Psykiatri Janna Rantala totesi haastattelussa että lapselle on tuhoavaa

Vierailija kirjoitti:

Kaikki mikä lähtee ihmisen tulkinnoista menee yleensä vikaan. Siksi uskonnot aiheuttaa sotia, fyysistä ja henkistä väkivaltaa, vallankäyttöä, alistamista, peloittelua, mielenterveyden ongelmia herkille jne. Jos pysyttäis siinä että Jumala on rakkaus ja ihmisen tehtävä on rakastaa lähimmäisiä, maailma olisi kaikille parempi paikka elää.

Tulet vielä kerran minun eteeni, oppeinesi, joita sanot rakastaviksi. Wsjir ("osiris") on minussa, koska tunnen hänet. Minä olen Wsjir n.n.

Mutta minä olen myos Hor ("horus") koska tunnen hänet, minä olen Swt ("seth") koska tunnen hänet, minä olen St ("isis) koska tunnen hänet... .....

Minussa on rakkaus, mutta koska rakastan, en siedä pahaa. Pahan osaksi tulee kuolla. Silloin se on lopullinen toinen kuolema. Mitään ei jää jäljelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sekin on lapselle pelottavaa että opastetaan että joutuu ikuiseen helvettiin jos ei usko ja lapsi tai nuori ei millään saa pakotettua itseä uskomaan vaikka peloissaan yrittää. Ja herkät pelkää myös muiden puolesta että mitä kun naapuri tai opettaja tai ukki tai serkku ei ole uskovainen niin joutuu ikuiseen helvettiin. Lapset miettii tämmöisiä mutta ei uskalla sanoa ääneen koska pelkää että jumala kuulee ja rankaisee.

Mä oon tällaisessa lasta lohduttanut sillä että Jumala on ihan jokaisen armahtanut eli ihan jokainen joka taivaaseen tahtoo niin sinne kyllä pääsee ja aina voi rukoilla sen ihmisen puolesta kenen toivoisi uskovan. Mun lapsi tietää että Jumala kestää myös meidän epäilyt eikä pelätä tarvitse.

Teillä onkin sitten siellä taivaassa mukavaa kun sinne ei ole mitään laatukriteereitä.

Sen kun kumartaa vaan jumalaa, niin pääsee taivaaseen. Ei haittaa vaikka olisi vähän vaikka pedari tai väkivallasta nauttiva psykopaatti.

Ei oo ei, vaan kaikki saavat kelvollisuuden lahjana, saavat yksin armosta kaiken anteeksi. Kumartamisella sitä ei saa, vaan aivan vain lahjana ottaa vastaan, kuka vain haluaa niin sen saa, koska jokaisen synnit on sovitettu Jeesuksen uhrikuolemassa meidän puolesta.

Vierailija kirjoitti:

Juu niin varmaan. 

Vitunhuonostihan tässä onkin ihmiskunnalla mennyt nää viimeset 2000 vuotta :D

Kun ollaan pelätty ja masenneltu.

Fakta on se, että lajimme uskomattoman nopea kehitys lähtee suorastaan pystysuoraan nousuun kristinuskon leviämisen kanssa suunnilleen samaan aikaan. 

Kyllä, koska kristinusko kielsi pedoilun, sukulaisten naimisen jne. 

Lisäksi kristinusko kannustaa ankaraan työntekoon (sis. opiskelu, työskentely). 

Vierailija kirjoitti:

Omassa lapsuudessa syntiä oli kaikki kiva. Tanhu, kynsilakka, pikkukakkonen, seurakunnan lapsikuoro, korvakorut partio, sirkus, urkkakisat, koulun konsertit, nukketeatteri, disneyn elokuvat, värillinen huulirasva, koulun jumppatunnit jos musiikkia, rytmiset lastenlaulut. Kaikki mikä olisi tuonut iloa ankeaan elämään. Sallittua oli pyhäkoulu, virsien laulaminen, seuroissa ja raamattu luokissa käyminen missä kuuli kokoajan puhetta pahuudesta, helvetistä, omasta syyllisyydestä, muiden kuin uskovaisten pahuudesta. Maailmankuva muuttui jo lapsena mustaksi ja olen koko elämän ollut masentunut.

Mihin tämä askeettisuus perustuu, kuka selittäisi? Sen ymmärrän ettei pahaa tehdä lähimmäistä tai jumalaa kohtaan, mutta tälläinen "kilvoittelu" tuntuu kiusaamiselta ja omahyväiseltä. Kaukana kristinuskon perimmäisestä yksinkertaisuudesta. Ei ihme että masentuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sekin on lapselle pelottavaa että opastetaan että joutuu ikuiseen helvettiin jos ei usko ja lapsi tai nuori ei millään saa pakotettua itseä uskomaan vaikka peloissaan yrittää. Ja herkät pelkää myös muiden puolesta että mitä kun naapuri tai opettaja tai ukki tai serkku ei ole uskovainen niin joutuu ikuiseen helvettiin. Lapset miettii tämmöisiä mutta ei uskalla sanoa ääneen koska pelkää että jumala kuulee ja rankaisee.

Mä oon tällaisessa lasta lohduttanut sillä että Jumala on ihan jokaisen armahtanut eli ihan jokainen joka taivaaseen tahtoo niin sinne kyllä pääsee ja aina voi rukoilla sen ihmisen puolesta kenen toivoisi uskovan. Mun lapsi tietää että Jumala kestää myös meidän epäilyt eikä pelätä tarvitse.

Mä oon kanssa saanu kristillisen kasvatuksen ja edelleen kun sorrun ajattelemaan sillä "uskovaislapsen" tavalla, niin tällainen ajattelutapa särähtää vastaan. Mikä sitten erottaisi uskovat ja maailmalliset, jos kerran jokainen saa pyytäessään armahduksen? Jos kerran kaikkea voi pyytää anteeksi, niin mikä hyöty niiden tiukkojen sääntöjen mukaan elämisestä on, ja eikö se päinvastoin altista moraalin rappiolle?

Olen edelleen vihainen siitä, että riparilla isonen sai kertoa kuuntelevansa death metallia (yksi monista esimerkeistä), mutta itseltä kiellettiin rakas ja syvällinen, maailmankuvaa avartanut lempinuortensarja sillä perusteella, kun sellaisen katseleminen ei ollut kristitylle nuorelle sopivaa.

Yllättäen en ole aikuisena enää tekemisissä seurakunnan kanssa.

Vain se on erona että maailmassa olevat ovat syntisiä ja pelastetut syntisiä jotka ovat ottaneet vastaan syntiensä anteeksiannon. Usein tämän anteeksiannon saaminen kyllä herättää halun toimia Jumalan tahdon mukaan, josta seuraa Jumalan tahdon mukaisia tekoja.

htep kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki mikä lähtee ihmisen tulkinnoista menee yleensä vikaan. Siksi uskonnot aiheuttaa sotia, fyysistä ja henkistä väkivaltaa, vallankäyttöä, alistamista, peloittelua, mielenterveyden ongelmia herkille jne. Jos pysyttäis siinä että Jumala on rakkaus ja ihmisen tehtävä on rakastaa lähimmäisiä, maailma olisi kaikille parempi paikka elää.

Tulet vielä kerran minun eteeni, oppeinesi, joita sanot rakastaviksi. Wsjir ("osiris") on minussa, koska tunnen hänet. Minä olen Wsjir n.n.

Mutta minä olen myos Hor ("horus") koska tunnen hänet, minä olen Swt ("seth") koska tunnen hänet, minä olen St ("isis) koska tunnen hänet... .....

Minussa on rakkaus, mutta koska rakastan, en siedä pahaa. Pahan osaksi tulee kuolla. Silloin se on lopullinen toinen kuolema. Mitään ei jää jäljelle.

Rakastan paljon Olen Wsjir n.n. Rakastan murhaajaanikin.

Ihailen paljon, puhdistunut Swt (seth) on minussa, Ihailen suunnattomasti häntä, jonka ensin surmasin, mutta nyt, hän, Wsjir (osiris) on noussut kuolleista. Samalla kun itse puhdistuin. Ihailen häntä niin, että haluan kantaa ja palvella häntä.  Maanjäristys hänen vastustajilleen.

Olen St (isis) ja olen läsnä kun viaton herää henkiin. .... ..... Ja kuljen ympäri kaupunkia ja etsin....

Jumala rakastaa syntistä mutta vihaa syntiä. Syntiä ei ole mikään musiikki tai tanssi vaan se mikä erottaa ihmisen Jumalasta. Eri ihmisillä se on eri asiat minun mielestä.

Vierailija kirjoitti:

Helvetin olemassaolo, henkimaailma, musta enkeli jne voivat särkeä herkän mielen. Pelko ei ole turvallinen kasvualusta. Ja taas juuri äkykkäät ja tuntevat kärsii. Ei ne jotka elää miettimättä.

Minä kai olin sellainen älykäs lapsi, ja herkkä. Kasvoin pienellä paikkakunnalla sisäänlämpiävässä vl kulttuurissa. Luulen että psyykeeni mureni suurelta osin tämän vuoksi aikuisiällä.

Pohdin jo lapsena paljon syviä asioita, puhuin pitkiä puheita aikuisille ja olin se sivusta tarkkailija, koin ulkopuolisuutta. Muistan erityisesti kuinka monesti sanottiin meille lapsille, että jumala rankaisee teitä vielä jos teki jotain kiellettyä, tai että joutuu kadotukseen jos ei usko. Koin sen hyvin ahdistavana ja minusta se on lapsen käsitykselle liian vaikea asia. Eihän sitä aikuinenkaan käsitä. Muistan kuinka kovasti lapsena säälin ja surin serkkujen perheen puolesta sitä, että nuo on menossa kadotukseen kun eivät usko.

En osaa enää suhtautua uskoon oikein mitenkään, olen kadottanut yhteyden itseeni ja jumalaan. En osaa puhua oikein mitään omalle lapsellenikaan uskosta, kun en tiedä mitä minun pitäisi hänelle sanoa. Enhän edes tiedä mihin minun pitäisi uskoa.

Lestadiolaiset varoittavat aina siitä, että on vaara poiketa siltä ainoalta oikealta tieltä joko vasemmalle tai oikealle, ja se toinen tarkoittaa että joutuu väärään uskoon ja se on kuulemma pahempi kuin se, että uskoa ei olisi ollenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Helvetin olemassaolo, henkimaailma, musta enkeli jne voivat särkeä herkän mielen. Pelko ei ole turvallinen kasvualusta. Ja taas juuri äkykkäät ja tuntevat kärsii. Ei ne jotka elää miettimättä.

Minä kai olin sellainen älykäs lapsi, ja herkkä. Kasvoin pienellä paikkakunnalla sisäänlämpiävässä vl kulttuurissa. Luulen että psyykeeni mureni suurelta osin tämän vuoksi aikuisiällä.

Pohdin jo lapsena paljon syviä asioita, puhuin pitkiä puheita aikuisille ja olin se sivusta tarkkailija, koin ulkopuolisuutta. Muistan erityisesti kuinka monesti sanottiin meille lapsille, että jumala rankaisee teitä vielä jos teki jotain kiellettyä, tai että joutuu kadotukseen jos ei usko. Koin sen hyvin ahdistavana ja minusta se on lapsen käsitykselle liian vaikea asia. Eihän sitä aikuinenkaan käsitä. Muistan kuinka kovasti lapsena säälin ja surin serkkujen perheen puolesta sitä, että nuo on menossa kadotukseen kun eivät usko.

En osaa enää suhtautua uskoon oikein mitenkään, olen kadottanut yhteyden itseeni ja jumalaan. En osaa puhua oikein mitään omalle lapsellenikaan uskosta, kun en tiedä mitä minun pitäisi hänelle sanoa. Enhän edes tiedä mihin minun pitäisi uskoa.

Lestadiolaiset varoittavat aina siitä, että on vaara poiketa siltä ainoalta oikealta tieltä joko vasemmalle tai oikealle, ja se toinen tarkoittaa että joutuu väärään uskoon ja se on kuulemma pahempi kuin se, että uskoa ei olisi ollenkaan.

Voit lukea itse Raamattua esim Johanneksen evankeliumi ja kuulla itse.

Usko syntisi anteeksi Jeesuksen uhrin tähden niin pelastut. Niin yksinkertaista. Ei pelkoja ei taakkoja. Minun ristini on kevyt lupasi Jeesus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Helvetin olemassaolo, henkimaailma, musta enkeli jne voivat särkeä herkän mielen. Pelko ei ole turvallinen kasvualusta. Ja taas juuri äkykkäät ja tuntevat kärsii. Ei ne jotka elää miettimättä.

Minä kai olin sellainen älykäs lapsi, ja herkkä. Kasvoin pienellä paikkakunnalla sisäänlämpiävässä vl kulttuurissa. Luulen että psyykeeni mureni suurelta osin tämän vuoksi aikuisiällä.

Pohdin jo lapsena paljon syviä asioita, puhuin pitkiä puheita aikuisille ja olin se sivusta tarkkailija, koin ulkopuolisuutta. Muistan erityisesti kuinka monesti sanottiin meille lapsille, että jumala rankaisee teitä vielä jos teki jotain kiellettyä, tai että joutuu kadotukseen jos ei usko. Koin sen hyvin ahdistavana ja minusta se on lapsen käsitykselle liian vaikea asia. Eihän sitä aikuinenkaan käsitä. Muistan kuinka kovasti lapsena säälin ja surin serkkujen perheen puolesta sitä, että nuo on menossa kadotukseen kun eivät usko.

En osaa enää suhtautua uskoon oikein mitenkään, olen kadottanut yhteyden itseeni ja jumalaan. En osaa puhua oikein mitään omalle lapsellenikaan uskosta, kun en tiedä mitä minun pitäisi hänelle sanoa. Enhän edes tiedä mihin minun pitäisi uskoa.

Lestadiolaiset varoittavat aina siitä, että on vaara poiketa siltä ainoalta oikealta tieltä joko vasemmalle tai oikealle, ja se toinen tarkoittaa että joutuu väärään uskoon ja se on kuulemma pahempi kuin se, että uskoa ei olisi ollenkaan.

Voit lukea itse Raamattua esim Johanneksen evankeliumi ja kuulla itse.

Voin toki, mutta vanhoillislestadiolaisuudella on ollut niin vahva vaikutus itseeni että se ei varmasti koskaan lähde pois. Siis niin että voisin jotenkin olla vapaa siitä jatkuvasta tunteesta, että minun pitäisi olla vl että pääsisin taivaaseen ja elää tietyllä tavalla ja uskoa syntejäni anteeksi niin kuin he opettaa, koska muuten ne ei ole anteeksi annettu. Näinhän minulle on opetettu. Ne saarnat ja opit istuu sisälläni niin kauan kuin hengitän.

Totta että helvetillä ei saisi ikinä pelotella.

Olisi tietenkin hyvä, jos Janna ymmärtäisi, mistä kristinuskossa on kyse, siitä nyt kuitenkin taitaa olla kyse, vai onko kuitenkin is lam?

Minua helvetti ei ole koskaan pelottanut vaikka se on ollut tietoisuudessani aina, koska omat vanhempani ovat tasapainoisia kristittyjä. Eikä omatkaan lapseni pelkää, koska heidän ei tarvitse.

Helvettiin eli Jumalasta eroon joutuu kuolemansa jälkeen, jos Jeesus ei kiinnosta. Mutta kun uskoo että Jeesus sovitti omat pahat teot, pääsee taivaaseen <3 So simple, tuohon ei pelkoa mahdu.

Lapsen pää on helppo sekottaa pelolla ja uhkakuvilla koska aivot kehittyy lapsuudessa niin vinhaan. Terapiassa voidaan yrittää myöhemmin muokata näitä pelkoja jotka aiheuttaa paniikkia, ahdistusta ja masennusta mutta se ei välttämättä enään onnistu. Niin suuresti voi lapsena kuullut puheet pelottaa.

Vierailija kirjoitti:

Minä opetan lapsilleni että spagettihirviö rakastaa ja suojelee.

Minun lapsi saa tehdä mitä haluaa ja olla miten haluaa, hän tietää että spagettihirviö antaa hänelle anteeksi ja hän pääsee kuoltuaan lihapullapatojen ääreen, toisin kuin sellainen lapsi joka on totellut sääntöjä, mutta jättänyt spagettihirviön palvonnan väliin.

Ihan hyvin menee meillä. Minä päätän mihin lapseni kasvatetaan ja mihin lapseni tulee uskomaan. Minun lapsi. Minun valta.

Pakko sen verran korjata metaforaasi, että ei kai kukaan saa tehdä mitä haluaa, oli uskossa tai ei.

Se että Jumala antaa anteeksi ei tietenkään voi johtaa siihen, että tahallaan tehdään väärin, ja sitten pyydetään anteeksi. Ei tietenkään! Aito katumus johtaa aina tahtoon tehdä parannus.

Se että rellestää ja loukkaa ihmisiä miten päin vain ja pyytää sitten iloisena anteeksi, on armon pilkkaamista ja väärinkäyttöä. Annatko itse lapsellesi anteeksi, jos hän ei edes kadu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sekin on lapselle pelottavaa että opastetaan että joutuu ikuiseen helvettiin jos ei usko ja lapsi tai nuori ei millään saa pakotettua itseä uskomaan vaikka peloissaan yrittää. Ja herkät pelkää myös muiden puolesta että mitä kun naapuri tai opettaja tai ukki tai serkku ei ole uskovainen niin joutuu ikuiseen helvettiin. Lapset miettii tämmöisiä mutta ei uskalla sanoa ääneen koska pelkää että jumala kuulee ja rankaisee.

Mä oon tällaisessa lasta lohduttanut sillä että Jumala on ihan jokaisen armahtanut eli ihan jokainen joka taivaaseen tahtoo niin sinne kyllä pääsee ja aina voi rukoilla sen ihmisen puolesta kenen toivoisi uskovan. Mun lapsi tietää että Jumala kestää myös meidän epäilyt eikä pelätä tarvitse.

Teillä onkin sitten siellä taivaassa mukavaa kun sinne ei ole mitään laatukriteereitä.

Sen kun kumartaa vaan jumalaa, niin pääsee taivaaseen. Ei haittaa vaikka olisi vähän vaikka pedari tai väkivallasta nauttiva psykopaatti.

Ei oo ei, vaan kaikki saavat kelvollisuuden lahjana, saavat yksin armosta kaiken anteeksi. Kumartamisella sitä ei saa, vaan aivan vain lahjana ottaa vastaan, kuka vain haluaa niin sen saa, koska jokaisen synnit on sovitettu Jeesuksen uhrikuolemassa meidän puolesta.

Ja tuollaista ei ole siinä kirjassa missään kohtaa.

Et voi keksiä juttujä päästäsi.

Ja jos ihminen on hyvä ja rakastava eikä tee pahaa, muttei pysty uskomaan satukirjaan, niin hän ei saa sitä lahjaa, vaan sen saa pahan tekijä joka pystyi uskomaan.

Ei mitään järkeä, eikä millään tavalla oikeudenmukaista.

Tuollainen jumala ei ole oikeudenmukainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä opetan lapsilleni että spagettihirviö rakastaa ja suojelee.

Minun lapsi saa tehdä mitä haluaa ja olla miten haluaa, hän tietää että spagettihirviö antaa hänelle anteeksi ja hän pääsee kuoltuaan lihapullapatojen ääreen, toisin kuin sellainen lapsi joka on totellut sääntöjä, mutta jättänyt spagettihirviön palvonnan väliin.

Ihan hyvin menee meillä. Minä päätän mihin lapseni kasvatetaan ja mihin lapseni tulee uskomaan. Minun lapsi. Minun valta.

Pakko sen verran korjata metaforaasi, että ei kai kukaan saa tehdä mitä haluaa, oli uskossa tai ei.

Se että Jumala antaa anteeksi ei tietenkään voi johtaa siihen, että tahallaan tehdään väärin, ja sitten pyydetään anteeksi. Ei tietenkään! Aito katumus johtaa aina tahtoon tehdä parannus.

Se että rellestää ja loukkaa ihmisiä miten päin vain ja pyytää sitten iloisena anteeksi, on armon pilkkaamista ja väärinkäyttöä. Annatko itse lapsellesi anteeksi, jos hän ei edes kadu?

Sellainen on armon pilkkaamista että poika tapetaan ristillä. Armo on muutenkin vähän iljettävä juttu, kun olisi olemassa oikeudenmukaisuuskin.

Karma on parempi kuin muka hyvä ja armollinen perspääjumala.

Vierailija kirjoitti:

Totta että helvetillä ei saisi ikinä pelotella.

Olisi tietenkin hyvä, jos Janna ymmärtäisi, mistä kristinuskossa on kyse, siitä nyt kuitenkin taitaa olla kyse, vai onko kuitenkin is lam?

Minua helvetti ei ole koskaan pelottanut vaikka se on ollut tietoisuudessani aina, koska omat vanhempani ovat tasapainoisia kristittyjä. Eikä omatkaan lapseni pelkää, koska heidän ei tarvitse.

Helvettiin eli Jumalasta eroon joutuu kuolemansa jälkeen, jos Jeesus ei kiinnosta. Mutta kun uskoo että Jeesus sovitti omat pahat teot, pääsee taivaaseen <3 So simple, tuohon ei pelkoa mahdu.

Millainen ihminen edes haluaa ottaa vastaan tuon sovitus jutun.

Raukka.

Minä ainakin haluaisin, että voisin ihan itse sovittaa pahat tekoni seuraavissa elämissä.

Vierailija kirjoitti:

Usko syntisi anteeksi Jeesuksen uhrin tähden niin pelastut. Niin yksinkertaista. Ei pelkoja ei taakkoja. Minun ristini on kevyt lupasi Jeesus.

Tuo juttu on vähän kuin ihmepilleri joka ratkaisee kaiken.

Sellaisia ei ole oikeasti olemassa.

Pipe kirjoitti:

Totta kai uskonto voi ahdistaa herkkää ja älykästä lasta kuten monet muutkin asiat maailmassa mutta niistä pitää voida puhua turvallisen aikuisen kanssa hyväksymässä hengessä

Tai sitten ei tuputeta lapsille sitä uskontoa vaan annetaan itse valita uskontonsa jos/kun haluaa.

tyhjästä on vaikea tehdä valintoja.

Olisi hyvä tietää ja ensin olla jotain pohjaa, mille valintansa perustaa.

Pelottelu...olimme mihin vain perustuvaa traumatisoi etenkin niitä, joilla ei ole vielä mahdollisuuksia käsittää järkiperusteluja asioille...eli siis pieniä lapsia.

Aloitus mielestäni koettaa hakea jotain tiettyä pelottelijaa, mutta pelottelu yleisesti on pahasta. Lasta pitää suojella hyvällä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä opetan lapsilleni että spagettihirviö rakastaa ja suojelee.

Minun lapsi saa tehdä mitä haluaa ja olla miten haluaa, hän tietää että spagettihirviö antaa hänelle anteeksi ja hän pääsee kuoltuaan lihapullapatojen ääreen, toisin kuin sellainen lapsi joka on totellut sääntöjä, mutta jättänyt spagettihirviön palvonnan väliin.

Ihan hyvin menee meillä. Minä päätän mihin lapseni kasvatetaan ja mihin lapseni tulee uskomaan. Minun lapsi. Minun valta.

Pakko sen verran korjata metaforaasi, että ei kai kukaan saa tehdä mitä haluaa, oli uskossa tai ei.

Se että Jumala antaa anteeksi ei tietenkään voi johtaa siihen, että tahallaan tehdään väärin, ja sitten pyydetään anteeksi. Ei tietenkään! Aito katumus johtaa aina tahtoon tehdä parannus.

Se että rellestää ja loukkaa ihmisiä miten päin vain ja pyytää sitten iloisena anteeksi, on armon pilkkaamista ja väärinkäyttöä. Annatko itse lapsellesi anteeksi, jos hän ei edes kadu?

Ei lapseni tarvitse katua koska spagettihirviö katuu hänen puolestaan. Miksi lapsen pitäisi katua, kun hän on spagettihirviön luomus ja täydellinen sellaisenaan.