Lue keskustelun säännöt.
Haudon eroa työnarkomaani-miehestä
10.02.2019 |
Takana 10v avioliittoa ja 2 lasta. Minä kotiäiti. Tuntuu, etten jaksa enää. Mies ei ajattele mitään muuta kuin töitä ja kaikenmaan töihin liittyviä projekteja. On 10h päivässä ihan päivätöissä ja sen lisäksi n. 3 iltaa viikossa tekee omia työprojektejaan sekä tietysti myös viikonloppuisin ainakin toisen vknl päivistä. Ja kun ei ole fyysisesti töissä, puhuu koko ajan työprojekteistaan ja googlettelee ja selailee sivustoja, jotka liittyy työhönsä. Olen kestänyt näinkin kauan sillä ajatuksella että ainakin saadaan pitää lapset kotihoidossa kun mies tienaa niin hyvin. Olen myös kerran viikossa "saanut" käydä kuntosalilla, sekin on auttanut jaksamaan.
Nyt tuntuu, että raja alkaa tulla vastaan. Ollaan riidelty aiheesta ja olen sanonut, että alan olla niin loppu, elämässä on muutakin kuin vain työ. Haluaisin erota, mutta pelottaa miten käy lasten kotihoidon. Pelkään myös hajottaa lapsilta ydinperheen. Niin ja pelkään myös, etten koskaan löydä enää miestä näin kahden lapsen äitinä ja mihinkään uusperhekuvioon en halua ryhtyä.
Voih, mitä teen :/
Kommentit (212)
Vierailija kirjoitti:
Entä jos mies ei tekisi niin paljon töitä, mutta vastaavasti vaatisi, että ap kantaa kotiin sen verran rahaa,mitä mies menettää löysäilemällä töissä? Siinä saisi ap puurtaa aika lailla, jotta tasa-arvo toteutuisi.
Noinhan sen pitää mennä, että kumpikin osallistuu perheen elättämiseen, kun lapset ovat päiväkoti-iässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos ap menisi töihin niin sittenhän hänen pitäisi hoitaa työt, koti ja lapset. Ei se mies yhtäkkiä ala ottamaan vastuuta kodista ja _omista_ lapsistaan vaikka ap menisikin töihin. Mieheltä pitäisi kysyä haluaako hän edes olla mukana lastensa elämässä, muutakuin rahapussina.
Mistä ihmeestä sinä sen voit etukäteen tietää? Minusta on aivan helkkarin itsekästä vaatia toista elättämään yksin koko perhe ja sen jälkeen valittaa siitä kun toinen on liikaa töissä. Ja kaiken huipuksi vielä kieltäytyä hommien uusjaosta sillä perusteella, että on itse jo valmiiksi päättänyt ettei toinen kuitenkaan tee niinkuin sovitaan. Eihän tuolla tavalla ajattelevan ihmisen kanssa voi olla minkäänlaisessa aikuisessa parisuhteessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ap menisi töihin niin sittenhän hänen pitäisi hoitaa työt, koti ja lapset. Ei se mies yhtäkkiä ala ottamaan vastuuta kodista ja _omista_ lapsistaan vaikka ap menisikin töihin. Mieheltä pitäisi kysyä haluaako hän edes olla mukana lastensa elämässä, muutakuin rahapussina.
Mistä ihmeestä sinä sen voit etukäteen tietää? Minusta on aivan helkkarin itsekästä vaatia toista elättämään yksin koko perhe ja sen jälkeen valittaa siitä kun toinen on liikaa töissä. Ja kaiken huipuksi vielä kieltäytyä hommien uusjaosta sillä perusteella, että on itse jo valmiiksi päättänyt ettei toinen kuitenkaan tee niinkuin sovitaan. Eihän tuolla tavalla ajattelevan ihmisen kanssa voi olla minkäänlaisessa aikuisessa parisuhteessa.
Tiedän miehiä, jotka nauttivat rahan- ja työnteosta, mutta kotihommat eivät kiinnosta pätkääkän. Mieluummin olevat siellä töissä kuin kotona lastensa kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Missä ovat mummit ja vaarit? Tai kummit ja ystävät? Sisarukset?
Eikö kukaan heistä olisi joskus lasten kanssa niin pääset salille tai minne haluat kodin ulkopuolella? Eikö teillä ole yhtään verkostoja?
Tämä ei ratkaise miehen työintoa, mutta saisit ainakin omaa aikaa joskus.
Kaikki eivät asu lähellä sukulaisiaan,
No se on ihan hieno juttu että kerrot koko Suomelle, ehkä se miehesikin lopulta saa nämä ilouutiset...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ongelma ei ole miehesi vaan sinä. Aikuisille joilla ei ole omaa elämää ja työtä sekä pankkitiliä käy juuri noin. Tee jotain itsellesi.
Vierailija kirjoitti:
Ongelma ei ole miehesi vaan sinä. Aikuisille joilla ei ole omaa elämää ja työtä sekä pankkitiliä käy juuri noin. Tee jotain itsellesi.
no kyllä se niiden lasten ongelma ainakin on, jos niiden isää kiinnostaa aina vaan rahan tienaaminen enemmän kuin lasten seura...itse naisena ymmärrän myös ap:n harmistuksen siitä, ettei perhe-elämä kelpaa ollenkaan miehelle, vaan "oikea elämä" on aina muualla.
Monille teistä ratkaisu on tosi simple, että nainen myös töihin, problem solved. Tämä on ehkä perussyy, miksi kaikki nämä Attendo, Esperi Care yms. keissit aina vaan toistuu ja toistuu... 90% nuorista aikuisista ja keski-ikäisistä on tyytyväisiä kun lapset ja vanhukset saadaa johonkin laitoksiin ja itse töihin ja harrastuksiin vailla mietteitä siitä, miten niillä lapsilla ja vanhuksilla oikeasti on asiat.... epämukavuusalueelle - eli vaikka kotiin pikkulasten kanssa - ei juuri kannata jäädä, edes parina iltana viikossa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ongelma ei ole miehesi vaan sinä. Aikuisille joilla ei ole omaa elämää ja työtä sekä pankkitiliä käy juuri noin. Tee jotain itsellesi.
no kyllä se niiden lasten ongelma ainakin on, jos niiden isää kiinnostaa aina vaan rahan tienaaminen enemmän kuin lasten seura...itse naisena ymmärrän myös ap:n harmistuksen siitä, ettei perhe-elämä kelpaa ollenkaan miehelle, vaan "oikea elämä" on aina muualla.
Monille teistä ratkaisu on tosi simple, että nainen myös töihin, problem solved. Tämä on ehkä perussyy, miksi kaikki nämä Attendo, Esperi Care yms. keissit aina vaan toistuu ja toistuu... 90% nuorista aikuisista ja keski-ikäisistä on tyytyväisiä kun lapset ja vanhukset saadaa johonkin laitoksiin ja itse töihin ja harrastuksiin vailla mietteitä siitä, miten niillä lapsilla ja vanhuksilla oikeasti on asiat.... epämukavuusalueelle - eli vaikka kotiin pikkulasten kanssa - ei juuri kannata jäädä, edes parina iltana viikossa...
No pitihän se arvata, että täällä Attendon ja Esperin mokailutkin ovat miesten syytä.
Isot pointsit, että Verna lähti Laurin mukaan Chicagoon vaikka mies on työnarkomaani.
Itse en olisi ikinä lähtenyt, mutta hyvä jollekin asia sopii...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihanko tosissaan raati on nyt sitä mieltä, että on ihan ok, että toinen ei osallistu perhe-elämään tai parisuhteeseen muuten kuin avaamalla kukkaronnyörejä? Olen pahoillani, että käsitykseni niistä on sitten ollut täysin väärä. En voi muuta sanoa, kuin että raha ei todellakaan tuo onnea... Ap
Sinähän itse olet myötävaikuttanut asiaan ja haluat elää vain miehesi kautta.
Miten olisi oma elämä - työ, harrastukset jne. jolloin mieskin voisi olla tasavertaisempi puoliso.
Mitä ihmeen vanhoillisia persumammoja täällä päivystää... Toki tunteesi ovat oikeutettuja, ei se ole oikein että mies ei osallistu perhe-elämään sillä varjolla että tuo rahat kotiin. Koita ensin keskustella miehen kanssa, jos se ei onnistu niin voit alkaa miettiä seuraavaa siirtoa. En lukenut koko ketjua, löytyykö sulta jotain koulutusta? Sittenhän pääset varmasti omaan työhön ja voitte jakaa lastenhoitoa, yhdessä tai erikseen. Tai sitten koulun penkille!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Takana 10v avioliittoa ja 2 lasta. Minä kotiäiti. Tuntuu, etten jaksa enää. Mies ei ajattele mitään muuta kuin töitä ja kaikenmaan töihin liittyviä projekteja. On 10h päivässä ihan päivätöissä ja sen lisäksi n. 3 iltaa viikossa tekee omia työprojektejaan sekä tietysti myös viikonloppuisin ainakin toisen vknl päivistä. Ja kun ei ole fyysisesti töissä, puhuu koko ajan työprojekteistaan ja googlettelee ja selailee sivustoja, jotka liittyy työhönsä. Olen kestänyt näinkin kauan sillä ajatuksella että ainakin saadaan pitää lapset kotihoidossa kun mies tienaa niin hyvin. Olen myös kerran viikossa "saanut" käydä kuntosalilla, sekin on auttanut jaksamaan.
Nyt tuntuu, että raja alkaa tulla vastaan. Ollaan riidelty aiheesta ja olen sanonut, että alan olla niin loppu, elämässä on muutakin kuin vain työ. Haluaisin erota, mutta pelottaa miten käy lasten kotihoidon. Pelkään myös hajottaa lapsilta ydinperheen. Niin ja pelkään myös, etten koskaan löydä enää miestä näin kahden lapsen äitinä ja mihinkään uusperhekuvioon en halua ryhtyä.
Voih, mitä teen :/
Ajattele positiivisesti sinulla hyvä mies kun tuo leivän taloon. Minulla 2lasta 3 ja 5v.Mies vain juo kaikki rahat.Välillä rahaa ei ole edes syömiseen, sitten jos miehelle sanon asiasta hän raivoaa ja saan pelätä milloin lyö. Olisin onnellinen sinun asemassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Takana 10v avioliittoa ja 2 lasta. Minä kotiäiti. Tuntuu, etten jaksa enää. Mies ei ajattele mitään muuta kuin töitä ja kaikenmaan töihin liittyviä projekteja. On 10h päivässä ihan päivätöissä ja sen lisäksi n. 3 iltaa viikossa tekee omia työprojektejaan sekä tietysti myös viikonloppuisin ainakin toisen vknl päivistä. Ja kun ei ole fyysisesti töissä, puhuu koko ajan työprojekteistaan ja googlettelee ja selailee sivustoja, jotka liittyy työhönsä. Olen kestänyt näinkin kauan sillä ajatuksella että ainakin saadaan pitää lapset kotihoidossa kun mies tienaa niin hyvin. Olen myös kerran viikossa "saanut" käydä kuntosalilla, sekin on auttanut jaksamaan.
Nyt tuntuu, että raja alkaa tulla vastaan. Ollaan riidelty aiheesta ja olen sanonut, että alan olla niin loppu, elämässä on muutakin kuin vain työ. Haluaisin erota, mutta pelottaa miten käy lasten kotihoidon. Pelkään myös hajottaa lapsilta ydinperheen. Niin ja pelkään myös, etten koskaan löydä enää miestä näin kahden lapsen äitinä ja mihinkään uusperhekuvioon en halua ryhtyä.
Voih, mitä teen :/Ajattele positiivisesti sinulla hyvä mies kun tuo leivän taloon. Minulla 2lasta 3 ja 5v.Mies vain juo kaikki rahat.Välillä rahaa ei ole edes syömiseen, sitten jos miehelle sanon asiasta hän raivoaa ja saan pelätä milloin lyö. Olisin onnellinen sinun asemassa.
Ja sinä et ota eroa koska ?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Et osaa arvostaa sitä, mitä sinulla on ja minkä hyväapalkkainen miehesi sinulle mahdollistaa. Tajuat todellisuuden vasta sitten, jos eroat ja joudut ottamaan vastuun omasta ja lastesi elämästä.
Juurihan ap kertoi viestissä että mies tekee koko ajan töitä. Ap on yksin vastuussa lapsista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Takana 10v avioliittoa ja 2 lasta. Minä kotiäiti. Tuntuu, etten jaksa enää. Mies ei ajattele mitään muuta kuin töitä ja kaikenmaan töihin liittyviä projekteja. On 10h päivässä ihan päivätöissä ja sen lisäksi n. 3 iltaa viikossa tekee omia työprojektejaan sekä tietysti myös viikonloppuisin ainakin toisen vknl päivistä. Ja kun ei ole fyysisesti töissä, puhuu koko ajan työprojekteistaan ja googlettelee ja selailee sivustoja, jotka liittyy työhönsä. Olen kestänyt näinkin kauan sillä ajatuksella että ainakin saadaan pitää lapset kotihoidossa kun mies tienaa niin hyvin. Olen myös kerran viikossa "saanut" käydä kuntosalilla, sekin on auttanut jaksamaan.
Nyt tuntuu, että raja alkaa tulla vastaan. Ollaan riidelty aiheesta ja olen sanonut, että alan olla niin loppu, elämässä on muutakin kuin vain työ. Haluaisin erota, mutta pelottaa miten käy lasten kotihoidon. Pelkään myös hajottaa lapsilta ydinperheen. Niin ja pelkään myös, etten koskaan löydä enää miestä näin kahden lapsen äitinä ja mihinkään uusperhekuvioon en halua ryhtyä.
Voih, mitä teen :/Ajattele positiivisesti sinulla hyvä mies kun tuo leivän taloon. Minulla 2lasta 3 ja 5v.Mies vain juo kaikki rahat.Välillä rahaa ei ole edes syömiseen, sitten jos miehelle sanon asiasta hän raivoaa ja saan pelätä milloin lyö. Olisin onnellinen sinun asemassa.
Ei toisen kurjuus poista toisen kurjuutta.
Kysymys kuluu: miksi et ole jo lähtenyt? Jos et itseäsi ajattele niin ajattele edes lapsiasi.
Erotkaa!
Miehelle jää edelleen työnsä ja tulonsa, sinulle kaksio vuokrakämpäksi ja noin 300 e/kk elatusmaksut. Ehkä sitten tajuat, miten todella helppoa elämää nyt elät.
Työnarkomaanin ex-työkaverina ihmettelen suuresti näitä kommentteja. Työnarkomania on riippuvuus, joka pahimmillaan vie puolison pois perheeltä. Siitä saa olla huolissaan ja se voi hajoittaa perheitä. Ihan syystä.
Vierestä seuranneena en olisi jaksanut yrittää tuollaisen kanssa lapsiperhearjesta selvitä hetkeäkään. Tyyppi vietti kaiken liikenevän ajan työpaikalla, hyvä jos kävi synnytyssairaalassa vaimoa moikkaamassa. Ohi menivät lasten synttärit ja perheen vapaa-ajan riennot, aina oli jotain muka tärkeempää töissä. Ei ollut, tuolla tyypillä oli vaan hirveä tarve päteä ja tuntea itsensä tarpeelliseksi.
Välillä teki mieli sanoa työkaverille, että muistatko sun perhettä vielä, epäilen että sen lapset ei isäänsä juuri nähneet. Vaimo otti lopulta eron, enkä ihmetellyt yhtään.
Aika nihkeitä kommmentteja ap on saanut, suurin osa täällä ei tunnu yhtään ymmärtävän miltä hänestä tuntuu. Toki ero nyt on ehkä vähän liioiteltu idea ap:lta, mutta ymmärrän sen, että tuossa tilanteessa voi ero tulla mieleen. Ap:han on täysin yksinäinen tuossa parisuhteessa. Näkymätön miehelleen, samaten ne lapset on näkymättömiä isälleen. Mies ei näe kuin työnsä ja työprojektinsa. Ap ei ole pitkään aikaan kokenut, että miehensä olisi kiinnostunut hänen asioista, elämästä, kuulumisista. Ap:lla on hylätty olo, ja silloin helposti ajattelee, että sama sitten lähteä pois, jos mies kerran ei välitä. Ei tässä avauksessa ole kyse rahasta tai sellaisesta, vaan TUNTEISTA.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ongelma ei ole miehesi vaan sinä. Aikuisille joilla ei ole omaa elämää ja työtä sekä pankkitiliä käy juuri noin. Tee jotain itsellesi.
no kyllä se niiden lasten ongelma ainakin on, jos niiden isää kiinnostaa aina vaan rahan tienaaminen enemmän kuin lasten seura...itse naisena ymmärrän myös ap:n harmistuksen siitä, ettei perhe-elämä kelpaa ollenkaan miehelle, vaan "oikea elämä" on aina muualla.
Monille teistä ratkaisu on tosi simple, että nainen myös töihin, problem solved. Tämä on ehkä perussyy, miksi kaikki nämä Attendo, Esperi Care yms. keissit aina vaan toistuu ja toistuu... 90% nuorista aikuisista ja keski-ikäisistä on tyytyväisiä kun lapset ja vanhukset saadaa johonkin laitoksiin ja itse töihin ja harrastuksiin vailla mietteitä siitä, miten niillä lapsilla ja vanhuksilla oikeasti on asiat.... epämukavuusalueelle - eli vaikka kotiin pikkulasten kanssa - ei juuri kannata jäädä, edes parina iltana viikossa...
On kuitenkin kiistatta voitu todistaa, ettei kotona äidin kanssa olo ole hyväksi lapsen psyykkeelle eikä intergroiyumiselle muihin lapsiin. Nämä lapset jopa oppivat koulussa muita hitaammin. Yli 3-vuotiaan on voitu hyötyvän hoidosta merkittävästi. Ihan oikeasti kukaan ei jää kotiin lapsen kouluikään asti sen lapsen vuoksi vaan koska ei halua mennä töihin.
Entä jos mies ei tekisi niin paljon töitä, mutta vastaavasti vaatisi, että ap kantaa kotiin sen verran rahaa,mitä mies menettää löysäilemällä töissä? Siinä saisi ap puurtaa aika lailla, jotta tasa-arvo toteutuisi.