Lue keskustelun säännöt.
Taidan olla narsisti
11.02.2019 |
Olen tässä viimeaikaisten suhteiden päättymisen jälkeen löytänyt itsestäni aivan uuden aallonpohjan. Jos en manipuloi ihmistä jatkamaan suhdetta kanssani, lähden kaasuvalottamaan. En tiedä miksi, mutta jotenkin se tuntuu minusta todella hyvältä poistua suhteesta voittajana. Tiedostan toki tekeväni näitä asioita, mutta en koskaan ylitä rajoja ihmisten kanssa, joita arvostan. Kun rakkaus muuttuu vihaksi, olen valmis menemään melko pitkälle tuottaakseni toiselle pahaa mieltä. Ja nautin siitä. Ihmisiä, joista en välitä, kohtelen kuin ilmaa.
Jossain keskustelussa oli puhetta narsistisesta lähteestä tms. Itse en etsi heikkoja ja kiusattavia uhreja, vaan itseäni vahvempia. On jotenkin mukavampaa päästä niskan päälle, silloin kun on kunnon vastus.
Kommentit (232)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuovatko nuo "vahvemmat" ihmiset sinulle sellaisen tunteen, että olet itsekin vähän tärkeämpi kuin muut tavalliset tallaajat? Pyritkö kauniiden, rohkeiden, menestyvien ihmisten kavereiksi ja vähän liiotteletkin teidän välistänne tuttavuutta?
Narsistille tämä olisi tyypillistä. Myöskin vahva häpeän pelko. Se, että joku nolaisi tai häpäisisi sinut, paljastaisi sinulle itsellesikin, että et ole sitä mitä luulet. Näissä tilanteissa narsisti saattaa mennä hetkellisesti todella, todella pimeään paikkaan. Vihaa, itseinhoa häpeää. Sen jälkeen narsisti rakentaa itsetuntonsa uudelleen valheilla. Joku on ollut ilkeä sinua kohtaan, koska hän on KATEELLINEN sinulle. Joku on sanonut sinulle jotain, kieltänyt sinulta jotain, koska hän on TYHMEMPI kuin sinä. Jne.
Narsistin ns. vahva psyyke rakennetaan valheilla ja grandiooseilla kuvitelmilla omasta erinomaisuudesta. Et jää ajatuksiin, joissa joku on ollut sinulle ilkeä, koska olet itse huono ihminen. Tai että sinulta on kielletty jotain (työmahdollisuus jne) koska olet yksinkertaisesti heikkolahjainen ko. asiaan, eikä sinua taitavampi halua sinua siihen mukaan.
Ja jos joku "häpäisee" sinut, janoat kostoa. Itse osaat hurmaavasti nauraa itsellesi. Mutta kukaan muu ei saa sitä tehdä.
Juontaa juurensa siihen, että sinua on häpäisty ja nolattu paljon lapsena. Häpeä kuuluu kasvuun, ja terve psyyke käy sen läpi ja kasvaa aikuiseksi. Narsistin kasvoihin on usein vanhemman toimesta hierottu sitä häpeää, naurettu ja häpäisty muiden nähden.
Kuulostaako mikään tässä tutulta?
Ei oikeastaan. Pyrin omassa elämässäni etenemään sellaisia polkuja pitkin, jotka tuovat minulle ylpeyttä. Kauneus ei merkitse minulle mitään, koska se katoaa. Älykkyys ja taidokkuus, ja jonkinlainen mielenrauha merkitsevät minulle enemmän. Minua vain pitkästyttävät suunnattomasti ihmiset, jotka eivät stimuloi minua mitenkään. Minusta ei ole hauskaa kiusata itseäni heikompia, enkä vahvempienkaan kanssa iske vyön alle, kovin usein ainakaan. Ihmiset avautuvat minulle helposti vaikeistakin asioista, koska olen ulkoiselta olemukselta kiltti ja hiljainen. Herätän heidän luottamuksensa. Näillä tiedoilla voisin käytännössä murentaa kokonaisia elämiä, mutta kai jokin murena empatiaa minussa estää sen. Tai sitten odotan sopivaa aikaa. En osaa sanoa. Fyysinen väkivalta ei ole koskaan ollut ongelmani.
Minua häpäistiin ja nolattiin paljon lapsena. Tunnen syvää ja häpeää ja riittämättömyyttä monistakin asioista, mutta en syytä niistä muita. En myöskään lällättele toisten ihmisten tyhmyydellä tai kateudella. Se on lapsellista. Kostonhimoni ohjautuu pääasiassa miehiin. Naiset ovat minulle aika yhdentekeviä, paitsi jos he ovat minua parempia jossain. Silloin ärsyttää.
Saatan käyttää paljonkin aikaa saadakseni jonkin tietynlaisen taidon, näyttääkseni seurassa paremmalta. Opettelin esimerkiksi aikuisiällä soittamaan viulua ihan vain näyttämisen halusta. Menin huippuyliopistoon, koska halusin sen statuksen. Onnekseni opin asioita melko nopeasti, sillä pitkäjänteisyyttä minulla ei ole nimeksikään. Tämän vuoksi en ole valmistunut, mutta teen alani töitä, koska osaan sujuvasti valehdella itseni asemaan johon haluan, ja sitten opettelen siihen vaadittavat taidot. Tästä koen alemmuutta, koska vaikka työni vaatiikin taitoja, joita ei kaikilla ole, en koe sitä tarpeeksi arvostetuksi. Työelämä sitä paitsi kaikesta glorifioinnistaan huolimatta on pääasiallisesti apinoiden leikkikenttä. Mielestäni on typerää, että tradenomin autuus on toimistotyö kahdella kahvitunnilla ja lounastunnilla, ja tämä on jotenkin tavoittelemisen arvoista.
Ei ole kyse siitä, että lällättelisit. Vaan että mielessäsi itsellesi kategorisoit ihmisiä huonommiksi. Ei se ole tiedostettua, etkä pysty käsittelemään sitä sellaisena prosessina, koska se on osa persoonallisuuttasi. Totuus on että monikin nainen, tradenomikin, on sinua parempi ja arvostetumpi. Tokihan sinä sen tietäisit jos uskaltaisit myöntää. Tradenomilla on sitä paitsi tutkinto - jotain mitä sinulla ei ole.
Kerrot itsestäsi aika mielin kielin. Olet erityinen ja osaava, ja luulet olevasi empaattinen. Huonot puolesikin lasket hyviksi.
Juuri esim. alemmuutesi tutkinnottomuudesta on sellainen kipupiste mitä tarkastelisin. Suututtaako jos joku tradenomi nolaa sinut, on fiksumpi? Ehkäpä hänkin oppi soittamaan viulua nopeasti, et vaan tiedä koska häntä ei kiinnosta se, mitä muut hänestä ajatelee. Koska hänellä on itsetunto. Antaisitko tämän tradenomin joka häpäisee sinut julkisesti, olla? Pystyisitkö hyväksymään että hän on sinua fiksumpi? Vai alkaisiko tästä joku kehä, jossa todistelet itsellesi ja muille jotain?
Et sinä pysty, jos olet narsisti, huomaamaan oman persoonallisuutesi kipupisteitä noin helposti. Ehkäpä et koskaan. Mutta johonkin jännään alkuun olet päässyt. Mutta jatko vaatisi sitä, että myöntäisit että narsismi sinussa ei ole mitään hienoa elokuvanarsismia, jossa olet taidokas tyyppi, vaan pieni nolattu housuun pissannut lapsi, joille muut ympärilläsi nauraa, vaikka et pysty sitä tajuamaan tai hyväksymään. Se ei ole kauhean kivaa, niin en usko siihen kohdallasi.
En ole nähnyt sitä muidenkaan narsistien kohdalla, koska nämä pienet säröt toiminnassa paikataan jollain positiviisella selityksellä itsestä. Että olet vaan niin erityinen ja vahva luonne. Ja vähän fiksumpi kuin muut - ja tadaa olet taas naurun kohteena mutta itseesi tyytyväinen.
Mielenkiintoista, että tartuit tuohon tradenomi-täkyyn noin hanakasti, vaikka havaintoni liittyi pääasiassa työmarkkinoihin.
Mutta ei, en suutu, jos tradenomi nolaa minut. Pystyn myös hyväksymään sen, että joku on minua älykkäämpi. Mielestäni älykkyys on ihmisen kiehtovimpia piirteitä. Oma älykkyyteni rajoittuu nopeaan oppimiseen ja hyvään muistiin, joten en koe olevani sillä saralla mitenkään poikkeuksellinen. Tutkinto ei kerro sen kummemmasta älykkyydestä, kuten varmaan sinäkin tiedät, vain pitkäjänteisyydestä. Sen puutetta jossain välissä harmittelinkin, mutta halusit tarttua tähän älykkyyteen.
En yleensä ottaen hankkiudu sellaisiin tilainteisiin, joissa joku pääsisi "nolaamaan minut julkisesti". Se vaatisi jonkinlaista persoonan epävakautta ja altiutta asettaa itseensä huonoon valoon. Ja tiedostamattomat prosessit jäävät tiedostamattomiksi lähinnä niille, jotka eivät näe edessään aukeavaa polkua. Mielenterveystyö olisi täysin hyödytöntä, jos tiedostamatonta ei voisi käsitellä. Kykenen tarkastelemaan itseäni, käytöstäni ja sen seurauksia kohtuullisen objektiivisesti.
Kuten olen tässä jo aiemmin sanonut, koen varsinaista vihaa oikeastaan vain parisuhteissa. En tiedä, mistä johtuu, mutta selvitys on käynnissä. Saatan tuntea hetken aikaa nolostuvani ja ärsyyntyväni, jos minut nolataan jossain sosiaalisessa tilanteessa, mutta se lienee aivan normaalia. Sanoin myös jo aiemmin, että tunnen kyllä häpeää ja alemmuudenarvoa. Sivuutit kuitenkin nämäkin päätelmäni, koska ilmeisesti tarkoitus on nyt keppihevostella kykenemättömyydelläni löytää kipupisteitäni. Jatkolla tarkoittanet jonkinlaista terapiaan hakeutumista, mutta en koe siitä olevan minulle hyötyä. Opin pikkuhiljaa tuntemaan itseni paremmin, ja kääntämään voimavaroiksi ne piirteet itsessäni, jotka koen toimiviksi. Huonosti toimivia piirteitä joudun varmaankin työstämään jatkossa, mutta en tarvitse siihen terapeuttia, ainakaan tähän saumaan.
Kuinka usein saat narsisteille tyypillisiä raivokohtauksia? Oletko niiden aikana psykoottinen, kuten monet narsistit ovat? Harjoitatko vain psyykkistä väkivaltaa, vai lyötkö myös toisia kuten monet narsistit tekevät?
Harvakseltaan. Raivo, mitä koen on sisälläni kiehuvaa, eikä se näy ulospäin.
Eli sinulla ei ole läheisiä ihmisiä, koska narsisti uskaltaa raivota vain läheisilleen, koska on koko elämänsä henkisesti pikkulapsen tasolla.
Ei pikkulapsen, vaan vauvan. Tuohan on tosi aikaisin tapahtunut vaurio, vauva-aikana.
Missä noin todetaan?
No ihan kaikkialla, oppikirjoissa yms.
Narsismi ei taida kuitenkaan ihan vauva-aikana syntyä, kun vauvalla ei ole vielä mitään käsitystä itsestä.
Minuus kehittyy vauva-aikana. Narsisti ei ole saanut riittävää hoivaa, jonka avulla ihmisen käsitys itsestä ja itsen ja ulkomaailman rajasta perustuu. Kaikki varhaiset vauriot ovat vaikeita parantaa, kuten voit kuvitella, jos osa itsestäsi sijaitsisi itsesi ulkopuolella. Narsisti voi samaistua aggressoriin tai uhriin (paksunahkainen tai ohutnahkainen narsisti).
Ja narsismi on myös maailman vaarallisin mielisairaus.
Eikä ole, vaan antisosiaalinen persoonallisuushäiriö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuovatko nuo "vahvemmat" ihmiset sinulle sellaisen tunteen, että olet itsekin vähän tärkeämpi kuin muut tavalliset tallaajat? Pyritkö kauniiden, rohkeiden, menestyvien ihmisten kavereiksi ja vähän liiotteletkin teidän välistänne tuttavuutta?
Narsistille tämä olisi tyypillistä. Myöskin vahva häpeän pelko. Se, että joku nolaisi tai häpäisisi sinut, paljastaisi sinulle itsellesikin, että et ole sitä mitä luulet. Näissä tilanteissa narsisti saattaa mennä hetkellisesti todella, todella pimeään paikkaan. Vihaa, itseinhoa häpeää. Sen jälkeen narsisti rakentaa itsetuntonsa uudelleen valheilla. Joku on ollut ilkeä sinua kohtaan, koska hän on KATEELLINEN sinulle. Joku on sanonut sinulle jotain, kieltänyt sinulta jotain, koska hän on TYHMEMPI kuin sinä. Jne.
Narsistin ns. vahva psyyke rakennetaan valheilla ja grandiooseilla kuvitelmilla omasta erinomaisuudesta. Et jää ajatuksiin, joissa joku on ollut sinulle ilkeä, koska olet itse huono ihminen. Tai että sinulta on kielletty jotain (työmahdollisuus jne) koska olet yksinkertaisesti heikkolahjainen ko. asiaan, eikä sinua taitavampi halua sinua siihen mukaan.
Ja jos joku "häpäisee" sinut, janoat kostoa. Itse osaat hurmaavasti nauraa itsellesi. Mutta kukaan muu ei saa sitä tehdä.
Juontaa juurensa siihen, että sinua on häpäisty ja nolattu paljon lapsena. Häpeä kuuluu kasvuun, ja terve psyyke käy sen läpi ja kasvaa aikuiseksi. Narsistin kasvoihin on usein vanhemman toimesta hierottu sitä häpeää, naurettu ja häpäisty muiden nähden.
Kuulostaako mikään tässä tutulta?
Ei oikeastaan. Pyrin omassa elämässäni etenemään sellaisia polkuja pitkin, jotka tuovat minulle ylpeyttä. Kauneus ei merkitse minulle mitään, koska se katoaa. Älykkyys ja taidokkuus, ja jonkinlainen mielenrauha merkitsevät minulle enemmän. Minua vain pitkästyttävät suunnattomasti ihmiset, jotka eivät stimuloi minua mitenkään. Minusta ei ole hauskaa kiusata itseäni heikompia, enkä vahvempienkaan kanssa iske vyön alle, kovin usein ainakaan. Ihmiset avautuvat minulle helposti vaikeistakin asioista, koska olen ulkoiselta olemukselta kiltti ja hiljainen. Herätän heidän luottamuksensa. Näillä tiedoilla voisin käytännössä murentaa kokonaisia elämiä, mutta kai jokin murena empatiaa minussa estää sen. Tai sitten odotan sopivaa aikaa. En osaa sanoa. Fyysinen väkivalta ei ole koskaan ollut ongelmani.
Minua häpäistiin ja nolattiin paljon lapsena. Tunnen syvää ja häpeää ja riittämättömyyttä monistakin asioista, mutta en syytä niistä muita. En myöskään lällättele toisten ihmisten tyhmyydellä tai kateudella. Se on lapsellista. Kostonhimoni ohjautuu pääasiassa miehiin. Naiset ovat minulle aika yhdentekeviä, paitsi jos he ovat minua parempia jossain. Silloin ärsyttää.
Saatan käyttää paljonkin aikaa saadakseni jonkin tietynlaisen taidon, näyttääkseni seurassa paremmalta. Opettelin esimerkiksi aikuisiällä soittamaan viulua ihan vain näyttämisen halusta. Menin huippuyliopistoon, koska halusin sen statuksen. Onnekseni opin asioita melko nopeasti, sillä pitkäjänteisyyttä minulla ei ole nimeksikään. Tämän vuoksi en ole valmistunut, mutta teen alani töitä, koska osaan sujuvasti valehdella itseni asemaan johon haluan, ja sitten opettelen siihen vaadittavat taidot. Tästä koen alemmuutta, koska vaikka työni vaatiikin taitoja, joita ei kaikilla ole, en koe sitä tarpeeksi arvostetuksi. Työelämä sitä paitsi kaikesta glorifioinnistaan huolimatta on pääasiallisesti apinoiden leikkikenttä. Mielestäni on typerää, että tradenomin autuus on toimistotyö kahdella kahvitunnilla ja lounastunnilla, ja tämä on jotenkin tavoittelemisen arvoista.
Ei ole kyse siitä, että lällättelisit. Vaan että mielessäsi itsellesi kategorisoit ihmisiä huonommiksi. Ei se ole tiedostettua, etkä pysty käsittelemään sitä sellaisena prosessina, koska se on osa persoonallisuuttasi. Totuus on että monikin nainen, tradenomikin, on sinua parempi ja arvostetumpi. Tokihan sinä sen tietäisit jos uskaltaisit myöntää. Tradenomilla on sitä paitsi tutkinto - jotain mitä sinulla ei ole.
Kerrot itsestäsi aika mielin kielin. Olet erityinen ja osaava, ja luulet olevasi empaattinen. Huonot puolesikin lasket hyviksi.
Juuri esim. alemmuutesi tutkinnottomuudesta on sellainen kipupiste mitä tarkastelisin. Suututtaako jos joku tradenomi nolaa sinut, on fiksumpi? Ehkäpä hänkin oppi soittamaan viulua nopeasti, et vaan tiedä koska häntä ei kiinnosta se, mitä muut hänestä ajatelee. Koska hänellä on itsetunto. Antaisitko tämän tradenomin joka häpäisee sinut julkisesti, olla? Pystyisitkö hyväksymään että hän on sinua fiksumpi? Vai alkaisiko tästä joku kehä, jossa todistelet itsellesi ja muille jotain?
Et sinä pysty, jos olet narsisti, huomaamaan oman persoonallisuutesi kipupisteitä noin helposti. Ehkäpä et koskaan. Mutta johonkin jännään alkuun olet päässyt. Mutta jatko vaatisi sitä, että myöntäisit että narsismi sinussa ei ole mitään hienoa elokuvanarsismia, jossa olet taidokas tyyppi, vaan pieni nolattu housuun pissannut lapsi, joille muut ympärilläsi nauraa, vaikka et pysty sitä tajuamaan tai hyväksymään. Se ei ole kauhean kivaa, niin en usko siihen kohdallasi.
En ole nähnyt sitä muidenkaan narsistien kohdalla, koska nämä pienet säröt toiminnassa paikataan jollain positiviisella selityksellä itsestä. Että olet vaan niin erityinen ja vahva luonne. Ja vähän fiksumpi kuin muut - ja tadaa olet taas naurun kohteena mutta itseesi tyytyväinen.
Mielenkiintoista, että tartuit tuohon tradenomi-täkyyn noin hanakasti, vaikka havaintoni liittyi pääasiassa työmarkkinoihin.
Mutta ei, en suutu, jos tradenomi nolaa minut. Pystyn myös hyväksymään sen, että joku on minua älykkäämpi. Mielestäni älykkyys on ihmisen kiehtovimpia piirteitä. Oma älykkyyteni rajoittuu nopeaan oppimiseen ja hyvään muistiin, joten en koe olevani sillä saralla mitenkään poikkeuksellinen. Tutkinto ei kerro sen kummemmasta älykkyydestä, kuten varmaan sinäkin tiedät, vain pitkäjänteisyydestä. Sen puutetta jossain välissä harmittelinkin, mutta halusit tarttua tähän älykkyyteen.
En yleensä ottaen hankkiudu sellaisiin tilainteisiin, joissa joku pääsisi "nolaamaan minut julkisesti". Se vaatisi jonkinlaista persoonan epävakautta ja altiutta asettaa itseensä huonoon valoon. Ja tiedostamattomat prosessit jäävät tiedostamattomiksi lähinnä niille, jotka eivät näe edessään aukeavaa polkua. Mielenterveystyö olisi täysin hyödytöntä, jos tiedostamatonta ei voisi käsitellä. Kykenen tarkastelemaan itseäni, käytöstäni ja sen seurauksia kohtuullisen objektiivisesti.
Kuten olen tässä jo aiemmin sanonut, koen varsinaista vihaa oikeastaan vain parisuhteissa. En tiedä, mistä johtuu, mutta selvitys on käynnissä. Saatan tuntea hetken aikaa nolostuvani ja ärsyyntyväni, jos minut nolataan jossain sosiaalisessa tilanteessa, mutta se lienee aivan normaalia. Sanoin myös jo aiemmin, että tunnen kyllä häpeää ja alemmuudenarvoa. Sivuutit kuitenkin nämäkin päätelmäni, koska ilmeisesti tarkoitus on nyt keppihevostella kykenemättömyydelläni löytää kipupisteitäni. Jatkolla tarkoittanet jonkinlaista terapiaan hakeutumista, mutta en koe siitä olevan minulle hyötyä. Opin pikkuhiljaa tuntemaan itseni paremmin, ja kääntämään voimavaroiksi ne piirteet itsessäni, jotka koen toimiviksi. Huonosti toimivia piirteitä joudun varmaankin työstämään jatkossa, mutta en tarvitse siihen terapeuttia, ainakaan tähän saumaan.
Kuinka usein saat narsisteille tyypillisiä raivokohtauksia? Oletko niiden aikana psykoottinen, kuten monet narsistit ovat? Harjoitatko vain psyykkistä väkivaltaa, vai lyötkö myös toisia kuten monet narsistit tekevät?
Harvakseltaan. Raivo, mitä koen on sisälläni kiehuvaa, eikä se näy ulospäin.
Eli sinulla ei ole läheisiä ihmisiä, koska narsisti uskaltaa raivota vain läheisilleen, koska on koko elämänsä henkisesti pikkulapsen tasolla.
Ei pikkulapsen, vaan vauvan. Tuohan on tosi aikaisin tapahtunut vaurio, vauva-aikana.
Missä noin todetaan?
No ihan kaikkialla, oppikirjoissa yms.
Narsismi ei taida kuitenkaan ihan vauva-aikana syntyä, kun vauvalla ei ole vielä mitään käsitystä itsestä.
Minuus kehittyy vauva-aikana. Narsisti ei ole saanut riittävää hoivaa, jonka avulla ihmisen käsitys itsestä ja itsen ja ulkomaailman rajasta perustuu. Kaikki varhaiset vauriot ovat vaikeita parantaa, kuten voit kuvitella, jos osa itsestäsi sijaitsisi itsesi ulkopuolella. Narsisti voi samaistua aggressoriin tai uhriin (paksunahkainen tai ohutnahkainen narsisti).
Ja narsismi on myös maailman vaarallisin mielisairaus.
Eikä ole, vaan antisosiaalinen persoonallisuushäiriö.
Jos on nuo molemmat diagnoosit, niin sitten varsinkin. Monesti pers.häiriöt ovat sekamuotoisia ja lisäksi siihen vielä päihderiippuvuusdiagnoosi, ehkä jotain muitakin mt-diagnooseja.
Ap kuulostaa omaan korvaani erittäin mielenkiintoiselta ihmiseltä..
Olen kasvanut persoonallisuushäiriöisen ihmisen kanssa, toki hänen tapaus on melko selvä, narsisti ja pahasti alkoholisoitunut äiti koko lapsuuden joten hän ei ole saanut kunnollista äidin mallia ja hänen oma lapsuutensa oli yksi henkinen taistelutanner, joka sitten näkyi omassa lapsuudessani.
Toisen tapasin työpaikallani, hänestä en tiedä sen enempää, mutta hänkään ei ollut mitenkään psykopaatin omainen tai ns. Puhdas narsisti. Hänen henkinen pahoinpitely ja päällekäyvä käytös (sanoi monta kertaa ääneen olevansa muita parempi/tärkeämpi/merkittävämpi) oli selvää eikä mitenkään manipuloitua, lähinnä ”tyhmää”. Hän maalasi itsestään muille parempaa kuvaa mutta ei nähnyt itsessään sitä millaisena muut häntä piti.
Molemmat ihmiset heistä ovat sellaisia joita pelkään, välttelen ja tunnen ahdistuksen jopa fyysisenä heidän seurassaan. Ap on mielenkiintoinen siitä syystä että hän puhuu (johtuu ehkä anonyymiteetistä?) itsestään melko itsetietoisesti ja realistisesti, myös hänen esittämät asiat ovat älykkäästi muotoiltu ja hän vaikuttaa taitavalta keskustelijalta. Itse olen saanut sellaisen kuvan, että Ap on nuoruudessa laiminlyöty henkisesti ”joka taholta”, ja koska Ap on tietyllä tavalla älykäs hän on kehittänyt itselleen ja ihmiselle luontaisen suojautumis/selviytymismekanismin jota hyödyntää (itselleen tietenkin) muissa ihmissuhteissa jotka kokee jollain tapaa uhkaavaksi. Myöskin henkinen laiminlyönti lapsena ja säröt itsetunnossa selittävät empatiakyvyn puutteen sillä se on yleensä ihmisille luontaista mutta jos siitä ei saa terveitä esimerkkejä lapsuudessa se on mahdollista osin jopa tukahduttaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuovatko nuo "vahvemmat" ihmiset sinulle sellaisen tunteen, että olet itsekin vähän tärkeämpi kuin muut tavalliset tallaajat? Pyritkö kauniiden, rohkeiden, menestyvien ihmisten kavereiksi ja vähän liiotteletkin teidän välistänne tuttavuutta?
Narsistille tämä olisi tyypillistä. Myöskin vahva häpeän pelko. Se, että joku nolaisi tai häpäisisi sinut, paljastaisi sinulle itsellesikin, että et ole sitä mitä luulet. Näissä tilanteissa narsisti saattaa mennä hetkellisesti todella, todella pimeään paikkaan. Vihaa, itseinhoa häpeää. Sen jälkeen narsisti rakentaa itsetuntonsa uudelleen valheilla. Joku on ollut ilkeä sinua kohtaan, koska hän on KATEELLINEN sinulle. Joku on sanonut sinulle jotain, kieltänyt sinulta jotain, koska hän on TYHMEMPI kuin sinä. Jne.
Narsistin ns. vahva psyyke rakennetaan valheilla ja grandiooseilla kuvitelmilla omasta erinomaisuudesta. Et jää ajatuksiin, joissa joku on ollut sinulle ilkeä, koska olet itse huono ihminen. Tai että sinulta on kielletty jotain (työmahdollisuus jne) koska olet yksinkertaisesti heikkolahjainen ko. asiaan, eikä sinua taitavampi halua sinua siihen mukaan.
Ja jos joku "häpäisee" sinut, janoat kostoa. Itse osaat hurmaavasti nauraa itsellesi. Mutta kukaan muu ei saa sitä tehdä.
Juontaa juurensa siihen, että sinua on häpäisty ja nolattu paljon lapsena. Häpeä kuuluu kasvuun, ja terve psyyke käy sen läpi ja kasvaa aikuiseksi. Narsistin kasvoihin on usein vanhemman toimesta hierottu sitä häpeää, naurettu ja häpäisty muiden nähden.
Kuulostaako mikään tässä tutulta?
Ei oikeastaan. Pyrin omassa elämässäni etenemään sellaisia polkuja pitkin, jotka tuovat minulle ylpeyttä. Kauneus ei merkitse minulle mitään, koska se katoaa. Älykkyys ja taidokkuus, ja jonkinlainen mielenrauha merkitsevät minulle enemmän. Minua vain pitkästyttävät suunnattomasti ihmiset, jotka eivät stimuloi minua mitenkään. Minusta ei ole hauskaa kiusata itseäni heikompia, enkä vahvempienkaan kanssa iske vyön alle, kovin usein ainakaan. Ihmiset avautuvat minulle helposti vaikeistakin asioista, koska olen ulkoiselta olemukselta kiltti ja hiljainen. Herätän heidän luottamuksensa. Näillä tiedoilla voisin käytännössä murentaa kokonaisia elämiä, mutta kai jokin murena empatiaa minussa estää sen. Tai sitten odotan sopivaa aikaa. En osaa sanoa. Fyysinen väkivalta ei ole koskaan ollut ongelmani.
Minua häpäistiin ja nolattiin paljon lapsena. Tunnen syvää ja häpeää ja riittämättömyyttä monistakin asioista, mutta en syytä niistä muita. En myöskään lällättele toisten ihmisten tyhmyydellä tai kateudella. Se on lapsellista. Kostonhimoni ohjautuu pääasiassa miehiin. Naiset ovat minulle aika yhdentekeviä, paitsi jos he ovat minua parempia jossain. Silloin ärsyttää.
Saatan käyttää paljonkin aikaa saadakseni jonkin tietynlaisen taidon, näyttääkseni seurassa paremmalta. Opettelin esimerkiksi aikuisiällä soittamaan viulua ihan vain näyttämisen halusta. Menin huippuyliopistoon, koska halusin sen statuksen. Onnekseni opin asioita melko nopeasti, sillä pitkäjänteisyyttä minulla ei ole nimeksikään. Tämän vuoksi en ole valmistunut, mutta teen alani töitä, koska osaan sujuvasti valehdella itseni asemaan johon haluan, ja sitten opettelen siihen vaadittavat taidot. Tästä koen alemmuutta, koska vaikka työni vaatiikin taitoja, joita ei kaikilla ole, en koe sitä tarpeeksi arvostetuksi. Työelämä sitä paitsi kaikesta glorifioinnistaan huolimatta on pääasiallisesti apinoiden leikkikenttä. Mielestäni on typerää, että tradenomin autuus on toimistotyö kahdella kahvitunnilla ja lounastunnilla, ja tämä on jotenkin tavoittelemisen arvoista.
Ei ole kyse siitä, että lällättelisit. Vaan että mielessäsi itsellesi kategorisoit ihmisiä huonommiksi. Ei se ole tiedostettua, etkä pysty käsittelemään sitä sellaisena prosessina, koska se on osa persoonallisuuttasi. Totuus on että monikin nainen, tradenomikin, on sinua parempi ja arvostetumpi. Tokihan sinä sen tietäisit jos uskaltaisit myöntää. Tradenomilla on sitä paitsi tutkinto - jotain mitä sinulla ei ole.
Kerrot itsestäsi aika mielin kielin. Olet erityinen ja osaava, ja luulet olevasi empaattinen. Huonot puolesikin lasket hyviksi.
Juuri esim. alemmuutesi tutkinnottomuudesta on sellainen kipupiste mitä tarkastelisin. Suututtaako jos joku tradenomi nolaa sinut, on fiksumpi? Ehkäpä hänkin oppi soittamaan viulua nopeasti, et vaan tiedä koska häntä ei kiinnosta se, mitä muut hänestä ajatelee. Koska hänellä on itsetunto. Antaisitko tämän tradenomin joka häpäisee sinut julkisesti, olla? Pystyisitkö hyväksymään että hän on sinua fiksumpi? Vai alkaisiko tästä joku kehä, jossa todistelet itsellesi ja muille jotain?
Et sinä pysty, jos olet narsisti, huomaamaan oman persoonallisuutesi kipupisteitä noin helposti. Ehkäpä et koskaan. Mutta johonkin jännään alkuun olet päässyt. Mutta jatko vaatisi sitä, että myöntäisit että narsismi sinussa ei ole mitään hienoa elokuvanarsismia, jossa olet taidokas tyyppi, vaan pieni nolattu housuun pissannut lapsi, joille muut ympärilläsi nauraa, vaikka et pysty sitä tajuamaan tai hyväksymään. Se ei ole kauhean kivaa, niin en usko siihen kohdallasi.
En ole nähnyt sitä muidenkaan narsistien kohdalla, koska nämä pienet säröt toiminnassa paikataan jollain positiviisella selityksellä itsestä. Että olet vaan niin erityinen ja vahva luonne. Ja vähän fiksumpi kuin muut - ja tadaa olet taas naurun kohteena mutta itseesi tyytyväinen.
Mielenkiintoista, että tartuit tuohon tradenomi-täkyyn noin hanakasti, vaikka havaintoni liittyi pääasiassa työmarkkinoihin.
Mutta ei, en suutu, jos tradenomi nolaa minut. Pystyn myös hyväksymään sen, että joku on minua älykkäämpi. Mielestäni älykkyys on ihmisen kiehtovimpia piirteitä. Oma älykkyyteni rajoittuu nopeaan oppimiseen ja hyvään muistiin, joten en koe olevani sillä saralla mitenkään poikkeuksellinen. Tutkinto ei kerro sen kummemmasta älykkyydestä, kuten varmaan sinäkin tiedät, vain pitkäjänteisyydestä. Sen puutetta jossain välissä harmittelinkin, mutta halusit tarttua tähän älykkyyteen.
En yleensä ottaen hankkiudu sellaisiin tilainteisiin, joissa joku pääsisi "nolaamaan minut julkisesti". Se vaatisi jonkinlaista persoonan epävakautta ja altiutta asettaa itseensä huonoon valoon. Ja tiedostamattomat prosessit jäävät tiedostamattomiksi lähinnä niille, jotka eivät näe edessään aukeavaa polkua. Mielenterveystyö olisi täysin hyödytöntä, jos tiedostamatonta ei voisi käsitellä. Kykenen tarkastelemaan itseäni, käytöstäni ja sen seurauksia kohtuullisen objektiivisesti.
Kuten olen tässä jo aiemmin sanonut, koen varsinaista vihaa oikeastaan vain parisuhteissa. En tiedä, mistä johtuu, mutta selvitys on käynnissä. Saatan tuntea hetken aikaa nolostuvani ja ärsyyntyväni, jos minut nolataan jossain sosiaalisessa tilanteessa, mutta se lienee aivan normaalia. Sanoin myös jo aiemmin, että tunnen kyllä häpeää ja alemmuudenarvoa. Sivuutit kuitenkin nämäkin päätelmäni, koska ilmeisesti tarkoitus on nyt keppihevostella kykenemättömyydelläni löytää kipupisteitäni. Jatkolla tarkoittanet jonkinlaista terapiaan hakeutumista, mutta en koe siitä olevan minulle hyötyä. Opin pikkuhiljaa tuntemaan itseni paremmin, ja kääntämään voimavaroiksi ne piirteet itsessäni, jotka koen toimiviksi. Huonosti toimivia piirteitä joudun varmaankin työstämään jatkossa, mutta en tarvitse siihen terapeuttia, ainakaan tähän saumaan.
Kuinka usein saat narsisteille tyypillisiä raivokohtauksia? Oletko niiden aikana psykoottinen, kuten monet narsistit ovat? Harjoitatko vain psyykkistä väkivaltaa, vai lyötkö myös toisia kuten monet narsistit tekevät?
Harvakseltaan. Raivo, mitä koen on sisälläni kiehuvaa, eikä se näy ulospäin.
Eli sinulla ei ole läheisiä ihmisiä, koska narsisti uskaltaa raivota vain läheisilleen, koska on koko elämänsä henkisesti pikkulapsen tasolla.
Ei pikkulapsen, vaan vauvan. Tuohan on tosi aikaisin tapahtunut vaurio, vauva-aikana.
Missä noin todetaan?
No ihan kaikkialla, oppikirjoissa yms.
Narsismi ei taida kuitenkaan ihan vauva-aikana syntyä, kun vauvalla ei ole vielä mitään käsitystä itsestä.
Minuus kehittyy vauva-aikana. Narsisti ei ole saanut riittävää hoivaa, jonka avulla ihmisen käsitys itsestä ja itsen ja ulkomaailman rajasta perustuu. Kaikki varhaiset vauriot ovat vaikeita parantaa, kuten voit kuvitella, jos osa itsestäsi sijaitsisi itsesi ulkopuolella. Narsisti voi samaistua aggressoriin tai uhriin (paksunahkainen tai ohutnahkainen narsisti).
Ja narsismi on myös maailman vaarallisin mielisairaus.
Eikä ole, vaan antisosiaalinen persoonallisuushäiriö.
Jos on nuo molemmat diagnoosit, niin sitten varsinkin. Monesti pers.häiriöt ovat sekamuotoisia ja lisäksi siihen vielä päihderiippuvuusdiagnoosi, ehkä jotain muitakin mt-diagnooseja.
En nyt kummemmin jaksa troolata tätä keskustelua läpi, mutta tämä kommentti saa tämän tiistain mutupsykolookin kunniamaininnan. Kunniakirja tulee postissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihme jos tätä jaksaa joku selata oikeasti.
Sähän voisit olla mun anoppi.
Miehen kanssa erotessa tahtoi tehdä "tiliasiat selväksi" kun oli meitä "taloudellisesti avustanut".
No käveli koppavana paikalle omien papereidensa kanssa ja vaati saada 1300euroa minulta. Julisti rikastuvansa meidän eron myötä.
Esittelin omat paperini kuinka hänen poikansa oli elänyt minun siivellä ja kuinka hänen poikansa on minulle velkaa 1800euroa maksamattomista vuokrista pelkästään ja siihen lisäksi, että "kun hän on meitä taloudellisesti avustanut niin eikö tuo 1300 pitäisi mennä 50-50".
Lähdin 1150euroa rikkaampana paikalta kun anoppi jäi katkerana selvittämään poikansa loisimista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihme jos tätä jaksaa joku selata oikeasti.
Kaikki muut lukevat paitsi narsistit. Heille tulee vastustusdefenssi ja häpeä - torjunta omasta demonisuudesta.
Mutta muut tietävät.
Olisin paljon enemmän huolissani tämän palstan yleisestä tiedostamattomasta empatian puutteesta ja täysin vastuuttomasta vihapuheesta "en minä mitään tehnyt, mutku se" milloin ketäkin kohtaan, kun kenestäkään joka tiedostaen kuvailee omaa psykologiaa.
Psykologiaan jonkin verran perehtyneenä, juuri ne itsensä 'normaaliksi' määrittelevät ovat usein kaikista ilkeimpiä muita kohtaan, eivätkä koskaan näe omaa osuuttaan mihinkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hallanvaara kirjoitti:
Olisin paljon enemmän huolissani tämän palstan yleisestä tiedostamattomasta empatian puutteesta ja täysin vastuuttomasta vihapuheesta "en minä mitään tehnyt, mutku se" milloin ketäkin kohtaan, kun kenestäkään joka tiedostaen kuvailee omaa psykologiaa.
Psykologiaan jonkin verran perehtyneenä, juuri ne itsensä 'normaaliksi' määrittelevät ovat usein kaikista ilkeimpiä muita kohtaan, eivätkä koskaan näe omaa osuuttaan mihinkään.
Samaa mieltä. Sen lisäksi olen aivan alun trauma-kommentin kurjoittaja, ja yhä sitä mieltä, että narsistisista käytösmalleista huolimatta ap todellakin vaikuttaa huomattavasti enemmän traumatapaukselta kuin narsistilta. Tuohon ei ”etkö huomaa käytöstäsi”- vittuilu tehoa yhtään, vaan trauman syvä läpikäynti - terapiassa.
Vierailija kirjoitti:
Hallanvaara kirjoitti:
Olisin paljon enemmän huolissani tämän palstan yleisestä tiedostamattomasta empatian puutteesta ja täysin vastuuttomasta vihapuheesta "en minä mitään tehnyt, mutku se" milloin ketäkin kohtaan, kun kenestäkään joka tiedostaen kuvailee omaa psykologiaa.
Psykologiaan jonkin verran perehtyneenä, juuri ne itsensä 'normaaliksi' määrittelevät ovat usein kaikista ilkeimpiä muita kohtaan, eivätkä koskaan näe omaa osuuttaan mihinkään.
Samaa mieltä. Sen lisäksi olen aivan alun trauma-kommentin kurjoittaja, ja yhä sitä mieltä, että narsistisista käytösmalleista huolimatta ap todellakin vaikuttaa huomattavasti enemmän traumatapaukselta kuin narsistilta. Tuohon ei ”etkö huomaa käytöstäsi”- vittuilu tehoa yhtään, vaan trauman syvä läpikäynti - terapiassa.
Olisipa traumaterapeutteja enemmän! Muissa suuntauksissa terapeutti usein ohjaa potilasta voimakkaasti eteenpäin ennen kuin traumoja on kunnolla edes päästy käsittelemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hallanvaara kirjoitti:
Olisin paljon enemmän huolissani tämän palstan yleisestä tiedostamattomasta empatian puutteesta ja täysin vastuuttomasta vihapuheesta "en minä mitään tehnyt, mutku se" milloin ketäkin kohtaan, kun kenestäkään joka tiedostaen kuvailee omaa psykologiaa.
Psykologiaan jonkin verran perehtyneenä, juuri ne itsensä 'normaaliksi' määrittelevät ovat usein kaikista ilkeimpiä muita kohtaan, eivätkä koskaan näe omaa osuuttaan mihinkään.
Samaa mieltä. Sen lisäksi olen aivan alun trauma-kommentin kurjoittaja, ja yhä sitä mieltä, että narsistisista käytösmalleista huolimatta ap todellakin vaikuttaa huomattavasti enemmän traumatapaukselta kuin narsistilta. Tuohon ei ”etkö huomaa käytöstäsi”- vittuilu tehoa yhtään, vaan trauman syvä läpikäynti - terapiassa.
Olisipa traumaterapeutteja enemmän! Muissa suuntauksissa terapeutti usein ohjaa potilasta voimakkaasti eteenpäin ennen kuin traumoja on kunnolla edes päästy käsittelemään.
Tämä on ongelma! Positiivinen, ratkaisukeskeinen reipas ”eteenpäin meno” ei onnistu, jos joku oikeasti toistaa ja toistaa traumaattista käytösmalliaan alitajuntansa täydellä voimalla. Lähinnä aiheuttaa uuden trauman juurikin teeskentelypakollaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuovatko nuo "vahvemmat" ihmiset sinulle sellaisen tunteen, että olet itsekin vähän tärkeämpi kuin muut tavalliset tallaajat? Pyritkö kauniiden, rohkeiden, menestyvien ihmisten kavereiksi ja vähän liiotteletkin teidän välistänne tuttavuutta?
Narsistille tämä olisi tyypillistä. Myöskin vahva häpeän pelko. Se, että joku nolaisi tai häpäisisi sinut, paljastaisi sinulle itsellesikin, että et ole sitä mitä luulet. Näissä tilanteissa narsisti saattaa mennä hetkellisesti todella, todella pimeään paikkaan. Vihaa, itseinhoa häpeää. Sen jälkeen narsisti rakentaa itsetuntonsa uudelleen valheilla. Joku on ollut ilkeä sinua kohtaan, koska hän on KATEELLINEN sinulle. Joku on sanonut sinulle jotain, kieltänyt sinulta jotain, koska hän on TYHMEMPI kuin sinä. Jne.
Narsistin ns. vahva psyyke rakennetaan valheilla ja grandiooseilla kuvitelmilla omasta erinomaisuudesta. Et jää ajatuksiin, joissa joku on ollut sinulle ilkeä, koska olet itse huono ihminen. Tai että sinulta on kielletty jotain (työmahdollisuus jne) koska olet yksinkertaisesti heikkolahjainen ko. asiaan, eikä sinua taitavampi halua sinua siihen mukaan.
Ja jos joku "häpäisee" sinut, janoat kostoa. Itse osaat hurmaavasti nauraa itsellesi. Mutta kukaan muu ei saa sitä tehdä.
Juontaa juurensa siihen, että sinua on häpäisty ja nolattu paljon lapsena. Häpeä kuuluu kasvuun, ja terve psyyke käy sen läpi ja kasvaa aikuiseksi. Narsistin kasvoihin on usein vanhemman toimesta hierottu sitä häpeää, naurettu ja häpäisty muiden nähden.
Kuulostaako mikään tässä tutulta?
Ei oikeastaan. Pyrin omassa elämässäni etenemään sellaisia polkuja pitkin, jotka tuovat minulle ylpeyttä. Kauneus ei merkitse minulle mitään, koska se katoaa. Älykkyys ja taidokkuus, ja jonkinlainen mielenrauha merkitsevät minulle enemmän. Minua vain pitkästyttävät suunnattomasti ihmiset, jotka eivät stimuloi minua mitenkään. Minusta ei ole hauskaa kiusata itseäni heikompia, enkä vahvempienkaan kanssa iske vyön alle, kovin usein ainakaan. Ihmiset avautuvat minulle helposti vaikeistakin asioista, koska olen ulkoiselta olemukselta kiltti ja hiljainen. Herätän heidän luottamuksensa. Näillä tiedoilla voisin käytännössä murentaa kokonaisia elämiä, mutta kai jokin murena empatiaa minussa estää sen. Tai sitten odotan sopivaa aikaa. En osaa sanoa. Fyysinen väkivalta ei ole koskaan ollut ongelmani.
Minua häpäistiin ja nolattiin paljon lapsena. Tunnen syvää ja häpeää ja riittämättömyyttä monistakin asioista, mutta en syytä niistä muita. En myöskään lällättele toisten ihmisten tyhmyydellä tai kateudella. Se on lapsellista. Kostonhimoni ohjautuu pääasiassa miehiin. Naiset ovat minulle aika yhdentekeviä, paitsi jos he ovat minua parempia jossain. Silloin ärsyttää.
Saatan käyttää paljonkin aikaa saadakseni jonkin tietynlaisen taidon, näyttääkseni seurassa paremmalta. Opettelin esimerkiksi aikuisiällä soittamaan viulua ihan vain näyttämisen halusta. Menin huippuyliopistoon, koska halusin sen statuksen. Onnekseni opin asioita melko nopeasti, sillä pitkäjänteisyyttä minulla ei ole nimeksikään. Tämän vuoksi en ole valmistunut, mutta teen alani töitä, koska osaan sujuvasti valehdella itseni asemaan johon haluan, ja sitten opettelen siihen vaadittavat taidot. Tästä koen alemmuutta, koska vaikka työni vaatiikin taitoja, joita ei kaikilla ole, en koe sitä tarpeeksi arvostetuksi. Työelämä sitä paitsi kaikesta glorifioinnistaan huolimatta on pääasiallisesti apinoiden leikkikenttä. Mielestäni on typerää, että tradenomin autuus on toimistotyö kahdella kahvitunnilla ja lounastunnilla, ja tämä on jotenkin tavoittelemisen arvoista.
Ei ole kyse siitä, että lällättelisit. Vaan että mielessäsi itsellesi kategorisoit ihmisiä huonommiksi. Ei se ole tiedostettua, etkä pysty käsittelemään sitä sellaisena prosessina, koska se on osa persoonallisuuttasi. Totuus on että monikin nainen, tradenomikin, on sinua parempi ja arvostetumpi. Tokihan sinä sen tietäisit jos uskaltaisit myöntää. Tradenomilla on sitä paitsi tutkinto - jotain mitä sinulla ei ole.
Kerrot itsestäsi aika mielin kielin. Olet erityinen ja osaava, ja luulet olevasi empaattinen. Huonot puolesikin lasket hyviksi.
Juuri esim. alemmuutesi tutkinnottomuudesta on sellainen kipupiste mitä tarkastelisin. Suututtaako jos joku tradenomi nolaa sinut, on fiksumpi? Ehkäpä hänkin oppi soittamaan viulua nopeasti, et vaan tiedä koska häntä ei kiinnosta se, mitä muut hänestä ajatelee. Koska hänellä on itsetunto. Antaisitko tämän tradenomin joka häpäisee sinut julkisesti, olla? Pystyisitkö hyväksymään että hän on sinua fiksumpi? Vai alkaisiko tästä joku kehä, jossa todistelet itsellesi ja muille jotain?
Et sinä pysty, jos olet narsisti, huomaamaan oman persoonallisuutesi kipupisteitä noin helposti. Ehkäpä et koskaan. Mutta johonkin jännään alkuun olet päässyt. Mutta jatko vaatisi sitä, että myöntäisit että narsismi sinussa ei ole mitään hienoa elokuvanarsismia, jossa olet taidokas tyyppi, vaan pieni nolattu housuun pissannut lapsi, joille muut ympärilläsi nauraa, vaikka et pysty sitä tajuamaan tai hyväksymään. Se ei ole kauhean kivaa, niin en usko siihen kohdallasi.
En ole nähnyt sitä muidenkaan narsistien kohdalla, koska nämä pienet säröt toiminnassa paikataan jollain positiviisella selityksellä itsestä. Että olet vaan niin erityinen ja vahva luonne. Ja vähän fiksumpi kuin muut - ja tadaa olet taas naurun kohteena mutta itseesi tyytyväinen.
Mielenkiintoista, että tartuit tuohon tradenomi-täkyyn noin hanakasti, vaikka havaintoni liittyi pääasiassa työmarkkinoihin.
Mutta ei, en suutu, jos tradenomi nolaa minut. Pystyn myös hyväksymään sen, että joku on minua älykkäämpi. Mielestäni älykkyys on ihmisen kiehtovimpia piirteitä. Oma älykkyyteni rajoittuu nopeaan oppimiseen ja hyvään muistiin, joten en koe olevani sillä saralla mitenkään poikkeuksellinen. Tutkinto ei kerro sen kummemmasta älykkyydestä, kuten varmaan sinäkin tiedät, vain pitkäjänteisyydestä. Sen puutetta jossain välissä harmittelinkin, mutta halusit tarttua tähän älykkyyteen.
En yleensä ottaen hankkiudu sellaisiin tilainteisiin, joissa joku pääsisi "nolaamaan minut julkisesti". Se vaatisi jonkinlaista persoonan epävakautta ja altiutta asettaa itseensä huonoon valoon. Ja tiedostamattomat prosessit jäävät tiedostamattomiksi lähinnä niille, jotka eivät näe edessään aukeavaa polkua. Mielenterveystyö olisi täysin hyödytöntä, jos tiedostamatonta ei voisi käsitellä. Kykenen tarkastelemaan itseäni, käytöstäni ja sen seurauksia kohtuullisen objektiivisesti.
Kuten olen tässä jo aiemmin sanonut, koen varsinaista vihaa oikeastaan vain parisuhteissa. En tiedä, mistä johtuu, mutta selvitys on käynnissä. Saatan tuntea hetken aikaa nolostuvani ja ärsyyntyväni, jos minut nolataan jossain sosiaalisessa tilanteessa, mutta se lienee aivan normaalia. Sanoin myös jo aiemmin, että tunnen kyllä häpeää ja alemmuudenarvoa. Sivuutit kuitenkin nämäkin päätelmäni, koska ilmeisesti tarkoitus on nyt keppihevostella kykenemättömyydelläni löytää kipupisteitäni. Jatkolla tarkoittanet jonkinlaista terapiaan hakeutumista, mutta en koe siitä olevan minulle hyötyä. Opin pikkuhiljaa tuntemaan itseni paremmin, ja kääntämään voimavaroiksi ne piirteet itsessäni, jotka koen toimiviksi. Huonosti toimivia piirteitä joudun varmaankin työstämään jatkossa, mutta en tarvitse siihen terapeuttia, ainakaan tähän saumaan.
Kuinka usein saat narsisteille tyypillisiä raivokohtauksia? Oletko niiden aikana psykoottinen, kuten monet narsistit ovat? Harjoitatko vain psyykkistä väkivaltaa, vai lyötkö myös toisia kuten monet narsistit tekevät?
Harvakseltaan. Raivo, mitä koen on sisälläni kiehuvaa, eikä se näy ulospäin.
Eli sinulla ei ole läheisiä ihmisiä, koska narsisti uskaltaa raivota vain läheisilleen, koska on koko elämänsä henkisesti pikkulapsen tasolla.
Ei pikkulapsen, vaan vauvan. Tuohan on tosi aikaisin tapahtunut vaurio, vauva-aikana.
Missä noin todetaan?
No ihan kaikkialla, oppikirjoissa yms.
Narsismi ei taida kuitenkaan ihan vauva-aikana syntyä, kun vauvalla ei ole vielä mitään käsitystä itsestä.
Minuus kehittyy vauva-aikana. Narsisti ei ole saanut riittävää hoivaa, jonka avulla ihmisen käsitys itsestä ja itsen ja ulkomaailman rajasta perustuu. Kaikki varhaiset vauriot ovat vaikeita parantaa, kuten voit kuvitella, jos osa itsestäsi sijaitsisi itsesi ulkopuolella. Narsisti voi samaistua aggressoriin tai uhriin (paksunahkainen tai ohutnahkainen narsisti).
Ja narsismi on myös maailman vaarallisin mielisairaus.
Eikä ole, vaan antisosiaalinen persoonallisuushäiriö.
Jos on nuo molemmat diagnoosit, niin sitten varsinkin. Monesti pers.häiriöt ovat sekamuotoisia ja lisäksi siihen vielä päihderiippuvuusdiagnoosi, ehkä jotain muitakin mt-diagnooseja.
En nyt kummemmin jaksa troolata tätä keskustelua läpi, mutta tämä kommentti saa tämän tiistain mutupsykolookin kunniamaininnan. Kunniakirja tulee postissa.
Kiitos. Se on kumminkin ihan totta, että harvoin mt-potilailla on vain yksi ainoa diagnoosi. Erityisesti näin on, jos kyseessä on vanki (kun puheena olivat vaaralliset ihmiset). Pers. häiriöt ovat vaikeahoitoisia, mutta muut diagnoosit eivät välttämättä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hallanvaara kirjoitti:
Olisin paljon enemmän huolissani tämän palstan yleisestä tiedostamattomasta empatian puutteesta ja täysin vastuuttomasta vihapuheesta "en minä mitään tehnyt, mutku se" milloin ketäkin kohtaan, kun kenestäkään joka tiedostaen kuvailee omaa psykologiaa.
Psykologiaan jonkin verran perehtyneenä, juuri ne itsensä 'normaaliksi' määrittelevät ovat usein kaikista ilkeimpiä muita kohtaan, eivätkä koskaan näe omaa osuuttaan mihinkään.
Samaa mieltä. Sen lisäksi olen aivan alun trauma-kommentin kurjoittaja, ja yhä sitä mieltä, että narsistisista käytösmalleista huolimatta ap todellakin vaikuttaa huomattavasti enemmän traumatapaukselta kuin narsistilta. Tuohon ei ”etkö huomaa käytöstäsi”- vittuilu tehoa yhtään, vaan trauman syvä läpikäynti - terapiassa.
Kaikilla persoonallisuushäiriöisillä on vaikea traumatausta. Trauma ja narsistinen persoonallisuushäiriö eivät siis sulje pois toisiaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hallanvaara kirjoitti:
Olisin paljon enemmän huolissani tämän palstan yleisestä tiedostamattomasta empatian puutteesta ja täysin vastuuttomasta vihapuheesta "en minä mitään tehnyt, mutku se" milloin ketäkin kohtaan, kun kenestäkään joka tiedostaen kuvailee omaa psykologiaa.
Psykologiaan jonkin verran perehtyneenä, juuri ne itsensä 'normaaliksi' määrittelevät ovat usein kaikista ilkeimpiä muita kohtaan, eivätkä koskaan näe omaa osuuttaan mihinkään.
Samaa mieltä. Sen lisäksi olen aivan alun trauma-kommentin kurjoittaja, ja yhä sitä mieltä, että narsistisista käytösmalleista huolimatta ap todellakin vaikuttaa huomattavasti enemmän traumatapaukselta kuin narsistilta. Tuohon ei ”etkö huomaa käytöstäsi”- vittuilu tehoa yhtään, vaan trauman syvä läpikäynti - terapiassa.
Kaikilla persoonallisuushäiriöisillä on vaikea traumatausta. Trauma ja narsistinen persoonallisuushäiriö eivät siis sulje pois toisiaan.
Ei suljekaan, mutta on suuri ero esimerkiksi totaalisen psykonarsistin ja ap:n välillä, joka selkeästi takoo päätään seinään toistaessaan traumaansa. Älä nyt ap hermostu, mutta vaikutat lähinnä ”kiukkupussilta”, en edes ymmärrä näitä demonisoijia täällä. Joo, narsistista ja vähän kylmääkin meno, mutta ei mitään mitä ei voisi korjata.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hallanvaara kirjoitti:
Olisin paljon enemmän huolissani tämän palstan yleisestä tiedostamattomasta empatian puutteesta ja täysin vastuuttomasta vihapuheesta "en minä mitään tehnyt, mutku se" milloin ketäkin kohtaan, kun kenestäkään joka tiedostaen kuvailee omaa psykologiaa.
Psykologiaan jonkin verran perehtyneenä, juuri ne itsensä 'normaaliksi' määrittelevät ovat usein kaikista ilkeimpiä muita kohtaan, eivätkä koskaan näe omaa osuuttaan mihinkään.
Samaa mieltä. Sen lisäksi olen aivan alun trauma-kommentin kurjoittaja, ja yhä sitä mieltä, että narsistisista käytösmalleista huolimatta ap todellakin vaikuttaa huomattavasti enemmän traumatapaukselta kuin narsistilta. Tuohon ei ”etkö huomaa käytöstäsi”- vittuilu tehoa yhtään, vaan trauman syvä läpikäynti - terapiassa.
Kaikilla persoonallisuushäiriöisillä on vaikea traumatausta. Trauma ja narsistinen persoonallisuushäiriö eivät siis sulje pois toisiaan.
Ei suljekaan, mutta on suuri ero esimerkiksi totaalisen psykonarsistin ja ap:n välillä, joka selkeästi takoo päätään seinään toistaessaan traumaansa. Älä nyt ap hermostu, mutta vaikutat lähinnä ”kiukkupussilta”, en edes ymmärrä näitä demonisoijia täällä. Joo, narsistista ja vähän kylmääkin meno, mutta ei mitään mitä ei voisi korjata.
En ole ap, jos sitä luulit. Ihan huvikseni liityin keskusteluun vasta eilen illalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hallanvaara kirjoitti:
Olisin paljon enemmän huolissani tämän palstan yleisestä tiedostamattomasta empatian puutteesta ja täysin vastuuttomasta vihapuheesta "en minä mitään tehnyt, mutku se" milloin ketäkin kohtaan, kun kenestäkään joka tiedostaen kuvailee omaa psykologiaa.
Psykologiaan jonkin verran perehtyneenä, juuri ne itsensä 'normaaliksi' määrittelevät ovat usein kaikista ilkeimpiä muita kohtaan, eivätkä koskaan näe omaa osuuttaan mihinkään.
Samaa mieltä. Sen lisäksi olen aivan alun trauma-kommentin kurjoittaja, ja yhä sitä mieltä, että narsistisista käytösmalleista huolimatta ap todellakin vaikuttaa huomattavasti enemmän traumatapaukselta kuin narsistilta. Tuohon ei ”etkö huomaa käytöstäsi”- vittuilu tehoa yhtään, vaan trauman syvä läpikäynti - terapiassa.
Kaikilla persoonallisuushäiriöisillä on vaikea traumatausta. Trauma ja narsistinen persoonallisuushäiriö eivät siis sulje pois toisiaan.
Ei suljekaan, mutta on suuri ero esimerkiksi totaalisen psykonarsistin ja ap:n välillä, joka selkeästi takoo päätään seinään toistaessaan traumaansa. Älä nyt ap hermostu, mutta vaikutat lähinnä ”kiukkupussilta”, en edes ymmärrä näitä demonisoijia täällä. Joo, narsistista ja vähän kylmääkin meno, mutta ei mitään mitä ei voisi korjata.
En ole ap, jos sitä luulit. Ihan huvikseni liityin keskusteluun vasta eilen illalla.
En luullut. Olisin voinut tehdä kappalejaon, sekaisen oloinen kirjoitus 😊
Tehdään kaikki testi ja keskustellaan siitä mikä on taso terveelle narsismille?
https://openpsychometrics.org/tests/NPI/
Tuntuuko teistäkin usein pahalta myöntää oma vajavaisuutenne, jos joku on siinä vieressä valmiina lynkkamaan teidät koska olette vajavainen. Vaikka muuten pääasiallisesti hyväksytte ja tiedostatte ne omat virheet, sekä sen että ihan kaikki ovat vajavaisia. Ihmisten tulisi kohdata toisensa vertaisinaan, mutta meneekö se niin? Kohtatteko te toisenne livenä kunnioittavasti, vaikka täällä netissä se näkyy harvemmin onnistuvan?
Sanoisin etä tervettä narsismia on sivuuttaa tällainen pissimiskilpailu, epätervettä on nostaa itsensä niiden muiden yläpuolelle. Mutta koska tämä on vain tekstiä ilman nyansseja, sen tulkinta on vähän niin ja näin.
Oot oikeassa elämässä niin typerä ihminen ettei susta psykologiksi ole. Keksi ny jotain muuta.
Voi halvattu, kun ärsyttää kun täältä on piilotettu joku viesti.