Lue keskustelun säännöt.
Silmä tottuu lihavaan kehoon, XL-vartalot alkavat olla jo normi
10.02.2019 |
Kauppojen vaatetarjontakin alkaa malleiltaan painottua runsaampaan muodokkuuteen, ne vaatteet eivät istu normaalipainoiselle kunnolla. Isojen ostatot ovat poistuneet ja samat mallit kaikille vain koko muuttuu. Lihomiselle ei taida loppua olla, yhä vaan isompaan suuntaan mennään. Isot kooa saisi maksaa enemmän, koska niihin menee enemmän kangasta jne...nyt laihemmat maksaa lihavienkin materiaalikulut vaatteissaan.
Kommentit (223)
Vierailija kirjoitti:
Siitä se varmaan johtuu, että mua sanotaan hoikaksi. Olen 170 cm ja 65-66 kg, en ole mielestäni mitenkään hoikka. Mielelläni antaisin muutaman kilon pois, mutta ei millään onnistu enää näin viisikymppisenä. Jatkuvasti saan kuulla, että "sinä se vaan oot aina yhtä hoikka..". No enkä ole. Nuorena painoin lähes 10 kg vähemmän. Silloin olin hoikka.
Olen samanpainoinen..tänään eka laihis päivä
ainakin 2 kg pitää lähtee
Omena
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Noh malleja kokoihin on erilaisia. Mulla mahtuu töissä ihan hyvin päälle m-koon vaatteet, vaikka ylipainoa on (165cm/82kg, pahimmillaan 87kg). Työvaatteissahan on tunnetusti reilummat mallit. Omat paitani ovat kuitenkin yleensä l tai xl kokoa.
Mutta se on totta että silmä tottuu. Lisäksi vartalonmallikin voi hämätä. Mulla on ns. tiimalasityyppinen vartalo, eli isot rinnat ja peppua löytyy mutta vyötärö niihin suhteutettuna kaponen. Kun joskus olen ääneen miettinyt laihtumiseen liittyviä juttuja ja elämäntapoen muutosyrityksiä, on kovasti ihmetelty että miksi sinä laihtua yrität, eihän sulla ylipainoa ole. Varoiteltu kuinka pahasta on liika laihtuminen jne.
Toki jos näkisivät vartaloni ilman vaatteita niin varmaan heräisivät, mulla selvästi vartalonmalli hämää vaatteet päällä ihmisten silmiä paljon. ilman vaatteita näkisivät helpommin että kyllä sitä ihan ehtaa läskiä on, vaikka paljon siitä onkin päätynyt ns. ihanteellisiin kohtiin kehossa.
Kyllähän sinulla selvästi sitä ylipainoa on.. Olen sinua yli 20cm pidempi mies ja painan muutaman kilon vähemmän kuin sinä. Olen huomannut, että samankokoisia miehiä on tälläkin palstalla säännöllisesti kutsuttu termeillä kuten "kuivahtanut maratoonari", "riisitikku", "narukäsi" ja "alipainoinen kuivan kesän orava".
Juoksua en harrasta, mutta paljon muuta urheilua kylläkin. En myöskään ole millään tavoin alipainoinen vaan painoindeksini on lukemilla 186/80 lähempänä lievää yli- kuin alipainoa. Itse asiassa mittaiseni miehen normaalipaino asettuu välille 64-86,5kg....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
50kg, vaatekoko 36-38 (S/M)
Pituutta 157cm
Mistä ostat vaatteesi? Minä olen 155 cm/51 kg ja olen kokoa 32-34/XS-S. Enkä tosiaan käytä venyviä trikoovaatteita, viimeksikin ostin jakun ja farkut koossa 34.
H&M, Bikbok.. Näitä on. Tosin mahani on aika iso.
Mua ei oikeasti haittaa tippaakaan, minkä näköinen joku on. Saatan "ihastua" vaikka kuinka "rumaan" ja lihavaan ihmiseen, jos sen persoonallisuus ja luonne kolahtaa. En edes noteeraa jotain liikakiloja. myös liian laihoja haukutaan. itse olin viime kesänä kovassa stressissä. kriisiä pukkasi keväällä, kun parisuhde oli kriisissä ja työpaikka oli lähtenyt alta. olin niin ahdistunut, etten pystynyt syömään. Kesällä olin aika rääpäle. Kun menin uimarannalle, niin naiset kauhisteli avoimesti, että kattokaa kuinka laiha! tunsin itseni friikiksi.
Ihmiset laihtuu ja lihoo monista eri syistä. Ihmiset reagoi elämän kriiseihin ja stressiin eri tavalla.
Toisaalta, mä olin käväisemässä ravintolassa kavereiden kanssa, näin jotain sellaista, mikä "särki sydäntä". Viereisessä pöydässä istui XXXXL pariskunta ja n. 9v. tytär, hänkin sairaaloisen lihava. Pariskunta oli tilannut kunnolla rasva/hiilari-grillimättöä ja tyttö oli tilannut vain pienen salaatin. selvästi näki, kun tyttö ahdistuneena vilkuili äidin ja isän annoksia. Äitikin oli hirveän ahdistunut. hän yritti houkutella tyttöä koko ajan maistamaan annoksestaan tyyliin: "ota nyt tästä muutama ranskalainen. ota pari nugettia. tekee oikein pahaa katsoa kun sun on niin nälkä... ressukalla". Tyttö melkein itkien aneli että: "en mää ota, mä aion tällä kertaa niin oikeasti laihtua... mä näytän ihan possulta ja koulussa ne aina kiusaa mua ja koululääkäri on vihainen" No tätä jankkaamista jatkui jotain puoli tuntia ja äiti oli hädissään ja tytär oli hädissään ja sitten tyttö antoi periksi ja alkoi mättää sitä äidin ruokaa suuhunsa. Äiti katseli vieressä kyynelsilmin, rentoutuneena, haltioituneena, oli akka, kuin olis orgasmin saanut.
Kyllä mä tajuan, että ruoka on synonyymi äidinrakkaudelle ja äidistä on tuskallista katsella kun lapsi näkee nälkää... mutta oikeasti, teki mieli ravistella sitä äitiä, että oletko ikinä kuullut sanaa "terveellinen kotiruoka"?
Hirveää, Läski on läskiä eikä siitä milloinkaan kauniiksi muutu. Kumma kun meillä ei saa rehellisesti puhua lihavuuden ongelmista kun aina pelätään että anoreksia iskee. Sydän -ja verisuonitauteihin kuolee paljon enemmän ihmisiä kuin anoreksiaan joten jokaiselle ylipainoiselle tulisi uskaltaa sanoa että laihduta ja liiku niin olet terveempi ja kauniimpi. Tottakai kaupat alkavat palvella ihmisten kokotarpeita, mutta niin ei tule olla. Jokaisen pitäisi omalta osaltaan huolehtia terveellisestä ruokavaliosta vain energiatarpeen mukaan .
Kaikki turhat selitykset pois, Suomalaiset läskeineen ovat muodostuneet etovaksi kansaksi. Minun vaimoni olisi entinen vaimo jos päästäisi rupsahtamaan itsensä kilojen kanssa. Sori totuus, mut nyt se on sanottu!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noh malleja kokoihin on erilaisia. Mulla mahtuu töissä ihan hyvin päälle m-koon vaatteet, vaikka ylipainoa on (165cm/82kg, pahimmillaan 87kg). Työvaatteissahan on tunnetusti reilummat mallit. Omat paitani ovat kuitenkin yleensä l tai xl kokoa.
Mutta se on totta että silmä tottuu. Lisäksi vartalonmallikin voi hämätä. Mulla on ns. tiimalasityyppinen vartalo, eli isot rinnat ja peppua löytyy mutta vyötärö niihin suhteutettuna kaponen. Kun joskus olen ääneen miettinyt laihtumiseen liittyviä juttuja ja elämäntapoen muutosyrityksiä, on kovasti ihmetelty että miksi sinä laihtua yrität, eihän sulla ylipainoa ole. Varoiteltu kuinka pahasta on liika laihtuminen jne.
Toki jos näkisivät vartaloni ilman vaatteita niin varmaan heräisivät, mulla selvästi vartalonmalli hämää vaatteet päällä ihmisten silmiä paljon. ilman vaatteita näkisivät helpommin että kyllä sitä ihan ehtaa läskiä on, vaikka paljon siitä onkin päätynyt ns. ihanteellisiin kohtiin kehossa.
Kyllähän sinulla selvästi sitä ylipainoa on.. Olen sinua yli 20cm pidempi mies ja painan muutaman kilon vähemmän kuin sinä. Olen huomannut, että samankokoisia miehiä on tälläkin palstalla säännöllisesti kutsuttu termeillä kuten "kuivahtanut maratoonari", "riisitikku", "narukäsi" ja "alipainoinen kuivan kesän orava".
Juoksua en harrasta, mutta paljon muuta urheilua kylläkin. En myöskään ole millään tavoin alipainoinen vaan painoindeksini on lukemilla 186/80 lähempänä lievää yli- kuin alipainoa. Itse asiassa mittaiseni miehen normaalipaino asettuu välille 64-86,5kg....
Ketjussa on keskusteltu rakenteen vaikutuksesta painoon. Mieheni on 182 cm, painaa 80 kg, eikä ole ylipainoinen, roteva kyllä. Käytät itseäsi normina ja oletat että kaikki muu on vääränlaista.
Lihavuusepidemia on tosiasia. Mielenkiintoista on, miten maallikot suhtautuvat siihen yksilön ongelmana, tiede taas etsii yleispäteviä syitä. Maallikon on kai helpompaa syyttää yksittäistä ihmistä, kun ei ymmärrä eikä halua ymmärtää asiaa laajemmin. Lihominen väestötasolla alkoi 80-luvulla. Mikä silloin muuttui?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lihavuusepidemia on tosiasia. Mielenkiintoista on, miten maallikot suhtautuvat siihen yksilön ongelmana, tiede taas etsii yleispäteviä syitä. Maallikon on kai helpompaa syyttää yksittäistä ihmistä, kun ei ymmärrä eikä halua ymmärtää asiaa laajemmin. Lihominen väestötasolla alkoi 80-luvulla. Mikä silloin muuttui?
Tulee mieleen Pohjois-Karjala -projekti, jonka seurauksena kansa saatiin syömään transrasvoja.
Vierailija kirjoitti:
Lihavuusepidemia on tosiasia. Mielenkiintoista on, miten maallikot suhtautuvat siihen yksilön ongelmana, tiede taas etsii yleispäteviä syitä. Maallikon on kai helpompaa syyttää yksittäistä ihmistä, kun ei ymmärrä eikä halua ymmärtää asiaa laajemmin. Lihominen väestötasolla alkoi 80-luvulla. Mikä silloin muuttui?
No kyllähän se lopulta on yksilön päätös, mitä suuhunsa pistää tai miten liikkuu. Toki on hyvä ymmärtää, millaisia ärsykkeitä ympäristö tarjoaa eli mikä voi suistaa ihmisen normaalit ruokailutavat raiteiltaan. Ja niitä ärsykkeitähän nykyisin riittää. Syötiinhän ennenkin jotain läskisoosia ja pullaa, mutta se ruoka oli niin yksinkertaista, ettei sitä moni ehkä syönyt määräänsä enempää. Nykyisin tarjonta on niin pahuksen monipuolista, että "nälkää" riittää aina vaan. Itse huomaan lihoneeni esim. sellaisen herkuttelun myötä, jota ei lapsuudessani tunnettu. Illalla on kiva ottaa viiniä ja sen kanssa usein sopii niin hyvin joku juusto ja makkara. Ei mitenkään poikkeuksellista nykyisin, mutta että lapsuudessani vanhemmat olisivat illalla alkaneet maidon tai kahvin kanssa nappailla juusto- tai makkarapaloja, ei ikinä! No mikäs siinä, mutta kun se tulee sen "perinteisen" suomalaisen ruokailun lisäksi. Meilläkin on lapsilla koulun jälkeen kiljuva nälkä, joten päivällinen syödään alkuillasta. Ja sitten on illalla nuo herkut. Lisäksi jotain leivontaohjeita tulee joka tuutista. Just lainasin kirjastosta Hellapoliisin keittokirjan. No, kolmasosa kirjasta on herkkuja, ei ns. tavallista ruokaa. Kyllähän vaikka mummonikin leipoi, mutta ei koko ajan jotain uutta ja erikoista. Nykyisin eletään jotenkin niin mielihalujen mukaan, että tosta noin vaan voi ihmiset illalla hakea pizzat tai leipoa pellillisen suklaapiirakkaa, koska teki vaan mieli. Siinä on sitten aika turha laihdutella sillä, että ostaa jogurttia, jossa on kolmasosa vähemmän sokeria tai juoda light-colaa, kun just tuli vedettyä ylimääräisenä kalorimäärä, joka vastaa yhden vuorokauden tarvetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lihavat sarjakuvat ovat olleet jo 20vuotta ainakin pinnalla. Paljon standappia vetää pulskat ihmiset, ei naurata lihavuus ei. Samoin on Amerikkalaisissa sarjafilmeissä paljon isoja lihavia miehiä puolisot normi painosia. Olevinaan hauskoja nämä isät sarjoissa. Ei naurata ei.
Vierailija kirjoitti:
Lihavuusepidemia on tosiasia. Mielenkiintoista on, miten maallikot suhtautuvat siihen yksilön ongelmana, tiede taas etsii yleispäteviä syitä. Maallikon on kai helpompaa syyttää yksittäistä ihmistä, kun ei ymmärrä eikä halua ymmärtää asiaa laajemmin. Lihominen väestötasolla alkoi 80-luvulla. Mikä silloin muuttui?
Tää on todella rakentava pohdinnan aihe! Tätä olen itsekin miettinyt. olen fitness/kuntoilu-alalla ja lihavuusepidemia on tosiasia. Jopa monet fitness-ohjaajat kamppailevat liikakilojen kanssa, vaikka kulutus on melkoista ja ateriat on "oikeaoppisia".
Yksi selitys, mitä eräs jenkkilän kaveri tarjosi, oli lihateollisuudesta. teuraseläinten rehuihin lisätään valtavia määriä jotain kasvuhormonitekijöitä yms. Koska halutaan maksimoida eläimen kasvunopeus ja lihantuotanto. Eli liha on täynnä kasvuhormoneja. Esim. aina on sanottu, että naiset voi huoleti treenata isoillakin painoilla ja heistä ei tule lihaskimppuja. Mutta nykyään, kun he syövät "hormonilihaa", heidän lihakset kasvavatkin sen seurauksena isoiksi ja koska lihaksissa on aina myös rasvaa, niin rasvaprosentti nousee. Se tuntuu olevan tabu, fitnessteollisuudessa, että moni nainen oikeasti kärsii myös modernin fitness-boomin (eli nainen treenaa kuin "mies") tuottamista isoista lihaksista. Sitten kun vielä on naisellista pyöreyttä lihasten päällä.
Itsellä ei vielä ole lapsia, mutta ymmärrän kyllä niitä naisia, jotka tulevat töistä väsyneinä, stressaantuneina ja nälkäisinä ja menevät ruokakauppaan. Itsekin olen sen huomannut, että silloin iskee vastustamaton himo kaikkeen "comfort foodiin" eli rasvan ja huonojen hiilarien epäpyhään liittoon. Jos vielä on tottunut hemmottelemaan itseään ja lapsiaan herkkumunkeilla , niin se porkkanapussin osto tuntuu lähinnä rangaistukselta itseä ja lapsia kohtaan.
Olen myös kaupassa tehnyt ällistyttäviä hintavertailuja. Joku kilo porkkanoita maksaa suunnilleen saman verran kuin kilo eineslihapiirakoita. Arvatkaa, kumman pussin, esim. joku köyhä perheenäiti, jolla on rahaa vain muutama euro, kotiin kuljettaa? Suomessa on paljon köyhiä, jotka ovat ylipainoisia mutta aliravittuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lihavuusepidemia on tosiasia. Mielenkiintoista on, miten maallikot suhtautuvat siihen yksilön ongelmana, tiede taas etsii yleispäteviä syitä. Maallikon on kai helpompaa syyttää yksittäistä ihmistä, kun ei ymmärrä eikä halua ymmärtää asiaa laajemmin. Lihominen väestötasolla alkoi 80-luvulla. Mikä silloin muuttui?
Painonvartijat. Minulla oli muutama kilo ylimääräistä joita laihdutin Painonvartijoiden kitukuurilla. Kerta toisensa jälkeen ja aina vain suurenevaa kilomäärää. Jos painostus hoikempaan vartaloon ei olisi ollut niin kova, olisin ehkä hyväksynyt ne kuusi ylimääräistä kiloa enkä olisi lihonut 30 kiloa.
No tietysti ruokavaliosta löytyy vastaus. Jos katsoo kaupan kassalla perus lapsiperheen ruokaostoksia, niin aika suuri osa niistä on käytännössä moskaa. Eineksiä, karkkea, laivoksia, maustettuja jugurtteja, mehuja, limsoja, herkkukastikkeita, jne. Se halveksittu rahkapetridieetti eli riisi + kana/kala/liha + kasvikset on ihan oikeasti se mitä kuuluu syödä jos haluaa pysytellä normaalipainoisena. Joo, ja ilman herkkukastikkeita. Suurin piirtein sellaiseen ruokavalioon ihmiskeho on geneettisesti koodattu.
Liikunta vaikuttaa myös. Täytyy muistaa ettei vaikutus rajoitu kalorien polttamiseen. Esim. voimatreeni kuluttaa vähän kaloreita, mutta lihasmassan kasvaessa voi syödä enemmän. Parempi hapenottokyky tekee sen että keho ottaa suuremman osan energiasta rasvasta eikä sokerista, mikä vähentää halua korvata tekemisen myötä huvenneet sokerivarannot nopeilla hiilareilla.
Minä olen normaalipainoinen mutta laihaläski, eli naisten mielestä laiha. 178cm/65kg. BMI siis normaali. Rasvaprosentti on lian korkea, lihaksia saisi olla hieman enemmän (ei niin paljoa että naiset huomaisivat eron tai että paino nousisi paria kiloa enempää, naiset pääsääntöisesti erottavat vain onko mies "iso" vai "pieni").
Syy löytyy 100% peiliin katsomalla. Dieetti on aika ok, yksinkertaista kotiruokaa. Voimaharjoittelu ja kuormittavampi liikunta kannattaisi lisätä kuvioihin. Liikunta rajoittuu reippaaseen kävelyyn.
Rima pitäisi nostaa korkeammalle. Jos se tuottaa huonoja fiiliksiä useimmille, niin se on voi voi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lihavuusepidemia on tosiasia. Mielenkiintoista on, miten maallikot suhtautuvat siihen yksilön ongelmana, tiede taas etsii yleispäteviä syitä. Maallikon on kai helpompaa syyttää yksittäistä ihmistä, kun ei ymmärrä eikä halua ymmärtää asiaa laajemmin. Lihominen väestötasolla alkoi 80-luvulla. Mikä silloin muuttui?
Nuorilla ei ollut älykännyköitä. Suurempi osa harrastuksista oli liikuntaa, ja kohtuullisena pidetty kävelymatka kouluun oli pidempi kuin nyt.
Karkkipäivä oli kerran viikossa, ja karkkipussit olivat pienempiä kuin nyt. Muita herkkuja puputettiin juhlissa, ei arjessa.
Sokerijuomia ei juotu lähimainkaan niin paljoa kuin nyt.
Ruoka ei ollut aina huippua, mutta se oli pelkistetympää. Salaatti oli salaattia eikä herkkikastikemättöä. Aamupala oli yleensä puuro, jos murot niin ne olivat peruskamaa eikä sokeriherkkua.
Minun entiset luokkakaverini nyt nelikymppisinä ovat hoikempia kuin lapsensa, puhumattakaan parikymppisistä jotka näyttävät kuin eri rodulta verrattuna kuviin luokkakavereista ammattikorkeassa..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin ei ihme kun suomalaiset ovat järjestään sairaampia kuin koskaan. Ja tämä on lihavuuden syy. Mutta tätä lihavat ei myönnä koskaan. Tajutonta.
Minusta on outoa, miten vähän ihmiset käytännössä ovat huolissaan terveydestään lihavuuden takia. Laihduttamisen motiivi tuntuu aina olevan "voin kulkea bikineissä"-tyyppinen. Toki jos jollain pinnallisella motiivilla onnistuu laihtumaan, niin tietysti terveys kiittää yhtä lailla, eihän sillä ole väliä. Olen itse lievän ylipainon ylärajoilla (bmi siis jotain 30) ja vaikka haaveilen mahtuvani siihen ja siihen vaatteeseen, kyllä minun motiivini lähteä lenkille ja syödä vain yksi suklaapala kymmenen sijaan on se, että haluan pysyä hengissä mahdollisimman pitkään. Oma isäni, todella omenavartaloinen, kuoli 56-vuotiaana ihan yhtäkkiä, syynä ilmeisesti sydän- ja verisuonisairaus (täysin ei ikinä selvinnyt). Siihen ikään on minulla aikaa kymmenisen vuotta. Se on minun motiivini. Minusta on kummallista, jos vielä keski-ikäisenä todella ainoa syy laihtua tai pysyä hoikkana on, että mahtuu johonkin tiettyyn vaatekappaleeseen tai että miehet katsovat perään kadulla kävellessä (jos on siis nainen!). Voi miettiä sitäkin, kuinka pitkään haluaa olla vanhempana lapsilleen. Ehtivätkö nämä edes aikuisiksi ennen kuin pumppu pettää? Onko terveysvalistuksesta tullut jotain taustahyminää, diibadaabaa, joka todellisuudessa koskee vain niitä joitain muita ihmisiä, ei minua? Jatkan taistelua kohti normaalipainoa.
Minunkin isäni sairastui 50-vuotiaana sepelvaltimotautiin ja tehtiin ohitusleikkaus. Sydän pelastui mutta aivoihin tuli leikkauksen aikana valtava veritulppa. Se oli loppuelämän tragedia. Isä oli ylipainoinen,mutta hyväkuntoinen ennen sairastumistaan. Vain kolesterolit olivat selvästi koholla.
Lääkärit varoittelevat elämäntapatautien vaaroista ja ihan syystä. Täytyy nähdä läheltä että uskoo ettei ihmisen keho ole aina korjattavissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Esimerkiksi tästä takista ostin koon 38: https://www.xxl.fi/tenson-caroline-naisten-talviparka/p/1151334_2_style
On vielä melko reilun kokoinen, ei mitenkään tiukka.
Olen siis se 20 kg ylipainoinen
Siinä onkin XXL-mitoitus. Hahhaa.
En käsitä, mitä hyötyä kenellekään on kertoa käyttävänsä pientä vaatekokoa, kun jokainen ihminen näkee silmillään, että tyyppi on pahasti ylipainoinen. Siinä antaa itsestään vain tyhmän kuvan.
En minä mitenkään ylpeile pienellä vaatekoolla. Kunhan vain itsekseni ihmettelen näitä kokoja. Vaatekokoani en kerro kenellekään. Esimerkiksi tuo takki ei ole minulle tiukka vaan reilun kokoinen koossa 38 ja olen siis noin 20 kg ylipainoinen, normaalipituinen.
itse kärsin aineenvaihduntasairaudesta jonka takia olen bmi 14, aikuinen nainen. joudun ostamaan istuvat vaatteet lastenosastolta. meitä hoikkia nykyään sorsitaan kun pienin koko esim kappahlissa on 36.
mutta ISOJA TYTTÖJÄ puetaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lihavuusepidemia on tosiasia. Mielenkiintoista on, miten maallikot suhtautuvat siihen yksilön ongelmana, tiede taas etsii yleispäteviä syitä. Maallikon on kai helpompaa syyttää yksittäistä ihmistä, kun ei ymmärrä eikä halua ymmärtää asiaa laajemmin. Lihominen väestötasolla alkoi 80-luvulla. Mikä silloin muuttui?
Nuorilla ei ollut älykännyköitä. Suurempi osa harrastuksista oli liikuntaa, ja kohtuullisena pidetty kävelymatka kouluun oli pidempi kuin nyt.
Karkkipäivä oli kerran viikossa, ja karkkipussit olivat pienempiä kuin nyt. Muita herkkuja puputettiin juhlissa, ei arjessa.
Sokerijuomia ei juotu lähimainkaan niin paljoa kuin nyt.
Ruoka ei ollut aina huippua, mutta se oli pelkistetympää. Salaatti oli salaattia eikä herkkikastikemättöä. Aamupala oli yleensä puuro, jos murot niin ne olivat peruskamaa eikä sokeriherkkua.
Minun entiset luokkakaverini nyt nelikymppisinä ovat hoikempia kuin lapsensa, puhumattakaan parikymppisistä jotka näyttävät kuin eri rodulta verrattuna kuviin luokkakavereista ammattikorkeassa..
Olen syntynyt 70-luvun puolivälissä. Kavereistani ani harva harrasti mitään liikuntaa. Jonkin verran kävimme kävelemässä ja lapsena leikimme ulkona. Mutta kun nyt tuli suositus, että pikkulastenkin pitää päivässä liikkua niin ja niin kauan siten, että tulee hiki tai syke kohoaa, niin niitä kriteerejä emme täyttäneet, koska leikimme aika rauhallisesti. Luin tosi paljon, mikä ei rasittavuudeltaan varmaan ole sen parempi juttu kuin älypuhelimet. Kaverini kotona juotiin limsaa aina päivällisellä, eikä pulla ollut mikään harvinaisuus kodeissa. Mutta ne määrät. Ei kaverini vetäissyt puolentoista litran limsatonkkaa ruoan kanssa, vaan ehkä lasillisen. Jos syötiin pullaa, syötiin yksi per nokka. Voisi sanoa, että kaikki oli maltillista: ei harrastettu tavoitteellista rasittavaa urheilua, mutta ei syöty myöskään yli äyräiden. Ehkä siinä olisi jotain tavoittelemisen arvoista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin ei ihme kun suomalaiset ovat järjestään sairaampia kuin koskaan. Ja tämä on lihavuuden syy. Mutta tätä lihavat ei myönnä koskaan. Tajutonta.
Minusta on outoa, miten vähän ihmiset käytännössä ovat huolissaan terveydestään lihavuuden takia. Laihduttamisen motiivi tuntuu aina olevan "voin kulkea bikineissä"-tyyppinen. Toki jos jollain pinnallisella motiivilla onnistuu laihtumaan, niin tietysti terveys kiittää yhtä lailla, eihän sillä ole väliä. Olen itse lievän ylipainon ylärajoilla (bmi siis jotain 30) ja vaikka haaveilen mahtuvani siihen ja siihen vaatteeseen, kyllä minun motiivini lähteä lenkille ja syödä vain yksi suklaapala kymmenen sijaan on se, että haluan pysyä hengissä mahdollisimman pitkään. Oma isäni, todella omenavartaloinen, kuoli 56-vuotiaana ihan yhtäkkiä, syynä ilmeisesti sydän- ja verisuonisairaus (täysin ei ikinä selvinnyt). Siihen ikään on minulla aikaa kymmenisen vuotta. Se on minun motiivini. Minusta on kummallista, jos vielä keski-ikäisenä todella ainoa syy laihtua tai pysyä hoikkana on, että mahtuu johonkin tiettyyn vaatekappaleeseen tai että miehet katsovat perään kadulla kävellessä (jos on siis nainen!). Voi miettiä sitäkin, kuinka pitkään haluaa olla vanhempana lapsilleen. Ehtivätkö nämä edes aikuisiksi ennen kuin pumppu pettää? Onko terveysvalistuksesta tullut jotain taustahyminää, diibadaabaa, joka todellisuudessa koskee vain niitä joitain muita ihmisiä, ei minua? Jatkan taistelua kohti normaalipainoa.
Minunkin isäni sairastui 50-vuotiaana sepelvaltimotautiin ja tehtiin ohitusleikkaus. Sydän pelastui mutta aivoihin tuli leikkauksen aikana valtava veritulppa. Se oli loppuelämän tragedia. Isä oli ylipainoinen,mutta hyväkuntoinen ennen sairastumistaan. Vain kolesterolit olivat selvästi koholla.
Lääkärit varoittelevat elämäntapatautien vaaroista ja ihan syystä. Täytyy nähdä läheltä että uskoo ettei ihmisen keho ole aina korjattavissa.
Niin, ihminen on jotenkin niin taipuvainen ajattelemaan, että se todellinen, konkreettinen riski sairastua vakavasti koskee aina joitain muita, ei juuri minua. Isänikin kävi kuitenkin säännöllisesti kävelylenkeillä, ei silloin juuri kukaan paljon sen kummempaa liikuntaa harrastunutkaan. Itse hän oli huolissaan kolesterolista, mutta lääkärien asenne oli vähättelevä. Ja nyt ollaan sitten siinä ääripäässä, että jos vaikka neuvolassa nätisti sanotaan ylipainosta, siitä vain pahoitetaan mieli ja varmaan kohta haastetaan oikeuteen!
Nuo laatikkomalliset oversize-yläosat madalletuilla olkapäillä on nimenomaan hoikkien vaate. Ei todellakaan sovi ylipainoiselle vaikka niin kuvittelet. Tai kenties ne ei sovi kenellekään?
Siitä olen samaa mieltä että samat mallit ei tosiaan sovi kaikenkokoisille. Itse olen huomannut että oikeastaan vaate kuin vaate mikä näyttää hyvältä (tai jopa upealta) hoikan/normipainoisen päällä onkin mun päällä aivan kamala. Ei auta mitään, että koko on oikea-