Lue keskustelun säännöt.
Haudon eroa työnarkomaani-miehestä
10.02.2019 |
Takana 10v avioliittoa ja 2 lasta. Minä kotiäiti. Tuntuu, etten jaksa enää. Mies ei ajattele mitään muuta kuin töitä ja kaikenmaan töihin liittyviä projekteja. On 10h päivässä ihan päivätöissä ja sen lisäksi n. 3 iltaa viikossa tekee omia työprojektejaan sekä tietysti myös viikonloppuisin ainakin toisen vknl päivistä. Ja kun ei ole fyysisesti töissä, puhuu koko ajan työprojekteistaan ja googlettelee ja selailee sivustoja, jotka liittyy työhönsä. Olen kestänyt näinkin kauan sillä ajatuksella että ainakin saadaan pitää lapset kotihoidossa kun mies tienaa niin hyvin. Olen myös kerran viikossa "saanut" käydä kuntosalilla, sekin on auttanut jaksamaan.
Nyt tuntuu, että raja alkaa tulla vastaan. Ollaan riidelty aiheesta ja olen sanonut, että alan olla niin loppu, elämässä on muutakin kuin vain työ. Haluaisin erota, mutta pelottaa miten käy lasten kotihoidon. Pelkään myös hajottaa lapsilta ydinperheen. Niin ja pelkään myös, etten koskaan löydä enää miestä näin kahden lapsen äitinä ja mihinkään uusperhekuvioon en halua ryhtyä.
Voih, mitä teen :/
Kommentit (212)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihanko tosissaan raati on nyt sitä mieltä, että on ihan ok, että toinen ei osallistu perhe-elämään tai parisuhteeseen muuten kuin avaamalla kukkaronnyörejä? Olen pahoillani, että käsitykseni niistä on sitten ollut täysin väärä. En voi muuta sanoa, kuin että raha ei todellakaan tuo onnea... Ap
Raha ei tuo onnea, mutta sen avulla onnesta on helpompi nauttia. Toisin olisi, jos miehesi tienaisi niin huonosti, että sinun olisi pakko olla töissä, raahata lapset hoitoon ja tehdä kotityöt sen jälkeen. Sinulla on asiat hiukan liian hyvin, joten tunnet jääväsi paitsioon miehesi huomiosta. Ota itsellesi muita harrasteita, jolloin olet poissa kotiympyröistä silloin tällöin. Luulisi niihinkin rahanne riittävän. Saat aikaa itsellesi, piristyt ja miehesi huomaa, ettet ole pelkkä kotiympyröihin kyllästynyt perheenäiti.
Jos ap olisi töissä, niin eihän hänen tarvitsisi tehdä kotitöitä yksin. Mies hoitaisi puolet myös lasten hoitomatkoista, tietenkin. Miksi kuvittelet, että mies on laiska?
Vaikka ap olisi töissä, niin ei miehen käytös silti muuksi muuttuisi, vaan tekisi ihan yhtä pitkiä työpäiviä kuin nytkin. Työssä käynnin lisäksi ap:lle jäisi siis edelleen kaikki kotityöt ja lastenhoito iltaisin.
Saadakseen vapaa-aikaa ap:n kannattaa siis erota.
Ei ero tuo välttämättä yhtään vapaa-aikaa, lapset jos jäävät tässä tapauksessa äidille ja hän on lähihuoltaja niin mikään laki ei velvoita etää tapaamaan lapsia. Pahimmassa tapauksessa käy niin että apei käy edes kerran viikossa salilla eikä saa töitä ja on lasten kanssa 100% ajastaan murto-osalla nykyisistä tuloista.
Jäähän elämästä kuitenkin pois laiska kiviriippa, joten työmäärä vähenee. Lapsetkin kasvavat vuosi vuodelta ja pärjäävät välillä yksin. Palstamiehet ainakin tappelevat lasten huoltajuudesta oikeuteen asti, miten ap:n mies olisi poikkeus?
Nimität laiskaksi kiviriipaksi miestä, joka tekee paljon töitä elättääkseen perheensä. Se kertoo kaiken sinusta.
Eiköhän ne lapset tarvitse muutakin kuin elättäjää, isää, joka osallistuu perheen arkeen! Mieluummin vähemmän töitä ja enemmän lasten kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan mielenkiinnosta kysyn. Tekeekö ap myös lumityöt, auton renkaiden vaihdot ym.
Ystäväpiirini kaikki tuollaiset avioliitot ovat päättyneet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinulla on asiat hyvin kun mies tuo leivän pöytää ja olet voinut olla lasten kanssa kotona. Asiat voisi olla paljon huonomminkin. Jos sopisitte että teet/teette miehen kanssa (jos saatte lapsille hoidon tai lasten kanssa) viikonloppumatkoja kerran parissa kuukaudessa. Siis ihan kotimaahan, ei tarvita kovin isoja varojakaan. Saisitte kaikki vähän vaihtelua.
Mies ei tuo leipää pöytään. Mies ei voisi tehdä töitä tuolla tavalla, jos nainen ei sitä mahdollistaisi hoitamalla miehen lapsia ruokapalkalla. Mies tienaa, etenee urallaan, kerryttää eläkettä, verkostoituu. Mies ei ole mikään sankari jolle pitäisi olla kiitollinen. Mies hyötyy todella paljon naisen kotona olosta.
Aloittajan kannattaa mennä töihin ja siirtää hoitovastuuta miehelle. Kun molemmat tekevät normaalin työviikon, illat ja viikonloput ovat perheen yhteistä aikaa.
Mutta koska naisella on silloin sitä omaa aikaa? Mies kun voi fiksuna hankkia MLL:n hoitajan "omiksi illoikseen" ja silloin ap:n kannattaa olla varuillaan: kotiin tulee joku toinen nainen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihanko tosissaan raati on nyt sitä mieltä, että on ihan ok, että toinen ei osallistu perhe-elämään tai parisuhteeseen muuten kuin avaamalla kukkaronnyörejä? Olen pahoillani, että käsitykseni niistä on sitten ollut täysin väärä. En voi muuta sanoa, kuin että raha ei todellakaan tuo onnea... Ap
Raha ei tuo onnea, mutta sen avulla onnesta on helpompi nauttia. Toisin olisi, jos miehesi tienaisi niin huonosti, että sinun olisi pakko olla töissä, raahata lapset hoitoon ja tehdä kotityöt sen jälkeen. Sinulla on asiat hiukan liian hyvin, joten tunnet jääväsi paitsioon miehesi huomiosta. Ota itsellesi muita harrasteita, jolloin olet poissa kotiympyröistä silloin tällöin. Luulisi niihinkin rahanne riittävän. Saat aikaa itsellesi, piristyt ja miehesi huomaa, ettet ole pelkkä kotiympyröihin kyllästynyt perheenäiti.
Jos ap olisi töissä, niin eihän hänen tarvitsisi tehdä kotitöitä yksin. Mies hoitaisi puolet myös lasten hoitomatkoista, tietenkin. Miksi kuvittelet, että mies on laiska?
Vaikka ap olisi töissä, niin ei miehen käytös silti muuksi muuttuisi, vaan tekisi ihan yhtä pitkiä työpäiviä kuin nytkin. Työssä käynnin lisäksi ap:lle jäisi siis edelleen kaikki kotityöt ja lastenhoito iltaisin.
Saadakseen vapaa-aikaa ap:n kannattaa siis erota.
Ei ero tuo välttämättä yhtään vapaa-aikaa, lapset jos jäävät tässä tapauksessa äidille ja hän on lähihuoltaja niin mikään laki ei velvoita etää tapaamaan lapsia. Pahimmassa tapauksessa käy niin että apei käy edes kerran viikossa salilla eikä saa töitä ja on lasten kanssa 100% ajastaan murto-osalla nykyisistä tuloista.
Jäähän elämästä kuitenkin pois laiska kiviriippa, joten työmäärä vähenee. Lapsetkin kasvavat vuosi vuodelta ja pärjäävät välillä yksin. Palstamiehet ainakin tappelevat lasten huoltajuudesta oikeuteen asti, miten ap:n mies olisi poikkeus?
Avioliittolain mukaan puolisot osallistuvat perheen elatukseen kykynsä mukaan. Apantaa aikaansa, ap:n mies rahaa, joten ei tuossa kuviossa ole laiskoja. Jotenkin hulua odottaa, että mies hoitaa sekä kotityöt ja rahat perheelle ja ap:lla on lupa ruikuttaa, että mikään ei riitä. Senkun menee töihin ja huomaa, että on omaa rahaa ja on aikaa.
Jos ap menisi töihin niin sittenhän hänen pitäisi hoitaa työt, koti ja lapset. Ei se mies yhtäkkiä ala ottamaan vastuuta kodista ja _omista_ lapsistaan vaikka ap menisikin töihin. Mieheltä pitäisi kysyä haluaako hän edes olla mukana lastensa elämässä, muutakuin rahapussina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sinulla on asiat hyvin kun mies tuo leivän pöytää ja olet voinut olla lasten kanssa kotona. Asiat voisi olla paljon huonomminkin. Jos sopisitte että teet/teette miehen kanssa (jos saatte lapsille hoidon tai lasten kanssa) viikonloppumatkoja kerran parissa kuukaudessa. Siis ihan kotimaahan, ei tarvita kovin isoja varojakaan. Saisitte kaikki vähän vaihtelua.
Olen itse huomannut, että kotimaan matkailu tulee kylläkin moninkertaisesti kalliimmaksi kuin ulkomaan matkailu. :D Näin on pelkästään lapsettoman parin kohdalla.
Ystävä masentui totaalisesti, kun oli vain lasten kanssa kotona eikä päässyt yhtikästä mihinkään, kun mies teki aina vain pitkää työpäivää vaikka se ei ollut taloudellisesti tarpeellista.
Miehen lyhentäessa työpäiviä perhe-elämä alkoi voida paljon paremmin. Onko ne pitkät työpäivät taloudellisesti tarpeellisia vai ei?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
AP, sinun pitää ajatella tulevaa eläkettäsi ja omaa taloudellista tilannettasi. Maksaako miehesi vapaaehtoisia eläkemaksuja puolestasi? Jos ei (suostu tähän), ehkä kannattaisi mennä töihin. Ettet monien kotiäiti-vuosien jälkeen jää puille paljaille, jos miehesi haluaa jonain päivänä erota. Anna miehellesi vielä mahdomlisuus ja keskustele tiukasti hänen kanssaan. Varaa hänelle keskusteluaika etukäteen, työnarkomaanien kanssa et muuten saa ikinä keskusteluhetkeä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinulla on asiat hyvin kun mies tuo leivän pöytää ja olet voinut olla lasten kanssa kotona. Asiat voisi olla paljon huonomminkin. Jos sopisitte että teet/teette miehen kanssa (jos saatte lapsille hoidon tai lasten kanssa) viikonloppumatkoja kerran parissa kuukaudessa. Siis ihan kotimaahan, ei tarvita kovin isoja varojakaan. Saisitte kaikki vähän vaihtelua.
Mies ei tuo leipää pöytään. Mies ei voisi tehdä töitä tuolla tavalla, jos nainen ei sitä mahdollistaisi hoitamalla miehen lapsia ruokapalkalla. Mies tienaa, etenee urallaan, kerryttää eläkettä, verkostoituu. Mies ei ole mikään sankari jolle pitäisi olla kiitollinen. Mies hyötyy todella paljon naisen kotona olosta.
Aloittajan kannattaa mennä töihin ja siirtää hoitovastuuta miehelle. Kun molemmat tekevät normaalin työviikon, illat ja viikonloput ovat perheen yhteistä aikaa.
Mutta koska naisella on silloin sitä omaa aikaa? Mies kun voi fiksuna hankkia MLL:n hoitajan "omiksi illoikseen" ja silloin ap:n kannattaa olla varuillaan: kotiin tulee joku toinen nainen!
Ne MLL:n hoitajat ei yleensä ole naisia vaan teinityttöjä. Toivottavasti mies ei ole niin pervo, että lapsia haluaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kouluttaudu ja otat oman elämäsi ohjat omiin käsiin. Sinä et valitettavasti ole itsenäinen.
Miehelläsi on työkausi meneillään, hän joskus tulee vähentämään töitään.
Sinun ei pidä roikkua miehessäsi, eikä myöskään lapsissasi. Et voi pitää heitä kuitenkaan ikuisesti itselläsi. Et voi edes suojella lapsiasi kaikelta pahalta.
Tule ulos mökistäsi, äläkä kjuvittele olevasi jotain parempaa kun kasvatat lapsiasi kotona olemisella. Heistä ei tule parempia ihmisiä sinun takiasi.
Millainen suhde sinulla on ollut omaan lapsudenkotiisi?
Ei sinun elämäsi ainakaan erolla parane kun et ole riittävän itsenäinen.
Anna miehesi tehdä nyt töitä.
Vierailija kirjoitti:
En voi muuta sanoa, kuin että raha ei todellakaan tuo onnea... Ap
Ei ehkä, mutta rahattomuus kyllä tuo onnettomuutta. Huomaat sen sitten jos lähdet liitostasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihanko tosissaan raati on nyt sitä mieltä, että on ihan ok, että toinen ei osallistu perhe-elämään tai parisuhteeseen muuten kuin avaamalla kukkaronnyörejä? Olen pahoillani, että käsitykseni niistä on sitten ollut täysin väärä. En voi muuta sanoa, kuin että raha ei todellakaan tuo onnea... Ap
Raha ei tuo onnea, mutta sen avulla onnesta on helpompi nauttia. Toisin olisi, jos miehesi tienaisi niin huonosti, että sinun olisi pakko olla töissä, raahata lapset hoitoon ja tehdä kotityöt sen jälkeen. Sinulla on asiat hiukan liian hyvin, joten tunnet jääväsi paitsioon miehesi huomiosta. Ota itsellesi muita harrasteita, jolloin olet poissa kotiympyröistä silloin tällöin. Luulisi niihinkin rahanne riittävän. Saat aikaa itsellesi, piristyt ja miehesi huomaa, ettet ole pelkkä kotiympyröihin kyllästynyt perheenäiti.
Jos ap olisi töissä, niin eihän hänen tarvitsisi tehdä kotitöitä yksin. Mies hoitaisi puolet myös lasten hoitomatkoista, tietenkin. Miksi kuvittelet, että mies on laiska?
Vaikka ap olisi töissä, niin ei miehen käytös silti muuksi muuttuisi, vaan tekisi ihan yhtä pitkiä työpäiviä kuin nytkin. Työssä käynnin lisäksi ap:lle jäisi siis edelleen kaikki kotityöt ja lastenhoito iltaisin.
Saadakseen vapaa-aikaa ap:n kannattaa siis erota.
Ei ero tuo välttämättä yhtään vapaa-aikaa, lapset jos jäävät tässä tapauksessa äidille ja hän on lähihuoltaja niin mikään laki ei velvoita etää tapaamaan lapsia. Pahimmassa tapauksessa käy niin että apei käy edes kerran viikossa salilla eikä saa töitä ja on lasten kanssa 100% ajastaan murto-osalla nykyisistä tuloista.
Jäähän elämästä kuitenkin pois laiska kiviriippa, joten työmäärä vähenee. Lapsetkin kasvavat vuosi vuodelta ja pärjäävät välillä yksin. Palstamiehet ainakin tappelevat lasten huoltajuudesta oikeuteen asti, miten ap:n mies olisi poikkeus?
Avioliittolain mukaan puolisot osallistuvat perheen elatukseen kykynsä mukaan. Apantaa aikaansa, ap:n mies rahaa, joten ei tuossa kuviossa ole laiskoja. Jotenkin hulua odottaa, että mies hoitaa sekä kotityöt ja rahat perheelle ja ap:lla on lupa ruikuttaa, että mikään ei riitä. Senkun menee töihin ja huomaa, että on omaa rahaa ja on aikaa.
Miehellä on aikaa vain työlle, ei omille lapsille. Et sinäkään maininnut kommentissasi lapsia ollenkaan. Lapset nyt tarvitsevat vanhemmilta aikaa, mutta sitä ei mieheltä liikene.
Sun pitäisi yrittää puhua miehesi kanssa. Se ei auta asiaa yhtään että haet täältä sympatiaa. Pistä harmaat aivosolut raksuttamaan ja mieti miten saat järjestettyä itsellesi aikaa. Eivät lapsetkaan loputtomiin ole pieniä. Tilanne muuttuu ennemmin tai myöhemmin parempaan suuntaan.
Kysy myös itseltäsi vieläkö rakastat miestäsi ja haluat elää hänen kanssaan.
Missä ovat mummit ja vaarit? Tai kummit ja ystävät? Sisarukset?
Eikö kukaan heistä olisi joskus lasten kanssa niin pääset salille tai minne haluat kodin ulkopuolella? Eikö teillä ole yhtään verkostoja?
Tämä ei ratkaise miehen työintoa, mutta saisit ainakin omaa aikaa joskus.
Monen puoliso tekee 200 päivää vuodessa matkatöitä. Monessa perheessä molemmat puolisot tekevät epäsäännöllistä vuorotyötä. Monessa perheessä on työttömyyttä ja taloudellisesti tiukkaa. Ja näissäkin perheissä on pieniä lapsia. Asiat voisivat olla paljon huonomminkin, vai mitä ap?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinulla on asiat hyvin kun mies tuo leivän pöytää ja olet voinut olla lasten kanssa kotona. Asiat voisi olla paljon huonomminkin. Jos sopisitte että teet/teette miehen kanssa (jos saatte lapsille hoidon tai lasten kanssa) viikonloppumatkoja kerran parissa kuukaudessa. Siis ihan kotimaahan, ei tarvita kovin isoja varojakaan. Saisitte kaikki vähän vaihtelua.
Mies ei tuo leipää pöytään. Mies ei voisi tehdä töitä tuolla tavalla, jos nainen ei sitä mahdollistaisi hoitamalla miehen lapsia ruokapalkalla. Mies tienaa, etenee urallaan, kerryttää eläkettä, verkostoituu. Mies ei ole mikään sankari jolle pitäisi olla kiitollinen. Mies hyötyy todella paljon naisen kotona olosta.
Aloittajan kannattaa mennä töihin ja siirtää hoitovastuuta miehelle. Kun molemmat tekevät normaalin työviikon, illat ja viikonloput ovat perheen yhteistä aikaa.
Mutta koska naisella on silloin sitä omaa aikaa? Mies kun voi fiksuna hankkia MLL:n hoitajan "omiksi illoikseen" ja silloin ap:n kannattaa olla varuillaan: kotiin tulee joku toinen nainen!
Ne MLL:n hoitajat ei yleensä ole naisia vaan teinityttöjä. Toivottavasti mies ei ole niin pervo, että lapsia haluaa.
Meillä on liuta eläkeikäisiä hoitajia eikä se 18v ikäinenkään minusta ole enää niin lapsi.
Vierailija kirjoitti:
MENE TÖIHIN!
Ystävä on vastaavassa tilanteessa ulkomailla eikä ole mitään mahdollisuutta hakea töitä kielitaidon takia.
Miettii nyt hakeeko eroa ja voiko muuttaa lasten kanssa Suomeen.
Puåikkilapsiaika on raskasta kaikille. Teillä hyvin, kun saa toinen olla kotona ja toisella on töitä.
Entäs jos juttelisin miehesi kanssa? Mitä sinä haluaisit hänen tekevän? Vähemmän töitä...vähemmän rahaa...enemmän aikaa yhdessä?
Kaipaat puolisosi seuraa?
Kerro hänelle. Älä haudo eroa. Se on väsyneen ihmisen hommaa ja se on on myös himppu raukkamaista tuo hautominen.
Tiedätkö kuinka väsynyt tai jaksavainen miehesi on? Entä, jos hänkin käy ylikierroksilla, entä jos hän haluaisi tehdä vähemmän töitä, entä jos hän luulee, että sitä haluat hänen olevan hyväpalkkaisssa työssä, että pärjäätte?
Mitä te tiedätte toistenne ajatuksista? Ja jaksamisesta ja olotilasta?
Tuo on uusi tilanne, että lapset kasvaa...ei lle enää sama kuin vauva-aika.
Pitää vaan rohkeasti avata suunsa ja myös tuoda esiin se epätietoisuus ja hämmennys, että lisää tässä kohtaa mennään. Yhdessä,te menette. Tuo on teidän yhteinen juttunne ja projektimme. Olkaa reiluja toisianne kohtaan. Olkaa avoimia. Senkin voi tuoda ilmi, ettei ole kone.
Suomitselesi ja suo myös miehellesi ihmisyys ja se, että olette hämillänne. Opetelkaa mieluummin yhdessä. Ota se perhe haasteena mieluummin kuin laitat energiaasi eron harkintaan. Laitanenergiasi hyvään ja kantavaan...omaan hyvinvointiisi, miehesi hyvinvointiin...tietääkö hän että arvostat hänen panostaan työssä ja sitä, että se palvelee perheenne hyvinvointia...tai arvostatko sinä sitä?
Laita energiasi lapsiinne. Siellä on vaikka mitä.
Iahan, että sinulla on perhe. Vaali sitä ja tee siitä parempi.
Kaikella kunnioituksella. Kunnioitanitseäsi ja kunnioita puolisoasi. Aina kaikki ei tunnu ihanalta, mutta miksi menitte yhteen. Ota se kantavaksi mietteeksesi.
Mistä olet onnellinen.
Masennus ja väsymys oireilee myös noin, että haluaa paeta.
Ehkä voisit hakea apua ja ainakin miehellesi kertoa, että voit hui eksyi ja voisit hakea apua?
Ehkä myös työnarkomaani tarvitsisi apuja? Huomaatko hän tilansa?