Miten selviän menetyksestä

Minä menetin itselleni todella tärkeän asian joka oli sekä työ että harrastus minulle. Lamaannuin ja masennuin muutamaksi vuodeksi, mutta nyt olen rakentanut itselleni erilaisen, uuden elämän ja uudet mielenkiinnon kohteet. Elämäni on oikein hyvää nykyään. Menetin paljon mutta olen saanut paljon myös tilalle.

Tuskin selviätkään, jos jäät vain haikailemaan menetystäsi ja ajattelet että et voi enää olla onnellinen.

Miten sun elämästä ei löydy muuta tärkeää asiaa?

Vierailija kirjoitti:

Jos joku rakastaa matkustamista, eikä saa enää lähteä kotikaupunkiaan pidemmäs, miten lohduttaisit? Katso netistä? Opettele tykkäämään kirjonnasta?

Jos joku rakastaa puutarhaansa, ja sieltä kaatuvat myrskyssä kaikki puut, miten lohduttaisit? Odota 40 vuotta? Opettele tykkäämään siivoamisesta?

Kaikkea ei vain voi korjata.

Ap

Kuulostat kivikissalta. Elämässä on tai ainakin pitäisi olla monia asioita. Ja aina niitä voi hankkia lisää. Toki menetys pitää surra.

Kenenkään elämän perustus ei ole pelkkä matkustelu tai sellonsoitto. Huippu-urheilijatkin löytävät elämäänsä uutta sisältöä loukkaantumisiin tai ikääntymiseebn päättyneiden urien jälkeen.

Onpa vaikeaa kertoa mikä se menetetty asia on. Varmaan joku tyyliin "nyyh en voi saada luksusharrastusta kuten esim hevosta kun elän sossutuilla" -tyyppinen valitus. No, elämä on.

Mikä aapeeta nyt vaivaa, neliraajahalvaus? Vai mikä jos ei mitään voi tehdä ja kaikki maistuu pas kalle?

Vierailija kirjoitti:

Jos joku rakastaa matkustamista, eikä saa enää lähteä kotikaupunkiaan pidemmäs, miten lohduttaisit? Katso netistä? Opettele tykkäämään kirjonnasta?

Jos joku rakastaa puutarhaansa, ja sieltä kaatuvat myrskyssä kaikki puut, miten lohduttaisit? Odota 40 vuotta? Opettele tykkäämään siivoamisesta?

Kaikkea ei vain voi korjata.

Ap

Minä en ole päässyt kymmeneen vuoteen matkoille ja kyllä, mielikuvituksesta ja netistä on ollut iloa.

Fwp

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten voisin voida paremmin, kun mikään ei tuo elämääni enää iloa ja onnellisuutta?

Jos on aina pitänyt punaisesta, ei voi yhtä äkkiä päättää että sininen onkin parempi.

Ap

Voihan! Tuossa se on kaikessa yksinkertaisuudessaan, voi päättää, että pitääkin sinisestä. :) 

Ei ole mahdollista. Jos ei jostain pidä, siitä ei voi oppia väkisin pitämään.

Vierailija kirjoitti:

Minä menetin itselleni todella tärkeän asian joka oli sekä työ että harrastus minulle. Lamaannuin ja masennuin muutamaksi vuodeksi, mutta nyt olen rakentanut itselleni erilaisen, uuden elämän ja uudet mielenkiinnon kohteet. Elämäni on oikein hyvää nykyään. Menetin paljon mutta olen saanut paljon myös tilalle.

Kerrotko tarkemmin? Mitä menetit? Mitä löysit tilalle? Oletko nyt onnellisempi tai yhtä onnellinen kuin aiemmin? Miten onnistuit löytämään uutta onnea tuovaa elämääsi?

Mikä aapeeta nyt vaivaa, neliraajahalvaus? Vai mikä jos ei mitään voi tehdä ja kaikki maistuu pas kalle?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten voisin voida paremmin, kun mikään ei tuo elämääni enää iloa ja onnellisuutta?

Jos on aina pitänyt punaisesta, ei voi yhtä äkkiä päättää että sininen onkin parempi.

Ap

Voihan! Tuossa se on kaikessa yksinkertaisuudessaan, voi päättää, että pitääkin sinisestä. :) 

Ei ole mahdollista. Jos ei jostain pidä, siitä ei voi oppia väkisin pitämään.

Kyllä voi, ainakin voi yrittää ja jos ei sitten onnistukaan pitämään sinisestä, voi olla, että alkaakin pitää vihreästä. Jos jää jumiin vain siihen punaiseen, ei se ole sinisen vika, vaan oma vika, kun ei suostu katsomaan mihinkään muuhun suuntaan. 

Oma menetys pitää suhteuttaa siihen mikä voi olla vielä huonommin. Esim menetin työn, mutta toinen menetti koko perheensä onnettomuudessa. Tai...sairastuin ja hoidot ovat kivuliaita, mutta tuntemani terve ihminen jolla on kaikkea on tyytymätön ja kateellinen kaikesta eikä osaa nauttia kaikesta mitä hänellä on eli hänellä ei loppujen lopuksi ole mitään.

Menetin kuuloni. Menetin sen takia työni ja harrastukseni, jotka liittyvät kaikki musiikkiin. En tiedä mitä voisin saada tilalle. Ap

Vierailija kirjoitti:

Menetin kuuloni. Menetin sen takia työni ja harrastukseni, jotka liittyvät kaikki musiikkiin. En tiedä mitä voisin saada tilalle. Ap

Mutta sinulla on näkö tallessa. Saat työkyvyttömyyseläkettä ja voit matkustella, nähdä ja kokea.

Jos kyseessä ei ole rakkaan kuolema tai terveyden menetys, asian voi korvata, vaikkei se heti siltä tuntuisikaan. Ainakin lähes yhtä onnea tuottavalla asialla/ asioilla. Ajan oloon siis, kun on päässyt pahimman luopumisen surun yli.

Joskus sitä myös itse takertuu siihen menetykseen niin ettei haluakaan mennä siitä eteen päin. Ikään kuin jotenkin tarvitsee sen surun. Käsittelee kai sen surun kautta muitakin elämänsä menetyksiä ja jää siihen jumiin.

Aiheutuiko sinun menetyksesi ap omasta syystäsi vai aiheuttiko joku toinen sen sinulle? Eli liittyykö menetykseen itsesyytöksiä tai katkeruutta jotakuta kohtaan?

Vierailija kirjoitti:

Oma menetys pitää suhteuttaa siihen mikä voi olla vielä huonommin. Esim menetin työn, mutta toinen menetti koko perheensä onnettomuudessa. Tai...sairastuin ja hoidot ovat kivuliaita, mutta tuntemani terve ihminen jolla on kaikkea on tyytymätön ja kateellinen kaikesta eikä osaa nauttia kaikesta mitä hänellä on eli hänellä ei loppujen lopuksi ole mitään.

Ei tuo oikeasti auta, jos menetys on todella iso. Kokeiltu on. Pienempiin juttuihin tuo voi toimia. Isoissa menetyksissä kipu on kohdattava, kulkeehan se mukana koko loppuelämän.

Matkustaminen ei kiinnosta minua. En saa työkyvyttömyyseläkettä. Minun pitää mennä uudelleenkoulutukseen, mutta en ole kiinnostunut muista töistä. Minulla ei ole enää mielekästä työtä eikä iloa tuovia harrastuksia. Ap

Elämässä kaikelle on oma aikansa.

Ikävää. Mutta kai sulla muutakin kivaa elämässäsi on ollut kuin musiikki?

Sitä ei voi korvata, mutta sen tilalle voi tulla muuta.

Minä menetin kotini tulipalossa. Rakensimme samalle paikalle uuden kodin. Taloa en ikävöi, sillä sain uuden, mutta piha on hirveä. Ei yhtään puuta. Uusien kasvamiseen menee kymmeniä vuosia. Vihaan tätä uutta taloa ja pihaa mutta mieheni ei suostu muuttamaan. Minulle koti ja pihapiiri ovat tärkeitä. Nykyisin inhoan kotiani.