Lue keskustelun säännöt.
Millainen huumevalistus sinulle on annettu koulussa?
13.02.2019 |
Ihan mielenkiinnosta olisi kiva lukea ja vertailla. Kirjoita viestiin myös, että mikä vuosi on kyseessä.
Kommentit (84)
Vierailija kirjoitti:
1980-luvulla meillä huumevalistus oli hurjaa pelottelua. Esitettiin täysin rappiotilassa olevien ihmisten tarinoita ja kohtaloita, olipa sinne koululle raahattu entinen rappionarkomaanikin kertomaan kammottavasta tilasta johon päätyi huumeiden takia ja josta oli onneksi vieroituksen kautta pelastunut.
En kyseenalaistanut mitään valistuksesta ennen, kuin menin yliopistoon. Seurustelin miehen kanssa, joka oli varakkaasta suomenruotsalaisesta suvusta, ja hän tunsi tyyppejä jotka viihdekäyttivät huumeita. Se oli minulle täysi shokki, että niitä voi oikeasti viihdekäyttää. Minulle oli uskoteltu, että jos mitä tahansa huumeeksi luokiteltua ottaa kerrankin, se on sitten luisu rappiotilaan edessä. Nyt näin kuitenkin koulunsa ja työnsä hoitavia, hyvin toimeentulevia, tyylikkäitä ja sporttisia tyyppejä, jotka välillä saattoivat polttaa sätkän kannabista, ottaa kokaiinia juopotellessaan boostatakseen nousua, joku kertoi kokeilleensa LSD:tä tai amfetamiiniakin. Yleensäkin, he suhtautuivat eri aineisiin ja niiiden aiheuttamiiin oloihin kiiinostuneesti, ei pelokkaasti. Eikä kukaan näyttänyt mihinkään rappioituvan.
Uskalsin sitten parin vuoden päästä itsekin kokeilla, tosin vain kannabista ja kerran taikasieniä. Molemmat kokemukset oli hyviä eivätkä johtaneet pakonomaiseen tarpeeseen saada ainetta lisää. Aloin etsiä vähän faktaa aineista ja jouduin toteamaan että koulumme huumevalistus oli ollut ala-arvoista, esittänty valtavasti väärää tietoa. Pelotteluvaikutus voi toki toimia niin kauan, kuin nuoret uskoo auktoriteettia, että tämä puhuu totta, mutta kyllä ainakin mulle meni pohja koko valistukselta kun lopulta tajusin että siellä oli puhuttu silkkaa paskaa pelottelumielessä.
Sehän on tarkoitettu pelotteeksi, kunnes oma järki kasvaa sen verran, ettei ota huumeita. No kaikille ei ehkä kasva se järki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
1980-luvulla meillä huumevalistus oli hurjaa pelottelua. Esitettiin täysin rappiotilassa olevien ihmisten tarinoita ja kohtaloita, olipa sinne koululle raahattu entinen rappionarkomaanikin kertomaan kammottavasta tilasta johon päätyi huumeiden takia ja josta oli onneksi vieroituksen kautta pelastunut.
En kyseenalaistanut mitään valistuksesta ennen, kuin menin yliopistoon. Seurustelin miehen kanssa, joka oli varakkaasta suomenruotsalaisesta suvusta, ja hän tunsi tyyppejä jotka viihdekäyttivät huumeita. Se oli minulle täysi shokki, että niitä voi oikeasti viihdekäyttää. Minulle oli uskoteltu, että jos mitä tahansa huumeeksi luokiteltua ottaa kerrankin, se on sitten luisu rappiotilaan edessä. Nyt näin kuitenkin koulunsa ja työnsä hoitavia, hyvin toimeentulevia, tyylikkäitä ja sporttisia tyyppejä, jotka välillä saattoivat polttaa sätkän kannabista, ottaa kokaiinia juopotellessaan boostatakseen nousua, joku kertoi kokeilleensa LSD:tä tai amfetamiiniakin. Yleensäkin, he suhtautuivat eri aineisiin ja niiiden aiheuttamiiin oloihin kiiinostuneesti, ei pelokkaasti. Eikä kukaan näyttänyt mihinkään rappioituvan.
Uskalsin sitten parin vuoden päästä itsekin kokeilla, tosin vain kannabista ja kerran taikasieniä. Molemmat kokemukset oli hyviä eivätkä johtaneet pakonomaiseen tarpeeseen saada ainetta lisää. Aloin etsiä vähän faktaa aineista ja jouduin toteamaan että koulumme huumevalistus oli ollut ala-arvoista, esittänty valtavasti väärää tietoa. Pelotteluvaikutus voi toki toimia niin kauan, kuin nuoret uskoo auktoriteettia, että tämä puhuu totta, mutta kyllä ainakin mulle meni pohja koko valistukselta kun lopulta tajusin että siellä oli puhuttu silkkaa paskaa pelottelumielessä.
No sä käytät niitä lahjoja, jotka olet saanut. Kyllä sillä valistuksella pelastetaan henkiäkin, koska jotkut eivät ala maisteleen ja haisteleen ollenkaan. mutta nyt on sinun aikasi huolehtia, että jälkikasvusi osaa toimia asian kanssa.
Huumevalistusta ei ainakaan mun aikana 2000-luvun alussa ollu lainkaan Helsingin koulussa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1980-luvulla meillä huumevalistus oli hurjaa pelottelua. Esitettiin täysin rappiotilassa olevien ihmisten tarinoita ja kohtaloita, olipa sinne koululle raahattu entinen rappionarkomaanikin kertomaan kammottavasta tilasta johon päätyi huumeiden takia ja josta oli onneksi vieroituksen kautta pelastunut.
En kyseenalaistanut mitään valistuksesta ennen, kuin menin yliopistoon. Seurustelin miehen kanssa, joka oli varakkaasta suomenruotsalaisesta suvusta, ja hän tunsi tyyppejä jotka viihdekäyttivät huumeita. Se oli minulle täysi shokki, että niitä voi oikeasti viihdekäyttää. Minulle oli uskoteltu, että jos mitä tahansa huumeeksi luokiteltua ottaa kerrankin, se on sitten luisu rappiotilaan edessä. Nyt näin kuitenkin koulunsa ja työnsä hoitavia, hyvin toimeentulevia, tyylikkäitä ja sporttisia tyyppejä, jotka välillä saattoivat polttaa sätkän kannabista, ottaa kokaiinia juopotellessaan boostatakseen nousua, joku kertoi kokeilleensa LSD:tä tai amfetamiiniakin. Yleensäkin, he suhtautuivat eri aineisiin ja niiiden aiheuttamiiin oloihin kiiinostuneesti, ei pelokkaasti. Eikä kukaan näyttänyt mihinkään rappioituvan.
Uskalsin sitten parin vuoden päästä itsekin kokeilla, tosin vain kannabista ja kerran taikasieniä. Molemmat kokemukset oli hyviä eivätkä johtaneet pakonomaiseen tarpeeseen saada ainetta lisää. Aloin etsiä vähän faktaa aineista ja jouduin toteamaan että koulumme huumevalistus oli ollut ala-arvoista, esittänty valtavasti väärää tietoa. Pelotteluvaikutus voi toki toimia niin kauan, kuin nuoret uskoo auktoriteettia, että tämä puhuu totta, mutta kyllä ainakin mulle meni pohja koko valistukselta kun lopulta tajusin että siellä oli puhuttu silkkaa paskaa pelottelumielessä.
Sehän on tarkoitettu pelotteeksi, kunnes oma järki kasvaa sen verran, ettei ota huumeita. No kaikille ei ehkä kasva se järki.
Eli on ok valehdella, jos tarkoitus on hyvä? Päteekö tämä muissa kuin päihdeasioissa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1980-luvulla meillä huumevalistus oli hurjaa pelottelua. Esitettiin täysin rappiotilassa olevien ihmisten tarinoita ja kohtaloita, olipa sinne koululle raahattu entinen rappionarkomaanikin kertomaan kammottavasta tilasta johon päätyi huumeiden takia ja josta oli onneksi vieroituksen kautta pelastunut.
En kyseenalaistanut mitään valistuksesta ennen, kuin menin yliopistoon. Seurustelin miehen kanssa, joka oli varakkaasta suomenruotsalaisesta suvusta, ja hän tunsi tyyppejä jotka viihdekäyttivät huumeita. Se oli minulle täysi shokki, että niitä voi oikeasti viihdekäyttää. Minulle oli uskoteltu, että jos mitä tahansa huumeeksi luokiteltua ottaa kerrankin, se on sitten luisu rappiotilaan edessä. Nyt näin kuitenkin koulunsa ja työnsä hoitavia, hyvin toimeentulevia, tyylikkäitä ja sporttisia tyyppejä, jotka välillä saattoivat polttaa sätkän kannabista, ottaa kokaiinia juopotellessaan boostatakseen nousua, joku kertoi kokeilleensa LSD:tä tai amfetamiiniakin. Yleensäkin, he suhtautuivat eri aineisiin ja niiiden aiheuttamiiin oloihin kiiinostuneesti, ei pelokkaasti. Eikä kukaan näyttänyt mihinkään rappioituvan.
Uskalsin sitten parin vuoden päästä itsekin kokeilla, tosin vain kannabista ja kerran taikasieniä. Molemmat kokemukset oli hyviä eivätkä johtaneet pakonomaiseen tarpeeseen saada ainetta lisää. Aloin etsiä vähän faktaa aineista ja jouduin toteamaan että koulumme huumevalistus oli ollut ala-arvoista, esittänty valtavasti väärää tietoa. Pelotteluvaikutus voi toki toimia niin kauan, kuin nuoret uskoo auktoriteettia, että tämä puhuu totta, mutta kyllä ainakin mulle meni pohja koko valistukselta kun lopulta tajusin että siellä oli puhuttu silkkaa paskaa pelottelumielessä.
No sä käytät niitä lahjoja, jotka olet saanut. Kyllä sillä valistuksella pelastetaan henkiäkin, koska jotkut eivät ala maisteleen ja haisteleen ollenkaan. mutta nyt on sinun aikasi huolehtia, että jälkikasvusi osaa toimia asian kanssa.
No joo, tietyssä mielessä tuo tietysti toimi, koska lykkäsin sitä kokeilemista niinkin pitkälle kuin yliopistoikään, jolloin sitä oli jo esim. teini-ikäistä paljon kypsempi päättämään mitä riskejä ottaa elämässään.
Nykyään vaan epäilen, että toimisi huonommin, koska on Internet, joista lapset saavat erilaista tietoa kuin mitä pelotteluvalistajat antavat. Omille lapsille olenkin korostanut enemmän aineiden laittomuutta ja laittomien tekojen seurauksia (paitsi viranomaisten kanssa tekemiseen joutuminen ja rikosrekisterimerkinnät, myös joutuminen tekemisiin rikollisten kanssa, velat diilereille jne) kuin varsinaisesti vaaroja aineista. Niitä itse kemikaalien vaaroja on katseltu sivuilta, joissa on ihan tutkijoiden selvityksiä tästä aiheesta, ja niillä sivuillahan myös laillinen alkoholi on varsin korkealla haitallisuus- ja riippuvuuspotentiaalilistauksessa. Itse tunnen paljon enemmän alkoholin kuin laittomien huumeiden kanssa vaikeuksiin joutuneita, joten en halua vähätellä senkään vaaroja, vaikka teenkin selväksi että lakeja pitää ehdottomasti tietysti noudattaa ja jos joku aine on laiton, sitä ei käytetä jo ihan tästä syystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
90-luvun alkua oli, kun lukiossa kävi joku ex-narkki puhumassa. Hyvin rehellisesti kertoi tarinaansa ja sitä tilannetta, josta havantui, että nyt piisaa. Oli kuulemma mannut kolme päivää jonkun tuntemattoman parvekkeella ja vointi ollut erittäin heikko. Kertoi myös kuinka vaivihkaa asia oli alkanut ja ajautunut pahempaan suuntaan. Mielestäni se oli paljon parempi esitys, kuin opettajan kertomat legendaariset ratinat isensä kuorijoista ja katolta hyppijöistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1980-luvulla meillä huumevalistus oli hurjaa pelottelua. Esitettiin täysin rappiotilassa olevien ihmisten tarinoita ja kohtaloita, olipa sinne koululle raahattu entinen rappionarkomaanikin kertomaan kammottavasta tilasta johon päätyi huumeiden takia ja josta oli onneksi vieroituksen kautta pelastunut.
En kyseenalaistanut mitään valistuksesta ennen, kuin menin yliopistoon. Seurustelin miehen kanssa, joka oli varakkaasta suomenruotsalaisesta suvusta, ja hän tunsi tyyppejä jotka viihdekäyttivät huumeita. Se oli minulle täysi shokki, että niitä voi oikeasti viihdekäyttää. Minulle oli uskoteltu, että jos mitä tahansa huumeeksi luokiteltua ottaa kerrankin, se on sitten luisu rappiotilaan edessä. Nyt näin kuitenkin koulunsa ja työnsä hoitavia, hyvin toimeentulevia, tyylikkäitä ja sporttisia tyyppejä, jotka välillä saattoivat polttaa sätkän kannabista, ottaa kokaiinia juopotellessaan boostatakseen nousua, joku kertoi kokeilleensa LSD:tä tai amfetamiiniakin. Yleensäkin, he suhtautuivat eri aineisiin ja niiiden aiheuttamiiin oloihin kiiinostuneesti, ei pelokkaasti. Eikä kukaan näyttänyt mihinkään rappioituvan.
Uskalsin sitten parin vuoden päästä itsekin kokeilla, tosin vain kannabista ja kerran taikasieniä. Molemmat kokemukset oli hyviä eivätkä johtaneet pakonomaiseen tarpeeseen saada ainetta lisää. Aloin etsiä vähän faktaa aineista ja jouduin toteamaan että koulumme huumevalistus oli ollut ala-arvoista, esittänty valtavasti väärää tietoa. Pelotteluvaikutus voi toki toimia niin kauan, kuin nuoret uskoo auktoriteettia, että tämä puhuu totta, mutta kyllä ainakin mulle meni pohja koko valistukselta kun lopulta tajusin että siellä oli puhuttu silkkaa paskaa pelottelumielessä.
Sehän on tarkoitettu pelotteeksi, kunnes oma järki kasvaa sen verran, ettei ota huumeita. No kaikille ei ehkä kasva se järki.
Eli on ok valehdella, jos tarkoitus on hyvä? Päteekö tämä muissa kuin päihdeasioissa?
Tietysti se entinen narkki voisi antaa yksityiskohtaisempaakin tietoa eri huumeiden vaikuttavuudesta ja tuntemuksista lapsosille mutta olisiko siinäkään sitten järkeä. Ja se seurue, jossa henki ei ei ole parinkympikään arvoinen on huonompi kuin vaikka joku kaveripiiri missä osataan pitää hauskaa ilman huumaavia aineitakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei mitään muistikuvaa. En ole koskaan ollut kiinnostunut käyttämään huumeita. Alkoholia juon harvoin yhden mukillisen. Tupakoin joitakin vuosia mutta siitäkin pääsin eroon.
Terveystiedon kirjassa oli tarina Jarista, joka meni bileisiin, joi pari kaljaa, sammui lumihankeen ja kuoli. Ei päästy siinä jutussa huumeisiin asti :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä valistus oli porttiteoria jonka mukaan kannabiksesta siirrytään automaattisesti heroiiniin parissa viikossa.
Tämmöistä kasarin puolivälissä. Lsd sai hyppäämään katolta tai kuorimaan itsensä veitsellä. Kauhuvalistuksella on vain se peloitevaikutus. Kun huomataan että on valehdeltu niin tulee epäily että mistä kaikesta muusta on valehdeltu?
Vierailija kirjoitti:
... kertoi perinteiset "yksi huumeidenkäyttäjä otti kerran LSD:tä ja luuli osaavansa lentää ja hyppäsi parvekkeelta ja kuoli" ja "yksi toinen otti kerran kannabista ja luuli olevansa appelsiini ja kuori itsensä". Uskoin noihin ihan täysillä silloin.
Uskomatonta kuinka pitkään nämä samat tarinat ovat näiden valistajien valikoimassa. Eli ainakin 20 vuotta on samoilla tarinoilla peloteltu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ollut useammassa eri koulussa peruskoulun aikana, joten tuli kuultua monenlaisia tarinoita. Parhaasta päästä oli se tyyppi, joka selitti aika hauskalla tyylillä päihteiden vaikutuksia aivotoimintaan. Siinä tuli esiin sekä se puoli, miksi ihmiset saattavat tykätä käyttää päihteitä, että se, miksi ei kuitenkaan kannattaisi. Huonompaa laitaa taas edusti ylipelotteleva tupakkavalistaja, joka kertoi 17-vuotiaasta tytöstä, joka oli saanut sydänkohtauksen tupakan takia. Silloin en tiennyt asioista kovin paljoa, joten tarina meni läpi, mutta aikuisen ymmärryksellä hahmotan, että (mikäli tarina ylipäätään pitää paikkansa) hänellä on täytynyt olla joko jotain vikaa sydämessä muutenkin, tai sitten niin ääriharvinaisen huono tuuri, että yksittäistapauksen käyttö valistuksessa on vastuutonta.
En muista vuotta mutta kovasti toitotettiin että diilerit jakaa huumeita ilmaiseksi että nuoret jäis koukkuun :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1980-luvulla meillä huumevalistus oli hurjaa pelottelua. Esitettiin täysin rappiotilassa olevien ihmisten tarinoita ja kohtaloita, olipa sinne koululle raahattu entinen rappionarkomaanikin kertomaan kammottavasta tilasta johon päätyi huumeiden takia ja josta oli onneksi vieroituksen kautta pelastunut.
En kyseenalaistanut mitään valistuksesta ennen, kuin menin yliopistoon. Seurustelin miehen kanssa, joka oli varakkaasta suomenruotsalaisesta suvusta, ja hän tunsi tyyppejä jotka viihdekäyttivät huumeita. Se oli minulle täysi shokki, että niitä voi oikeasti viihdekäyttää. Minulle oli uskoteltu, että jos mitä tahansa huumeeksi luokiteltua ottaa kerrankin, se on sitten luisu rappiotilaan edessä. Nyt näin kuitenkin koulunsa ja työnsä hoitavia, hyvin toimeentulevia, tyylikkäitä ja sporttisia tyyppejä, jotka välillä saattoivat polttaa sätkän kannabista, ottaa kokaiinia juopotellessaan boostatakseen nousua, joku kertoi kokeilleensa LSD:tä tai amfetamiiniakin. Yleensäkin, he suhtautuivat eri aineisiin ja niiiden aiheuttamiiin oloihin kiiinostuneesti, ei pelokkaasti. Eikä kukaan näyttänyt mihinkään rappioituvan.
Uskalsin sitten parin vuoden päästä itsekin kokeilla, tosin vain kannabista ja kerran taikasieniä. Molemmat kokemukset oli hyviä eivätkä johtaneet pakonomaiseen tarpeeseen saada ainetta lisää. Aloin etsiä vähän faktaa aineista ja jouduin toteamaan että koulumme huumevalistus oli ollut ala-arvoista, esittänty valtavasti väärää tietoa. Pelotteluvaikutus voi toki toimia niin kauan, kuin nuoret uskoo auktoriteettia, että tämä puhuu totta, mutta kyllä ainakin mulle meni pohja koko valistukselta kun lopulta tajusin että siellä oli puhuttu silkkaa paskaa pelottelumielessä.
Sehän on tarkoitettu pelotteeksi, kunnes oma järki kasvaa sen verran, ettei ota huumeita. No kaikille ei ehkä kasva se järki.
Tuollaisista pelotteluista tulee mieleen se terveystiedon (?) opettaja Mean Girls-leffasta.
"Jos harrastat seksiä, tulet raskaaksi ja kuolet. Älkää harrastako seksiä."
Vierailija kirjoitti:
En muista vuotta mutta kovasti toitotettiin että diilerit jakaa huumeita ilmaiseksi että nuoret jäis koukkuun :D
Joo, tämä. Uskoteltiin, että diilerit päivystävät tuolla kadunkulmassa ja jakelevat ihmisille avoimesti huumeita ja niitä ei sitten kuulkaas ikinä pidä mennä ottamaan.
Voisin vaikka lyödä vetoa koko omaisuudestani, että kukaan diileri maailmanhistorian aikana ei ole tehnyt näin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Arjen realismi toiminut hyvin huumevalistajana: Itiksessä ja Assalla näkee huppupäisiä luusereita kulkemassa klo 10-> ja ne on sen verran ikävä näky, että eipä kiinnosta.
Naapurin keskiluokkainen poika sekaantui (ADHD:nsa vuoksi?) koulun pahisjengeihin yläasteella ja päätyi käyttämään ja myymään huumeita. Istui vankilassakin. Vanhempansa olivat pelosta kankeina, kun poika pölli heidän poissa ollessaan kotoa kamaa, jolla makseli huumevelkojaan. Nukkui päivät, hillui yöt. Onneksi otti tahallisen yliannostuksen ja kuoli parikymppisenä pois. Vanhempansa huokasivat helpotuksesta. Silti aika surullista, oli söpö pikkupoika silloin lapsena.
Älä nyt viitsi. Vanhemmat ei huokaise helpotuksesta kun lapsi kuolee, eikä parikymppinen ihminen koskaan ole mikään toivoton tapaus.
No OK, kyllä ne vanhemmat surivat kuolemaa, mutta surivat ja pelkäsivät joka päivä muutenkin kun poika oli vielä elossa (hiuksetkin harmaantuivat stressis vuoksi täysin). Tuo naapurin äiti totesi, että nyt voivat nukkua yönsä hyvin, kun X on poissa. Kaiken koittivat, monet vieroitukset käytiin ym. mutta eipä auttanut mikään. Harmi, kun kyseessä oli vielä ainokainen lapsi.
Parikymppisestäkään ei tule enää mitään, jos se ei itse halua eikä kykene. Ja aivot on pilattu esim. liuottimien ja kovien huumeiden vuoksi. Ri kollista ei myöskään motivoi aloittaa ns. normielämää, kun rästissä on maksuja, joita makselee palkoistaan. (Kuka tuollaisen palkkaa töihinkään, kun tulijoita riittää?) Ja kaveripiiri on sitä pi riporukkaa, joka osaa kyllä vainota, vaikka itse haluaisi irti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1980-luvulla meillä huumevalistus oli hurjaa pelottelua. Esitettiin täysin rappiotilassa olevien ihmisten tarinoita ja kohtaloita, olipa sinne koululle raahattu entinen rappionarkomaanikin kertomaan kammottavasta tilasta johon päätyi huumeiden takia ja josta oli onneksi vieroituksen kautta pelastunut.
En kyseenalaistanut mitään valistuksesta ennen, kuin menin yliopistoon. Seurustelin miehen kanssa, joka oli varakkaasta suomenruotsalaisesta suvusta, ja hän tunsi tyyppejä jotka viihdekäyttivät huumeita. Se oli minulle täysi shokki, että niitä voi oikeasti viihdekäyttää. Minulle oli uskoteltu, että jos mitä tahansa huumeeksi luokiteltua ottaa kerrankin, se on sitten luisu rappiotilaan edessä. Nyt näin kuitenkin koulunsa ja työnsä hoitavia, hyvin toimeentulevia, tyylikkäitä ja sporttisia tyyppejä, jotka välillä saattoivat polttaa sätkän kannabista, ottaa kokaiinia juopotellessaan boostatakseen nousua, joku kertoi kokeilleensa LSD:tä tai amfetamiiniakin. Yleensäkin, he suhtautuivat eri aineisiin ja niiiden aiheuttamiiin oloihin kiiinostuneesti, ei pelokkaasti. Eikä kukaan näyttänyt mihinkään rappioituvan.
Uskalsin sitten parin vuoden päästä itsekin kokeilla, tosin vain kannabista ja kerran taikasieniä. Molemmat kokemukset oli hyviä eivätkä johtaneet pakonomaiseen tarpeeseen saada ainetta lisää. Aloin etsiä vähän faktaa aineista ja jouduin toteamaan että koulumme huumevalistus oli ollut ala-arvoista, esittänty valtavasti väärää tietoa. Pelotteluvaikutus voi toki toimia niin kauan, kuin nuoret uskoo auktoriteettia, että tämä puhuu totta, mutta kyllä ainakin mulle meni pohja koko valistukselta kun lopulta tajusin että siellä oli puhuttu silkkaa paskaa pelottelumielessä.
Sehän on tarkoitettu pelotteeksi, kunnes oma järki kasvaa sen verran, ettei ota huumeita. No kaikille ei ehkä kasva se järki.
Eli on ok valehdella, jos tarkoitus on hyvä? Päteekö tämä muissa kuin päihdeasioissa?
En tiedä, kuinka paljon olet varhais-teinixien kanssa tekemisissä, mutta minusta juuri rajut pelotetarinat toimivat tuossa iässä parhaiten. Heillä kun on ihan fyysisestikin aivot kehitysvaiheessa, eikä kaikki uppoa tajuntaan samoin kuin myöhemmin. Kun järki kasvaa ja vastuuntunto kehittyy, on ehkä parempi hetki alkaa analysoida, että miten huumeet noin niinkuin fyysisesti/rikollisuuden kannalta vaikuttavat. Että kiinnostaako sellainen elämänpiiri.
Sid ja Nancy on jotakin romanttista tuon ikäisestä, joten jonkun selviytyneen kuluneennäköisen narkin tarinat voivat olla parempia kuin sossutädin sepitykset.
Sinäkin muuten nuorena opiskelijana ihannoit niin paljon suomenruotsalaista menestyjäkaartia, että kuitenkin kokeilit huumeita (miellyttämisenhalusta?). Tuo, että palaa huvimielessä aina uudelleen, on yksi riippuvuuden tapa. Niistäkin menestyjistä osa on riippuvaisia, mutteivät myönnä sitä vielä.
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut useammassa eri koulussa peruskoulun aikana, joten tuli kuultua monenlaisia tarinoita. Parhaasta päästä oli se tyyppi, joka selitti aika hauskalla tyylillä päihteiden vaikutuksia aivotoimintaan. Siinä tuli esiin sekä se puoli, miksi ihmiset saattavat tykätä käyttää päihteitä, että se, miksi ei kuitenkaan kannattaisi. Huonompaa laitaa taas edusti ylipelotteleva tupakkavalistaja, joka kertoi 17-vuotiaasta tytöstä, joka oli saanut sydänkohtauksen tupakan takia. Silloin en tiennyt asioista kovin paljoa, joten tarina meni läpi, mutta aikuisen ymmärryksellä hahmotan, että (mikäli tarina ylipäätään pitää paikkansa) hänellä on täytynyt olla joko jotain vikaa sydämessä muutenkin, tai sitten niin ääriharvinaisen huono tuuri, että yksittäistapauksen käyttö valistuksessa on vastuutonta.
Meillä oli rajua tupakkavalistusta -89, kun näytettiin oikeita ruuminavauskuvia, miltä näyttää tupakoimattoman (vaaleanpunaiset) keuhkot ja ne tupakoivan mustat, nokiset keuhkot.
Ne oli kyllä pysäyttävät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut useammassa eri koulussa peruskoulun aikana, joten tuli kuultua monenlaisia tarinoita. Parhaasta päästä oli se tyyppi, joka selitti aika hauskalla tyylillä päihteiden vaikutuksia aivotoimintaan. Siinä tuli esiin sekä se puoli, miksi ihmiset saattavat tykätä käyttää päihteitä, että se, miksi ei kuitenkaan kannattaisi. Huonompaa laitaa taas edusti ylipelotteleva tupakkavalistaja, joka kertoi 17-vuotiaasta tytöstä, joka oli saanut sydänkohtauksen tupakan takia. Silloin en tiennyt asioista kovin paljoa, joten tarina meni läpi, mutta aikuisen ymmärryksellä hahmotan, että (mikäli tarina ylipäätään pitää paikkansa) hänellä on täytynyt olla joko jotain vikaa sydämessä muutenkin, tai sitten niin ääriharvinaisen huono tuuri, että yksittäistapauksen käyttö valistuksessa on vastuutonta.
Meillä oli rajua tupakkavalistusta -89, kun näytettiin oikeita ruuminavauskuvia, miltä näyttää tupakoimattoman (vaaleanpunaiset) keuhkot ja ne tupakoivan mustat, nokiset keuhkot.
Ne oli kyllä pysäyttävät.
No itse poltin aikani vaikka oli valistettu ja rumia kuvia lopulta laitettu askiin. Tupakasta on siis ihan turha valistaa, koska minua se ei estänyt. Minua esti huono rahatilanne ja yskä.
Yläasteella (2011) näytettiin joku video, jossa kerrottiin että jos yhdenkin kerran kokeilee jotain huumetta niin jää koukkuun ja joutuu loppuelämänsä asumaan kadulla hylkiönä. Sitten tämä videon näyttäjä (en muista mikä oli ammatiltaan, joku nuorisotyöntekijä varmaan) kertoi perinteiset "yksi huumeidenkäyttäjä otti kerran LSD:tä ja luuli osaavansa lentää ja hyppäsi parvekkeelta ja kuoli" ja "yksi toinen otti kerran kannabista ja luuli olevansa appelsiini ja kuori itsensä". Uskoin noihin ihan täysillä silloin.