Tajusin että ainoa oma tavoitteellinen asia johon minulla on mahdollista työssäkäyvänä perheenäitinä keskittyä ja onnistua on laihtuminen!

Vierailija kirjoitti:

Eikö sulla ole miestä? Vanhempia? Pyydä joku lukiolainen hoitamaan lasta niin pääset omaan harrastukseen ja saat muutakin sisältöä elämään kun syömishäiriössä piehtaroinnin.

En pyydä ketään, sillä pettymys siitä että se ei onnistuisikaan olisi liian kova ja jaksamiseni heikentyisi entisestään. En kestä sitä että oma aikani on muiden armollisuudessa varassa. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siitä tässä vain on kyse että minulla on joku suunnitelma, jonka varassa kestän ajan jolloin en pysty lainkaan vapaasti päättämään menoistani ja tekemisistäni ja ajankäytöstäni, koska lähtökohtaisesti olen siten sidottu lapseen että vapaa aika pitää aina neuvotella ja järjestää, mikä tuntuu niin raskaalta etten yleensä jaksa edes yrittää. Ap

Sinä olet nyt roikkunut aamusta asti tällä palstalla. Mitä muuta se muka on kuin sun omaa aikaa? Lopeta vinkuminen.

Ohessa olen pessyt vessan ja käynyt kaupassa, kaikki lapsen kanssa. Omaa aikaa ei ole ollut minuuttiakaan. Oma aika on lapsivapaata aikaa, jolloin ei ole vahtimisvastuussa lapsista. Ap

Palstalla roikkuminen on lastenhoitoa. Anteeksi... ap vahtii, ei hoida.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö sulla ole miestä? Vanhempia? Pyydä joku lukiolainen hoitamaan lasta niin pääset omaan harrastukseen ja saat muutakin sisältöä elämään kun syömishäiriössä piehtaroinnin.

En pyydä ketään, sillä pettymys siitä että se ei onnistuisikaan olisi liian kova ja jaksamiseni heikentyisi entisestään. En kestä sitä että oma aikani on muiden armollisuudessa varassa. Ap

On tosi hyvä jos oma tunneäly riittää siihen että pystyy tunnistamaan tällaisia omia ajatustapoja, mitkä tekee elämästä vaikeampaa kuin sen tarvitsisi olla. Seuraava askel olisi lähteä kehittämään itseään hieman armollisempaan suuntaan. ei sitä kaikkea välttämättä itse ole järkevää kyetä järjestää, kalenteri ja kello rajoittaa.

Vierailija kirjoitti:

kolmen lapsen isänä ja liki pakkoaikataulutusarjessa elävänä ehkä pystyy paremmin ymmärtämään ap:ta kuin nämä äimistyttäviä kommentteja näpyttelevät täällä. ei sitä niin herkällä jotain lukiolaisia halua ottaa hoitelemaan omia naperoita tai muuta vastaavaa. ei ehkä kaikki, mutta osa meistä kaipaa voida saavuttaa jotain mihin kaikki ei pysty. oman kehon rakennus on ihan hyvä asia, fiksusti tehtynä. painoindeksin mukaan lievästi alipainoinen kevytrakenteinen mies tai nainen voi olla täysin terve ja kunnossa ja myös mieleltään, kunhan on lihaskunnosta ja ruokavaliosta huolehtinut. ja siitä voi enimmäkseen jo pelkillä kotijumpilla huolehtia vaikka lapset veisivätkin melkein kaiken oman ajan. ei tavoitteellinen kehonmuokkaus ole automaattisesti epätervettä.

Minäkin latelen varmaan äimistyttäviä kommentteja ja olen kahden lapsen äiti, kahden työssäkäyvän taloudessa, tukiverkkoja ei ole. Oon onnistunut kuitenkin harrastamaan tavoitteellisesti niin kulttuurin kuin liikunnankin parissa.

Summamutikalla pyöreän numeron vuoksi asetettu kilotavoite ennestään hoikalle ihmiselle pistää kyllä miettimään, että alla on turhautumista ihan muuhun kuin omaan ulkomuotoon. Ja että tyytyväisyyskin lisääntyisi siksi enemmän muulla kuin laihdutuksella. En ihan ymmärrä tätä harhautuslogiikkaa.

Korvaan pisti mm. se, että oman puolison kans ajasts sopiminen vaatii liikaa luottamusta. Vaikka oikein hyvin ymmärränkin halun tehdä jotain kokonaan yksin.