Sekoitat Kallahden kouluun. 40 pros etnisiä
Vuosaarihan mullattiin muutama vuosi sitten. Juurikin tavoitteena tasata se etnisyys. Eli kyllä niitä nyt riittää ihan joka kouluun siellä.
En tiedä miten on muuttunut mutta silloin oli aika miten sen nyt kauniisti sanoisi. Tuli mieleen koti uskonto ja isänmaa. Siitä on aikaa muutamia vuosia.
Siis Aurinkolahden koulu. Rastilassa on omakoti pari ja rivitalo alue . Sieltäkin saadaan oppilaita jos oman piirin oppilaat vähenee.
Vierailija kirjoitti:
Not in my backyard..
Not in my childs schoolyard..
Niinpä niin.
Not in my continent
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi alkaa shoppailemaan jotta saa lapsen Itäkeskuksen peruskoulu, ranska ja saksa painotus kolmannelta, SYK, ranska, saksa, venäjä, Aleksis Kiven peruskoulu kuvataide, Puistopolun pk Taideilmaisu, Kaisaniemi pk nykytanssi, musiikki, Kaisaniemi, Laajasalo, oulunkylä, Pakila, Vuoniitty, Urheilu, eli liikunta Haaga, Tahvonlahti, Pukinmäenkaari, Merilahden pk, Puistopolun pk. Siinä sitä on shoppailua. Onneksi lapseni jo Hgin yliopistossa.
KUKAAN ei tasan shoppaa lastaan Itäkeskuksen peruskouluun! Se on juuri yksi niistä kouluista, joita lähdetään pakoon.
Ja Vuosaari, Pukinmäki, Puistola kuulostaa kyllä myös epätodennäköisiltä. Ja Aleksis Kivi.
Vuosaaren Aurinkolahdessa on teknologia luokka mm fysiikka, tietotekniikka, oppilaita tulee muualtakin kuin Vsaaresta, soveltuvuuskokeet
Aurinkolahti on yksi Suomen eläkeläisvoittoisimpia alueita, siellä ei paljon lapsia ole kokoonsa nähden.
Nimestään huolimatta tuon koulun oppilasaines tulee pääosin Meri-Rastilan puoleisesta 90-luvun vuokrakortteli Vuosaaren osasta koska Aurinkolahdesta ei riitä oppilaita. Tässä on klassinen esimerkki siitä miten lapsen ja aikuisen arki eroaa, Aurinkolahdessa aikuiset eivät näe kuin aurinkolahtelaisia omassa kuplassaan, mutta heidän lapsensa kyllä päivittäin ovat tekemisissä muiden alueiden lasten kanssa.Nuo tiede- ja teknologia-luokkien soveltuvuuskokeet ovat vain kevyet, mutta tarpeeksi jakaakseen rikkaus "kädentaitoluokille" joissa suomalaisten osuus voi olla helposti jopa alle puolet. Ne ovat niitä joissa joka tunti on häiriköintiä ja luonnontieteitä ei edes voida haasteellisuutensa vuoksi opettaa, jotkut opettajat ovat jopa kieltäytyneet opettamasta noita luokkia tai eri aineissa on jatkuvasti ketjutettuja sijaisia tai opettajanvaihdoksia. Jos joku muistaa sen pari vuotta vanhan videon missä vanhempi opettajatar saa hermoromahduksen niin sellainen on arkea noilla luokilla.
Eli nuo tiede- ja teknologiapainotukset eivät ole mikään erikoislinja johon haettaisiin muualta varta vasten, ne ovat koulun sisäistä koodikieltä jakamaan oppilaat tavallisiin luokkiin joissa opettajat voivat edetä opetussuunnitelman mukaan ja häirikköluokkiin joissa ei saada edettyä asioissa.
Kiitos kun kerroit tästä "koodikielestä".
On onni, että joku rehtori on keksinyt tällaisen porsaanreiän, että lapset voivat opiskella RAUHASSA.
Aurinkolahden koulu ei oo väriläiskä. Sekoitat Kallahden kouluun. 40 pros etnisiä
Vuosaarihan mullattiin muutama vuosi sitten. Juurikin tavoitteena tasata se etnisyys. Eli kyllä niitä nyt riittää ihan joka kouluun siellä.
En tiedä miten on muuttunut mutta silloin oli aika miten sen nyt kauniisti sanoisi. Tuli mieleen koti uskonto ja isänmaa. Siitä on aikaa muutamia vuosia.
Koko Vuosaaren koulukartta hajotettiin ja koottiin uudelleen. Ilmeisesti nyt siellä ei ole enää yhtään kunnollista koulua. Yläasteelle on kova tunku Kulosaareen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle valkeni jossain vaiheessa, että keskivertovanhemmat eivät pistä tikkaa ristiin lapsen koulunkäytiin. Kunhan se ei heitä vaivaa, on motto.
Päätin, että en halua tällaiseen ympäristöön lapsiani. Nämä "lapseni hoitaa itsenäisesti koulunkäynnin ja kouluun menon" -perheet saavat olla minun puolestani omissa kouluissaan. Sen voi kuvitella kyllä, miten masentavaa on opettajana olla, kun on niin suuri kuilu lasten kotielämän kanssa. Sehän onkin enemmän sosiaalityötä kuin opetusta, yritetään parasta niillä rahkeilla, mitä on.
Ja nyt en tarkoita edes mitään "sossuperheitä", vaan ihan tavallisia toppahousuperheitä, jossa vanhemmat ovat mielestään taviksia.
Mikä ihmeen itseisarvo se osallistuminen on, jos lapsi pärjää hyvin muutenkin? Ja miten se tekee opettajan työstä sosiaalityötä, että lapsi kulkee koulumatkat itsenäisesti - meinaatko että se opettaja tulee saattamaan? Jotenkin aivan kummallisia ajatuskuvioita täynnä koko viesti.
Minä ymmärsin tuon ”hoitaa itsenäisesti koulunkäynnin ja kouluun menon” siten, että lasta ei auteta läksyissä eikä patisteta aamulla pysymään aikatauluissa. En siten, että kysymys olisi pelkästään kouluun kävelystä tai pyöräilystä, mikä taas voi asuinpaikasta riippuen tarkoittaa joko naapuriin käppäilyä tai oikeasti jopa vaarallista reittiä.
Ja kyllä, mielestäni hyvä vanhempi tekee tämän kaiken, jos vain voi olla paikalla. Herättää aamulla, huolehtii kunnon aamupalasta, toivottaa mukavat päivät, kyselee iltapäivällä koulun kuulumiset, katsoo läksyt jne.
Itse teen töitä kotoa käsin, ja olen iloinen että tähän pystyn. Koulumatkat lapsi kyllä kulkee itsenäisesti.
Mitä jos lapsi osaa hoitaa nuo asiat ihan itse? Mun kaikki lapset hoitavat itsensä ajoissa kouluun, syövät tukevan aamiaisen ja pukeutuvat asianmukaisesti säänmukaisiin vaatteisiin, ilman vahtimista. Myös läksyt ja kokeisiin lukeminen sujuu heiltä, autan jos on tarvetta varsinkaan kaksi vanhempaa eivät ole tarvinneet apua läksyissä/kokeisiin lukemisessa, molemmilla ka yli ysin. Nuorimmainen haluaa välillä tsekata että on tehnyt tehtävät oikein.
Välillä kun on aikaa, teen aamiaiset heille, mutta pääsääntöisesti hoitavat itse. Tottakai jos lapsi tarvitsee apua toiminnanohjauksessa, vanhemman tehtävä on tukea ja auttaa, mutta myös ohjata lasta siihen suuntaan, että hän pystyy itse ottamaan vastuuta omasta koulunkäynnistä (johon kuuluu läksyistä ja kokeista huolehtiminen, kouluun ajoissa meneminen, aamutoimien tekeminen ajoissa), toki ikätaso ja lapsen henkilökohtaiset taidot huomioonottaen.
Näen ihan riittävästi työssäni näitä curlingattuja lapsia, jotka eivät mitään saa tehtyä ellei aikuinen istu vieressä, heillä ei myöskään ole keinoja ratkoa mitään tilanteita itse, vaan aina tarvitaan aikuinen. Olen sitä mieltä, että on karhunpalvelus lapselle, jos aikuinen aina tekee ja selvittää asiat hänen puolestaan.
Vaikka yritän tukea lapsia siihen suuntaan, että osaavat kantaa vastuun omasta elämästään, kyllä autan tarvittaessa, mutta pyydän yleensä miettimään ja yrittämään ensin itse. Tietävät että, olen aina tukena tarvittaessa, mutta en tee asioita heidän puolestaan
Ja ennenkuin joku alkaa huutelemaan, erityislapset on eri asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jaaha. No tuota, itse olin ekat 1,5v alakoulusta pienessä kyläkoulussa, sitten siirryin kouluun, joka on nyttemmin liitetty Normaali Kouluihin. Ja Norssiin tosiaan menin sitten yläkoulussa ja samaisessa Norssissa kävin lukion. Vanhemmat pitivät huolen, että pääsisin parhaaseen kouluun lukiota käymään ja peruskoulusta päästyä numeroillani olisi päässyt mihin kaupungin lukioon tahansa. Mutta halusin Norssiin. Lyska tai mikään muukaan ei kiinnostanut. Huomasin kyllä lukiossa sitten, että sinne oli moni tullut kilpailun kautta ja kilpaili vielä pahemmin pysyäkseen pinnalla. Kisailtiin koetuloksista, naureskeltiin niille, joiden mielestä esim. 50 pistettä äikän esseesä oli hyvä tulos. Piti saada ne täydet 60. Joke's on them, sain paristakin äikän esseestä täydet, mutten koskaan mennyt leijumaan niillä. Ja sitten nämä perfektionistit, jotka äärimmäisen harvoin kuitenkaan saivat täysiä pisteitä olivat vihaisia, masentuneita, kateellisia, syyttäviä jopa. Sain kerran yhden kurssikaverin syytökset niskaan täysien pisteiden esseestä. Olin kuulemma luntannut häneltä. (Meidän oli siis pitänyt lukea novellikokoelma ja tehdä muistiinpanoja, sitten koulussa tunnilla kirjoittaa essee.) Eipä siinä, tää jätkä oli itse kirjoittanut ihan eri novelleista ja eri näkökulmasta kuin minä. Tuli syttyi, kun otin asian esille. Meinasin saada turpaani.:D Naurettavaa. Ehdin väistää ja jätkä iski tyhjää. Rauhoittui siihen, mutta kuulemma:"Tää ei jää tähän." Siitä on 13v. Vieläkin odotan..:D
Tuo kisamentaliteetti vaan vahingoittaa, jos sitä ei tee lempeästi. Lastaan pitää totta kai pyrkiä parhaaseen, mitä hän osaa, muttei sen ylle niin jämäkästi. Alakoulussa mua nimittäin isä kannusti (lue: painosti) menestymään aina täydellisesti. Sain ekan kasin uskonnon kokeesta ja voi luoja, että itkin kotimatkalla. Äiti oli aivan pöyristynyt, että itkin sitä, mutta kun kerroin pelkääväni isän reaktiota, isä sai täyskorvallisen illalla.
Kilpailu ei aina ole tervettä.
Vierailija kirjoitti:
Voi alkaa shoppailemaan jotta saa lapsen Itäkeskuksen peruskoulu, ranska ja saksa painotus kolmannelta, SYK, ranska, saksa, venäjä, Aleksis Kiven peruskoulu kuvataide, Puistopolun pk Taideilmaisu, Kaisaniemi pk nykytanssi, musiikki, Kaisaniemi, Laajasalo, oulunkylä, Pakila, Vuoniitty, Urheilu, eli liikunta Haaga, Tahvonlahti, Pukinmäenkaari, Merilahden pk, Puistopolun pk. Siinä sitä on shoppailua. Onneksi lapseni jo Hgin yliopistossa.
Näistä A.Kivi ei ole kovin haluttu ainakaan jos kysyy niiltä, joiden lähikoulu se on. Oulunkylässä on liikunta- ja musiikkipainotus. Musiikkipainotukseen haetaan kokeella, liikuntapainotukseen hakukirjeellä. Oulunkylään on hankala päästä, koska heidän omalla oppilaaksiottoalueellaan oli ainakin viime vuonna isoisäkäluokka tulossa ylä-asteelle, tämä toki vaihtelee. Vapaita koulupaikkoja ei muualta tuleville hirveästi ainakaan viime vuonna ollut (tämän kuulin suoraan rehtorilta) Heidän on kuitenkin ensisijaisesti otettava oman oppilaaksiottoalueen hakijat ja vasta sen jälkeen sisarusperusteella tulevat ja lopuksi voivat valita muut.
Pohjois-Haagan liikuntapainotukseen on todella vaikea päästä.
Muita painotetun opetuksen kouluja on ainakin Maunula (liikunta, matikka), Vuosaari (liikunta), Meilahti (kuvaamataito,) Etu-Töölö (matikka, latina),Uusi Yhtenäiskoulu ( Kuvaamataito), Yhtenäiskoulu Käpylässä (kotitalous&liikunta)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pohjois-Carolinesta asti on tultu ihmettelemään suomalaista koulusysteemiä ja mainittiin Pisa. Hyvä me. Suomessa tasa-arvoinen koulusysteemi. Vieläpä ilmainen. Jokaisella mahdollisuus oppia niin pitkälle ku päätä riittää.
Se on CarolinA.
Niinhän me meidänkin lapsen kirjattomassa (säästöt) ja paskaruokaa tarjoavassa (säästöt) kierrättää aina noita vieraita.
Amerikkalaiset siirtyivät käyttämään myös välitunteja ja opettajat farkkuja. Erona suomalaiseen vaan on se, että opettajillla säilyy edelleenkin se auktoriteetti mikä heillä muutenkin on, rento vaatetus ei sitä vie. Suomalaisilla opettajilla taas sen auktoriteetin kanssa on vähän niin & näin, ainakin kun takapulpetin Ash_metti päättää, ettei kuuntele naisopettajaa.
New Yorkissa yritetään puuttua samaan ongelmaan. Siellä kouluun pääsee tasotestien mukaan. Ongelmana on se, että paremmissa kouluissa on vain valkoisia ja Kauko-idän maista tulevia opiskelijoita. New Yorkin pormestari ajaa mallia, jossa koulujen opiskelijat valittaisiin tasapuolisesti kaikista kansanryhmistä. Silloin mustat ja latinot pääsisivät myös parempiin kouluihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pohjois-Carolinesta asti on tultu ihmettelemään suomalaista koulusysteemiä ja mainittiin Pisa. Hyvä me. Suomessa tasa-arvoinen koulusysteemi. Vieläpä ilmainen. Jokaisella mahdollisuus oppia niin pitkälle ku päätä riittää.
Se on CarolinA.
Niinhän me meidänkin lapsen kirjattomassa (säästöt) ja paskaruokaa tarjoavassa (säästöt) kierrättää aina noita vieraita.
Amerikkalaiset siirtyivät käyttämään myös välitunteja ja opettajat farkkuja. Erona suomalaiseen vaan on se, että opettajillla säilyy edelleenkin se auktoriteetti mikä heillä muutenkin on, rento vaatetus ei sitä vie. Suomalaisilla opettajilla taas sen auktoriteetin kanssa on vähän niin & näin, ainakin kun takapulpetin Ash_metti päättää, ettei kuuntele naisopettajaa.
Nicopetteri haistattaa ja häiriköi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle valkeni jossain vaiheessa, että keskivertovanhemmat eivät pistä tikkaa ristiin lapsen koulunkäytiin. Kunhan se ei heitä vaivaa, on motto.
Päätin, että en halua tällaiseen ympäristöön lapsiani. Nämä "lapseni hoitaa itsenäisesti koulunkäynnin ja kouluun menon" -perheet saavat olla minun puolestani omissa kouluissaan. Sen voi kuvitella kyllä, miten masentavaa on opettajana olla, kun on niin suuri kuilu lasten kotielämän kanssa. Sehän onkin enemmän sosiaalityötä kuin opetusta, yritetään parasta niillä rahkeilla, mitä on.
Ja nyt en tarkoita edes mitään "sossuperheitä", vaan ihan tavallisia toppahousuperheitä, jossa vanhemmat ovat mielestään taviksia.
Mikä ihmeen itseisarvo se osallistuminen on, jos lapsi pärjää hyvin muutenkin? Ja miten se tekee opettajan työstä sosiaalityötä, että lapsi kulkee koulumatkat itsenäisesti - meinaatko että se opettaja tulee saattamaan? Jotenkin aivan kummallisia ajatuskuvioita täynnä koko viesti.
Minä ymmärsin tuon ”hoitaa itsenäisesti koulunkäynnin ja kouluun menon” siten, että lasta ei auteta läksyissä eikä patisteta aamulla pysymään aikatauluissa. En siten, että kysymys olisi pelkästään kouluun kävelystä tai pyöräilystä, mikä taas voi asuinpaikasta riippuen tarkoittaa joko naapuriin käppäilyä tai oikeasti jopa vaarallista reittiä.
Ja kyllä, mielestäni hyvä vanhempi tekee tämän kaiken, jos vain voi olla paikalla. Herättää aamulla, huolehtii kunnon aamupalasta, toivottaa mukavat päivät, kyselee iltapäivällä koulun kuulumiset, katsoo läksyt jne.
Itse teen töitä kotoa käsin, ja olen iloinen että tähän pystyn. Koulumatkat lapsi kyllä kulkee itsenäisesti.
Mitä jos lapsi osaa hoitaa nuo asiat ihan itse? Mun kaikki lapset hoitavat itsensä ajoissa kouluun, syövät tukevan aamiaisen ja pukeutuvat asianmukaisesti säänmukaisiin vaatteisiin, ilman vahtimista. Myös läksyt ja kokeisiin lukeminen sujuu heiltä, autan jos on tarvetta varsinkaan kaksi vanhempaa eivät ole tarvinneet apua läksyissä/kokeisiin lukemisessa, molemmilla ka yli ysin. Nuorimmainen haluaa välillä tsekata että on tehnyt tehtävät oikein.
Välillä kun on aikaa, teen aamiaiset heille, mutta pääsääntöisesti hoitavat itse. Tottakai jos lapsi tarvitsee apua toiminnanohjauksessa, vanhemman tehtävä on tukea ja auttaa, mutta myös ohjata lasta siihen suuntaan, että hän pystyy itse ottamaan vastuuta omasta koulunkäynnistä (johon kuuluu läksyistä ja kokeista huolehtiminen, kouluun ajoissa meneminen, aamutoimien tekeminen ajoissa), toki ikätaso ja lapsen henkilökohtaiset taidot huomioonottaen.
Näen ihan riittävästi työssäni näitä curlingattuja lapsia, jotka eivät mitään saa tehtyä ellei aikuinen istu vieressä, heillä ei myöskään ole keinoja ratkoa mitään tilanteita itse, vaan aina tarvitaan aikuinen. Olen sitä mieltä, että on karhunpalvelus lapselle, jos aikuinen aina tekee ja selvittää asiat hänen puolestaan.Vaikka yritän tukea lapsia siihen suuntaan, että osaavat kantaa vastuun omasta elämästään, kyllä autan tarvittaessa, mutta pyydän yleensä miettimään ja yrittämään ensin itse. Tietävät että, olen aina tukena tarvittaessa, mutta en tee asioita heidän puolestaan
Ja ennenkuin joku alkaa huutelemaan, erityislapset on eri asia.
Juu, kyllä se olisikin ihan pilalle hemmottelua toivottaa lapselle aamulla kivaa koulupäivää ja kysyä vielä iltapäivällä kuulumisia. Luhistuisi varmaan koko lapsi - jos ei sitten ole jo valmiiksi erityislapsi..
Minä jopa luen iltasadun, vaikka lapset osaavat itsekin lukea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ne "heikommat" oppilaat ovat kantaväestöä. Juoppojen ja viidennen polven sossupummien kakaroita. Diagnosoimaton adhd tai jopa lievä kehitysvamma useimmilla, kun ei faijasta ole tietoa alullepanon jälkeen ja äippä on kiireinen jakaessaan muuta kuin mainospostia.
Vierailija kirjoitti:
Eikö tollasessa "hyvässä" koulussa tule lapselle valtavat paineet menestyä? Tuleeko lapselle tunne että hänet arvotetaan vain pärjäämisen kautta? Saako lapsi tällaisessa koulussa mallin että olen parempi kuin muut? En ole itse ihan varma, haluaisinko lapselleni tuollaista kylmää arvomaailmaan antaa.
Omista kouluvuosistani on toki jo jonkin aikaa, mutta itse aikoinani vietin kouluvuoteni aivan ala-asteelta lukion loppuun yhdessä Suomen arvostetuimmista kouluista ja oma kokemukseni oli erittäin positiivinen. Kävin kouluni - poislukien pari ensimmäistä vuotta - koulussa jossa koulunkäyntiä, koulumenestystä ja työn tekemistä sen eteen arvostettiin ja tuettiin, mistä puuttuivat ne muutamat muita hitaammat tai häiritsevämmät oppilaat ja missä sai varsin realistisen kuvan omasta osaamisestaan. Kun vertaan tätä pariin ensimmäiseen kouluvuoteeni jotka kävin tavallisessa peruskoulussa, oli kokemukseni siellä jo näiden parin ensimmäisen vuoden aikana täysin erilainen. Olen melko varma, että minusta olisi kuoriutunut melkoinen häirikkö jos olisin jatkanut tuossa kyseisessä koulussa yhtään sen pidempään.
Muistan edelleen miten lukion alkaessa (itse varsin keskivertona oppilaana pääsin rajaa viistäen sisään) itseäni peruskoulun päättötodistuksen perusteella huomattavasti parempi tyttö tuli uutena oppilaana meidän lukioomme ja yhden lukukauden aikana romahti niin pahoin, että jätti sitten meidän lukiomme kesken ja ilmeisesti siirtyi johonkin kotiseutunsa lukioon. Näin ei kuitenkaan käynyt siksi, että häntä olisi kiusattu tms, vaan pelkästään siksi että hänen oma käsityksensä osaamistasostaan ei lainkaan vastannut todellisuutta enää meidän koulussamme ja/tai lukiossa. Meillä ei kukaan voinut olla kympin oppilas kaikessa, koska myös luokkatoverit olivat hyviä koulussa ja jokaisella oli omat vahvat aineensa. Tämä tyttö oli ollut oman koulunsa täyden kympin oppilas ilman sen suurempaa vaivannäköä ja muistan varsinkin alkuaikojen puheet siitä miten hän oli niin erinomainen kaikessa ja näyttäisi meille helsinkiläisille miten "junantuoma" oikeasti osaa kaiken. No, eihän se ihan niin mennyt.
Itse en koskaan kuvitellut olevani mitenkään erityisen hyvä ja lahjakas vaan enemmänkin työllä kohtuullisen menestyksen ansainnut, kirjoitukset olivat lopulta helpot eivätkä aiheuttaneet stressiä ja samoin kävi yliopisto-opintojen. Meidän koulussamme tottui siihen, että työtä piti tehdä mikä oli kaiken kaikkiaan hyvä oppi tulevaisuuden kannalta. En silti kokenut painetta olla paras, ainoastaan odotuksen että näin vaivaa oppimiseni eteen.
Ainoa huono puoli lukion jälkeen on oikeastaan ollut se, että se minkä koko lapsuuteni kuvittelin tavanomaiseksi kouluympäristöksi ja tavanomaiseksi oppimistulokseksi onkin jälkeenpäin paljastunut huomattavasti erilaiseksi kuin yleinen kokemus tuntuu olevan. Yhä vieläkin koen välillä hankalaksi arvioida ihmisten tietotasoa eri asioissa, monet asiat jotka itse kuvittelen ihan perustason yleistiedoksi ovatkin jotain mikä monelle on täysin tuntematonta esoteriaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ne "heikommat" oppilaat ovat kantaväestöä. Juoppojen ja viidennen polven sossupummien kakaroita. Diagnosoimaton adhd tai jopa lievä kehitysvamma useimmilla, kun ei faijasta ole tietoa alullepanon jälkeen ja äippä on kiireinen jakaessaan muuta kuin mainospostia.
On siellä heikoissa oppilaissa myös paljon mamutaustaisia kielitaidottomia öykkäreitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koulushoppailu koskee peruskoulua. Lukioihin pitää kaikkiin pyrkiä eikä niillä ole oppilaaksiottoalueita, joten kuka vaan voi hakea -ja riittävän hyvillä arvosanoilla myös päästä - mihin tahansa lukioon. Sen sijaan peruskoulun puolella on kikkailtava painotusluokilla tai muuttamalla oikean koulupiirin alueelle.
Kyllähän kuka vain voi hakea ja päästä painotettuun opetukseenkin. Miksi se olisi kikkailua, mutta lukioon haku ei?
Itse koen sen näin. Peruskouluun kun lähtökohtaisesti ei pyritä, vaan jokaiselle osoitetaan automaattisesti paikka lähikoulusta. Kaikille se ei kelpaa, vaan he shoppailevat lapselle paremman paikan muualta. Lukiossa ihan kaikkien on pyrittävä eikä mitään ”lähilukiota” ole vastaavalla tavalla olemassa kuin peruskoulun puolella.
Niin on pyrittävä, mutta suuressa osassa Suomen kaupunkeja ei ole kuin yksi lukio.
Tiedätkös että Helsingin ja muiden suurempien kaupunkien parhaisiin lukioihin tulee opiskelijoita eri puolilta maata? Esikoiseni luokalla lukiossa oli oppilaita Kokkolasta, Tammisaaresta, Lahdesta, Hämeenlinnasta jne. Yksi hyvä kaveri asuu mummon luona Helsingissä viikot, perhe Mäntsälässä.
Tiedän. Toisaalta mietin onko se sen arvoista.
Miksei olisi? Helsinki on nuorelle unelmapaikka. Ja nuo hyvät koulut todella hyviä.
Kuinka monella on burnout, kun numero 8-9 on luokan huonoimpia?
Miksi olisi burnout? Ja miksi se sinne 9.58-keskiarvorajan lukioon tullut saisi yhtäkkiä kaseja?
Koska opettajat arvioinneissa katsovat luokkaa kokonaisuutena, eivät valtakunnallista tasoa (eivät sitä välttämättä edes tiedä). Tämän vuoksi koulussa, jossa oppilaat osaavat vähemmän pääsee helpommin loistamaan jos osaa edes jotain. Sama mekanismi kurittaa "hyvien koulujen" hyviä oppilaita. Lukioon pyritään keskiarvon perusteella ja ehkä eniten kärsivät pk-seudun hyvien koulujen hyvät oppilaat, jotka eivät kuitenkaan ole luokkansa parhaita kympin oppilaita. Heidän keskiarvo jää jonnekin ysin pintaan ja sillä ei välttämättä pääse huippukouluihin pk-seudulla. Samalla osaamisella saisi muualla kymppejä ja paremman keskiarvon, jolla pääsisi mihin haluaa.
Toki kun lukio alkaa erot osaamisessa tulevat esiin. Siellä ne pikkupaikkakunnalla helposti kympin saaneet saattavatkin huomaavat olevansa ekaa kertaa kovassa seurassa ja saattavat saada kaseja. "Ihan hyvä" ysin oppilas taas saattaisi pärjätä hyvin kuten ennenkin, mutta ei ehkä ole päässyt huippulukioon, kun olisi pitänyt olla enemmän niitä kymppejä.
Luuletko sä tosiaan, että ne olisivat huippukoulussa niin tyhmiä, että antaisivat yläasteella mahdollisimman tiukasti niitä arvosanoja. Sehän tarkoittaisi käytännössä sitä, että he eivät saisi oman koulun parhaimpia oppilaita sinne omaan huippulukioon vaan ottaisivat vaan näitä muiden koulujen "huonoja" oppilaita. Enpä oikein usko.
Ihan täysin ajantasaista tietoa ei minulla ole, mutta itse olen kouluni käynyt tällaisessa eliittikoulussa ja omana kouluaikanani arvosanat todellakin olivat paljon tiukemmassa meidän koulussamme kuin muissa kouluissa päätellen sekä vertailusta muissa kouluissa olleiden ystävien kanssa että siitä mikä monen meidän lukioomme muista kouluista tulleiden osaamistaso oli verrattuna todistusarvosanoihin. Ysin lopussa saattoi lisätehtävillä korottaa päästötodistuksen arvosanaa, ja näin monet tekivätkin. Itse juuri ja juuri pääsin oman kouluni lukioon, kielivalinnastani johtuen riitti n. 8,5 ka. Kirjoitin kuitenkin laudaturin paperit, alin arvosana oli e, ja suoraan voin todeta että ei ne paperit pelkällä lukiotyöskentelyllä tulleet vaan rakennettiin sille pohjalle mikä peruskoulussa oli luotu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle valkeni jossain vaiheessa, että keskivertovanhemmat eivät pistä tikkaa ristiin lapsen koulunkäytiin. Kunhan se ei heitä vaivaa, on motto.
Päätin, että en halua tällaiseen ympäristöön lapsiani. Nämä "lapseni hoitaa itsenäisesti koulunkäynnin ja kouluun menon" -perheet saavat olla minun puolestani omissa kouluissaan. Sen voi kuvitella kyllä, miten masentavaa on opettajana olla, kun on niin suuri kuilu lasten kotielämän kanssa. Sehän onkin enemmän sosiaalityötä kuin opetusta, yritetään parasta niillä rahkeilla, mitä on.
Ja nyt en tarkoita edes mitään "sossuperheitä", vaan ihan tavallisia toppahousuperheitä, jossa vanhemmat ovat mielestään taviksia.
Mikä ihmeen itseisarvo se osallistuminen on, jos lapsi pärjää hyvin muutenkin? Ja miten se tekee opettajan työstä sosiaalityötä, että lapsi kulkee koulumatkat itsenäisesti - meinaatko että se opettaja tulee saattamaan? Jotenkin aivan kummallisia ajatuskuvioita täynnä koko viesti.
Minä ymmärsin tuon ”hoitaa itsenäisesti koulunkäynnin ja kouluun menon” siten, että lasta ei auteta läksyissä eikä patisteta aamulla pysymään aikatauluissa. En siten, että kysymys olisi pelkästään kouluun kävelystä tai pyöräilystä, mikä taas voi asuinpaikasta riippuen tarkoittaa joko naapuriin käppäilyä tai oikeasti jopa vaarallista reittiä.
Ja kyllä, mielestäni hyvä vanhempi tekee tämän kaiken, jos vain voi olla paikalla. Herättää aamulla, huolehtii kunnon aamupalasta, toivottaa mukavat päivät, kyselee iltapäivällä koulun kuulumiset, katsoo läksyt jne.
Itse teen töitä kotoa käsin, ja olen iloinen että tähän pystyn. Koulumatkat lapsi kyllä kulkee itsenäisesti.
Mitä jos lapsi osaa hoitaa nuo asiat ihan itse? Mun kaikki lapset hoitavat itsensä ajoissa kouluun, syövät tukevan aamiaisen ja pukeutuvat asianmukaisesti säänmukaisiin vaatteisiin, ilman vahtimista. Myös läksyt ja kokeisiin lukeminen sujuu heiltä, autan jos on tarvetta varsinkaan kaksi vanhempaa eivät ole tarvinneet apua läksyissä/kokeisiin lukemisessa, molemmilla ka yli ysin. Nuorimmainen haluaa välillä tsekata että on tehnyt tehtävät oikein.
Välillä kun on aikaa, teen aamiaiset heille, mutta pääsääntöisesti hoitavat itse. Tottakai jos lapsi tarvitsee apua toiminnanohjauksessa, vanhemman tehtävä on tukea ja auttaa, mutta myös ohjata lasta siihen suuntaan, että hän pystyy itse ottamaan vastuuta omasta koulunkäynnistä (johon kuuluu läksyistä ja kokeista huolehtiminen, kouluun ajoissa meneminen, aamutoimien tekeminen ajoissa), toki ikätaso ja lapsen henkilökohtaiset taidot huomioonottaen.
Näen ihan riittävästi työssäni näitä curlingattuja lapsia, jotka eivät mitään saa tehtyä ellei aikuinen istu vieressä, heillä ei myöskään ole keinoja ratkoa mitään tilanteita itse, vaan aina tarvitaan aikuinen. Olen sitä mieltä, että on karhunpalvelus lapselle, jos aikuinen aina tekee ja selvittää asiat hänen puolestaan.Vaikka yritän tukea lapsia siihen suuntaan, että osaavat kantaa vastuun omasta elämästään, kyllä autan tarvittaessa, mutta pyydän yleensä miettimään ja yrittämään ensin itse. Tietävät että, olen aina tukena tarvittaessa, mutta en tee asioita heidän puolestaan
Ja ennenkuin joku alkaa huutelemaan, erityislapset on eri asia.
Juu, kyllä se olisikin ihan pilalle hemmottelua toivottaa lapselle aamulla kivaa koulupäivää ja kysyä vielä iltapäivällä kuulumisia. Luhistuisi varmaan koko lapsi - jos ei sitten ole jo valmiiksi erityislapsi..
Minä jopa luen iltasadun, vaikka lapset osaavat itsekin lukea.
Mitenhän nämä kaksi asiaa sulkee toisensa pois? Voin kertoa, että niin minäkin luen iltasadun lapselle, joka osaa lukea, itseasiassa teini-ikäinen velikin kuuntelee usein iltasadun samalla. Tosin myös kannustan siihen, että lukee itse myös, ei iltasatua vaan esim iktapäivällä. Ja halaan kaikkia illalla, myös sitä ihan kohta 18 vuotiasta, sekä toivotan hyvät yöt ja aamulla mukavaa koulupäivää, jos olen lähtenyt töihin niin että lapset nukkuvat, niin käyn pienimmälle sanomassa, että äiti lähtee, mukavaa koulupäivää. Isommille laitan viestinä. Jos ovat hereillä kun lähden toivottelen mukavat koulupäivät. Silti kasvatan heitä siihen, että osaavat toimia itse ja hoitaa omat asiansa sekä kantavat vastuuta
esimerkiksi koulusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle valkeni jossain vaiheessa, että keskivertovanhemmat eivät pistä tikkaa ristiin lapsen koulunkäytiin. Kunhan se ei heitä vaivaa, on motto.
Päätin, että en halua tällaiseen ympäristöön lapsiani. Nämä "lapseni hoitaa itsenäisesti koulunkäynnin ja kouluun menon" -perheet saavat olla minun puolestani omissa kouluissaan. Sen voi kuvitella kyllä, miten masentavaa on opettajana olla, kun on niin suuri kuilu lasten kotielämän kanssa. Sehän onkin enemmän sosiaalityötä kuin opetusta, yritetään parasta niillä rahkeilla, mitä on.
Ja nyt en tarkoita edes mitään "sossuperheitä", vaan ihan tavallisia toppahousuperheitä, jossa vanhemmat ovat mielestään taviksia.
Mikä ihmeen itseisarvo se osallistuminen on, jos lapsi pärjää hyvin muutenkin? Ja miten se tekee opettajan työstä sosiaalityötä, että lapsi kulkee koulumatkat itsenäisesti - meinaatko että se opettaja tulee saattamaan? Jotenkin aivan kummallisia ajatuskuvioita täynnä koko viesti.
Minä ymmärsin tuon ”hoitaa itsenäisesti koulunkäynnin ja kouluun menon” siten, että lasta ei auteta läksyissä eikä patisteta aamulla pysymään aikatauluissa. En siten, että kysymys olisi pelkästään kouluun kävelystä tai pyöräilystä, mikä taas voi asuinpaikasta riippuen tarkoittaa joko naapuriin käppäilyä tai oikeasti jopa vaarallista reittiä.
Ja kyllä, mielestäni hyvä vanhempi tekee tämän kaiken, jos vain voi olla paikalla. Herättää aamulla, huolehtii kunnon aamupalasta, toivottaa mukavat päivät, kyselee iltapäivällä koulun kuulumiset, katsoo läksyt jne.
Itse teen töitä kotoa käsin, ja olen iloinen että tähän pystyn. Koulumatkat lapsi kyllä kulkee itsenäisesti.
Mitä jos lapsi osaa hoitaa nuo asiat ihan itse? Mun kaikki lapset hoitavat itsensä ajoissa kouluun, syövät tukevan aamiaisen ja pukeutuvat asianmukaisesti säänmukaisiin vaatteisiin, ilman vahtimista. Myös läksyt ja kokeisiin lukeminen sujuu heiltä, autan jos on tarvetta varsinkaan kaksi vanhempaa eivät ole tarvinneet apua läksyissä/kokeisiin lukemisessa, molemmilla ka yli ysin. Nuorimmainen haluaa välillä tsekata että on tehnyt tehtävät oikein.
Välillä kun on aikaa, teen aamiaiset heille, mutta pääsääntöisesti hoitavat itse. Tottakai jos lapsi tarvitsee apua toiminnanohjauksessa, vanhemman tehtävä on tukea ja auttaa, mutta myös ohjata lasta siihen suuntaan, että hän pystyy itse ottamaan vastuuta omasta koulunkäynnistä (johon kuuluu läksyistä ja kokeista huolehtiminen, kouluun ajoissa meneminen, aamutoimien tekeminen ajoissa), toki ikätaso ja lapsen henkilökohtaiset taidot huomioonottaen.
Näen ihan riittävästi työssäni näitä curlingattuja lapsia, jotka eivät mitään saa tehtyä ellei aikuinen istu vieressä, heillä ei myöskään ole keinoja ratkoa mitään tilanteita itse, vaan aina tarvitaan aikuinen. Olen sitä mieltä, että on karhunpalvelus lapselle, jos aikuinen aina tekee ja selvittää asiat hänen puolestaan.Vaikka yritän tukea lapsia siihen suuntaan, että osaavat kantaa vastuun omasta elämästään, kyllä autan tarvittaessa, mutta pyydän yleensä miettimään ja yrittämään ensin itse. Tietävät että, olen aina tukena tarvittaessa, mutta en tee asioita heidän puolestaan
Ja ennenkuin joku alkaa huutelemaan, erityislapset on eri asia.
Juu, kyllä se olisikin ihan pilalle hemmottelua toivottaa lapselle aamulla kivaa koulupäivää ja kysyä vielä iltapäivällä kuulumisia. Luhistuisi varmaan koko lapsi - jos ei sitten ole jo valmiiksi erityislapsi..
Minä jopa luen iltasadun, vaikka lapset osaavat itsekin lukea.
Mitenhän nämä kaksi asiaa sulkee toisensa pois? Voin kertoa, että niin minäkin luen iltasadun lapselle, joka osaa lukea, itseasiassa teini-ikäinen velikin kuuntelee usein iltasadun samalla. Tosin myös kannustan siihen, että lukee itse myös, ei iltasatua vaan esim iktapäivällä. Ja halaan kaikkia illalla, myös sitä ihan kohta 18 vuotiasta, sekä toivotan hyvät yöt ja aamulla mukavaa koulupäivää, jos olen lähtenyt töihin niin että lapset nukkuvat, niin käyn pienimmälle sanomassa, että äiti lähtee, mukavaa koulupäivää. Isommille laitan viestinä. Jos ovat hereillä kun lähden toivottelen mukavat koulupäivät. Silti kasvatan heitä siihen, että osaavat toimia itse ja hoitaa omat asiansa sekä kantavat vastuuta
esimerkiksi koulusta.
Ainiin ja kyllä kysyn kaikilta kolmelta joka päivä miten päivä on mennyt, kenen kanssa ovat olleet ulkona jne. Tänään kyselin, että miten esikoisen eka ajotunti meni ja juteltiin siitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle valkeni jossain vaiheessa, että keskivertovanhemmat eivät pistä tikkaa ristiin lapsen koulunkäytiin. Kunhan se ei heitä vaivaa, on motto.
Päätin, että en halua tällaiseen ympäristöön lapsiani. Nämä "lapseni hoitaa itsenäisesti koulunkäynnin ja kouluun menon" -perheet saavat olla minun puolestani omissa kouluissaan. Sen voi kuvitella kyllä, miten masentavaa on opettajana olla, kun on niin suuri kuilu lasten kotielämän kanssa. Sehän onkin enemmän sosiaalityötä kuin opetusta, yritetään parasta niillä rahkeilla, mitä on.
Ja nyt en tarkoita edes mitään "sossuperheitä", vaan ihan tavallisia toppahousuperheitä, jossa vanhemmat ovat mielestään taviksia.
Mikä ihmeen itseisarvo se osallistuminen on, jos lapsi pärjää hyvin muutenkin? Ja miten se tekee opettajan työstä sosiaalityötä, että lapsi kulkee koulumatkat itsenäisesti - meinaatko että se opettaja tulee saattamaan? Jotenkin aivan kummallisia ajatuskuvioita täynnä koko viesti.
Minä ymmärsin tuon ”hoitaa itsenäisesti koulunkäynnin ja kouluun menon” siten, että lasta ei auteta läksyissä eikä patisteta aamulla pysymään aikatauluissa. En siten, että kysymys olisi pelkästään kouluun kävelystä tai pyöräilystä, mikä taas voi asuinpaikasta riippuen tarkoittaa joko naapuriin käppäilyä tai oikeasti jopa vaarallista reittiä.
Ja kyllä, mielestäni hyvä vanhempi tekee tämän kaiken, jos vain voi olla paikalla. Herättää aamulla, huolehtii kunnon aamupalasta, toivottaa mukavat päivät, kyselee iltapäivällä koulun kuulumiset, katsoo läksyt jne.
Itse teen töitä kotoa käsin, ja olen iloinen että tähän pystyn. Koulumatkat lapsi kyllä kulkee itsenäisesti.
Mitä jos lapsi osaa hoitaa nuo asiat ihan itse? Mun kaikki lapset hoitavat itsensä ajoissa kouluun, syövät tukevan aamiaisen ja pukeutuvat asianmukaisesti säänmukaisiin vaatteisiin, ilman vahtimista. Myös läksyt ja kokeisiin lukeminen sujuu heiltä, autan jos on tarvetta varsinkaan kaksi vanhempaa eivät ole tarvinneet apua läksyissä/kokeisiin lukemisessa, molemmilla ka yli ysin. Nuorimmainen haluaa välillä tsekata että on tehnyt tehtävät oikein.
Välillä kun on aikaa, teen aamiaiset heille, mutta pääsääntöisesti hoitavat itse. Tottakai jos lapsi tarvitsee apua toiminnanohjauksessa, vanhemman tehtävä on tukea ja auttaa, mutta myös ohjata lasta siihen suuntaan, että hän pystyy itse ottamaan vastuuta omasta koulunkäynnistä (johon kuuluu läksyistä ja kokeista huolehtiminen, kouluun ajoissa meneminen, aamutoimien tekeminen ajoissa), toki ikätaso ja lapsen henkilökohtaiset taidot huomioonottaen.
Näen ihan riittävästi työssäni näitä curlingattuja lapsia, jotka eivät mitään saa tehtyä ellei aikuinen istu vieressä, heillä ei myöskään ole keinoja ratkoa mitään tilanteita itse, vaan aina tarvitaan aikuinen. Olen sitä mieltä, että on karhunpalvelus lapselle, jos aikuinen aina tekee ja selvittää asiat hänen puolestaan.Vaikka yritän tukea lapsia siihen suuntaan, että osaavat kantaa vastuun omasta elämästään, kyllä autan tarvittaessa, mutta pyydän yleensä miettimään ja yrittämään ensin itse. Tietävät että, olen aina tukena tarvittaessa, mutta en tee asioita heidän puolestaan
Ja ennenkuin joku alkaa huutelemaan, erityislapset on eri asia.
Juu, kyllä se olisikin ihan pilalle hemmottelua toivottaa lapselle aamulla kivaa koulupäivää ja kysyä vielä iltapäivällä kuulumisia. Luhistuisi varmaan koko lapsi - jos ei sitten ole jo valmiiksi erityislapsi..
Minä jopa luen iltasadun, vaikka lapset osaavat itsekin lukea.
Mitenhän nämä kaksi asiaa sulkee toisensa pois? Voin kertoa, että niin minäkin luen iltasadun lapselle, joka osaa lukea, itseasiassa teini-ikäinen velikin kuuntelee usein iltasadun samalla. Tosin myös kannustan siihen, että lukee itse myös, ei iltasatua vaan esim iktapäivällä. Ja halaan kaikkia illalla, myös sitä ihan kohta 18 vuotiasta, sekä toivotan hyvät yöt ja aamulla mukavaa koulupäivää, jos olen lähtenyt töihin niin että lapset nukkuvat, niin käyn pienimmälle sanomassa, että äiti lähtee, mukavaa koulupäivää. Isommille laitan viestinä. Jos ovat hereillä kun lähden toivottelen mukavat koulupäivät. Silti kasvatan heitä siihen, että osaavat toimia itse ja hoitaa omat asiansa sekä kantavat vastuuta
esimerkiksi koulusta.Ainiin ja kyllä kysyn kaikilta kolmelta joka päivä miten päivä on mennyt, kenen kanssa ovat olleet ulkona jne. Tänään kyselin, että miten esikoisen eka ajotunti meni ja juteltiin siitä.
Eli ketjussa jossa kritisoidaan vanhempia jotka eivät ole kiinnostuneita lastensa koulunkäynnistä sinä ensin lesoat miten ei siitä tarvitsekaan olla kiinnostunut kun lapset hoitaa itse kaiken siihen liittyvän eikä niille tarvitse mitään sanoa tai tehdä koska se olisi curlausta, ja sitten kerrot että kyllä sinäkin teet juuri näitä asioita mitä muut peräänkuuluttavat toisilta vanhemmilta. Eli omien sanojesi mukaan olet curlausvanhempi. Voisit lopettaa tuon tuomitsemasi lasten koulunkäynnin tukemisen kun kerran muille länkytät siitä miten lasten pitää pärjätä ilman mitään vanhempien osallistumista. Miksi luet lapsillesi, kyllähän he osaavat sen itsekin? Eikä heiltä nyt mitään tarvitse kysellä, kertovat jos jotain on. Ihme curlaaja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle valkeni jossain vaiheessa, että keskivertovanhemmat eivät pistä tikkaa ristiin lapsen koulunkäytiin. Kunhan se ei heitä vaivaa, on motto.
Päätin, että en halua tällaiseen ympäristöön lapsiani. Nämä "lapseni hoitaa itsenäisesti koulunkäynnin ja kouluun menon" -perheet saavat olla minun puolestani omissa kouluissaan. Sen voi kuvitella kyllä, miten masentavaa on opettajana olla, kun on niin suuri kuilu lasten kotielämän kanssa. Sehän onkin enemmän sosiaalityötä kuin opetusta, yritetään parasta niillä rahkeilla, mitä on.
Ja nyt en tarkoita edes mitään "sossuperheitä", vaan ihan tavallisia toppahousuperheitä, jossa vanhemmat ovat mielestään taviksia.
Mikä ihmeen itseisarvo se osallistuminen on, jos lapsi pärjää hyvin muutenkin? Ja miten se tekee opettajan työstä sosiaalityötä, että lapsi kulkee koulumatkat itsenäisesti - meinaatko että se opettaja tulee saattamaan? Jotenkin aivan kummallisia ajatuskuvioita täynnä koko viesti.
Minä ymmärsin tuon ”hoitaa itsenäisesti koulunkäynnin ja kouluun menon” siten, että lasta ei auteta läksyissä eikä patisteta aamulla pysymään aikatauluissa. En siten, että kysymys olisi pelkästään kouluun kävelystä tai pyöräilystä, mikä taas voi asuinpaikasta riippuen tarkoittaa joko naapuriin käppäilyä tai oikeasti jopa vaarallista reittiä.
Ja kyllä, mielestäni hyvä vanhempi tekee tämän kaiken, jos vain voi olla paikalla. Herättää aamulla, huolehtii kunnon aamupalasta, toivottaa mukavat päivät, kyselee iltapäivällä koulun kuulumiset, katsoo läksyt jne.
Itse teen töitä kotoa käsin, ja olen iloinen että tähän pystyn. Koulumatkat lapsi kyllä kulkee itsenäisesti.
Mitä jos lapsi osaa hoitaa nuo asiat ihan itse? Mun kaikki lapset hoitavat itsensä ajoissa kouluun, syövät tukevan aamiaisen ja pukeutuvat asianmukaisesti säänmukaisiin vaatteisiin, ilman vahtimista. Myös läksyt ja kokeisiin lukeminen sujuu heiltä, autan jos on tarvetta varsinkaan kaksi vanhempaa eivät ole tarvinneet apua läksyissä/kokeisiin lukemisessa, molemmilla ka yli ysin. Nuorimmainen haluaa välillä tsekata että on tehnyt tehtävät oikein.
Välillä kun on aikaa, teen aamiaiset heille, mutta pääsääntöisesti hoitavat itse. Tottakai jos lapsi tarvitsee apua toiminnanohjauksessa, vanhemman tehtävä on tukea ja auttaa, mutta myös ohjata lasta siihen suuntaan, että hän pystyy itse ottamaan vastuuta omasta koulunkäynnistä (johon kuuluu läksyistä ja kokeista huolehtiminen, kouluun ajoissa meneminen, aamutoimien tekeminen ajoissa), toki ikätaso ja lapsen henkilökohtaiset taidot huomioonottaen.
Näen ihan riittävästi työssäni näitä curlingattuja lapsia, jotka eivät mitään saa tehtyä ellei aikuinen istu vieressä, heillä ei myöskään ole keinoja ratkoa mitään tilanteita itse, vaan aina tarvitaan aikuinen. Olen sitä mieltä, että on karhunpalvelus lapselle, jos aikuinen aina tekee ja selvittää asiat hänen puolestaan.Vaikka yritän tukea lapsia siihen suuntaan, että osaavat kantaa vastuun omasta elämästään, kyllä autan tarvittaessa, mutta pyydän yleensä miettimään ja yrittämään ensin itse. Tietävät että, olen aina tukena tarvittaessa, mutta en tee asioita heidän puolestaan
Ja ennenkuin joku alkaa huutelemaan, erityislapset on eri asia.
Juu, kyllä se olisikin ihan pilalle hemmottelua toivottaa lapselle aamulla kivaa koulupäivää ja kysyä vielä iltapäivällä kuulumisia. Luhistuisi varmaan koko lapsi - jos ei sitten ole jo valmiiksi erityislapsi..
Minä jopa luen iltasadun, vaikka lapset osaavat itsekin lukea.
Mitenhän nämä kaksi asiaa sulkee toisensa pois? Voin kertoa, että niin minäkin luen iltasadun lapselle, joka osaa lukea, itseasiassa teini-ikäinen velikin kuuntelee usein iltasadun samalla. Tosin myös kannustan siihen, että lukee itse myös, ei iltasatua vaan esim iktapäivällä. Ja halaan kaikkia illalla, myös sitä ihan kohta 18 vuotiasta, sekä toivotan hyvät yöt ja aamulla mukavaa koulupäivää, jos olen lähtenyt töihin niin että lapset nukkuvat, niin käyn pienimmälle sanomassa, että äiti lähtee, mukavaa koulupäivää. Isommille laitan viestinä. Jos ovat hereillä kun lähden toivottelen mukavat koulupäivät. Silti kasvatan heitä siihen, että osaavat toimia itse ja hoitaa omat asiansa sekä kantavat vastuuta
esimerkiksi koulusta.
Kun sinä kyselet lapsiltasi kuulumisia ja halailet, se on hieno juttu, mutta jos joku toinen tekee niin, hän on curling-vanhempi?
Pieni virhe sallittakoon. Vähän vitsillä.