Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tajusin että ainoa oma tavoitteellinen asia johon minulla on mahdollista työssäkäyvänä perheenäitinä keskittyä ja onnistua on laihtuminen!
10.02.2019 |
Oman ajan niukkuus tekee sen, että mihinkään muuhun omaan juttuun on mahdotonta ajan, rahan ja jaksamisen puutteiden takia keskittyä, etenkään mihinkään sellaiseen josta saisi oikeita tuloksia. Siispä laihdun tavoitteellisesti 50-kiloon.
Kokemusta on siitäkin, että kävin salilla tai jumpassa 2-3 kertaa viikossa pitkään, mutta silloin kotitöiden jaksaminen ja ehtiminen oli vieläkin heikompaa. Kaikki naiset/ihmiset eivät vain jaksa tätä työ-perhe-rumbaa kuten supersuorittajat - TAI he joilla on tukiverkostoa hoitamassa lapsia säännöllisesti.
Kommentit (104)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et sä diagnoosia välttämättä tarvitsekaan, mut eikö sua koskaan mietitytä, miten paljon onnellisempaa elämä olis, jos keskittyisit välillä sen hyviin puoliin, sun onnistumisiin (sähän oot jo nyt tosi hoikkakin) ja tyytyväisyyteen kilojen vahtimisen sijaan? Pitääkö aina odottaa ja tavoitella jotakin? Ehkä sulle tekisi vähempi tavoitteellisuus ihan hyvää.
Tai alat vaikka juoksemaan, saat helposti seurattua paranevia tuloksia, saat rauhassa syödä kunnolla ja ei vie paljon aikaa. Endorfiinit vois auttaa sua.
Toki jos oot ihan oikeesti onnellinen noin niin ei siinä mitään, et vaan siltä kuulostanut.
En voi alkaa juoksemaan tällä liukkaalla kelillä ja se edellyttäisi sitä, että joku vaatisi lasta kun käyn lenkillä. En voi sitoutua tavoitteeseen jonka onnistuminen on muiden varassa, kuten sen, sattuuko mies pystymään olla lapsen kanssa kun minulle lenkki sopisi. Eli ei jatkoon, ainakaan ennen kuin lapsi on niin iso ettei vaadi vahtia lenkin ajaksi. Ap
Tässäkin tartuit ainoaan asiaan, jonka voit torpata. Sen sijaan kysymyksen siitä, pitääkö elämän sit olla vaan jatkuvaa tavoittelua ja pyrkimistä ohitit täysin. Varmaan, koska se on tärkeämpi ja sulle vaikeampi kysymys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et sä diagnoosia välttämättä tarvitsekaan, mut eikö sua koskaan mietitytä, miten paljon onnellisempaa elämä olis, jos keskittyisit välillä sen hyviin puoliin, sun onnistumisiin (sähän oot jo nyt tosi hoikkakin) ja tyytyväisyyteen kilojen vahtimisen sijaan? Pitääkö aina odottaa ja tavoitella jotakin? Ehkä sulle tekisi vähempi tavoitteellisuus ihan hyvää.
Tai alat vaikka juoksemaan, saat helposti seurattua paranevia tuloksia, saat rauhassa syödä kunnolla ja ei vie paljon aikaa. Endorfiinit vois auttaa sua.
Toki jos oot ihan oikeesti onnellinen noin niin ei siinä mitään, et vaan siltä kuulostanut.
En voi alkaa juoksemaan tällä liukkaalla kelillä ja se edellyttäisi sitä, että joku vaatisi lasta kun käyn lenkillä. En voi sitoutua tavoitteeseen jonka onnistuminen on muiden varassa, kuten sen, sattuuko mies pystymään olla lapsen kanssa kun minulle lenkki sopisi. Eli ei jatkoon, ainakaan ennen kuin lapsi on niin iso ettei vaadi vahtia lenkin ajaksi. Ap
Tässäkin tartuit ainoaan asiaan, jonka voit torpata. Sen sijaan kysymyksen siitä, pitääkö elämän sit olla vaan jatkuvaa tavoittelua ja pyrkimistä ohitit täysin. Varmaan, koska se on tärkeämpi ja sulle vaikeampi kysymys.
Voin vastata siihen että minun kohdallani varmaankin pitää, koska muuten tylsistyn ja menetän elämänhaluni. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis et jaksa harrastaa muuta kuin pudottaa painosi 54 kilosta 50 kiloon? Entä kun olet saavuttanut sen?
Ei ole kiinni jaksamisesta, vaan oman ajan ja rauhan puutteesta. Ap
Ei sulla ole sitä omaa aikaa eikä rauhaa yhtään enempää, kun olet 50kg.
Varmaan ap kuvittelee noin joo. Että näitä vääntämisiä ja vääristelyjä. Lähtekää vaikka juoksulenkille tai jumppaan tämmöisen mässyttelyn sijaan.
Miehet, jotka vain suorittavat elämää, sairastuvat burn outiin.
Naiset, jotka vain suorittavat elämää, sairastuvat syömishäiriöön.
Tämä on karkea yleistys.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis et jaksa harrastaa muuta kuin pudottaa painosi 54 kilosta 50 kiloon? Entä kun olet saavuttanut sen?
Ei ole kiinni jaksamisesta, vaan oman ajan ja rauhan puutteesta. Ap
Ei sulla ole sitä omaa aikaa eikä rauhaa yhtään enempää, kun olet 50kg.
Varmaan ap kuvittelee noin joo. Että näitä vääntämisiä ja vääristelyjä. Lähtekää vaikka juoksulenkille tai jumppaan tämmöisen mässyttelyn sijaan.
Lähtisin heti jos joku vahtisi lasta. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pakko suorittaa, ettei tylsisty ja menetä elämänhalua.
Pakko keskittyä omaan syömiseen, kun ei ole lapsenvahteja/ ei voi luottaa muihin/ ei oo energiaa muujun/ mikä se nyt olikaan.
Pakko laihduttaa.
Vaikka bmi on 20.
Mut ei mitään ongelmia tän kans.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pakko suorittaa, ettei tylsisty ja menetä elämänhalua.
Pakko keskittyä omaan syömiseen, kun ei ole lapsenvahteja/ ei voi luottaa muihin/ ei oo energiaa muujun/ mikä se nyt olikaan.
Pakko laihduttaa.
Vaikka bmi on 20.
Mut ei mitään ongelmia tän kans.
Missä kohtaa sanoin ettei ole mitään ongelmia? On paljonkin ja menisin ehdottomasti terapiaan jos ajan ja rahan puute ei estäisi. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis et jaksa harrastaa muuta kuin pudottaa painosi 54 kilosta 50 kiloon? Entä kun olet saavuttanut sen?
Ei ole kiinni jaksamisesta, vaan oman ajan ja rauhan puutteesta. Ap
Ei sulla ole sitä omaa aikaa eikä rauhaa yhtään enempää, kun olet 50kg.
En mieti elämää niin pitkälle. Sitä paitsi painon pitäminen tavoitteessa edellyttää suunnittelua myös. Ap
Ahaa. Eli ainoa asia 50kg:n etapin jälkeen on edelleen vain ja ainoastaan keskittyminen painoosi.
Enpä ainakaan elä lasten kautta kuten moni äiti tuntuu tekevän. Ap
Minkä kautta elät?
Itseni ja omien tavoitteideni. Ap
Eli elämsi on syöminen ja sen rajoittaminen. Mukavaa
On ihan mukavaa joskus katsoa peiliin kun vaatteet näyttävät hyvältä eikä maha pömpötä. Ap
Anorektikon mäha pömpöttää aina
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis et jaksa harrastaa muuta kuin pudottaa painosi 54 kilosta 50 kiloon? Entä kun olet saavuttanut sen?
Ei ole kiinni jaksamisesta, vaan oman ajan ja rauhan puutteesta. Ap
Ei sulla ole sitä omaa aikaa eikä rauhaa yhtään enempää, kun olet 50kg.
En mieti elämää niin pitkälle. Sitä paitsi painon pitäminen tavoitteessa edellyttää suunnittelua myös. Ap
Ahaa. Eli ainoa asia 50kg:n etapin jälkeen on edelleen vain ja ainoastaan keskittyminen painoosi.
Enpä ainakaan elä lasten kautta kuten moni äiti tuntuu tekevän. Ap
Minkä kautta elät?
Itseni ja omien tavoitteideni. Ap
Eli elämsi on syöminen ja sen rajoittaminen. Mukavaa
On ihan mukavaa joskus katsoa peiliin kun vaatteet näyttävät hyvältä eikä maha pömpötä. Ap
Anorektikon mäha pömpöttää aina
Totta. Mahat pömpöttää niillä kehitysmaan lapsillakin, vaikka eivät saa ravintoa juurikaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis et jaksa harrastaa muuta kuin pudottaa painosi 54 kilosta 50 kiloon? Entä kun olet saavuttanut sen?
Ei ole kiinni jaksamisesta, vaan oman ajan ja rauhan puutteesta. Ap
Ei sulla ole sitä omaa aikaa eikä rauhaa yhtään enempää, kun olet 50kg.
En mieti elämää niin pitkälle. Sitä paitsi painon pitäminen tavoitteessa edellyttää suunnittelua myös. Ap
Ahaa. Eli ainoa asia 50kg:n etapin jälkeen on edelleen vain ja ainoastaan keskittyminen painoosi.
Enpä ainakaan elä lasten kautta kuten moni äiti tuntuu tekevän. Ap
Minkä kautta elät?
Itseni ja omien tavoitteideni. Ap
Eli elämsi on syöminen ja sen rajoittaminen. Mukavaa
On ihan mukavaa joskus katsoa peiliin kun vaatteet näyttävät hyvältä eikä maha pömpötä. Ap
Anorektikon mäha pömpöttää aina
Totta. Mahat pömpöttää niillä kehitysmaan lapsillakin, vaikka eivät saa ravintoa juurikaan.
Tämä on aivan asiaan kuulumatonta. Olen 50-kiloisena normaalipainoinen. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis et jaksa harrastaa muuta kuin pudottaa painosi 54 kilosta 50 kiloon? Entä kun olet saavuttanut sen?
Ei ole kiinni jaksamisesta, vaan oman ajan ja rauhan puutteesta. Ap
Ei sulla ole sitä omaa aikaa eikä rauhaa yhtään enempää, kun olet 50kg.
En mieti elämää niin pitkälle. Sitä paitsi painon pitäminen tavoitteessa edellyttää suunnittelua myös. Ap
Ahaa. Eli ainoa asia 50kg:n etapin jälkeen on edelleen vain ja ainoastaan keskittyminen painoosi.
Enpä ainakaan elä lasten kautta kuten moni äiti tuntuu tekevän. Ap
Minkä kautta elät?
Itseni ja omien tavoitteideni. Ap
Eli elämsi on syöminen ja sen rajoittaminen. Mukavaa
On ihan mukavaa joskus katsoa peiliin kun vaatteet näyttävät hyvältä eikä maha pömpötä. Ap
Anorektikon mäha pömpöttää aina
Totta. Mahat pömpöttää niillä kehitysmaan lapsillakin, vaikka eivät saa ravintoa juurikaan.
Tämä on aivan asiaan kuulumatonta. Olen 50-kiloisena normaalipainoinen. Ap
Peilistä näät edelleen pömpöttävän mahan. Vaikka painaisit 40kg
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis et jaksa harrastaa muuta kuin pudottaa painosi 54 kilosta 50 kiloon? Entä kun olet saavuttanut sen?
Ei ole kiinni jaksamisesta, vaan oman ajan ja rauhan puutteesta. Ap
Ei sulla ole sitä omaa aikaa eikä rauhaa yhtään enempää, kun olet 50kg.
En mieti elämää niin pitkälle. Sitä paitsi painon pitäminen tavoitteessa edellyttää suunnittelua myös. Ap
Ahaa. Eli ainoa asia 50kg:n etapin jälkeen on edelleen vain ja ainoastaan keskittyminen painoosi.
Enpä ainakaan elä lasten kautta kuten moni äiti tuntuu tekevän. Ap
Minkä kautta elät?
Itseni ja omien tavoitteideni. Ap
Eli elämsi on syöminen ja sen rajoittaminen. Mukavaa
On ihan mukavaa joskus katsoa peiliin kun vaatteet näyttävät hyvältä eikä maha pömpötä. Ap
Anorektikon mäha pömpöttää aina
Totta. Mahat pömpöttää niillä kehitysmaan lapsillakin, vaikka eivät saa ravintoa juurikaan.
Tämä on aivan asiaan kuulumatonta. Olen 50-kiloisena normaalipainoinen. Ap
50- kiloisena????
Se on 50 kiloisena
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis et jaksa harrastaa muuta kuin pudottaa painosi 54 kilosta 50 kiloon? Entä kun olet saavuttanut sen?
Ei ole kiinni jaksamisesta, vaan oman ajan ja rauhan puutteesta. Ap
Ei sulla ole sitä omaa aikaa eikä rauhaa yhtään enempää, kun olet 50kg.
En mieti elämää niin pitkälle. Sitä paitsi painon pitäminen tavoitteessa edellyttää suunnittelua myös. Ap
Ahaa. Eli ainoa asia 50kg:n etapin jälkeen on edelleen vain ja ainoastaan keskittyminen painoosi.
Enpä ainakaan elä lasten kautta kuten moni äiti tuntuu tekevän. Ap
Minkä kautta elät?
Itseni ja omien tavoitteideni. Ap
Eli elämsi on syöminen ja sen rajoittaminen. Mukavaa
On ihan mukavaa joskus katsoa peiliin kun vaatteet näyttävät hyvältä eikä maha pömpötä. Ap
Anorektikon mäha pömpöttää aina
Totta. Mahat pömpöttää niillä kehitysmaan lapsillakin, vaikka eivät saa ravintoa juurikaan.
Tämä on aivan asiaan kuulumatonta. Olen 50-kiloisena normaalipainoinen. Ap
Peilistä näät edelleen pömpöttävän mahan. Vaikka painaisit 40kg
En todellakaan vaan olen todella hoikka omasta mielestäni 50-kiloisena. Ap
Siitä tässä vain on kyse että minulla on joku suunnitelma, jonka varassa kestän ajan jolloin en pysty lainkaan vapaasti päättämään menoistani ja tekemisistäni ja ajankäytöstäni, koska lähtökohtaisesti olen siten sidottu lapseen että vapaa aika pitää aina neuvotella ja järjestää, mikä tuntuu niin raskaalta etten yleensä jaksa edes yrittää. Ap
Vierailija kirjoitti:
Siitä tässä vain on kyse että minulla on joku suunnitelma, jonka varassa kestän ajan jolloin en pysty lainkaan vapaasti päättämään menoistani ja tekemisistäni ja ajankäytöstäni, koska lähtökohtaisesti olen siten sidottu lapseen että vapaa aika pitää aina neuvotella ja järjestää, mikä tuntuu niin raskaalta etten yleensä jaksa edes yrittää. Ap
Sinä olet nyt roikkunut aamusta asti tällä palstalla. Mitä muuta se muka on kuin sun omaa aikaa? Lopeta vinkuminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siitä tässä vain on kyse että minulla on joku suunnitelma, jonka varassa kestän ajan jolloin en pysty lainkaan vapaasti päättämään menoistani ja tekemisistäni ja ajankäytöstäni, koska lähtökohtaisesti olen siten sidottu lapseen että vapaa aika pitää aina neuvotella ja järjestää, mikä tuntuu niin raskaalta etten yleensä jaksa edes yrittää. Ap
Sinä olet nyt roikkunut aamusta asti tällä palstalla. Mitä muuta se muka on kuin sun omaa aikaa? Lopeta vinkuminen.
Ohessa olen pessyt vessan ja käynyt kaupassa, kaikki lapsen kanssa. Omaa aikaa ei ole ollut minuuttiakaan. Oma aika on lapsivapaata aikaa, jolloin ei ole vahtimisvastuussa lapsista. Ap
Eikö sulla ole miestä? Vanhempia? Pyydä joku lukiolainen hoitamaan lasta niin pääset omaan harrastukseen ja saat muutakin sisältöä elämään kun syömishäiriössä piehtaroinnin.
kolmen lapsen isänä ja liki pakkoaikataulutusarjessa elävänä ehkä pystyy paremmin ymmärtämään ap:ta kuin nämä äimistyttäviä kommentteja näpyttelevät täällä. ei sitä niin herkällä jotain lukiolaisia halua ottaa hoitelemaan omia naperoita tai muuta vastaavaa. ei ehkä kaikki, mutta osa meistä kaipaa voida saavuttaa jotain mihin kaikki ei pysty. oman kehon rakennus on ihan hyvä asia, fiksusti tehtynä. painoindeksin mukaan lievästi alipainoinen kevytrakenteinen mies tai nainen voi olla täysin terve ja kunnossa ja myös mieleltään, kunhan on lihaskunnosta ja ruokavaliosta huolehtinut. ja siitä voi enimmäkseen jo pelkillä kotijumpilla huolehtia vaikka lapset veisivätkin melkein kaiken oman ajan. ei tavoitteellinen kehonmuokkaus ole automaattisesti epätervettä.
Alue: Aihe vapaa
Ihanaa