Tajusin että ainoa oma tavoitteellinen asia johon minulla on mahdollista työssäkäyvänä perheenäitinä keskittyä ja onnistua on laihtuminen!

Vierailija kirjoitti:

Ehkä ap voit laihdutettuasi aloittaa tavarankarsimisoperaation. Sekin sujuu siinä perhe-elämän ohessa, eikä älliä ja hirveästi aikaa vaadi.

.

Ne voi tehdä samaan aikaan!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi lokaa ap:n niskaan? Onko teillä muilla aikaa kaikkeen kivaan? Minullakaan kun ei ole. Haluaisin kehittää itseäni vaikka kuinka, mutta lapseni tarvitsevat aikaani. Haluaisin harrastaa ja opiskella, mutta lapseni tarvitsee tukea läksyissä. Nyt on aika tukea häntä. Opiskelkaa nuorena, niin ei tarvi ympätä perhe-elämään aikaa maisterisopinnoille. Siinä ap on oikeassa, että laihduttamiseen olisi aikaa. Ehkä oli provosoivasti sanottu, mutta tottahan se on.

Ei kukaan ole lokaa heittänyt. Todettu että hänellä on syömishäiriö. Ihan puhdas fakta

Höpöhöpö. Koko ajan heitätte, parhaatkin lääkärit. Teidän diagnoosit on pelkkää kiusaamista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja mitä sitten kun olet saavuttanut tavoitteesi? Siihen tuskin nyt kovin kauaa menee, kun ei syö mitään. Niin, mitä sitten? Ei sulla ole enää mitään mitä tavoittelisit.

En ole syömättä mitään, se hidastaisi aineenvaihdunnan enkä harrasta mitään paastoamista. En tiedä mitä sitten teen, katson sitten, arviolta kuukauden-parin kuukauden päästä. Ap

Kun et tähän päivään mennessä ole keksinyt mitään muuta tavoitteellista ja itsensä kehittämistä kuin laihdutus, niin tuskin tämä pari kk nyt ihmeellistä muutosta tuo. Olet pelkkä tyhjä kuori.

Jos minulla olisi aikaa itselleni, keksisin vaikka mitä. Tarvitsen oman ajan ja rauhan asioille, jotta voisin keskittyä niihin. Jotkut pystyvät siihen perhehärdellin lomassa, minä en, enkä todellakaan enää aio turhaan yrittää ja pettyä. Sitten tietysti taas kun lapset ovat selvästi isompia ja omaa rauhaa oikeasti saa enemmän.

Selvä, olen sitten tyhjä kuori näine piirteineni, taidan olla myös selvännäkijä kun näen että sinä taidat olla lihava. Ap

Lihava taitaa olla pahin haukkumanimi jonka syömishäiriöinen mielesi keksii. Surullista

Ei tarkoitukseni ole haukkua ketään, vaan osoittaaa kuinka säälittävään ihmisen koko persoonan vähättelyyn sortuu vartaloaan vihaava lihava jo nähdessään tai jopa anonyymisti netissä kuullessaan siitä, että joku onnistuu olemaan hoikka. Ap

Vierailija kirjoitti:

Ehkä ap voit laihdutettuasi aloittaa tavarankarsimisoperaation. Sekin sujuu siinä perhe-elämän ohessa, eikä älliä ja hirveästi aikaa vaadi.

.

Se tekee siitä vaikeaa, ettei täällä ole pelkästään minun tavaroitani. Omiani olen karsinut jo ja varmaan karsin lisää ainakin vaatteita jotka käyvät isoksi! Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja mitä sitten kun olet saavuttanut tavoitteesi? Siihen tuskin nyt kovin kauaa menee, kun ei syö mitään. Niin, mitä sitten? Ei sulla ole enää mitään mitä tavoittelisit.

En ole syömättä mitään, se hidastaisi aineenvaihdunnan enkä harrasta mitään paastoamista. En tiedä mitä sitten teen, katson sitten, arviolta kuukauden-parin kuukauden päästä. Ap

Kun et tähän päivään mennessä ole keksinyt mitään muuta tavoitteellista ja itsensä kehittämistä kuin laihdutus, niin tuskin tämä pari kk nyt ihmeellistä muutosta tuo. Olet pelkkä tyhjä kuori.

Jos minulla olisi aikaa itselleni, keksisin vaikka mitä. Tarvitsen oman ajan ja rauhan asioille, jotta voisin keskittyä niihin. Jotkut pystyvät siihen perhehärdellin lomassa, minä en, enkä todellakaan enää aio turhaan yrittää ja pettyä. Sitten tietysti taas kun lapset ovat selvästi isompia ja omaa rauhaa oikeasti saa enemmän.

Selvä, olen sitten tyhjä kuori näine piirteineni, taidan olla myös selvännäkijä kun näen että sinä taidat olla lihava. Ap

Lihava taitaa olla pahin haukkumanimi jonka syömishäiriöinen mielesi keksii. Surullista

Ei tarkoitukseni ole haukkua ketään, vaan osoittaaa kuinka säälittävään ihmisen koko persoonan vähättelyyn sortuu vartaloaan vihaava lihava jo nähdessään tai jopa anonyymisti netissä kuullessaan siitä, että joku onnistuu olemaan hoikka. Ap

Vartaloaan vihaava lihava? Missä olet sellaisen nähnyt? Haukut ihan vaan sokkona.

Miksi? Koet että lihava on pahin haunkumasana. Mistä tämä johtuu? Omasta sairaasta mielestäsi. Onko sairautesi äidimtäsi opittu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi lokaa ap:n niskaan? Onko teillä muilla aikaa kaikkeen kivaan? Minullakaan kun ei ole. Haluaisin kehittää itseäni vaikka kuinka, mutta lapseni tarvitsevat aikaani. Haluaisin harrastaa ja opiskella, mutta lapseni tarvitsee tukea läksyissä. Nyt on aika tukea häntä. Opiskelkaa nuorena, niin ei tarvi ympätä perhe-elämään aikaa maisterisopinnoille. Siinä ap on oikeassa, että laihduttamiseen olisi aikaa. Ehkä oli provosoivasti sanottu, mutta tottahan se on.

Ei kukaan ole lokaa heittänyt. Todettu että hänellä on syömishäiriö. Ihan puhdas fakta

Ap jopa itse myönsi syömishäiriöhistorian (joka nyt oli toki itsestäänselvää muutenkin), , ei vaan nyt tunnu hahmottavan et juuri ja juuri normaalipainossa painon kanssa obsessointi ei vielä tee ajattelusta tervettä.

Ai niin, mä en oo ap lihava vaan normaalipainoinen ja hyväkuntoinen. Kipuileva mieli voi muuta väittää, mut nää kommentit ei todellakaan kumpua kateudesta (mitä ihmeen kadehdittavaa noin kapeassa elämässä olisi) vaan huolesta. - eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä ap voit laihdutettuasi aloittaa tavarankarsimisoperaation. Sekin sujuu siinä perhe-elämän ohessa, eikä älliä ja hirveästi aikaa vaadi.

.

Se tekee siitä vaikeaa, ettei täällä ole pelkästään minun tavaroitani. Omiani olen karsinut jo ja varmaan karsin lisää ainakin vaatteita jotka käyvät isoksi! Ap

Emi perhe häiritsee itseesi keskittymistä tässäkin. Ainoa asia mielessä on minä ja laihuus

Ap, olet itse tässä ketjussa tunnustanut olevasi entinen syömishäiriöinen. Miksi et tunnista, että olet lipumassa taudin pauloihin taas? Etenkin tuo hyökkäävyys ja läskipelko on hälyttävää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä ap voit laihdutettuasi aloittaa tavarankarsimisoperaation. Sekin sujuu siinä perhe-elämän ohessa, eikä älliä ja hirveästi aikaa vaadi.

.

Se tekee siitä vaikeaa, ettei täällä ole pelkästään minun tavaroitani. Omiani olen karsinut jo ja varmaan karsin lisää ainakin vaatteita jotka käyvät isoksi! Ap

Ala vaikka uudestaan seksiä.

Vierailija kirjoitti:

Ap, olet itse tässä ketjussa tunnustanut olevasi entinen syömishäiriöinen. Miksi et tunnista, että olet lipumassa taudin pauloihin taas? Etenkin tuo hyökkäävyys ja läskipelko on hälyttävää.

Miten tahansa, minkäänlaista diagnoosia en ole koskaan saanut missään, joten virallisesti olen aina ollutkin terve ja vain oma persoonani. Ap

Siis et jaksa harrastaa muuta kuin pudottaa painosi 54 kilosta 50 kiloon? Entä kun olet saavuttanut sen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi lokaa ap:n niskaan? Onko teillä muilla aikaa kaikkeen kivaan? Minullakaan kun ei ole. Haluaisin kehittää itseäni vaikka kuinka, mutta lapseni tarvitsevat aikaani. Haluaisin harrastaa ja opiskella, mutta lapseni tarvitsee tukea läksyissä. Nyt on aika tukea häntä. Opiskelkaa nuorena, niin ei tarvi ympätä perhe-elämään aikaa maisterisopinnoille. Siinä ap on oikeassa, että laihduttamiseen olisi aikaa. Ehkä oli provosoivasti sanottu, mutta tottahan se on.

Ei kukaan ole lokaa heittänyt. Todettu että hänellä on syömishäiriö. Ihan puhdas fakta

Ap jopa itse myönsi syömishäiriöhistorian (joka nyt oli toki itsestäänselvää muutenkin), , ei vaan nyt tunnu hahmottavan et juuri ja juuri normaalipainossa painon kanssa obsessointi ei vielä tee ajattelusta tervettä.

Ai niin, mä en oo ap lihava vaan normaalipainoinen ja hyväkuntoinen. Kipuileva mieli voi muuta väittää, mut nää kommentit ei todellakaan kumpua kateudesta (mitä ihmeen kadehdittavaa noin kapeassa elämässä olisi) vaan huolesta. - eri

Ei kukaan huolehdi anonyymin nettikirjoittajan puolesta. Ap

Vierailija kirjoitti:

Siis et jaksa harrastaa muuta kuin pudottaa painosi 54 kilosta 50 kiloon? Entä kun olet saavuttanut sen?

Ei ole kiinni jaksamisesta, vaan oman ajan ja rauhan puutteesta. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis et jaksa harrastaa muuta kuin pudottaa painosi 54 kilosta 50 kiloon? Entä kun olet saavuttanut sen?

Ei ole kiinni jaksamisesta, vaan oman ajan ja rauhan puutteesta. Ap

Ei sulla ole sitä omaa aikaa eikä rauhaa yhtään enempää, kun olet 50kg.

Sovit miehesi kanssa, että kummallekin löytyy ihan omaa aikaa. Helposti käy kuten Meillä, että yksi ilta viikossa on mulla jumppa, miehellä tennis.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis et jaksa harrastaa muuta kuin pudottaa painosi 54 kilosta 50 kiloon? Entä kun olet saavuttanut sen?

Ei ole kiinni jaksamisesta, vaan oman ajan ja rauhan puutteesta. Ap

Ei sulla ole sitä omaa aikaa eikä rauhaa yhtään enempää, kun olet 50kg.

En mieti elämää niin pitkälle. Sitä paitsi painon pitäminen tavoitteessa edellyttää suunnittelua myös. Ap

Vierailija kirjoitti:

Sovit miehesi kanssa, että kummallekin löytyy ihan omaa aikaa. Helposti käy kuten Meillä, että yksi ilta viikossa on mulla jumppa, miehellä tennis.

Ei tässä siitä ole kyse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis et jaksa harrastaa muuta kuin pudottaa painosi 54 kilosta 50 kiloon? Entä kun olet saavuttanut sen?

Ei ole kiinni jaksamisesta, vaan oman ajan ja rauhan puutteesta. Ap

Ei sulla ole sitä omaa aikaa eikä rauhaa yhtään enempää, kun olet 50kg.

En mieti elämää niin pitkälle. Sitä paitsi painon pitäminen tavoitteessa edellyttää suunnittelua myös. Ap

Hienoa. Olet löytänyt elämän tarkoituksen!

Vierailija kirjoitti:

Sovit miehesi kanssa, että kummallekin löytyy ihan omaa aikaa. Helposti käy kuten Meillä, että yksi ilta viikossa on mulla jumppa, miehellä tennis.

Yksi ilta tai harrastus viikossa ei tuo minulle tunnetta omasta ajasta ja rauhasta, on minulla nyt jo se ollut useimpina viikkoina. Ja kun olen töistä kotona vasta viiden jälkeen niin ainakaan näin talviaikaan en jaksaisi lähteä mihinkään kotiin jo tultuani, mikä myös kasaisi hommia seuraavaan päivään. Ap

Et sä diagnoosia välttämättä tarvitsekaan, mut eikö sua koskaan mietitytä, miten paljon onnellisempaa elämä olis, jos keskittyisit välillä sen hyviin puoliin, sun onnistumisiin (sähän oot jo nyt tosi hoikkakin) ja tyytyväisyyteen kilojen vahtimisen sijaan? Pitääkö aina odottaa ja tavoitella jotakin? Ehkä sulle tekisi vähempi tavoitteellisuus ihan hyvää.

Tai alat vaikka juoksemaan, saat helposti seurattua paranevia tuloksia, saat rauhassa syödä kunnolla ja ei vie paljon aikaa. Endorfiinit vois auttaa sua.

Toki jos oot ihan oikeesti onnellinen noin niin ei siinä mitään, et vaan siltä kuulostanut.