Lue keskustelun säännöt.
Menee hermot kissan kanssa
Kissaongelma
11.02.2019 |
Meille muutti aikuinen kissa, jota suositeltiin ainoaksi kissaksi, kasvattajan luota. Kissan kanssa on alkanut mennä hermo, koska se jatkuvaan naukuu ja mouruaa sekä pyörii jaloissa tai mielenosoituksellisesti yrittää syödä sähköjohtoja yms. Vaikuttaa turhautuneelta, mutta mikään aktivointi ei ole tehonnut.. ei kiinnosta mitkään sen kiipeilypuista, ei leluista (paitsi välillä pikkuhiiret) ei askartelu lelupallot joista tulee ruokaa tai pahvilaatikot. On kokeilti vaikka mitä mut ainoa mikä harvoin kiinnostaa on ne pikkuhiiret ja niilläkin se täytyy maanitella leikkimään.
Öisin pitää meteliå ja kulkee sängyssä ees taas, ja muutoin pelkää kaikkea. Ei ole ikinä käynyt ulkona joten pelkää pelkästään kun avataan ikkunat jolloin juoksee piiloon, samoin pelkää vieraita ihmisiä ja ovikelloa ja vaikka sun mitä, vetää paljon stressiä milloin mistäkin. Feliwaykin on käytössä.
Onko kellään antaa vinkkejä? Oon ollut paljon kissojen kanssa tekemisissä ja suurin osa niistä nauttii esim itsekseenkin kiipeilypuussa riehumisesta, ihmisen kanssa leikkimisestä ja ikkunasta lintujen ja maisemien tiirailusta. Tuo ei innostu mistään itse, lähinnä on jossain piilossa ja sieltä tulee pois vain maukumaan. Terve pitäisi olla ja syö/juo hyvin. Nauttii silityksesrä ja huomiosta, ja niitä saakin runsaasti, sylissä ei viihdy. Mietin vain että onko tuo käytös sitä tekemisen/kaverin puutetta, mutta meillä ei oo tuolle mahdollista kaveria ottaa. Sitä suositeltiin ainoaksi joten ei välttämättä edes tulisi toimeen. Alkaa vaan hermot olla riekaleina huonosti nukuttujen öiden ja kissan määräilyn vuoksi, kun sitä on niin vaikeaa saada aktivoitua mutta maukuminen vaan jatkuu...ja ei, en olettanut kissan toimivan juuri niinkuin haluan, mutta on vaan vaikea saada sen energiaa purettua mihinkään kun joko pelkää tai sitten ei halua.
Kommentit (45)
Aika ikävä tilanne kyllä. Vaikeaa kuvitella, kun omat kissat ovat todella rohkeita ja tykkäävät vieraista ja aktiviteeteista. Toivottavasti teidänkin kissanne vielä piristyisi ajan kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa reppanalta yksilöltä. Jopa kaltoinkohdellulta...
Tuo murina on pelkoa. Onkohan joku lapsi satuttanut sitä?
Kissojahan ei muuten "kasvateta" niin kuin koiria. (Ja monet kissat säikkyvät lapsia myös äkkinäisten liikkeiden ja kimeiden äänten takia).
Joskus auttaa reviirin rajaaminen esim yhteen huoneeseen, jonne ei muita eläimiä (eikä lapsia). Rajat voivat rauhoittaa.
Sulkekaa nyt ensimmäisenä oikeasti se kissa pois makuuhuoneesta! Sitten kun saatte taas nukuttua, alkaa ajatus juosta paremmin, miten muuten kissan oloa voisi helpottaa. Aikuisen kissan ei helppo ole sopeutua välttämättä uuteen paikkaan ja 2kk on tosi lyhyt aika. Antakaa kissan olla ja tulla itse piiloistaan esiin kun se haluaa, leikittää voi sitten kun se enemmän haluaa muuten olla samassa tilassa ihmisten kanssa. Sähköjohtoihin voisi sivellä vaikka pippurijauhetta. Ei vahingoita kissaa, mutta muutaman kerran kun tuntuu inhottavalla, eiköhän johdot jää rauhaan.
Sukulaisillani on pyhä birma, eikä sekään mitenkään leikkisä ole. Viihtyy lähinnä omissa oloissaan ja on kiintynyt yhteen ihmiseen. Ja rakastaa rutiineja. Omistajansa ovat välillä haikeudella katsoneet maatiaiskissaani, joka on sosiaalinen, energinen ja leikkisä.
Mulla kävi kanssa niin, että sattui "sosiaalinen yksilö". Voi kanssa olla, että ei sopeutunut kerrostalokaksioon. Valikoin aikuisen jotta luonnetta näkee edes jotenkin, vielä rodun, jonka luulin olevan sellainen, että pysyy poissa "iholta", korkeintaan kauempana tarkkailee eikä nau'u koko aikaa. Itse olen pohtiva ihminen ja arvostan hiljaisuutta, ja vittuunun herkästi päättömästä mouruamisesta.
No eihän se naukua osannut, mutta tää katti kulki puolen vuoden päästäkin ympäri kämppää ja kurnutti aivan tajuttomalla volyymilla sekunnin välein, välillä vonkui sydäntäsärkevästi. Ei ollut kasvattajan luona sellainen. Kaverikin sillä oli ja leikitin sitä päivittäin ja annoin huomiota. Loppua kohden havahduin siihen, että olin alkanut räyhätä ja tiuskia kissalle tai heitellä sitä likaisilla vaatteilla, jos se tuli työhuoneeseeni kurputtamaan nurkkiin, kun yritin keskittyä. Ymmärsin, että oli se vastuullista lemmikinpitoa tai ei, tämä kissa tuhoaa kohta minun mielenterveyteni ja minä sen luottamuksen ihmisiin. Otin yhteyttä kasvattajaan ja sain onneksi sovittua palautuksesta. Jälkeenpäin kyllä syytän hiukan kasvattajaa, että myi tuon kissan minulle niinkin surkeisiin oloihin vaikka kuvasin niitä, mutta olempa nyt fiksumpi. Enää en ota kissaa, pidän tuota omaani kunnes se kupsahtaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei meitä haittaisi antaa olla omissa oloissaan, mutta maukuu oikeasti ihan todella paljon. Yöt, aamulla kun herätään ja oikeastaan aina kun kissa on hereillä niin on kauhea mekkala. Eikä siis ole mitään hiljaista ääntä, vaan maukuu todella valittavaan ja kovaan sävyyn. Lisäksi selkeästi vaatii jotain toimintaa , mutta ei innostu mistään. On vaikea saada kotona enää tehtyä töitä tmv kun vieressä huutaa kissa jonka oloa ei tunnu millään saavan helpotettua. :( Ja kerrostalossa ollaan niin tuo valitus kuuluu jo naapureillekkin ihan selkeästi.
Ap
Ajattelin nyt katsoa ainakin siihen asti että on ollut puolivuotta täällä. Jos silloinkin on vielä tämmöinen vonkuminen päällä ja vieraista stressaaminen niin otan yhteyttä kasvattajaan. Koska meillä kuitenkin käy ihmisiä, ei tietenkään päivittäin mutta viikoittain kumminkin. Eivät edes mitenkään reagoi koko kissaan mutta pelkkä vieraiden ihmisten näkeminen saa pakenemaan ja välillä just murisemaankin. Sitten ollaan koko loppupäivä silmät suurina ja säikkyinä. Nytkin on eläinlääkärin mukaan stressistä saanut flunssan päälle, kun aivastelee ja niiskuttelee.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten olisi sokkihoito? Menet sen kanssa käymään jonnekin, ja tulette takaisin kotiin. Jos keikka saisi sen ajattelemaan, että parempi paikka tämäkin sentään on kuin tuo toinen vielä kamalampi. Sillä on ilmeisestikin olo, että hänet on unohdettu jonnekin paholaisen lentokentälle ja kaikki on kuraa. Jotenkin pitäisi saada se ajatustapa poikki.
Aikuinen kissa isosta laumasta, eikä tuu toimeen muiden kissojen kanssa? Siis myytiinkö se sulle siksi ettei kasvattajakaan keksinyt mitä sille tekisi? Vai kaipaisiko kuitenkin vanhoja kavereitaan ja on nyt "hukassa" kun on oman näkemyksensä mukaan yksin?
Auttaisiko jos jättäisit sen omaan rauhaansa ja antaisit sen itse päättää koska on hyvä hetki alkaa sopeutumaan uuteen kotiin? Kaikki ylimääräinen leikki ja kissutus pois, ruuan laitat, silität jos se sitä pyytää ja vessan pidät kunnossa. Meillä on kaksi kissaa joista kumpikaan ei arvosta leikittämistä ja kimeällä äänellä lepertelyä, toinen tykkää silittämisestä ja toinen ei muuta tekisikään kun nukkuis mun rinnan päällä pää mun kaulaa vasten nojaten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko kissalla omaa rauhallista paikkaa missään? Voisitko harkita jotenkin kissaystävällisempää sisustusta, isoja huonekasveja ja niiden taa piiloon sille oma valtakunta ja joku koppi taivaalle? Tai telkeät sen eri huoneeseen vieraiden ajaksi?
Onko teillä jotenkin hermostunut olemisentapa jollakin, joko isäntäväellä tai vierailla? Kissa jos on kovin herkkä, niin eiköhän silloin tule noidankehä. Te alatte reagoida ja kytätä kissaa, joka reagoi ja kyttää teitä, jne.
Ensimmäisenä kannattaa tarkistaa oma asenne, onko odotettu kenties mukavaa helppoa lemmikkiä, sitä kissa ei nimittäin välttämättä ole. Etenkin aikuisena adoptoitu kissa on haastava, toki myös palkitseva kun se joskus kunnolla teihin kiintyy.
Muutama pointti mitä tuli teidän tilanteesta mieleen:
-Älkää jättäkö kissaa koskaan keskenään lapsen kanssa, kissa selvästi pelkää taaperoa ja saattaa käydä jopa kiinni, kun taapero ei ymmärrä kunnioittaa sen tilaa.
-Onko teillä käytössä Feliway suihke vai haihdutin? Yksi haihdutin ei vielä riitä isoon asuntoon, sillä sillä on vain tietty "kantama" per haihdutin eli suosittelen hankkimaan niitä lisää.
- 2 kuukautta ja jopa puoli vuottakin on to-del-la lyhyt aika aran ja aikuisen kissan kotiutua täysin uuteen tilanteeseen ja ihmiseen, eli malttia malttia. Keskittykää mieluummin siihen kaikkeen mitä kissa jo "osaa" ja uskaltaa tehdä uudessa ympäristössä. Esimerkiksi se että uskaltaa kuitenkin jo syödä ja juoda on iso asia, sekä se että tulee puskemaan.
-Jotkut kissat (ilmeisesti myös teidän kissa) ei leiki itsekseen ollenkaan. Eli leikittäkää sitä vähintään 10min kerrallaan pari kertaa päivässä, riittää poistamaan pahimmat energiat. Kaikki kissat myöskään tykkää kilisevistä tms leluista, vaan ihan perusjutuista joita voi vaania ja saalistaa. Kokeile leikittää ihan vaikka vanhalla kengännauhalla johon sidot solmuja. Pidä myös huolta, että "leikität oikein". Anna kissan vaania tarpeeksi pitkään lelua, etkä luovuta kesken vaikka näyttää siltä "ettei se tee mitään" ja vain tarkkailee, kun kissa hyökkää lelun kimppuun anna sen välillä "tapella" sen kanssa niin pitkään että se itse päästää siitä irti, äläkä kiskaise sitä heti pois.
-Pidä huolta että kissalla on tarpeeksi piilopaikkoja, mihin kukaan, varsinkaan taapero, ei pääse. Myös tarpeeksi tähystyspaikkoja on hyvä olla, vaikka kissa ei niitä vielä uskaltaisikaan käyttää.
-Kun kissa pötkii pakoon vieraita tai mitä vaan, anna sen mennä piiloon ja rauhoittua siellä. Vieraat ottakoon kissaan kontaktia vasta kun kissa itse niin haluaa.
-Taisin jo aiemmin jo mainitakkin mutta antakaa aikaa ja malttakaa, kissalla on iso pelottava elämänmuutos menossa ja se ei tee noita asioita pahuuttaan vaan siksi että on vielä peloissaan.
-Ja vielä; Kissa ei osoita mieltään, ikinä. Jos kissa esim.pissaa väärään paikkaan, kynsii huonekaluja tai kuten teillä, puree sähköjohtoja sillä on liikaa energiaa. Hyvää tuossa on se että on ilmeisesti omatoimisesti löytänyt lelun josta pitää, eli luulen että joku huiska tai lanka tosiaan toimisi kyseiselle katille parhaiten.
-"Ongelma käytöksen varalle": Jos kissa raapii väärää paikkaa tai puree sähköjohtoja, suihkauta sen päälle sumutinpullolla vettä. Koita tehdä se niin ettei kissa huomaa mistä se tulee niin silloin kissa yhdistää sen pikkuhiljaa sähköjohdon puremiseen eikä sinuun.
Noin, siinä nyt muutama juttu mitkä kannattaa laittaa kuntoon. :) Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuka vapauttaisi lemmikkieläimet?
Kasvattaja sanoi, että uskoisi kissan viihtyvän paremmin ihan ainoana. Kun käytiin katsomassa, niin muut kissat leikkivät keskenään tai olivat lähekkäin, mutta tämä hakeutui lähinnä omiin oloihinsa ja ei lähtenyt leikkeihin mukaan, leikki yksin pikkuhiirellä ja kun muita kissoja tuli niin lähti pois. Tuli siis kyllä ilmeisesti toimeen, mutta ei vaan välittänyt ja sen kyllä huomasi. Kissalla on jo korkeitakin piilopaikkoja, joihin ei uskalla mennä. Ei tykkää ilmeisesti (ainakaan vielä) mennä yhtään korkealle, korkeintaan tv tasolle..
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos vinkeistä! Ja niin se kyllä on, alkuunhan tämä ei edes syönyt eikä juonut itse. Huiskasta ei välittänyt, langoista kyllä tykkää mutta en enää leikitä millään sellaisella koska kaikki kengännauhat, narut yms on sellaisia mitkä heti suuhun saadessaan juoksee piiloon ja yrittää syödä ne.. on huomattu tämän olevan pakkomielle joten ne ollaan jouduttu piilottamaan ihan kissan terveyden vuoksi.
Kyllä mulla vielä toivoa on roimasti ja kunhan tuo ääntely pikkuhiljaa loppuisi niin ois jo hyvä!
Vierailija kirjoitti:
Kasvattaja sanoi, että uskoisi kissan viihtyvän paremmin ihan ainoana. Kun käytiin katsomassa, niin muut kissat leikkivät keskenään tai olivat lähekkäin, mutta tämä hakeutui lähinnä omiin oloihinsa ja ei lähtenyt leikkeihin mukaan, leikki yksin pikkuhiirellä ja kun muita kissoja tuli niin lähti pois. Tuli siis kyllä ilmeisesti toimeen, mutta ei vaan välittänyt ja sen kyllä huomasi. Kissalla on jo korkeitakin piilopaikkoja, joihin ei uskalla mennä. Ei tykkää ilmeisesti (ainakaan vielä) mennä yhtään korkealle, korkeintaan tv tasolle..
Ap
Miksi päätitte valita tämän nimenomaisen kissan? Yleensähän tuollaista käyttäytymistä pidetään varoittavana merkkinä, että ei välttämättä sopeudu hyvin jatkossakaan. Sosiaalinen ja omatahtoisesti kontaktia ottava kissa on yleensä paras.
Vierailija kirjoitti:
Kasvattaja sanoi, että uskoisi kissan viihtyvän paremmin ihan ainoana. Kun käytiin katsomassa, niin muut kissat leikkivät keskenään tai olivat lähekkäin, mutta tämä hakeutui lähinnä omiin oloihinsa ja ei lähtenyt leikkeihin mukaan, leikki yksin pikkuhiirellä ja kun muita kissoja tuli niin lähti pois. Tuli siis kyllä ilmeisesti toimeen, mutta ei vaan välittänyt ja sen kyllä huomasi. Kissalla on jo korkeitakin piilopaikkoja, joihin ei uskalla mennä. Ei tykkää ilmeisesti (ainakaan vielä) mennä yhtään korkealle, korkeintaan tv tasolle..
Ap
Ei meidänkään pojat (leikattuja kolleja) varsinaisesti miltään sydänystäviltä vaikuta. Omissa oloissaan pyyröttävät elleivät meidän kaverinamme touhuile. Kumpaisenkin satunnaiset eläinlääkärireissut kuitenkin paljastavat että kyllä ne toisiaan ikävöivät, tai ainakin tiedostavat että toinen on pois kotoa. Kotiin jäänyt kiertelee ympäriinsä ja kurnuttaa vastausta odottaen. Lääkäristä palatessa pojat nuuskii toisensa, vanhempi pesee nuoremman korvat ja sitten vetäydytään taas omiin nurkkiin jurottamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kasvattaja sanoi, että uskoisi kissan viihtyvän paremmin ihan ainoana. Kun käytiin katsomassa, niin muut kissat leikkivät keskenään tai olivat lähekkäin, mutta tämä hakeutui lähinnä omiin oloihinsa ja ei lähtenyt leikkeihin mukaan, leikki yksin pikkuhiirellä ja kun muita kissoja tuli niin lähti pois. Tuli siis kyllä ilmeisesti toimeen, mutta ei vaan välittänyt ja sen kyllä huomasi. Kissalla on jo korkeitakin piilopaikkoja, joihin ei uskalla mennä. Ei tykkää ilmeisesti (ainakaan vielä) mennä yhtään korkealle, korkeintaan tv tasolle..
ApMiksi päätitte valita tämän nimenomaisen kissan? Yleensähän tuollaista käyttäytymistä pidetään varoittavana merkkinä, että ei välttämättä sopeudu hyvin jatkossakaan. Sosiaalinen ja omatahtoisesti kontaktia ottava kissa on yleensä paras.
Koska otti kyllä meitä kohtaan kontaktia. Meillä oli etsinnässä kissa, joka viihtyisi ainoana kissana ja kasvattaja meille juuri tätä suositteli. Ehkä ei sitten ajateltu tarpeeksi laajalti mitä tuo käytös lajitoverien kanssa voi sitten tarkoittaa ihan yksinäänkin.
Lemmikkieläimissäkin on neurootikkoja. Katti on voinut olla erityinen jo pentuna, tai ympäristön aikaansaama luonnehäiriö. Ei se välttis muutu miksikään. Ehkä tuo siirto teile pois tutusta kasvupaikasta oli vikatikki. Ojasta allikkoon katin kannalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kasvattaja sanoi, että uskoisi kissan viihtyvän paremmin ihan ainoana. Kun käytiin katsomassa, niin muut kissat leikkivät keskenään tai olivat lähekkäin, mutta tämä hakeutui lähinnä omiin oloihinsa ja ei lähtenyt leikkeihin mukaan, leikki yksin pikkuhiirellä ja kun muita kissoja tuli niin lähti pois. Tuli siis kyllä ilmeisesti toimeen, mutta ei vaan välittänyt ja sen kyllä huomasi. Kissalla on jo korkeitakin piilopaikkoja, joihin ei uskalla mennä. Ei tykkää ilmeisesti (ainakaan vielä) mennä yhtään korkealle, korkeintaan tv tasolle..
ApMiksi päätitte valita tämän nimenomaisen kissan? Yleensähän tuollaista käyttäytymistä pidetään varoittavana merkkinä, että ei välttämättä sopeudu hyvin jatkossakaan. Sosiaalinen ja omatahtoisesti kontaktia ottava kissa on yleensä paras.
Koska otti kyllä meitä kohtaan kontaktia. Meillä oli etsinnässä kissa, joka viihtyisi ainoana kissana ja kasvattaja meille juuri tätä suositteli. Ehkä ei sitten ajateltu tarpeeksi laajalti mitä tuo käytös lajitoverien kanssa voi sitten tarkoittaa ihan yksinäänkin.
Tiedätkö kissan taustasta mitään, onko vieroitettu miten nuorena emostaan? Mietin voisiko olla mahdollista, että kissa on erotettu liian nuorena muiden kissojen seurasta ja siksi ei tule toimeen toisten kissojen kanssa ja yrittää sen sijaan kommunikoida vain ihmisten kanssa? Tuollainen jatkuva maukuminen on käsittääkseni kissojen tapa kommunikoida nimenomaan ihmisten kanssa, toisilleen kissat eivät hirveästi nau'u pentuiän jälkeen.
Tuon takia en ikinä ota kissaa.