Lue keskustelun säännöt.
Taidan olla narsisti
11.02.2019 |
Olen tässä viimeaikaisten suhteiden päättymisen jälkeen löytänyt itsestäni aivan uuden aallonpohjan. Jos en manipuloi ihmistä jatkamaan suhdetta kanssani, lähden kaasuvalottamaan. En tiedä miksi, mutta jotenkin se tuntuu minusta todella hyvältä poistua suhteesta voittajana. Tiedostan toki tekeväni näitä asioita, mutta en koskaan ylitä rajoja ihmisten kanssa, joita arvostan. Kun rakkaus muuttuu vihaksi, olen valmis menemään melko pitkälle tuottaakseni toiselle pahaa mieltä. Ja nautin siitä. Ihmisiä, joista en välitä, kohtelen kuin ilmaa.
Jossain keskustelussa oli puhetta narsistisesta lähteestä tms. Itse en etsi heikkoja ja kiusattavia uhreja, vaan itseäni vahvempia. On jotenkin mukavampaa päästä niskan päälle, silloin kun on kunnon vastus.
Kommentit (232)
Levitä vielä vähän lisää vihaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hallanvaara kirjoitti:
Olisin paljon enemmän huolissani tämän palstan yleisestä tiedostamattomasta empatian puutteesta ja täysin vastuuttomasta vihapuheesta "en minä mitään tehnyt, mutku se" milloin ketäkin kohtaan, kun kenestäkään joka tiedostaen kuvailee omaa psykologiaa.
Psykologiaan jonkin verran perehtyneenä, juuri ne itsensä 'normaaliksi' määrittelevät ovat usein kaikista ilkeimpiä muita kohtaan, eivätkä koskaan näe omaa osuuttaan mihinkään.
Samaa mieltä. Sen lisäksi olen aivan alun trauma-kommentin kurjoittaja, ja yhä sitä mieltä, että narsistisista käytösmalleista huolimatta ap todellakin vaikuttaa huomattavasti enemmän traumatapaukselta kuin narsistilta. Tuohon ei ”etkö huomaa käytöstäsi”- vittuilu tehoa yhtään, vaan trauman syvä läpikäynti - terapiassa.
Kaikilla persoonallisuushäiriöisillä on vaikea traumatausta. Trauma ja narsistinen persoonallisuushäiriö eivät siis sulje pois toisiaan.
Ei suljekaan, mutta on suuri ero esimerkiksi totaalisen psykonarsistin ja ap:n välillä, joka selkeästi takoo päätään seinään toistaessaan traumaansa. Älä nyt ap hermostu, mutta vaikutat lähinnä ”kiukkupussilta”, en edes ymmärrä näitä demonisoijia täällä. Joo, narsistista ja vähän kylmääkin meno, mutta ei mitään mitä ei voisi korjata.
Demonisointi on juuri sitä, mitä narsistisella käytöksellä tavoitellaan. Narsistisen käyttäytymisen motiivi on saada muut kunnioittamaan ja pelkäämään, jolloin näin käyttäytyvä tuntee olonsa turvalliseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hallanvaara kirjoitti:
Olisin paljon enemmän huolissani tämän palstan yleisestä tiedostamattomasta empatian puutteesta ja täysin vastuuttomasta vihapuheesta "en minä mitään tehnyt, mutku se" milloin ketäkin kohtaan, kun kenestäkään joka tiedostaen kuvailee omaa psykologiaa.
Psykologiaan jonkin verran perehtyneenä, juuri ne itsensä 'normaaliksi' määrittelevät ovat usein kaikista ilkeimpiä muita kohtaan, eivätkä koskaan näe omaa osuuttaan mihinkään.
Samaa mieltä. Sen lisäksi olen aivan alun trauma-kommentin kurjoittaja, ja yhä sitä mieltä, että narsistisista käytösmalleista huolimatta ap todellakin vaikuttaa huomattavasti enemmän traumatapaukselta kuin narsistilta. Tuohon ei ”etkö huomaa käytöstäsi”- vittuilu tehoa yhtään, vaan trauman syvä läpikäynti - terapiassa.
Kaikilla persoonallisuushäiriöisillä on vaikea traumatausta. Trauma ja narsistinen persoonallisuushäiriö eivät siis sulje pois toisiaan.
Ei suljekaan, mutta on suuri ero esimerkiksi totaalisen psykonarsistin ja ap:n välillä, joka selkeästi takoo päätään seinään toistaessaan traumaansa. Älä nyt ap hermostu, mutta vaikutat lähinnä ”kiukkupussilta”, en edes ymmärrä näitä demonisoijia täällä. Joo, narsistista ja vähän kylmääkin meno, mutta ei mitään mitä ei voisi korjata.
Demonisointi on juuri sitä, mitä narsistisella käytöksellä tavoitellaan. Narsistisen käyttäytymisen motiivi on saada muut kunnioittamaan ja pelkäämään, jolloin näin käyttäytyvä tuntee olonsa turvalliseksi.
Ohis mutta ymmärsin kirjoittajan tarkoittavan täällä tapahtuvaa ap:n käytöksen demonisoitia pahemmaksi kuin se onkaan. Myrsky vesilasissa-syndrooma. Osa tuntuu pitävän häntä sarjamurhaajana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hallanvaara kirjoitti:
Olisin paljon enemmän huolissani tämän palstan yleisestä tiedostamattomasta empatian puutteesta ja täysin vastuuttomasta vihapuheesta "en minä mitään tehnyt, mutku se" milloin ketäkin kohtaan, kun kenestäkään joka tiedostaen kuvailee omaa psykologiaa.
Psykologiaan jonkin verran perehtyneenä, juuri ne itsensä 'normaaliksi' määrittelevät ovat usein kaikista ilkeimpiä muita kohtaan, eivätkä koskaan näe omaa osuuttaan mihinkään.
Samaa mieltä. Sen lisäksi olen aivan alun trauma-kommentin kurjoittaja, ja yhä sitä mieltä, että narsistisista käytösmalleista huolimatta ap todellakin vaikuttaa huomattavasti enemmän traumatapaukselta kuin narsistilta. Tuohon ei ”etkö huomaa käytöstäsi”- vittuilu tehoa yhtään, vaan trauman syvä läpikäynti - terapiassa.
Kaikilla persoonallisuushäiriöisillä on vaikea traumatausta. Trauma ja narsistinen persoonallisuushäiriö eivät siis sulje pois toisiaan.
Ei suljekaan, mutta on suuri ero esimerkiksi totaalisen psykonarsistin ja ap:n välillä, joka selkeästi takoo päätään seinään toistaessaan traumaansa. Älä nyt ap hermostu, mutta vaikutat lähinnä ”kiukkupussilta”, en edes ymmärrä näitä demonisoijia täällä. Joo, narsistista ja vähän kylmääkin meno, mutta ei mitään mitä ei voisi korjata.
Demonisointi on juuri sitä, mitä narsistisella käytöksellä tavoitellaan. Narsistisen käyttäytymisen motiivi on saada muut kunnioittamaan ja pelkäämään, jolloin näin käyttäytyvä tuntee olonsa turvalliseksi.
Ohis mutta ymmärsin kirjoittajan tarkoittavan täällä tapahtuvaa ap:n käytöksen demonisoitia pahemmaksi kuin se onkaan. Myrsky vesilasissa-syndrooma. Osa tuntuu pitävän häntä sarjamurhaajana.
En ole niin huolellisesti tätä ketjua lukenut. Tarkoitin kommentoida yleisellä tasolla, että pahan tekemisellä rehentelyllä on tämäntyyppinen, useimmiten tiedostamaton motiivi. Se ei poista vastuuta teoista, ei rikosoikeudellisesti tai muutenkaan. Sikäli pahanteon sanominen pahan tekemiseksi ei vielä ole demonisointia.
Liiallinen itseanalysointi johtaa yleensä siihen, että on mielestään kärsivinään kaikenlaisista sairauksista, myös psyyken puolella. Itsekin olen miettinyt olenko haavoittuva narsisti, asperger, tunne-elämältään epävakaa persoonallisuus tai onko minulla komplisoitunut posttraumaattinen stressireaktio. Mihinkään näistä ei kuitenkaan psykiatri ole vuosien aikana tarttunut, vaan pistää oireiluni masennuksen ja ahdistuksen piikkiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Liiallinen itseanalysointi johtaa yleensä siihen, että on mielestään kärsivinään kaikenlaisista sairauksista, myös psyyken puolella. Itsekin olen miettinyt olenko haavoittuva narsisti, asperger, tunne-elämältään epävakaa persoonallisuus tai onko minulla komplisoitunut posttraumaattinen stressireaktio. Mihinkään näistä ei kuitenkaan psykiatri ole vuosien aikana tarttunut, vaan pistää oireiluni masennuksen ja ahdistuksen piikkiin.
Hyvä kommentti.
Vierailija kirjoitti:
Liiallinen itseanalysointi johtaa yleensä siihen, että on mielestään kärsivinään kaikenlaisista sairauksista, myös psyyken puolella. Itsekin olen miettinyt olenko haavoittuva narsisti, asperger, tunne-elämältään epävakaa persoonallisuus tai onko minulla komplisoitunut posttraumaattinen stressireaktio. Mihinkään näistä ei kuitenkaan psykiatri ole vuosien aikana tarttunut, vaan pistää oireiluni masennuksen ja ahdistuksen piikkiin.
Minä taas olen tutkimuksien kannalla. Kaikki persoonallisuustestit ja psykologiset testit, näiden jälkeen sairaalassa monipäiväiset neuropsykologiset testit. Minulla on Asperger ja ADD. Ja olen todellakin pitänyt itseäni ties minä. Neuropsykoatrinen kuntoutus yhdistettynä terapiaan on tuonut huimasti apuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Liiallinen itseanalysointi johtaa yleensä siihen, että on mielestään kärsivinään kaikenlaisista sairauksista, myös psyyken puolella. Itsekin olen miettinyt olenko haavoittuva narsisti, asperger, tunne-elämältään epävakaa persoonallisuus tai onko minulla komplisoitunut posttraumaattinen stressireaktio. Mihinkään näistä ei kuitenkaan psykiatri ole vuosien aikana tarttunut, vaan pistää oireiluni masennuksen ja ahdistuksen piikkiin.
Minä taas olen tutkimuksien kannalla. Kaikki persoonallisuustestit ja psykologiset testit, näiden jälkeen sairaalassa monipäiväiset neuropsykologiset testit. Minulla on Asperger ja ADD. Ja olen todellakin pitänyt itseäni ties minä. Neuropsykoatrinen kuntoutus yhdistettynä terapiaan on tuonut huimasti apuja.
Terveydenhuollon edustajat on hyvin vaikea saada vakuutettua samasta asiasta. Ei edes lapsia aleta kovin äkkiä testailla jos jotain ongelmia on, saati sitten aikuisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Liiallinen itseanalysointi johtaa yleensä siihen, että on mielestään kärsivinään kaikenlaisista sairauksista, myös psyyken puolella. Itsekin olen miettinyt olenko haavoittuva narsisti, asperger, tunne-elämältään epävakaa persoonallisuus tai onko minulla komplisoitunut posttraumaattinen stressireaktio. Mihinkään näistä ei kuitenkaan psykiatri ole vuosien aikana tarttunut, vaan pistää oireiluni masennuksen ja ahdistuksen piikkiin.
Minä taas olen tutkimuksien kannalla. Kaikki persoonallisuustestit ja psykologiset testit, näiden jälkeen sairaalassa monipäiväiset neuropsykologiset testit. Minulla on Asperger ja ADD. Ja olen todellakin pitänyt itseäni ties minä. Neuropsykoatrinen kuntoutus yhdistettynä terapiaan on tuonut huimasti apuja.
Terveydenhuollon edustajat on hyvin vaikea saada vakuutettua samasta asiasta. Ei edes lapsia aleta kovin äkkiä testailla jos jotain ongelmia on, saati sitten aikuisia.
Tämän tiedän kyllä. ”Vaikea” piti olla, mutta kun vuosien ”hoidosta” huolimatta ei mitään alkanut tapahtua, niin vähitellen alettiin taipua tutkimuksien kannalle lässytyksen ja arvailun sijaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Liiallinen itseanalysointi johtaa yleensä siihen, että on mielestään kärsivinään kaikenlaisista sairauksista, myös psyyken puolella. Itsekin olen miettinyt olenko haavoittuva narsisti, asperger, tunne-elämältään epävakaa persoonallisuus tai onko minulla komplisoitunut posttraumaattinen stressireaktio. Mihinkään näistä ei kuitenkaan psykiatri ole vuosien aikana tarttunut, vaan pistää oireiluni masennuksen ja ahdistuksen piikkiin.
Minä taas olen tutkimuksien kannalla. Kaikki persoonallisuustestit ja psykologiset testit, näiden jälkeen sairaalassa monipäiväiset neuropsykologiset testit. Minulla on Asperger ja ADD. Ja olen todellakin pitänyt itseäni ties minä. Neuropsykoatrinen kuntoutus yhdistettynä terapiaan on tuonut huimasti apuja.
Terveydenhuollon edustajat on hyvin vaikea saada vakuutettua samasta asiasta. Ei edes lapsia aleta kovin äkkiä testailla jos jotain ongelmia on, saati sitten aikuisia.
Tämän tiedän kyllä. ”Vaikea” piti olla, mutta kun vuosien ”hoidosta” huolimatta ei mitään alkanut tapahtua, niin vähitellen alettiin taipua tutkimuksien kannalle lässytyksen ja arvailun sijaan.
Kuulostaa siltä, että olet saanut olla tekemisissä pätevämpien ammattilaisten kanssa kuin minä. Minulle psykiatri totesi joskus ilman mitään testejä, ettei kaikkia ihmisiä vain voida auttaa.
Vierailija kirjoitti:
Oot oikeassa elämässä niin typerä ihminen ettei susta psykologiksi ole. Keksi ny jotain muuta.
Mikä sua oikeasti nyppii??
Oletko sinä se sama joka antoi ymmärtää että niin metsä vastaa kun sinne huudetaan pätee kyllä kaikkiin muihin, mutta ei sinuun?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloitin tämän keskustelun vilpittömästi halunani tarkastella tätä omaa persoonaani ja toisaalta myös muiden reaktioita ulostulooni. Keskustelu oli osin hyvinkin silmiä avaavaa, monessakin mielessä. En sano, että minua olisi yllättänyt tämä ihmisten tarve peilata minuun omia oletuksiaan, käsityksiään ja harhaluulojaan narsismista, koska tämän palstan tuntien, mitä muuta voi odottaa. Osalla oli tarve lähteä provosoimaan, ilmeisesti tarkoituksenaan purkaa jotain omaa kokemustaan, todistaa minun "huonouteni" tai päästä jollain muulla tavoin niskan päälle. Sen kätkeminen argumentoinnin ja keskustelun verhoon oli läpinäkyvää. Sen vuoksi jouduinkin pohtimaan omaa rooliani tässä keskustelussa. Mikäli olisin tyylipuhdas narsisti, olisin todennäköisemmin lähtenyt mukaan siihen kädenvääntöön, jota täällä eräät (tai ehkä vain yksi) koetti kovasti hakea. Yritin kuitenkin avata keskustelua ja pitää sen käynnissä, pääsemättä kuitenkaan puusta pitkälle tämän "mutku etsä tajuu" -ihmisen kanssa.
Toinen jännittävä ilmiö ovat olleet keskustelijat, jotka selkeästi kuvittelevat tunnistavansa minut lähipiiristään joko todellisena henkilönä tai sellaista muistuttavana. Esimerkinnä tämä "anoppi", joka tuli vaatimaan rahojaan jostain kuvitteellista... en keskittynyt kunnolla, myönnän. Tämän, ja muiden keskustelussa mainittujen "narsistien" kaltainen en ole, eikä minusta koskaan sellaista tule. Narsisti lainausmerkeissä, koska kuten täällä joku sanoi, k-pää voi olla ilman diagnoosiakin. Isästäni itseasiassa voisin hyvinkin kuvitella moista. Tämä on minulle itseasiassa vaikea asia myöntää, koska tuntuu pahalta puhua omaisistaan ikävästi. Ehkä tuossa traumateoriassa on peränsä, sillä vaikka lapsuuteni oli "hyvä", ja olikin suurimmaksi osaksi, vanhempieni ylilyönnit ovat virittäneet minun tunne-elämäni ja empatiakykyni alavireiseksi.
Ihmisten näkemys narsismista on mielenkiintoinen. Narsistia pidetään tyhmänä, läpinäkyvänä ja onttona kuorena, jolle ihmiset ovat vain pelinappuloita. Mielestäni se kertoo ihmisestä paljon, että ollaan valmiit kuittaamaan toisen ihmisen käytös suoralta kädeltä "narsismiksi", koska se palvelee omia tarkoitusperiä ja suojaa omaa psyykeä. Pystyn kyllä ymmärtämään, että vedätetyn ihmisen on vaikea myöntää tulleensa vedätetyksi, joten helpompi on asettua asemaan, jossa on ollut avuton uhri vailla ulospääsyä. Uhria ei myöskään koskaan saisi syyttää, mutta isääni lukuunottamatta (ja sille en oikein voinut mitään, koska olin lapsi) en ole koskaan ollut itsenikaltaisen ihmisen vaikutuspiirissä. Se voisi kyllä olla jännittävää näin aikuisiällä.
En osaa sanoa, olenko todella narsisti. Tämän keskustelun myötä en ole enää niin varma. Narsistiset defenssit ovat kuitenkin tuntuneet useimmiten melko hyvältä ratkaisulta moniin ongelmatilanteisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaasuvalottamaan?
Ketä?
Kiitos Ap, että avauduit. Nyt tiedän, että sinunlaisia ihmisiä oikeasti on olemassa, enkä vaan kuvittele.
On tosi raskasta nimittäin yrittää ajatella toisesta hyvää, jos tämä ei ihan oikeasti ole hyvä ihminen.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos Ap, että avauduit. Nyt tiedän, että sinunlaisia ihmisiä oikeasti on olemassa, enkä vaan kuvittele.
On tosi raskasta nimittäin yrittää ajatella toisesta hyvää, jos tämä ei ihan oikeasti ole hyvä ihminen.
Aivan sivusta: tule nyt jo alas sieltä pilvilinnoistasi. Ihan ihmisyyden alkeita: meistä kukaan ei ole hyvä tai paha, näiden tunteiden kokemuksetkin ovat subjektiivisia. Mutta vähän konkreettisemmin: meissä jokaisessa on potentiaali sekä ”hyvään” että ”pahaan” - sinussakin. Jossakin kohtaa ne aktivoituvat.
Vierailija kirjoitti:
Hei, olen itse yrittänyt pitkään ja pitkään löytää itseäni. Mistä löytää itsensä?
Tämän asian oivaltaminen on jo ensimmäinen askel.
Tuliko kenelläkään mieleen, että ehkä ap on narsisti, mutta yrittää vaan manipuloida teitä puolelleen? Tai tuliko mieleen, että tämä saattaa olla provo?
Vierailija kirjoitti:
Tuliko kenelläkään mieleen, että ehkä ap on narsisti, mutta yrittää vaan manipuloida teitä puolelleen? Tai tuliko mieleen, että tämä saattaa olla provo?
Merkityksetöntä. Tärkeintä oli tämä keskustelu 😊
Siat.