Lue keskustelun säännöt.
Miten selviän menetyksestä
10.02.2019 |
Mieti, mikä sinulle on tärkeä ja onnellisuutta tuova asia. (Ei ihminen / perhe)
Miten elämällesi kävisi, jos menettäisit tämän asian? Jos et voisi saada sitä enää takaisin, eikä asiaa voi korvata?
Jos esimerkiksi rakastat liikuntaa, etkä saisi enää koskaan liikkua.
Minä menetin oman onnea tuovan asiani. En tiedä miten voisin olla enää onnellinen. Asia on ollut minulle tärkeä aina, eikä sitä voi korvata.
Minulle ei riitä onnellisuuteen lapset tai parisuhde. Tarvitsen jotain ihan omaakin. Nyt minulla ei sitä enää ole. Enkä pysty asiaa korvaamaan jollakin.
(Eihän liikunnan rakastajakaan rupea yht äkkiä rakastamaan neulomista.)
Kommentit (92)
Voitaisiinko syyttelyiden sijaan miettiä vaihtoehtoja näille jotka ovat kokeneet menetyksiä?
Miten voisi oppia rakastamaan uutta asiaa, jos on tärkeän asian menettänyt? Tässä ketjussa joku oli menettänyt pihansa, mitä hänelle tilalle? Mitä musiikin tilalle? Jos ei kerta kaikkiaan nauti mistään niin miten voisi oppia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän sinua ja olen pahoillani, ap.
Minä olen menettänyt talven ja ulkona liikkumisen vapauden talviaikaan. Ei siihen sopeutuminen ihan hetkessä käynyt. Ensimmäinen talvi sisätiloissa tuntui kuin olisin kaltereiden taa suljettu. Hetkittäin kuljin ikkunalta ikkunalle kuin ilves eläintarhassa.
Olen hiljalleen löytänyt kirjoittamisen ja maalaamisen. Talviluonnosta nautin ikkunan takaa valokuvaamalla. Toisinaan vieläkin mietin miten ihanaa olisi seisoa tunturin huipulla ja tuntea tuulet kasvoillaan tai miten ihanaa olisi vieläkin nauttia pulverilumista ja siitä tunteesta kun pehmeä lumi lentää kasvoille vaikkapa mäkeä laskiessa. Mutta elämä on uomissaan. Minua auttaa toki sekin, että tiedän aina kevään saapuvan ja saan edes lämpimän ajan ulkoilla melko normaalisti. Eihän se toki talvea takaisin tuo, mutta päästää edes muutoin häkistä ulos.
Anna itsellesi lupa. Riisu odotukset ja vaateet sekä elämältä että itseltäsi. Anna itsellesi lupa sekä olla nauttimatta uusista asioista että lupa nauttia jos jokin yhtäkkiä ilostuttaakin sinua.
Ajattelen sinua lämmöllä.
Oletko kokonaan kuuro vai kuuletko jotain? Eikö kuulokoje auta, entä onko implantti mahdollinen?
Mikä sairaus aiheutti kuulon häviämisen?
Vierailija kirjoitti:
Mutta kertikaapa, mitä musiikin rakastaja voi löytää tilalle, jos ei pidä muusta? Mitä pihansa menettäjä voi saada tilalle jos mies ei suostu muuttamaan?
On sulla isot ongelmat kun piha puuttuu, tssiiissus. Sun kaltaiselle pikkuasioista marisijalle pitäis opetusmielessä tapahtua jotain todella huonoa että oppisi arvostamaan hyviä asioita elämässään. Tiedän muutaman sun kaltaisen ihmisen joilla on kaikkea,,on työ, rahaa, perhe, terveys mutta silti ollaan kateellisia ja katkeria ja myrkytetään koko lähipiiri. Lopulta välit menee läheisiin ja siitäkin syytetään kaikkia muita paitsi itseään. Säälin syvästi näitä ihmisiä jotka ovat niin sokeita omalle käytökselleen ja elävät omassa pikku poterossaan keskittyen omiin olemattomiin ongelmiin.
Vierailija kirjoitti:
Voitaisiinko syyttelyiden sijaan miettiä vaihtoehtoja näille jotka ovat kokeneet menetyksiä?
Miten voisi oppia rakastamaan uutta asiaa, jos on tärkeän asian menettänyt? Tässä ketjussa joku oli menettänyt pihansa, mitä hänelle tilalle? Mitä musiikin tilalle? Jos ei kerta kaikkiaan nauti mistään niin miten voisi oppia?
On sanottu monta kertaa - ei kai kellään ole elämässään vain yhtä asiaa, mikä voi tuottaa iloa? Kun yksi häviää, keskitytään niihin muihin.
Jos ihminen ei löydä elämässä enää mitään iloa, koska piha ei ole nätti, on aika köyhä elämä. Tai jos musiikki on ollut ainoa asia, mistä on elämässä nauttinut.
Vaikka asia on alkuun kivulias, saattaa tällaisille ihmisille olla ihan onneksikin se, että elämästä oppii löytämään uusiakin mielenkiinnon kohteita. Jos siis oppivat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei ap etkö voi nauttia musiikista muistoissasi? Palana joskus lapsuuteeni ja nautin siitä huilettomuuden tunteesta minkä yhdistän lapsuuteeni. Eli mitä jos koettaisit ajatella että sait kuitenkin nauttia niin pitkän aikaa musiikista ja se on hieno juttu vaikka enää et voi tehdä samoja asioita.
Me saimme lapsia ja oli paljon toiveita ja odotuksia tulevaisuudelle. No kaikilla lapsilla on sairauksia jotka vaikuttavat aika rajustikin perheemme elämään. Emme ole esim matkustaneet koskaan ulkomaille lasten kanssa. Emme käyneet risteilyllä ym koska pelkäsin tilannetta jossa olisimme esim laivalla ja lääkärin apuun olisi liian pitkästi hätäilanteessa. Surin aikani asioita joita emme voineet tehdä lasten kanssa tai heidän takiaan.
Nykyään nuo rajoitukset ärsyttää satunnaisesti. Ja muutaman kerran vuodessa saatan useammankin päivän rypeä itsesäälissä tilanteestamme. Mutta pääosin olen ihan tyytyväinen elämäämme. Siitä on tullut hieman erilaista mitä alunperin halusimme mutta oikeastaan aika hyvää näinkin. Ja nautin siitä että lapset kasvavat ja käyvät normaalisti koulua. Joskus olen surkuttelijoille sanonut että älä huoli kyllä nämä kaikesta huolimatta tekevät kolttasaamelaisen kuten terveet jne.
Minä näen asian niin että kun ei voi tehdä jotain itselle rakasta asiaa niin toki sitä suree jonkin aikaa. Mutta katse kannattaa sitten kääntää ympärille ja katsoa mitä muuta kivaa elämällä olisi tarjottavana. Kuten apn esimerkissä niin jos pitää punaisesta kaikista eniten ja keskittyy pelkkään punaiseen niin jää monta muuta väriä ja kauneutta huomaamatta. Kun punaisesta joutuu luopumaan niin ei kannata jumittua ajatukseen ettei saa punaista vaan katsoa mitä kaikkea muuta on tarjolla!
Jos menettää puutarhan isot puut niin sitten kannattaa tutustua pensaisiin. Ne kasvavat äkkiä. Meidän itse kasvatetut omenapuut on jo liiankin isoja ja ikää alle 20 v. Mikä mahdollisuus tehdä pihasuunnitelma uusiksi ja toteuttaa entistä mieluisampaa piha! Tai jos isot puut on se oma juttu niin käy puistossa nauttimassa niistä, tai vuokraa mökin jossa isoja puita, tai käy lähimetsässä kävelyllä.
Ja olin ennen tuollainen jumittaja. Lasten sairaudet oli iso järkytys ja kasvun paikka. Nykyään osaan etsiä vaihtoehtoja ja nähdä mitä kaikkea jääkään tarjolle vaikka yhdestä asiasta joutuu luopumaan. Ja elämä on muuten helpompaa näin. Ja rikkaampaakin väittäisin. Kun ei jumiudu yhteen asiaan jota ei saa vaan katsoo sitä kaikkea mikä on mahdollista saada.
T. Puoliksi täysi lasi
Itse koen menetyksen jälkeen persoonani jakautuneen kahteen osaan. Toinen osa minusta on jatkanut elämää normaalisti ja kykenee nauttimaan siitä. Toinen osa on minusta edelleen hyvin kiinni menetyksessä. Epäilen tilanteen jatkuvan samanlaisena elämäni loppuun asti.
Harva selviää isoista menetyksistä täysin. Tietynlainen kipu kulkee mukana elämän loppuun asti ja ajoittain puskee voimakkaana pintaan. Menetyksen kanssa elämään oppiminen tarkoittaa usein sitä, että opettelet elämään voimakkaan psyykkisen kivun kanssa. Jollei menetys tuntuisi missään, niin ei se olisi mikään oikea menetys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Menetin kuuloni. Menetin sen takia työni ja harrastukseni, jotka liittyvät kaikki musiikkiin. En tiedä mitä voisin saada tilalle. Ap
En osaa sanoa muuta kuin paljon voimia, tuo on yksi pahimmista peloistani. Jaksamista tulevaan, ehkä ajan myötä löydät jotain mikä antaa lohtua.
Vierailija kirjoitti:
Hei ap etkö voi nauttia musiikista muistoissasi? Palana joskus lapsuuteeni ja nautin siitä huilettomuuden tunteesta minkä yhdistän lapsuuteeni. Eli mitä jos koettaisit ajatella että sait kuitenkin nauttia niin pitkän aikaa musiikista ja se on hieno juttu vaikka enää et voi tehdä samoja asioita.
Me saimme lapsia ja oli paljon toiveita ja odotuksia tulevaisuudelle. No kaikilla lapsilla on sairauksia jotka vaikuttavat aika rajustikin perheemme elämään. Emme ole esim matkustaneet koskaan ulkomaille lasten kanssa. Emme käyneet risteilyllä ym koska pelkäsin tilannetta jossa olisimme esim laivalla ja lääkärin apuun olisi liian pitkästi hätäilanteessa. Surin aikani asioita joita emme voineet tehdä lasten kanssa tai heidän takiaan.
Nykyään nuo rajoitukset ärsyttää satunnaisesti. Ja muutaman kerran vuodessa saatan useammankin päivän rypeä itsesäälissä tilanteestamme. Mutta pääosin olen ihan tyytyväinen elämäämme. Siitä on tullut hieman erilaista mitä alunperin halusimme mutta oikeastaan aika hyvää näinkin. Ja nautin siitä että lapset kasvavat ja käyvät normaalisti koulua. Joskus olen surkuttelijoille sanonut että älä huoli kyllä nämä kaikesta huolimatta tekevät kolttasaamelaisen kuten terveet jne.
Minä näen asian niin että kun ei voi tehdä jotain itselle rakasta asiaa niin toki sitä suree jonkin aikaa. Mutta katse kannattaa sitten kääntää ympärille ja katsoa mitä muuta kivaa elämällä olisi tarjottavana. Kuten apn esimerkissä niin jos pitää punaisesta kaikista eniten ja keskittyy pelkkään punaiseen niin jää monta muuta väriä ja kauneutta huomaamatta. Kun punaisesta joutuu luopumaan niin ei kannata jumittua ajatukseen ettei saa punaista vaan katsoa mitä kaikkea muuta on tarjolla!
Jos menettää puutarhan isot puut niin sitten kannattaa tutustua pensaisiin. Ne kasvavat äkkiä. Meidän itse kasvatetut omenapuut on jo liiankin isoja ja ikää alle 20 v. Mikä mahdollisuus tehdä pihasuunnitelma uusiksi ja toteuttaa entistä mieluisampaa piha! Tai jos isot puut on se oma juttu niin käy puistossa nauttimassa niistä, tai vuokraa mökin jossa isoja puita, tai käy lähimetsässä kävelyllä.
Ja olin ennen tuollainen jumittaja. Lasten sairaudet oli iso järkytys ja kasvun paikka. Nykyään osaan etsiä vaihtoehtoja ja nähdä mitä kaikkea jääkään tarjolle vaikka yhdestä asiasta joutuu luopumaan. Ja elämä on muuten helpompaa näin. Ja rikkaampaakin väittäisin. Kun ei jumiudu yhteen asiaan jota ei saa vaan katsoo sitä kaikkea mikä on mahdollista saada.
T. Puoliksi täysi lasi
Mahtava asenne, tykkään! Suututtaa oikeesti ihmisten marina ja kitinä, ihmisten joilla kaikki on hyvin. Olen huomannut että ne joilla on ollut vastoinkäymisiä elämässä ovat niitä jotka kykenevät iloitsemaan pienistä asioista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voitaisiinko syyttelyiden sijaan miettiä vaihtoehtoja näille jotka ovat kokeneet menetyksiä?
Miten voisi oppia rakastamaan uutta asiaa, jos on tärkeän asian menettänyt? Tässä ketjussa joku oli menettänyt pihansa, mitä hänelle tilalle? Mitä musiikin tilalle? Jos ei kerta kaikkiaan nauti mistään niin miten voisi oppia?
Vaihtoehtoja on tuhansia emmekä me voi tietää, mistä ap kiinnostuu.
Pointti on se, että suruvaiheessa ei kiinnostu mistään, koska työstää menetystä ja sen jälkeen löytää onnen muusta. Jos ei löydä, on ehkä muutenkin negatiivinen ihminen tai sairastui menetyksen myötä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei ap etkö voi nauttia musiikista muistoissasi? Palana joskus lapsuuteeni ja nautin siitä huilettomuuden tunteesta minkä yhdistän lapsuuteeni. Eli mitä jos koettaisit ajatella että sait kuitenkin nauttia niin pitkän aikaa musiikista ja se on hieno juttu vaikka enää et voi tehdä samoja asioita.
Me saimme lapsia ja oli paljon toiveita ja odotuksia tulevaisuudelle. No kaikilla lapsilla on sairauksia jotka vaikuttavat aika rajustikin perheemme elämään. Emme ole esim matkustaneet koskaan ulkomaille lasten kanssa. Emme käyneet risteilyllä ym koska pelkäsin tilannetta jossa olisimme esim laivalla ja lääkärin apuun olisi liian pitkästi hätäilanteessa. Surin aikani asioita joita emme voineet tehdä lasten kanssa tai heidän takiaan.
Nykyään nuo rajoitukset ärsyttää satunnaisesti. Ja muutaman kerran vuodessa saatan useammankin päivän rypeä itsesäälissä tilanteestamme. Mutta pääosin olen ihan tyytyväinen elämäämme. Siitä on tullut hieman erilaista mitä alunperin halusimme mutta oikeastaan aika hyvää näinkin. Ja nautin siitä että lapset kasvavat ja käyvät normaalisti koulua. Joskus olen surkuttelijoille sanonut että älä huoli kyllä nämä kaikesta huolimatta tekevät kolttasaamelaisen kuten terveet jne.
Minä näen asian niin että kun ei voi tehdä jotain itselle rakasta asiaa niin toki sitä suree jonkin aikaa. Mutta katse kannattaa sitten kääntää ympärille ja katsoa mitä muuta kivaa elämällä olisi tarjottavana. Kuten apn esimerkissä niin jos pitää punaisesta kaikista eniten ja keskittyy pelkkään punaiseen niin jää monta muuta väriä ja kauneutta huomaamatta. Kun punaisesta joutuu luopumaan niin ei kannata jumittua ajatukseen ettei saa punaista vaan katsoa mitä kaikkea muuta on tarjolla!
Jos menettää puutarhan isot puut niin sitten kannattaa tutustua pensaisiin. Ne kasvavat äkkiä. Meidän itse kasvatetut omenapuut on jo liiankin isoja ja ikää alle 20 v. Mikä mahdollisuus tehdä pihasuunnitelma uusiksi ja toteuttaa entistä mieluisampaa piha! Tai jos isot puut on se oma juttu niin käy puistossa nauttimassa niistä, tai vuokraa mökin jossa isoja puita, tai käy lähimetsässä kävelyllä.
Ja olin ennen tuollainen jumittaja. Lasten sairaudet oli iso järkytys ja kasvun paikka. Nykyään osaan etsiä vaihtoehtoja ja nähdä mitä kaikkea jääkään tarjolle vaikka yhdestä asiasta joutuu luopumaan. Ja elämä on muuten helpompaa näin. Ja rikkaampaakin väittäisin. Kun ei jumiudu yhteen asiaan jota ei saa vaan katsoo sitä kaikkea mikä on mahdollista saada.
T. Puoliksi täysi lasi
Mahtava asenne, tykkään! Suututtaa oikeesti ihmisten marina ja kitinä, ihmisten joilla kaikki on hyvin. Olen huomannut että ne joilla on ollut vastoinkäymisiä elämässä ovat niitä jotka kykenevät iloitsemaan pienistä asioista.
Vaikeudet myös uuvuttavat. Kerta kerran jälkeen yhä pienemmistäkin vastoinkäymisistä on vaikeampi päästä yli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielialalääkitys terapian yhteydessä muokkaa tehokkaasti aivojen hermoyhteyksiä uusiksi ja siksi edistää tehokkaasti mm. masennusta toipumista. https://www.tiede.fi/artikkeli/jutut/artikkelit/laake_antaa_masentuneel…
Ei kannata sivu tolkulla antaa ohjeita trollille. Myötähäpeä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eilen tai toissapäivänä oli ruotsalaisessa remppaohjelmassa nuori isä, jolta oli verenmyrkytyksen seurauksena jouduttu amputoimaan sekä jalat että kädet.
Ei hän valittanut vaan nautti niistä asioista jotka hänellä vielä oli. Kuten että hän oli hengissä, hänellä oli perhe, oli koti jota ohjelmassa sitten tietysti fiksailtiin pyörätuolille sopivaksi ja ottaen mahdollisimman paljon huomioon sen ettei isännällä ole käsiäkään.
Vaikka kuulon menettäminen olisi minullekin vaikea pala, valitsisin sen paljon mieluummin kuin liikuntakyvyn menettämisen, joka vaikeuttaa arkielämää ihan toisella tavalla.
Työn menetys on arkipäivää lukemattomille ihmisille. Sinä sentään saat uudelleenkoulutukseen hyvän rahoituksen.
Harrastuksen menettäminen on pientä. Harrastaa voit muutakin. Olet aikuinen ihminen, aseta nyt harrastus oikeisiin mittasuhteisiin. Keskity nyt siihen ammatin hankkimiseen ja ilmeisesti viittomakielen opettelusta kannattaisi nyt ainakin kiinnostua - koko perheen.
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata sivu tolkulla antaa ohjeita trollille. Myötähäpeä.
Sori vain nyt siitä, että kaikki vaikeuksia kokeneet eivät koe elämänsä olevan menestystarina. Tämä on usein aika vaikeaa ja välillä tekisi mieli kokonaan luovuttaa (eli ottaa itseltään henki pois). - Ohis
Vierailija kirjoitti:
Ap on ilmeselvästi uhri
Missä mielessä?
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata sivu tolkulla antaa ohjeita trollille. Myötähäpeä.
Minullakin on vahva tunne, että ap:n menetys on oikeasti jotain muuta kuin mitä hän tänne kirjoittaa. Kyse tuskin on kuuroutumisesta.
Mutta miksi ap:n pitäisikään tänne avatutua mahdollisesti hyvinkin henkilökohtaisista asioistaan, joiden perusteella tutut voisivat hänet täältä tunnistaa? Ei tietenkään pidä. Hänellä on oikeus hakea tukea raskaaseen tilanteeseensa, olipa se todellisuudessa mikä vaan, säilyttäen samalla anonymiteetin suojan.
Se ei todellakaan tee ap:sta trollia. Joten rauhoitupa sen leimakirveen kanssa.
En ole trolli. Enempää en halua kertoa, yksityisyyteni suojaamiseksi. Aluksi en halunnut kertoa edes kuuroutumisesta, mutta ilkeät kommentit saivat minut tekemään niin. En aio jatkaa täällä enää keskustelua. Kiitos teille parille, jotka vastasitte kysymykseeni. Sain nyt liikaa lokaa niskaani. Selvästi menetykseni ei ole tarpeeksi suuri, vaan olen kiittämätön ja itsekeskeinen kun en ymmärrä nauttia niistä mahdollisuuksista joita minulle tästä selvästi avautuu.
Ap
Ps. Eläkkeeni on lopulta aika pieni. Ja se on määräaikainen. Siitä ei kannata olla kateellinen.
Oletko tehnyt netissä masennuksen itsearviointitestin? Kuulostat masentuneelta. Osa terapeuteista ei mielellään puhu masennuksesta, koska kokee sen olevan terminä leimaava. Moni kuitenkin hyötyy kriisissä ollessaan mielialalääkityksestä. Minulle sen käyttäminen on antanut lisää voimavaroja, vaikkei se tuskaa ole poistanut.