Lue keskustelun säännöt.
Taidan olla narsisti
11.02.2019 |
Olen tässä viimeaikaisten suhteiden päättymisen jälkeen löytänyt itsestäni aivan uuden aallonpohjan. Jos en manipuloi ihmistä jatkamaan suhdetta kanssani, lähden kaasuvalottamaan. En tiedä miksi, mutta jotenkin se tuntuu minusta todella hyvältä poistua suhteesta voittajana. Tiedostan toki tekeväni näitä asioita, mutta en koskaan ylitä rajoja ihmisten kanssa, joita arvostan. Kun rakkaus muuttuu vihaksi, olen valmis menemään melko pitkälle tuottaakseni toiselle pahaa mieltä. Ja nautin siitä. Ihmisiä, joista en välitä, kohtelen kuin ilmaa.
Jossain keskustelussa oli puhetta narsistisesta lähteestä tms. Itse en etsi heikkoja ja kiusattavia uhreja, vaan itseäni vahvempia. On jotenkin mukavampaa päästä niskan päälle, silloin kun on kunnon vastus.
Kommentit (232)
Miten tuo anoppi-ihminen ei muka itse ole kertomuksessaan narsistinen? Sinähän oikein iloitset, kun olet päässyt nöyryyttämään vanhaa miestä, joka todennäköisesti ei ollut täysin perillä sinun ja miehesi välisistä kuvioista. Katsopa peiliin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuliko kenelläkään mieleen, että ehkä ap on narsisti, mutta yrittää vaan manipuloida teitä puolelleen? Tai tuliko mieleen, että tämä saattaa olla provo?
Joo, todellakin, "ap" ja tämä piikikäs muiden haukkuja on yksi sama henkilö.
Ja hän taas on sama joka jatkuvalla syötöllä nostelee ja kehittelee aiheita joiden kautta nostaa esiin muiden kuviteltuja vikoja, tai sairaalla tavalla heijastaa omia ajatuksiaan muihin, täysin kuviteltuihin henkilöihin. Kuten esim. ketju masentuneista äideistä jotka saivat pojan, vaikka toivoivat tyttöä.
"Narsistilla on tapana loukata jatkuvasti läheisiään vähättelemällä, piikittelemällä ja arvostelemalla."
Hallanvaara kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuliko kenelläkään mieleen, että ehkä ap on narsisti, mutta yrittää vaan manipuloida teitä puolelleen? Tai tuliko mieleen, että tämä saattaa olla provo?
Joo, todellakin, "ap" ja tämä piikikäs muiden haukkuja on yksi sama henkilö.
Ja hän taas on sama joka jatkuvalla syötöllä nostelee ja kehittelee aiheita joiden kautta nostaa esiin muiden kuviteltuja vikoja, tai sairaalla tavalla heijastaa omia ajatuksiaan muihin, täysin kuviteltuihin henkilöihin. Kuten esim. ketju masentuneista äideistä jotka saivat pojan, vaikka toivoivat tyttöä.
"Narsistilla on tapana loukata jatkuvasti läheisiään vähättelemällä, piikittelemällä ja arvostelemalla."
Minua kiinnostaisi tietää, mistä olet vetänyt tämän johtopäätöksen? Erikoista ajatella nettipalstailijoita läheisinä.
Vierailija kirjoitti:
Hallanvaara kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuliko kenelläkään mieleen, että ehkä ap on narsisti, mutta yrittää vaan manipuloida teitä puolelleen? Tai tuliko mieleen, että tämä saattaa olla provo?
Joo, todellakin, "ap" ja tämä piikikäs muiden haukkuja on yksi sama henkilö.
Ja hän taas on sama joka jatkuvalla syötöllä nostelee ja kehittelee aiheita joiden kautta nostaa esiin muiden kuviteltuja vikoja, tai sairaalla tavalla heijastaa omia ajatuksiaan muihin, täysin kuviteltuihin henkilöihin. Kuten esim. ketju masentuneista äideistä jotka saivat pojan, vaikka toivoivat tyttöä.
"Narsistilla on tapana loukata jatkuvasti läheisiään vähättelemällä, piikittelemällä ja arvostelemalla."
Minua kiinnostaisi tietää, mistä olet vetänyt tämän johtopäätöksen? Erikoista ajatella nettipalstailijoita läheisinä.
😂
Vierailija kirjoitti:
Minua kiinnostaisi tietää, mistä olet vetänyt tämän johtopäätöksen? Erikoista ajatella nettipalstailijoita läheisinä.
ehehehe kylläpä olet hauska.
Vielä erikoisempaa jaotella ihmisiä merkityksellisiin ja merkityksettömiin kuten täällä tehdään.
Itse ajattelen kaikkia samanvertaisina, mutta kukin tyylillään..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä keskustelu pilalla taas. Ottakaa hyvät ihmiset ne lääkkeet.
Täållä lienee henkilöitä, jotka vaikuttaisivat rakentaneen rinnakkaistodellisuuden, jossa he kysyvät-vastaavat-asettavat itsensä kokeelle, ja lopulta "voittavat taistelun".
Se on narsistin karva, vaikka voissa paistaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täållä lienee henkilöitä, jotka vaikuttaisivat rakentaneen rinnakkaistodellisuuden, jossa he kysyvät-vastaavat-asettavat itsensä kokeelle, ja lopulta "voittavat taistelun".
Se on narsistin karva, vaikka voissa paistaisi.
Mikä karva?
Vierailija kirjoitti:
Kiitos Ap, että avauduit. Nyt tiedän, että sinunlaisia ihmisiä oikeasti on olemassa, enkä vaan kuvittele.
On tosi raskasta nimittäin yrittää ajatella toisesta hyvää, jos tämä ei ihan oikeasti ole hyvä ihminen.
Tuo lause kiinnittää huomioni. On selvästi vahingollinen sisäistys ajatella, että toisesta pitäisi ajatella hyvää. Etenkin silloin se on vahingollista, jopa vaarallista, jos toisen henkilön käyttäytyminen viittaa huonoihin aikeisiin tai häntä ei kovin hyvin tunne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Liiallinen itseanalysointi johtaa yleensä siihen, että on mielestään kärsivinään kaikenlaisista sairauksista, myös psyyken puolella. Itsekin olen miettinyt olenko haavoittuva narsisti, asperger, tunne-elämältään epävakaa persoonallisuus tai onko minulla komplisoitunut posttraumaattinen stressireaktio. Mihinkään näistä ei kuitenkaan psykiatri ole vuosien aikana tarttunut, vaan pistää oireiluni masennuksen ja ahdistuksen piikkiin.
Minä taas olen tutkimuksien kannalla. Kaikki persoonallisuustestit ja psykologiset testit, näiden jälkeen sairaalassa monipäiväiset neuropsykologiset testit. Minulla on Asperger ja ADD. Ja olen todellakin pitänyt itseäni ties minä. Neuropsykoatrinen kuntoutus yhdistettynä terapiaan on tuonut huimasti apuja.
Terveydenhuollon edustajat on hyvin vaikea saada vakuutettua samasta asiasta. Ei edes lapsia aleta kovin äkkiä testailla jos jotain ongelmia on, saati sitten aikuisia.
Tämän tiedän kyllä. ”Vaikea” piti olla, mutta kun vuosien ”hoidosta” huolimatta ei mitään alkanut tapahtua, niin vähitellen alettiin taipua tutkimuksien kannalle lässytyksen ja arvailun sijaan.
Kuulostaa siltä, että olet saanut olla tekemisissä pätevämpien ammattilaisten kanssa kuin minä. Minulle psykiatri totesi joskus ilman mitään testejä, ettei kaikkia ihmisiä vain voida auttaa.
Tuo oli ilmeisesti asiayhteydessään loukkaavaa sinua kohtaan? Itse näen sen, ettei kaikkia voida auttaa, vain traagisena tosiasiana, joka kertoo kokeneesta ammattilaisesta. Joidenkin ongelmat ovat liian monitahoisia ja vaikeita, kun taas toisten ongelmat eivät vielä ole riittävän vaikeita, jotta he saisivat lähetteen eteenpäin. Apua tarvitsevia on liikaa, rahaa liian vähän.
Kirjoitin tänne jo aikaisemmin kommentin, ihan siinä tarkoituksessa että minusta olisi mielenkiintoista keskustella Ap:n kanssa hänen tuntemuksistaan ja miten Ap kokee/näkee asiat.
Turhauduin sitten hieman, koska minusta oikeasti olisi mielenkiintoista keskustella aiheesta, mutta jotkut idiootit pilaavat kaiken turhalla provosoinnillaan. Vähän mietityttää sillä vaikka Ap teki aloituksen jossa oli itse negatiivisessa valossa, ajattelen niin vain tällä hetkellä osasta (tai yhdestä?) kommentoijista. 🙄
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kirjoitin tänne jo aikaisemmin kommentin, ihan siinä tarkoituksessa että minusta olisi mielenkiintoista keskustella Ap:n kanssa hänen tuntemuksistaan ja miten Ap kokee/näkee asiat.
Turhauduin sitten hieman, koska minusta oikeasti olisi mielenkiintoista keskustella aiheesta, mutta jotkut idiootit pilaavat kaiken turhalla provosoinnillaan. Vähän mietityttää sillä vaikka Ap teki aloituksen jossa oli itse negatiivisessa valossa, ajattelen niin vain tällä hetkellä osasta (tai yhdestä?) kommentoijista. 🙄
Miten ajattelet? Mitä ihmettä! Miten ajatuksesi kommentoijista liittyy tähän?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Liiallinen itseanalysointi johtaa yleensä siihen, että on mielestään kärsivinään kaikenlaisista sairauksista, myös psyyken puolella. Itsekin olen miettinyt olenko haavoittuva narsisti, asperger, tunne-elämältään epävakaa persoonallisuus tai onko minulla komplisoitunut posttraumaattinen stressireaktio. Mihinkään näistä ei kuitenkaan psykiatri ole vuosien aikana tarttunut, vaan pistää oireiluni masennuksen ja ahdistuksen piikkiin.
Minä taas olen tutkimuksien kannalla. Kaikki persoonallisuustestit ja psykologiset testit, näiden jälkeen sairaalassa monipäiväiset neuropsykologiset testit. Minulla on Asperger ja ADD. Ja olen todellakin pitänyt itseäni ties minä. Neuropsykoatrinen kuntoutus yhdistettynä terapiaan on tuonut huimasti apuja.
Terveydenhuollon edustajat on hyvin vaikea saada vakuutettua samasta asiasta. Ei edes lapsia aleta kovin äkkiä testailla jos jotain ongelmia on, saati sitten aikuisia.
Tämän tiedän kyllä. ”Vaikea” piti olla, mutta kun vuosien ”hoidosta” huolimatta ei mitään alkanut tapahtua, niin vähitellen alettiin taipua tutkimuksien kannalle lässytyksen ja arvailun sijaan.
Kuulostaa siltä, että olet saanut olla tekemisissä pätevämpien ammattilaisten kanssa kuin minä. Minulle psykiatri totesi joskus ilman mitään testejä, ettei kaikkia ihmisiä vain voida auttaa.
Tuo oli ilmeisesti asiayhteydessään loukkaavaa sinua kohtaan? Itse näen sen, ettei kaikkia voida auttaa, vain traagisena tosiasiana, joka kertoo kokeneesta ammattilaisesta. Joidenkin ongelmat ovat liian monitahoisia ja vaikeita, kun taas toisten ongelmat eivät vielä ole riittävän vaikeita, jotta he saisivat lähetteen eteenpäin. Apua tarvitsevia on liikaa, rahaa liian vähän.
Olin tuolloin melko nuori ja oireilin hankalien perhesuhteisiin takia. Psykiatrin kommentti oli todella ikävä ja hän oli myös tapauksessani väärässä. Ajan saatossa olen saanut etäisyyttä perheeseeni ja löytänyt lisää käsittelykeinoja kaikenlaisille tunteille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aloitin tämän keskustelun vilpittömästi halunani tarkastella tätä omaa persoonaani ja toisaalta myös muiden reaktioita ulostulooni. Keskustelu oli osin hyvinkin silmiä avaavaa, monessakin mielessä. En sano, että minua olisi yllättänyt tämä ihmisten tarve peilata minuun omia oletuksiaan, käsityksiään ja harhaluulojaan narsismista, koska tämän palstan tuntien, mitä muuta voi odottaa. Osalla oli tarve lähteä provosoimaan, ilmeisesti tarkoituksenaan purkaa jotain omaa kokemustaan, todistaa minun "huonouteni" tai päästä jollain muulla tavoin niskan päälle. Sen kätkeminen argumentoinnin ja keskustelun verhoon oli läpinäkyvää. Sen vuoksi jouduinkin pohtimaan omaa rooliani tässä keskustelussa. Mikäli olisin tyylipuhdas narsisti, olisin todennäköisemmin lähtenyt mukaan siihen kädenvääntöön, jota täällä eräät (tai ehkä vain yksi) koetti kovasti hakea. Yritin kuitenkin avata keskustelua ja pitää sen käynnissä, pääsemättä kuitenkaan puusta pitkälle tämän "mutku etsä tajuu" -ihmisen kanssa.
Toinen jännittävä ilmiö ovat olleet keskustelijat, jotka selkeästi kuvittelevat tunnistavansa minut lähipiiristään joko todellisena henkilönä tai sellaista muistuttavana. Esimerkinnä tämä "anoppi", joka tuli vaatimaan rahojaan jostain kuvitteellista... en keskittynyt kunnolla, myönnän. Tämän, ja muiden keskustelussa mainittujen "narsistien" kaltainen en ole, eikä minusta koskaan sellaista tule. Narsisti lainausmerkeissä, koska kuten täällä joku sanoi, k-pää voi olla ilman diagnoosiakin. Isästäni itseasiassa voisin hyvinkin kuvitella moista. Tämä on minulle itseasiassa vaikea asia myöntää, koska tuntuu pahalta puhua omaisistaan ikävästi. Ehkä tuossa traumateoriassa on peränsä, sillä vaikka lapsuuteni oli "hyvä", ja olikin suurimmaksi osaksi, vanhempieni ylilyönnit ovat virittäneet minun tunne-elämäni ja empatiakykyni alavireiseksi.
Ihmisten näkemys narsismista on mielenkiintoinen. Narsistia pidetään tyhmänä, läpinäkyvänä ja onttona kuorena, jolle ihmiset ovat vain pelinappuloita. Mielestäni se kertoo ihmisestä paljon, että ollaan valmiit kuittaamaan toisen ihmisen käytös suoralta kädeltä "narsismiksi", koska se palvelee omia tarkoitusperiä ja suojaa omaa psyykeä. Pystyn kyllä ymmärtämään, että vedätetyn ihmisen on vaikea myöntää tulleensa vedätetyksi, joten helpompi on asettua asemaan, jossa on ollut avuton uhri vailla ulospääsyä. Uhria ei myöskään koskaan saisi syyttää, mutta isääni lukuunottamatta (ja sille en oikein voinut mitään, koska olin lapsi) en ole koskaan ollut itsenikaltaisen ihmisen vaikutuspiirissä. Se voisi kyllä olla jännittävää näin aikuisiällä.
En osaa sanoa, olenko todella narsisti. Tämän keskustelun myötä en ole enää niin varma. Narsistiset defenssit ovat kuitenkin tuntuneet useimmiten melko hyvältä ratkaisulta moniin ongelmatilanteisiin.
Keskustelun ei kai tarvitse olla täydellistä ollakseen hyödyllistä. Se, että keskustelussa peilataan muiden ajatuksia ja näkemyksiä omiin asioihin ja turvaudutaan defensiivisiin ja projektiivisiin taktiikoihin ei ole patologista, vaan normaalin vuorovaikutuksen piirre. Mielestäni olet saanut aika hyviä vastauksia, monenlaisia, monesta näkökulmasta.
Tuo on ihan totta, että kuka tahansa ei ole narsistisesti käyttäytyvän ihmisen uhri, vaan siihen positioon päädytään jos omat rajat syystä tai toisesta (elämäntilanne, psyykkinen rakenne) ovat hauraat.
Onkohan Hallavaara ap? Tai ikis? Tai tämä joka tässä keskustelussa trollaa useampana henkilönä.
Lääkkeet!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Liiallinen itseanalysointi johtaa yleensä siihen, että on mielestään kärsivinään kaikenlaisista sairauksista, myös psyyken puolella. Itsekin olen miettinyt olenko haavoittuva narsisti, asperger, tunne-elämältään epävakaa persoonallisuus tai onko minulla komplisoitunut posttraumaattinen stressireaktio. Mihinkään näistä ei kuitenkaan psykiatri ole vuosien aikana tarttunut, vaan pistää oireiluni masennuksen ja ahdistuksen piikkiin.
Minä taas olen tutkimuksien kannalla. Kaikki persoonallisuustestit ja psykologiset testit, näiden jälkeen sairaalassa monipäiväiset neuropsykologiset testit. Minulla on Asperger ja ADD. Ja olen todellakin pitänyt itseäni ties minä. Neuropsykoatrinen kuntoutus yhdistettynä terapiaan on tuonut huimasti apuja.
Terveydenhuollon edustajat on hyvin vaikea saada vakuutettua samasta asiasta. Ei edes lapsia aleta kovin äkkiä testailla jos jotain ongelmia on, saati sitten aikuisia.
Tämän tiedän kyllä. ”Vaikea” piti olla, mutta kun vuosien ”hoidosta” huolimatta ei mitään alkanut tapahtua, niin vähitellen alettiin taipua tutkimuksien kannalle lässytyksen ja arvailun sijaan.
Kuulostaa siltä, että olet saanut olla tekemisissä pätevämpien ammattilaisten kanssa kuin minä. Minulle psykiatri totesi joskus ilman mitään testejä, ettei kaikkia ihmisiä vain voida auttaa.
Tuo oli ilmeisesti asiayhteydessään loukkaavaa sinua kohtaan? Itse näen sen, ettei kaikkia voida auttaa, vain traagisena tosiasiana, joka kertoo kokeneesta ammattilaisesta. Joidenkin ongelmat ovat liian monitahoisia ja vaikeita, kun taas toisten ongelmat eivät vielä ole riittävän vaikeita, jotta he saisivat lähetteen eteenpäin. Apua tarvitsevia on liikaa, rahaa liian vähän.
Olin tuolloin melko nuori ja oireilin hankalien perhesuhteisiin takia. Psykiatrin kommentti oli todella ikävä ja hän oli myös tapauksessani väärässä. Ajan saatossa olen saanut etäisyyttä perheeseeni ja löytänyt lisää käsittelykeinoja kaikenlaisille tunteille.
Tuollaisia ajattelemattomia töksäytyksiä kyllä päästellään varmasti, en halunnut vähätellä kokemustasi. Ajattelin vain mainita, ettei tarkoitus välttämättä ollut leimata sinua parantumattomaksi, vaan viitata turhautuneena siihen tosiasiaan, ettei kaikki voi auttaa. Epäasiallista ilman muuta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloitin tämän keskustelun vilpittömästi halunani tarkastella tätä omaa persoonaani ja toisaalta myös muiden reaktioita ulostulooni. Keskustelu oli osin hyvinkin silmiä avaavaa, monessakin mielessä. En sano, että minua olisi yllättänyt tämä ihmisten tarve peilata minuun omia oletuksiaan, käsityksiään ja harhaluulojaan narsismista, koska tämän palstan tuntien, mitä muuta voi odottaa. Osalla oli tarve lähteä provosoimaan, ilmeisesti tarkoituksenaan purkaa jotain omaa kokemustaan, todistaa minun "huonouteni" tai päästä jollain muulla tavoin niskan päälle. Sen kätkeminen argumentoinnin ja keskustelun verhoon oli läpinäkyvää. Sen vuoksi jouduinkin pohtimaan omaa rooliani tässä keskustelussa. Mikäli olisin tyylipuhdas narsisti, olisin todennäköisemmin lähtenyt mukaan siihen kädenvääntöön, jota täällä eräät (tai ehkä vain yksi) koetti kovasti hakea. Yritin kuitenkin avata keskustelua ja pitää sen käynnissä, pääsemättä kuitenkaan puusta pitkälle tämän "mutku etsä tajuu" -ihmisen kanssa.
Toinen jännittävä ilmiö ovat olleet keskustelijat, jotka selkeästi kuvittelevat tunnistavansa minut lähipiiristään joko todellisena henkilönä tai sellaista muistuttavana. Esimerkinnä tämä "anoppi", joka tuli vaatimaan rahojaan jostain kuvitteellista... en keskittynyt kunnolla, myönnän. Tämän, ja muiden keskustelussa mainittujen "narsistien" kaltainen en ole, eikä minusta koskaan sellaista tule. Narsisti lainausmerkeissä, koska kuten täällä joku sanoi, k-pää voi olla ilman diagnoosiakin. Isästäni itseasiassa voisin hyvinkin kuvitella moista. Tämä on minulle itseasiassa vaikea asia myöntää, koska tuntuu pahalta puhua omaisistaan ikävästi. Ehkä tuossa traumateoriassa on peränsä, sillä vaikka lapsuuteni oli "hyvä", ja olikin suurimmaksi osaksi, vanhempieni ylilyönnit ovat virittäneet minun tunne-elämäni ja empatiakykyni alavireiseksi.
Ihmisten näkemys narsismista on mielenkiintoinen. Narsistia pidetään tyhmänä, läpinäkyvänä ja onttona kuorena, jolle ihmiset ovat vain pelinappuloita. Mielestäni se kertoo ihmisestä paljon, että ollaan valmiit kuittaamaan toisen ihmisen käytös suoralta kädeltä "narsismiksi", koska se palvelee omia tarkoitusperiä ja suojaa omaa psyykeä. Pystyn kyllä ymmärtämään, että vedätetyn ihmisen on vaikea myöntää tulleensa vedätetyksi, joten helpompi on asettua asemaan, jossa on ollut avuton uhri vailla ulospääsyä. Uhria ei myöskään koskaan saisi syyttää, mutta isääni lukuunottamatta (ja sille en oikein voinut mitään, koska olin lapsi) en ole koskaan ollut itsenikaltaisen ihmisen vaikutuspiirissä. Se voisi kyllä olla jännittävää näin aikuisiällä.
En osaa sanoa, olenko todella narsisti. Tämän keskustelun myötä en ole enää niin varma. Narsistiset defenssit ovat kuitenkin tuntuneet useimmiten melko hyvältä ratkaisulta moniin ongelmatilanteisiin.
Keskustelun ei kai tarvitse olla täydellistä ollakseen hyödyllistä. Se, että keskustelussa peilataan muiden ajatuksia ja näkemyksiä omiin asioihin ja turvaudutaan defensiivisiin ja projektiivisiin taktiikoihin ei ole patologista, vaan normaalin vuorovaikutuksen piirre. Mielestäni olet saanut aika hyviä vastauksia, monenlaisia, monesta näkökulmasta.
Tuo on ihan totta, että kuka tahansa ei ole narsistisesti käyttäytyvän ihmisen uhri, vaan siihen positioon päädytään jos omat rajat syystä tai toisesta (elämäntilanne, psyykkinen rakenne) ovat hauraat.
Tästä keskustelusta 70% on provohuutelua ja trollaamista.
Vierailija kirjoitti:
Onkohan Hallavaara ap? Tai ikis? Tai tämä joka tässä keskustelussa trollaa useampana henkilönä.
Lääkkeet!
Anna mun kaikki kestää trolli. Minulla on nimimerkki juurikin siistä syystä että kaikki toimintani tapahtuu vain ja ainostaan sen kautta.
Hallanvaara kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onkohan Hallavaara ap? Tai ikis? Tai tämä joka tässä keskustelussa trollaa useampana henkilönä.
Lääkkeet!
Anna mun kaikki kestää trolli. Minulla on nimimerkki juurikin siistä syystä että kaikki toimintani tapahtuu vain ja ainostaan sen kautta.
Niin, niin. Että kun tännehän ei voi mitenkään, ei siis mitenkään, kirjoittaa ilman nimimerkkiä jos sellainen on. Koska AV-palstahan on varsinainen kryptosalauksen Tylypahka. Mission Implausible!
Miten koet lukijan asemassa tilanteen eroavan, jos ap narsistin sijaan olisi oikeasti vaikkapa huomionhakuinen persoonallisuus? Tänne voi kuka hyvänsä kirjoittaa mitä tahansa.