Psykiatri Janna Rantala totesi haastattelussa että lapselle on tuhoavaa

Vierailija kirjoitti:

Meillä ei ollut uskonnollinen koti, suvussa oli kyllä paljon uskovaisia. Osallistuin pyhäkouluihin ja tyttökerhoihin 70-80 -luvulla. Uskonnolle olin vastaanottavainen ja altis. Luin Raamattuakin ihan huolella, kuten kaikkea muutakin. Muistan kun se ajatus helvetistä piti minua valveilla yöt. Mietin sitä ikuisuutta niin että huimasi. Että jos normaalisti asiat päättyy; yö, päivä, talvi, kesä, vuosi, niin se ei pääty koskaan. Jatkuu ikuisesti ja ikuisesti, jos sinne joutuu. Enpä siitä kenellekään kertonut, vaikka ahdisti hirveästi. Oma lapsi menee et-tunneille. Olen hänelle kertonut, miten eri ihmiset ajattelevat, mm. Jumalasta ja taivaasta ja sitten myös että toiset eivät siihen usko. Itse en enää ota kantaa. Helvettiä en ole maininnut. Uskovien mielestä varmaan sitten joudun siitä tuonpuoleisessa vastaamaan, kun en lasta "varoita".

Minua helvetti ei ole koskaan "ahdistanut", aikanaankaan. Mutta siis minun käsitykseni mukaan ikuinen helvetti ei voi olla muusta kuin pahuudesta.  Koska hyvä on voittava ei sellainen toteudu.

Pahaa ei jätetä jäljelle, mutta hyvä jätetään.

Sille on sama nimitys kuin kristinuskossa. Toinen kuolema. Mutta se ei tarkoita helvettiä, vaan lopullista, täydellistä olemattomuutta. Tuon toteuttamisen kuvitteleminen muistuttaa minua siitä etten saa toivoa kärsimystä. Se on synti. Toisaalta totuuden kohtaaminen saattaa sattua, vaikka sitä ei hyväksy. Toinen kuolema on "papyrukselle" piirrettynä mm. kuoppa jossa joukko kadotettuja on selin totuuteen (jumalatar). Ja kuoppa täyttyy hänen suustaan tulevalla tulella, joka polttaa kaiken pois.

Nämä ovat kaikki kuvaannollisia asioita ("metaforia"). Mutta koska minusta jokainen jumaluus on kuvaanollinen ja ihmisen luoma käsitys siitä mikä on jumalaista ja myos olemassa, jumaluuksia on oikeaan osuvia, ja aivan kelvottomia.  Myos sellaisia jotka perustuvat historiatietoon jolle ei ole totuudellista perustetta.

Egyptilaiset jumaluudet ovat aivan erityiseti kuvaannollisia, eikä niitä ole missään vaiheessa edes tarkoitettu käsittelemään ja esittämään salattuakin jumaluutta muilla keinoin. Kyse ei ole esim. maan päällä eläneistä henkiloistä.

Etsin tuota totuutta. Pyramiditeksteistä on olemassa eräs käännos, ja se on itseasiassa kristilliseltä julkaisijalta. Tuo käännos osuu kokonaisuutena lähimmäksi sitä mikä on minusta alkuperäistä, mutta olen täysin varma siitä että myos tuossa on voimakkaita korostuksia, jotka ovat nyt siis juuri kristityn ajatuksia...  Monista teksteistä ei voi aina edes puhua, ne ovat täynnä asiavirheitä, ties mitä viihteeksi tarkoitettuja mielipiteitä, otteita Makedonialaiselta ja Kreikkalais-Roomalaiselta ajalta, silloin uskonnosta oli tuhottu perustus: Swt:n ("seth") puhdistuminen synnistä ja jumalaisuus. Siksi myos tuon ajan Hor ("horus") on vain jumalaton kostaja.

Ja juuri Kreikkalaisissa teksteissä!

Se mistä tässä kirjoitan ei siis minulta edusta mitään wiccalaisia piirteitä säilyttänyttä "Kemet-rekonstruktionismia" (Egyptilainen uskonto)

Haen ihan aitoa.

upap?

???? kirjoitti:

upap?

apua???

Kun lukee julkkisten äkkikuolemista tulee pelko omasta äkkilähdöstä ja helvetistä. Se on niin syvällä kun on siinä kasvanut. Ikuinen pelko ihmisessä joka on kasvanut ajatukseen.

htep kirjoitti:

htep kirjoitti:

Malkaa ei löydy omasta silmästä? kirjoitti:

Tämä nimimerkki htepin vuolas ja monisivuinen hengentuotos palautti yllättäen kauan kadoksissa olleen uskoni - nimittäin suomalaiseen virkavaltaan ja poliisin kykyyn kontrolloida aseiden hallussapitoa.

Niin. Näen tosiaan ne suomalaiset aseet, ja maailman aseet aika likaisina. Koska ovat joka tapauksessa pahan palveluksessa. Aseissa sinnänsä ei ole mitään likaista, jos ne olisivat hyvän palveluksessa. Kyllä niillä on suuri fetissiarvokin, kuten lentolupakirjoilla jne. Mutta maailma on ihan oikeasti pahan vallassa. Minulle tulee mieleen tapaus ajalta kun olin vielä suomessa. Olin iltaa Musta Kissa ravintolassa. Sieltä loysin deitin. Tämä siis ensimmäisen avioeroni jälkeen. Ihana nainen ajattelin. Ja tultiin minun kämpille. Pidin tuolloin kirjahyllyssä lento-aukin olkapoletteja. Samoin kirjahyllyssä oli mustaruutiaseita. Se oli laillista vielä 1990-luvulla. Hän huomasi olkapoletit. Tuli kiihkein hetki, jonka olen koskaan kokenut. Aivan ihana, ajattelin silloin. Sitä kesti hänen kanssaan muutamia viikkoja.

En kirjoittanut tätä siksi että pitäisin sitä mitä tapahtui ihailtavana. En pidä enää. Pidän noita fetissejä likaisina, koska ne aiheuttavat kärsimystä. Jokaiselle joka on menettänyt ne, ja jokaiselle, jota ne painavat alas. Kuten minä menetin ja kuten ne muuttuivat ilkeäksi kiroukseksi minullekin kun ne otettiin pois. Ne ovat roskia, koska niiden antaja ei tunne armahduksen periaatetta. Totuudesta oleva uskonto tuntee täyden armahduksen. Totuudesta olevissa olkapoleteissa ei ole vikaa. Sellaisia en kyllä ole vielä nähnyt. Nykymailmassa.

Hyvä ei aiheuta kärsimystä. Sen tuntee siitä(kin). Ja jos jotakin kärsimystä on tuotettava sen tarkoitus, hyvän palveluksessa ollen, voi olla vain pahan poistaminen. Se aiheutettu kärsimys mukaan lukien. Kipu saa siis olla ainoastaan väliaikaista.

Hyvä ei siis lopulta aiheuta kärsimystä vaan poistaa kaiken pahan.

Onko lapsi sitten paha kun aiheuttaa kärsimystä esim. kuoltuaan pienenä sairauteen?

Miksei kukaan uskovainen voi vastata tuohon kysymykseen jossa kysyttiin, että allekirjoittaisitteko sellaisen sopimuksen että jumala saa ki d ututtaa poikansa s ad istisesti, että hänen ei tarvitsisi rankaista teitä ja miljardeja ihmisiä heidän omien tekojensa mukaan?

Menisittekö katsomaan shown torille?

Mitä oikeudenmukaista siinä on että yksi kärsii ja toiset pääsevät kuin koira veräjästä?

Mikä siinä ajatuksessa on niin kauheaa että ihminen kuoltuaan joutuisi kokemaan kaikki pahan tekonsa mitä toisille teki, kuin olisi itse siinä uhrina? Ja kaiken hyvän mitä teki niin saisi kokea kuin se olisi tehty itselleen.

Miksei tuollainen reilu peli käy?

Miksei se käy jumalalle ja miksei se käy normaalin oikeustajun omaavalle kristiylle?